BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: perapervo - 07.08.2011, 11:22
-
Tässä itsellä tullut mieleen sattuneesta syystä ja kysynkin teiltä oi viisaat. Onko montaa paria täällä joissa kumpikin on Dom, tai sub?
Miten teillä suhde toimii ja mitä on otettava ylensäkin huomioon moisessa suhteessa? Vai onko tälläinen suhde "tuhoon tuomittu" toimiiko?
Kommentteja odottaen :)
( Tarkentaen: parisuhde Dom/Dom, sub/sub)
-
Ajattelen, että jos molemmat ovat joko puhtaat s:t tai puhtaat D:t eivätkä hyväksy ajatusta että voisi ottaa joskus leikkeihin mukaan ehkä jokin kolmas tai neljäs, turvallinen osapuoli, voi olla hiukan vaikeata pidemmän päälle.
Mutta minulla on taipumus uskoa, että kyllä sieltä oman subiuden takaa ehkä löytää muitakin, siis switchahtavia piirteitä, jos tarpeeksi syvälle kaivaa...
Kaksi umpiD:ta on varmasti erityisen hankala yhdistelmä. Melkoista myrskyä kaiketi... Mutta kaksi s:ssä, minusta siinä on enemmän kasvunvaraa ja luovuutta tulevaisuuden varalle.
Joten pera, anna palaa vaan, jos olet SINUN IHMISESI löytänyt! Koska se on kaiken AO :love:.
-
Kyllähän sitä subi voi löytää toisen upean subin aivan samalla tavalla kuin muullakin tavalla suuntautuneen. Minullekin on joskus niin käynyt, että löysin mukavan naisen ja toinen osapuoli oli jopa kiinnostunut vähän samanlaisista jutuista kuin minä – harmillisesti vain myös samalta kannalta kuin minä. Tuollainen on aina rasite, jos sitä D:tä ei löydy tarpeeksi sitten niitä toisen tarpeita tyydyttämään.
Minusta tuntuu, että minkä tahansa suhteen voi saada toimimaan, jos siihen on kaksi sopivaa ihmistä. Pitää vain olla ne yhteisesti sovitut asiat, joilla ne D/s-tarpeet tyydytetään. Joko switchaillaan, haetaan niitä suhteen ulkopuolelta tms.
Omalta osaltani en usko, että parisuhde toisen subin kanssa voi tulla kysymykseen ellei kuitenkin löydy joku tapa toteuttaa itseään myös sen suhteen sisällä. Suhteen ulkopuolelta en voisi lähteä hakemaan mitään tyydytystä itselleni. Se ei tuntuisi hyvältä myöskään kumppanin osalta. Sen verran perinteiset arvot minulla kuitenkin on.
-
Minäkin luulen että kahden 100%:n D:n suhde voi olla hieman haasteellisempi (ellei mahdoton) kuin kahden s:n. Vaikka olen ollut vaniljaisissakin suhteissa niin niissäkin miehet on olleet luonteeltaan minua dominoivampia. Kerran minulla oli lyhyt suhdekokeilu toisen s:n kanssa ja yritin kovasti saada D-puolta itsestäni ulos, että kummallakin olisi ollut kivaa, mutta se ei oikein tuntunut luonnolliselta. Se suhde loppuikin sitten aika lyhyeen. Pienellä otannalla suoritettu empiirinen kokeeni osoittaa että vaniljamiehestä on helpompi saada D-henkinen kuin s-henkinen. Ainakin omien kokemusten mukaan.
-
Taidan olla liian alistuva, jotta toisen alistuvan kanssa yhteiselosta tulisi jotain. Toisaalta ajattelee, että voiko mikään olla hankalampaa kuin elää yksin parikymmentä vuotta. Onhan sitä valmis vaikka mihin kompromisseihin ja järjestelyihin, jos ei tarvisisi vanheta yksin ja kokemattomana, mutta sittenkin.
Ihanteet on ihanteita, eikä elämä aina mene niiden mukaisesti, jos koskaan. Jos saisi valita ihanteen mukaan, valitsisin kumppaniksi Masterin.
Hyvin vaikea on myös ajatella näillä taustoilla käyvänsä suhteen ulkopuolella harrastelemassa, ei se oikein luonnu mulle, orjan vikaa sen verran. Tai sitten herään joku päivä uneksimasta, heh.
-
Ennen olin vain D, mutta toisen D:n kanssa muodostunut suhde sai kokeilemaan toistakin puolta ja yllättäen ollaankin sitten switch ja innokkaana uusista asioista. Kivaa on ollut.
Kompromisseja ja myönnytyksiä puolin ja toisin, luulisin että kaiken saa toimimaan jos mieli on avoin, kemiat ja tunteet kohdallaan ja molemmat panostaa suhteeseen ja seksiin.
Ei ole kyllä meillä ainakaan ollut mitään myrskyjä jatkuvasti, millaista kahden D:n välisessä suhteessa epäiltiin olevan. Ei se dominoiva puoli kuitenkaan ole läsnä kaikessa mitä tekee, mutta luulisin että minä olen se kenellä eniten on vaikeuksia olla ajoittain ns. komentelematta..Toisaalta ollaan kyllä huomattu että ei me kai ihan 100% D oltukkaan :)
-
Minä näkisin kahden alistuvan suhteen kokolailla vaikeena, jos kumpikaan osapuoli ei nauti toisen alistamisesta, voi käydä niin että koko seksielämä lopahtaa, kun kumpikaan ei saa kunnolla sitä mitä haluaa. Itse alistuvana, pystyn kyllä dominoimaankin, mielestäni jopa olen suht hyväkin siinä, mutta en vaan saa mitään kiksejä siitä, päinvastoin alkaa enemmänkin ärsyttää toisen alistuvuus. Mutta voihan se olla että suhde vois toimiakin, jos sitä yrittämisen halua on riittävästi, mene ja tiedä.
-
>:D Jokainen hiihtää tyylillään, se on mun motto. Ja jos rulettaa niin kaikki hyvin. Tyyliin... tää vaan on meidän juttu, vittuuks se teille kuuluu.....*hah*
-
>:D Jokainen hiihtää tyylillään, se on mun motto. Ja jos rulettaa niin kaikki hyvin. Tyyliin... tää vaan on meidän juttu, vittuuks se teille kuuluu.....*hah*
Tärkeintä on se, että aitoa tunnetta löytyy molemminpuolin ja suhde toimii omasta ja kumppanin mielestä. Mikäli tunnetta ja kipinä löytyy, niin antaa palaa vaan. >:D
Luokittelut ja tyypittelyt on niin eilistä. Jokainen voi arvioida itse sen, että kuinka voimakkaasti on D tai s suhteessa toiseen. Tai sen, että kuinka paljon nauttii kivun tuottamisesta ja saamisesta SM-suhteessa. Jos toimii aidosti omien halunsa ja tunteitensa mukaan niin silloin on oikealla tiellä.
-
Onpas hyvä aihe. Asiaa on tullut itsekin pyöriteltyä mielessä. Jos nyt puhutaan vakavasta parisuhteesta, niin mun mielestä se perustuu niin paljon muulle(kin) kuin vain osapuolten dominoivuuteen tai alistuvuuteen. Jos tahtoa ja kipinää...rakkautta löytyy riittävästi, niin en ymmärrä kuinka asia jäisi vain siitä kiinni, että molemmat ovat dominoivia tai alistuvia. Jos nyt ajattelee kahta tasaväkistä ihmistä suhteessa, niin eiköhän ne vetovastuut asioissa yleensä jotenkin ratkea...se ottaa asian hoitaakseen kummalta se paremmin luonnistuu. Ja jos nyt jotain suhteista olen oppinut, niin kompromissien tekoa se joka tapauksessa edellyttää molemmilta osapuolilta.
Mikä erottaa vanilija suhteen parisuhteesta, jossa on D/s elementtejä? Jos ihan perusasioita ajattelen, niin ei mikään. Joka helvetin suhteessa on omat kompastuskivensä ja kyse onkin siitä, että kyetäänkö ne ratkaisemaan vai kopsahtaako homma vastoinkäymiseen.
Jos haluaa saada kaiken, ilman että joskus tai joissain asioissa on valmis joustamaan, niin sitten voi olla hankalaa olla ylipäätänsä minkäänlaisessa suhteessa. Edellinen ei kuitenkaan missään nimessä tarkoittanut sitä, että pitäisi tyytyä johonkin "ihan kivaan".
Olipas vässykkä kannanotto dominoivalta mieheltä >:D
-
Omat vaatimattomat havainnot parisuhteesta ja seksistä tiivistetyssä muodossa:
Seksi on parisuhteen liima. Seksi saattaa olla pienin asia, joka pitää parisuhdetta kasassa, mutta sen puute on usein suurin syy miksi parisuhde hajoaa.
Vaikka suhteen alussa seksi tai sen puute saattaisikin olla varsin merkityksetön seikka, niin pidemmällä aikavälillä seksittömyydestä saattaa tulla suuri ongelma joka pistää parisuhteen lujille siitä huolimatta vaikka kuinka välittäisi muuten kumppanistaan.
Sama pätee bdsm-mieltymyksiin tai -toiveisiin. Jos D tai s ei pääse toteuttamaan itseään ja saa tarpeilleen riittävästi vastakaikua kumppaniltaan, niin se saattaa muodostua parisuhteessa merkittäväksi kompastuskiveksi.
-
Seksi on parisuhteen liima. Seksi saattaa olla pienin asia, joka pitää parisuhdetta kasassa, mutta sen puute on usein suurin syy miksi parisuhde hajoaa.
Tämä oli hienosti kiteytetty. Niin totta. Niin omakohtaisesti koettu!
Minun on vaikea uskoa täysiin D tai s ihmisiin. En usko, että voisin sellaiseen törmättyäni muodostaa vakampaa parisuhdetta. Mikään ei voi olla niin ehdotonta!!
Edit: mitenkäs tämä "lainaaminen" näin meni o.O
edit 2: lainaukset korjattu
-
Oli sitten s/s tai D/D, niin kyllä se kuitenkin yhteisten kemioitten puutteesta tai puuttumattomuudesta lähtee se, kuinka suhde onnistuu. Pitää kuitenkin muistaa, että suurinmalla osalla pervoista on myös muutakin elämää kuin pervoilu ja muutakin seksiä kuin pervoseksi. Se omanlaisensa seksielämä muodostuu kyllä jos halua on. Pitää myös muistaa, että D- ja s-ihmiset ovat hyvin erilaisia ja tahtovat hyvin erilaisilla tavoilla toteuttaa itseään. Esim. vaikea uskoa, että kukaan nainen ei pitäisi miehestä, joka haluaa herrasmiesmäisesti huomioida naista ja tehdä naista miellyttäviä asioita. Ei se D/s ole pelkästään sitä, että tykkääkö toinen piiskata ja toinen ottaa sitä vastaan. Ja jos osaa suhtautua ilman ryppyotsaisuutta seksiin, niin voihan sitä välillä testailla rooleja, jotka eivät ole ivan luontaisia itselle.
-
Minun on vaikea uskoa täysiin D tai s ihmisiin. En usko, että voisin sellaiseen törmättyäni muodostaa vakampaa parisuhdetta. Mikään ei voi olla niin ehdotonta!!
Mahtaakohan mitään absoluuttia olla olemassa..
Omalta kohdalta voi todeta,etten ole dominoiva yhtään seksuaalisesti. En osaisi,eikä ole haluja siihen.
Jos muutoin on jossainmäärin johtajatyyppiä tai paremminkin palveluhenkinen ja yhteistyöhaluinen,se ei minusta ole seksuaalista toimintaa.
Miten musta tuntuu,että toiset supit ja orjat ovat erityisen lapsenmielisiä ja kykenemättömiä ottamaan seksissä ohjaksia =D.
Jos huumori unohtuu tai ei ole huumorintajua, parempi unohtaa orjailukin. Menee muuten liian totiseksi ja ehdottomaksi. En tarkoita etteikö suhde ole myös vakava asia ja vastuullinenkin.
Lisäys:
Tai pitäis ehkä ottaa vähän takaisin, koska kai tuo palveleminen voi olla seksuaalissävytteistäkin hyvin voimakkaasti. Ja niinkin, että eiköhän sekä D että s tee toisilleen palvelusta ja tavallaan roolit unohtuvat. Kahdesta voi tulla yksi kokonaisuus?
Miksipä ei sitten muissa tilanteissa ja switchien suhteessa taikka kahden subin suhteessa vois tuollaista palvelua olla. Jos rakastaa, niin haluaa toiselle parasta ja ehkä toisilla onnistuu niinkin, että sen Hallinan saa toisesta suhteesta, jos yhdessä niin sovitaan. Ei ehkä helpoimpia keinoja, mutta eikös kinkyissä ole aika paljon polyamorikkoja esmes.
-
Menee kyllä ohi otsikon mutta eivätkö s/s ja D/D voi olla hyviä ystäviä jos kerran seksuaalisuus ei osu yhteen? Pakkoko kaikkeen on aina ympättävä parisuhdetta ja seksiä? Joskus tuntuu ettei ystävyyden arvoa oikein tunnusteta, vaikka itsellä ainakin on eliniän kestäneitä hyviä ystävyyssuhteita jota merkitsevät todella paljon. Pari/seksisuhteet tulevat ja menevät ;D mutta ystävyys on ollut pysyvää....miksi väkisin vääntää sitä väärään muottiin ja pilata kaikki?
-
Näkisin kahden saman suuntauksen henkilön suhteen hyvinkin toimivana ainakin silloin, jos on lupa toteuttaa omaa alistavaa tai alistuvaa puolta muiden kanssa. Eli eletään ns. normaalia arkea yhdessä, mutta käydään muualla kurittamassa tai saamassa kuritusta. Keskinäiseen suhteeseen saa kuitenkin mukavasti maustetta omasta suuntauksesta.
Suhde kuin suhde, ainahan sen onnistuminen on niistä persoonista kiinni, elämään kun kuitenkin kuuluu niin paljon muutakin. Kahden dominoivan seksi on ainakin oman kokemukseni mukaan upeaa, kun ei tarvitse yrittää hillitä itseään ja kyllä riittävästi switch-henkinenkin voi olla kovasti mieleen.
Tuossa taannoin tulikin juttua seuralaisen kanssa siitä, miksi tämän yhden elämän aikana pitäisi tyytyä vain yhteen ihmiseen. Suurin harha koko pariutumismarkkinoilla on se, että haetaan sitä yhtä ja ainoaa joka täyttää kaikki toiveet. Sellaista ei ole vaan eri ihmisiltä saa erilaisia asioita. Samoin eri ihmisille antaa itse erilaisia asioita. Tuo onkin monille se suurin ongelma: hyväksyä se, ettei itsekään riitä täyttämään kaikkia toisen tarpeita.
Joidenkin mielestä on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Aivan varmasti onkin noin, mutta on myös se vaihtoehto että voi olla useammassa suhteessa eikä yksin. Enkä tarkoita sitä, että kaikkien pitää paneskella ympäriinsä vaan sitä, että elämää rikastuttavat myös suhteet, joissa ei ole seksiä ja jotka eivät ole ns. parisuhteita - kuten subpks tuossa ylempänä totesi :)
-
Menee kyllä ohi otsikon mutta eivätkö s/s ja D/D voi olla hyviä ystäviä jos kerran seksuaalisuus ei osu yhteen? Pakkoko kaikkeen on aina ympättävä parisuhdetta ja seksiä? Joskus tuntuu ettei ystävyyden arvoa oikein tunnusteta, vaikka itsellä ainakin on eliniän kestäneitä hyviä ystävyyssuhteita jota merkitsevät todella paljon. Pari/seksisuhteet tulevat ja menevät ;D mutta ystävyys on ollut pysyvää....miksi väkisin vääntää sitä väärään muottiin ja pilata kaikki?
Mutta jos puhutaan rakkaudesta ja rakkaudesta parisuhteessa. Harva pystyy tietoisesti muuttamaan järkisyihin vedoten rakkausuhdetta ystävyyssuhteeksi. Joskus toki käydä niinkin, että suhde hiipuu luonnollisesta ja muuttuu kaveri- tai ystävyysuhteeksi.
-
[Mutta jos puhutaan rakkaudesta ja rakkaudesta parisuhteessa. Harva pystyy tietoisesti muuttamaan järkisyihin vedoten rakkausuhdetta ystävyyssuhteeksi. Joskus toki käydä niinkin, että suhde hiipuu luonnollisesta ja muuttuu kaveri- tai ystävyysuhteeksi.
Sitten päästään jo siihen mitä kukakin rakkaudella kokee...itselle miehen ja naisen välinen rakkaus ( hetero kun olen) on aina ollut melko seksuaalista, ystävien välinen rakkaus on erilaista. En edes rakastuisi mieheen miehenä jos en kokisi halua häntä kohtaan, liekkö sitten pinnalinen ajatukseni?
-
Voisin sanoa että kohdallani Sub/Sub suhde muutti minua aikoinaan niin että nykyään olen switch ja nautin myös master puolen löytämisestä.
Eli ainakaan sub/sub parisuhdetta en näe ongelmaksi. Enkä usko että jos kumpikin olisi dominoiva niin olisiko siinäkään sen kummallisempaa.
Ainut että tällainen suhde vaatii toiselta tai mielellään kummaltakin kyvyn rikkoa rajoja ja kokeilla jotain uutta. Itse en karttanut ajatusta olla
dominoivana toiselle ja aluksi se tuntui hieman epäluontevalta, mutta kun muutaman kerrna oli sitä puolta toteuttanut niin huomasinkin että "hei
täähän toimii". Tietty lähtöaseltelmat on yleensä semmoiset että pitää melkein tehdä toiselle käsikirjoitus siitä miten haluaa toisen olevan dominoiva
ja mitä haluaa mm. sessiolta, mutta kun rooliin pääsee sisään niin ei se enää vaikea ole viedä eteenpäin. Tämä tietysti vaatii myös ihmiseltä muuntautumis
kykyä.
-
Empiiristen tutkimusten perusteella olen sitä mieltä että parisuhteen kannalta D/S asetelma on jopa tärkeämpi kuin seksuaalisen onnistumisen kannalta. Kuten KalvinK sanoi niin seksi on se liima (tai omien määritysteni mukaan yksi kolmesta peruspilarista arjen ja vapaa-ajan lisäksi) ja Dlawia kompaten kompastuskivä löytyy paljon muitakin matkan varrelta.
Vahvasti karrikoiden ja cityn deittipalstaa plagioiden: kun joku hakee elämänkumppania sen perusteella että kundi kantaa univormua piittaamaatta siitä millainen kusipää koppalakin alla luuraa niin ei voi sanoa kuin että "sitä saa mitä tilaa". Ja kuitenkin näitäkin suhteita on historiankirjoitukset pullollaan ilman minkäänlaista SM-seksiksi/sessioiksi/molemminpuoliseksi nautinnoksi luokiteltavaa toimintaa - ehkä se nautinto on sitten siellä mielikuvatasolla...???
-
Tiedän ainakin yhden D/D-pariskunnan, joka on onnellisesti naimisissa keskenään. Luulisin onnen salaisuuden perustuvan jonkunmoiseen taipumukseen polyamoriaan, kun molemmat toteuttavat kinkypuoltaan muiden kanssa...
-
Käsittääkseni polyarmoria on hieman eri juttu.. Lähinnä tätä pohtinut olen itsekseni että toimiiko moinen suhde sekoittamatta siihen muita osapuolia
-
Käsittääkseni polyarmoria on hieman eri juttu.. Lähinnä tätä pohtinut olen itsekseni että toimiiko moinen suhde sekoittamatta siihen muita osapuolia
Ja avainsanat olivat: JONKUNMOINEN TAIPUMUS :) Mulla nyt on niin vanhanaikaiset ja lapselliset käsitykset siitä, että seksin harrastamiseen tarvitaan tunteita...Eli se, että pystyy elämään rakastavassa suhteessa yhden kanssa, kun molemmat sitten jakavat kinkypuolensa muiden kanssa...Se vaatii kyllä luonnetta tai jotain...
-
Ja avainsanat olivat: JONKUNMOINEN TAIPUMUS :) Mulla nyt on niin vanhanaikaiset ja lapselliset käsitykset siitä, että seksin harrastamiseen tarvitaan tunteita...Eli se, että pystyy elämään rakastavassa suhteessa yhden kanssa, kun molemmat sitten jakavat kinkypuolensa muiden kanssa...Se vaatii kyllä luonnetta tai jotain...
Mä en pidä itseäni polyamorisena vaikka mulla on leikkikumppaneita ollut , aviomieheni on mulle se Suuri Rakkaus, leikkikumppaneiden kanssa ollaan ystäväpohjalta vaikka sessiot onkin seksuaalisia. Mun näkökulmasta sessiointiin ei tarvita rakkautta, ystävyys ja toveruus ja tykkääminen riittää. Tunteita toki nekin :)
-
Pienellä otannalla suoritettu empiirinen kokeeni osoittaa että vaniljamiehestä on helpompi saada D-henkinen kuin s-henkinen. Ainakin omien kokemusten mukaan.
Oman otantani (yksi mies!!) mukaan vaniljamiehestä oli helpompi saada s-henkinen. Varmasti asiaan vaikutti se, että molemmat olimme melko vihreitä bdsm:n saralla ja itse tuolloin kiihotuin enemmän dommen roolista, vaikka olinkin aina ehkä hieman enemmän haaveillut alistuvani. Ottaessani dommen roolin tuolloin miljoona vuotta sitten, en edes ikinä ajatellut switchaavani millään tavalla ikinä tai koskaan - ja tässä sitä ollaan 8)
Isoimmat hankaluutemme olemmekin kokeneet suhteessamme niin seksin saralla kuin muutenkin, kun kummallakin oli päällä D-henki. Ei auttanut polyisyys, sillä keskinäinen kemia kuitenkin vaatii oman osansa. Onneksi vanilja toimi, ja aika auttoi.
-
Parisuhteeseen tarvitsen ehdottomasti sub henkisen miehen. Muuten elämästä tulee turhan myrskyisää ja yhteiselo jäänee lyhyeksi.
Eipä ole ihme että olen yksin ;D
-
Käsittääkseni polyarmoria on hieman eri juttu.. Lähinnä tätä pohtinut olen itsekseni että toimiiko moinen suhde sekoittamatta siihen muita osapuolia
Ja avainsanat olivat: JONKUNMOINEN TAIPUMUS :) Mulla nyt on niin vanhanaikaiset ja lapselliset käsitykset siitä, että seksin harrastamiseen tarvitaan tunteita...Eli se, että pystyy elämään rakastavassa suhteessa yhden kanssa, kun molemmat sitten jakavat kinkypuolensa muiden kanssa...Se vaatii kyllä luonnetta tai jotain...
Taitaa vissiin muutama muukin tuntea kyseisenlaisen pariskunnan tai ainakin minä tiedän sen naispuolisen henkilön. Mutta... Ei se nyt niin vanhanaikainen käsitys ole, että seksin harrastamiseen tarvittaan tunnetta. Se taitaa olla kumminkin se voima joka siihen ajaa ja mahdollistaa kaiken sen mikä on mahdollista. Tunnetta voi myös tappaa. Ja silloin kun on kyse siitä että, kaksi dominaa eivät pysty ymmärtämään toistensa fetissejä alkaa homma hiipumaan. Toisaalta ei ole kovinkaan erikoista se että dominointiin taipuvainen mies olisi myös sopivan doimoivan naisen edessä taipuvainen alistumiseen olemata silti swits... ta ivaikka ei olisikaan taipuvainen alistumiseen niin ainakin miellyttämiseen jolloin ei ole mitään estettä sille etteikö mies voisi olla naisen tahdon muksisesti esim. siveyslukolla lukittuna... tai jopa molemmat, jolloin mielihalut ovat molemminpuolisia ja molempien toteutettavissa ilamn että se olisi erityisen kiihottavaa lukituksen kohteena olevalle. Ja ihan sataprosenttiseti ei kukaan voi sanoa etteikö toisessa puolisoista ole semmoisia piirteitä ettei se kiihottaisi toista. Vaikkapa kun pukeudutaan fetisistisesti tai harjoitetaan bondagea.
-
Menee kyllä ohi otsikon mutta eivätkö s/s ja D/D voi olla hyviä ystäviä jos kerran seksuaalisuus ei osu yhteen? Pakkoko kaikkeen on aina ympättävä parisuhdetta ja seksiä? Joskus tuntuu ettei ystävyyden arvoa oikein tunnusteta, vaikka itsellä ainakin on eliniän kestäneitä hyviä ystävyyssuhteita jota merkitsevät todella paljon. Pari/seksisuhteet tulevat ja menevät ;D mutta ystävyys on ollut pysyvää....miksi väkisin vääntää sitä väärään muottiin ja pilata kaikki?
Niin ja onkokaan nämä "muotit" ihan niin todellisia, kiveenhakattuja ja yhtä kaikki tieteellisesti tutkittuja ynnä todistettuja. Itseäni ainakin vaivaa melko paljon,että pitäisi esittäytyä jonain subina tai masterina jollekin porukalle. Täysi mahdottomuus.
Mikä suhde toimii ilman ystävyys momenttia,sitäkään en ymmärrä, mutta pyrin tapani mukaan ymmärtämään.
Toki panetus voidaan poistaa ihan mekaanisesti,vaikka dildon avulla,mutta esineistä puhuttaessa puhutaan ja ajatellaan eri tavalla kuin elävistä ihmisistä.
No joo,sitten päästäänkin esineellistämiseen ja siihen kuinka parantava vaikutus sillä onkaan? Ollaanko tästä ihan varmoja ja missä varmuus on todettu. Vai uskotaanko vaan sokeasti, kun joku niin vain toteaa kahvipöytäkeskustelussa :D
-
Toki s/s voi olla pari mutta sitten menisi ehkä "normisuhteen" puolelle jos ei ole vastaavuutta toteuttaa juttuja. Jos taipumukset ovat vahvoja ja melko joustamattomia tai kompensoimattomissa on vaarana/mahdollisuutena alkaa hakea niitä suhteen ulkopuolelta (vaara/mahdollisuus vaihtoehdot riippunevat näkökannasta tapauskohtaisesti..).
Monethan varmastikkin elävät suhteissa toteuttamatta kaikkia halujaan, ja osa lienee ainakin kohtuullisen tyytyväinen kokonaisuuden kannalta. D/D suhdekkin voisi kuvitella olevan hankala jos molemmat ovat sitä kovin.