BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 10.06.2018, 23:04
-
Kinkyn kuolema
Masterini kaveri kuoli. Ystävä, kaveri, tuttava. Miksi näitä samoissa piireissä pyöriviä pervoja nyt sanotaan? Tiedätkö sellaisia joiden oikeaa etunimeä et muista, mutta olet tuntenut parhaimmillaan kymmeniä vuosia ja jakanut sellaisia salaisuuksia joita et voisi jakaa niiden ”oikeiden kavereiden” kanssa. No joka tapauksessa tälläinen henkilö kuoli, ikäänsä nähden aivan liian aikaisin ja se inspiroi tämän kolumnin aiheen.
Ei tarvitse selata Fetlifea kovin pitkälle niin löytää käsitteen ”Our Chosen Family” eli vapaasti suomennettuna ”Perhe johon valitsemme kuulua”. Monelle sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön edustajalle se itse valittu perhe on se ainoa perhe jonka kanssa voi ja uskaltaa jakaa kaiken, mutta kun kuolemme palauttaa valtio meidät takaisin siihen perheeseen johon synnyimme. Se perhe ei välttämättä hyväksy taipumuksiamme, ystäviämme tai tapaamme elää elämäämme. Silti se on se perhe, joka saa päättää kuka ylipäätään saa tiedon kuolemasta. Masterini kaverin tapauksessa tieto kuolemasta onneksi tavoitti myös hänen fetissiperheensä. Olisi voinut käynyt toisinkin.
Mitä olisi tapahtunut jos hän olisikin ollut kinky, joka käy operoi vain prepaid-liittymien ja nimimerkkien takana, haluten pitää vaniljamaailman ja kinkymaailman täydellisesti erossa toisistaan. Silloin olisi ollut aivan mahdollista, ettei tieto kuolemasta olisi välittynyt kinkyjen pariin. Jotkut olisivat harmitelleet yhden nimimerkin vaikenemista ja toiset olisivat ihmetelleet mikseivät enää saa vastauksia viesteihinsä. Tieto kuolemasta ei yksin vielä riitä. Sen jälkeen seuraakin paljon vaikeampia kysymyksiä. Saako esimerkiksi kakkoskumppani tulla hautajaisiin tai voidaanko fetisisti haudata fetissiasussa? Jos purjehtija tai golffari kuolee, niin hänen hautajaisissaan varmasti muistellaan tasoituksia ja purjehdusreissuja, mutta muistellaanko kinkyn hautajaisissa bileitä tai mahtavia sessioita? Saako Sadisti arkkuunsa mukaan rakkaan mattoveitsensä? Tätä pohdintaan voisi jatkaa loputtomiin aina hyvin monimutkaisiin omistussuhdejärjestelyihin asti, joissa täytyy pohtia kuinka Master turvaa orjansa selviytymisen kuolemansa jälkeen.
Minä koen, että ollessani kinkyihmisten kanssa tekemisissä voin olla kokonainen ihminen. Muiden ihmisten seurassa minun täytyy peittää jotain oleellista itsestäni. Olen kinkyydestäni nykyään hyvin onnellinen ja ajatus siitä, että kuollessani se puoli elämästäni vain ohitettaisiin tuntuu hyvin surulliselta. Sen vuoksi haluan itse olla kinky myös kuollessani, tulla haudatuksi fetissivaatteissa panta kaulassa. Haluan, että hautajaisissani muistetaan vaniljasaavutusteni rinnalla myös kinkysaavutukseni. Haluan kuolla omana itsenäni. Jos kuolen Masterini jälkeen niin ainoa toivoni on se, että jälkeläinen hyväksyy kinky-identiteettini. Muut sukulaiseni ohittaisivat surutta pervoiluni.
Haluatko sinä, että saat olla kinky myös silloin kun kuolema yllättää?
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=22987;type=avatar) t. vila, joka voisi testamentata ruumiinsa paikallisille nekrofiileille.
-
Otan osaa.
Joillekin se mainitsemasi "chosen family" on myös se ainoa perhe, silloin kun muita läheisiä ei syystä tai toisesta ole olemassa. Näitä asioita olen myös ajatellut ja olen tullut siihen tulokseen, että jos on mahdollista tehdä lainvoimainen testamentti, se kannattaa tehdä ajoissa. Toki jos omaa kuolemaansa ei ole pohtinut (tai kuolema on äkillinen ja arvaamaton), nämä asiat voivat tuntua kaukaisilta. Kuitenkin testamentti on ainoa varma keino tehdä oma kuolemanjälkeinen tahtonsa selväksi jo ennen menehtymistä. Testamentin olemassaolosta on hyvä myös informoida ystäviä. Ja jälleen kerran, osanotot menetyksestä.
-
Muistelen, kun aikoinaan erään kinkyn poismenosta tein hänelle muisteluketjua, niin sain vain vittuilua, että mistä mä voin tietää tän henkilön kuolemasta. Emme nyt niin hyviä ystäviä olleet, mutta tämä henkilö oli koskettanut jotain sisälläni ja halusin muidenkin jotenkin muistavan tätä henkilöä. Ainoa, mitä hänelle suotiin oli kuva niskasta galleriassa.
No, ehkä ajat muuttuvat ja menehtyneitä ehkä jopa julkisestikin voi surra tällä palstalla.
Omalla kohdallani olen tehnyt tietokoneen testamentin, enkä tule kaipaamaan sen suurempia hautajaisiakaan. Mulle riittää, että tyttäreni istuu siellä hetken ja ehkä jättää kukkasen haudalle (vaikka tietää, etten niistä ite välitä, mutta jos jättää sen tuomatta, niin tykkään siitä enemmän). Mä en ole mitään niin merkittävää tehnyt, että haluaisin mitään muistotilaisuutta. Täällä toki voi tehdä ketjun ja jauhaa siellä paskaa. ;D
-
Muistelen, kun aikoinaan erään kinkyn poismenosta tein hänelle muisteluketjua, niin sain vain vittuilua, että mistä mä voin tietää tän henkilön kuolemasta. Emme nyt niin hyviä ystäviä olleet, mutta tämä henkilö oli koskettanut jotain sisälläni ja halusin muidenkin jotenkin muistavan tätä henkilöä. Ainoa, mitä hänelle suotiin oli kuva niskasta galleriassa.
No, ehkä ajat muuttuvat ja menehtyneitä ehkä jopa julkisestikin voi surra tällä palstalla.
Omalla kohdallani olen tehnyt tietokoneen testamentin, enkä tule kaipaamaan sen suurempia hautajaisiakaan. Mulle riittää, että tyttäreni istuu siellä hetken ja ehkä jättää kukkasen haudalle (vaikka tietää, etten niistä ite välitä, mutta jos jättää sen tuomatta, niin tykkään siitä enemmän). Mä en ole mitään niin merkittävää tehnyt, että haluaisin mitään muistotilaisuutta. Täällä toki voi tehdä ketjun ja jauhaa siellä paskaa. ;D
Onko 30-v kuluttua BDSM Baaria Pip?
-
Muistelen, kun aikoinaan erään kinkyn poismenosta tein hänelle muisteluketjua, niin sain vain vittuilua, että mistä mä voin tietää tän henkilön kuolemasta. Emme nyt niin hyviä ystäviä olleet, mutta tämä henkilö oli koskettanut jotain sisälläni ja halusin muidenkin jotenkin muistavan tätä henkilöä. Ainoa, mitä hänelle suotiin oli kuva niskasta galleriassa.
No, ehkä ajat muuttuvat ja menehtyneitä ehkä jopa julkisestikin voi surra tällä palstalla.
Omalla kohdallani olen tehnyt tietokoneen testamentin, enkä tule kaipaamaan sen suurempia hautajaisiakaan. Mulle riittää, että tyttäreni istuu siellä hetken ja ehkä jättää kukkasen haudalle (vaikka tietää, etten niistä ite välitä, mutta jos jättää sen tuomatta, niin tykkään siitä enemmän). Mä en ole mitään niin merkittävää tehnyt, että haluaisin mitään muistotilaisuutta. Täällä toki voi tehdä ketjun ja jauhaa siellä paskaa. ;D
Onko 30-v kuluttua BDSM Baaria Pip?
Täytyy myöntää, etten voi tietää. Todennäköisesti voi olla, koska nyt kun katsoo, niin ylläpitokin on muuntunut alkuperäisestä ja mikäli käyttäjäkuntaa vielä riittää, niin helposti on vielä silloinkin on baari elossa. Tosin uudemmat sukupolvet voivat tuoda uudenlaisia appeja puhelimeen, joilla on helpompi keskustella ja kommunikoida, mutta olettaisin muidenkin dinosaurusten pitävän tätä paikkaa tietynlaisena kotinaan, joten ehkä käyttäjämäärä putoaa 1000 käyttäjän määrään, mutta ainakin silloin on ainoastaan me vanhat jäljellä.
-
Mä en usko, että ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuudella kannattaa just hautajaisissa liiemmin hehkutella...
Eiköhän nää jutut kannata pitää niissä porukoissa joissa ne tapahtuukin.
-
Muistelen, kun aikoinaan erään kinkyn poismenosta tein hänelle muisteluketjua, niin sain vain vittuilua, että mistä mä voin tietää tän henkilön kuolemasta. Emme nyt niin hyviä ystäviä olleet, mutta tämä henkilö oli koskettanut jotain sisälläni ja halusin muidenkin jotenkin muistavan tätä henkilöä. Ainoa, mitä hänelle suotiin oli kuva niskasta galleriassa.
Tosi surullista, että noin tapahtui :( Kyllä ihmistä pitäisi saada surra siinä yhteisössä, jossa hän on elänyt :(
-
Hyvä kirjoitus ja oon kyllä monesti pohtinut samaa. Muistan miten reilu vuosi sitten olin aika loukkaantunutkin, kun silloinen D vaan hävisi whatsapista kesken keskustelun. Siis vikaksi näytti että oli lukenut kysymyksen mut ei vastannut ja parisen kuukautta ainakin se puhelin oli pois koko apista.
Toinen kinky taasen hiljeni myös ja lopulta kävin postilaatikostakin haistelemassa. Mietin kyllä, kun tunsin sen vuokranantajan (Rauma on kovin pieni paikka) että pyydänkö sen mukaan..., mut oli onneksi väärä hälytys.
Mut nää kaverit oli sellasii että tiesin oikean nimen, osoitteen ja kaikki kännykkänumerot. Mitä jos se olis joku muu? Ex vakkariD esim? Oisinko jostain kiinteistörekisteristä selvitellyt leikkipaikan omistajan sukunimen? Tai jos oltais tavattu hotelleissa, ni vaiks auton rekkarin perusteella? Ja mitä sitten jos olis oikea nimi? Ei kaikki laita kuolinilmoituksia lehteen, tai korkeintaan paikalliseen, jota mulle ei tule edes. Vaikka saisin osoitteen, ni menisinkö stalkkaamaan, jos vaikka näkyis sen vaimoo tai lapsia ja näyttääkö ne surullisilta... Siis käytännössä varattujen kohdalla, mulla ei olis mitään tapaa selvittää sitä ilman että olis riski toisen jäämisestä kiinni. Ja missään nimessä mä en halua että ketään vedetään kaapista vaan kuolemankin kohdalla on hyvä pitää sama linja, että puhuu vain niiden kanssa, jotka jo tietävät.
Mä en usko, että ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuudella kannattaa just hautajaisissa liiemmin hehkutella...
Eiköhän nää jutut kannata pitää niissä porukoissa joissa ne tapahtuukin.
Tästä oon täysin samaa mieltä, mut toki, jos ihminen elää avoimesti kinkynä, niin hautajaisissakin on varmaan ihmisiä, jotka sen puolen ymmärtää.
Ite oon ratkaissut sen niin, että jos mulla on vakkariD, ni mun siskolla on sen yhteystiedot ja se on luvannut ilmoittaa sit sille. Mut sit on sen Domin asia ilmoittaa vaiks ylläpidolle, että saa mun tunnukset poistettua. (Mut onko täällä sitä kohtaa missään, mistä voi määritellä, kuka voi ilmoittaa tollasista muutoksista?) Tai mieluiten niin, et profiili jää näkyviin vähäksi aikaa merkittynä, mut kuvat ja viestit tuhotaan ja profiilista heti näkyis, että ei ainakaan kandee enää vongata. Muutoinhan se ei tule kinkyille mitenkään tiedoksi. Musta tuntuu, että "mun" pervoista muutama olis tosi ihmeissään, kun viesteihin ei vaan enää vastattais..
En missään tapauksessa haluaisi, että pervouttani hautajaisissakaan tuodaan esille; se on nytkin lapsilta kuitenkin visusti piilossa, vaikka kaveripiirissä on jo enempi pervoja kuin normeja. Haluaisin että kaikki muutkin profiilit (Fetlife, baletti yms) vaan hävitetään, auton takapaksista puhumattakaan. Oikeestaan olis järkevää just vuokraa joku nimetön varasto tyyliin, että jos en maksa vuoteen, ni sen sisältö sit hävitetään, eikä kysytä mitään keltään. No ehkä vielä joskus on sellanen varastokin;)
-
Millaiset hautajaiset halutaan järjestää riippuu siitä kenelle niitä ollaan järjestämässä. Kyllä mä haluun hautajaisteni muistuttavan enemmän vaikkapa Pride-kulkuetta kuin masentavia suomalaisia hautajaisia ja seurakuntatalon pullakahveja.
-
Millaiset hautajaiset halutaan järjestää riippuu siitä kenelle niitä ollaan järjestämässä. Kyllä mä haluun hautajaisteni muistuttavan enemmän vaikkapa Pride-kulkuetta kuin masentavia suomalaisia hautajaisia ja seurakuntatalon pullakahveja.
Sama. ;D Toki, mieluiten haluan aivoni laitettavan jättiläisen tappajarobotin sisään.
-
Mä en usko, että ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuudella kannattaa just hautajaisissa liiemmin hehkutella...
Eiköhän nää jutut kannata pitää niissä porukoissa joissa ne tapahtuukin.
+1
Mun seksielämä ei kuulu hautajaisiin eli suvulle, ex-miehille eikä varsinkaan naapureille (vaikka kuinka tuntuu kiinnostavan).
Täällä saapi kyllä muistella kauniisti niin paljon kuin halutaan :-*
-
Omat hautajaiseni tapahtuvat kauan kuolemani jälkeen (toivottavasti.)
Olen nimittäin testannut ruumiini tieteelle ja jos päädyn opetuskäyttöön niin minut pumpataan täyteen sellaisia säilöntäaineita, että kehoni hävitetään teollisuustason polttouunissa. Tuhkat ilmeisesti saa noutaa jos joku ne haluaa.
Muistotilaisuus saa olla ihan millainen vaan ja niitä saa olla vaikka useampikin eri ihmisryhmille. Ne eivät ole minua varten vaan niitä varten joita elämäni on koskettanut ja jotka haluvat muistaa minua.
-
Olen nimittäin testannut ruumiini tieteelle ja jos päädyn opetuskäyttöön niin minut pumpataan täyteen sellaisia säilöntäaineita, että kehoni hävitetään teollisuustason polttouunissa. Tuhkat ilmeisesti saa noutaa jos joku ne haluaa.
Pitäis itse kans tehdä sama testamentti, turhaa sitä kehoa muiden riesaks jättää.
-
Sitä tiedon välittymistä kuolemasta oon myös itse miettinyt, inhottava tilanne jos niin käy. Joku vois koodata vaikka omakantaan listan mihin voi lisätä sähköpostiosoitteita yms kuolemailmoitusta varten. Puhelimeen onkin jo käytössä ICE (https://fi.wikipedia.org/wiki/In_case_of_emergency) tunnus, mutta se ei varmaankaan kata ilmoitus tyyppistä infoa kaikille kenelle se on asetettu.. vai mitenköhän se menee?
-
Sitä tiedon välittymistä kuolemasta oon myös itse miettinyt, inhottava tilanne jos niin käy. Joku vois koodata vaikka omakantaan listan mihin voi lisätä sähköpostiosoitteita yms kuolemailmoitusta varten.
Siellä tavallaan on jo olemassa sellainen mahdollisuus, joka on vapaa tekstikenttä koskien hoitotahtoa. Käytännössä sinne voi kirjoittaa vaikkapa niiden henkilöiden yhteystiedot, jotka haluat lisätä tietoihisi.
-
Mun mielestä tää on silleen ilahduttavan helppoa, että kun kuolen, mua ei enää ole ja joku/ jotkut muut päättää mitä ja miten toimitaan. Ihan sama mitä mä nyt toivon, niitä toiveita joko kunnioitetaan tai sitten ei. Ja ihan oikeasti, aivan yhdentekevää mulle sen jälkeen kun olen kuollut >:D
-
Sitä tiedon välittymistä kuolemasta oon myös itse miettinyt, inhottava tilanne jos niin käy. Joku vois koodata vaikka omakantaan listan mihin voi lisätä sähköpostiosoitteita yms kuolemailmoitusta varten.
Siellä tavallaan on jo olemassa sellainen mahdollisuus, joka on vapaa tekstikenttä koskien hoitotahtoa. Käytännössä sinne voi kirjoittaa vaikkapa niiden henkilöiden yhteystiedot, jotka haluat lisätä tietoihisi.
Ah ok, no hyvä.
-
Mun mielestä tää on silleen ilahduttavan helppoa, että kun kuolen, mua ei enää ole ja joku/ jotkut muut päättää mitä ja miten toimitaan. Ihan sama mitä mä nyt toivon, niitä toiveita joko kunnioitetaan tai sitten ei. Ja ihan oikeasti, aivan yhdentekevää mulle sen jälkeen kun olen kuollut >:D
Tämä.
Ja kyl ne hautajaiset/muistotilaisuudet on niille jälkeen jääneille (<- voi ton yhdyssananakin lukee). ::)
-
Minun paras ystävä kuoli tammikuussa ja hänen hautajaisensa oli helmikuussa. Me tutustuttiin abdl-skenen kautta ja meillä vaan synkkas tosi hyvin. Kaveri sano, että Pinku on aina vaipskuis ja tutskuis. Niin tavallaan se hänen dl-puoli näky siellä, kun mie olin paikalla. Sekä kukkalaitteessa oli se vaalianpunanen pikkunen tutsku, jonka Kiinakaupasta ostin. Tämä ystävä mut koukutti Kiinakauppoihin. :love:
-
Mä olen aina kelannut, että mun hautajaisiin ei tulla itkemään vaan juhlimaan elämää. Omaa ja sitten mun.
En koe, että kinky puoleni pitäisi näkyä hautajaisissa, koska se on vain osa minua. Ehkä O:n sormus voi olla sormessani, mutta siihen se jää.
Olen niin paljon muutakin kuin pervouteni. Lopulta koen, että elämä olisi suht tylsää, jos se pyörisi vain pervoilun ympärillä ja identiteettini kulmakivi olisi pervouteni.
-
Hautajaiset on eläviä varten, mitäpä niillä itselle merkitystä kun on jo tuhkana. Tehkööt läheiset mikä heitä lohduttaa, haudatkoon vaikka kirkkomaahan jos haluavat, vaikka ateisti olenkin (vai otetaanko sinne edes pakanoita).
Kinkykaverini ovat onneksi sen verran tolkkua porukkaa että tuskin hautajaisissa sukulaisia järkyttäisivät privaattielämäni faktoilla, voihan sitä kinkyteemaisen muistotilaisuuden pitää erikseen jos joku kokee tarpeelliseksi ;D
-
Mun mielestä tää on silleen ilahduttavan helppoa, että kun kuolen, mua ei enää ole ja joku/ jotkut muut päättää mitä ja miten toimitaan. Ihan sama mitä mä nyt toivon, niitä toiveita joko kunnioitetaan tai sitten ei. Ja ihan oikeasti, aivan yhdentekevää mulle sen jälkeen kun olen kuollut >:D
Tämä.
Ja kyl ne hautajaiset/muistotilaisuudet on niille jälkeen jääneille (<- voi ton yhdyssananakin lukee). ::)
Juurikin näin! Oishan se kiva et hautajaiset ois yhtälailla menehtyneen näköiset kuin miten hän on elämänsä elänyt, kuitenkin se ei oo enää menehtyneen murhe vaan niiden jotka jää jälkeen ja he juhlikoot parhaaksi kokemallaan tavoin! Jos on pelannut korttinsa oikein ja elänyt täysillä, se varmasti näkyy myös hautajaisissa.
Hyvä ja ajatuksia herättävä avaus, kiitos tästä!
-
Vähän karmiva sattuma, mutta mulla on tälle viikolle valmiiksi kirjoitettuna kolumni, jossa sivusin juurikin tätä samaa aihetta. Hienoa että se sai nyt ihan oman avauksensa, aihe on tärkeä.
Monelle sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön edustajalle se itse valittu perhe on se ainoa perhe jonka kanssa voi ja uskaltaa jakaa kaiken, mutta kun kuolemme palauttaa valtio meidät takaisin siihen perheeseen johon synnyimme. Se perhe ei välttämättä hyväksy taipumuksiamme, ystäviämme tai tapaamme elää elämäämme. Silti se on se perhe, joka saa päättää kuka ylipäätään saa tiedon kuolemasta. Masterini kaverin tapauksessa tieto kuolemasta onneksi tavoitti myös hänen fetissiperheensä. Olisi voinut käynyt toisinkin.
Näinpä. Riippuu täysin vainajan virallisesti tunnustetuista omaisista, saako läheisensä menettänyt ottaa osaa tämän poismenoon liittyvään surutyöhön rituaaleineen. Varsinkin jos kyseessä on kinky kumppani, se voi olla aika katkera paikka. Minäkään en murehdi millä menoin minut matkaan saatetaan enkä mieli mitään rekvisiittaa mukaani, mutta en minä haluaisi että joku minulle äärettömän läheinen joutuisi silloin selittelemään läsnäoloaan (kuka olet, millä oikeudella suret?). Puhumattakaan siitä, että häntä ei edes siedettäisi paikalla.
Tämä on yksi syy, miksi olisi niin tärkeää puhua siitä miten moninaisia ihmisten intiimit suhteet voivat olla. Jos ympäröivä yhteiskunta ei tunne meidän onneamme, niin se ei totta vieköön tunnusta meidän suruammekaan.
-
Enpä nyt itsestäni huolehtisi, mutta tuntuu hirvittävältä ajatukselta että rakas/rakkaat ihmiset vain yhtäkkiä katoavat ilman mahdollisuutta viimeisiin ja lopullisiin jäähyväisiin. Olen kylläkin myös niin vanhanaikainen, että haluaisin itse hoitaa rakkaalle ihmiselle ne viimeiset velvollisuudet, järjestää kuoppajaiset jne. Viimeinen rakkauden osoitus tai jotakin sinne päin.
-
Asiaa on sivuttu ennenkin mielestäni otan toisen haaran olen 99% varma että täälläkin on kuolleita jäsenenä 1 syy miksi olen kannattanut nicin poistoa tietyn ajan jälkeen saahan sen takasin jos nousee kuolleista VARMAT tapaukset ainakin voisi laittaa vaikka omaan osioon in memorian ps ainakin minut saa toki KUKAAN ei sitä minun kuolemaa huomaa ennen 10 vuoden poissaoloa.
-
Asiaa on sivuttu ennenkin mielestäni otan toisen haaran olen 99% varma että täälläkin on kuolleita jäsenenä 1 syy miksi olen kannattanut nicin poistoa tietyn ajan jälkeen saahan sen takasin jos nousee kuolleista VARMAT tapaukset ainakin voisi laittaa vaikka omaan osioon in memorian ps ainakin minut saa toki KUKAAN ei sitä minun kuolemaa huomaa ennen 10 vuoden poissaoloa.
Tunnukset poistetaan mikäli tunnukselle ei ole kirjauduttu vuoteen. Pari edesmennyttä nikkiä ovat kunniabaarikärpäsinä siitä syystä, että heidän läheisensä ovat pyytäneet tunnuksen siirtämistä muistotilaan.
-
Itselle tämä on aika helppoa kun olen oman tahtoni jo kirjannut ja kertonut niille jotka asian joutuvat sitten hoitamaan :). Kun on kolmet hautajaiset enemmän/vähemmän hoitanut ja avustanut järjestelyissä tässä viime aikoina niin jos millään muulla ei rahasteta niin lasten saanti ja kuolema on ne mihin rahaa saa uppoamaan ja kustannukset on ihan poskettomia..
Omalla kohdalla olen ilmoittanut että minulle ei järjestetä mitään hautajaisia vaan ruumis tuhkataan ja sirotellaan jonnekin (lailliselle paikalle tietty ;)) ja jos siinä lähimmät perheenjäsenet haluaa hetken muistella niin skumppaa kiitos! Mun kekkereissä ei mitään lohikeittoja vedellä :). En halua myöskään mitään hautakiviä tai nimiä jonnekin uurnalehtoon - koen että näistä fyysisistä paikoista tulee ikäänkuin pakkopaikkoja haudan hoidon ja käynnin suhteen ja kun ihmiset muuttavat niin välimatkat saattavat olla useita satoja (ellei enemmänkin) kilometrejä (tätä esim. mietin oman äitini kohdalla että kun hänestä aika jättää niin hänen hautansa on 330 kilometrin päässä ja eipä siellä ole enää muita lähisukulaisia hoitamassa ja käymässä haudalla). Mua voi sitten jokainen muistella omassa kotonaan tiettyinä juhlapäivinä kun muut käy haudalla. Tämä on mulle puhdasta ideologiaa eikä sillä ole mitään tekemistä rahan kanssa - muuten kuin mun mielestä on järjetöntä tunkea tonneja yhden ruumiin kuoppaamiseen :).
Se mitä laitetaan päälle arkkuun riippuu varmasti hyvin pitkälti kenelle tehtävä nakittuu. Minulle on luonnoliista, että jos kuolen ennen isäntääni niin hän pukee minut ja saatan kuvitella mitkä rensselit päällä silloin ollaan ;D (tuhkaus toki huomioiden). Kun taas muille homman tullessa on hieman erilainen asustus :).
Se mitä tulee tiedon jakamiseen niin uskon, että tieto kuolemastani välittyy ehkä parhaiten somen kautta niille jotka lukeutuvat ystäväpiiriini ja eiköhän se tieto välity sitä kautta useammankin tietoon - on sitten vanilja tai kinky.
-
Itse joskus järjestin yhdet hautajaiset ja siitä jäi aika elävästi mieleen se, miten nihkeästi kukaan suostui mitään erikoistoiveita kunnioittamaan ja poikkeamaan omista konsepteistaan. Ettäkö kanttorin pitäisi opetella soittamaan jotain muuta kuin Herra kädelläsi ja miksei se karjalanpaisti sinne muistotilaisuuteen kelpaa? Totesin, että se on vaan yksinkertaisempaa joustaa tietyissä asioissa kun siinä vaiheessa hoidettavana oli myös esimerkiksi vainajan firma omien päivätöiden lisäksi. Sen jälkeen on osannut suhtautua realistisemmin näihin asioihin ja olla maalailematta mielikuvia siitä miten omiin hautajaisiini tahdon sata helikopteria pudottamaan keltavihreitä liljoja taivaalta ja dinosauruksella ratsastavan Kari Tapion. Lisäksi jos nyt kuolisin, niin hautajaiseni todennäköisesti järjestäisi joku sukulainen jolla ei ole oikein mitään näkyvyyttä siihen mitä ajattelen mistään tai mitä pidän tärkeänä, joten en lataa liikoja odotuksia tähän puoleen.
-
Tätä aihetta on tullut mietittyä muutamia kertoja. Omaiset tuntee varmaan kinkykavereista sen muutaman nimellä, mut ne kaikki muut itelle tärkeät ihmiset... eipä niistä tuu niin puhuttua. Kun ei ne läheisimmät kinkykaveritkaan tiedä kaikkia niitä ihmisiä kinkypiireistä, jotka merkkaa mulle jotain.
Ois aika kurja ajatus, että ne ihmiset, jotka on tässä aikuistumisvaiheessa merkinnyt itselleni ihan muutaman sukulaisen/omaisen ohella eniten ei olisi paikalla tai kuulisivat jostain sitten jälkikäteen mutkien kautta, että noh näin on käynyt. Sukulaishautajaiset on ainakin vaan pelkkä yks itkufestari, jossa pappi suorastaan nyhtää niitä itkuja vielä mansikkakakun jälkeen, kun porukka on ees vähän jo toipunut siitä ekasta raskaasta setistä.
Ei omista hautajaisistaan varmaan täysin oman näköisiä saa, enkä kyllä sitä kinkyyttä siinä vaiheessa kenenkään naamalle haluu läväyttää. Mutta ihmiset, joille on voinut olla enemmän kuin verisukulainen ja on pystynyt jakamaan ne loputkin asiat itsestään, jota ei ole omaisille ja sukulaisille pystynyt... kyllä niitten pitäisi olla jossain muotoa mukana.
Tavallaan ois kauniimpi tilaisuus joku erillinen kinkykaverien muistelutilaisuus. Ainakin siellä ne vois puhua täysin vapaasti ne muistot mitä itse kullakin on, ilman, että täytyy sensuroida sanojaan täysin ja kaikista tarinoista lähtee hyvin nopeesti se ydin.
Tuhkauksen oon about vannotuttanut omaisilla. Vielä pitäis varmaan kertoa, että mihin ne tuhkat saa käydä ripottelemassa. Hautakivi ja kynttilät ei niin ajatuksena haittaa, mutta tuhkineni haluan kyllä olla vapaa enkä mulla alla. Ja, jos joku osaa soittaa pari mun lempibiiseistä niin se ois kanssa aika helvetin hyvä.
Mitä taas tulee tohon ylläpidon ja noihin muistoprofiileihin. Ainakin ite ymmärrän ton täysin. Jos omia läheisiä täältä poistuisi ja parin vuoden päästä joku kekkaa, että kas tommonen nikki on vapaana, niin olisihan se omalla tavallaan raskasta lukea "väärän" tyypin kirjoituksia samalla nimimerkillä. Aika toki parantaa niitäkin haavoja, mutta jos mä nyt tänään jään ratikan alle ja 1½v päästä ois joku uusi Galesi täällä kirjoittelemassa onelinereita sinne tänne niin uskosin, että se ainakin jota kuta ahdistaisi ja saattaisi aiheuttaa myös hämmenystä niissä, jotka ei tiedä mitä on käynyt.
-
Blondie77 tuossa tiivisti aika hyvin omatkin ajatukseni. Muistomerkit on vaan turhaa materiaa. Jos ihminen oli tärkeä, sitä osaa muistella kyllä ilmankin. Sama pätee organisoituihin itkemis-tilaisuuksiin. Luonnollisesti on tärkeää, että läheiset saavat tiedon, kun täältä katoan, mutta ei siihen pappeja ja kiviä tarvita.
Huomio: jotkut nämä haluavat, eikä siinäkään ole mitään väärää.
-
... miten nihkeästi kukaan suostui mitään erikoistoiveita kunnioittamaan ja poikkeamaan omista konsepteistaan. Ettäkö kanttorin pitäisi opetella soittamaan jotain muuta kuin Herra kädelläsi .
Näin sivuhuomiona tuohon: toimitettiin paikallisen pienen kirkon kanttorille omaisten toivoma nuotti, jolloin kanttori totesi: ”mielenkiintoista, tätä en ole ennen kuullutkaan”. Mutta suostui kyllä soittamaan - joskin harjoitteluun meni tovi jos toinenkin...
Kyseessä oli ”The Final Countdown”, lyhennettynä ja sovitettuna kahdelle klarinetille ja uruille.
PS. Tilaisuus oli muuten kirkkohäät, ei hautajaiset...
-
Haluatko sinä, että saat olla kinky myös silloin kun kuolema yllättää?
Otan osaa.
Omista ystävistäni sen verran, etteivät ne välitä seksuaalisuudestani paskankaan vertaa. Eivät puoleen, eivätkä toiseen.
Kun kuolemani koittaa, niin toivon, että minut tuhkataan ja heivataan kansainvälisille vesille Tallinnan ja Helsingin väliin. Laittomasti, toki.
Vastatuuleen. ;D
-
ymmärrän kyllä ihmisten toiveet omansa näköisistä, yksilöllisistä ja perinteisistä poikkeavista hautajaisista tiettyyn rajaan asti. Mietin vaan, että mitenköhän realistista on esimerkiksi äkillisen ja yllättävän kuoleman jälkeen olettaa omaisten ja läheisten haluavan/kykenevän viettää jotakin iloista ja riehakasta puistojuhlaa, tai ylipäätänsä toivoa että hautajaisiin ei tulla itkemään/suremaan, kun pääsääntöisesti ihmisten kuolema tuppaa surettamaan ja itkettämään. Kuulostaa lähinnä joltain elokuvalta, tai itse ainakin olisin liian herkillä moiseen. :). Btw, oikeushammaslääkäri Helena ranta on puhunut paljon kuolleiden ihmisoikeuksista varsinkin sota-alueilla.. Niitäkin jonkun tulkinnan mukaan tulisi olla, vaikka juridisesti ei kai vielä ole.
-
Kuoltuani en ole enää mitään. Jokainen muistaa minut sellaisena kuin muistaa. Eri ihmisille olen edustanut hyvin eri asioita; ei kaikille niille puolilleni tarvitse hautajaisia järjestää. Hautajaiset ovat eläviä varten ja saavat tehdä omannäköisensä juhlat. Nettifoorumeilla ei tarvitse muistella. Sellaisia syviä ystävyyksiä jotka olisivat vain netissä ei ole, joten sillä ei ole väliä.
-
Kun olen kuollut, niin olen kuollut. Tyhjä kuori vailla mitään inhimillistä, toki ihmisen ulkomuoto. En minä halua, että minua kinkynä muistetaan, en tosin, että vaniljanakaan. Kuolleena olemiseen ei kuulu mielestäni seksuaalisuuden ulottuvuus millään lailla. Seksuaalisuus on elävien leikkiä, kisailua, totista totta, ilon ja onnen lähde. Minä toivon, että minut muistetaan kokonaisena minänä. Ihmisenä, naisena, hyvän elämän eläneenä ihmisenä. Hautajaiseni tulevat olemaan minun näköiseni ja niissä ei ole yhtään hautajaisvierasta vaan hautajaisystäviä ja -kavereita. En ole koskaan ymmärtänyt termiä hautajaisvieras, läheisethän yleensä hautajaisiin kutsutaan. Ne kinkyt ja vaniljat ja kaikki muutkin siltä väliltä. Toki toivon, että vasta hyvin, hyvin pitkän ajan kuluttua. En ole vielä valmis :)
-
Hautajaiset ovat eloonjääneitä varten.
-
Hautajaiset ovat eloonjääneitä varten.
Niin se kai on.
Olen tiiviimmin ja löyhästi ollut osa suomalaista "kinkyskeneä" n.8 vuotta. Tapaamistani kinkyistä 8 on kuollut tänä aikana.
Kaikki on itselleni tullut täytenä yllätyksenä ja siten järkytyksenä..vaikka en kenenkään kanssa ollut ns."sydänystävä".
Olisiko tällä foorumilla muuten mitään ideaa sellaiselle "hautausmaa"-osastolle,missä kukin voisi jättää halutessaan jäähyväiset tai miten uskookaan/on uskomatta?
Jokaisella lienee tapansa käsitellä tuota "eloonjääneen" surua-
Harvemmin tarvetta kuitenkaan taistella ja/tai kilpailla haudan päällä enää...