Empatiakyvytön Dom

[bikantti]

Tai oisko ihan niin, että nykyisessä netissä puuttuu empatiaa kaikilta ja kaikille 

[vila]

Tai oisko ihan niin, että nykyisessä netissä puuttuu empatiaa kaikilta ja kaikille 

Lisää empatiaa olisi kyllä hyvä. Ja sen ymmärtäminen, että ihmiset muuttuvat ja kasvavat. Toki jos vuodesta toiseen ollaan samassa männystä niin eri asia, mutta joidenkin ihmisten kohdalla sosiaaliset rangaistukset konsensuaalisesta toiminnasta ovat aika pitkiä.

[Galesi]

Tai oisko ihan niin, että nykyisessä netissä puuttuu empatiaa kaikilta ja kaikille 

Ei, kun vain minä ja minun kaltaiseni ihmiset ovat hyökkäyksen alla niiden muiden toimesta, eikä kukaan ymmärrä tuskaani. (Olit sitten mitä tahansa seksuaalisesti tai muutoin Internetissä)

[Blondie77]

Mun mielestä empatia menee niin syvälle, että voiko kukaan OIKEASTI asettaa itseänsä toisen henkilön asemaan niin että kokee tämän tuntemukset täysin samoin? Tapa reagoida asioihin muodostuu niin monesta asiasta ja jokainen kokee asiat niin eri tavoin ja ne kokemukset mitä meillä ei ole niin ne perustuvat kuvitteluun "miltä itsestä tuntuisi jos tapahtuisi X" ja muodostamme sen mukaan tunnetilan.

Miksei sympatia riitä? Se, että samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin, tuntien kuitenkin myötätuntoa toisen kanssa. Mulle ainakin riittää, että toinen näkee mun tunnetilan ja koittaa antaa tukensa ilman, että yrittää selittää tietävänsä ja ymmärtävänsä täysin miltä musta tuntuu.. se vaan ei ole mahdollista.. mä voin kyllä KUVITELLA miltä tuntuu esim. lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, alkoholismi perheessä, väkivaltainen kumppani/vanhempi, mutta jos mulla ei ole omaa KOKEMUSTA niin en voi toiselle todelta, että mä niin tiedän miltä toisesta tuntuu (ja vaikka olisi kokemusta niin asioista ylipääseminenkin on täysin subjektiivista ja sitä kautta reagointikin eri tilanteisiin vaihtelee). Tunnen kyllä myötätuntoa "epäreiluudesta" jota toinen on kokenut ja huomioin näissä tilanteissa toisen tunnetilaa.

Mä toivoisin, että aloituksen kaltaisissa tilanteissa olisi "roolitukseen" katsomatta tilannetajua ja toisen huomioon ottamista. En välttämättä olisi lähtenyt ruotimaan, että D-ihmiset on (osa) paskaa kun molemmilla puolilla varmasti samoja puutteita

T. (ilmeisesti) empatiakyvytön sub

[mauje]

"Suurin osa on ollut erittäin mukavia ja kunnollisia" on siis masinoitu hyökkäys kaikkia D-miehiä kohtaan? Mun ymmärrys ei taaskaan riitä...täytyy nyt vain seurata tätä sivusta ja koettaa käsittää

Myönnän että sivullisena on helppo huomauttaa kun en ole dominoiva/alistuva vaan ihan pelkkä (pikkasen pervo) jätkä.

[bikantti]

Ite kyllä toivoisin nimenomaan empatiaa enkä sympatiaa. En floodaa ketjua täyteen vaan: https://sitomo.fi/blog/sympatia-ja-empatia/

[Raippa]

Tai oisko ihan niin, että nykyisessä netissä puuttuu empatiaa kaikilta ja kaikille 

Armollisuutta peräänkuuluttaisin. Armollisuutta. Tää keskustelu on hiukan samaa kuin parisuhteissa yleensä (tai se on juuri mun kokemuspohjaa). Ensin esitetään kysymys, että "miksi sinä olet niin tyhmä, että et ymmärrä". Sitten kun vastataan ettei kyse ole tyhmyydestä vaan erilaisesta näkökulmasta, niin haukutaan se näkökulma väärin katsotuksi. Sellaisessa keskustelussa lopputulos on se että koko suku on sairasta ja kieroa ja empatiakyvytöntä sakkia. Lopuksi ollahan niin varmoja siitäkin että kyse on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, vaikka kyse on häpeän tuntehen tuomasta vetäytymisen tarpehesta. Tunteesta joka muistuttaa hylätyksi tulemisen tunnetta. Tahdittomuuden seurauksena tämä on ehkä yleisempää. Mutta vaatii hiukan myös siltä vastapuolelta tilannetajua, jotta suhde ei mene kokonaan solmuhun. Sitä solmua on sitten todella työlästä takoa löysälle, jotta sen saisi auki. Näin käy monesti myös vaniljaisissa suhtehissa. Jos solmuja on sitten liikaa, ei nauhasta saa sileää enää mitenkään. Vaikka solmut saisikin auki nauhaan jää rypyt, jotka sitten kalvaa suhdetta kaiken aikaa ja sitten valitetaan, että seksi ei suju. Ei suju, jos ei anneta tilaisuutta tehdä asioita jotenkin toisin. Silti sekin saattaa mennä pielehen. Itsensä tuntemisestahan seksissäkin on kyse, jotta siitä voi nauttia täysillä.

[cicatrix]

Miksi empatiakyvyttömyys on paha asia, onko? Moni ihminen, joka ei pysty kokemaan syystä tai toisesta empatiaa elää täysin normaalia elämää. Empatiakyvyttömyys ei myöskään automaattisesti tarkoita, ettei empatiakyvyttömällä ihmisellä olisi esim vahvaa oikeudentajua ja moraalia. Tai että olisi narsisti tai psykopaatti, vaikka riskit siihen kasvaa. Empatiakyvytön "muuten normaali" ihminen monesti pystyy suhtautumaan elämän karikoihin rationaalisesti ja toimimaan järkevänä vankkana peruskalliona vierellä, vaikka koko maailma murenisi. Voiko joissain ammateissakaan "oikeasti" tuntea empatiakykyä itse sekoamatta, vai onko "opeteltu" empatiakyky tärkeämpi ominaisuus.

En ala huonoja puolia luettelemaan, niitä onkin tuotu jo esille. Mutta siis, puolensa kaikessa..

[Lady Whip]

Miksi empatiakyvyttömyys on paha asia, onko? Moni ihminen, joka ei pysty kokemaan syystä tai toisesta empatiaa elää täysin normaalia elämää. Empatiakyvyttömyys ei myöskään automaattisesti tarkoita, ettei empatiakyvyttömällä ihmisellä olisi esim vahvaa oikeudentajua ja moraalia. Tai että olisi narsisti tai psykopaatti, vaikka riskit siihen kasvaa. Empatiakyvytön "muuten normaali" ihminen monesti pystyy suhtautumaan elämän karikoihin rationaalisesti ja toimimaan järkevänä vankkana peruskalliona vierellä, vaikka koko maailma murenisi.

Samaa mietin. 
Toisaalta taas, empatiakyvytön ihminen (asperger?) tunnistaa puutteensa ja yrittää opetella tiedon kautta empatiaa. Oikeat reaktiot oikeaan tilanteeseen.
Vaikka kuinka olisi ns peruskallio joka rationaalinen ja järkevä, tuollaisen ihmisen kanssa suhteessa oleminen tuntuu siltä kuin olisi väärässä näytelmässä väärän ihmisen kanssa.

[latexbun]

Miksi empatiakyvyttömyys on paha asia, onko? Moni ihminen, joka ei pysty kokemaan syystä tai toisesta empatiaa elää täysin normaalia elämää. Empatiakyvyttömyys ei myöskään automaattisesti tarkoita, ettei empatiakyvyttömällä ihmisellä olisi esim vahvaa oikeudentajua ja moraalia. Tai että olisi narsisti tai psykopaatti, vaikka riskit siihen kasvaa. Empatiakyvytön "muuten normaali" ihminen monesti pystyy suhtautumaan elämän karikoihin rationaalisesti ja toimimaan järkevänä vankkana peruskalliona vierellä, vaikka koko maailma murenisi.

Samaa mietin. 
Toisaalta taas, empatiakyvytön ihminen (asperger?) tunnistaa puutteensa ja yrittää opetella tiedon kautta empatiaa. Oikeat reaktiot oikeaan tilanteeseen.
Vaikka kuinka olisi ns peruskallio joka rationaalinen ja järkevä, tuollaisen ihmisen kanssa suhteessa oleminen tuntuu siltä kuin olisi väärässä näytelmässä väärän ihmisen kanssa.

Aspergerin syndrooma ei itsessään tarkoita empatiakyvyn puuttumista. Tunneilmaisussa saattaa esiintyä puutteita, joka saatetaan sitten virheellisesti tulkita tunnekylmyydeksi ja empatian puutteeksi, vaikka henkilö olisikin empaattinen.

[vila]

Komppaan Bunnia! Asperger tai muutkaan autismin kirjon jutut eivät aiheuta empatiakyvyttömyyttä - päinvastoin tuntuu että siellä on tosi paljonkin empatiaa. Ilmaisu sen sijaan on puutteellista ja ihmiset tulkitsevat kaikenlaista. Eihän empatiassa lopulta ole kyse siitä mitä ulkopuolelle näkyy vaan mitä sisäpuolella tapahtuu. Jotkuthan teeskentelevät kylmiä vaikka tosiasiassa sisällä on vaikka mitä, he pelkäävät tulevansa hyväksikäytetyiksi tms...

En usko että empatiakyvytön ihminen elää normaalia elämää. Jos ei ole empatiaa ei ole rakkautta, ystävyyttä eikä yhteyttä muihin ihmisiin. Minusta ei ole normaalia, ettei pysty muodostamaan syviä ihmissuhteita.

[Toy]

Voiko joissain ammateissakaan "oikeasti" tuntea empatiakykyä itse sekoamatta, vai onko "opeteltu" empatiakyky tärkeämpi ominaisuus.

Juu voi. Teen duunia, jossa on tärkeää seurata asiakkaiden ajatuksenjuoksua ja yrittää saada kiinni siitä, miten kenenkin intuitio toimii. Koen empatian siinä selvästi tärkeimmäksi työkaluksi. Sekoamista se ei kuitenkaan aiheuta, koska duuni ei ole mitään haudanvakavaa hommaa, vaan ihan puhtaan viihteellistä. Lähimpänä sekoamista olen silloin, kun yritän hampaat irvessä asettua jonkun asemaan, jotta voisin tehdä työni hyvin, mutta toisen logiikka ei vain aukene, vaikka kuinka yritän.

Oikeastaan tältä pohjalta näen empatian sessiosuhteissakin hyvin tärkeänä. Ilmankin voi varmasti pärjätä, jos yhteisistä rajoista ja säännöistä pidetään kiinni, mutta uskallan väittää, että empatian kautta toiselle pystyy tarjoamaan paljon parempia kokemuksia.

[onez]

Raipan kanssa samoilla linjoilla, armollisuutta lisää. Samanlailla kun muissakin asioissa, empatiakyky ei mun mielestä ole mikään on/off ominaisuus ihmisessä. Se tulee ja menee eri vahvuisina eri päivinä ja eri tilanteissa. Hormoneilla on myös iso vaikutus siihen. Itse oon omakohtaisesti voinut sen todeta transprosessin myötä, kiitos estrogeenien. Naiset voi varmaankin samaa vaihtelua huomata kuukautiskierron aikana.

Sit taas omaa empatiakyvyttömyyttä voi havaita esim riitojen aikana. Niissä tilanteissa ainakin itsellä on huomattavasti vaikeampi samaistua toisen tunnekokemukseen koska omat tunteet ovat uhattuna. Mutta riidan päätyttyä ja sovinnon löydyttyä on taas helpompi kuulla/tuntea toisen tunteita. Joillain se uhkatila voi toki jatkua kroonisesti, vaikka lapsuuden traumojen seurauksesta.. tai kyvyttömyydestä tehdä sovintoa. Sellaiset ihmiset saa sit helposti niitä tunnekylmä/empaatiton/narsisti leimoja muilta ihmisiltä.

Uskon että empatia on asia jotain voi harjoitella ja jossa voi tulla paremmaksi. Ekana tietysti olis tärkeää kohdata omat tunteet ja tunnelukot. Sit kun on sinut omien tunteiden kanssa, on helpompi kohdata muiden. Toinen vois olla oman kokemuspohjan kasvattaminen. Mitä enemmän on nähnyt/kuullut/kokenut elämää ja ihmisiä, sen helpommin löytää niitä asioita joihin voi samaistua kun kuuntelee toisen kokemusta. Jos on itselle täysin vieras asia, voi olla vaikea samaistua ja kokea empatiaa. Niissä tilanteissa olis hyvä osata pilkkoa se toisen kokemus ilmiöihin ja sitä kautta yrittää löytää samaistumisen kohteita omasta elämästä.. vähän sama kun kääntäisi puhetta toiselle kielelle. Omanlainen taito sekin jota voi harjoitella.

imho

[armadillo]

Se on sen empatiakyvyn kanssa vähän semmonen juttu, että kyllähän sitä voi pärjätä ihan hyvin ilmankin, jos ihmiset ympärillä ymmärtää ja hyväksyy sen että tämmöinen rajoitus löytyy. Se on tavallaan vaan yksi työkalu jokaisen ihmisen henkilökohtaisessa sosiaalisten taitojen työkalupakissa, jota voi usein paikata muilla konsteilla, mutta joka on ihan he-le-ve-tin hyvä löytyä silloin kun just sitä nimenomaista tarvii. Niinku esimerkiks silloin kun läheisellä tai muuten vaan tärkiällä ihmisellä on jonkun sortin kriisi meneillään. Semmoset hetket tuppaa olemaan niitä elämän isoja huomaamattomia tienhaaroja, joissa ratkaistaan mihin suuntaan se suhde tulevaisuudessa lähtee lumipallona vyörymään.

Mut sitte taas toisaalta, kyllä kakka vanteensa löytää, ja joihinki ihmisiin vetoaa just nimenomaan semmonen tunnetasolla etäinen ja tönkkö persoona. Kun oppii olemaan odottamatta toiselta empatiaa, niin voi kai sitä ajatella että siinäpä sitä on sitten ennakoitavuutta ja turvallisuutta kun tietää mitä saa (tai siis ei saa).

Tietty, jos kovin tarvittee elämäänsä myötätuntoo, niin voi käydä niin että sitä pitää lähteä hakemaan muualta, ja niille reissuillehan sitä on sitte tapana jäädä.

Mutta jos toistuvasti tuntuu että jää elämässään yksin epämääräisistä syistä, ja varsinkin jos joku suoraan sanoo jotain tyyliin "ei ymmärretä toisiamme" tai "oon niin yksinäinen sun kanssa", niin voi koittaa vähän harjoittaa empatialihaksia. Ne on kuiten ihan hyvä olla varuiksi, ja eihän niitä oo pakko käyttää jos ei taho! 

Näin muutoin oon samaa mieltä muiden kanssa, armollisuutta, riippuu päivästä, jne. Koitetaan kaikki ymmärtää toisiamme yksilöllisten valmiuksiemme mukaan! 

[IKRM]

Sillähän ei ole kovin suurta merkitystä minkä vuoksi joku on sellainen kuin on, teot kuitenkin aina määrittävät ihmisen, ei syyt.

Toki, ihmiselle itselleen, ja läheisille, käytöksen syillä on merkitystä, varsinkin jos sen kautta voidaan oppia parempia tapoja elellä.

IKRM