BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: MissSofia - 09.05.2011, 23:35
-
Täällä on käyty keskustelua subspacesta ja flowsta sessioissa; miten ne vaikuttavat ihmisiin ja näkyvät heissä. Mutta miten tällaisen vapautuneen tilan voi saavuttaa? Asiaa ajattelemalla se tuskin tulee, mutta onko jotain "kikkaa", millä sen voi helpommin saavuttaa?
Vaniljaseksissä pystyn helposti vapauttamaan mieleni ja saavuttamaan flown, mutta sessioissa huomaan, että ajatukset ovat monesti aivan muualla. Arkiasiat tulevat väkisinkin mieleen, vaikka nimenomaan tahtoisin niistä karata hetkeksi. Voiko syy olla kokemuksen puutteesta (sessiokerrat laskettavissa yhden käden sormilla)? Huonosta valmistautumisesta? Jostain omassa päässäni olevasta klikistä?
Ennen kuin asia saa liian suuret mittasuhteet päässäni, kuulen mielelläni teidän kokemuksianne asiasta. Sana on vapaa. Uskallan uskoa, etten ole ainut, jolla on ollut sessiossa oikean mielentilan saavuttamisen kanssa ongelmia. :P
-
Minulle se on ollut helppoa. En osaa oikein sanoa miksi, mutta subspace löytyy helposti. Aikaisemmin en sellaisesta edes tiennyt. Alistun vain yhdelle ja hänen persoona tekee asian helpoksi. Ei pelkkä persoona, vaan kaiken kokonaisuus. Jonkun muun kanssa ei olisi niin helppoa, ehei. En varmaan edes yrittäisi.
Eräs yksittäinen juttu on. Alan valmistautua jo hyvissä ajoin. Olen sessiosubi. Kun on sovittu aika, olen valmis ainakin tuntia ennen. Kävelen ulkona, käyn kahvilassa ja nautin kiireettömyydestä. Puhelin on jo äänettömällä. En ajattele enää työasioita. Rauhoitun hiljalleen ja unohdan muun. Olen jonkinlaisessa tilassa heti session alussa, me emme puhu ja neuvottele. Hän saattaa sanoa jotain, kysyä vointia. Vastaan nyökäten tai parilla sanalla. Arkiasiat eivät enää tule mieleen.
En siis keskity mihinkään subspaceen, vaan totaalisesti rauhoitun.
-
Tilaan pääsemisen tärkein pointti on läsnäolo, tietoinen läsnäolo. Kun keskityt täysin kuuntelemaan omaa kehoasi ja sitä mitä tuntoja kosketus saa liikkeelle, mitä kuulet, näet, haistat, maistat.. Silloin ajatus ei lähde harhailemaan ja saavutat helpommin subspacen.
Ja oleellista on myös se ettet session aikana ajattele että on joku tila johon sinun olisi päästävä. Silloin et sitä tavoita. Miltä tämä piiskan sivallus tuntuu? Miltä hellä hyväily tuntuu? Äläkä siis suinkaan analysoi (siltä nämä kysymykseni varmaan vaikuttavat) vaan keskity tuntemaan, kokemaan ja aistimaan. Äläkä murehdi, ei aina ole tiloja tarjolla. Helpoiten subspacen saavuttaa sillon kun ylitetään rajoja, kun joudut poistumaan omalta mukavuusvyöhykkeeltäsi.
-
Itse olen tuohon muutamaan otteeseen päässyt, en läheskään aina. Minulle se tulee ehkä jonkinlaisen väsymyksen kautta. Kun on puljailtu jo aikansa, tietää, että ei pääse irti esim. sidonnasta, kun on joutunut luovuttamaan. Sen jälkeen.
-
Minulla vaatii kiireettömyyden lisäksi totaaliluoton ja rentoutuneen olotilan. Kiireisessä "arkisessiossa" on turha edes kuvitella moista.
-
Sama kuin monella vastaajalla: keskittyä juuri käsillä olevaan hetkeen, usein silmien sitominen auttaa siihen (ei tule koko ajan häiritseviä ärsykkeitä). Heittäytyä hyväksymään kaikki mitä toinen tekee, ei arvioida tai arvostella ("löis nyt lujempaa, joko se kohta panee" tms.) ja ottaa vain vastaan. En itse yritä päästä siihen, koska se pitää tietoisen mielen keskittyneenä väärään asiaan. Ehkä jännitys (mitähän nyt tapahtuu???) voi kokemattomalla vaikuttaa.
-
Voin vastata vain Domin puolesta, siitä miten minä johdatan naiseni subspaceen. Kunnollisen subspaceen pääseminen vaatii meillä rauhallista tilaisuutta ja mielellään tietoisuutta siitä, että kyse ei ole vain hätäisestä yhden illan sessioinnista.
Suunnittelen hänen johtamisensa alistuneeseen tilaan huolella. Kaikki alkaa jo ennen varsinaista sessioita. Sovimme yhdessä tarkasti säännöt, joita on noudatettava. Sääntöjä on myös minulle. Minun on esimerkiksi aina rikkomuksen tapahtuessa rangaistava häntä. Rangaistuksista ja/tai piiskaamisen tavoista sovimme etukäteen, minkälaisia rangaistuksia on mistäkin rikkeestä odotettavissa. Olennaisinta on kuitenkin naiseni kannalta sääntö, että hän luovuttaa täysin itsensä minun määrättäväkseni ja käytettäväkseni (tietysti mellä on turvasanat, joilla tilanteen voi pysäyttää tai keskeyttää). Näin hän on jo asennoitunut hyvissä ajoin alistumiseensa.
Olen huomannut parhaaksi tavaksi aivan ensimmmäiseksi ruoskia/piiskata hänet hitaasti ja voimaa lisäten, jotta me molemmat pääsemme nopeasti oikeaan tunnelmaan ja tiedämme asemamme. Olen tätä ennen pukenut hänelle orjuuden merkit kertoen, mitä ne edutavat ja tarkoittavat. Tiedämme kumpikin valmiiksi nämä, mutta niiden ääneen kertominen ja hänen hiljainen hyväksymisensä tekee tilanteesta todemman.
Aika varsinkin alussa menee usein niin, että käytän hänen alistumistaan hyväkseni ja samalla hän saa osoittaa itelleen haluaan ja valmiuttaan alistua miehelleen. Saatan ilokseni sitoa hänet tai vain valtaani osoittaakseni ja samalla nauttiakseni ruoskia häntä. Tietenkin käytän hänen kiimaansa myös ahkerasti tyydyttääkseni seksuaalisia halujani. Käytän hänen suutaan tai nain häntä määräten hänen orgasminsa hetken.
Subspacea on montaa eri tasoa. Piiskatessa tai ruoskiessa on olennaista seurata naistaan, hänen reaktioitaan. Minulle paras tapa on asteittan lisätä tehoa liikkuen lähellä hänen rajojaan. Nämä rajat liukuvat kokoajan kauemmas hänen siirtyessään syvemmälle alistumisensa nautintoon. Toinen taso subspacelle syntyy vasta, noin vuorokauden kuluttua. Tällöin subille alkaa alistumisesta tulla kaiken kattava ehdoton olotila. Hän saa jatkuvaa tyydytystä kaikesta alistumisestaan ja palveluistaan Herralleen. Naisen liikkeet muuttuvat pehmeämmiksi ja hän on hetkessä innoissaan niin kaikesta naimisesta suunsa käyttöön antamisesta kuin itsensä piiskattavaksi antamisesta. Nainen on jatkuvassa alistumisen kiimassa. Hän nauttii silloin kaikesta mitä hänen Herransa hänelle määrää, ja nautinto on selkeästi seksuaalista, mutta laajempaa kuin pelkkä himo. Se on myös täysin jatkuvaa, eikä se edellytä mitään täyttymyksiä, mutta se ei myöskään orgasmeista vähene lainkaan.
Tällaisesta subspacesta palautuminen vie naiselta pitkiä aikoja. Hän on pehmeän alistuva ja seksuaalisesti kiihottunut jopa viikkoja muutaman päivän tällaisen vaiheen jälkeen.
Alistavalle tämä kaikki johtaa tietysti myös vastaavaan henkiseen tilaan, eräänlaiseen Domspaceen. Tälainen hallinnan tunne jatkuu kaikessa elämässä myös hyvin pitkiä aikoja.
-
En tiedä onko ihan viisasta lukea näitä kun tulee itellekin tietynlainen mielentila päälle. Mutta ehkä näistä oppii. Hieno kuvaus Master T:ltä kerrassaan.
Edit: ai joo,pallomerihän tää osasto on kuitenkin (:
-
Tilaan pääsemisen tärkein pointti on läsnäolo, tietoinen läsnäolo. Kun keskityt täysin kuuntelemaan omaa kehoasi ja sitä mitä tuntoja kosketus saa liikkeelle, mitä kuulet, näet, haistat, maistat.. Silloin ajatus ei lähde harhailemaan ja saavutat helpommin subspacen.
Ja oleellista on myös se ettet session aikana ajattele että on joku tila johon sinun olisi päästävä. Silloin et sitä tavoita. Miltä tämä piiskan sivallus tuntuu? Miltä hellä hyväily tuntuu? Äläkä siis suinkaan analysoi (siltä nämä kysymykseni varmaan vaikuttavat) vaan keskity tuntemaan, kokemaan ja aistimaan. Äläkä murehdi, ei aina ole tiloja tarjolla. Helpoiten subspacen saavuttaa sillon kun ylitetään rajoja, kun joudut poistumaan omalta mukavuusvyöhykkeeltäsi.
Tästä voisi ainakin olla jotain apua. Aisiten hyväksikäyttäminen sessiossa. Vaarana kyllä tulee olemaan (liika) analysoiminen, varsinkin, kun minut on koulutettu aistinvaraiseen arviointiin. :D Pitää vain oppia erottamaan työ ja huvi, tavallaan siirtymään objektiivisesta "no tältä tämä nyt tuntuu/maistuu...", "edellisestä tämä erosi siten, että..." "tuotteen" tarkkailusta pään sisällä tapahtuvaan ja kropassa tuntuvaan, subjektiivisempaan tilanteiden aistimiseen. Vaan helpommin sanottu kuin tehty. :o
-
;)Älä analysoi, vaan tunne. Tämäkin vaatii harjoitusta, opettelua. Mutta onneksi matka kinkeyteen on niin mielenkiintoinen opintoretki omaan itseensä.
-
Onko subspace välttämättömyys (vrt. orgasmi)? *pohtii* ???
-
Onko subspace välttämättömyys (vrt. orgasmi)? *pohtii* ???
Ei ole. Älä tee kumpastakaan itsellesi kynnyskysymystä. Jos asioita liikaa miettii, ne menee mittasuhteistaan pois.
-
Onko subspace välttämättömyys (vrt. orgasmi)? *pohtii* ???
Ei ole. Älä tee kumpastakaan itsellesi kynnyskysymystä. Jos asioita liikaa miettii, ne menee mittasuhteistaan pois.
Ihan samaa mietin, jos noita liikaa alkaa vääntää päässään, ei varmuudella onnistu. Tilanteen mukaan vaan, tulee jos on tullakseen :)
-
Saahan niitä toki session ulkopuolella pohtia, kunhan muistaa päästää ajatuksista irti sitten ajoissa.. ;)
-
*keittiöpsykologi käärii oikein hihat ennen kun vastaa ;D
Wanha sanontahan kuuluu: Ajattelen. Siis olen.
Liika ajatteleminen ja analysointi saattaa kostautua, varmempaa on vain olla. Olla nimenomaan läsnä.
Ensimmäinen ajatus kun luin aloituksen, oli voidaanko kaupata sellaista vaihtoehtoa kuin onko väärässä päässä piiskaa, jos arkijutut eivät tee tilaa sille läsnä olemiselle. Tai jokin elementti vaniljasexin puolella on hallitseva sessioon nähden, jos sillä puolella spacen saavuttaa helposti. Naisille pääsääntöisesti tärkeä läheisyys jos on läsnä vain vaniljapuolella aktin jälkeen, muttei session jälken lainkaan, tai liian vähän (jälkihoito), ei ole ollenkaan ihme, ettei alitajunta tjsp oikein diggaa sessioita. Tässä nyt ei voi kuin arvailla tilanteita kun ei tunne aloittajaa, eikä tarkemmin toisten makuuhuone-elämää ::) Kaikilla toki lienee tilanteita ettei moodia saa päälle edes yrittämällä.
Peace kirjoitti valmistautumisestaan ja aika hyvin tyhjensi jasson: En siis keskity mihinkään subspaceen, vaan totaalisesti rauhoitun.
ja Master T heti perään: Subspacea on montaa eri tasoa.
Jos tilanteessa on joitain latistajia kuten kiire, väärä paikka/aika, sivuäänet ja mitä muita sessionlatistajat-ketjuun nyt onkaan kirjoitettu, jää valmistautuminen ja "ennakoiva rauhoittuminen" pois. Tee hyvää millekään tilanteelle muutenkaan.
Toiset kapuavat, vai onko tässä parempi sana putoavat, spaceen kertarysäyksellä, toiset valuvat pikku hiljaa. Olotila on upea sekä aikana, että jälkeenpäin. Ymmärrettävästi sellaista on valmis yrittämään vaikka väkisin päälle. Aiheena tämä on vähän sama kuin orgasmi-ketjussa, ja ei, kumpikaan em asioista ei ole välttämättömyys.
-
Totaaliluotto on varmaan tärkein pointti,joku voi saavuttaa sen 1 sesiossa joku ehkä 10 kerran jälkeen,siinä vertaus orgasmiin varmaankin relevantti,että ei se tule vaikka 3 tuntia veivaa jos ei ole tullakseen.
-
Jos on switch, onko tällaiselle kahtiajakautuneelle kinkylle tähän olotilaan pääseminen vaikeampaa kuin pelkästään 100% subille.
Olen kuullut, että toisinaan switchit kun ovat subin osassa, tarkkailevat Domin käytöstä ja tilanteita sillä silmällä, että "Minä olisin tehnyt tuon kohdan toisella tapaa..."
Eihän tällaisella mielialalla ole mahdollisuuksia päästä subspaceen?
Entä subit jotka eivät alistu vaan heidät on alistettava. Onko heidän subspace siinä, että vihdoin luovuttavat ja suostuvat alistumaan.
-
Entä subit jotka eivät alistu vaan heidät on alistettava. Onko heidän subspace siinä, että vihdoin luovuttavat ja suostuvat alistumaan.
Kiitos Lady Whip! Olen tässä yrittänyt muotoilla miten minä sinne pääsen mutta tuossa se suurinpiirtein onkin. Silloin kun D on jollain tavoin "tukinnut kaikki karkaamismahdollisuudet", siis en pääse pakoon enkä enää jaksa tai pysty taistelemaan vastaan, mutta hän kuitenkin jatkaa mun kiusaamista ja näen että hän nauttii siitä. Silloin luovutan ja leijailen pois ja hän saa minun puolesta tehdä sitten ihan mitä hän haluaa koska minä olen silloin sellaisessa paikassa missä kaikki tuntuu kivalta.
Voisi ajatella että muiden juttujen ajattelu ja tapahtumien analysointi on tietynlaista passiivista vastaanpanemista. Silloin kun tapahtumat etenee niin nopeasti / yllättävästi / kaikkia-tunneaisteja-ylikourmittavasti ettei enää ehdi miettiä muuta, silloin saattaa yhtäkkiä tipahtaakin sitten subspaceen. Tai näin ainakin on käynyt minun myöskin analysointiin taipuvaisille aivoille. :) Mutta ei tuokaan aina toimi, ja pääsee sinne varmaan muitakin kautta.
-
Tuosta kysymyksestä olisi syytä ottaa koppi myös Domme / Master persoonien, eihän subi itse tuohon tilaan pääse. Kyllä siinä tarvitaan myös toisen osaspuolen toimia ja ajatuksia ja jopa noita ennakkoon valmistelujakin. Tietysti he jotka harrastavat itse itsensä sitomista tms. juttuja asia on ihan toinen. Kuitenkin olipa sitten kysymys sessio- tai 24/7-subista niin asioihin yleensä tarvitaan kaksi. Joka fyysisesti paikalla taikka sitten viestien jen. juttujen kautta paikalla. Myös noilla olosuhteilla sessiotiloilla ja sitten kaikista eniten tuolla ajalla on merkitystä, mitä pidempi ajanjakso on käytettävissä sitä parempaan ja molempia osapuolia tyydyttävään tilanteeseen ja tilaan päästään.
-
Kokemus tuo varmutta, kun turhat liikkeet, sanat ym. jäävät pois häiritsemästä. Se rentouttaa nopeammin. Suunnitelmallisuus ja johdonmukaisuus toimivat ainakin itselläni. Epäjohdonmukaisuus saa minut hyppimään nenille. Tarvitsen kohtalaisen auktoritääristä alistamista. Tykkään siitä ettei hosuta. Annetaan subin yrittää hankalaa tehtävää rauhassa. Toistojen kera. Nauraminen jää jossain vaiheessa pois. Sopivaan flow-tilaan vajoaminen alkaa...
Täytyy kuitenkin olla sen verran fiksu Domi ettei aja subiaan turhautumisen suonsilmään. Subikin tarvitsee rohkaisua hankalissa paikoissa. Tykkään kovasti siitä harjoittelusta....esim. nukkeilmeen hakemisesta, mikä on muuten vaikeaa tällaiselle virnistelijänaamalle. Pidän itse kärsimättömänä ihmisenä kärsivällisestä Masterista. Lopussa kiitos seisoo :P
Uuden ihmisen kanssa joutuu ns. tarkkailemaan enemmän, mikä häiritsee oikeaan mielentilaan vajoamista. Joskus "yhteinen sävel" voi löytyä nopeammin, joskus kestää kauemmin. Myös sen oman tutun Masterin kanssa "tulos" voi olla mitä vaan riippuen monista ulkoisista seikoista. Millainen on oma vireystila. Onko väsynyt. Onko ärtynyt/turhautunut jostain päivän tapahtumasta. Onko oma olotila sellainen "salliva" vai valmiiksi "läskirumapaska" -olo. Onko tehnyt esivalmisteluja. Pukeutumista, meikkaamista, tavaroiden valmiiksi asettelua... esileikkiä tehtävien muodossa.
Varmoja nakkeja itselleni flow-tilaan auttamiseksi ovat laittautuminen, kosketuskiellot, pienet tehtävät (käypäs keräämässä niitä kivoja pajunoksia, tehtävän teet pannassa ja raportoit siitä Masterille klo 21 mennessä). Piiskaaminen, sitominen, puhuttelu -siis kaikki valta-aseman esilletuominen auttaa ihmeesti... "Kerro, Masterille, mikä sinä olet?" Ja vastausten vahvistaminen "Kyllä, sitä sinä olet." Kaikki tuo näin muutamia mainitakseni.
Sessio ei ole huono vaikkei sitä flow'ta saavuttaisi. Siitä jää kuitenkin sopivia rakennusaineksia seuraavaa sessiointia varten. Nautinnon ei pidä olla suorituskeskeistä hakemista...se (flow-tila/subspace) tulee luonnostaan jossain vaiheessa. Tulee kyllä.
p.s Taisin itse vaipua semitilaan jo lukemalla MAster T:n kommentit. Siinä oli monta hyvää ponttia.
p.p.s Ja kun kerran oppii tilan saavuttamaan, niin se on helpompaa myös uuden ihmisen kanssa.
-
Entä subit jotka eivät alistu vaan heidät on alistettava. Onko heidän subspace siinä, että vihdoin luovuttavat ja suostuvat alistumaan.
Kiitos Lady Whip! Olen tässä yrittänyt muotoilla miten minä sinne pääsen mutta tuossa se suurinpiirtein onkin. Silloin kun D on jollain tavoin "tukinnut kaikki karkaamismahdollisuudet", siis en pääse pakoon enkä enää jaksa tai pysty taistelemaan vastaan, mutta hän kuitenkin jatkaa mun kiusaamista ja näen että hän nauttii siitä. Silloin luovutan ja leijailen pois ja hän saa minun puolesta tehdä sitten ihan mitä hän haluaa koska minä olen silloin sellaisessa paikassa missä kaikki tuntuu kivalta.
Hiukan tähän suuntaan se menee myös minulla, erona se, että mua ei voi alistaa vaan omasta halustani antaudun jos antaudun.
Ja kun, on olo juuri tuota "leijailen pois" osastoa, mutta pakottamalla sitä ei voi koskaan saada aikaan, se lähtee vain omasta tahdostani.
-
Lyhyesti ja ytimekkäästi näin vastapuolelta katsottuna: luottamus, aika ja monipuolisuus. Paha tietty mennä sanomaan kun ei itse ole ollut siellä, mutta tämä siis näin ulkopuolisen havaintoina. luottamus on tärkein ja sitten tulee se aika/esileikki. Monipuolisuudella viittaan että en ole saanut ketään ko tilaan pelkästään sitomalla/piiskamalla/fistaamalla etc eli kukin taaplatkoon kaikilla tyyleillään vuoron perään jos sinne tahtoo - tietyn stimulantin liiallinen käyttö vie viehätyksen ko stimulantilta, sanon mä. :)
-
Itse vasta pääsin kunnolla ensimmäistä kertaa tähän ns. flow tilaan. Edellytyksenä on toki luottamus, toisen tunteminen ja se että tuntee itsensä mukavaksi. Tehdessä nälkä kasvaa ja antaa itsensä enemmän ns. vajota ja rentoutua tuntemuksille. Jossain vaiheessa päästään siihen pisteeseen että enää ei ole muulla väliä kuin mitä tuntuu ja missä.
-
--- tietyn stimulantin liiallinen käyttö vie viehätyksen ko stimulantilta, sanon mä. :)
Tässä taisi tulla yksi olennainen.
Nautitaan, jos tilaan pääsee ja nautitaan, jos ei pääse.
-
Toiset kapuavat, vai onko tässä parempi sana putoavat, spaceen kertarysäyksellä, toiset valuvat pikku hiljaa. Olotila on upea sekä aikana, että jälkeenpäin.
JK: Kun teen sidontaa, vaivun eräänlaiseen rentoutuneeseen olotilaan, voisin kuvailla sitä sanalla esi-subspace.
-
Olen huomannut että kun esim lähden sessioimaan ja istun vaikka junassa niin vaivun sellaseen keskittyneeseen tilaan. Aistin vahvemmin hajut, värit, maut, äänet ja materiaalit. Tavallaan herkistyn. Sitä ei tapahdu ennen pelkkää seksiä tai sen jälkeen. Siihen tarvitaan tietoisuus että tulee tapahtumaan jotakin mitä en tiedä. Meditointi voi auttaa joitakin tai sitten ihan vaan tietoinen katse itseensä ja omiin reaktioihin. Mut tietoinen läsnäolo (kuten joku oivallisesti sanoi) on se The juttu. Eikä kannata analysoida liikaa... Ite sorrun tähän vähän liian usein
-
Kyllä minulla asioita tehdessä tulee flowtila kun keskityn vain siihen mitä teen, miten teen ja samalla mietin teon pari eteenpäin että homma pysyy kokoajan liikkeessä hallinnassa. Nautin siitä tuntemuksesta kun asiat etenevät kuten ennakoin ja asiat sujuvat jouhevasti, ja saan subin reagoimaan.
-
Hengitys kiihtyy, vaikerrusta, reagoimista, kiemurtelua, huohotusta, katse lasittuu, suu on avoinna, värähtelyä, murinaa, lauseita on vaikea muodostaa, katseen takaa huomaa, että orja on jossain todella kaukana ja korkealla, sanoja on vaikea muodostaa, vääntelyä, toinen on niin kaukana, että välillä pitää tuoda takaisin maan pinnalle. En puhu orgasmista, eikä redbull antanut siipiä. Ihanaa katsottavaa Dominalle kun toinen on jossain todella syvällä. Tähän tilaan on helppo viedä, kemia toimii niin pitkälle, ei tarvitse kuin vähän koskettaa. Kunhan ei vain jäisi pysyvästi tuohon tilaan :D
-
Tuo tulee kanssa toisilla erilailla...
Sitten ainakin itsellä on vaikuttanut se, mitenkä on päässyt sessioimaan...
-
Subspace, flow... ihana tila,
aika menettää siinä merkityksen ja on kuin leijuisi onnellisena.
Siihen tilaan olen päässyt piiskauksen tai syvän session jälkitilana,
jolloin fyysinen väsymys on olemassa, mutta mieli on tyytyväinen ja onnellinen.
Se vaatii minun kohdalla syvän luottamuksen, yhteyden, liekan.
-
Jotenkin tuntuu että tämänkin on ihan vaan ihmeellinen termi. Itse olen tälläisiä esimerkiksi misulin kuvaamia tunnetiloja saavuttanut ihan ilman mitään piiskaa, alistumista tai muutakaan bdsm elementtiä. Ja se on ihan normaali tunnetila, mitä uskoisin että jokainen ihminen saattaa joskus kokea- ei siis tarvitse olla alistuva jotta voi saavuttaa moisia tunnetiloja.
Varmaan sitten subit jotka näitä kokevat ja termiä käyttävät, eivät vaan ole voineet saavuttaa näitä ihan tavallisia tuntemuksia ja ihania oloja millään muulla kun alistumalla, ja kokevat siksi että tässä on jotain erityistä, ja ovat laittaneet siihen tämmöisen subspace leiman päälle, ja uskovat vakaasti että tämä tila on vain bdsm kautta saavutettavissa.
Yleensä toisen ihmisen kanssa voi saavuttaa suurta nautintoa ja kun luottamus on kohdallaan ja molemmat voivat rentoutua ja päästää irti kaikesta ympäröivästä ja häiritsevästä, saavutetaan varmasti tämänkaltaisia olotiloja- mutta jotenkin vaan hölmöä kuvitella että tämä liittyisi jotenkin pelkästään alistumiseen, tai pelkästään bdsm:ään.
Vai onko näillä joku ero olemassa, vai mistä erikoisesta tässä on kyse? Tyhmiä kysymyksiä kai saa esittää, toivoisin ainakin että joku osaa vastata että onko tällä nyt jotain eroa vaikka siihen mitä kokee vaikka vanilijaseksin aikana?
-
Ilmeisesti aika monenlaisia kokemuksia nimityksen "subspace" alle mahtuu, mutta ainakin masokistin näkökulmasta subspace on tila, johon vajoaa esimerkiksi rankan piiskaamisen aikana. Kipu sattuu, sehän lienee selvää, mutta tietyn rajan jälkeen kipu muuttuu nautinnoksi. (Tuota en osaa selittää paremmin) Kipu tuntuu silti, jossain kauempana, kaikki ympärillä oleva menettää merkityksensä. Ilmesesti endorfiinista johtuen olo tuntuu leijuvalta ja eteeriseltä. Ei pysty puhumaan, eikä tunne siihen edes tarvetta. Eräs ihminen kuvasi aika hauskasti sanomalla tilaa lentämiseksi :)
Tuossa tilassa olevalta on turha odottaa turvasanaa tai muutakaan kontaktia, noissa tapauksissa D-ihminen joutuu "herättelemään" subin takaisin maan pinnalle, ihan kirjaimellisesti lopettamaan piiskauksen, puhumaan rauhallisesti ja ottamaan lähelle, joskus jopa hiukan läpsimään poskille.
Kokemuksena ihana, suorastaan koukuttava, jos asian nyt noin voisi ilmaista :)
Varsinaiseen seksiin (siis tarkoitan penetraatiota) en tuota ilmiötä osaa yhdistää, joku muu osaa varmasti avata asiaa paremmin, jos vastaavia kokemuksia sillä puolella on.
...Ainakin yritin :)
-
Aloittajalta: "Täällä on käyty keskustelua subspacesta ja flowsta sessioissa; miten ne vaikuttavat ihmisiin ja näkyvät heissä. Mutta miten tällaisen vapautuneen tilan voi saavuttaa? Asiaa ajattelemalla se tuskin tulee, mutta onko jotain "kikkaa", millä sen voi helpommin saavuttaa?"
Tämä on nyt tod henkilökohtainen kielellinen ja terminologinen mielipiteeni.
Minusta ei kannata sekoittaa termejä flow/sub-space.
Flow on tila johon voi päästä hyvin monella tapaa. Uskon (lähes?) kaikkien ihmisten saavuttavan sen ajoittain tehdessään (tämä voi olla harhaan johtava verbi sillä myös "vain" syvä katsominen joskus voi avata flown, tai ymmärtäminen) jotakin niin että jokainen solu on mukana tekemisessä. Se mitä sen saavuttamiseen vaaditaan vaihtelee sitten ihmisen ominaisuuksien mukaan. Yleensä se tulee sivutuotteena, siihen itseensä ei voi pyrkiä.
Ja sub-spacen pitäisin sitten terminä joka kuuluu tälle saitille. Ehkä subbareille se on sitten sitä flow:ta.
-
Ilmeisesti aika monenlaisia kokemuksia nimityksen "subspace" alle mahtuu, mutta ainakin masokistin näkökulmasta subspace on tila, johon vajoaa esimerkiksi rankan piiskaamisen aikana. Kipu sattuu, sehän lienee selvää, mutta tietyn rajan jälkeen kipu muuttuu nautinnoksi. (Tuota en osaa selittää paremmin) Kipu tuntuu silti, jossain kauempana, kaikki ympärillä oleva menettää merkityksensä. Ilmesesti endorfiinista johtuen olo tuntuu leijuvalta ja eteeriseltä. Ei pysty puhumaan, eikä tunne siihen edes tarvetta. Eräs ihminen kuvasi aika hauskasti sanomalla tilaa lentämiseksi :)
Tuossa tilassa olevalta on turha odottaa turvasanaa tai muutakaan kontaktia, noissa tapauksissa D-ihminen joutuu "herättelemään" subin takaisin maan pinnalle, ihan kirjaimellisesti lopettamaan piiskauksen, puhumaan rauhallisesti ja ottamaan lähelle, joskus jopa hiukan läpsimään poskille.
Kokemuksena ihana, suorastaan koukuttava, jos asian nyt noin voisi ilmaista :)
Varsinaiseen seksiin (siis tarkoitan penetraatiota) en tuota ilmiötä osaa yhdistää, joku muu osaa varmasti avata asiaa paremmin, jos vastaavia kokemuksia sillä puolella on.
...Ainakin yritin :)
Vaikea kyllä ottaa kantaa kun en suuremmasta kivusta itse nauti tai saavuta sen kautta oikein mitään erityistä, lähinnä ärsytystä ehkä :)
Mutta kyllä tuo tilan kuvaus kuullostaa edelleen ihan sellaiselta mitä olen saavuttanut ihan normaalinkin seksin aikana, ilman että siihen on liittynyt mitään ns. kinkyä. Kinkyseksinkin aikana toki olen saavuttanut vastaavaa nautintoa useinkin, mutta ei se ole riippuvainen siitä että hommassa pitäisi olla mitään bdsm elementtejä mukana.
-
Tellen kirjoitus oli hyvä.
Minusta flow ja sub/orjatartila voi liittyä kokemukseen.
Kyse on henkisestä ja fyysisestä yhdessä.
-
...Kyse on henkisestä ja fyysisestä yhdessä.
Eikö kaikessa ihmisessä ja elämässä ole kyse sekä henkisestä ja fyysisestä yhdessä. Sorry, oli pakko :) ;)
Mutta joo, painottamalla fyysisen puolelle, yleensä riittävän vaativissa puitteissa, mieli lähtee "lentämään". Tämä on varmaan se helpoin tapa saavuttaa flow.
Flown voi saavuttaa myös vaikka taiteiden kautta, joko itse tekemällä tai eläytymällä. Tai vaikka vain kaunista maisemaa katselemalla niin että sulautuu yhteen sen kanssa.
-
Luotto on tärkein. itse olen päässyt tiloihin vasta kun todella tuntee toisen ja luottaa sihen. Eli ei ihan ensimmäisissä sessioissa sellaseen pääse. Mutta sen jälkeen saakin viedä kuin litran mittaa :)
-
Tämä on nyt kai sitä terminologiaviilausta joka ärsyttää monia, mutta minusta flow ja subspace ovat kaksi eri asiaa. Yhteistä niissä on se että molemmissa on tiukasti nykyhetkeen ankkuroitu, ja että tietoinen ajattelu on hetkeksi tauolla, ja keho toimii aistien ja selkäytimestä tulevien vaistomaisten reaktioden ohjaamana.
Flow'ssa aistit tarkentuu ja tuntuu että joka sekuntiin mahtuu ikuisuuksia, osaa tehdä asioita mitä ei ehkä yleensä osaa, liikkuu suurella tarkkuudella ja pystyy reagoimaan nopeasti, näkee/tuntee/huomaa hetkestä ja ympäristöstä enemmän kun yleensä. Esimerkkeinä miekkailija/tanssija joka näkee ja vaistomaisesti ennustaa vastapelurinsa joka liikkeen, taiteilija/kuvanveistäjä/jne joka yhtäkkiä löytää juuri ne oikeat liikkeet saadakseen työstetystä materiaalistaan juuri sen täydellisen hakemansa muodon, jonkinlainen 'jumalan käsi' joka ohjaa.
Subspace'ssa taas endorfiinit ja tuntemukset lamaannuttavat koko kehon, ei pysty liikkumaan, ei pysty edes nostaa kättään eikä päätään, hyvä jos saa silmänluomia puoliksi auki ja silloinkaan ei ole varmaa näkeekö enää mitään, ei pysty puhumaan, sisällä tuntuu kaikenlaista outoa, on kun olisi monen promillen humalassa, kipu ei tunnu, ajantaju häviää, muisti pätkii jne. Olettaisin että tämä on jonkinlainen tunne jonka luonto on keksinyt että saaliseläin ei kärsisi ennen kun petoeläin raatelee ja syö hänet. Syvällä subspace'ssa tuntuu kun leijuisi/lentäisi ja voi tuntua siltä että on lähellä jotain suurta totuutta, osa jotain isoa mitä ei oikein ymmärrä mutta tuntuu hyvältä.
Ja siihen keskusteluun viitaten että tarviiko nyt näitä sub-sanoja, niin mielestäni tuo on ihan hyvä sana erottaaksen tuota subsessiosta saatua tilaa muista samantyyppisistä tiloista. Alkoholin ja huumeiden avulla varmaan pääsee samantyyppisiin tiloihin ja ehkä muitakin kautta. Subspace'en minusta kuuluu kuitenkin olennaisena osana se tilanteelle alistuminen, ei enää halua/jaksa pistää vastaan. Siksi sub(submission)-space.
-
Hiz.ltä mielestäni loistava postaus. Komppaan täysin noita kuvauksia.
Dominoivana yritän jotenkin kommentoida miten olen nähnyt ja kokenut subin sinne pääsevän. Luotto on kaiken A ja O mihin liittynee paljon osapuolten yhteistä kokemuksia. Mielestäni kemioiden ja kommunikaatio pitää myös hyvin pelata. Siltikin vaikka edelliset olisivat kunnossa niin subspace voi jäädä puuttumaan.
Subspace ei saa olla maali tai pakko vaan ennemminkin mukava lisä leikille/sessiolle. Jos sinne haluaa hirmuisesti päästä ja tai dominoiva yrittää sinne subinsa väkisin viedä niin uskon että haaveeksi jää.
- M
-
Spaceen voi päästä myös oman fetissinsä kautta.
Mulla kun on tämä kuolaamis-fetissi ??? , niin tipahdin aika hätäseen syvälle spaceen kevään Jyskälän bileissä suupalloni kanssa kuolavanat pitkin rinnuksia, ja syliä, ja piiskauspukkia, ja lattiaa, ihan vain sillä että sain kuolata. Olin kuulemma sen jälkeen pomppinut naama näkkärillä kuin pikkukakara karkkikaupassa ja hihkunut "jippii, mä sain kuolata!" ;D
-
Vaniljaseksissä pystyn helposti vapauttamaan mieleni ja saavuttamaan flown, mutta sessioissa huomaan, että ajatukset ovat monesti aivan muualla. Arkiasiat tulevat väkisinkin mieleen, vaikka nimenomaan tahtoisin niistä karata hetkeksi. Voiko syy olla kokemuksen puutteesta (sessiokerrat laskettavissa yhden käden sormilla)? Huonosta valmistautumisesta? Jostain omassa päässäni olevasta klikistä?
mia. :P
-> Huomasin että itsellä meni juuri toisinpän, sm tyyppisessä hävisi kaikki ajatukset päästä. Hyvä että sai puhetta muodostettu..
-
Omalla kohdallani se tulee suurimmalti osalta luottamuksen kautta. Kun luotan toiseen ja itseni toiselle niin se jo avaa portit autuaan olotilaan. Toki sihen myös vaikuttaa jo oma olotila, tunnelma jne.
Siinä rentoutuu sopivan ihanasti kun voi vaan olla toisen armoilla, ilman hätää mistään.
Miettimällä ja itselleen hokemalla sitä ei saavuta vaan silloin kun sihen ei juuri tieten tahtoen pyri.
Uskoisin että se on jokaisen alistuvan saavutettavissa kuitenkin vaikka se veisi aikaakin.
-
Luottamus, luottamus ja ansaittu arvostus. Siinä minusta parhaat peruspilarit jonka jälkeen kyse on enemmän dynamiikasta ja tekniikasta. Subspaceen ei pääse yrittämällä vaan enemminkin yrittämättä jättämällä, luottamalla ja irti päästämällä.
IMHO.
- karwis
-
Pussi päähän ja deep space ysiin!
-
Karwis sanoi aikalailla osuvasti . Komppaan .
-
Minäkin komppaan niitä, jotka tulkitsevat flow:n ja subspacen eri asioiksi. :)
Flow on minusta parhaimmillaan kuin olisi paljon normaalia herkemmällä tietoisuuden tasolla. Sessiossa se voi tarkoittaa, että pääsee mukaan subin/mason/tms tunnetiloihin, suorastaan hengittää tämän kokemuksia. Voi elää mukana ja kokea toisen reaktiot tarkasti, ilman, että niihin täytyy erikseen keskittyä. Ollaan samalla aaltopituudella. Ilman flowta en uskoisi itse kykeneväni viemään ketään millekään rajalle. En voisi pelkän arkitietoisuuden varassa mennä sellaisille alueille.
Flow:ssa tietoisuus säilyy tarpeellisilta osin terävänä, kuten täytyykin, kun on vastuussa toisesta ihmisestä. Silloin ei voi putoilla mihinkään mustiin syvyyksiin tai typerästi käy.
Mielestäni myös toiminnan kohde voi päästä flow-tilaan, eli hänkin kokee olevansa samalla aaltopituudella kumppanin kanssa. Maailma voi kutistua vain läsnäolevien ihmisten ympärille. Kuitenkin hänellä (subilla/masolla/...) on mahdollisuus luisua myös syvemmälle, subspaceen. Silloin tietoisuus jää kauas taakse. Subspacessa henkilö ei pystyisi välttämättä ottamaan alkeellisintakaan vastuuta edes itsestään, saati että kykenisi havainnoimaan kumppanin reaktioita tai kokonaistilannetta.
Minun kokemukseni mukaan flow:n voi jakaa, mutta subspacessa ihmisen henkinen olemassaolo on käpertynyt niin syvälle itseensä, ettei oman itsen ulkopuolista maailmaa tunnu olevan olemassakaan. Koen tilan tietyllä tavalla äärimmäisen itsekkäänä, etenkin jälkeenpäin, kun tajuan, että kumppani on ollut hyvässä työvalaistuksessa kotini olohuoneessa, ja itse olen seilannut jossain sellaisissa syövereissä, minne toinen ei koskaan pääse mukaan, vaikka juuri näki hirveästi vaivaa eteeni saattaessaan minut matkalle. Sinne jäi, yksinään.
-
Unohtui vastata otsikon kysymykseen.
Jotkut (kuten kumppanini) näyttävät lupsahtavan flowhun/subspaceen kohtuullisen vaivattomasti, minulta se vaatii enemmän. Viimeksi päädyin subspaceen, kun olin etukäteen itsekseni päättänyt ja kertonut miehellekin, että jos hän kokee tarvetta kysyä jossakin kohtaa "riittikö" tai "vieläkö", enkä vastaa siihen yksiselitteisen varmasti kieltäen jatkamasta vaan jään hetkeksikin pohtimaan asiaa, se tarkoittaa automaattisesti, että "jatka". Pilaan yleensä itse mahdollisuuteni subspaceen käyttämällä "pienemmän häpeän tietä" ja kieltäytymällä, jos saan mahdollisuuden valita. Siitäkin huolimatta, että haluaisin lisää. Sen tunnustaminen vain tuppaa olemaan hankalaa.
Ylläolevalla ohjeistuksella minut sai suhteellisen hellävaroen ajettua siihen tilaan, ettei jäänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin mennä virran mukana. Siis henkisesti hellävaroen, fyysisesti se ei kyllä ollut ihan niin hellävaraista. :))
-
Mielenkiintoinen aihe. Mua tosin myös hämää/häiritsee hieman tämä termi subspace. Jos nyt on ylipäätään samasta olotilasta kyse (niinkuin vaikuttaisi olevan, kommenttien perusteella), niin minä kuten joku muukin oon saavuttanut sen muillakin tavoilla kuin alistumisella. Jolloin etuliite sub on vähän turha tai harhaanjohtava.
Ite olin nimennyt tämän olotilan "leijuntaorgasmiksi" tai "kiito-orgasmiksi", paljon samantapauksia kuvauksia, kuten lentämisen tunne. On kestänyt monta monta kertaa, että sain puettua olotilaa jotakuinkin sanoiksi, muisti aina palasen kerrallaan ja sai koottua sen kuin palapelin :D Siitä kun on vaikea muistaa mitään saati kyetä kertomaan. Oon kokenut olon niin selvinpäin ennen kuin olen mitään päihteitä kokeillutkaan, kuin myös päihtyneenä: läsnäolo on se oleellisin ja syvä luottamus, kuten monet muutkin sanoivat. Sellainen hallinnasta, egosta luopuminen. Kai joissain piireissä subspacen yksi vastine on myös egokuolema, vai tulkitsenko aivan väärin? Joka tapauksessa uskon kokeneeni molemmat.
Alkuvaiheessa syvärentoudun. Sit tulee tunne kuin keho vääristyisi, se voi tapahtua eri tavoin, kehon rajat ja mittasuhteet tuntuu omituisilta, esimerkiksi sukuelimet ja raajat tuntuvat olevan jossain "kaukana", ylipäätään keho on "siellä jossain", ei tässä. Tuntuu samaan aikaan ihanalta, mutta samalla tuntoaisti ja muutkin aistit häviää (sen tähden esim. kipua ei tunne, ja usein tässä vaiheessa saan jatkuvaa orgasmia, mutta se loittonee fyysisesti, en tunne enää esim. vaginan supistuksia, vaikka mies kertoo jälkeenpäin, että puristi lujaa). Riippuu tilanteesta, pääsenkö aivan olotilan lopulliseen pisteeseen. Hiemankin vääränlaiset, häiritsevät ärsykkeet, tai että toinen kyselee tai puhuu liikaa, pilaavat olotilan ja palaan sieltä. Ennen "nousuvaihetta", kehon vääristymisvaiheessa siis olotila on hyvin herkkä häiriöille. Paras on, jos toinen jatkaa äärihellää stimulointia pitkään ja tasaisesti (kohdunkaulan silitys on ollut toimivin, mutta oon saavuttanut tilan muillakin tavoilla).
Sitten tuntuu kuin kiitäisin lujaa, kiihtyvää vauhtia. Suunta voi olla mihin tahansa: on ollut ylöspäin (eniten) sivulle, vaakasuoraan ja alaspäin. Se on pelottava vaihe, koska siinä vaiheessa tulee kuolemanpelko vahvasti siitä vauhdin tunteesta, tuntuu ettei selviä siitä, pelottaa myös että miten sellaista kiitämistä voi tuntea niin realistisesti vaikka tietää makaavansa sängyssä. Todellisuus vääristyy ja totutut uskomukset joutuvat väkisin kyseenalaistetuiksi (toisaalta niitä ei jaksa funtsia siinä), on siis voimakkaat ja ristiriitaiset tunteet. Toisaalta haluaa vain antaa mennä, toisaalta pelottaa enemmän kuin mikään koskaan. Yksinäisyys, avaruuteen sinkoaminen, kuolema, ettei koskaan palaa, menettää kaiken. Jos tässä vaiheessa päättää "ei" tai "mä en kestä", putoaa olotilasta samantien. Äkkinäinen "putoaminen" tuntuu myös ikävältä, vaikka ei kai siitä mitään vaaraa ole, kun kaikki tapahtuu aivoissa jokatapauksessa (ainakaan mies ei ole sanonut nähneensä mun lentävän katosta läpi ;D). Mut jos vain antautuu täysin, elämän virran vietäväksi, jonkin suuremman haltuun, katsoo vain mitä käy, pääsee kuolemanpelon yli. Kiitää niin himskatin lujaa, kuin maailman hurjimmassa huvipuistolaitteessa, paitsi että suunta on suoraan, ei mutkittele. Kuin avaruusraketti. Ja siinä vaiheessa kokee olevansa todella ELOSSA. Tuntee samaan aikaan olevansa hyvin lähellä kuolemaa, ja hyvin elossa, ne ovat samaan aikaan molemmat, joka ikinen sekunti, kuolemaa ja syntymää koko ajan. Tajuaa kuolevansa KOKO AJAN, tuntee sen, joten sitä ei tarvitse pelätä. ON itse kuolema ja itse elämä, niiden villissä tanssissa, ne ovat yhtä ja samaa, kietoutuneet toisiinsa. Alkaa olla vaikea ajatella, tunteakaan. Toisaalta on halu muistaa miltä se tuntuu, jotta voisi kertoa joskus palattuaan, mutta sanojen muodostaminen ja muiston "kiinnittäminen" on todella työlästä, vielä työläämpää kuin syvässä unessa (valveunia näen myös ja niissä aika samoja viboja, etenkin lentämisunissa, tosin lentäessään voi hallita, tässä kiitämisessä taas kiitää hallitsematta sitä itse lainkaan, voi vain antautua siihen).
Lopulta tuntuu kuin ois "perillä". Viimeisetkin tuntoaistimukset häviää, leijun vain, mulla ei ole minuutta, kehoa, vain etäinen muisto minuudesta ja siitä, mistä lähdin ja keitä on normimaailmassa. Kuin kokonaan toinen maailma. En osaa paremmin kuvata, kuin että tässä vaiheessa tunnen sulautuvani maailmankaikkeuteen valoksi. Laajenevan, leviävän, häviävän. Valo lähtee leviämään kaikkialle, vähän kuin savupilvi tuulen mukana. En tarvitse mitään, en halua mitään, en pelkää mitään.. on hyvin vaikea ajatella, eikä näe siihen oikein tarvetta enää. Ajantaju häviää täysin, samoin paikantaju; olen kaikki, kaikkeus, sulaudun siihen, kaikki on yhtä. Kuin olisi puhdasta rakkautta/hyvää oloa.
Siitä olotilasta ei haluaisi KOSKAAN palata, se on todempaa ja kauniimpaa kuin mikään, mitä olen kokenut, tuntuu että siihen myös voisi jäädä ikuisesti tai ainakin pitkäksi aikaa (ajantajua ei ole), jos vain päättäisi niin. Tuntuu, että vihdoin olen kotona, todellisessa olomuodossani. Ainoa, mikä saa palaamaan, on kaukainen muisto rakkaasta, joka odottaa.. Siinä vaiheessa iskee pieni pelko: kuolinkohan minä, kaipaako ja itkeekö hän tuolla jossain? Kaipaavatko ihmiset mua, pitäisikö mun palata? Ei jaksaisi, ei haluaisi.. Mutta muisto rakkaasta saa haluamaan palata, hänen vuokseen, ja siinä vaiheessa ajattelen, että ehkä vielä joskus pääsen tähän olotilaan, kenties viimeistään kuollessa, näin haluaisin kuolla.. Palaaminen vaatii päätöksen, tuossa vaiheessa tuntuu, että en yksinkertaisesti reagoisi mitenkään tai huomaisi, vaikka pommi räjähtäisi vieressä (ei oo testattu :D). Kun tuntoaistia ei ole, ja keho on jossain kaukana, kehoa ei enää tunnu olevan, mielikin on hajonnut ja levinnyt kaikkialle. Kun päätän palata, alan aivan hiljalleen leijailla alaspäin kuin höyhen (en siis tunne olevani höyhen, vaan se liike on vastaava: olen kevytja leijailen liki painottomasti) (en oo kokenut tätä näin täydellisenä muihin suuntiin kuin ylöspäin, joten en tiedä miltä muista suunnista tuntuis palata tuossa vaiheessa, muista suunnista palaaminen on tullut eri vaiheessa -tai kenties eri suunnat vain tuntuu erilaisilta?). "Avaruudesta" maata kohti mennessä leijailu kiihtyy, painoa tulee pikkuhiljaa lisää, aivan kuin maa vetäisi puoleensa vahvemmin. Kyky ajatella ja tuntea tunteita alkaa palautua pikkuhiljaa, paikantaju ja ajantaju tulla takaisin, kaikki tapahtuu hyvin hiljalleen, ei kertarysäyksellä (paitsi jos mut "herätetään" yhtäkkiä, rysähdän kerralla alas, mutta se on tosi pelottavaa ja epämiellyttävää, mukavampi tulla omaan tahtiinsa). Tunnen oman kehoni painon, muodon ja massan ennen kuin tuntoaisti palautuu. Sitten tunnen fyysisiä tuntemuksia, esim. ilmavirran viileyttä, lakanan ihoa vasten, kumppanin kädet ja lämmön.. En halua vielä avata silmiä, tuntuu hauraalta, vastasyntyneeltä, kuin olisi hyvin uudessa paikassa, vaikka tietää tietoisesti ja muistaa etäisesti, missä on. Hiljalleen muutkin aistit palautuvat yksi kerrallaan, mutta puhekyky tulee viimeisenä ja on aluksi vaikea muodostaa sanoja ja saada ne ulos oikeanlaisina ja selkeinä :D Sittenkin, kun olotilasta on palannut kokonaan, haluaa maata rauhassa, ei äkkinäisiä liikkeitä tai ääniä, haluaa vain maata ja nauttia toisen rakkaudesta ja lämmöstä ja olla hiljaa, vasta hetken päästä tekee mieli kertoa. Sit kun alkaa puhumaan, turhauttaa aika paljon, kun tuntuu, ettei koskaan saa viestittyä sitä kokemusta, kenellekään, sellaisena kuin se oli, sanat ei vain riitä kuvaamaan.. Mutta tärkeintä onkin olla taas tässä, rakastettu, on ehjempi olo kuin pitkään aikaan.
Nuo on voimaannuttavimpia, kauneimpia kokemuksia mitä oon ikinä kokenut. Ekan kerran koin vastaavan olotilan vasta kun exän kanssa koin olevani ekaa kertaa rakastettu vastavuoroisesti. Nykyisen kanssa on tullut lisää, enemmän kuin kenenkään muun kanssa, mut muiden ihmisten kanssa en täydelliseen leijuntaorgasmiin olekaan päässyt, enkä tiedä pääsenkö, mulla se taitaa vaatia syvää rakkautta ja luottamusta. Tuo antaa voimia ja toivoa pitkäksi aikaa eteenpäin ja on onnellinen, kokonainen olo. Harvoin niitä tuleekin ihan tuollaisenaan, ehkä muutaman kuukauden välein. Kutsun olotilaa myös "orgasmin takana" -olotilaksi, koska siinä orgasmilla ei ole enää väliä, orgasmi on vain kuin portti sinne muttei sen kummempaa, koska itse olotila on vielä orgasmiakin ihmeellisempi. Tosin, ilmeisesti laukean myös samalla, vaikken itse sitä tunne enää, sillä mies on sanonut että puristaa joskus niin että sormia sattuu ja tekis mieli ottaa sormi/sormet pois mut ei raaski, kun näkee et mulla on jotain tosi diippiä meneillään eikä halua ottaa riskiä että se keskeytyisi :D Nuo kokemukset on vähentäneet myös kuolemanpelkoa hurjasti.
Vaikka totta kai voi ajatella, että se on vain bugi aivoissa. Olkoon miten on, se on paras bugi mitä oon ikinä kokenut :love:
Tosin, nyt yhden kerran ihan vastikään koin kiitämisen rakkaan kanssa, siis siten että tuntui kuin kiidettäisiin yhdessä, halasin häntä lujaa ja pidin hänestä kiinni. Hän ei ollut kokenut samoin, mut mä koin kuin meidän alitajunnat olis yhdistyneet ja miehen tietoinen mieli ollut aivan pihalla koko kokemuksesta, pois suljettuna. Oli tosi ihanan syvällisen rakastelun jälkeen. Tuntuu, että vaihtelee yksilöittäin miten "auki" on, miten paljon alitajunta ja tietoinen mieli vuorovaikutuksessa. Mulla ne on lapsesta asti olleet aika sovussa, esim. unissani säilytän aina tietoisuuden ja näenkin paljon esim. erityyppisiä selkounia. Miesystävällä ne tuntuvat olevan aika eriytyneitä. Mut tuo huikea kokemus antoi toivoa siitä, että ehkä joskus mun ei tarvii kiitää "sinne" yksin, vaan voin saada matkakumppanin :love: Koin leijuntaorgasmin osittaisena, siihen asti kun pääsin kuolemanpelon yli ja nautin hurjasti kiitämisen tunteesta ja olin kiitollinen jokaikisestä hetkestä kun sain olla rakkaani kanssa siinä.. Mutta sit se keskeytyi, en päässyt siis siihen pisteeseen, kun tuntuu leviävänsä valoksi. Ehkä ihan hyvä niin, koska oisko mulla ollut mitään syytä palata? Olisinko kuollut tai jotain käynyt hullusti? Koska tähänmennessä ainoa kyllin vahva syy palata on ollut rakkaimpani, jos taas kokisin hänen olevan mukana, olisko ketään yhtä hyvää syytä? Ja haluan elää vielä piiiitkään, niin ihana kuin olisikin päästä tuohon olotilaan pidemmäksi aikaa.
En tiedä liittyykö varsinaisesti tähän, mutta oon oppinut syvässä meditatiivisessa tilassa hallitsemaan sydämensykettäni tietoisesti (kellään muulla kokemusta/tietoa tästä?). Opin sen samassa yhteydessä, kuin ajatuksen voimalla laukeamisen, mutta kumpikin tosiaan vaatii todella syvää vapautumista ja tietoisuuden tasoa onnistuakseen. Saan sykkeen hidastumaan ja nopeutumaan. Tuntuu joskus hurjalta, että voisinko jopa kuolla jos niin päättäisin? Se on vähän karmiva ajatus, entä jos puolivahingossa päättäisin kuolla enkä voisikaan enää palata. Mutta toisaalta osaa arvostaa paremmin jokaista hetkeä, minkä elää saa.
Jotenkin tosi paljon ujostuttaa postata tämä :-[ Vaikka muuten kirjoitan aika häpeilemättömästi, pelkään jo valmiiksi vähän, tuomitaanko mut, koska tuo on itselle niin herkkä ja tärkeä asia. Toisaalta, olen tottunut siihen, että ihmiset pitävät mua outona ja jotkut varmaan hullunakin, vaikka aika tavallinen oon omasta mielestäni, mun mielestä muut on vaan outoja, en minä :D Joten vitsinkö väliä sillä, vaikkei kukaan tajuaisi, halusin nyt kuitenkin jakaa tämän, ihan terapeuttista itsekin taas muistella ja fiilistellä :D Kokemus on myös aika mysteeri mulle, enkä toisaalta koe edes tarvetta selittää ja ymmärtää sitä täysin, vaikka muuten oon utelias tietämään selityksiä ilmiöille.
Ja niin, jos sitä jahtaa ja koettaa saavuttaa sen, ei onnistu. Ainoastaan siten, että vapautuu täysin, rentoutuu vielä lisää sen jälkeen kun luulee jo olevansa aivan rento, ja tuntee toisen rakkauden, on vahvasti läsnä joka solullaan. Mut sinänsä tapoja saavuttaa vastaava tila on varmaan monia, en usko että siihen on yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Pääasia, että päästää irti hallinnasta, on vain ja ottaa vastaan mitä tulee, luottaa täysin. Mut en usko, että tuota voi ylipäätään tietoisesti päättää, se tulee jos tulee. Meditaatio, läsnäolotaidot ym. lienee auttavat. Ja orgasmiherkkyyden lisääntyminen lienee myös, koska orgasmien avulla voi rentoutua lisää ja lisää ja antautua nautinnolle ja tuntemuksille. Mutta voihan olla, että tuohon on muukin väylä kuin "orgasmiportti", en tiedä, tämä on vain mun kokemus ja muilla voi olla eri tavat ja kokemukset.
-
Mielenkiintoinen aihe. Mua tosin myös hämää/häiritsee hieman tämä termi subspace. Jos nyt on ylipäätään samasta olotilasta kyse (niinkuin vaikuttaisi olevan, kommenttien perusteella), niin minä kuten joku muukin oon saavuttanut sen muillakin tavoilla kuin alistumisella. Jolloin etuliite sub on vähän turha tai harhaanjohtava.
Orgasmithan ovat erilaisia jokaisella ja toisen orgasmista ei voi tietää mitään, mutta itselleni sellainen tantrinen/täysi orgasmi on eri asia kuin subspace (tai slavespace). Voin saada orgasmeja, joista jää pitkäksi aikaa (jopa puoleksi tunniksi) sellainen leijuntaolo. Siinä tilassa kuitenkin tiedostan, että toinen on läsnä.Hankala kuvata, mutta en ole orgasmissa yksin. Ajattelen häntä ja hän voi myös "pilata" sen tilan, jos ei esimerkiksi lopeta ajoissa kivun tuottamista. Subspacessa taas olen täysin muualla, eikä ulkomaailma voisi vähempää kiinnostaa. Toki puoliso voi "hakea" minut pois subspacesta, mutta se on enemmänkin herättelyä. Orgasmin taas voi keskeyttää aika suoraankin. Orgasmin siis voi "pilata", mutta subspaceen asti jos ehdin niin se on sitten heippa (tosin puoliso osaa jo tunnistaa merkit ja ohjata minut sen "ohi" - vaikea selittää). Subspacehan syntyy siitä, että aistit ylikuormittuvat ja se voi olla myös epämiellyttävä kokemus - toisin kuin orgasmi. Itse koen nuo orgasmit "syvänä rauhana", mutta subspacessa "lakkaan olemasta". Subspacen jälkeen voi myös seurata subdroppi jos menee todella syvälle. Itse olen muutaman kerran mennyt niin syvälle, että elimistö on ollut useita päiviä "väsynyt". Orgasmista seuraa vain hyvän olon tunteita. Henkisiä subdroppeja en ole koskaan saanut, mutta syvä subspacehan on endorfiinishokki. Jos mennään sinne asti niin siitä on tosiaan itselleni seurannut ikävä fyysinen olotila päiviksi (tämä varmasti liittyy siihen, että minulla on adhd ja aivokemiani on vähän poikkeava "normaaleista" ihmisistä). Silti jos pitää valita orgasmin ja subspacen välillä niin valitsen subspacen.
-
Edelleen hämää, että millä nimellä tuota mun kokemusta sitten kutsuisi, kun ei se ole tantrinen kokovartalo-orgasmi (sentyyppisiäkin koen, useammin kuin tämän leijunta-orgasmin), muistuttaa kuvailujen perusteella subspacea, mut en sinänsä koe antautuvani kumppanille, vaan enemmänkin antaudun itse elämälle ja tuntemuksille ja kuolemanpelolle.
Ylipäätään varmaan subspacen tai minkä tahansa tilan jokainen kokee yksilöllisesti. Ja mulla ainakin orgasmit on tosi vaihtelevia, miedoimmillaan vain nopea fyysinen reaktio, vahvimmillaan taas fyysisyys jää kauas taakse, ja kaikkea siltä väliltä.
Ei nyt termeillä ole niin väliä, mutta jos kuvaamani tila ei ole subspace, niin mikä se sitten on :)? Onko joku täällä kokenut vastaavanlaisen? Tietysti voin edelleen kutsua sitä itsekeksimilläkin nimillä, mut ois ehkä helpompi löytää samantapaista kokeneita, jos tietäis "oikean" termin.
Orgasmeista mulle tulee joskus huono olo, lähinnä jos niitä tulee sietokyvyn yli liikaa ja syke nousee liian korkeaksi, alkaa oksettaa ja kurkkua kuristaa (mikä on myös hyvä merkki siitä, että on syytä pitää taukoa :D). Mut tuosta leijuntaorgasmista ei tuu huonoa oloa -toki olo on hutera ja heikko sen jälkeen, mutta sillä ei ole väliä/siihen ei kiinnitä niin huomiota, kun on niin euforinen olo. Toisaalta, kuolemanpelon kohtaaminen tosi konkreettisella tasolla (luulee kuolevansa NYT) on "huonoa oloa" äärimmillään, mut sen yli kun pääsee, on vain onnellinen.
On tietysti monia muunkinlaisia tiloja, eriasteisia ja kevyempiä, mut tämä on vahvin ja vaikuttavin mitä oon kokenut.
-
Kukkanen: Tietysti on mahdollista, että tuo kuvailemasi tila on subspace. Kysehän on kemiallisesta reaktiosta ja ihmiset ovat yksilöitä niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Eihän kukaan muu voi tietää mitä sinä olet tuntenut. Sitä paitsi sinähän jo sanoit, että tunnistat samoja juttuja kuin monista subspace-kuvauksissa. Eli ehkä se on sama tila :) Monet muut (kuten minä) ovat kuitenkin kokeneet sellaisen tilan ensimmäistä kertaa vasta D/s:n tai SM:n yhteydessä. Eikä ole kovinkaan yleistä, että subspaceen liittyy orgasmi - itseasiassa käsittääkseni se on hyvin harvinaista. Minusta on hyvä, että tuota tilaa kutsutaan subspaceksi koska D-ihmisten on tärkeää tietää että subit voivat "häipyä" kesken session. SM:ssa tietoisuus subspacesta myös on turvallisuuskysymys, koska toiselta voi kadota kyky käyttää turvasanaa. Tai jos ei käytetä turvasanaa niin D tajuaa, että luonnolliset reaktiot voivat kadota (eli on vaikeaa arvioida mitä on tekemässä kun toinen ei reagoikaan järkevästi). Uskon, että subspacen kaltainen tila voi olla olemassa myös BDSM:n ulkopuolella. Termien siirtäminen sieltä tänne kuitenkin on ongelmallista. Jos puhutaan esim. "kiito-orgasmista" subspacen sijasta niin jotkut subit voisivat kokea huonommuutta jos eivät koe mitään "orgasmimaista" subspacen yhteydessä. Anteeksi, että aina jauhan asiasta mutta veri kiehuu joka kerta kun joku subi ihmettelee mikä hänessä on vialla. Tilanne on vähän sama kuin masokistin määritelmässä. BDSM:n ulkopuolellahan masokistin määritelmä on erilainen kuin täällä.
Sivuhuomautus tuohon aikaisempaan tekstiisi: Et voi tappaa itseäsi meditoimalla. Pahimmillaan voisit saada itsesi pyörtymään - ja sitten elintoimintosi palaisivat normaaleiksi. Ymmärrän silti hyvin tuon kuolemanpelkon todellisuuden tunnun, koska sairastin nuorempana syömishäiriötä. En viitsi siitä täällä sen enempää julkisesti puhua, mutta en siis vähättele mitenkään kuolemanpelkoasi.
-
En ole aiemmin lukenutkaan tällaisesta, mutta nyt tiedän mitä olen joskus kokenut ja mitä haluan tulevassa suhteessani kokea jälleen. Tämä on siis se asia joka edellisestä hiljattain päättämästäni suhteesta on puuttunut koko ajan. En ole vain pystynyt pääsemään tuohon kyseiseen ihanaan tilaan ja siksi on tuntunut kokoajan, että jotain puuttuu. Jonkin sortin järkytys tuli, mutta myös helpotus. Kiitos avartavasta aiheesta :)
-
Kiitos Radien asiallisesta vastauksesta :) Olen samaa mieltä tuosta turvallisuusaspektista, todellakin tärkeä asia tiedostaa, että subi (tai muutenkaan toinen ihminen, on sitten domme, subi, ihan vain kumppani tmv) ei aina kykene, halua tai osaa sanoa turvasanaa tai reagoimaan. Siks on tärkeää, että dominoiva osapuoli pysyy kärryillä ja tietää turvallisuuden rajat. Tuonkin pointin ymmärrän, että jotkut voivat kokea huonommuutta, kuitenkin mun mielestä kaikista aiheista pitäis voida puhua ja kunkin tunteet on omalla vastuullaan, huonommuutta ym. nyt voi kokea melkein mistä vain, tai olla kokematta, sitä tunnetta voi myös työstää.
Varmaan monenlaisia oloja on, enkä tiedä onko edes mieltä jaotella tai analysoida niitä niin tarkkaan, tietysti vaan kiva jos löytää muita vastaavan kokeneita, hälvenee vähän sellainen yksinäisyyden kupla (iloisenkin asian kanssa kokee jäävänsä yksin, jos tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai edes halua ymmärtää, tai jos kokee ettei voi jakaa iloaan esim. kateudenpelossa). On ollut ihana esim. tässä ketjussa lukea muiden kokemuksia ja tuntuu, etten olekaan niin "yksin" kokemusteni kanssa :) Niin et varmaan on erilaisia oloja ja niiden yhdistelmiä, subspace ja orgasmi eivät sulje toisiaan pois, mutta eivät myöskään vaadi toinen toisiaan, niitä voi kokea erillisinäkin. Ja muutenkin esim. tunteet voi mennä hyvinkin sekaisin, ainakin ite koen välillä sessiossa hyvinkin ristiriitaisia tunteita yhtäaikaa, lomittain ja vuorotellen.
No, toivotaan ettei tosiaan meditoimalla voi kuolla :D Toisaalta, joskus hirvittää kun tuppaa olemaan välillä rytmihäiriöitä, että mikä kerta on vaan "liikaa" ja saa esim. sydänkohtauksen, jos kroppa ei kestäkään. Tai jos mieli ei kestä ja vajoaisi vaikka psykoosiin. Mutta toisaalta, haluan silti nauttia täysillä, riski on tietoinen ja jos sattuis nautintoon kupsahtamaan tai sekoamaan, mikäpä ois sen parempikaan tapa kuolla/seota, kun kaikki me kuollaan kuitenkin. Joten en sinänsä halua rajoittaa nautintoa kuolemanpelon takia. Vaikka välillä se rajoittuu haluamattakin, aina ei pysty kohtaamaan pelkojaan ja välillä hieno kokemus jää puolitiehen kun en kestä kohdata sitä.
-
Pääsin eilen elämäni ensimmäistä kertaa todella syvään subspaceen.
Olin erään naisen asunnolla sängyllä ja hän alkoi piiskata paljasta persettäni raipalla, tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun sain raippaa ja ensimmäinen piiskaus yli 10 vuoteen.
Heti ensimmäiset lyöntien jälkeen alkoi tulla ihanan rauhallinen ja seesteinen olo. Hän jatkoi piiskaamista raipalla ja paddlella, käytti välillä Wartberg wheeliäkin (eka kerta minulle).
Subspace vain syveni ja syveni.
Kun piiskaus loppui ja halasin naista, olin ihanan utuisessa olotilassa.
Istuin penkillä lähemmäs 20 minuuttia ennenkuin pystyin edes kunnolla puhumaan.
Juuri tälläista olen aina hakenut, vaikken edes tiennyt, että tunne voi olla niin voimakas.
-
Pääsin eilen elämäni ensimmäistä kertaa todella syvään subspaceen.
Olin erään naisen asunnolla sängyllä ja hän alkoi piiskata paljasta persettäni raipalla, tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun sain raippaa ja ensimmäinen piiskaus yli 10 vuoteen.
Heti ensimmäiset lyöntien jälkeen alkoi tulla ihanan rauhallinen ja seesteinen olo. Hän jatkoi piiskaamista raipalla ja paddlella, käytti välillä Wartberg wheeliäkin (eka kerta minulle).
Subspace vain syveni ja syveni.
Kun piiskaus loppui ja halasin naista, olin ihanan utuisessa olotilassa.
Istuin penkillä lähemmäs 20 minuuttia ennenkuin pystyin edes kunnolla puhumaan.
Juuri tälläista olen aina hakenut, vaikken edes tiennyt, että tunne voi olla niin voimakas.
Endorfiinitrippi paras trippi. :)
https://friskybusinessboutique.com/the-endorphin-levels-in-bdsm/
(https://friskybusinessboutique.com/the-endorphin-levels-in-bdsm/)
-
Itse pidin aikoinaan näitä subspace-juttuja ihan humpuukina, mutta pääsin kesäkuussa itsekin näkemään sellaisen omin silmin. Tökin sessiossa sormiani pari kertaa emetofoobikko-emetofiilin nieluun, ja tilanne meni aika mielenkiintoiseksi kun toinen meni semmoiseen olotilaan että koki varmaan kaikki maailman tunteet laidasta laitaan, itki, nauroi ja oli muutenkin varman seuraavat 15-30 minuuttia poissa tästä maailmasta, mutta siis pääosin positiivisessa mielessä. Pohdittiin sitten jälkeenpäin, kun taas toinen kykeni järkevään keskusteluun, että oliko tämä nyt se legedaarinen "space" josta kinkypiireissä puhutaan, ja kyllä hän oli sitä mieltä että se jos mikä se oli. Mutta ei hänkään ollut sellaista koskaan ennen kokenut, oli ihan yhtä yllättynyt kuin minäkin.
Olin toki vähän kateellinenkin tälle toiselle, mutta toisaalta sitten aloin miettimään olinko itsekin vuosikausia sitten saavuttanut saman tilanteen itse, kun olin ollut samankaltaisissa tilanteissa oman emetofobiani kanssa. Kyllähän silloinkin tuli oltua ihan muissa maailmoissa emetofiilisessioiden jälkeen, mutta silloin minulla ei vain ollut ilmiölle nimeä. Tosin hankalaa sitä on pohtia, kun muistikuvat vuosien takaisista sessioista ovat niin hataria jo.
Mutta jos siis space kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi leikittelemään omilla foboillanne sessiossa, jos niihin on yhtään fetissiä. Saatatte yllättyä positiivisesti. Kyllähän löytyy paljon seksiin liittymättömiäkin tarinoita siitä, miten se on tuntunut hemmetin hyvältä kohdata omat pelkonsa ja selviytyä niistä voittajana. 8)
-
Taisin just eilen missata mahdollisuuden tosi syvälliseen kokemukseen, koska EN VAAN USKALTANUT. Ihan luuseri-pelkuri olo :/ Oli tarkoitus, et olisin nukahtanut ja mies ois miellyttänyt mua nukkuessa, samalla kun olin päihtynyt. Mut en kestänyt ajatella, millainen yhdistelmä voi tulla kolmesta alitajunnan tasosta yhtäaikaa: unimaailma, seksuaalinen nautinto äärimmillään ja päihtymystila. Vaikka mies vakuutteli, että herättää mut hellävaroen jos millään lailla hätäännyn, en kyennyt. Säikähdin jo siinä vaiheessa, kun mies alkoi silitellä ja nautinnon tullessa tuntui kuin olisin pudonnut suoraan taaksepäin selkä edellä kuin korkeasta tornista, mutta se putoaminen jatkui siten että tuntui kuin olisin pyörinyt selkä edellä kiihtyvää vauhtia, pudonnut koko ajan syvemmälle (vähän kuten humalassa pyörivä olo, mutta se on vaakasuunnassa, tuossa putos suoraan ikäänkuin selältään sängyn läpi). En vaan uskaltanut, lopetettiin koko touhu ja käytiin nukkumaan. Harmittaa, kaduttaa, ja tunnen itseni ihan pelkuriksi, kenties olisin saanut lopulta pelkoni voitettuani kokea jotain todella hienoa, mut en uskaltanut heittäytyä siihen. Mut kai pitäis olla armollinen itselleen, aina ei vain pysty tai kykene tai uskalla. Todentuntuinen kuolemanpelko on joskus liian karu kohdattavaksi.
-
Taisin just eilen missata mahdollisuuden tosi syvälliseen kokemukseen, koska EN VAAN USKALTANUT. Ihan luuseri-pelkuri olo :/ En vaan uskaltanut, lopetettiin koko touhu ja käytiin nukkumaan. Harmittaa, kaduttaa, ja tunnen itseni ihan pelkuriksi, kenties olisin saanut lopulta pelkoni voitettuani kokea jotain todella hienoa, mut en uskaltanut heittäytyä siihen. Mut kai pitäis olla armollinen itselleen, aina ei vain pysty tai kykene tai uskalla. Todentuntuinen kuolemanpelko on joskus liian karu kohdattavaksi.
Olet liian ankara itsellesi. Omaa fiilistä kannattaa aina kuunnella ja jos vaan tuntuu siltä, että pelkää liikaa, ei ole mikään häpeä viheltää peliä poikki. Et ole luuseri etkä pelkuri.
Uskon, että vastaavanlainen tilaisuus tulee myöhemmin ja silloin olet jo henkisesti paremmin valmistautunut jo pelkästään tämän kokemuksen ansiosta. Se saattaa nostaa kynnystä, mutta on hyvä olla varma, ettei ylitä rajojaan väärällä tavalla.
-
Kiitos, niin arvelinkin. Toisaalta järjellä tuntuu, että mitä siinä muka olisi voinut sattua. Mut oli sellainen irrationaalinen pelko, että psyykeeni ei kestäisi sitä; tulisin hulluksi tai saisin sydänkohtauksen tmv. Myös se pelko, että syvään uneen vaivuttuani en osaisikaan sanoa turvasanaa ja jos tulis jotain tosi ahdistavia mielikuvia ym, en pystyisi keskeyttämään. Toki mies sanoi, että herättäisi mut varovasti jos näkis mun olevan ahdistunut, mutta en tiedä huomaako toisen ahdistusta välttämättä kunnolla unen läpi. Mut ehkä vielä joku päivä uskallan sukeltaa tuohon kokemukseen :)
-
Suosittelen kokeilemaan ekalla kertaa ilman päihtymystä. Se voi olla liian rankka elementti, itsellä ainakin on kokemuksia ihan normaaleista liskojen yö -unista päihtyneenä ja ne eivät ole mitään mukavia tuntemuksia.
-
Itse olen saanut kunnian pari kertaa päästä kyseisenlaiseen tilaan.
Masokistina koen sen eräänlaisena kipukuplan sisälle sulkeutumisena, tilana, jossa olen hyvin voimakkaasti läsnä itseni sisällä, ja jossa samanaikainen fyysinen kuritus tuntuu vain siellä kaukana jossain itseni pinnalla tilaani hiukan häiritsevänä tekijänä. Olen verbaalisesti yrittänyt kuvailla sitä tilaa erittäin syvälle kipuun uppoamisella, en osaa paremminkaan sanoa. Hyvin rauhallinen, seesteinen ja jopa jonkinlainen ihmettelevä tila, josta havahtuessani olen hyvin väsynyt ja mietteliäs, itkuinenkin.