Kukaan ei vaihda sukupuoli-identiteettiään viiden minuutin tai viiden päivän välein jos kulkee aikuisen kirjoissa.
Tuon olkiukon olisit voinut välttää.
Tätä kutsutaan termillä "genderfluid" ja osa näistä sukupuolivähemmistön edustajista kokee olevansa juuri tällaisia, joten olkiukkoiluun en sillä pyrkinyt. Mikään sääntö ei kai määrää, että näiden henkilöiden tulisi tyytyä vain yhteen pronominiin, jos se kerta ei sitten vastaa sitä, miten kokee sukupuolensa sillä hetkellä. Ja jos tosiaan säädetään laki sen suhteen, että oikea pronomini pitää aina osata arvata, tämä arvaus voi ihan hyvin mennä pieleen. Termin googlettelu ja eräs haastattelu, jonka muistan, mutta jota en nyt onnistunut kaivaman tätä viestiä varten myös tukee sitä näkemystä, että näitä päivittäin tai jopa tilanteesta riippuen sukupuoltaan vaihtavia on.
Tätä voi varmasti olla vaikea ymmärtää, mutta siinä auttaa varmastikin se, että humanistien määritelmä sukupuolesta (gender) on eri kuin lääketieteen määritelmä. Humanistipuolella tuntuu vallitsevan se käsitys, että sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio eikä sillä ole mitään tekemistä biologian kanssa. Kaikki voivat olla ihan mitä vain haluavat. Lääketiede on eri mieltä ja lähtee siitä, että myös biologialla on merkitystä. Varmaan sinunkin käsitys pohjautuu enemmän siihen lääketieteelliseen käsitykseen, että henkilön fyysisillä ominaisuuksilla on jotain merkitystä, mikä tyypillisesti tuo sitä vakautta omaan sukupuolikäsitykseen. Biologisen puolen olemassaolosta erittäin hyvä esimerkki on se transsukupuolisten tilanne, että he kokevat olevansa väärän sukupuolen ruumiissa. Sille oli joku ihan hieno lääketieteellinen termikin kuvaamaan sitä ja joka on siis ihan hoidettava ongelma. Tämä ei aiheudu siitä, että heille olisi pienenä sanottu jotain ikävää yhteiskunnan rakenteisiin piiloutuneiden käsitysten vuoksi, vaan se johtuu ihan sikiökehityksen aikana tapahtuvista asioista, jotka eivät ole kenenkään mielipiteestä kiinni. Sukupuolen muuttuminen "koska musta tuntuu" ei ole lainkaan sama asia ja tätä ei varmasti tulekaan yrittää parantaa kehoa korjaamalla.
Tässähän voi itse kukanen yrittää pohtia, että miltä se oma sukupuoli sitten oikein tuntuu? En minä voi mitään tunnetta ainakaan itse siihen yhdistää. Minulla on miehen fysiikka, ajattelumallit, kiinnostuksen kohteet ja muutenkin täytän miehen tunnusmerkistön aika hyvin. Subius ei ole miehelle kovin tyypillistä, mutta vaihtelua ja päällekäisyyttähän löytyy kaikista piirteistä aina jonkin verran sukupuolten (fyysinen) välillä. Ennenkaikkea minulle ei ole mitenkään epäselvää, mikä olen. Ei siihen voi yhteiskunta vaikuttaa kuin kielen kautta valitsemalla käytetyt sanat.
Hmm.. ja koska humanistien sukupuolitermi ei oikeastaan tarkoita mitään, koska kaikki voivat keksiä sen sisälle ihan mitä tahansa merkityksiä, niin sen käytön voi itseasiassa lopettaa tarpeettomana. Se menee vain sekaisin hyvin tärkeän lääketieteellisen termin kanssa. Jos nyt väkisin haluaa jonkin itselle uniikin identiteetin, niin miksei voi olla halutessaan vaikka suurpörrö tai pitkälahkeinen vaeltaja, joka voi sitten itselle tarkoittaa ihan mitä vain haluaa ja kenenkään satunnaisen vastaantulijan ei tarvikaan sitä tietää tai ymmärtää.
Itse lähden siitä, että kaikki pelaa ja säännöt perustuvat ihan perinteisiin juttuihin, joita opetellaan jo tarhaiässä - oikeus koskemattomuuteen, omaan tilaan jne. #metoo on opettanut, että jostain kumman syystä nämä pelisäännöt eivät ole menneet perille ihan tavallisille ihmisille. Ja siksi diskurssia tarvitaan.
Olen itsekin tosin koettanut toimia keskusteluympäristössä, jossa juututtiin jatkuvasti semanttiseen metakeskusteluun oikeista termeistä ja siitä, mikä on omiaan triggeröimään ja mikä ei, mihin tulee laittaa sisältövaroitus ja mihin ei jne. Mua alkoi rehellisesti sanoen puuduttaa niin paljon että itketti. Mulle tuli helvetin myrkytetty olo koska oma tila ilmaista itseään sanoilla oli hyvin rajattu ja hermeettinen. Sellainen peruskohteliaisuus ilman homotteluja ja tytöttelyjä, anyone? Se on minusta hyvä diskurssin kulmakivi.
Mun mielestä feminismi on tuollaisen toksisuuden takia rikki ja en halua olla enää edes ally, yksittäisten feministien kanssa koen tulevani kyllä toimeen koska olemme pääkohdista samaa mieltä.
Olen aivan samaa mieltä, että tuo ei varmasti ole hyvä pohja keskusteluille. Hyvä sentään, että näitä parempia keskustelukumppaneita ja ympäristöjäkin on löytynyt. Kaikkien kanssa ei varmasti olla aina samaa mieltä, joten pientä erimielisyyttä on pakko sietää. Mutta jos ei koko aikaa tarvitse miettiä, että mitä voi oikein ääneen sanoa, olo on varmasti paljon rennompi ja keskustelutkin varmaan antoisampia. On minullakin ystäviä, myös feministiystäviä, joita arvostan suuresti ja silti voidaan olla ihan eri mieltä joistain asioista.
Antoisia keskusteluhetkiä
