Uskotko, että kinkytaipumustesi taustalla on kasvuolosuhteet?

[Mr_tom]

Kuvittelen että kasvuolosuhteet vaikuttaa aina jollain tavalla kinkytaipumuksiin, enemmän tai vähemmän.

Ite oon miettinyt että kiusatuksi tuleminen, tosi rankat kouluvuodet on kyllä vaikuttanut asioihin. Myöskin sillon nuorena löysin pornon, minkä kautta on varmasti vaikuttanut omiin mieltymyksiin.

Toisaalta oli miten oli, tykkään itsestäni kaikkien kinkymieltymysten kanssa 

[Laurentzia41]

Tämä on niin hyvä pohdinnan paikka jälleen. Itse esittelen monesti tehdasasetus pervoksi. Noh, mitä tämä tarkoittaa miun kohdalla käytännössä. Kompleksi traumatausta ja mielenterveyden haasteita - CHECK. Sukupolviset traumasiirtymät ja periytyvät terveyshaitat ja neuropiirteisyys - CHECK. Sosiaaliset ja sosioekonomiset kassusolosuhteet sekä arvo- ja asenneilmapiiri - emotionaaliset kiintymyssuhdetraumat - CHECK. Ace eli adverse childhood exprience pisteet (lapsuuden haitalliset kokemukset) kohdallaan.
Sama suomeksi semilestadiolaisen suurperheen erityisherkistynyt kuopus joka kasvaa alkoholisti-päihde- ja mt-haasteita täynnä olevassa kodissa. Altistuu mm.pornolle  ja kehon itsemääräämisoikeuden rajojen ylityksille todellakin liian varhain.

Jos en olisi 20v tavannut exääni olisin todennäköisesti päässyt toteuttamaan tätä kinky tehdasohjelmointia jo paljon aiemmin. Selvimpinä tästä on olleet mm. makuukammarissa ja arkielämässä tietynlainen aisti- ja mielihyvähakuisuus ja kontrolloiva turvallisuuteen pyrkivä asenne. Autonomisen hermoston tasolla tämä taas on tarkoittanut stressinhallintaan liittyviä haasteita, kehon ja mielen psykosomaattista ylireagointia sekä mielenterveyden tasapainon haasteita. Nykyään bdsm on elämäntyyli, jossa niin moni asia elämässäni on päässyt oikeisiin uomiinsa. Minuutta kahlinnut syvä häpeä omaa seksualisuuttaan - mukamas poikkeavaa, kohtaan on hävinnyt. 

[Mielenkiintoista]

En usko, että kasvuolosuhteet olisivat vaikuttaneet kinkyyteeni. Olen elänyt hyvän ja onnellisen lapsuuden. Siitä huolimatta ihan pienestä lapsesta alkaen on kiinnostanut kutittaminen ja sukkahousuja jalassaan pitävät naiset. Toki koulussa oli jonkun verran kiusaamista, mutta jo ennen koulua kiinnostivat nämä asiat.

[DeSatana]

Itselläni kinkyily on ehkä jotain kapinaa lapsuudessa ja nuoruudessa koettua tukahduttavaa ilmapiiriä kohtaan. Halusin aina enemmän mitä hyväksyttiin. Vaadin huomiota ja pienestä saakka se, että muut tekivät kuten halusin, oli iso asia. Teini-iässä koettu kiusaaminen vain vahvisti ajatusta ja halua olla vallankäyttäjä. Ajatus siitä, että voisin joskus päättää mitä ne kaikki "suositut" tyypit tekivät, oli huumaava. Saisivat vielä joskus nuolla saappaitani! Kadehdin myös luonnostaan dominoivia ja itsevarmuutensa näyttäviä tyyppejä, joilla usein näytti olevan myös paljon seksuaalista vetovoimaa.

Voimakastahtoisena ihmisenä toki viehtymys alistamiseen lienee aika synnynnäinenkin ja en olisi sitä mitenkään voinut välttääkään. Ensimmäiset seksifantasiat, joita muistan, liittyivät tilanteisiin, joissa joku otti eikä turhia kysellyt. Mistään ulkopuolelta en niitä oppinut, koska seksi oli lapsuudenkodissani aika lailla tabu, josta puhuttiin enintään jossain abstraktissa mielessä. Vanhemmat ovat kummatkin uskovia ja kaikki vähänkin saippusarjoja rajumpi meno oli kiellettyä. Se toki saattoi vain lisätä omaa innostusta ja uteliaisuutta kiellettyä ja tuntematonta kohtaan. Halusin aina mennä pidemmälle ja nähdä enemmän. 

[rouquine]

Mietin aina ihan kamalasti menneisyyden vaikutusta ja samalla yritän myös olla antamatta sen vaikuttaa jottei se rajoittaisi minua.
Mutta kyllä, itsellä on vaikuttanut todella paljon se että miten minut on kasvatettu ja minkä coping mechanismin olen lapsena valinnut. Eli olen aina lapsena miellyttämisen ja alistumisen kautta saanut hyväksyntää. Tehtävänä on ollut olla helppo, hijainen ja vaivaton. Tämä on syvälle selkäytimeen opittu juttu josta opettelen edelleenkin pois. Mutta on ihana -välillä- antaa sille puolelle itsessään valta alistuessa ja miellyttäessä domia. Tässä leikissä on kuitenkin turvalliset rajat jotka on yhdessä keskusteltu ja määritelty.  Jotta en kuitenkaan uppoaisi liikaa siihen samaan vanhaan liian voimakkaasti niin 24/7 d/s suhteet eivät sovi itselle. Tai no, never say ever. Jos olisi dom joka osaisi ottaa tämän todella hyvin huomioon ja hallitsisi tilannetta hyvin tarkkaan miettien minun kokonaisvaltaista hyvinvointiani niin ehkä.

[Pekksi]

Minun äitini oli erittäin voimakastahtoinen ja ajoittain epävakaa persoona, joka erakoitui vanhempana. Isäni oli pehmeä ja vältti kaikkia konflikteja. Kumpaakaan ei vanhemman rooli kauheasti kiinnostanut. Minuun tämä vaikutti niin, että en halunnut alistua äidin tahtoon ja taistelin sitä vastaan, toisaalta usein omaksuin isän konflikteja ja määrätietoisuutta välttelevän asenteen. Tämä on tietysti ristiriitaista, mutta olenkin aina kokenut itseni hyvin ristiriitaiseksi, epävarmaksi ja epämääräiseksi. Vaimoni paljastui subiksi ja se laittoi minut pohtimaan myös itseäni. Olen aina kokenut alistumisen tarpeeni ihmissuhteissa vääräksi ja painolastiksi, ja itse asiassa koen, että BDSM on ollut minulle terapeuttista ja on poistanut ristiriitaa ja epämääräisyyttä. Olen paljon onnellisempi, kun otan ohjat. Ikään kuin olen se, joka minun piti olla. Se heijastuu muuhunkin elämään ja työhön. Roolileikistä on tullut minulle terapiaa ja olikin onnekas sattuma, että vaimoni tutustutti minut tähän ja on minulle hyvä partneri. Mitään käsitystä tästä ei meillä ollut suhteen alkupuolella. Mutta elämä on seikkailu.