BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: RigoriRasputin - 03.05.2012, 03:13
-
FatamorgaNan artikkelin http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=2802.0 innoittamana ajattelin tehdä
kyselyn, minkälaisia kivun käyttäjiä baarilaiset ovat.
Itse käytän kipua kahteen tarkoitukseen. Pelkästään seksuaaliseen mielihyvään, tai sitten hienosti sanottuna
"korkeampien päämäärien" saavuttamiseen. Eikä näitä kahta asiaa voi tehdä samaan aikaan.
Kun lähdetään hakemaan ruumiin ja mielen aistinautintoja kehon omien välittäjäaineiden avulla
silloin seksi ja laukeaminen ovat likaisia asioita, joita ei pidä sotkea tähän pyhään toimitukseen.
Eli kohdat 2 ja 3 soveltuvat minulle.
Kun on masokisti niin on samalla myös sadisti, koska haluaa tehdä toiselle samat jutut mitkä tietää itsellä
aiheuttavan euforisia väristyksiä. Vai voiko tällaista sanoa sadismiksi?
Ja vielä lopuksi pitää mainita, että en pidä kivusta. Masokistille kipu ei ole kipua siinä mielessä miksi sen ei masokisti mieltää. En minäkään hihku riemusta jos potkaisen varpaan pöydän jalkaan ja ajattele että potkaisempa uudelleen
kun tuntui niin mukavalle.
-
Neloskohdalle pitäisi olla joku toinen vastaavanlainen. On mahdollista kuitenkin käyttää kipua alistamisen keinona ja silti nauttia kivusta/kivun tuottamisesta. Vastausvaihtoehdot olisi hyvä olla niin, ettei niiden tarvitse sulkea toisiaan pois. :)
-
Omasta näkökulmastani "Annan/saan kipua, kovaakin, seksuaalisen mielihyvän takia." ja "Kipu on vain väline kehon ja mielen yhteyteen. Ei sisällä seksiä eikä laukeamista." ovat ristiriidassa keskenään. Minä aiheutan kovaakin kipua toisille ja saan siitä seksuaalista (toki myös henkistä) mielihyvää. Varsinaista seksiä tai laukeamista ei tilanteeseen kuitenkaan sisälly käytännössä koskaan.
-
Olisin varmaankin se makkarisubi ja sitten kipu alistumisen välineenä. En koe,että osaisin/voisin käyttää kipua mitenkään. Vaikea asia käsiteltäväksi ja/tai käytettäväksi. Kovan kivun kokee asiana,josta koittaa selviytyä. Liiallista kipua alkaa kai torjua ja suojautua,jos ei ole masokisti (?)
-
Itse en kyllä pysty erottamaan seksuaalista kivun käyttöä ja "korkeampia päämääriä". Pannessa voi satuttaa tai vaihtoehtoisesti saada kiksejä kivun tuottamisesta ilman ylenmääräistä seksuaalista kiihotusta, mutta samasta suonesta s.o. seksuaalisuudesta ne molemmat nousevat.
Mietin tuota sadomasokisti-termiä... oikeastaanhan se tarkoittaa sado/maso-switchiä. Wikipedia taitaa pitää sitä melko tavallisena, mielestäni se on kuitenkin paljon harvinaisempaa kuin D/s-switchailu. Toisaalta voi tietty olla, että D/s nyt on vaan paljon tavallisempaa kuin S/M, suurimmalle osalle harjoittajia kipu kun taitaa olla enemmänkin väline D/s-suhteen hoitoon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sadomasokismi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sadomasokismi)
-
Nykyään kivunsietokykyni on melko huono. Seksissä (enkä tarkoita pelkkää BDSM-touhua) kipua siedän jonkin verran ja siitä jopa kiihottuu, mutta liika kipu toki vie halut.
-
Kukaan ei puhunut kivun laadusta. Toisia kivun olomuotoja sietää paremmin kuin toisia. Jotkut kivut ovat erityisen herkullisia ja kiihottavia. Piiskaaminen ei ole ainut keino antaa tai saada kipua. Yksilöllisyys on tässäkin päivän sana.
-
En pidä kivusta, enkä kivun tuottamisesta. Kipua syntyy ainoastaan oheistuotteena, kun alistan ja nöyryytän subiani. Kipu itsessään ei siis ole se itsetarkoitus. Jos voisi piiskata kovaa ja rankasti niin ,että se tuntuisi oikealta piiskaamiselta ja nöyryyttämiseltä sekä se tuottaisi saman häpeän tunteen, niin luultavasti jokainen subi ottaisi sen ilman kipua.
Kipu on myös hyvä mittari, kun mennään äärirajoille etsimään sietokykyä. Ilman kipua voitaisiin vahingossa losauttaa nivelet paikoiltaan tai polttaa pysyviä palovammoja. Ei se kipu aina niin huonokaan asia ole.
-
Itse en kyllä pysty erottamaan seksuaalista kivun käyttöä ja "korkeampia päämääriä".
...
Mietin tuota sadomasokisti-termiä... oikeastaanhan se tarkoittaa sado/maso-switchiä.
No kyllä myös mietin kovasti nuita korkeampia päämääriä, että mitä ne mahtavat olla. Onko henkinen puoli BDSM:ssä erotettavissa omaksi osa-alueekseen,joka ei välttämättä liity seksiin millään tavalla vai mitä tarkoitetaan?
Olen kai sitten hoopo, kun ajattelen itseni sadomasokistiksi, alistuvaksi, joka ei ole tippaakaan masokisti yksin eläessään ja lymyillessään, vaikka se luonne on kuitenkin olemassa pinnan alla. Mutta ehkä toi termi sitten on virallisesti oikeenpi.
..Jotenkin tullut tunne ja ajatus, että jos kovin korkealle pyrkii,voi joutua vähän liian korkealle ja kapsahtaa juureen toimintakyvyttömänä möykkynä. Mutta tuo nyt taas ihan noita omia yksinäisiä mietteitä vaan.
-
Ruksasisin neloskohdan ku en tuossa sopivampaakaan vaihtoehtoa ollut.
-
Seksuaalisen kiihottumisen väline. Itse kun en ole mikään alistuja ollenkaan niiin mua ei yhtään nappaa ne nöyryytykset jne vaan puhdas "kipu" on itsessään se kiksit aiheuttava juttu. Ei se ole minulle rangaistusta tai nöyryytystä tai alistusta ollenkaan. Joskus myös tuossa toisessa mielessä ilman seksiä mutta hyvin pitkälti mulle kyse on seksuaalisesta toiminnasta.
-
Valitsin kolme, eli seksuaalisen mielihyvän takia, välineenä myös henkiseen yhteyteen ilman seksiä ja sadistina olemisen.
Minään esileikkinä en kipua pitäisi vaan itse tarkoituksena. Se ei kuitenkaan tarkoita mielipuolista satuttamista ilman ajatusta tahi kohteesta riippumatonta mäiskintää. Vastakappale määrittää paljon millaista ja millä intensiteetillä kipua aiheutan, vastakappaleen tunteminen on tässä tärkeää, kertasessioissa ei siis kovin pitkälle päästä tässä asiassa.
Valtapeleissä kipu tulee rangaistuksena, mutta niitä harrastan vähemmän koska minusta on ihanaa satuttaa vain huvin vuoksi. >:D
-
Valtapeleissä kipu tulee rangaistuksena, mutta niitä harrastan vähemmän koska minusta on ihanaa satuttaa vain huvin vuoksi. >:D
Sopii hyvin sadistin määritelmään.
Seksuaalisen kiihottumisen väline. Itse kun en ole mikään alistuja ollenkaan niiin mua ei yhtään nappaa ne nöyryytykset jne vaan puhdas "kipu" on itsessään se kiksit aiheuttava juttu. Ei se ole minulle rangaistusta tai nöyryytystä tai alistusta ollenkaan. Joskus myös tuossa toisessa mielessä ilman seksiä mutta hyvin pitkälti mulle kyse on seksuaalisesta toiminnasta.
Tässä on ilmiselvästi masokisti.
Kukaan ei puhunut kivun laadusta. Toisia kivun olomuotoja sietää paremmin kuin toisia. Jotkut kivut ovat erityisen herkullisia ja kiihottavia. Piiskaaminen ei ole ainut keino antaa tai saada kipua. Yksilöllisyys on tässäkin päivän sana.
Kivun laadusta ja miltä erilaiset välineet tuntuvat voisi keskustella tunti tolkulla. Siinä olisikin ihan oman ketjun paikka.
Mietin tuota sadomasokisti-termiä... oikeastaanhan se tarkoittaa sado/maso-switchiä. Wikipedia taitaa pitää sitä melko tavallisena, mielestäni se on kuitenkin paljon harvinaisempaa kuin D/s-switchailu. Toisaalta voi tietty olla, että D/s nyt on vaan paljon tavallisempaa kuin S/M, suurimmalle osalle harjoittajia kipu kun taitaa olla enemmänkin väline D/s-suhteen hoitoon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sadomasokismi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sadomasokismi)
Sadomasokistilla ajattelin vain yksinkertaisesti henkilöä joka on sekä masokisti että sadisti. Varmaankin switch termillä enin osa ajattelee tarkoitettavan d/s juttuja eikä niinkään S/M switchailua.
Itsekkin huomannut, että d/s jutut ovat paljon yleisempiä eri saiteilla kuin S/M. Jotuuko siintä että d/s ihmiset ovat aktiivisempia kirjoittajia vai onko tosiaan niin että d/s on yleisempää kuin S/M.
Neloskohdalle pitäisi olla joku toinen vastaavanlainen. On mahdollista kuitenkin käyttää kipua alistamisen keinona ja silti nauttia kivusta/kivun tuottamisesta. Vastausvaihtoehdot olisi hyvä olla niin, ettei niiden tarvitse sulkea toisiaan pois. :)
Ajattelin pitää kyselyn yksinkertaisena. Eri vivahteita jos lähtee erottelemaan niin vaihtoehtolistasta tulee niin pitkä että kukaan ei viitsi lukea ja vastata. Eikä saada eroja selville jos on 30 kysymystä ja 30 vastaajaa ja kaikki löytävät juuri oman ruksin paikan.
No kyllä myös mietin kovasti nuita korkeampia päämääriä, että mitä ne mahtavat olla. Onko henkinen puoli BDSM:ssä erotettavissa omaksi osa-alueekseen,joka ei välttämättä liity seksiin millään tavalla vai mitä tarkoitetaan?
"korkeammat päämärät" oli ehkä hieman ylevä ilmaus joka vie ajatukset johonkin buddalaiseen munkkiin tai fagiiriin.
Ajattelin sillä vain sitä että kipuaistimuksia voi käyttää myös mielen rauhoittamiseen. Kun esim. istuskelee piikkimaton päällä ja vaikka sipaisee vähän chiliä genitaaleille ja perseeseen niin mieli lepää eikä ajatukset harhaile kun pitää keskittyä kipuaistimuksen nauttimiseen tai kestämiseen miten sen kukin ottaa.
Tai kun kipuleikeillä pyritään saamaan mieli tilaan jossa ei ole aikaa eikä paikkaa vaan leijutaan jossakin tietoisuuden tuolla puolen.
Ainakin itsellä nämä leikit eivät liity millään tavalla seksuaalisuuteen ja seksiin.
-
"korkeammat päämärät" oli ehkä hieman ylevä ilmaus joka vie ajatukset johonkin buddalaiseen munkkiin tai fagiiriin.
Ajattelin sillä vain sitä että kipuaistimuksia voi käyttää myös mielen rauhoittamiseen. Kun esim. istuskelee piikkimaton päällä ja vaikka sipaisee vähän chiliä genitaaleille ja perseeseen niin mieli lepää eikä ajatukset harhaile kun pitää keskittyä kipuaistimuksen nauttimiseen tai kestämiseen miten sen kukin ottaa.
Tai kun kipuleikeillä pyritään saamaan mieli tilaan jossa ei ole aikaa eikä paikkaa vaan leijutaan jossakin tietoisuuden tuolla puolen.
Ainakin itsellä nämä leikit eivät liity millään tavalla seksuaalisuuteen ja seksiin.
Ok.
-
Ajattelin sillä vain sitä että kipuaistimuksia voi käyttää myös mielen rauhoittamiseen. Kun esim. istuskelee piikkimaton päällä ja vaikka sipaisee vähän chiliä genitaaleille ja perseeseen niin mieli lepää eikä ajatukset harhaile kun pitää keskittyä kipuaistimuksen nauttimiseen tai kestämiseen miten sen kukin ottaa.
Tai kun kipuleikeillä pyritään saamaan mieli tilaan jossa ei ole aikaa eikä paikkaa vaan leijutaan jossakin tietoisuuden tuolla puolen.
Ainakin itsellä nämä leikit eivät liity millään tavalla seksuaalisuuteen ja seksiin.
Tämä on totta; tietynlainen ei-seksuaalinen tuntemus kivusta voi myös olla oikein hyvä tunne. Harrastin muutama vuosi sitten jonkun aikaa erittäin tulisia chilejä ja chilisooseja ja niiden syöminen ja sen aiheuttama polttelun tunne toivat omanlaistaan mielihyvää. En yrittänyt chilejä sentään alapäähäni hieroa, mutta muutaman kerran juuri chilin käsittelyn jälkeen hieroin silmiäni; se oli kivuliasta väärällä tavalla. Piikkimattojakin moni käyttää rentoutumiseen, tosin kaikki kokeilemani markettien piikkimatot ovat olleet aikamoisia pettymyksiä; hyvä silti, että joillekin ne toimivat.
-
Kivusta ajatustasolla nautiskelija, joka ottaa sitä vastaan, ja yrittää kestää sen yli. Useimmiten.
Ajatuksena, vasta uhkana, mielettömän kiihottava. Toteutettuna inhottava tai kammottava - juuri sillä hetkellä kun se tapahtuu. Euforia ja syvä itsetyytyväisyys tulee jälkeenpäin. Silloin on onnellinen, ettei lopettanut kesken.
Joskus harvoin, hyvin harvoin, olen päässyt sen muurin yli. Kun sattuu ja sattuu eikä samalla tunnu ollenkaan, näkee korkealta ja ulkopuolelta ja kaukaa - luulen, että se tuntuu samalta kuin lentäminen.
-----------------
Todellisuudessa inhoan ja pelkään kudosvaurioita. Kouraisee ilkeästi jos näkee toisten mustelmia tai ruhjeita, vaikka omissa elämänjäljissä ei olisi mitään pahaa. Niiden tekemistä en aina uskalla katsoakaan.
-
Tai kun kipuleikeillä pyritään saamaan mieli tilaan jossa ei ole aikaa eikä paikkaa vaan leijutaan jossakin tietoisuuden tuolla puolen.
Ainakin itsellä nämä leikit eivät liity millään tavalla seksuaalisuuteen ja seksiin.
Ymmärrän hyvin Rigorin näkemyksen näistä "korkeammista päämääristä". Kun olin nuorempi, enkä osannut niinkään vielä yhdistää kipua seksuaalisuuteen, suhteeni kipuun oli juuri tämä. Aika ja paikka katosi, oli vain minä ja kipuni. Etenkin itseaiheutettu kipu on juuri tälläistä.
Nykyään yhdistän kivun enemmänkin seksuaalisuuteen. Se on toki myös alistamisen väline, mutta kipu itsessään jo aiheuttaa seksuaalisen kiihottumisen, ei pelkkä satuttamiseen alistuminen. Kipu on minulle hyvin intiimi asia. Minua ei näe bileissä piiskattavana. En halua jakaa kipuani kaikkien kanssa. Otan kipua vastaan vain joidenkin tiettyjen ihmisten kanssa, ja ne tilanteet ja ihmiset ovat aina hyvin erityisiä.
-
Valitsin tuon "Käytän kipua vain alistumisen/alistamisen välineenä. En varsinaisesti nauti kivusta.". Piiskaamiset yms on minulle enemmän osa roolileikkiä. Viiltelyssä ja neuloitteluissakin saan enemmän tyydytystä niiden visuaalisuudesta kuin kivusta. Ehkä olen jotenkin outo, mutta kestän veitsellä viiltelyllä aikaansaatua kipua paremmin kuin piiskaamisella aikaansaatua. Jotenkin se on paljon miellyttävämpää ja kun itse viiltelee pystyy kontrolloimaan kuinka syvältä ja pitkältä viiltelee. Piiskatessa toinen ihminen määrää pitkälti intensiteetin.
-
Jos äänestys olisi voimassa, olisin ruksinut kohdat:
-Annan/saan kipua, kovaakin, seksuaalisen mielihyvän takia.
-Kipu on vain väline kehon ja mielen yhteyteen. Ei sisällä seksiä eikä laukeamista.
-Olen masokisti.
Seksuaalinen mielihyvä ei ole itseisarvo kivun saamisen yhteydessä: Joskus mielihyvää on enemmän joskus vähemmän. Orgasmit, joissa kipu on ollut laukaisevana tekijänä, ovat kyllä :love:
.
Vaikka kipukokemus ei sisältäisikään seksiä tai laukeamista, se jollain hassulla tavalla puhdistaa mielen: saa aikaan hyvänolon tunteen, euforian.
Olen masokisti. Miksi muuten sietäisin kaikenlaista rääkkäystä, kiusaa, kidutusta.. kaiken sen mahdollisen angstin ja kärsimyksen jälkeen jäljelle jää se tietty fiilis; Se mikä saa elämän tuntumaan kevyeltä.... Se, mikä antaa energyboostia arkeen... :))
-
Kipu on matka kyyneliin. :o
-
No mihinköhän se kipuaisti on tarkoitettu ihmisillä kuten muillakin apinoilla ja eläimillä...varoittamaan vaarasta joka MENI JO.
-
Kivun ja kipumuiston välinen suhde. Vähän kuin ihmiskasvot: niiden muistelu tuottaa vain sumuisia kuvia, vaikka henkilön olisi tavannut kuinka monta kertaa ja katsoa tapittanut tätä todella tarkasti. Livetapaamiset ovat sen vuoksi aina yllättäviä, melkein kuin näkisi kokonaan uuden ihmisen. Kipukin on yleensä erilaista kuin muisto siitä.
-
Kipu on minulle puhtaasti NAUTNTO.
Juuri se puhdistumisen tunne jälkeenpäin..saa kestämään ja romahtamaankin välillä.
Omaan maailmaan katoaminen ja mitä syvemmälle sinne pääsee.. :love: :love: :love: :love:
-
Mulle kipu on merkki siitä että elän, tunnen, hengitän. Se voimaannuttaa ja puhdistaa pään. Mulle kipu on tavallaan pakokeino arjesta, keino poistaa stressiä, mutta vain yksi keino monista. En siis kaipaa kipua aina kun on stressiä, mutta ajoittain on tosi iso kaipuu.
-
Annan kipua seksuaalisen nautinnon vuoksi. Se kontrollointi ja satuttaminen kiihottaa ja tuntuu aivan käsittämättömän hyvälle. Ja koska tiedän myös, mitä on nauttia kivusta, iloitsen, kun voin tarjota kohteelle sen matkan sinne kivun nautintoon.
Masokistina taas tykkään nimenomaan aika rankastakin kivusta, sellaisesta, että jossain vaiheessa on aina ihan varma, ettei kestä enää hetkeäkään, ja sitten kun pakottautuu sen rajan yli, kaikki katoaa. Se tunne, kun tietää, että edelleen keholleni tehdään kipeitä asioita, mutta itse leijuu jossain ihan muualla, kaikesta irti päästäneenä. Ei ole olemassa stressiä, ei velvollisuuksia, ei murheita, ei mitään. Vain täydellinen lento. Eli olisiko tämä nyt se "korkeampi päämäärä".
Ja ei, sitä ei voi kuvata yhtään vähemmän runollisesti tai naivisti. ;)
-
Hmm, käyttötarkoitus… Kuinka paljon se on seksuaalista, kuinka paljon alistamisen keino jne - vaikeaa melestäni noilla kyselyn vaihtoehdoilla mieltää asiaa. Tyystin ilman seksuaalista komponenttia tuskin asia kiinnostaa lainkaan. Mutta - satuttajana saan vallan tunnetta, käsillä tekemisen ja välineen käsittelyn tuottamaa tyydytystä, inhimillistä yhteyttä - reaktioiden tutkiskelua ja ennakoimista ja ymmärtämistä, iloa siitä, että voin auttaa menemään pidemmälle ja syvemmälle. Ainakin.
Kokijana se on alistumista, olemista käytössä nautintoa varten, ja kamppailua, ponnistelua, uhmaa, mielen leikkiä kivun kanssa kun se tuntuu liian suurelta, sitä tunnetta kun kivusta tuleekin ystävä eikä vastustaja, sitä kun sille voi nauraa ja sitä kun antaa periksi ja sanoo sen sanan silloin kun se on viisas teko. Ainakin.
-
Paitsi jos kipu on jatkuvaa.
Joskus mä oikeesti toivon, että tollaset "kipu on mulle puhtaasti nautinto"-ämmät joutuis kokemaan ihan OIKEAA kipua. Kuten synnytyksen ilman mitään puudutusta. Pahan migreenin. Oikean pahoinpitelyn. Tulehtuneen leikkaushaavan. Luunmurtuman joka puhkaisee sisäelimen. Hampaan repimisen/syöpymisen/halkeamisen/tulehtumisen kuukausia putkeen ilman apua tai hoitoa siihen niin että se hermoja pitkin vaikuttaa vakavasti jo muihinkin elintoimintoihin, ja kipu on kovempaa mitä lähempänä aivoja kohta on.
Jos teille tosiaan kipu on nautinto, niin tuskin suostutte esim. hammaslääkärissä puudutukseen vaikka mitä tehtäisiin(poraus ei ole mitään mutta joku isompi toimenpide). Tai mikä tahansa leikkaus tai tauti mikä aiheuttaa kipua, ette ota puudutusta keinotekoisesti ettekä käytä lääkkeitä.
Kuinka monelle täällä kipu on TODELLA nautinto?
-
No tuskin kukaan tykkää kaikesta mahdollisesta kivusta :D Vaikka miten perverssi olis ni kyllä siinäki varmaan raja tulee vastaan millasta ja miten kovaa kipua haluaa saada. Sessiointi on kuitenkin eri asia, kivun aiheuttamisen voi tarvittaessa lopettaa mutta tuollaiset tilanteet (migreenit yms.) eivät ole kenenkään kontrollissa. Luulen että aika monelle kipu on nautinto nimenomaan sessioissa, en usko että kukaan menee hammaslääkäriin sessioimaan...voi olla että siinä vaiheessa hammaslääkäri soittaa poliisit paikalle :))
-
Joskus mä oikeesti toivon, että tollaset "kipu on mulle puhtaasti nautinto"-ämmät joutuis kokemaan ihan OIKEAA kipua.
En jaksanu koko kommenttia lainata, mutta siis häh? :o Eiköhän tässä ketjussa ole kysymys ihan muusta kivusta kuin sairauksiin, onnettomuuksiin, synnytyksiin tai muihin vastaaviin liittyvästä. Jos joku nauttii kivusta BDSM -toiminnan yhteydessä ei se tarkoita, että olisi innoissaan, jos lyö vaikka kyynärpäänsä vahingossa täysiä johonkin..
Huh huh mitä dramatisointia.. Antaa kaikkien nauttia siitä, mikä itsestä tuntuu hyvälle. ;)
-
Joskus mä oikeesti toivon, että tollaset "kipu on mulle puhtaasti nautinto"-ämmät joutuis kokemaan ihan OIKEAA kipua. Kuten synnytyksen ilman mitään puudutusta
On muuten elämäni upeinpia ja voimauttavimpia kokemuksia! :love:
Synnytyskipu on eteenpäinvievää ja tarkoituksenmukaista, sillä on päämäärä. Vähän samoin sessiossa jossa vapaaehtoisesti ottaa kipua vastaan, sen tekee jonkun tarkoituksen ja päämäärän vuoksi (olkoon vaikka seksuaalinen mielihyvä, dominoivan miellyttäminen tai endorfiinitrippi).
Sen uskon, että migreeniä tai leikkaushaavaa on mahdoton kokea samoin. Enkä oikein ymmärrä, miksi pitäisi "toivoa ämmille" tarpeetonta tuskaa... ilmeisesti siksi, että nämä "ämmät" poikkeavat seksuaalisilta haluiltaan ja tarpeiltaan normista. Aika hurjaa täällä BDSM baarissa. :P
-
Minulle kivun antaminen on rakkauden/välittämisen osoitus. Kosketus, joka tuntuu fyysisesti voimakkaammin kuin vaikka halaus tai suudelma, mutta silti annan sen samasta syystä.
-
Osaako kukaan täällä antaa/vastaanottaa/käsitellä mitään mikä EI olisi fyysistä?
-
Osaako kukaan täällä antaa/vastaanottaa/käsitellä mitään mikä EI olisi fyysistä?
Suosittelen esittämään kysymyksen jossain sellaisessa ketjussa, jonka aihe ei ole fyysinen kipu ja sen käyttö sessioissa. ;)
-
Niin no sitten toistankin alkuperäisen kysymykseni että oliko täällä joku joka todella nauttisi aidosta kivusta? Siihen kun ei tullut vastausta. Ainoastaan puolustuskannalla heittelehtivää kiertelyä.
-
Mä nautin sekä fyysisestä että henkisestä kivusta sessiossa. Mä en kuitenkaan nauti esim. Migreenistä. Eli mun kivusta nauttiminen on siis hyvin vahvasti liitoksissa siihen onko se annettua kipua jota voi hallita vai kipua johon ei voi itse vaikuttaa. Kipu on aina aitoa kipua. Eli voin sanoa pitäväni aidosta kivusta, mutta haluan sen olevan hallinnassa.
"Kipu on mikä tahansa sellainen kokemus, jonka yksilö määrittelee kivuksi ja on olemassa, kun ihminen sanoo kipua olevan" (Mc Caffery)
-
Ja tuo onkin Cafferyn määritelmä jonka ihmiset kopioi varmaan moneen paikkaan. Monien ajattelu on muiden ajatuksia ja useimpien ihmisten mielipiteet ovat muiden mielipiteitä, tää taitaa olla Wildea.
Lähinnä tässä sitä naureskelen että miten se kipu on hallittua, kun senhän pitäisi ainakin aidossa tilanteessa olla mahdollista luottamuksen kanssa mennä niin pitkälle että subit on subspacessa, ei välttämättä koske kaikkia masokisteja siis, mutta sub-ihmisiä, ja käsittääkseni se on ihan tavoiteltu tilakin, jossa ollaan tiedottomana, kykenemättä ottamaan vastuuta itsestään saati toisesta ja jopa tunnottomana jolloin kipukynnys nousee ja sen kokee nautintona. Toki on varmaankin masokisteja ja itsensä subiksi määrittäviä jotka vaan tykkää piiskan saamisesta ym kipuilusta ilman sen kummempia transsitiloja, mutta varmaankin dommeillakin pyrkimys on juuri siihen täydelliseen hallitsemiseen subia kohtaan.
Ja ihan yleisestikin s/M-asetelmissa ilman edellistä tarkennusta, luulin että alistava kipua tuottava osapuoli haluaa päättää kivusta sen käytöstä ja kohdistamisesta.
Mitä alistumista se siis on jos alistuva päättää mikä on liikaa milloinkin, siis joo turvasanat mutta jos maso/subi huutelee käskyjä ja päättää milloin mitäkin saa hänelle tehdä niin mitä alistumista se on? Ei mitään.
Ite en oo koskaan valittanut mistään ja siitä oon kärsiny jälkikäteen mutta siinä tilassa ei vaan pysty ottamaan huomioon tollasia seikkoja. Ja vaikkei spacessa olisikaan niin luullut olin että sen kuuluu mennä niin, ettei saa valittaa jos vaikka kädet puutuu ikävästi heti alkuun tms. Olen siinä mielessä aika tampio.
-
...
Mitä alistumista se siis on jos alistuva päättää mikä on liikaa milloinkin, siis joo turvasanat mutta jos maso/subi huutelee käskyjä ja päättää milloin mitäkin saa hänelle tehdä niin mitä alistumista se on? Ei mitään.
...
Tervetuloa teatterinäytökseen nimeltään BDSM.
-
Ainiin, teatteri. Mut onko se oikeesti niin teennäistä? Pitäiskö sit vaihtaa nimeks TBDSM?
-
Ainiin, teatteri. Mut onko se oikeesti niin teennäistä? Pitäiskö sit vaihtaa nimeks TBDSM?
BDSM:llä ei oo mitään tekemistä oikean alistamisen tai sadismin kanssa.
Tästä tulee ehkä ziljoona vastaväitettä mutta ne on kaikki väärässä.
Leptosadistinen toiminta ja masterointi on todellisuudessa pikku-huoraamista jossa
tyydytetään ehkä omiakin mutta pääasiallisesti kohteen haluja kohteen hyväksymissä rajoissa.
Mut ei se väärin oo..
:o
-
Helpottaisi kaikkien elämää jos vaan puhuttaisiin mielummin laillisesta ja rikollisesta. Se on se ainoa todellinen selkeä raja. Tuntuu äärimmäisen typerältä kun joku dissaa sitä kun toisella on erillaiset mieltymykset kuin itsellä ja kehtaa käyttää samaa termiä itsestään, kun se oma kokemus on itselle aidompi kuin mitä itselle olisi se toisen kokemus.
Se on ihan jokaisesta itsestä kiinni minkälaisia sessioita haluaa lain puitteissa harrastaa. Jokaisen omista mieltymyksistä. Jokainen saa kiksejä siitä mistä saa kiksejä. Jokainen kokee omat sessionsa omalla tavallaan. Jokainen sadisti on oma yksilönsä, jokainen masokisti on oma yksilönsä. Ihmisillä on yksilölliset kipukynnykset, fetissit ja triggerit mitkä laukaisee mitäkin tunnetiloja. Lokeroissa on tilaa kaikenlaisille tapauksille. Olkaa omia itsejänne. Kertokaa omista fiiliksistä dissaamatta muiden kokemuksia. Kaikki kukat kukkii ja silleen. :P
-
Paitsi jos kipu on jatkuvaa.
Joskus mä oikeesti toivon, että tollaset "kipu on mulle puhtaasti nautinto"-ämmät joutuis kokemaan ihan OIKEAA kipua. Kuten synnytyksen ilman mitään puudutusta. Pahan migreenin. Oikean pahoinpitelyn. Tulehtuneen leikkaushaavan. Luunmurtuman joka puhkaisee sisäelimen. Hampaan repimisen/syöpymisen/halkeamisen/tulehtumisen kuukausia putkeen ilman apua tai hoitoa siihen niin että se hermoja pitkin vaikuttaa vakavasti jo muihinkin elintoimintoihin, ja kipu on kovempaa mitä lähempänä aivoja kohta on.
Jos teille tosiaan kipu on nautinto, niin tuskin suostutte esim. hammaslääkärissä puudutukseen vaikka mitä tehtäisiin(poraus ei ole mitään mutta joku isompi toimenpide). Tai mikä tahansa leikkaus tai tauti mikä aiheuttaa kipua, ette ota puudutusta keinotekoisesti ettekä käytä lääkkeitä.
Kuinka monelle täällä kipu on TODELLA nautinto?
Joku taisi puhtaasti vetää herneen nenäänsä. Toivottavasti tuli jo pois sieltä ja kiitos vaan ämmittelystä. :) Haukkuminen on aina yhtä kehittävää. :D
Se että tykkää kivusta ei suinkaan tarkoita sitä että "kaikki kipu tänne nyt ja heti maailmasta." Ei taida yhtäkään sellaista ihmistä löytyä joka tähän ryhmään sopisi tai ainakin sellaiset ovat hyvin harvassa. Kyse mielestäni oli kivusta sessioinnin yhteydessä ja sen mukaan vastasin itse. Olen kokenut noista sun luettelemistasi asioista montakin ja voin sanoa että en ole niistä tilanteista saati niissä tilanteissa nauttinut. Ja mitä tulee tuohon oikeaan pahoinpitelyyn on monesti (ei aina) fyysistä pahoinpitelyäkin pahempaa se henkisellä tasolla tapahtuva.
Ja edelleen sessioinnin yhteydessä kipu on mulle puhtaasti nautinto ja se ei siitä muutu.
Kaikkia ei voi eikä tarvi miellyttää.
-
Tuon kaltaisiin asenteisiin olen törmännyt. Hyvä ellei pidä paikkaansa :)
-
Itse voin kyllä myöntää, että sellainen sopiva kipu on nautinto. Sopivuudessa tärkeämpää on kohde (lue: ruumiinosa) kuin kivun aste.
On helppo uskoa kun juttelee miesten kanssa, että joillekin tulee esim. pallien kiduttamisesta ihan kuvottavan paha olo. Kiinnostavaa sadistin kannalta, mutta onko se sitten kiva juttu uhrille edes jälkikäteen, en tiedä.
-
Kommentti liittyen kipuun ihan noin hormoonien ja neurologian tasolla.
Me karvattomat apinat olemme tottuneet siihen että kun sattuu niin pitää olla Zen... eli kipu aktivoi elimistössä eri hormoonien kuten adrenaliini eritystä jotka puolestaan saavat aikaan sen että kivun aikana meidän on vaikea keskittyä muuhun kuin juuri siihen itseensä, eli NYT-hetkeen(=> hieman samaa ajatusta kuin mitä meditaatiossa ja mindfulnessissa tavoitellaan...). Tämän lisäksi myös muistimme virkistyy muistamaan että tähän koloon ei kannata solmia tunkea kun tekee kipeää... :) Tää on ns. "learning by doing..." :)
Muistakaa ihan kaikessa keskustelussa, aiheesta riipumattaettä, että me olemme olleet "sivistyneitä" vain pienen murto-osan ajastamme. Suurin osa meni sapelihammastiikeriä karkuun juostessa ja peuran perässä ravatessa... Kipu on oleellinen osa "apinaamme" joka on koodattu syvälle meihin kaikkiin selkärankatasolla.
Esim. uskontojen avulla pyritään joskus luomaan savuverhoa apinan ympärille, mutta ei se apina siitä miksikään muutu vaikkei sitä savun läpi näykkään... Onneksi nyt 2000-luvulla apinalla pääkonttorissa vilisee harmaita neuroneja jo sen verran, että se osa tehdä päätöksiä ja jo osittain ymmärtää syy-seuraus suhteita, ja sitten kun tämä alkaa näkyä laajemalti myös käytöksessämme niin tulevilla sukupolvilla on vielä tovoa...