BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Badbae - 05.01.2017, 21:38
-
Jaksan ihmetellä näin aikuisena naisena,kuinka vaikea on löytää pysyvämpää seuraa.
Oli se sitten täällä baarissa tai muilla foorumeilla. Mutta etenkin minulle, BDSM:n saralla, se luottamus on se 1.juttu. Sessiointi kuitenkin on erilaista,mitä paremmin toisen tuntee.
Mutta,mutta.. Toki en voi tietää,voihan vika olla minussakin,mutta en ensikättelyssä odota parisuhdetta,yhteenmuuttamista tai mitään muutakaan ihmeellistä, en halua lapsia,ainakaan tietääkseni,mutta siltikään on vaikea saada miehiä pysähtymään paikalleen huomaamaan mikä aarre on löytynyt. Tulen omillani toimeen,elän mukavaa arkea,enkä "tarvitse" miestä pitämään minusta huolta.
Odotan ja pyydän rehellistä vuorovaikutusta,mutta sitä ei tunnu löytävän.
Tässä on nyt nähty 30,40 ja 50 vuotiaita,eikä se ikä tunnu auvoisaksi tekevän.
Samaa nähtävissä joka ikäluokassa.
Halutaan tyydyttää omat tarpeet,ja jatketaan matkaa. Iso osa miehistä eivät tunnu tietävän,kuinka paljon subi itsestään antaa session aikana. Toki voin puhua vain omasta puolestani,en toisten. Tai tekohengitetään jo kasaan kuivunutta juttua,ilmeisesti vastuun tunnosta tai kyvyttömyydestä puhua suoraan ja rehellisesti.
Enkä halua valittaa,olen vain turhautunut.
Toki toivotaan nyt,kun olen mukavanoloista miestä tapaamassa,jos jäisi jotain muutakin käteen kuin paskan maku suuhun..
Kohta hanskat naulaan ja jatkan yksinäni eloani, omissa oloissani. :cow:
Mutta,naiset oletteko törmänneet tähän ilmiöön?
(Tyhmä kysymys,koska varmasti olette)
Miehet, teiltä tahdon kysyä, kaipaatteko te pysyvyyttä?
-
Ehdottomasti kaipaan pysyvyyttä. Ainakin itselleni se on todella tärkeä osa. Lisäksi kuten olen tässä itseäni toistellut niin se toisen tunteminen on minulle ehdoton edellytys että "sessiot" toimimaan siis kaiken muun lisäksi. Mutta minä ehkä olen poikkeus?
-
Niin,saattaapa olla,että olet poikkeus.
Toki ehkä olen erikoinen,tai vaadin liikaa,koska perinteisenä ihmisenä en halua olla kolmas pyörä kenenkään avo/avioliitossa tai parisuhteessa. Ja toivon avoimuutta,rehellisyyttä ja perinteisiä arvoja. Joten saattaapi olla,että näissä piireissä vika on minussa.
Ehkä pitänee oikeasti harkita sitä vaniljapuolelle takaisin siirtymistä,vaikka eipä sielläkään sen auvoisempaa ole ollut...
Mutta kovin turhauttavaa tämä on. Enkä halua vain olla jonkun yhden illan piiskattava,ja nöyryytettävä,pahimmassa tapauksessa jopa ilman minkäänlaista jälkihoitoa.
Mutta enpä jaksa enempää asiasta narista ja mussuttaa,koska nyt jo tunnen itseni kovin tyhmäksi ajatusteni kanssa tällä foorumilla.
Ehkäpä ryhdyn vanhaksi piiaksi. O:-)
-
Kaikesta valituksestani huolimatta ihanaa loppiaista jo etukäteen! :-*
-
Kyllä kait se pysyvyyden hakeminen on se tärkein tavoite. Hyvä parisuhdehan luo edellytyksen pysyvyydelle. Kaikki suhteet on yksittäisten asioitten summia. Myös suhteen kaatumiset on yksittäisten asioitten summia. Sitten on ne ihmiset jotka eivät saa aikaan yhteyttä, jotta suhteen voi rakentaa. Siihen vaikuttaa ikävät kokemukset pitkältäkin ajalta. On vaikea luoda luottamusta jos aina hiipii epäilys siitä että jos tämäkin menee pieleen. Itse en edusta ainakaan jälkimmäistä. Pikemminkin olen se joka heti alussa pyrkii testaamaan sen mitä on suhteen makeutusaine. Arki kyllä tulee. Siihen ei tarvitse erikseen valmistautua. Mutta jos pystyy kommunikoimaan ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta, ollaan jo aika hyvällä polulla. Tie vaan levenee siitä, kun kumppanit pystyy ymmärtämään toisiaan silloinkin kun se sotii omaatuntoa ja itsetuntoa vastaan. Rakentava kritiikki on aina paikallaan ja joskus myös tunteitten tuulettaminen, mutta riita ilman sovintoa ei lopu koskaan. Mielen sairaudet on sitten luku sinällään. Masennuksestakin selviää, kun saa oman kaappinsa puhtaaksi liittyy se sitten mihin ikävään asiaan tahansa. Viisaus siis tässäkin alkaa tosiasioitten tunnustamisesta. Ei muuta kun jokainen luottamusta ja parisuhdetta rakentamaan.
-
Jaksan ihmetellä näin aikuisena naisena,kuinka vaikea on löytää pysyvämpää seuraa.
Tässä on nyt nähty 30,40 ja 50 vuotiaita,eikä se ikä tunnu auvoisaksi tekevän.
Samaa nähtävissä joka ikäluokassa.
Halutaan tyydyttää omat tarpeet,ja jatketaan matkaa. Iso osa miehistä eivät tunnu tietävän,kuinka paljon subi itsestään antaa session aikana.
Mutta,naiset oletteko törmänneet tähän ilmiöön?
(Tyhmä kysymys,koska varmasti olette)
Jotenkin en usko, että tämä liittyisi sukupuoleen. Että miehet olisivat jotenkin "pahempia". Joidenkin kanssa muodostuu pitempi suhde, mutta sitten voi käydä niinkin, että huomataan alun jälkeen, että tulevaisuutta ei ole, ja fiksuinta on molempien suunnata etsintöihin muualle.
Ehkä se liittyy siihen, että ei voi tietää, ennenkuin on päässyt alkuun, että mitä siitä tulisi. Siis ei siinä tarvita mitään erityistä petollisuutta ja omien tarpeiden tyydytyskuvioita, jos mieskin haluaisi pysyvän suhteen, mutta sitten huomaa, että periaatteessa näin, mutta ei juuri tämän kanssa. Ei kai naisetkaan sitkeästi roiku, jos alkaa tuntua, että ei vielä olla parhaassa mahdollisessa suhteessa.
Mulla on aviomieheni kanssa aika pitkä suhde, koska aloimme seurustelemaan abivuotenani, ja siitä on muuten melkoisen kauan. Siihen aikaan vielä mentiin naimisiin sillä ajatuksella, että jos nyt ensin kultahääpäivään ja katsotaan sitten pitäisikö vaihtaa. Kaikenlaisia fossiileja täällä siis..
Mutta on tässä ehtinyt joidenkin subienkin kanssa tottua useampia vuosia.
Vähän laskutavasta riippuen kuitenkin yli 10 vuotta G:n kanssa leikitty, eikä hän ole vielä toistaiseksi jatkanut matkaa, ehkä ne hänen tarpeensa on vielä tyydyttämättä.
Muitakin subeja on, joiden kanssa on leikitty, ajatuksella, että ei velvollisuuksia, ei siteitä, ei pakkoa, mutta sopivasti aikataulujen ja fiiliksen sopiessa mikä ettei sessioita ja yhdessäoloa. Vuosien kuluessa sitä oppii hiljalleen tuntemaan toista vaikka olisi vähän kevyempikin systeemi. Tietty voisi tässä kohtaa sanoa, että mä olen siis se omien tarpeidensa tyydyttäjä, kun tunteminenkin saa edetä sitä mukaa kuin sattuu etenemään. Onhan tuossa aina se riski, että kun satunnaisempi leikkikamu löytääkin sen oikean, vakituisen, elämänkumppaniksikin sopivan, niin sitten hän jatkaa eteenpäin, ja se on aivan oikein.
Mutta nopealla tilastoinnilla en siis ole joutunut minkään kovin kertakäyttökulttuurin uhriksi tai myönnä sellaista itse harrastavani, vaikka kaikkien kanssa asiat ei jatkukaan ikuisesti, koska eihän kaikki vaan sovi toisilleen pitkällä tähtäimellä. Aloittajalle sanoisin siis, että on olemassa ihmisiä, joilla ei ole kiire juosta suhteesta suhteeseen, ja niitä löytää, kun ei itse pidä kiirettä ja hermostu.
Siinä ajassa minkä olet ollut baarissa ja ehtinyt löytää eri ikäryhmistä suhteita, en olisi itse vielä ehtinyt löytää yhtä, kenen kanssa harkita muutakin kuin kahvin juontia. Joku voisi nähdä asian niin, että olet ehtinyt pettyä monta kertaa, mutta voisin kyllä kadehtia sitäkin, että olet hyvä löytämään, ja olet saanut nauttia ensimmäisten sessioiden jännityksestä jo usean kanssa. Olet antanut itsestäsi paljon, sen uskon, mutta oletettavasti saanut parasta mitä kullakin on ollut tarjota, taitojen ja tunteiden puitteissa. Oppimiskokemuksia puolin ja toisin?
Eli elä menetä uskoasi ihmisiin, viimeksi ala miettiä, että miehet isona ryhmänä olisivat jokin salaliitto. Miehetkin ovat ihmisiä, niilläkin on järki ja tunteet, nekin hakee ja etsii, mitä sitten kukin uskoo tarvitsevansa tai haluavansa. Nekin joskus löytää. Ja vaikka minulla ei ole asiasta yhtään linkkiä esittää, väitän, että mikä koskee miehiä, koskee jossain määrin myös dominoivia miehiä, niitä subinaisten parhaita vastakappaleita.
Vir
ps. myönnän että pysyviä suhteita ei ole, kaikki ne loppuu, jos ei eroon, niin toisen kuolemaan, mutta otin vapauden tulkita vastauksessani pysyväksi sellaiset, missä voidaan muistella toisen kainalossa loikoillessa sitä, mitä tehtiin yhdessä 10 tai 15 vuotta sitten juhannuksena yms
-
Tiedän,että minun on vaikea luottaa ihmisiin,ja kerronkin sen aina,ja muutenkin tuon tunteeni ja ajatukseni julki. Ehkä otantakantani on vain sattunut olemaan kohdallani huono,mutta suurin ongelma on ollut se,ettei toinen osapuoli ole puhunut rehellisesti,tai osannut sanoa suoraan ja lopettaa juttua heti alkuunsa.
Tai,että on ollut tilanteessa,missä on käynyt ajatuksia ja tunteita läpi ja kokenut tulleensa kamalalla tavalla hyväksikäytetyksi.
Mutta iso kiitos ajatuksistasi.
Paljon iloa,onnea ja rakkautta sinulle ja ihanaa,alkanutta vuotta! :-* :love:
-
Ja kerran olen täältä baarista jo lähtenytkin,mutta jokin outo voima veti minut takaisin.. ;) ;D
Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? ::)
-
Viridianilla oli hurjan hyvä kirjoitus. Mutta kyllä mä oman kokemukseni myötä osaan nähdä myös Badbaen näkökulman. Itse elän sadistinaisena ja D:nä avioliitossa, pitkässä sellaisessa, mutta sessioseuran suhteen ollut hyvin vaihtelevat ajat. Avioliitossa ei toteudu mun kinkypuoli, mutta olen sitä saanut toteuttaa sivusuhteissani. Sivusuhteissa onkin sitten ollut ongelmansa, varsinkin tuon keston ja sitoutumisen suhteen.
Miltei aina ainakin subimiehet, miksei naisetkin..on olleet alustavasti valmiita pitkään sessiosuhteeseen. Mutta lopulta suhteet on kestäneet maksimissaankiin vähän reiluun vuoteen ja sitten väliin on tullut rakkaussuhteen löytyminen, seurustelu- ja/tai parisuhde.
Olen aina ollut vain vaihtoehto sille, että se oma suhde löytyy ja "korvike" jopa vaniljasuhteelle, vaikken vaniljaa tarjoakaan.
Ihmiset on sellaisia, että niille se rakkaus ja se oikea kemia ja perheenperustamisvietti menee yli kaiken muun, niiden takia se oma pervouskin jää syrjään, ainakin hetkeksi.
Nyt olen löytänyt lupaavimman leikkitoverini ja masokistini ikinä...hän on tahollaan onnellisesti naimisissa ja luvan kanssa liikeenteessä. Suhteeseen ei liity mitään epäselvyyksiä.
Ollaan onnellisia siitä mitä meillä on, ei murehdita sitä mitä ei ole. :love:
Aloittajalle onnea hakuun. Itselläni sen oikean leikkitoverin "löytymiseen" meni ehkä se skenessä vietetty n. 13 vuotta. Kavereita ja tuttuja on kyllä löytynyt, muutama ystäväkin :)
Ps.varmaan törmää paljon paskaankin, mutta on niitä helmiäkin. Niinkuin maailmassa ylipäätään.
-
Tietokone on tehnyt kaikesta niin nopeaa että ihminen ei tahdo pysyä mukana. Toki itsekin seuraa haen edelleen, mutta kuinka moni nykyaikana suostuu tapailemaan lähes neljä kuukautta ilman seksiä? Sillä reseptillä löytyi mun pisin suhde ja siihen mennessä onnistui jo vieressä nukkuminenkin.
Aika moni suhde tulee tiensä päähän jo ennen sitä neljää kuukautta siksi kun ei malta tutustua siihen toiseen ihmiseen vaan on kiire jonnekin. "Mitä erikoisemmat mieltymykset sitä vaikeampi löytää mieleistään seuraa" muistaakseni tuo lause oli viestissä jonka perusteella pääsin treffeille reilun sadan pyrkijän joukosta.
Sitten taas kynnyskysymys oli suunnilleen seuraavanlainen: "Haluatko olla just mun kanssani vai ihan vaan jonkun kanssa?" Kun siihen ei voinut rehellisesti vastata ekaa vaihtoehtoa oli pakko lopettaa. Ei nainen halua olla korvike. Ei kahvinjuoja halua teetä tai korviketta, eikä runsaaseen heteroseksiin tottunut nainen halua keinoelintä elämänkumppanikseen. Itsestäkin tuntuu pahalta olla jonkun korvike.
Ite olen sentään tottunut seuranhaun vaikeuteen, jopa siinä määrin että en ensimmäisen treffipyyntöön myöntävästi vastanneen osalta millään arvellut sen johtavan kolmeen tuntiin lippujonossa ja hajapaikkoihin nurkkakatsomossa- turvaetäisyys kun vierekkäisiä lippuja ei ollut saatavilla.
Junissa jos olis viettelysten vau, busseissa ja lentokoneessa sinkkupenkki ja tavarataloissa enemmän niitä sinkkukoreja niin sinkkuja olis vähempi. Siinä vaiheessa kun hyppää henkilöautoon ja laittaa ovet ja ikkunat kiinni on peli menetty ellei sit aja jonkun perään tai poliisi pysäytä. Niilläkään ei tosin nimilapussa lue "sinkku" edes pillurallista (tarpeeton tai häiritsevä ajo) sakottaessa.
Mut tosiaan pysyvyys- kun jollekin kertoo mieltymyksistään siis sellaisesta mikä poikkeaa kolmesta tai neljäs yleisimmästä heteroseksiyhdyntäasennosta niin ainakin minä toivon että se tieto ei kauas lentäisi. Toki niistä nyt on reilut 300 000 ihmistä lukenut ja kommentit "En koskaan ikinä halua tavata sinua livenä" toinen "aika realistinen kuvaus musta ja mun exästä" ja kolmas "lähetän sulle pari videolinkkiä missä lesbot rakastelee aidon näköisesti siis silleen että vois kuvitella niiden nauttivan siitä" No en tiedä voiko käännöstä laittaa lainausmerkkeihin.
Ja juu- pysyvyyttä kaivataan vaikka pää pyörisi kauneuden suuntaan kuin pöllöllä.
-
Tässä nähdään taas tämä mistä sanoin. Jos olisin itse tehnyt kirjoituksen kuinka naiset eivät osallistu seuranhaussa vaan odottelevat sitä "herra oikeaa" että viitsivät edes vastata niin minulle todettaisiin vain suureen ääneen että "älä valita, ei kukaan halua valittajalle antaa kun tuntuu että antaa säälistä". Kyllä se seuran löytäminen on vaikeaa sukupuolijakauman kummassakin päässä ja edes sessioseuran löytäminen tuntuu kyllä naisilla olevan helpompaa kuin miehillä. Tarjoajia kyllä tulee kun sanoo vaan että "seksiä tai kipua mulle nyt" ja sitten vaan valitsemaan.
-
Sessioseuran löytäminen on helppoa. En kuitenkaan halua varattua miestä, ja joka kukaties salaa puolisoltaan toteuttaisi omaa kinky-puoltaan luonani. Satunnaisesti luonani pari tuntia kerran viikossa ei vaan iske. Haluan enemmän. Haaremitkaan eivät kiinnosta, en halua olla yksi neljästä. Kun itse on täysin vapaa, niin tulee tietyllä tavalla valikoivaksi. Haluan yhteistä aikaa myös makuuhuoneen ulkopuolella, sitä tavallista arkeakin. Se, että opin tuntemaan sen toisen ihmisen, on minulle erittäin tärkeää. Kaipa se on se kuuluisa henkinen yhteys. Kun tuntee, oppii luottamaan ja tuntemaan ei opi satunnaisilla tapaamisilla ja jotka nekin vietetään vain makuuhuoneessa.
Se, mistä sen "oman dominoivansa" sitten löytää, onkin jo toinen juttu. Olen huomannut, että ainakin täällä Baarissa saman ongelman parissa painiskelevat ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta. Jaksan kuitenkin olla vielä optimistinen, vaikka olen itsekin miettinyt Badbaen tavoin vaniljaan "palaamista". Vanilja ajatuksena tuntuu minun kohdallani kuitenkin hiukan absurdilta, mutta toisaalta, voisihan sitä sieltä jostakin tavata fiksun miehen ja joka kiivaasti pohtii, jotta miten sitä voisi kinky-piireihin tiensä löytää ;D
Badbae - tsemppiä :)
-
Niin,enkä mä kyllä vaniljaan palaisi vaan mieluummin olisin sitten yksin.
Ja,kyllä minä ihan aktiivinen itsekin olen ollut. Mun suurin ongelma liittyy siihen,että aikuisten ihmisten tuntuu olevan niin mahdoton puhua asioista suoraan ja rehellisesti,mielummin roikotetaan toisia perässä. Siitä mä en pidä. Itse puhun ajatuksistani ja tuntemuksistani suoraan,muuta kun en osaa. Mutta toki voi olla,että oon myös vetänyt vääränlaisia tyyppejä.
Olen ehkä malttamaton,mutta kun sessioseurankin suhteen on se,että se kestäisi kauemmin kuin sen tapaamisen verran. Mutta en mä jaksa narista,joten olkoon.
Toki,koko ketju eilen lähti eilen ihan tunnereaktiosta,mutta siltikin typerältä tää tuntuu täällä valittaa.
Joskus löytyy ehkä joku,tai sitten ei.
Ei se mitään,pärjännyt tähänkin asti niin pärjään tästä eteenpäin myös.
Rauhaa ja rakkautta ihmiset.
Ja jokaiselle iso kiitos vastauksessanne. Mielenkiintoista saada lukea erilaisia näkökulmia.
Bae
-
EN ole kohderyhmää puollustan silti miehistä kunniaa Itse haen pitkäaikaista seuraa ymmärrän että submiehiä on jonoksi
tarjolla ja moni hakee sitä täydellistä itselläkun noita miinuspisteitä löytyy läjä ettei niitä edes mahtava luonne eikä
luotettavuus korjaa toki pitää muistaa että osa varmaankn " master " miehistä on salaa liikkeellä eivätkä haekkaan
muutakuin sessio subia.
-
Mitä tarkoitetaan perinteisillä arvoilla tuolla aiemmin? Sitä että hakija on nainen ja mitä ilmeisemmin etsii miestä, se on perinteistä.
Se ettei haeta taikka haluta parisuhdetta ei mielestäni ole kovinkaan perinteistä. Olettaisin ihan näin omalla kokemuksella, että kukaan pidempää juttua hakeva Masteris taikka muukaan mies oikeasti viitsi panostaa ns "leikkiaika subiin" koska 90+% näistä liikahtaa samantein seuraavaan papparaiseen kun sillä on pidempi köysi, taikka tujakampi ruoska. Toki on eriasia jos kerran perse punerretaan taikka värkkejä hangataan yhteen, noissa alku ja loppu on selvillä ennenkuin mitään edes tapahtuu, ei mitään epävarmuutta asioista. Muuten tuossa jo alkkuasettelu tuo minusta epävarmuutta jatkumosta...mutta tuohan on sitä mitä sitten vasta ajan kanssa saattaapi tulla taikka olla tulematta, vaikka tosissaan hakisi parisuhdetta.
-
Pidempiaikainen olisi ja on aina ollut minusta parempi. Nykyisellään en tosin hae parisuhdetta...on tuo jälkikasvu kuviossa enkä usko uusioperheisiin. Sitten on oma luonteeni, viihdyn hyvin yksinäni ja teen asiat omalla tavallani, nykyisin sujuvasti ilman että joka asia täytyy jatkuvasti viedä "komitean kautta", ei millään pahalla. Ehkä olen liian mukavuudenhaluinen tuossa mielessä...tai muuten vain hankala änkyrä >:D
Kun kaiken tuon lisäksi vielä olen ymmärtääkseni seksuaalisesti melko...laaja-alainen (sekä erilainen) ja satun vielä pitämään sitä kaikkea tärkeänä niin että tahtoisin mahdollisiman paljon kaikkea kaipaamaani myös toteuttaakin, tullaan väistämättä tilanteeseen missä monogamia ei ole vaihtoehto. Joskus nuorempana kuvittelin että voin tinkiä kunhan en kokeile koskaan mitään. Jälkiviisaana voin todeta että olin ainakin hiukan väärässä...turhautuminen ei tee hyvää. Enkä pidä reiluna että minä tai se toinen joutuisi tekemään kompromisseja jotka eivät tunnu kohtuullisilta.
Välillä tuntuu että eihän tämä kaikki ole kuin kemia- ja kalenterikysymys...toisinaan mietin että voisin tiivistää kaiken profiiliin jo valmiiksi: "ihan kiva mutta ei jatkoon". Todellisuudentapainen lienee jossain siinä välimaastossa.
Olen suhtautunut kaikkeen niin että ihmiset tulevat ja menevät kuten elämä heitä vie ja toivottanut mielessäni menijöille hyvää matkaa siinä missä ollut iloinen niistä jotka jaksavat viipyä pidempään :)
Aiemmin jo todettiinkin ettei mikään ole ikuista...viimeistään kuolema erottaa, joskus jokin lievempi syy. Näin vain on.
-
Ja kerran olen täältä baarista jo lähtenytkin,mutta jokin outo voima veti minut takaisin.. ;) ;D
Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? ::)
Vastaan oman tulkintani mukaan kaikesta mitä kertomastasi välittyy minulle, ihan vain simppelisti ja lyhyesti tähän: olet.
-
Kyllä,aloitusviesti kuulostaa niin kovin tutulta.
Olen itsekkin ollut tosi turhautunut etsimiseen ja monta kertaa ollut valmis ripustamaan hanskat naulaan.
Palaamaan vaniljaksi tai unohtamaan seksin jopa kokonaan.
Oma elämäntilanteenikaan ei ole ainakaan helpottanut seuran löytymistä.
Mutta löytyihän se kumppani kuitenkin lopulta.
Vaikkei se ihan helppoa ole ollut sekään.
Hurjan paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa on tarvittu.
Tsemppiä!
-
Hieno aloitus.
Piti oikein tavata teksti kolmeen kertaan.Nyt yrittää kohmeisin sormin naputella vastausta jääkylmästä autosta käsin 8)
Yllättävän moni luulee olevansa hyvinkin avarakatseinen,mutta kun tulee puhe elämäntilanteista niin simpukamainen sulkeutuminen on hyvin toden näköistä.
Etsiskellessä uutta kumppania moni vertaa vanhaan,mutta kun ne vanhat ajat eivät palaa.Exät ovat exiä ja he pysykööt menneisydessä.
Harvassa niitä +- 30w naisia löytyy,joiden ensisijainen tavoite ei ole yhteenmuutto,perheen perustaminen jne..
Omillaan toimeen tuleva nainen joka haluaa hyvää seksiä ja arvonantoa. Hyvin kiinnostavaa..Olisi kiva tavata sellainen elävänä ja vaihtaa kasvokkain ajatuksia,ei siis netin välityksellä!!!!!!!!!!!!!!
Tähän skeneen tulen ilmeisesti liian kaukaa ajlta ennen internettiä,koska minut opetettiin kunnioitamaan ja pitämään kaikilla tavoilla hyvänä hyvinkin kallisarvoista subia.
Niiden puolesta todellakin käytännössä taisteltiin, joskus jopa verissä päin kuten vanhat arvet osoittavat.
Ei auttanut menä tietyissä tilanteissa leuhkimaan ja lällättämään "tää on mun omaisuutta" tai turpiin tuli yleensä miesylivoiman avituksella.
Mutta ajat ja tavat muuttuvat.
Ehkä minä kenties olen pudonnut lokerikosta tai kehityksen kärryiltä.
En halua olla kenellekkään ilkeä,mutta ylimalkainen etsi minut käsiini,olen se pitkä blondi tuntomerkkinä tai kysy joltakin joa minut tuntee siis kun on muka treffit sovittuna...
Olen ajanut satoja kilometrejä suuntaansa ja varmaan tulen ajamaankin mikäli on treffit sovittuna.
Ei tarvitse olla aivoinsinööri tajutakseen että se jo osoittaa arvonantoa halu tavata.
Huomisesta en tiedä,toivottavasti lauhtuu ajoissa ...ei tosin ole treffejäkään sovittuna >:D
Aloittajalle voin todeta,että älä vielä heitä kirvestä kaivoon
-
Ja kerran olen täältä baarista jo lähtenytkin,mutta jokin outo voima veti minut takaisin.. ;) ;D
Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? ::)
Vastaan oman tulkintani mukaan kaikesta mitä kertomastasi välittyy minulle, ihan vain simppelisti ja lyhyesti tähän: olet.
Minä taas sanoisin että et. Muistelkaapas vaikka omaa nuoruuttanne. Silloin vähän jokainen oli milloin kenenkin kanssa. Silloin tunnusteltiin kenen kanssa voisi "homma toimia". Toki niitä pilvilinnojakin romahteli, mutta kumminkin iso osa löysi se itselleen oikean. Aina jokainen katsoo ensin sitä ulkokuorta. Mikä näyttää miellyttävältä, silloin sydän saa kierroksia ja verenpaine nousee. Muuallakin kuin housuissa. Minusta on aina yhtä kivaa tuntea että tuo voisi olla se oikea, mutta kun en tiedä, niin täytyy olla kuin mehiläinen. Hyppiä kukasta kukkaan ja sitten lopuksi lentää sinne pesää. Sinne pesään voi sitten poimia matkanvarrelta se joka on se oikea. Täytyy tietenkin muistaa että jollain toisella saattaa olla "paremmat kortit" ja häviät sen kisan. Mutta jos ei pelaa ei voi tutustua eikä varmasti löydä sitä oikeaa. Minä tein sen virheen että pistin kaikki munat samaan koriin ja tutustuin silloin "sakkolihaan" ja vein sitten hänen oltuaan jo 20, vihille. Kovin montaa "koesuhdetta" ei siihen mennessä ollut ollut. Sen jälkeen tuli lapset ja muu arki, ja erilaiset luurangot kaapeistaan, joka sitten nosti "kamelin kuorman" niin suureksi että "selkä katkesi". Mutta mistä sen tietää kun ei tiedä. Mutta tyhmä on se joka ei kysy tai kokeile. Ei se joka ei tiedä. Siksi ei ole se "säätäminen" tässäkään iässä huono asia. Saati nuoremmilla.
Tietokoneet on nopeitta. Vanha määritelmä kylläkin sanoo että tietokone on äärettömän nopea olemaan tekemättä mitään. Ja se pätee haaveiluunkin. Jos vaniljamaailmassa parin löytäminen on sitä että miettii sitä ihanaa katsellessa että voiko tuon panna purkkiin, niin meistä monet miettii, että miten sen ihanan laittaa sinne purkkiin, että sillä on hyvä olla. Tieto siis lisää tuskaa. Mutta itsensä pettäminen se sitä tuskaa vasta lisääkin. Joku sanoi toisaalla, että tinder on hyvä kun tekee oikeanlaisen profiilin ja kun uskaltaa kertoa perverssin puolensa itsestään. Niin se on täälläkin. Täällä vain ei mikään "IEVA" seulo profiileja. Se pitää itse päätellä. Mullakaan ei ole ollut deitti-ilmoituksia täällä, eikä kunnolla muuallakaan, mutta silti se ei tarkoita etteikö voi lähestyä, jos kiinnostaa. En usko että kukaan fiksusta s-postiviestistä pahastuu, mutta vastauskin pitää olla sen luontoinen ettei se loukkaa. Proboava saa olla, muttei epäkunnioittava. Siispä siitä vaan etsimään aktiivisesti. Odottavan aika se vasta pitkäksi käy.
-
Itse pohjimmiltaan vakavaa parisuhdetta haluavana ihmisenä olen huomannut sen surullisen tosiasian, että moni tuntuu etsivän ja haluavan pelkkää sessiointia ja vakavaa parisuhdetta ei välttämättä halua niin moni ihminen. Olen itse huomannut tämän, kun olen etsinyt seuraa eri ilmoituksilla. Tuohon uusimpaan, vakavalla mielellä kirjoitettuun ilmoitukseen ei ole tullut yhtään vastauksia. Sen sijaan, jos etsisin tuon rinnalla pelkkää sessioseuraa, saisin varmasti enemmän vastauksia ilmoitukseen, jossa etsisin pelkkää sessioseuraa. Jollain tavalla surullista.
-
Tota joo, Raippa, tuossa yllä kirjoittamastasi on nyt niin paljon kaikkea mitä voisin kommentoida mutten vain jaksa....mutta korjaan nämä 'vähän jokainen oli milloin kenenkin kanssa' ei ei ollut, ja 'aina jokainen katsoo ensin sitä ulkokuorta' ei ei katso, minä en katso, tai katson mutten sillä tavalla kun kuvailet ja tarkoitat. Ei nouse verenpaine ei pullota (tai mitä nyt naisella tapahtuukin kun oletetaan et ihan kauheesti kiihottaa). Älä yleistä minua omiin seksuaalisiin tuntemuksiisi. Kiitos!
-
Luulen, että kriteerit sessioseuralaiselle on paljon väljemmät kuin parisuhdetta etsiessä. Siksi sessioseuraa on kai helpompi löytää. Luulen myös, että harmillisen moni valehtelee itsestään tai siitä mitä etsii saadakseen edes "jotain".
Tässä muutamia kokemuksia sekä omista nettitreffikumppaneista että miespuoleisista kavereistani joiden seuranhakua olen sivusta seurannut:
Olen kohdannut monta varattua, jotka suoraan valehtelevat olevansa sinkkuja, koska tietävät saavansa pakit jos tunnustavat totuuden esim naimisissaolemisestaan. Luulen, että valheellisesti toimiva henkilö ei halua pysyvää tai pitkäaikaista seuraa, koska valhe on vaarassa paljastua kun tutustuu paremmin. Jos sessioi vain kerran pari niin pystyy ylläpitämään valhetta paljon helpommin.
Tiedän myös monta sellaista, jotka eivät halua parisuhdetta ylipäätään juuri nyt (ovat juuri eronneet, elämässä ei ole tilaa suhteelle eikä halua raivata tilaa tms syitä). He haluavat kuitenkin seksiä, ja ovat sitä saadakseen valmiita antamaan ymmärtää, että etsivät pitkäaikaista seuraa ja parisuhdetta. Koska nainen ilmaisee aika nopeasti, jos itse etsii parisuhdetta ja mieshän monesti arvaa että pelkkä yksittäinen sessio ei tätä naista kiinnostaisi.
-
Luulen, että kriteerit sessioseuralaiselle on paljon väljemmät kuin parisuhdetta etsiessä. Siksi sessioseuraa on kai helpompi löytää.
Tuo pitää ainakin omalla kohdalla paikkansa. Siihen ei paljon vaadita, että voin piiskata. Parisuhteen haluaisin löytää, mutta en väkisin kenen tahansa kanssa. Siinä on jo kriteerit sen verran tiukemmalla.
-
Luulen, että kriteerit sessioseuralaiselle on paljon väljemmät kuin parisuhdetta etsiessä. Siksi sessioseuraa on kai helpompi löytää.
Tuo pitää ainakin omalla kohdalla paikkansa. Siihen ei paljon vaadita, että voin piiskata. Parisuhteen haluaisin löytää, mutta en väkisin kenen tahansa kanssa. Siinä on jo kriteerit sen verran tiukemmalla.
Kyllä se minunkin kohdalla pitää (pitäisi?) paikkaansa, tosin en ryhdy sessiosuhteeseen enkä sellaista etsi. Jos sessiosuhteet kiinnostaisi, niin kriteerinä olisi se että viehättyy miehestä livenä (vaikea määritellä mikä johtaa viehättymiseen, voi olla moni asia), että mies on vapaa ja että mieltymykset on samansuuntaisia. Parisuhteen osalta taas kriteerinä olisi että on samanlaisia toiveita tulevaisuudelta, samantapaisia kiinnostuksen kohteita (jotta arki yhdessä olisi kivaa eikä vain erillään kulkemista), on minua pidempi, on fiksu ja mukava ja juttua riittää yhdessä, miehellä ei ole ennestään lapsia ja hän voisi niitä luultavasti haluta, on yksiavioinen ja uskollinen, ei ole alkoholisti tai moniongelmainen jne ja että ihastun häneen. Tässä on jo niin paljon vaatimuksia pitkäaikaiselle seuralle (joka siis on ainoa mikä minulle kelpaa), että niihin osuvia ihmisiä ei kasva joka oksalla.
-
Pieni lisäys tähän keskusteluun.
Minä en ensimmäisenä pyri löytämään parisuhdetta,saati avioliittoa,vaan sitä,että kemiat kohtaa ja viihtyy toisen seurassa. Parisuhde kasvaa jos on kasvaakseen.
Ensisijaisesti olen pettynyt siihen,ettei haluta kunnolla tutustua toiseen,tai edes yritetä. Sessioiden kerran tai pari,ei puhuta siitä rehellisesti ja roikotetaan toista turhaan perässä,kun ei osata juttua lopettaa. Tämä on suurin ärsytyksen aihe.
Koska oletettavaa on,että asioista puhuttaisiin rehellisesti. Sitä minä edellytän,siten toimin ja sitä odotan myös toiselta.
Olen ulkonäkö keskeinen itseni suhteen,en niinkään toisen suhteen.
En kaipaa yhden kerran ihmeitä,sen myös kerron profiilissani.
Ymmärrän sen ettei aina kemiat kohtaa,ei siinä minua mikään ärsytä,vaan siinä miten asiat hoidetaan tai jätetään roikkumaan.
Toki herkkä kun olen,luen ja aistin herkästi toisten energiat niin lopputulema on se,että olen turha herkkä nykypäivän kertakäyttökulttuuriin,jonka internet helposti luo.
En vihaa miehiä,tai ajattele että kaikki miehet ovat perseestä ja samanlaisia.
Minun on vaikea luottaa,ja tiedän sen. Myös puhun siitä ääneen.
Toki,saattaa myös olla,että arvotan itseni liian korkealle ja olen paljon enemmän perseestä kuin luulin.. ;D :D
-
Itse ainakin ymmärrän hyvin, miten se vaikuttaa jos ei pysty luottamaan toisiin ihmisiin. Jos luottamus kokee tarpeeksi monta kertaa kolauksen, niin kyllä se usein vaikuttaa jatkossakin. Ei välttämättä pysty luottamaan ihmisiin heti ja nopeasti ja sitä saattaa olla varsinkin alussa varovainen ja varuillaan. Itse yritän kuitenkin koko ajan ajatella niin, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihania ja kunnollisia. Niitä mätämunia vain mahtuu valitettavasti joukkoon.
-
Luottamus on myös asia jossa uutta miestä ei saa rankaista edellisten virheistä :) Oon törmännyt siihen naisena ja se on kyllä perseestä joutua todistamaan jotain.
-
Pieni lisäys tähän keskusteluun.
Minä en ensimmäisenä pyri löytämään parisuhdetta,saati avioliittoa,vaan sitä,että kemiat kohtaa ja viihtyy toisen seurassa. Parisuhde kasvaa jos on kasvaakseen.
Ensisijaisesti olen pettynyt siihen,ettei haluta kunnolla tutustua toiseen,tai edes yritetä. Sessioiden kerran tai pari,ei puhuta siitä rehellisesti ja roikotetaan toista turhaan perässä,kun ei osata juttua lopettaa. Tämä on suurin ärsytyksen aihe.
Koska oletettavaa on,että asioista puhuttaisiin rehellisesti. Sitä minä edellytän,siten toimin ja sitä odotan myös toiselta.
Olen ulkonäkö keskeinen itseni suhteen,en niinkään toisen suhteen.
En kaipaa yhden kerran ihmeitä,sen myös kerron profiilissani.
Ymmärrän sen ettei aina kemiat kohtaa,ei siinä minua mikään ärsytä,vaan siinä miten asiat hoidetaan tai jätetään roikkumaan.
Toki herkkä kun olen,luen ja aistin herkästi toisten energiat niin lopputulema on se,että olen turha herkkä nykypäivän kertakäyttökulttuuriin,jonka internet helposti luo.
En vihaa miehiä,tai ajattele että kaikki miehet ovat perseestä ja samanlaisia.
Minun on vaikea luottaa,ja tiedän sen. Myös puhun siitä ääneen.
Toki,saattaa myös olla,että arvotan itseni liian korkealle ja olen paljon enemmän perseestä kuin luulin.. ;D :D
Ööö... Nyt menee hiukan yli, mutta menköön. Miten ollaan ja ei olla samaan aikaan. Seurustelu tietääkseni juuri on tuota mitä itsekin haet. Löyhä liitto, mutta ei mikään virallinen liitto. Pari suhteeksikin sitä voi sanoa. Ei avo- ja avioliitot ole ainoita parisuhteita. Sitten on se että ollaan kavereita meiningillä "friends with benefits". Oikeastaan muita muotoja en osaa kuvitella. Seurustelu ja tutustuminen on hyvinkin sitä että tullaan ja ollaan, ja sitten ollaan välillä erillään kukin omien velvoitteittensa takia. Ei kukaan säädä omaa arkeansa pelkästään sen takia että on löytänyt potentiaalisen kumppaniehdokkaan. Jos vaikka minä seurustelisin sinun kanssasi, niin mulla olisi kumminkin työ ja vanhat perhevelvoitteet täällä. Mä voisi ihan hyvin vapaat viikonloppuni viettää sun luona, mutta viikot ja ne viikot jolloin on huoltovelvoite, olisin täällä. Toki eihän mikään estäisi vapaa-aikaasi viettämästä täälläkin. Tämä näin hypoteettisena esimerkkinä. Silloin ei ole kyse mistään on/off-suhteesta. Varmaankin tarkoitit itsekin juuri esimerkin kaltaista tilaa parisuhteessa. Elmä vaan on ja se ei lopu jos vaan rakastuu.
-
Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? ::)
Et ole ja jos joku toinen väittää muuta niin se toinen on väärässä. Jos itse luotat toisen ihmiseen ja se toinen ihminen pettää sen luottamuksen niin se on vain sen toisen ihmisen häpeä. Se joka tekee väärin tekee väärin, eikä se joka joutuu sen uhriksi. Jos vaan olet vain oma itsesi juuri niin herkkänä kuin oletkin niin eiköhän se oikea henkilö tule vielä vastaan.J os ei tule niin et ainakaan hajota itseäsi sessiosuhteissa, jos et sellaisia oikeasti haluaisi harrastaa.
Suurin osa tämänkin foorumin käyttäjistä taitavat olla 30-40-vuotiaita, jotka ovat joskus elämässään sitoutuneet. Se sitoutuminen on sitten mahdollisesti päättynyt avioeroon. Se saa ihmisen varovaiseksi.
-
On muuten Raippa hyvä keskustelunavaus! Mikä erottaa parisuhteen muusta yhdessähengailusta? Mitä kukin meistä nyt sitten kaipaa parisuhteelta. Ite ehkä määrittelisin parisuhteen määritelmän siihen että:
1) ollaan monogamisia. Lähtökohtaisesti tapailen myös muita kunnes sovitaan että tässä on nyt potentiaalia johonkin enempään. Polyjutut jätän polytyypeille, ei tehdä tästä keskustelua polyamorian ylivertaisuudesta :D
2) halutaan jakaa myös arki yhdessä ja se yhdessäolo on luontevaa. Halutaan jossakin kohtaa asua yhdessä.
3) yhteinen tulevaisuus ja yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat
4) tehdään muutaki ku pannaan
5) ollaan avoimesti suhteessa eli voidaan puolin ja toisin näyttää kavereille ja perheelle
Näin omalla kohdallani, muilla ne parisuhteen kriteerit voi olla ihan erilaisia tietty :)
-
^no näinhän minä sitä itse asiassa ajattelin.^ ;)
-
Tottakai kaipaan pysyvyyttä. Enkä kaipaa ketään asumaan nurkkiini.
Bdsmäänkin perustuva ihmissuhde paranee, kun alkaa tuntea toista paremmin. Yhden session jutut on huonoimpia, eka kerta tahtoo mennä opetellessa lukemaan toista, siinä ei paljoo kerkee naatiskella.
En odota subiltani pitäytymistä vain minuun, eikä hänkään ole ainoa minulle. Mutta jos lähden tulille tai kuvaamaan, teatteriin tai museoon; otan hänet mukaani :)
Kun sisälläni majaileva sadisti nostaa päätään, katselen jonkun muun mielihalujeni kohteeksi.
-
Suurin osa tämänkin foorumin käyttäjistä taitavat olla 30-40-vuotiaita, jotka ovat joskus elämässään sitoutuneet. Se sitoutuminen on sitten mahdollisesti päättynyt avioeroon. Se saa ihmisen varovaiseksi.
Sillä on myös nimikin. Sitä kutsutaan elämän kokemukseksi... Vai oliko se elämänkokemus.
Silti olet siinä oikeassa että uutta etsiessä pitää pyrkiä unohtamaan vanha paska. Vaikka siihen vanhaan paskaan on syyllinen sekin joka nyt ei ehkä osaa taas luottaa uuteen ihmiseen. Toisella kerralla vaan pitää tehdä kaksinkertainen työ itsensä kanssa.
-
Eiköhän jokainen meistä ole jossain kohtaa saanut kunnolla siipeensä. Luottaminen uuteen ihmiseen ei ole helppoa mut kyl se perusedellytys hyvälle ihmissuhteelle on. Uskallan avata sanaisen arkkuni aiheesta vaikka ikää on se vajaa kolkytä eikä yhtään avioeroa ole takana >:D
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, en usko että pysyvää seuraa löytää ennenkuin on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa.
-
Ei ole ollut ongelmia löytää pysyvää seuraa. Ennemminkin päinvastoin ollut vaikeeta löytää lyhytaikaista hetken huvitus- seuraa, aina jotenkin päätynyt seurustelemaan, tai mies on jo ensitapaamisella ilmoittanut haluavansa sitten monosuhteen, kun itse olen etsinyt vaan pano/sessioseuraa.
Sen ajan mitä olen scenessä ollut (5-6 vuotta) olen ollut sinkkuna aika lyhyitä aikoja. Miehet joiden kanssa olen seurustellut, ovat olleet dominoivia aina truu masterista makuuhuone hamsteriin. Miehissä ei ole ollut mitään vikaa, jos joku ei ole halunnut seurustella mun kanssa, syy on ollut mussa itsessäni.
Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. Samoilla markkinoilla on niin nuoret kun vanhatkin, joten kilpailua varmasti on. Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi. Miten erottua subinaislaumasta, miten tehdä itsestään houkuttelevampi. Mikä pelästyttää miehet pois. Sama juttu niinkun minkä tahansa tuotteen markkinoinnissa, pitää olla alekorin jämäosaston sijaan se tuote jonka kaikki haluavat. Nekin jotka eivät vielä tiedä sitä haluavansa. No, karkea yleistys, oikeasti se sopiva mies löytyy vaan tarpeeksi monia treffaamalla :D.
-
Sama juttu niinkun minkä tahansa tuotteen markkinoinnissa, pitää olla alekorin jämäosaston sijaan se tuote jonka kaikki haluavat. Nekin jotka eivät vielä tiedä sitä haluavansa.
Ai juma, mä pidän tästä vertauksesta ;D Myös hyviltä kavereilta voi joskus kysyä mitä ne ajattelee syyksi että on sinkku. Niiltä tulee välillä oikein viisaita neuvoja.
-
Niin, kyllähän Massutkin mielummin shoppailee Stockmannilla, kuin Tokmannilla...-(:
-
Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. ... Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi. Miten erottua subinaislaumasta, miten tehdä itsestään houkuttelevampi.
Olen sanonut tämän saman ennenkin, moneen kertaan, mutta ilmeisesti se silti tulee monelle yllätyksenä.
Dominoivaa kiinnostaa ja kiihottaa alistuva ihminen, ei alistuvaksi itsensä määrittelevä ihminen, joka on sitä mieltä että alistuva määrittelee suhteen ja sen mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään.
Jos huomaa olevansa tuollainen, kannattaa suunnata joko omaa seuranhakunsa muihin kuin Dominoiviin, tai sitten muuttua itse alistuvaksi kun kerran sellainen kuvittelee olevansa.
Kannattaa myös miettiä minkälaisen kumppanin mies on valmis viemään tapaamaan vanhempiaan ja sukuaan. Että jos on netissä kuvia itsestä römpsä levällään raidat persauksissa spermat naamalla, niin mahtaako mies haluta viedä sellaista näytille rakkaimmilleen ja läheisimmilleen, vai valitseeko toisesta laarista siihen tarkoitukseen sopivampaa.
IKRM
-
Kerrankin olen kohtuullisen varauksetta samaa mieltä edellisen kanssa-(:
-
Kyllä noin lähtökohtaisesti uskaltaisin lähteä väittämään, että jos ei löydä pysyvää seuraa niin vika on seuranetsijässä itsessään. Ei voi muita syyttää jos itse on huonoa seuraa tai muuten sosiaalisesti kykenemätön. Mahdollista on myös että etsitään oikeaa asiaa oikealla tavalla, mutta täysin väärästä paikasta.
-
Ei ole ollut ongelmia löytää pysyvää seuraa. Ennemminkin päinvastoin ollut vaikeeta löytää lyhytaikaista hetken huvitus- seuraa, aina jotenkin päätynyt seurustelemaan, tai mies on jo ensitapaamisella ilmoittanut haluavansa sitten monosuhteen, kun itse olen etsinyt vaan pano/sessioseuraa.
Sen ajan mitä olen scenessä ollut (5-6 vuotta) olen ollut sinkkuna aika lyhyitä aikoja. Miehet joiden kanssa olen seurustellut, ovat olleet dominoivia aina truu masterista makuuhuone hamsteriin. Miehissä ei ole ollut mitään vikaa, jos joku ei ole halunnut seurustella mun kanssa, syy on ollut mussa itsessäni.
Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. Samoilla markkinoilla on niin nuoret kun vanhatkin, joten kilpailua varmasti on. Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi. Miten erottua subinaislaumasta, miten tehdä itsestään houkuttelevampi. Mikä pelästyttää miehet pois. Sama juttu niinkun minkä tahansa tuotteen markkinoinnissa, pitää olla alekorin jämäosaston sijaan se tuote jonka kaikki haluavat. Nekin jotka eivät vielä tiedä sitä haluavansa. No, karkea yleistys, oikeasti se sopiva mies löytyy vaan tarpeeksi monia treffaamalla :D.
Tää on kyllä hyvä näkökulma... Vaikken tiedäkään mikä on "makuuhuonehamsteri". ;D
-
Koko päivän miettinyt miten omat kantani muotoilisin. Ehkä olen vähän huono kommentoimaan kun minulla sessiointi ja parisuhde on erillään... Siis mulle sessiosuhde on nimenomaan hyväksikäytöllä väritetty. Eli minä alistun, eikä jälkihoitoa ole.
Enemmän olen saanut siipeeni vaniljapuolella, koska siellä premissit eivät ole olleet selvät. Olen siis antanut itsestäni paljon mutta jäänyt rannalle ruikuttamaan, vaikka olen ehkä hakenut jotain muutakin kuin panemista. Sessiosuhteissani taas on itselleni selkeää, että minä olen nussimista ja satuttamista varten. Ehkä juuri siksi homma onkin sujunut hyvin, kun molemmilla osapuolilla on selkeä näkemys siitä mihin suhde perustuu.
Parisuhteessakin siedän enemmän henkisellä puolella kuin vaniljasuhteissani aikoinaan, sillä siinä on D/s -elementtejä. Premissit ovat muotoutuneet vuosien mittaan uomiinsa, ja olen alkanut hyväksyä alistumisen osana arkea.
En toki kiellä sitä etteikö sessiosuhteissakin subin ja D:n välille kehittyisi ajan myötä tunnesidettä jollakin tapaa - asiat, joita sessioissa tehdään edellyttää usein luottamusta, toisen lukutaitoa jne. Ne kehittyy ajan myötä yhdessäolon kautta. Täysin tunnekylmä homma tuskin pitkälle riittäisi, vaikka yhdessäolo olisikin hyväksikäytöllä väritettyä. Jotakin tuohon suuntaan mitä IKRM sanoi dominoivien mieltymyksistä alistuviin, ei alistuviksi luokiteltuihin. Mutta romanttisen rakkauden kanssa niillä ei ole tekemistä, eikä niistä siten oikein parisuhteiksi ole. Tämä siis oma näkemykseni, kun se rakkaus on ihan toisessa ihmisessä kiinni kuin niissä, jotka mua panee.
-
Sinulla on ap viisaita ajatuksia.. Kiva kuulla kaltaisesi mietteitä..
-
Kannattaa myös miettiä minkälaisen kumppanin mies on valmis viemään tapaamaan vanhempiaan ja sukuaan. Että jos on netissä kuvia itsestä römpsä levällään raidat persauksissa spermat naamalla, niin mahtaako mies haluta viedä sellaista näytille rakkaimmilleen ja läheisimmilleen, vai valitseeko toisesta laarista siihen tarkoitukseen sopivampaa.
Meissä jokaisessa on puolemme ja se on jokaisesta itsestään kiinni kehtaako kumppaninsa esitellä julkisesti. Ei kait kuitenkaan ole tarkoitus esitellä kenellekään sitä parisuhteen puolikasta joka sen suhteen pitää elossa. Mutta huomiota kannattaa osoittaa silloinkin kun kommentit ovat vanhahtavia tyyliin "mitä sä nyt ton noin annat tehdä". Kyllä minä ainakin uskalla sanoa melkein 90v äitilleni, jos vastaavaa kuulisin. On se sen verran kova sanomaan. Eikä kenenkään valokuva-arkistoa tarvitse esitellä perhetapaamisissa, kuten ennen oli tapana. Tai sitten seulotaan yhdessä se aines muualle joka ei ole "salonkikelpoista". Siististi pukeutuneesta katuhuorastakaan tuskin kukaan voi sanoa että ei kelpaa, kun muuta tietoa ei ole.
-
Mutta romanttisen rakkauden kanssa niillä ei ole tekemistä, eikä niistä siten oikein parisuhteiksi ole. Tämä siis oma näkemykseni, kun se rakkaus on ihan toisessa ihmisessä kiinni kuin niissä, jotka mua panee.
Tämä on asia mitä mä olen miettinyt paljonkin parisuhdehistoriani aikana. Kerta toisensa jälkeen olen toistanut kaavaa jossa etsin parisuhteeseen miestä joka on lempeä isähahmo, ja seksiin sitten niitä riettaita setämiehiä näin kärjistettynä. Silti minua viisaammat tietävät kertoa että on mahdollista saada samasta miehestä molemmat :) Tietenkään nyt jostain täydestä kusipäästä et isähahmoa saa taltutettua, mutta enemmänkin niin päin että se kiltti isähahmokin saattaa tykätä olla tuhma ja rietas.
-
Mua ei kiinnosta olla edes sessiosuhteessa haaremin pitäjien tai varattujen kanssa, tosin mono ei tarvi silti olla kunhan itse olen se tärkein. Kun asian tarpeeksi suoraan ilmoittaa heti alkuunsa niin harvoin jää pettyneeksi tai katkeraksi suhteiden päättyessä tavalla tai toisella. Ehkä se, että itsekin tiedostaa mitä hakee ja mihin suostuu, on aikamoisen tärkeä pointti niin seuranhaussa kuin muissakin elämän tavoitteissa.
-
Pysyvyyskin on muuttuva asia, ihmissuhteissa ja kaikessa yleensäkin. Suhteiden merkityksellisyys myös niiden päätyttyä on itselleni tärkeää, ei niinkään se, oltiinko yhdessä kaksi vaiko seitsemän vuotta tai pidempään.Tähän mennessä olen ollut useammassa pysyvässä suhteessa ;)
Näistä piireistä olen kuitenkin löytänyt muutaman todella tärkeän (ystävyys)suhteen, joita haluan vaalia ja joiden toivon kestävän pitkään, niin pitkään kuin mahdollista.
-
Eikös se Insinööri Sörsselsönkin sanonut että uuden vaimon saa helpommin kuin uuden hyvän kaverin, että kannattaa niistä kavereistakin pitää kiinni vaikka on kuinka vakituisessa suhteessa jostain syystä.
-
Eikös se Insinööri Sörsselsönkin sanonut että uuden vaimon saa helpommin kuin uuden hyvän kaverin, että kannattaa niistä kavereistakin pitää kiinni vaikka on kuinka vakituisessa suhteessa jostain syystä.
Niin ja eksistä voi tulla ystäviä :D
-
Suhteiden merkityksellisyys myös niiden päätyttyä on itselleni tärkeää, ei niinkään se, oltiinko yhdessä kaksi vaiko seitsemän vuotta tai pidempään.
Tämä.
-
Eikös se Insinööri Sörsselsönkin sanonut että uuden vaimon saa helpommin kuin uuden hyvän kaverin, että kannattaa niistä kavereistakin pitää kiinni vaikka on kuinka vakituisessa suhteessa jostain syystä.
Niin ja eksistä voi tulla ystäviä :D
Tämähän se ihanne olisi ja tervepäisten kanssa onnistuukin :)
-
Eikös se Insinööri Sörsselsönkin sanonut että uuden vaimon saa helpommin kuin uuden hyvän kaverin, että kannattaa niistä kavereistakin pitää kiinni vaikka on kuinka vakituisessa suhteessa jostain syystä.
Niin ja eksistä voi tulla ystäviä :D
Tämähän se ihanne olisi ja tervepäisten kanssa onnistuukin :)
Niin...
Kuoleeko muuten ne tunteet koskaan vai sullotaanko / hautautuuko ne sen kaiken saissen alle...?
-
Lisättäköön nyt vielä, että mielestäni se menneiden suhteiden merkityksellisyys ei automaattisesti tarkoita kavereina pysymistä, vaan suhteen merkityksen tunnustamista. Ei siis siten että "hälläväliä, meni poikki niin urpohan se on ja tästä en mitään opi". Toki jos välit voi säilyttää lämpiminä eron jälkeenkin, oikein hyvä.
Mutta siihen alkuperäiseen aiheeseen, kyllä, se on vaikeaa. Ei auta kuin olla aktiivinen ja antaa mahdollisuus itselle sekä muille.
-
Pieni lisäys tähän keskusteluun.
Minä en ensimmäisenä pyri löytämään parisuhdetta,saati avioliittoa,vaan sitä,että kemiat kohtaa ja viihtyy toisen seurassa. Parisuhde kasvaa jos on kasvaakseen.
Ensisijaisesti olen pettynyt siihen,ettei haluta kunnolla tutustua toiseen,tai edes yritetä. Sessioiden kerran tai pari,ei puhuta siitä rehellisesti ja roikotetaan toista turhaan perässä,kun ei osata juttua lopettaa. Tämä on suurin ärsytyksen aihe.
Koska oletettavaa on,että asioista puhuttaisiin rehellisesti. Sitä minä edellytän,siten toimin ja sitä odotan myös toiselta.
Olen ulkonäkö keskeinen itseni suhteen,en niinkään toisen suhteen.
En kaipaa yhden kerran ihmeitä,sen myös kerron profiilissani.
Ymmärrän sen ettei aina kemiat kohtaa,ei siinä minua mikään ärsytä,vaan siinä miten asiat hoidetaan tai jätetään roikkumaan.
Toki herkkä kun olen,luen ja aistin herkästi toisten energiat niin lopputulema on se,että olen turha herkkä nykypäivän kertakäyttökulttuuriin,jonka internet helposti luo.
En vihaa miehiä,tai ajattele että kaikki miehet ovat perseestä ja samanlaisia.
Minun on vaikea luottaa,ja tiedän sen. Myös puhun siitä ääneen.
Toki,saattaa myös olla,että arvotan itseni liian korkealle ja olen paljon enemmän perseestä kuin luulin.. ;D :D
Ööö... Nyt menee hiukan yli, mutta menköön. Miten ollaan ja ei olla samaan aikaan. Seurustelu tietääkseni juuri on tuota mitä itsekin haet. Löyhä liitto, mutta ei mikään virallinen liitto. Pari suhteeksikin sitä voi sanoa. Ei avo- ja avioliitot ole ainoita parisuhteita. Sitten on se että ollaan kavereita meiningillä "friends with benefits". Oikeastaan muita muotoja en osaa kuvitella. Seurustelu ja tutustuminen on hyvinkin sitä että tullaan ja ollaan, ja sitten ollaan välillä erillään kukin omien velvoitteittensa takia. Ei kukaan säädä omaa arkeansa pelkästään sen takia että on löytänyt potentiaalisen kumppaniehdokkaan. Jos vaikka minä seurustelisin sinun kanssasi, niin mulla olisi kumminkin työ ja vanhat perhevelvoitteet täällä. Mä voisi ihan hyvin vapaat viikonloppuni viettää sun luona, mutta viikot ja ne viikot jolloin on huoltovelvoite, olisin täällä. Toki eihän mikään estäisi vapaa-aikaasi viettämästä täälläkin. Tämä näin hypoteettisena esimerkkinä. Silloin ei ole kyse mistään on/off-suhteesta. Varmaankin tarkoitit itsekin juuri esimerkin kaltaista tilaa parisuhteessa. Elmä vaan on ja se ei lopu jos vaan rakastuu.
Kirjoittamalla ei ikinä pysty itseään täysin ilmaisemaan kuten tahtoo,tarkoitukseni oli sanoa etten ensi kättelyssä odota parisuhdetta,koska se tulee jos on tullakseen jos kemiat kohtaa.
Enkä tarkoittanut sitäkään,että avo/avioliitto olisi ainoita suhteita. Avioliitto sen enempää kuin lapsikaan,ei ole koskaan ollut minulle tavoittelemisen arvoista.
Mutta,annanpa tämän nyt olla. Jotka ymmärtävät väärin,tai haluavat ymmärtää,ovat täysin oikeutettuja siihen. Taas kiitän kaikkia näkökulmista ja ajatuksistanne.
Rauhaa ja rakkautta kaikki tyyni.
-
Minä jos kuka on todella huono artikuloimaan :D
Enkä usko että kukaan tahallaan ymmärtää väärin. Nämä nettikeskustelut vaan värittyvät oudosti kun on helppo tulkita kirjoituksia niin monilla tavoilla.
-
Minä jos kuka on todella huono artikuloimaan :D
Enkä usko että kukaan tahallaan ymmärtää väärin. Nämä nettikeskustelut vaan värittyvät oudosti kun on helppo tulkita kirjoituksia niin monilla tavoilla.
Juu,juuri näin. Mutta jättäydyn nyt taka-alalle tässä keskustelussa.
-
Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. Samoilla markkinoilla on niin nuoret kun vanhatkin, joten kilpailua varmasti on. Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi.
Koska olen niin saamarin pelkuri niin en uskaltanut sanoa tätä, mutta onneksi Mary sanoi sen mitä olisin sanonut. Dominoivan luonteen omaavat henkilöt (sukupuolesta riippumatta) eivät ole erityisen helppoja parisuhdekumppaneita ja kun ikää tulee niin oppivat tiedostamaan sen itsekin. Elämänkokemus varmaan opettaa, että ei edes kannata lähteä yrittämään parisuhdetta jos toisesta ei välity se kuva että voisi elää sen hankalan luonteen kanssa ilman että yrittäisi muuttaa toista.
-
Tää nyt ei oikeastaan liity siihen itse seuran hakemisen vaikeuteen, vaan siihen, mitenkä seuranhaussa ihmisen siihen astiset kokemukset vaikuttaa jatkoon.
Aloittaja on kertonut, kuinka hänen on toisaalta vaikea luottaa ihmisiin, toisaalta hän kertoo jo suhteen alussa aina koko ajan rehellisesti missä hänen mielestään mennään ja odottaa sitä myös toiselta. Mitäs jos sen toisenkin on vaikea luottaa, mutta hänellä se ilmenee siten, että ei raportoi ajatuksistaan suhteen tilasta reaaliajassa toiselle, jos edes itselleen uskaltaa tunnustaa esim. herääviä tunteita. Tai kykenee kyllä luottamaan, mutta ei halua olla tilivelvollinen tunteistaan ennenkuin itse haluaa.
Tai jos toinen jo heti alussa kertoo, kuinka tähän asti on tuntenut itsensä hyväksikäytetyksi suhteissaan, kuka uskaltaa olla se seuraava yrittämään? Mulla nyt on tähän varovaisen naispuolisen kanta, mutta jos mahdollinen tuleva leikkikamu kertoilisi laajasti siitä kuinka syvältä kaikki tähän astiset kinkysuhteet on olleet, ja kuinka lähellä hyväksikäyttöä on oltu joidenkin ( tai useiden ) kanssa, niin voipi olla, että en uskaltaisi jatkaa.
Pelkäisin, että jos jotain tapahtuu, jos en ole aina tilanteen tasalla täydellisesti, ja suhde ei olekaan ikuinen, saisin niskaani kunnian olla se viimeisin julma hyväksikäyttäjä. Tällä en tarkoita sitä, ettenkö tietäisi, että hyväksikäyttöä tapahtuu skenessä, ja luultavasti jopa enemmän kuin mistä puhutaan ääneen. Mutta omalla kohdallani, vaikka se ei tietenkään ole sen hyväksikäytetyn vika, että on historiaa, se olisi aika pelottava taakka itselleni, olenhan vastuussa leikkikamuni henkisestä hyvinvoinnista, ja en ole täydellinen. Ajatustenlukuni on haparoivaa, intuitio useammin väärässä kuin oikeassa, ja pääsääntöisesti uskon ihmisten olevan aika kestäviä kapineita. Siksi uskoaan ihmisiin menettänyt tai traumatisoitunut leikkikamu voisi olla liian kova pala uskallettavaksi, enhän halua ainakaan pahentaa hänen tilannettaan, mitä jos minun takiani luottamus ihmisiin senkun huononisi?
Eli jos on ollut huonoa tuuria, se voi vaikeuttaa hyvän tuurin saapumista. Tai mistä minä tiedän, ehkä muut ihmiset ovat rohkeampia? Jatkakaa ja ohittakaa, jos meni ihan off-topic.
Vir
-
Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? ::)
Et ole ja jos joku toinen väittää muuta niin se toinen on väärässä. Jos itse luotat toisen ihmiseen ja se toinen ihminen pettää sen luottamuksen niin se on vain sen toisen ihmisen häpeä. Se joka tekee väärin tekee väärin, eikä se joka joutuu sen uhriksi. Jos vaan olet vain oma itsesi juuri niin herkkänä kuin oletkin niin eiköhän se oikea henkilö tule vielä vastaan.J os ei tule niin et ainakaan hajota itseäsi sessiosuhteissa, jos et sellaisia oikeasti haluaisi harrastaa.
Suurin osa tämänkin foorumin käyttäjistä taitavat olla 30-40-vuotiaita, jotka ovat joskus elämässään sitoutuneet. Se sitoutuminen on sitten mahdollisesti päättynyt avioeroon. Se saa ihmisen varovaiseksi.
Kiitos tästä. Ja kiitos myös Raipalle ajatuksista. :love:
Ja toki,muutkin ovat satuttaneensa ja itseään loukanneet,mutta toivottavaa olisi se,että aikuiset ihmiset pystyisivät näistä asioista suoraan keskenään puhumaan.
Tämä herätti nyt tunteita laidasta laitaan,ja luulen että lopputulemana saattaa olla se,että vika on kuin onkin minussa. Joten nyt pohtimaan poistumista ja omiin oloihin asettumista.
Ihanaa loppu loppiaista ja mukavaa viikonloppua! :-*
-
Tämä herätti nyt tunteita laidasta laitaan,ja luulen että lopputulemana saattaa olla se,että vika on kuin onkin minussa. Joten nyt pohtimaan poistumista ja omiin oloihin asettumista.
Harvoin sitä parisuhteissa on vain itsekseen, älä siis itseäsi yksin soimaa. Rauhassa vaan ja mietitätauko, kyllä se olotila siitä rauhoittuu.
-
Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. ... Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi. Miten erottua subinaislaumasta, miten tehdä itsestään houkuttelevampi.
Dominoivaa kiinnostaa ja kiihottaa alistuva ihminen, ei alistuvaksi itsensä määrittelevä ihminen, joka on sitä mieltä että alistuva määrittelee suhteen ja sen mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään.
Jos huomaa olevansa tuollainen, kannattaa suunnata joko omaa seuranhakunsa muihin kuin Dominoiviin, tai sitten muuttua itse alistuvaksi kun kerran sellainen kuvittelee olevansa.
IKRM
Ihan uteliaisuudesta. Mitä nuo tuollaiset henkilöt sitten ovat? Moni subiksi itsensä mieltävä (alistumishaluinen) on kuitenkin luonteeltaan dominoiva. Tai siis dominoiva kaikkialla muualla paitsi seksissä. Eli haluaa määrittää suhdetta ja mitä ja milloin tehdään. Alistuminen on tällaisille hetkellinen vapautuminen kontrollista ja määräämisestä. Määräämisestä, josta he muutoin pitävät. Keistä tällaisten sitten kannattaa etsiä seuraa jos ei dominoivista miehistä? En ihan ymmärrä mitä eroa on alistuvalla ihmisellä ja alistuvaksi itsensä määrittelevällä ihmisellä. Onko nuo niitä makuuhuonesubeja sitten? Millainen kumppani on heille sopiva jos ei dominoiva mies?
t. Tyty, kytkin.
-
Tietysti varmasti syytä myös kysyä itseltäni,olenko altistanut itseni liian helposti satutettavaksi..? ::)
Et ole ja jos joku toinen väittää muuta niin se toinen on väärässä. Jos itse luotat toisen ihmiseen ja se toinen ihminen pettää sen luottamuksen niin se on vain sen toisen ihmisen häpeä. Se joka tekee väärin tekee väärin, eikä se joka joutuu sen uhriksi. Jos vaan olet vain oma itsesi juuri niin herkkänä kuin oletkin niin eiköhän se oikea henkilö tule vielä vastaan.J os ei tule niin et ainakaan hajota itseäsi sessiosuhteissa, jos et sellaisia oikeasti haluaisi harrastaa.
Suurin osa tämänkin foorumin käyttäjistä taitavat olla 30-40-vuotiaita, jotka ovat joskus elämässään sitoutuneet. Se sitoutuminen on sitten mahdollisesti päättynyt avioeroon. Se saa ihmisen varovaiseksi.
Kiitos tästä. Ja kiitos myös Raipalle ajatuksista. :love:
Ja toki,muutkin ovat satuttaneensa ja itseään loukanneet,mutta toivottavaa olisi se,että aikuiset ihmiset pystyisivät näistä asioista suoraan keskenään puhumaan.
Tämä herätti nyt tunteita laidasta laitaan,ja luulen että lopputulemana saattaa olla se,että vika on kuin onkin minussa. Joten nyt pohtimaan poistumista ja omiin oloihin asettumista.
Ihanaa loppu loppiaista ja mukavaa viikonloppua! :-*
Joo... Kiitoksia vaan... Minä en ehkä ymmärtänyt ongelman pointtia oikein. Minun käsitykseni mukaan kun kaikki tapaamiset on jonkin sortin suhteita. Ja mikä siinä nyt tulee ongelmaksi jos kumminkin säätää kun tilanne on kumminkin avoin. Kyllä minä sen ymmärrän että kun suhde on avoin ja rehellisyyttä vaaditaan niin pitää olla täysillä matkassa. Mutta ei voida lähteä siitä että ollaan samalla niin avoimia että ollaan jopa "tietotoimistoja". Se ei ole kovin kantavaa pitkässä juoksussa. Kohta ei ole nimittäin niitä ystäviäkään. Pyyhkeenkään kehään heittäminen ei ole ratkaisu. Silloin varmasti saa murehtia omaa kohtaloaan ihan yksin.
-
Meitä ihmisiä on niin moninaisia,ja monenlaisia.
Itse ihmisenä,en heti lue tapaamista suhteeksi tai saati määritä jotain juttua automaattisesti parisuhteeksi.
Tyty,samaa mieltä. Itse olen ehdottomasti alistuva seksissä ja kaikessa siihen liittyvässä,sekä yleisesti suhteessa/kanssakäymisessä miehen kanssa.
Työssäni olen tehokas ja dominoiva,kokoaikainen Kontrolli pitää olla.
Joten kyllä,se on kovinkin rentouttavaa saada päästä irti kaikesta kontrollista ja alistua.
Siltikään en määritä,tai edes halua määrittää sitä mitä tai miten ja milloin ja kaikkea muuta.
Tällaisessa suhteessa en ole miltään osin dominoiva.
Mutta jätän tämän keskustelun nyt tähän,halusin vain saada molemman sukupuolen ajatuksia ja näkemyksiä asiasta. Kiitoksia niistä,ja kaikesta muusta.
Ihanaa lauantai-aamua! :-*
-
Keistä tällaisten sitten kannattaa etsiä seuraa jos ei dominoivista miehistä?
..
Millainen kumppani on heille sopiva jos ei dominoiva mies?
Ilmeisesti tuollainen tarvitsee alistuvan kumppanin, joka kuitenkin Dominoi komennosta, eli silloin kun toinen sellaista itselleen komentaa.
Taitaa olla melkoisen vaikea yhtälö, vähän kuin etsis mustaa joka on valkoista.
Luontaisesti Dominoiva on Dominoiva aina, eikä koskaan valmis alistumaan missään muodossa, eli tuollaisesta dominoivasta naisesta ei ole minkäänlaista iloa, pelkkää murhetta vain, hyväksikäyttöä.
IKRM
-
Keistä tällaisten sitten kannattaa etsiä seuraa jos ei dominoivista miehistä?
..
Millainen kumppani on heille sopiva jos ei dominoiva mies?
Ilmeisesti tuollainen tarvitsee alistuvan kumppanin, joka kuitenkin Dominoi komennosta, eli silloin kun toinen sellaista itselleen komentaa.
Taitaa olla melkoisen vaikea yhtälö, vähän kuin etsis mustaa joka on valkoista.
Luontaisesti Dominoiva on Dominoiva aina, eikä koskaan valmis alistumaan missään muodossa, eli tuollaisesta dominoivasta naisesta ei ole minkäänlaista iloa, pelkkää murhetta vain, hyväksikäyttöä.
IKRM
Kiitos vastauksesta, ymmärrän pointtisi yhteensopivuusongelmasta. Näin kytkimenä (enemmän dominoivana sellaisena) en ole aiemmin pohtinut subnaisten seuranhaun haasteita. Itselleni sopisi luontaisesti alistuva mutta myös kytkin, luontaisesti pelkästään dominoiva taas ei. Osa tapaamistani kytkin-miehistä on ollut luonteeltaan enemmän dominoivia, ja he ovat koko ajan pyrkineet määrittelemään sitä että miten ja milloin heitä alistetaan ja millä tavalla (ovat kuitenkin toivoneet sitä alistamista). Se olisi pidemmän päälle aika rasittavaa, koska siinä kokisi joutuvansa sellaiseen dommepalvelijan rooliin, jossa ei saa itse nautintoa. No tokihan katkaisen tuollaiset määrittely-yritykset heti alkuunsa, ja siinä sitten testataan kumpi on se dominoivampi. Mutta jos koko ajan pitää vääntää vallasta niin ei sekään kivaa ole. Onneksi olen onnistunut löytämään pysyvää seuraa, käynyt varmaan tuuri.
-
Meitä ihmisiä on niin moninaisia,ja monenlaisia.
Itse ihmisenä,en heti lue tapaamista suhteeksi tai saati määritä jotain juttua automaattisesti parisuhteeksi.
Tyty,samaa mieltä. Itse olen ehdottomasti alistuva seksissä ja kaikessa siihen liittyvässä,sekä yleisesti suhteessa/kanssakäymisessä miehen kanssa.
Työssäni olen tehokas ja dominoiva,kokoaikainen Kontrolli pitää olla.
Joten kyllä,se on kovinkin rentouttavaa saada päästä irti kaikesta kontrollista ja alistua.
Siltikään en määritä,tai edes halua määrittää sitä mitä tai miten ja milloin ja kaikkea muuta.
Tällaisessa suhteessa en ole miltään osin dominoiva.
Mutta jätän tämän keskustelun nyt tähän,halusin vain saada molemman sukupuolen ajatuksia ja näkemyksiä asiasta. Kiitoksia niistä,ja kaikesta muusta.
Ihanaa lauantai-aamua! :-*
Vähintään aina tämän tapaisissa ympyröissä syntyy kaveruussuhteita. Se on se väistämätön suhde. Et voi tehdä toiselle mitään mikä menee liian likelle jos et tunne minkäänlaista yhteenkuuluvuutta. Jos sellaista tuntee, niin se on kaveruutta ja jopa sielunkumppanuutta. Näin ne ympyrät kumminkin vaan kietoutuu toisiinsa ja suhtautuu toisiinsa.
Mutta millainen se luottamus sitten pitää olla. Minä jo tuossa aiemmin mainitsinkin sen salaisuuksienpitotaidon, mutta se sisältää myös se vastavuoroisuuden, että myös sallitaan toiselle se että kaikkea ei tarvitse tiedottaa, eikä udella. Se jatkuva utelu ja epäileminen kääntyy jo mustasukkaisuuden puolelle, jos ollaan, mutta ei olla ja kumminkin pitää rehellisesti tilittää itseään toiselle. Silloin kun ollaan sitoutuneessa suhteessa, niin ymmärrän sen, että silloin ei sädetä. Itsekin olen syyllistynyt sellaiseen ja sitten kun nuoruudessa oli vielä se rasite, että kaikkia pyrki miellyttämään, niin dopat oli valmiita. No ikä opettaa toki muutakin kuin hitaasti kävelemää. Ainakin arvostamaan sitä mikä on ja toimii.
Toivottavasti minunkaan ei tarvitse enää koskaan säätää ollakseni se mitä olen. Enää en halua olla se "mies joka ei osannut sanoa ei".
-
'Suhde' on arkikielessä synonyymi yleisimmin suhteelle joka sisältää sitoutumisen jollakin tasolla ei-platonisesti (friends with b., paris., etc.). Eli yleisemmin joko romanttisesti tai/ja seksuaalisesti pidemmällä ja vakiintuneella tavalla.
Ei siis tarkoita -yleensä- interpersoonallista vuorovaikutusta kahden yksilön välillä jollakin kummankin (omassa päässään?) joksikin (kaveris., seksis., etc) mieltämällä tavalla tietyllä hetkellä tietyssä paikassa.
Ainakin näin olen ollut tulkitsevinani ihmisten kielellis-käyttäytymissosiaalisuutta tutkaillessani.
Ja Ps. Minulle, ja toivoisin myös muuten yleistyvämminkin, 'suhde' tarkoittaa muutakin kuin joko-tai seksi- ja/tai romanttista sitoutumista jollakin (mielellään molemmin puolin ja yhdessä sanallisesti määritellyllä) tavalla. Tilaa termin arkikäytön merkityksellistämisen laajentamiselle olisi.
-
Paljoa en tänne ole sanaista arkkuani (toistaiseksi) availlut, mutta aihe oli mielenkiintoinen.
Pysyvän seuran löytäminen on kaikissa suhteissa haaste - ei pelkästään bdsm-puolella. Täällä näen haasteena enemmänkin sen ettei seuraa toisen katoavan yksilön tilalle löydy mistään lähibaarista niin kovin äkkiä - ihmisiä on rajatumpi joukko ja kinkkejä myös sen verran erilaisia ettei aina tarpeet ja halut kohtaa - persoonienkin pitäisi kohdata myös.
Kun hyvän löytää siitä kannattaa yrittää pitää kiinni. On hyvä motto. Olen alistava Dom mies mutta en liikkeellä etsiäkseni kertaseuraa randomeista vaan löytääkseni pitkiä suhteita joissa molemmat voivat luottamuksella toteuttaa itseään niiden asioiden parissa joista pitävät. En alistaisi ketään ilman luottamussuhdetta noin vain - tietämättä toisesta mitään. Luottamus on avainsana tai muuten bdsm fantasia on yksipuolista hyväksikäyttösadismia huonolla tavalla.
Joku totesi että Dominoivia miehiä on vähemmän alistuvia sub naisia on enemmän. Voi olla, mutta on myös varmasti paljon meitä hiljaisia (vaikka en hiljainen hissukka olekaan) jotka eivät niin paljoa foorumeilla kirjoittele, ja etsivät silti seuraa.
Jos yhdessä ihmissuhteessa - tai kymmenessä - epäonnistuu, niin ei kannata luovuttaa. Kyllä joku oikea jotain reittiä tulee vastaan - mun yli 70v isäni nettideittailee (onneksi vain ihan vaniljapuolella :D ) ja se sanoo samaa ettei elämä lopu koskaan.
Ja jos se tutustumisesta on kenellekään kiinni niin lähden itse mielelläni kahville keskustelemaan aiheesta lisää.
-
Kiitosta kaikille ajatuksistanne ja mietteistänne.
Niin,kaveruus/ystävyyssuhteita syntyy kyllä,mutta itse olen suhteellisen varovainen edetessäkin,valitsen tarkoin ihmiset joille itseni todella avaan.
Minä en ole mustasukkaista tyyppiä henkilökohtaisesti,eikö toisen tarvitse omaa elämäänsä tai arkeaan tilittämään yhtään sen enempää kuin tahtoo. Minun henkilökohtainen toiveeni vain on se,että puhuttaisiin niistä molempiin ja keskinäiseen kanssakäymiseen liittyvistä asioista rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Se on ok,että vaikka toinen paperilla olisi täydellinen,ei sitä livenä olekaan,mutta se että siitä puhuttaisiin suoraan olisi minun haaveeni. Itse ajattelen,että on äärimmäisen epäkohteliasta ja kunnioituksen puutetta roikottaa toista mukana,vaikka kiinnostusta ei ole.
Mutta,mutta.. meitä tosiaan on moneen junaan,ja kaikilla on oikeus olla omanlaisensa,
omalla ajatusmaailmallaan ja tavoillaan varustettu yksilö. Sessioseurassa mitään vikaa ei ole,kunhan siitä oltaisiin rehellisiä.
Toki ehkä olen liian hyvin kasvatettu yksilö,ja suomalaisuudesta poiketen puhun suoraan ajatuksistani,tunteista ja tuntemuksistani..?
Pyrin olemaan rehellinen,suora ja avoin,olen oppinut että se kantaa pisimmälle tässä elämässä.
Toki tiedän sen,että en aina ole helpoin ihminen,hyväksyn sen ja työstän sitä.
Varmasti pitää omaa pääsyseulaa tiukentaa,mutta myös tapaamatta,tutustumatta ja kokeilematta kun ei voi mitään saada,tai löytää.
Ja toki kiimainen kun olen,minulla ei riitä keskittymistä tapailla toista kuukausia,ennenkuin mitään tapahtuu. Koska voihan toinen ihmisenä olla kaikkea mitä haluaa,mutta seksi ja muu intiimi kanssakäyminen ei vain toimi,vice versus.
Pyydän anteeksi jos jotakuta ärsytin kirjoituksillani,enkä osannut itseäni aina oikein ilmaista. Kirjoitetun sanan kun jokainen tulkitsee omalla tavallaan,se pääsee helposti kirjoitusta rakastavalta ja paljon kirjoittavalta ihmiseltä helposti unohtumaan.
Toivoa siis on,ja katson mitä elämä eteen tuo.
Tuo tai ei,nähtäväksi jää.
Iloa,ja rakkautta päivään,mussut! :-*
-
Kiitosta kaikille ajatuksistanne ja mietteistänne.
Niin,kaveruus/ystävyyssuhteita syntyy kyllä,mutta itse olen suhteellisen varovainen edetessäkin,valitsen tarkoin ihmiset joille itseni todella avaan.
Minä en ole mustasukkaista tyyppiä henkilökohtaisesti,eikö toisen tarvitse omaa elämäänsä tai arkeaan tilittämään yhtään sen enempää kuin tahtoo. Minun henkilökohtainen toiveeni vain on se,että puhuttaisiin niistä molempiin ja keskinäiseen kanssakäymiseen liittyvistä asioista rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Se on ok,että vaikka toinen paperilla olisi täydellinen,ei sitä livenä olekaan,mutta se että siitä puhuttaisiin suoraan olisi minun haaveeni. Itse ajattelen,että on äärimmäisen epäkohteliasta ja kunnioituksen puutetta roikottaa toista mukana,vaikka kiinnostusta ei ole.
Mutta,mutta.. meitä tosiaan on moneen junaan,ja kaikilla on oikeus olla omanlaisensa,
omalla ajatusmaailmallaan ja tavoillaan varustettu yksilö. Sessioseurassa mitään vikaa ei ole,kunhan siitä oltaisiin rehellisiä.
Toki ehkä olen liian hyvin kasvatettu yksilö,ja suomalaisuudesta poiketen puhun suoraan ajatuksistani,tunteista ja tuntemuksistani..?
Pyrin olemaan rehellinen,suora ja avoin,olen oppinut että se kantaa pisimmälle tässä elämässä.
Toki tiedän sen,että en aina ole helpoin ihminen,hyväksyn sen ja työstän sitä.
Varmasti pitää omaa pääsyseulaa tiukentaa,mutta myös tapaamatta,tutustumatta ja kokeilematta kun ei voi mitään saada,tai löytää.
Ja toki kiimainen kun olen,minulla ei riitä keskittymistä tapailla toista kuukausia,ennenkuin mitään tapahtuu. Koska voihan toinen ihmisenä olla kaikkea mitä haluaa,mutta seksi ja muu intiimi kanssakäyminen ei vain toimi,vice versus.
Pyydän anteeksi jos jotakuta ärsytin kirjoituksillani,enkä osannut itseäni aina oikein ilmaista. Kirjoitetun sanan kun jokainen tulkitsee omalla tavallaan,se pääsee helposti kirjoitusta rakastavalta ja paljon kirjoittavalta ihmiseltä helposti unohtumaan.
Toivoa siis on,ja katson mitä elämä eteen tuo.
Tuo tai ei,nähtäväksi jää.
Iloa,ja rakkautta päivään,mussut! :-*
Mun mielipiteeni on se että reilua ja asiallista keskustelua ei tarvitse pyytää anteeksi. Ei kaikki ole yhtä jouhevia kirjoittajia ja asian ilmaisijoita kuin esim. Viridian ja Chmlnidae. En edes minä. Sinä olet tuonut hienosti asian pöydälle ruodittavaksi. Eikä sitäkään tarvitse pahoitella. Rehellisyys ja suorapuheisuus eivät välttämättä ole synonyymejä, mutta onhan siinä perää että kun sanoo kerran suoraan että et kiinnosta, niin silloin se kannattanee uskoa. Toki keskustelua voi aina käydä senkin jälkeen, mutta on ko siinä mitään järkeä enää.
Siinä voin olla kyllä yhtä mieltä monienkin kanssa, että on hyvä kertoa avoimesti kumppanilleen mitä tahtoo toisen tekevän. Silloin ei jää epäselväksi lyönkö rottinkikepillä lujaa vaiko kutittelen hapsupiiskalla. Toki pitää antaa myös hiukan siimaa sille kumppanille perua sanansa, tai muuttaa jotain jos homma ei toimi. El saa kaikkea jättää vaan sen suorittajan harteille. Siitä alkaa tutustuminen. Ja kun (oletettavasti) sinkkuina "leikitään" niin kyllä se seksikin jossain muodossa aina mukaan kuuluu.
Mutta kuten sanoin jo aiemmin, jos heittää pyyhkeen kehään niin ihan varmasti jää ilman. Ja kerran itsensä tarpeet tunnistanut ei voi valehdella itselleen sanomalla, että jostain muusta ryhmästä löytyy paremmin. Kun kerran on pervon seksin tarpeessa, niin eräs seulonta on jo suoritettu. Miksi tehdä sitä uudelleen ja löytää kumminkin itsensä samat tarpeet. Toki kun esiintyy ja etsii monella saman suunnan foorumilla, voi onnistua paremmin. Mutta ei sekää kaikkea ratkaise. Kumminkin se suhde rakennetaan sitten kahden kesken neljän seinän (ehkä) sisällä.
-
Dominoivia miehiä on scenessä aika vähän,kun taas subinaisia on paljon. Samoilla markkinoilla on niin nuoret kun vanhatkin, joten kilpailua varmasti on. Sen sijaan että syyttäisi miehiä siitä kun he eivät halua sitoutua, kannattaisi miettiä miksi he eivät halua sitoutua juuri sinun kanssasi.
Koska olen niin saamarin pelkuri niin en uskaltanut sanoa tätä, mutta onneksi Mary sanoi sen mitä olisin sanonut. Dominoivan luonteen omaavat henkilöt (sukupuolesta riippumatta) eivät ole erityisen helppoja parisuhdekumppaneita ja kun ikää tulee niin oppivat tiedostamaan sen itsekin. Elämänkokemus varmaan opettaa, että ei edes kannata lähteä yrittämään parisuhdetta jos toisesta ei välity se kuva että voisi elää sen hankalan luonteen kanssa ilman että yrittäisi muuttaa toista.
Tämä on luultavasti tuskallisen totta omallakin kohdallani, parisuhde kanssani ei ole mikään piknikki paratiisissa, joten luultavasti se, joka päätyy satunnainen kiva leikkikaveri -kastiin saa enemmän ja kärsii vähemmän. Ja kuten tuolla pohdin, sitä vähääkin kärsimystä ja vaikeutta varoo tarjoilemasta niille, ketkä eivät sitä sen hetkisessä elämäntilanteessaan tai itsensäkokoamisvaiheessa ehkä kestä. Vaikka särkyneiden lelujen korjaus onkin yksi harrastuksistani.
Mutta sitten takaisin aloittajan tilanteeseen, ei se todellakaan toivoton ole, niin kauan kun on seuraa, siitä on mahdollista kehkeytyä sitä kaivattua pysyvää, kunhan vaan osuu oikeat henkilöt kohdilleen.
Raippa on minusta tuonut hyvin esiin sitä, kuinka ilmeisesti aika monetkin miehet haluavat lähteä suhteisiin yhtä aikaa reippaina, mutta varovaisina muuttamaan liikaa olemassaolevia kuvioitaan, mikä voi jollekulle näyttäytyä vaikka kuinka raskauttavana. Tilannetta sitten mutkistaa ne oikeasti vain uusia kaatoja saalistavat, joilla ei ole estoja vaikuttaa puheissaan ja teoissaan ensikokemalta paljon paremmalta kuin se tavallinen kinky, joka pitää ajatuksensa sisällään mutta vaihtaa toiveikkaana lakanat. Ne saalistajat paljastuvat sitten aikanaan, mutta ei se kiva ole istua savuavien raunioiden keskellä sydämensä palasia yhteen puristaen.
Aloittaja on siis tuonut esiin tärkeän aiheen, mikä näkyy siinäkin, paljonko keskustelua on syntynyt aiheesta ja aiheen viereltä. Kiitos. Ja toivotaan, että sitkeytesi palkitaan ja aikanaan voit tätäkin episodia muistella jonkun kanssa yhdessä.
Vir
-
Valta on tyhjiö, joka täyttyy itsessään. Mikäli se M/D ei sitä kokonaan ota, S joutuu siihen osallistumaan, haluaa tai ei. Omalla vähäisellä kokemuksella (tässä genressä) väitän, että vallan mukanaan tuomaa vastuuta ei ymmärretä/tunnisteta. Jos/kun otat/käytät valtaa, siitä seuraa automaattisesti vastuuta. Mikäli käytännössä osoittuu, että "syödään rusinat pullasta", eli käytetään näennäistä valtaa haluamatta kantaa vastuuta, ei yhtälö voi toimia.
Kun olen itse se itseni "alistuvaksi määrittelevä" (ja vielä vähän swich), luen mastereiden/dominoivien analyysejä niin, että käytännössä ovat itsekin "wannabe" -henkilöitä. Todellisuudessa tuon roolin eläminen todeksi on vaativa, eikä monenkaan henkinen kantti, munat ja taloudellinen tilanne mahdollista haluttua tahtotilaa.
Oma ensimmäinen D/s/-suhde on juuri nyt breakevenpointissa näistä syistä. Kiitos tästä foorumista, täältä on löytynyt paljon sanoja ja kokonaisuuksia, jotka on itselleni olleet arvokkaita omien ajatusten ja sanoitusten löytämiseen/kirkastamiseen.
-
Haluaisin nostaa esille vielä sellaisen karkkikauppanäkökulman. Syyksi siihen, miksi pysyvää seuraa voi olla hankala löytää. Nettitreffipalstat (ja tämän baarin deittipalsta?, ainakin profiiliesittelyt) on eräänlainen karkkikauppa, jossa voit selata runsasta valikoimaa loputtomiin ja aina sinne ilmestyy niitä uusiakin karkkeja. Muodostuu mielikuva kuin sieltä voisi poimia erilaisia karkkeja kokeiluun, ja aina haluaa sitten maistaa uutta karkkia jos se maistuisi vähän paremmalle kuin se edellinen karkki, tai ainakin kokeilemisen arvoisen erilaiselta kuin edellinen karkki. Monesta karkista on vieläpä kiillotettuja kuviakin tarjolla, kaikkine sokerikuorrutuksineen. Karkkikaupan valikoima on tietysti illuusio oikeasti. Mutta tietyntyyppiset ihmiset haksahtaa siihen ja ehkä addiktoituukin siihen. Ei malteta enää pysähtyä ja tutustua kunnolla, kun pitää taas päästä selaamaan uutta. Osa tietysti tajuaa, että elämä ei ole karkkikauppaa, vaan olennaista ja aitoa on ihan jokin muu. Osa ei tajua tätä. Harmillista vain ihmisestä voi olla vaikea nähdä päällepäin onko hän asian oivaltanut vai ei.
-
Karkkikaupan valikoima on tietysti illuusio oikeasti. Mutta tietyntyyppiset ihmiset haksahtaa siihen ja ehkä addiktoituukin siihen. Ei malteta enää pysähtyä ja tutustua kunnolla, kun pitää taas päästä selaamaan uutta. Osa tietysti tajuaa, että elämä ei ole karkkikauppaa, vaan olennaista ja aitoa on ihan jokin muu. Osa ei tajua tätä. Harmillista vain ihmisestä voi olla vaikea nähdä päällepäin onko hän asian oivaltanut vai ei.
Totta. Samaan asiaan liittyy myös itsetuntemus. Mikäli et pysy totuudessa kertoessasi kuka/mikä olet, vaan kerrot asioita joita "haluaisit" olla, se tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin. Tällöin et välttämättä myöskään osaa määritellä mitä todellisuudessa haluat, etkä tällöin voi sitä saada. Rehellisyys itselleen ja itseään kohtaan on siis myös vähintään yhtä tärkeitä kuin rehellisyys sille toiselle.
-
Valta on tyhjiö, joka täyttyy itsessään. Mikäli se M/D ei sitä kokonaan ota, S joutuu siihen osallistumaan, haluaa tai ei. Omalla vähäisellä kokemuksella (tässä genressä) väitän, että vallan mukanaan tuomaa vastuuta ei ymmärretä/tunnisteta. Jos/kun otat/käytät valtaa, siitä seuraa automaattisesti vastuuta. Mikäli käytännössä osoittuu, että "syödään rusinat pullasta", eli käytetään näennäistä valtaa haluamatta kantaa vastuuta, ei yhtälö voi toimia.
Kun olen itse se itseni "alistuvaksi määrittelevä" (ja vielä vähän swich), luen mastereiden/dominoivien analyysejä niin, että käytännössä ovat itsekin "wannabe" -henkilöitä. Todellisuudessa tuon roolin eläminen todeksi on vaativa, eikä monenkaan henkinen kantti, munat ja taloudellinen tilanne mahdollista haluttua tahtotilaa.
Elämä kun on elämää ja kun pitää muistaa että se oma analyysi on todella vaikea tehdä itsestä. Kuulostaa pahalta tuo "wannabe" yleistys mutta kun haluaa ymmärtää mitä tarkoitat (jos ymmärsin oikein) niin vaikeaa on sovittaa dom/master 24/7/365 normaali arkeen. Siis tässä mielessä "wannabe". Omassa arjessa kyllä se meillä menee niin että kannan vastuu pääasiassa "kaikesta". Toisaalta sub toimii töissä johtavassa asemassa ja on taloudellisesti vahvempi kuin itse. Niin tekeekö se sitten minusta "wannabe" masterin/dom?
-
Niin tekeekö se sitten minusta "wannabe" masterin/dom?
Olen väärä henkilö arvioimaan sitä, kysy asiaa subilta. Jos todella "hoidat kaikki", hienoa! Tuo vaatii täydellistä luottamusta ja olet ilmeisesti paikkasi ansainnut. Ymmärsit luultavasti pointtini oikein.
-
Ei kannata hirveästi kuunnella noita "truu domly domit dominoi aina kaikkia 24/7" -vuodatuksia. Olet dominoiva jos tunnet itsesi dominoivaksi ja toimit sen mukaan, vaikka se olisikin tiettyjen kumppanien kanssa/vain makuuhuoneessa/joka toinen tiistai.
-
Niin tekeekö se sitten minusta "wannabe" masterin/dom?
Olen väärä henkilö arvioimaan sitä, kysy asiaa subilta. Jos todella "hoidat kaikki", hienoa! Tuo vaatii täydellistä luottamusta ja olet ilmeisesti paikkasi ansainnut. Ymmärsit luultavasti pointtini oikein.
Mä olen ymmärtänyt tuon hiukan toisin. Se joka hoitaa ja tekee "kaiken" ei käsittääkseni ole ainakaan master. Dom/Domina saattaa olla mahdollista. Master tekee sen minkä haluaa ja loput teettää orjalla (slave). Siihen tarvitaan delegointitaitoa ja kykyä tunnistaa "orjan" resurssit. Siinä mielessä olen paitsi dominoiva, myös master. Mieluiten siis sanon miten asiat hoidetaan, mutta voin kyllä kuunnella mielipiteet ja punnita niiden kestävyyden. "Kyllä Jeewes hoitaa", oli hyvä esimerkki siitä, että vaikka isäntä oli taloudellisesti hallitseva, ei isäntä olisi tullut toimeen ilman battler'ia. Herää kysymys että heiluttiko häntä sittenkin koiraa.
Tää keskustelu menee nyt analyyseissä hiukan ulkopuolelle aiheen, mutta filosofia avartaa näkymiä. ;D
-
Ei kannata hirveästi kuunnella noita "truu domly domit dominoi aina kaikkia 24/7" -vuodatuksia. Olet dominoiva jos tunnet itsesi dominoivaksi ja toimit sen mukaan, vaikka se olisikin tiettyjen kumppanien kanssa/vain makuuhuoneessa/joka toinen tiistai.
:yesmaster:
-
Mä olen ymmärtänyt tuon hiukan toisin. Se joka hoitaa ja tekee "kaiken" ei käsittääkseni ole ainakaan master. Dom/Domina saattaa olla mahdollista. Master tekee sen minkä haluaa ja loput teettää orjalla (slave).
Tää keskustelu menee nyt analyyseissä hiukan ulkopuolelle aiheen, mutta filosofia avartaa näkymiä. ;D
Niin sen vuoksi omalla osalla sanoin että kannan vastuun. En hoida enkä tee kaikkea.
-
Mä olen ymmärtänyt tuon hiukan toisin. Se joka hoitaa ja tekee "kaiken" ei käsittääkseni ole ainakaan master. Dom/Domina saattaa olla mahdollista. Master tekee sen minkä haluaa ja loput teettää orjalla (slave). Siihen tarvitaan delegointitaitoa ja kykyä tunnistaa "orjan" resurssit. Siinä mielessä olen paitsi dominoiva, myös master.
Nyt ymmärsit väärin. Puhuttiin vallasta ja vastuusta. Kun niitä päätöksiä tahtoo tehdä, kantaa niistä myös 100% vastuun. Jos/kun käytät valtaa työjärjestyksen, taskilistan tai hankintojen osalta, vastaat siitä että näillä päätöksillä molempien hyvinvointi on edelleen turvattu, eikä sen subin tarvi murehtia mitä seurauksia joutuu mahdollisesti näiden jälkeen kohtaamaan. Sitä tarkoitin "rusinoiden noukkimisella". Toki, jos joku kokee oikeudekseen tehdä mulkkuja päätöksiä vain koska voi, ollaankin juuri alkuperäisessä ongelmassa, miksi ne suhteet ei koskaan kestä.
-
Etsin seuraa täältä noin pari viikkoa ja jopa parille laitoin viestiä ( ootte ihania P ja N ) kunnes uus narttuni otti yhteyttä ja pyysi kuvaani,en tietenkään moisia toiveita toteuta vaan ilmoitin että lähtee kaljalle ja jos tykkään niin otan lelukseni, tykkäsin ja nyt on aika mullistaa omani maailma kunnes loppukeväästä narttu jatkaa elämäänsä kokeneempana ja tietäen millaista on olla omistettu panolelu ;)
Itelle toi vakkarien haku ei ole koskaan ollut vaikeaa mutta en kyllä randomeita edes rupee leikittään kun en saa siitä yhtään mitään.
-
Etsin seuraa täältä noin pari viikkoa ja jopa parille laitoin viestiä ( ootte ihania P ja N ) kunnes uus narttuni otti yhteyttä ja pyysi kuvaani,en tietenkään moisia toiveita toteuta vaan ilmoitin että lähtee kaljalle ja jos tykkään niin otan lelukseni, tykkäsin ja nyt on aika mullistaa omani maailma kunnes loppukeväästä narttu jatkaa elämäänsä kokeneempana ja tietäen millaista on olla omistettu panolelu ;)
Itelle toi vakkarien haku ei ole koskaan ollut vaikeaa mutta en kyllä randomeita edes rupee leikittään kun en saa siitä yhtään mitään.
Ei voi kun todeta että siitä kannattaa sitten olla onnellinen että vakkarin löytäminen ei ole vaikeaa, toiset kun ei löydä edes satunnaista.
Omalta kohdaltani todettakoon että haluaisin löytää ihmisen jonka kanssa on hyvä olla henkisesti ja seksuaalisesti ja joka tuntisi samoin minun seurassa, uskon että tuo on se ainoa varsinainen vaatimus siihen että suhteesta tulee pysyvämpi. Se on sitten eri asia mitä se itse kullekkin tarkoittaa. Se on vielä täysi mysteeri miten tuo saadaan aikaan.
-
Etsin seuraa täältä noin pari viikkoa ja jopa parille laitoin viestiä ( ootte ihania P ja N ) kunnes uus narttuni otti yhteyttä ja pyysi kuvaani,en tietenkään moisia toiveita toteuta vaan ilmoitin että lähtee kaljalle ja jos tykkään niin otan lelukseni, tykkäsin ja nyt on aika mullistaa omani maailma kunnes loppukeväästä narttu jatkaa elämäänsä kokeneempana ja tietäen millaista on olla omistettu panolelu ;)
Itelle toi vakkarien haku ei ole koskaan ollut vaikeaa mutta en kyllä randomeita edes rupee leikittään kun en saa siitä yhtään mitään.
Ei voi kun todeta että siitä kannattaa sitten olla onnellinen että vakkarin löytäminen ei ole vaikeaa, toiset kun ei löydä edes satunnaista.
Omalta kohdaltani todettakoon että haluaisin löytää ihmisen jonka kanssa on hyvä olla henkisesti ja seksuaalisesti ja joka tuntisi samoin minun seurassa, uskon että tuo on se ainoa varsinainen vaatimus siihen että suhteesta tulee pysyvämpi. Se on sitten eri asia mitä se itse kullekkin tarkoittaa. Se on vielä täysi mysteeri miten tuo saadaan aikaan.
Taisin parissa 2hk miitissä muutaman sanan vaihtaa kanssas ja tykkäsin höpinöistäs vaikken yleensä miespuolisia juuri kuuntele :)
-
No joo... Minä en ottanutkaan erikseen kantaa siihen vastuun ottoon. Tietenkin johtajan päätöksillä on johtajan vastuu. Mutta vastuu siitä että delegoitu hoitaa hommansa on kumminkin sillä delegoidulla. Tulos tai ulos.
-
No joo... Minä en ottanutkaan erikseen kantaa siihen vastuun ottoon. Tietenkin johtajan päätöksillä on johtajan vastuu. Mutta vastuu siitä että delegoitu hoitaa hommansa on kumminkin sillä delegoidulla. Tulos tai ulos.
Vastuuta ei voi delegoida. Vaikka ulkoistat/delegoit tekemisen, vastuu säilyy silti siellä.
-
Olet dominoiva jos tunnet itsesi dominoivaksi ja toimit sen mukaan, vaikka se olisikin tiettyjen kumppanien kanssa/vain makuuhuoneessa/joka toinen tiistai.
Jokainen voi tosiaan olla omasta mielestään ihan mitä vain, alistuva vaikka olis miten dominoiva ja dominoiva vaikka olis miten alistuva.
Toisten ihmisten mielestä ihminen saattaa olla sitten jotain muuta. Joskus kannattaa kuunnella muita, joskus ei. Liiallinen kuuntelemattomuus on helposti luettavissa narsismiksi, jossa minäkäsitys on hyvin poikkeava siitä mitä muut itsestä ajattelee, ja toisaalta liiallinen kuunteleminen on helposti osoitus sekin oman minäkuvan kehittymättömyydestä.
Ihmissuhteitten onnistumisen kannalta oman itsen tunteminen on oleellista, joskaan ei välttämätöntä, jos suhteen onnistumiseksi riittää muutama tapaaminen seksin merkeissä.
IKRM
-
Mutta tuohon alkuperäiseen asiaan. Omalla kohdallani kävi niin että kun en ollut tarpeeksi tarkka ja olin sinisilmäinen, vaikka kaikki huonot merkit oli ilmassa, niin silti lähdin suhteeseen joka kesti n.26 vuotta. En toki takaa vieläkään että onnistuisin uudessa suhteessa vaikka olisin kuinka umpirehellinen aikeissani. Täysillä kyllä lähden, mutta aina on riski että samaa vauhtia törmätään kiviseinään. Niin se vaan on. Mutta jos ei ota riskiä, niin ei voi löytää sitä helmeäkään. Sikoja on joka nurkassa.
-
Jos pysyvää seuraa saisi ruikuttamalla seuran puutteesta, olisin minäkin ollut hyvin suosittu jo 15 vuotiaana ;D
-
Pysyvämpää seuraa löytää myös täältä. En tiedä mitkä planeetat olivat täysin linjassa, tai mitä olin saanut shamaani-äidiltäni, joka syntyi Tsadissa, mutta pidempiaikaisen ja elämäni rakkauden löysin tätä kautta.
-
Päivän hesarin mielipidepalstalla kerrotaan että naiset ovat nirsoja ja miesten rooli on tulla torjutuksi. Syytetään disneyn prinsessasatuja!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d
-
Päivän hesarin mielipidepalstalla kerrotaan että naiset ovat nirsoja ja miesten rooli on tulla torjutuksi. Syytetään disneyn prinsessasatuja!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d
Naaraan tehtäväksi on valikoitunut valita vahvin ja tervein uros, joka on mahdollisimman korkealla lauman nokkimisjärjestyksessä. Disneyn saduilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, syynä on vain ja ainoastaan se että terveimmet ja vahvimmat jatkaa sukua, ja heikot karsiutuu pois. Nykymaailmassa kuitenkin fyysisesti heikko voikin olla henkisesti ja älyllisesti vahva, se sekoittaa pakkaan jonkin verran, muttei hirveästi.
IKRM
-
Päivän hesarin mielipidepalstalla kerrotaan että naiset ovat nirsoja ja miesten rooli on tulla torjutuksi. Syytetään disneyn prinsessasatuja!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d
Naaraan tehtäväksi on valikoitunut valita vahvin ja tervein uros, joka on mahdollisimman korkealla lauman nokkimisjärjestyksessä. Disneyn saduilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, syynä on vain ja ainoastaan se että terveimmet ja vahvimmat jatkaa sukua, ja heikot karsiutuu pois. Nykymaailmassa kuitenkin fyysisesti heikko voikin olla henkisesti ja älyllisesti vahva, se sekoittaa pakkaan jonkin verran, muttei hirveästi.
IKRM
Kyllä ne muutkin laumassa pariutuu, eivät vain parittele alfan kanssa. Myös ne heikot.
-
Päivän hesarin mielipidepalstalla kerrotaan että naiset ovat nirsoja ja miesten rooli on tulla torjutuksi. Syytetään disneyn prinsessasatuja!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d
Naaraan tehtäväksi on valikoitunut valita vahvin ja tervein uros, joka on mahdollisimman korkealla lauman nokkimisjärjestyksessä. Disneyn saduilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, syynä on vain ja ainoastaan se että terveimmet ja vahvimmat jatkaa sukua, ja heikot karsiutuu pois. Nykymaailmassa kuitenkin fyysisesti heikko voikin olla henkisesti ja älyllisesti vahva, se sekoittaa pakkaan jonkin verran, muttei hirveästi.
IKRM
Kyllä ne muutkin laumassa pariutuu, eivät vain parittele alfan kanssa. Myös ne heikot.
Niin, naaraalla on enemmän vastuuta - ja valtaa - evolutiivisesti.
-
Päivän hesarin mielipidepalstalla kerrotaan että naiset ovat nirsoja ja miesten rooli on tulla torjutuksi. Syytetään disneyn prinsessasatuja!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d
Kyseessä on siis setämiestrolli.
-
Päivän hesarin mielipidepalstalla kerrotaan että naiset ovat nirsoja ja miesten rooli on tulla torjutuksi. Syytetään disneyn prinsessasatuja!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d
Naaraan tehtäväksi on valikoitunut valita vahvin ja tervein uros, joka on mahdollisimman korkealla lauman nokkimisjärjestyksessä. Disneyn saduilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, syynä on vain ja ainoastaan se että terveimmet ja vahvimmat jatkaa sukua, ja heikot karsiutuu pois. Nykymaailmassa kuitenkin fyysisesti heikko voikin olla henkisesti ja älyllisesti vahva, se sekoittaa pakkaan jonkin verran, muttei hirveästi.
IKRM
Kyllä ne muutkin laumassa pariutuu, eivät vain parittele alfan kanssa. Myös ne heikot.
Niin, naaraalla on enemmän vastuuta - ja valtaa - evolutiivisesti.
Pariutumista tapahtuu myös lapsentekoajan jälkeen. Muuttuuko kriteerit silloin tai ylipäätään iän karttuessa jos vaikka ei enää jaksa katsella samalla lailla pullistelua kuin aikaisemmin? Vai tapahtuuko se koskaan pelkästään paperilla hyviltä vaikuttavien ominaisuuksien mukaan?
-
Päivän hesarin mielipidepalstalla kerrotaan että naiset ovat nirsoja ja miesten rooli on tulla torjutuksi. Syytetään disneyn prinsessasatuja!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d
Naaraan tehtäväksi on valikoitunut valita vahvin ja tervein uros, joka on mahdollisimman korkealla lauman nokkimisjärjestyksessä. Disneyn saduilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, syynä on vain ja ainoastaan se että terveimmet ja vahvimmat jatkaa sukua, ja heikot karsiutuu pois. Nykymaailmassa kuitenkin fyysisesti heikko voikin olla henkisesti ja älyllisesti vahva, se sekoittaa pakkaan jonkin verran, muttei hirveästi.
IKRM
Kyllä ne muutkin laumassa pariutuu, eivät vain parittele alfan kanssa. Myös ne heikot.
Niin, naaraalla on enemmän vastuuta - ja valtaa - evolutiivisesti.
Pariutumista tapahtuu myös lapsentekoajan jälkeen. Muuttuuko kriteerit silloin tai ylipäätään iän karttuessa jos vaikka ei enää jaksa katsella samalla lailla pullistelua kuin aikaisemmin? Vai tapahtuuko se koskaan pelkästään paperilla hyviltä vaikuttavien ominaisuuksien mukaan?
Näinpä. No, mä oon se demokraatti joka lähtee siitä että molemmilla/kaikilla suhteessa on yhtälailla äänioikeus inhimillisellä suhdetasolla. Mutta olen ollut tajuavinani että kaikki eivät ajattele asiasta samoin kuin minä.
Mutta se että naaraalla on enemmän valtaa ja vastuuta ei silti tarkoita että kaikki valta ja vastuu on vain naaraalla.
Ja kun olemme ihmisiä niin eiköhän tuota lisääntymisiän jälkeistä puntarointiakin tehdä kovin monesta erilaisesta kulmasta erilaisin ja elämän myötä muuttuvin kriteerein erilaiset yksilöt suhteessa toisiinsa. En tiedä kuinka paljon evolutiivisuus siellä pätee....onko sillä tekemistä sen kanssa ettei vain jaksa enää edes sen vertaa kaikenlaista pullistelua ja muuta räpellystä katsella eikä kuunnella...ehkä on kyse enemmän henkisestä evoluutiosta jota soisi tapahtuvan lisääntymisiän jälkeenkin.
-
Tartui silmään tuo IKRM:n kommentista "lauma" vertaus lienee viittaa eläinkuntaan. Vastoin yleistä käsitystä, eläinkunnassa on hyvin yleistä pysyvä parisuhde lajitoverin kanssa. Jopa kymmeniä vuosia. Sielläkään ei aina homma mene lisääntymiskyvyn mukaan. Hyvin yleistä on nykytiedon mukaan myös eläimillä esm. linnuilla, apinoilla, pysyvä elinikäinen parisuhde elää "homoliitossa" samaa sukupuolta olevan kanssa. Tilanne ei muutu näissä liitoissa miksikään, vaikka joukoon tuotaisiin uusiakin naaraita. Joten tuo vertaus "valikoida lauman korkeassa asemassa oleva kumpani vastakkaisesta sukupuolesta" ontuu tässä kohtaa, tältä osin. Mahtuuhan sitä toki eläinkuntaankin monenlaisia perheitä ja perhekuntia. Aivan kuten ihmisilläkin.
-
Niin, ei evoluutio toimi vain yksilötasolla. Vaan laajemmin. Ei meillä lajina (hiukka hämärä käsite) ole tarvetta lisääntyä yksilöinä. Ei lisääntyminen ole yksilön tarve. Siinä on kyse lajin säilymisestä eikä kaikkien edes ole tarve siis lisääntyä siitä kulmasta katsottuna. Edes seksi ei ole tarve (ainakaan toisen yksilön kanssa, vrt. ravinnon saanti).
-
Kyllä ne muutkin laumassa pariutuu, eivät vain parittele alfan kanssa. Myös ne heikot.
Joku aika sitten luin teoriasta, jonka mukaan metsästäjä-keräilijät olisivat aikanaan päätyneet monogamiaan siitä syystä, että kaikkia lauman miehiä tarvittiin metsästyksessä. Jos heikoille miehille ei olisi taattu parittelumahdollisuuta, olisi myös yhteismetsästys loppunut ja lauma olisi nääntynyt nälkään.
-
Kyllä ne muutkin laumassa pariutuu, eivät vain parittele alfan kanssa. Myös ne heikot.
Joku aika sitten luin teoriasta, jonka mukaan metsästäjä-keräilijät olisivat aikanaan päätyneet monogamiaan siitä syystä, että kaikkia lauman miehiä tarvittiin metsästyksessä. Jos heikoille miehille ei olisi taattu parittelumahdollisuuta, olisi myös yhteismetsästys loppunut ja lauma olisi nääntynyt nälkään.
Käsittääkseni on useampikin erilainen teoria olemassa kuinka monogamia on tullut (?) kuvioon.
Mul on ollut luvun alla pari ihmisen kulttuuria ja biologiaa käsittelevää tekstiä sekä yks paksu evoluutiota käsittelevä kirja, mutta en kyllä osaa ainakaan vielä varmasti (tämän hetkisen tiedon) pohjalta vastata kuinka on asianlaita.
Ihminenhän on ollut ennemminkin keräilijä-metsästäjä, eli ravinnosta suurin osa on ollut kasviperäistä (ja juu, poikkeuksia on, mm:ssa inuiitit).
Noin muuten kait katsotaan (ainakin jonkin näkemysten mukaan) että meillä vaikuttaa sekä fyysinen dominoivuus että arvoperäinen dominoivuus kun olemme ihmisiä. Eli vedämme puoleemme lajitovereitamme ainakin näistä kahdesta suunnasta olevista ominaisuuksistamme johtuen.
Ehkä joku tietää enemmän. Kiinnostava aihe.
-
Päivän hesarin mielipidepalstalla kerrotaan että naiset ovat nirsoja ja miesten rooli on tulla torjutuksi. Syytetään disneyn prinsessasatuja!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005036299.html?share=99b40c6958b9fe76448dbc553b75b60d
Kyseessä on siis setämiestrolli.
Juuri siksi uppoaa tänne baarin Laasasen seuraajakuntaan kuin häkä.
-
Alkaa olla niin väsynyttä laasasmainen ruikutus ettei siitä enää jaksa edes provosoitua ;D Viitaten näihin hs:n mielipiteisiin ja höpinöihin siitä miten helppo naisten on löytää seuraa. Kun ei se kaikille naisillekaan mikään perusoikeus ole.
-
Jos pysyvää seuraa saisi ruikuttamalla seuran puutteesta, olisin minäkin ollut hyvin suosittu jo 15 vuotiaana ;D
Löytyikö vihdoinkin yksi asia, johon kenelläkään ei ole fetissiä? :))
-
Käsittääkseni on useampikin erilainen teoria olemassa kuinka monogamia on tullut (?) kuvioon.
Onhan noita. Joku teoria syyttää sukupuolitautejakin.
Ihminenhän on ollut ennemminkin keräilijä-metsästäjä, eli ravinnosta suurin osa on ollut kasviperäistä (ja juu, poikkeuksia on, mm:ssa inuiitit).
Totta. Metsästykseen tarvittiin paljon väkeä että saatiin vaivan arvoinen suurriista kaadettua. Pienestä rusakosta ei monelle riitä. Kasviravintoon tosin - toisin kuin nykyiset paleodieetit sen esittävät - on varmasti kuulunut myös viljaa ja palkokasveja. Ei vehnä ole ilmestynyt tyhjästä samalla kun ihminen aloitti maanviljelyn.
Maanviljelyn aloittaminenkin vaikutti parinmuodostukseen. Pelloilla tarvittiin työvoimaa enemmän kuin keräilyssä. Onhan laskettu, että keräilijä-metsästäjä teki keskimäärin 4 h "työpäivää" riittävän ravinnonsaannin takaamiseksi.
-
Jos pysyvää seuraa saisi ruikuttamalla seuran puutteesta, olisin minäkin ollut hyvin suosittu jo 15 vuotiaana ;D
Löytyikö vihdoinkin yksi asia, johon kenelläkään ei ole fetissiä? :))
Eiköhän johonkin kanaemotyyppiin sekin kolahda. :D
-
Käsittääkseni on useampikin erilainen teoria olemassa kuinka monogamia on tullut (?) kuvioon.
Onhan noita. Joku teoria syyttää sukupuolitautejakin.
Ihminenhän on ollut ennemminkin keräilijä-metsästäjä, eli ravinnosta suurin osa on ollut kasviperäistä (ja juu, poikkeuksia on, mm:ssa inuiitit).
Totta. Metsästykseen tarvittiin paljon väkeä että saatiin vaivan arvoinen suurriista kaadettua. Pienestä rusakosta ei monelle riitä. Kasviravintoon tosin - toisin kuin nykyiset paleodieetit sen esittävät - on varmasti kuulunut myös viljaa ja palkokasveja. Ei vehnä ole ilmestynyt tyhjästä samalla kun ihminen aloitti maanviljelyn.
Maanviljelyn aloittaminenkin vaikutti parinmuodostukseen. Pelloilla tarvittiin työvoimaa enemmän kuin keräilyssä. Onhan laskettu, että keräilijä-metsästäjä teki keskimäärin 4 h "työpäivää" riittävän ravinnonsaannin takaamiseksi.
Ruoka kulttuurisena ja biologisena asiana ihmiskunnan historiassa ei ole ihan simppeli juttu. Juu, tiedän, olen tutkinut asiaa p a l j o n. Mutta siitä löytyy aika pätevää tieteellistä faktaa mikä trveydellisesti on sopivinta ravintoa.
Sellaisen ajatelman kuulin tovi sitten että esim ero simpanssien ja bonobojen agressiivisuudessa liittyisi siihen kuinka heidän elinolosuhteensa erosivat toisistaan (heillähän on erilainen sosiaalinen käyttäytyminen ja sukupuolikäyttäytyminen, ja bonobot on lähes täysin kasvinsyöjiä kun taas simpanssit karummissa olossa eläneitä ja enemmän eläinperäistä ravintoa ajoittain syöviä myös).
Ihmisen aivojen kehityksestä taas joskus jossain väitettiin sen perustuvan lihan syöntiin ja jossain lisäksi sen kypsennykseen, toisaalla taas siihen että kypsennettiin tärkkelystä ja näin saatiin pienempään määrään enemmän energiaa ravinnossa. Tulentekotaitoa (jonka tarkkaa ajankohtaa i tiedetä) kanssa on veikattu aivojen koon (ja suoliston lyhenemisen ja hampaiden tasaistumisen ja leuan pienenemisen etc) syyksi.
Minusta aika pätevä veikkaus ylipäänsä useimmille asioille, varsinkin aivojen kehitykselle, on se että keräämme tietoa ja osaamme välittää sitä sukupolvelta toiselle. Lisääntyvä tieto ja monimutkaistuva ympäristö haastaa aivot kehittymään (kyllähän ihmisapinoillakin on latenttia oppimiskapasiteettia (vai pitääkö sanoa potentiaalia) mutta sille ei vain ole tarvetta luontaisessa ympäristössä, ennen kuin setä tai täti tulee ja rupeaa opettamaan erilaisia symboleita joilla saa banaaneita kivasti).
Ite oon aika kriittinen noiden paleojuttujen suhteen (ihmisen Dna:ta ei pystytä kovin kaukaa tutkimaan; aminohapot muuttuu ja tuhoutuu).
Mutta ainakin silloin kun vielä elimme metsissä turvallisissa ja rehevissä olosuhteissa niin aika helpolla pääsimme työn suhteen, sellainen n 20 h tais olla viikottainen 'työaika', sisältäen siis ruuan valmistuksen ja muut 'kotityöt', muuten leikittiin ja laulettiin. Toista on nykyihmisellä kun ensin tehdään se n 40 h töitä leivän eteen ja sit viel kaikki pakollinen siihen päälle.
Viljaa on ollut villinä, ja se on oleellisilta osin ollut toisenlaista kuin tehoviljamme. Palkokasvit taas harvoin soveltuu kypsentämättä ihmisravinnoksi.
-
Alkaa mennä jo vähän ot:ks näitten paleoruokadieettien kans ....
En mä usko et pysyvän seuran löytäminen on mitenkään mahdotonta, mut tietysti kun niin monen asian pitäis kohdata niin sopivan ihmisen löytäminen voi olla hankalaa. Varmasti täällä on niitäkin jotka ei halua sitoutua liikaa mutta luulen että suurin osa kuitenkin suosii pidempiaikaista seuraa jos sopiva kumppani vaan löytyy.
Voi tietysti olla että kriteerit on joillain niin korkealla että ei haluta sitoutua keneenkään joka ei ole juuri täydellinen ja sitten hypitään suhteesta toiseen. Jossain vaiheessa kaikki kyllä ymmärtää että jotain kompromisseja joutuu tekemään, tietysti sitten jos haluaa elää monogaamisessa liitossa niin on tietysti ihan hyvä miettiä millaisista vaatimuksista voi joustaa ja mitä ilman pystyy elämään. Yleensä kaikkea ei voi kuitenkaan saada.
-
Off-topicia vielä kerta kiellon päälle..
Sellaisen ajatelman kuulin tovi sitten että esim ero simpanssien ja bonobojen agressiivisuudessa liittyisi siihen kuinka heidän elinolosuhteensa erosivat toisistaan (heillähän on erilainen sosiaalinen käyttäytyminen ja sukupuolikäyttäytyminen, ja bonobot on lähes täysin kasvinsyöjiä kun taas simpanssit karummissa olossa eläneitä ja enemmän eläinperäistä ravintoa ajoittain syöviä myös).
Samaa olen kuullut.
Ihmisen aivojen kehityksestä taas joskus jossain väitettiin sen perustuvan lihan syöntiin ja jossain lisäksi sen kypsennykseen, toisaalla taas siihen että kypsennettiin tärkkelystä ja näin saatiin pienempään määrään enemmän energiaa ravinnossa. Tulentekotaitoa (jonka tarkkaa ajankohtaa i tiedetä) kanssa on veikattu aivojen koon (ja suoliston lyhenemisen ja hampaiden tasaistumisen ja leuan pienenemisen etc) syyksi.
Viljaa on ollut villinä, ja se on oleellisilta osin ollut toisenlaista kuin tehoviljamme. Palkokasvit taas harvoin soveltuu kypsentämättä ihmisravinnoksi.
"taikasanana" tässä arviossa ilmeisesti on juuri kypsentäminen. Ihmisen täytyi ensin kehittyä ylläpitämään tulta, jotta hän pystyi kypsentämään ruokansa, jotta nuo kehitysaskeleet onnistuivat.
Jonkin väitteen mukaan metsästäminen veisi enemmän energiaa kuin kypsentämättömän saaliin syöminen antaisi.
-
Jos pysyvää seuraa saisi ruikuttamalla seuran puutteesta, olisin minäkin ollut hyvin suosittu jo 15 vuotiaana ;D
Löytyikö vihdoinkin yksi asia, johon kenelläkään ei ole fetissiä? :))
Eiköhän johonkin kanaemotyyppiin sekin kolahda. :D
Viitataanko tällä herra Stogen galluppiin?
-
Niin, ei evoluutio toimi vain yksilötasolla. Vaan laajemmin. Ei meillä lajina (hiukka hämärä käsite) ole tarvetta lisääntyä yksilöinä. Ei lisääntyminen ole yksilön tarve. Siinä on kyse lajin säilymisestä eikä kaikkien edes ole tarve siis lisääntyä siitä kulmasta katsottuna. Edes seksi ei ole tarve (ainakaan toisen yksilön kanssa, vrt. ravinnon saanti).
Pedantikkona tämä pisti sen verran silmään että oli pakko todeta ettei evoluutiota tapahdu lainkaan yksilötasolla. Evoluutio on vain eläinryhmiä (laumoja, yhteisöjä jne.), tai vielä tarkemmin kyseisten ryhmien geenistöjä koskeva tapahtuma. Sepä johtaakin sitten hyvin noihin loppupointteihin. Yksi mahdollinen selitys esimerkiksi sille miksi ensimmäisen pojan syntymän jälkeen tulevilla pojilla on suurempi todennäköisyys olla homoseksuaaleja (äidin testosteronin sietokyky kasvaa ja tämä jotenkin vaikuttaa) on se että sen seurauksena eivät kilpaile samoista naaraista vanhimman pojan kanssa vaan voivat auttaa tätä geenistön säilyttämisessä.
-
Off-topicia vielä kerta kiellon päälle..
Sellaisen ajatelman kuulin tovi sitten että esim ero simpanssien ja bonobojen agressiivisuudessa liittyisi siihen kuinka heidän elinolosuhteensa erosivat toisistaan (heillähän on erilainen sosiaalinen käyttäytyminen ja sukupuolikäyttäytyminen, ja bonobot on lähes täysin kasvinsyöjiä kun taas simpanssit karummissa olossa eläneitä ja enemmän eläinperäistä ravintoa ajoittain syöviä myös).
Samaa olen kuullut.
Ihmisen aivojen kehityksestä taas joskus jossain väitettiin sen perustuvan lihan syöntiin ja jossain lisäksi sen kypsennykseen, toisaalla taas siihen että kypsennettiin tärkkelystä ja näin saatiin pienempään määrään enemmän energiaa ravinnossa. Tulentekotaitoa (jonka tarkkaa ajankohtaa i tiedetä) kanssa on veikattu aivojen koon (ja suoliston lyhenemisen ja hampaiden tasaistumisen ja leuan pienenemisen etc) syyksi.
Viljaa on ollut villinä, ja se on oleellisilta osin ollut toisenlaista kuin tehoviljamme. Palkokasvit taas harvoin soveltuu kypsentämättä ihmisravinnoksi.
"taikasanana" tässä arviossa ilmeisesti on juuri kypsentäminen. Ihmisen täytyi ensin kehittyä ylläpitämään tulta, jotta hän pystyi kypsentämään ruokansa, jotta nuo kehitysaskeleet onnistuivat.
Jonkin väitteen mukaan metsästäminen veisi enemmän energiaa kuin kypsentämättömän saaliin syöminen antaisi.
Mikä sit on offtopikkia....ruoka vaikuttaa mieleen ja mieli seksiin...ja niihin suhteiden muodostamisiin. Niin että....
Varmasti taikasana oli kypsennys. Siinä suhteessa että se mahdollisti energiansaannin lisäämisen. Toinen asia on sitten että aivojen kehittyminen saattaa kuitenkin perustua ennen kaikkea uuteen ympäristöön ja haasteisiin. Ja että siihen liitty jonkin suuruinen gappi. Niin että potentiaalia riitti aika pitkälle. Eli ne kehittyvät vaikka jokin osa-alue ihmisen ympäristössä huononee. Vaikkapa ravinto. Kunnes gappi on ylitetty....ja ihmislajin älykkyys rupeaa laskemaan...kuulostaneet tutulta sen suhteen mitä tutkimukset ounastelevat lajimme älyn suhteen. Emme ole menossa parempaan suuntaan. Emme enää. Toki on uutta tutkimustietoa siitä miten voisimme mennä taas parempaan suuntaan....
-
Niin, ei evoluutio toimi vain yksilötasolla. Vaan laajemmin. Ei meillä lajina (hiukka hämärä käsite) ole tarvetta lisääntyä yksilöinä. Ei lisääntyminen ole yksilön tarve. Siinä on kyse lajin säilymisestä eikä kaikkien edes ole tarve siis lisääntyä siitä kulmasta katsottuna. Edes seksi ei ole tarve (ainakaan toisen yksilön kanssa, vrt. ravinnon saanti).
Pedantikkona tämä pisti sen verran silmään että oli pakko todeta ettei evoluutiota tapahdu lainkaan yksilötasolla. Evoluutio on vain eläinryhmiä (laumoja, yhteisöjä jne.), tai vielä tarkemmin kyseisten ryhmien geenistöjä koskeva tapahtuma. Sepä johtaakin sitten hyvin noihin loppupointteihin. Yksi mahdollinen selitys esimerkiksi sille miksi ensimmäisen pojan syntymän jälkeen tulevilla pojilla on suurempi todennäköisyys olla homoseksuaaleja (äidin testosteronin sietokyky kasvaa ja tämä jotenkin vaikuttaa) on se että sen seurauksena eivät kilpaile samoista naaraista vanhimman pojan kanssa vaan voivat auttaa tätä geenistön säilyttämisessä.
Ei geneettinen evoluutio ainakaan vanhemman tiedon mukaan koske yksilöitä, vaan... Uudesta en ole aivan varma. Käsittääkseni kun muukin kuin geneettinen, se geenien välinen isompi alue (miksi sitä nyt sitten sanottiinkaan...epigenetiikka?) ja siellä tapahtuneet aktivoitumiset ja sammumiset kyllä periytyy jopa pari sukupolvea ja silloin on todella merkitystä ihan yksilöllisellä tasolla vaikkapa se miten on tullut hoidetuksi ja rasvituksi. Eli laitan tähän pienen huomion. Siis sen lisäksi että, uskon yksilön henkiseen evoluutioon ja sen vaikutukseen jälkeläisille.
No. Nyt pausaan tän kommentoinnin ja jatkan muita puuhia. Ei ole tarkoitus viedä kaikkea tilaa. Jatkakaa.