Apua vaikeiden tunteiden käsittelyyn polyamorisessa suhteessa

[baarimikko]

Olen polyamorisessa ENM avioliitossa elävä vähän yli neljäkymmentävuotias mies.

Mulla on vaikeita tunteita liittyen vaimon kinkyilyyn. Kirjoittelen tänne ehkä mahdollisen vertaistuen vuoksi, mutta ehkä myös selventääkseni ajatuksiani.

Meidän suhde alkoi monogaamisena, mutta muuttui "don't ask, don't tell" tyyliseksi avoimeksi suhteeksi pari vuotta seurustelun alun jälkeen. Vaimolla oli tuolloin diagnosoimattoman kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi silloin tällöin hyvin seksuaalisesti aktiivisia hypomaanisia kausia ja yhden tälläisen kauden aikana tulin kerran töistä kotiin aiemmin ja löysin vaimon meiltä toisen miehen kanssa.

Saimme käsiteltyä kriisin ja avasimme suhteemme, pyynnöstäni dadt-tyyliin. Olin tuolloin epävarma seksualisuudestani, enkä ollut valmis kohtaamaan vaikeita tunteita ylipäätänsä. Tuo järjestely toimi meille tosi hyvin monta vuotta. Itse nautin vapaudesta kohdata muita ihmisiä, mutta yleensä nuo omat kohtaamiset olivat seksityöntekijöiden kanssa. Se toimi mulle tosi hyvin. En ollut valmis mihinkään rinnakkaiseen suhteeseen välttääkseni hankalia tunteita, enkä kaivannut enempää ystäviä. Satunnainen maksullinen seksi oli minulle tähän juuri oikea tapa toteuttaa itseäni.

Aloitin terapian kolmisen vuotta sitten perhepiirissä ilmenneen vakavan hyväksikäyttötapauksen takia ja hyvin pian tajusin, että minun olisi syytä myös kohdata lapsuuden traumani, jotka syntyivät vanhemman itsemurhasta. Pikkuhiljaa aloin olla valmis kohtaamaan tunteeni ja sain terapiasta paljon työkaluja joiden avulla käsitellä vaikeita asioita elämässäni.

Pääsimme yksilöterapiani kautta myös pariterapiaan ja siitä oli todella paljon apua suhteellemme. Monia solmuja saatiin auki ja luottamuksen ilmapiiri parani. Pystyimme pitkästä aikaa kommunikoimaan kunnioittavasti ja avoimesti toisillemme.

Pikkuhiljaa vaimoni alkoi avautua omista kinkyistä kokemuksistaan. Minusta oli todella ihana kuulla minkälaisia seikkailuja hän oli saanut kokea. Se oli myös todella kiihottavaa. Oma kiinnostukseni kinkyilyyn myös alkoi tästä.

Vaimoni oli joskus vuosia sitten ehdottanut että kokeilisimme seksin aikana köysiä, mutta en ollut tajunnut kuinka tärkeästä asiasta oli kyse hänelle, enkä silloin osannut vastata hänen tarpeisiin. Silloin hän oli tehnyt päätöksen että alkaa itsenäisesti tutustumaan bdsm maailmaan. Tämä tapahtui siis täysin meidän suhteen sääntöjen mukaisesti ja eettisesti toimien.

Tämä selvisi minulle muistaakseni viime kesänä / syksynä ja tulin asiasta todella surulliseksi. Koin että vaimoni ei luottanut minuun tarpeeksi että olisi halunnut minun kanssa kokeilla näitä asioita. Saimme tämänkin asian kuitenkin käsiteltyä ja olin ylpeä vaimostani joka toteuttaa seksuaalisuuttaan tahtomallaan tavalla.

Noihin aikoihin aloin seurata Jodelin avoinparisuhde ja kinky kanavia, koska aihe oli ajankohtainen elämässämme. Vaimoni oli jo kauan ollut aktiivinen Jodlailija.

Eräänä iltana näin avoinparisuhde kanavalla postauksen, jossa aloittaja kyseli, milloin avoin suhde on muuttumassa polyamoriseksi. Postauksen tekijä oli "täällä" ja tunnistin vaimoni kirjoitustyylin siitä. Postauksessa hän kertoi että oli tavannut miehen jonka kanssa hänellä oli suhde joka oli jo syventynyt ihastukseksi ja ehkä rakkaudeksi. He lähettelivät toisillensa hyvän yön viestejä ja aamuisin ensimmäiseksi herättyään kyselivät toistensa kuulumisia. Tiesin heti että kyse oli vaimostani ja illalla hänen kotiin tultuaan kysyin oliko postaus hänen. Vaimo vastasi myöntävästi ja siitä alkoi puolen vuoden intensiivikurssi omien vaikeiden tunteiden kanssa.

Sain vaimolta suunnattoman paljon apua asiaan, päivitimme suhteemme sääntöjä, juttelin myös tämän vaimon rakastajan kanssa ja sekin auttoi minua paljon. Pikkuhiljaa sain sisäistettyä sen, että tämä toinen suhde ei ole vaaraksi meidän primäärisuhteellemme.

Viime syksystä alkaen olen tämän kaiken keskellä myös hyväksynyt sen että minulla on omia kinkkejä ja tajusin vaimon toiminnasta, että se on ok alkaa toteuttamaan fantasioitaan. Kevään aikana olen saanut muutamia kohtaamisia sovittua ja leikkimisestä on tullut asia jota kaipaan.

Mutta samalla kun olen tutustunut tarkemmin kinkyilyyn ja lukenut muitten fantasioita netistä ja Jodelista, olen joutunut ajattelemaan myös vaimoni ja hänen rakastajansa D/s suhdetta.

Kesäkuun aikana olen tehnyt muistiinpanoja aiheesta ja vaikeimpana ajatuksena tällä hetkellä on se, että vaimoni olisi jonkun toisen miehen lelu.

Haluan, että vaimoni saa toteuttaa seksuaalisuuttaan juuri hyväksi katsomallaan tavalla, enkä halua rajoittaa hänen kokemuksiaan.

Vaikeaa tästä tekee kuitenkin se, että minulla ja vaimollani ei ole tällä hetkellä mahdollista leikkiä yhdessä. Siihen on monia syitä. Ensinnäkin elämme kiireistä lapsiperhe-elämää. Toiseksi meillä on ollut ongelmia suhteen aikana sen kanssa, että olen kokenut meidän välisen seksin tapana palauttaa yhteys välillemme. Minulla on ristiriitainen kiintymyssuhde ja ahdistun valtavasti jos koen että yhteys vaimon kanssa katkeaa. Näin käy usein kun hän näkee rakastajaansa. Viimeaikoina tosin olen oppinut jo kokemaan aitoa myötäiloa näistä tapaamisista. Tämä rakastaja kohtelee vaimoani hyvin ja auttaa häntä myös muilla tunne-elämän alueilla. Olen siitä kiitollinen hänelle. Joka tapauksessa, olen näistä em syistä käyttäynyt vaimon kieltäytyessä seksistä välillä hyvin huonosti. En tarkoituksella, enkä ole pystynyt muulla lailla käyttäytymään, koska historiani on mitä on. Eli jos olen ehdottanut vaimolle seksiä ja hän on siitä kieltäytynyt, olen tämän jälkeen ruvennut mököttämään tai olemaan surullinen tai muutoin henkisesti käyttäytynyt arveluttavalla tavalla.

Olen tästä ihan kauhean surullinen että olen näin toiminut. Onneksi olemme saaneet nyt keskusteltua asiasta ja teen töitä asian eteen. En halua toimia niinkuin olen joskus toiminut.

Tämä on siis se syy, että vaimoni kokee että välillämme ei voi (ainakaan vielä pitkään aikaan) olla bdsm leikkiä. Koska siihen saattaisi liittyä kokemuksia esim siitä, että jos haluaisin tehdä jotain vaimoni kanssa jota hän on tehnyt jonkun toisen kanssa, mutta sitten leikkiessämme vaimoni haluaisikin lopettaa, hän pelkää että ei pystyisi käyttämään turvasanaa kanssani, koska hänellä on kokemus siitä, että normiseksiä harrastaessa seksistä kieltäytyminen on johtanut epämieluisaan lopputulokseen. Ymmärrän tämän todella hyvin ja teen kaikkeni, jotta saisin vaimoni luottamuksen palautettua itseeni.

Mutta tämä on työtä jota minun pitää tehdä itse. Ensin hyväksyä tapahtunut. Sitten antaa itselleni anteeksi tapahtunut ja koittaa opetella parempi tapa.

Mutta koen silti suurta ahdistusta siitä, että en voi olla vaimoni leikkikumppani. Ahdistukseen liittyy hyvin paljon kateutta vaimon rakastajaa kohtaan, fomoa kaikesta kivasta mitä he tekevät yhdessä, mihin itse en pääse mukaan. Lisäksi tuntuu vaikealta se että tämä rakastaja olisi vaimoni omistaja ja herra tai vaimoni olisi hänen lelunsa. Nämä asiat eivät kuitenkaan kuulu minulle, vaan liittyvät heidän väliseen kanssakäymiseen. Mutta minun on vaikea saada näitä asioita päästäni pois pyörimästä.

Pahoittelut pitkästä postauksesta. Luulen kuitenkin että jo tästä oli paljon apua minulle, kun sain näitä asioita tänne kirjoittaa.

Kuulisin mielelläni, jos teillä muilla sattuu olemaan samankaltaisia kokemuksia.

[Sinnister94]

Hyvä, että kirjoitit tänne. 💜 Aika varmaankin ja asian rakentava käsittely auttaa, ehkä jopa terapiakin. Seurakunnilta (en ole siis itse uskossa) saa uskontovapaata parisuhdeterapiaa. Kävin itse sellaisessa joskus ex-mieheni kanssa, ja koimme käynnit hyviksi. 🙏👍

[Lovemachine]

Olet mielestäni käsitellyt asioita paljon ja on todella hienoa, että  kirjoitit tänne. Pystyit hyvin avaamaan ajatuksiasi ja tunteitasi meille. Toivottavasti löydät keinoja ja keskustelun kautta myös vertaistukea foorumilta. Tunteet ovat välillä vaikeita käsitellä itsekseen. Kokemuksesta tiedän myös, että lähes kaikki monisuhteiset kokevat koko tunnekirjon ja suurin ero on, että kuinka niitä pystyy tunnistamaan ja käsittelemään.

Puhuminen tietysti suoraan vaimollesi kaikista näistä asioista ja tunteistasi on ensijaisen tärkeää. Yhdessähän muutenkin suhteenne säännöt, tavat ja rajat määritätte.
 
Kuten Sinnister jo sanoi, niin jonkinmoinen terapiakin voisi jo ihan keskustelun vuoksi auttaa. Monesti asiat pystyy kuutioimaan ihan uudella tavalla,kun niistä kirjoittaa tai puhuu muiden kanssa.

Voimia ja myös iloa kinkylöytöretkellesi!

[baarimikko]

Kiitos vastauksista!

Onneksi meillä on vaimon kanssa loistava keskusteluyhteys. Seksuaaliterapeutillekin on varattu jo aika. Pariterapiaa on myös takana. Työkalut siis on kunnossa.

Oli tärkeetä kirjoittaa tää auki itselleen ja huomata, että ei tässä nyt niin isosta asiasta ollutkaan kyse.

Ja Lovemachine oot ihan oikeassa että tunteitten käsittely on helpompaa kun pääsee keskustelemaan muitten kanssa. Mulla on ollut jonkinlainen kynnys tänne kirjoittaa, täytynee aloittaa osallistumaan aktiivisemmin keskusteluun täällä, sekin voisi auttaa jo paljon

[Midnight]

Hienoa että uskalsit kirjoittaa, olen aivan varma että moni muu polysuhteessa elävä ihminen samaistuu yhteen tai useampaan kohtaan kirjoituksessasi. On myös mahtavaa kuulla että teillä on hyvä keskusteluyhteys - monilla tätä ei valitettavasti aina ole. Nämä on vaikeita asioita ja kaikista tunteista pitää pystyä puhumaan.

Olen myös huomannut että näissä asioissa tuntuu olevan kahta ääripäätä: heitä, jotka haluavat kuulla ihan kaiken yksityiskohtia myöten, ja sitten heitä, jotka eivät halua kuulla oikeastaan mitään, mitä puoliso puuhaa jonkun toisen kanssa. Jos haluaa kuulla kaiken, sillä säästää itsensä siitä että alkaisi mielikuvitus laukkaamaan ja kuvittelisi yhtä sun toista mutta samalla voi myös satuttaa itseään. Tunnistan itseni hyvin tuosta "Ahdistukseen liittyy hyvin paljon kateutta vaimon rakastajaa kohtaan, fomoa kaikesta kivasta mitä he tekevät yhdessä, mihin itse en pääse mukaan". En ole itsekään ihan varma kumpaa ääripäätä olen, vai olenko keskellä.

Toinen asia mikä tuli mieleen on se, että kaikesta voi ja pitääkin sopia. Jos jostain asiasta tulee toiselle ihan sietämätön olo, pitääkö sitä kestää loputtomiin? Mihin raja vedetään? Onko sulle varmasti ja ihan aikuisten oikeasti kaikki ok, mitä puoliso tekee? Mielestäni kenenkään ei pidä uhrata omaa terveyttään, henkistä tai fyysistä, loputtomiin toisen onnellisuuden puolesta.


Sitten vielä ehkä se mikä pisti silmään eniten:

Tämä on siis se syy, että vaimoni kokee että välillämme ei voi (ainakaan vielä pitkään aikaan) olla bdsm leikkiä. Koska siihen saattaisi liittyä kokemuksia esim siitä, että jos haluaisin tehdä jotain vaimoni kanssa jota hän on tehnyt jonkun toisen kanssa, mutta sitten leikkiessämme vaimoni haluaisikin lopettaa, hän pelkää että ei pystyisi käyttämään turvasanaa kanssani, koska hänellä on kokemus siitä, että normiseksiä harrastaessa seksistä kieltäytyminen on johtanut epämieluisaan lopputulokseen. Ymmärrän tämän todella hyvin ja teen kaikkeni, jotta saisin vaimoni luottamuksen palautettua itseeni.

Kurjaa kuulla että jotain ikävää (to put it mildly) on selkeästi tapahtunut ja ymmärrät varmasti itsekin, että kenenkään ei kuuluisi pelätä kieltäytyä seksistä. Ei kenenkään. Jos jotain positiivista tästä etsisi, niin hyvä että olet ymmärtänyt asian - mutta luottamuksen ja turvallisuuden tunteen jälleenrakentaminen vie aikaa, jos se edes ylipäätään on enää mahdollista.

Toivotaan parasta, teille molemmille.

[Floora]

Mököttäminen seksin kieltäytymisestä on itselle kerrasta poikki juttu. Jos vaimo sen jälkeen suostuisi seksiin niin se olisi painostettu suostumus. Hienoa, että oot saanu työstettyä sitä. Toivottavasti vaimollasikin on joku ulkopuolinen (kenties ammattitaho) kelle puhua asiasta ja työstää omia tunteitaan liittyen suhdekuvioon. On hienoa, että uskalsit kirjoittaa!

[baarimikko]

Kiitos myös Floora ja Midnight vastauksistanne.

Mulla on paljon käsiteltävää vielä ja tiedän että olen välillä toiminut väärin. Onneksi olen ymmärtänyt asian ja teen nyt töitä sen hyväksymiseksi ja omien haitallisten käyttäytymismallien korjaamiseksi.

Oon tosi onnekas siitä syystä että mun ja vaimon välinen rakkaus ei ole vähentynyt näitten vaikeitten asioitten käsittelyssä, vaan kasvanut.

[Digitalis]

Minusta näistä sinun pohdinnoista pystyy rivien välistä tunnistamaan valtavan ison työmäärän jonka olet jo tehnyt näiden vaikeiden tunteiden käsittelemisessä ja erityisesti niiden olemassaolon sietämisessä. Myös tuo että pystyy aidosti itselleen myöntämään, että joku käyttäytymismalli on huono, on tosi iso juttu. Asioiden myöntäminen ei tietenkään saa niitä huonoja juttuja tekemättömäksi ja oma kokemus tästä on että se jos mikä voi masentaa. Mutta kaikki tämä prosessointi on vaivan arvoista, lupaan sen sinulle. Anna sille aikaa.

[baarimikko]

Kiitos Digitalis 

Se on ihan hirveetä tajuta toimineensa väärin. Mutta siinä elämänvaiheessa mun taustalla ja ristiriitaisella kiintymyssuhteella se oli mulle ainoa tapa toimia. En osannut muuta. Onneksi nyt terapiaa kolme vuotta ja pariterapiaa vuosia takana. Ja toimiva keskusteluyhteys ja rakkaus vaimoon. Nää auttaa.

Meillä on kyl keskinäisessä seksielämässä isoja lukkoja joiden käsittelemistä varten otetaan ulkopuolinen ammattilainen mukaan.

Ja vaimolla on hyvä hoitosuhde jossa pääsee käsittelemään asioita yksin.

Kyllä tää tästä. Mut välillä vaa hajottaa käsittää oman toiminnan tuhoisuus.

[Janetar]

Ilman arvottamista tulee mieleen kysyä, että mitä yhteistä sinulla on vaimosi kanssa 'avioliiton' ja lasten lisäksi?

[baarimikko]

Me jaetaan samat arvot, meillä on huvin mätsäävät huumorintajut. Me molemmat halutaa elää perhe-elämää ja meillä on kaks ihanaa pientä lasta yhdessä. Me ollaan toistemme elämänkumppanit ja halutaan vanheta yhdessä.

Liitteenä viesti jonka sain just vaimolta eilen:

[baarimikko]

En ihan ymmärrä mitä ajat takaa tolla kysymyksellä?

[baarimikko]

Tuli vähän outo fiilis tosta kysymyksestä, niin ajattelin kysyä että mitä tarkoitit sillä?

[Janetar]

Alkuperäisesä kirjoituksessasi jäi kovin vähäiseksi yhteisen elämänne kuvaus, mutta vastauksesi valotti sitä hyvin 🙂

[baarimikko]

Ok, hyvä. Meillä on siis todella ihana parisuhde. Mutta myös näitä vaikeita tunteita ja välillä ajattelematonta käytöstä. Molemmin puolin.

Mutta me tehdään todella paljon töitä tän eteen. Koska me halutaan olla yhdessä.