Kun paha olo tuntuu ylitsepääsemättömältä

[Amunet]

Onnistunut sessio vapauttaa kehossa endorfiineja ja adrenaliinia. Kun pitoisuudet tippuu,tulee droppi. Kehon kemiaa. Psykologiset vaikutukset siinä mukana tekee dropista helvetinmoisen "krapulan". Miten hoitaa tilannetta:

Ennaltaehkäise mm. tiedostamalla, että näin voi käydä. Syö ja juo (ei alkoholia) ennen sessiota. Puhu asiasta domin kanssa. Hän ei voi auttaa, ellei tiedä ja ymmärrä, mitä koet. Varaa jälkihoitoon tarvittavat eväät.

Jälkihoito: etsi sinulle sopivin tapa helliä itseäsi. Herkut, lämmin peitto, hyvä kirja, leffa. Halaile ja pussaile. Lepää ja anna itsellesi lupa olla alakuloinen. Tunne voi olla voimakas, kuin masennus, mutta se menee ohi. Kertaa mielessäsi mitä sessiossa tapahtui, mitä tunsit, mitka asiat koit hyväksi ja mitkä et. Juttele domin kanssa sitten, kun on sen aika.

[DareDoll]

Hieno ja rohkea kirjoitus Jeniltä.

Itse en ole kokenut "mie romahan" - tuntemuksia (ainakaan negatiivisesti) koskaan sessioiden jälkeen vaikka olen tunteella ja tuulella käyvä ihminen muuten kyllä ja ahdistusoireilta en ole elämässä välttynyt. Olenkin miettinyt että kai mulla vaikuttaa ne seksin (sessiot mulle eli bdsm on seksuaalista nautintoa) jälkeiset hormonit niin kauan ja hyvin että fiilistelen vaan hyvillä mielin sen jälkeen... 

[sandra2]

mahtavaa kun joku oikeasti kirjoittaa tästä aiheesta. Monia auttaa varmasti.

[Chmlnidae]

Uuuhhh, kirjoitin jonkinlaisen sepustuksen, mut sitten jotenkin tuhosin sen  joten antaa nyt olla. Ja tässä sen sijaan yhden suosikkini JP. Searsin varsin pätevät neuvot 

https://www.youtube.com/watch?v=NR8RdFg6Llc

[Chmlnidae]

Niin joo. Ainakin ehdotin eilen kadonneessa viestissäni laulua yhdeksi apukeinoksi pahaan oloon. Kiinalaisessa lääketieteessä käytetään. Tanssi täällä mainittiin, ja sitten sellainen täristäminen (käyttääköhän meilläpäin traumaterapeutit jotain tämän tapaista...?). Samoin jokin kunnon treeni, äskeisessä linkissä se meditaatio jo mainittiin, mutta ihan mikä vain mikä itselle toimii niin että vie mukanaan, vaikka kunnon lenkki, niinku nicolaus sanoi.
Sit ne ystävän avun pyytäminen (niin että kertoo mihin tarvitsee häntä, ei käytä toista ihmistä luvatta). Tai vaikka muiden auttaminen (sillä siitä tulee hyvä olo itsellekin, kts.ed., mutta toimii sitten tämäkin vain jos on pyyteetöntä).

Mutta, myös ihan pohjimmiltaan tieto siitä että se mikä tulee myös menee, voi auttaa (ainakin kun on kokemusta kertynyt asiasta). Tunteet ja olotilat tulee kokea, hieman ehkä miettiä miksi sattuu (se itsensä oppiminen nääs) ja antaa niiden mennä kun ovat mennäkseen.
Oleellinen olisi myös oppia taito huolehtia itsestään. Löytää se auttaja itsensä sisältä niin että osaa ottaa itsensä syliinsä (jep, ei mennä tähän pidemmälle, mutta suosittelen).
Sinänsä en oikein tajua mikä se sellainen dominoiva on joka ei osaa opettaa subiaan huolehtimaan itsestään....en aivan saa kiinni silloin D/s-kuvion juonesta (saa kertoa).

Ai niin, vielä; jotenkin jos tulee noita droppeja sessioinnista niin ajattelen että toiminta ei ole ollut balanssissa kokonaisuutena. Onneksi, yleensä, asioita voi ratkoa myös jälkikäteen. Kun ei minulle ainakaan ihan riitä selitykseksi nuo endrfiinit ja adrenaliinit; ja kemiat, niitä voidaan stimuloida monessa muussakin toiminnassa ilman minkäänlaista droppailua jälkikäteen.

[Amunet]

 "jos tulee noita droppeja sessioinnista niin ajattelen että toiminta ei ole ollut balanssissa kokonaisuutena"

No tuo nyt ei välttämättä pidä paikkaansa. Keho vapauttaa mm.endorfiinia ihan mielettömät määrät, KUN sessio on onnistunut. Kuka on maannut melkein tainnoksissa ja euforiassa kunnollisen kipu-session jälkeen käsi ylös hep Ja silti voi tulla raju pudotus, kun kehon hormonipitoisuudet tippuu normitasolle. Droppaaminen ei tarkoita sitä, että sessio meni pieleen.

[Chmlnidae]

...en tarkoittanut "kokonaisuudella" sessiota, vain. Ylipäänsä ajattelen ennemmin ihmissuhde-  kuin sessiotasolla. Ei oikein voi jakaa sessiomitalla ihmissuhdetta. Ihminen on ennen ja jälkeen session eri eri päivinä, ja lisäksi erilainen eri sessioissa, ja sessiot on aina erilaisia. lukematon määrä muuttujia ja mahdollsiuuksia. Eli ei ihan heti selvitettävissä mistä jokin droppailu johtuu, edes yksittäisen ihmisen kohdalla, saati että annamme jonkin kemiallisen selityksen joka ei nyt vain kertakaikkiaan riitä.

[Zenith]

Komppaan tässä Chimlnidaen ajatuksia. Ja samalla uskon myös endorfiinidroppiin  . Oma kokemus on kuitenkin sellainen, että pää edellä kympistä katuun -fiilis tulee, jos tilanteessa on muita epävarmuustekijöitä. Erityisesti "ihmissuhdeosastolla", vaikka en itse taida tajutakaan, mitä ne muut osastot on... Se kokonaisvaltaisuus...

Mutta niin dropit kuin suhteetkin on jokaisella omansa, eivät taida väittelyllä tai todistelulla muuksi muuttua.

Alkuperäiseen tai ainakin aiemmin keskusteltuun selviytymisstrategiaan viitaten. Oma mielipiteeni. Parasta olisi, jos dropin uhatessa tai tullessa päälle saisi purkaa tunteitaan vastakappaleensa kanssa. Kainalossa, kiitos. Minimi, että on muuten luottava suhde ja edes viestiyhteys.

Itkuhan siitä kumminkin tulee, joten se on sitten vaan itkettävä, ja odotettava, että aurinko nousee kaamoksesta. Muista se hyvä, mitä olet kokenut, luo uskoa, että sen uudelleen saat. Kaikki konstit karkista kuntosaliin ja viinipulollisen kera ystävän kanssa rupatteluun toimii, minulla. Yksin jääminen on kuitenkin pahinta, joten on pitänyt opetella avaamaan suunsa. Voisihan se olla päiväkirjakin, tai kirje. Kukin tavallaan.

[Chmlnidae]

...ja jos vielä täsmennetään, niin balanssi koskee myös ihmistä yksilönä, ei vain suhdetta. Enkä siis kiellä etteikö kemialla ole omaa merkitystään. Kyllä kymmenen kilsan lenkin, tunnin tanssin tai oikein pätevän joogan jälkeen aikalailla kaikenlaista kemiaa tapahtuu ilman yhtään suhdettakin (mutta myös muuta).

[catzkiss]

Olen monesta asiasta Chmlnidaen kanssa samaa mieltä. Myös siitä, että jos suhde ja sen osatekijät ovat kunnossa, ei droppi tunnu niin pahalta, kun sitä ei silloin välttämättä huomaa. Eli foorumillakin monesti mainittu jälkihoito on erittäin tarpeellista ja jälkihoidon tarve pitäisi kummankin osapuolen oppia huomaamaan kumppanista. Helppoa se ei ole, sillä itselleni ainakin on erittäin vaikea pyytää apua ja jälkihoitoa, jos droppi tulee vaikka kolmen päivän viiveellä ja sen maailman ihanimman ihmisen kainalo ei juuri nyt satu olemaan saatavilla. Ymmärrän kyllä, että kukaan ei ole ajatustenlukija ja kaikista tunteista ja oloista pitää pystyä keskustelemaan. Joskus kuitenkin epätietoisuus saattaa ottaa vallan, eikä apua uskalla pyytää. Jos suhde on toimivalla pohjalla, kumpikin varmasti haluaa antaa toiselle parhaan mahdollisen tuen, jos asioista ollaan tietoisia. Helppoa kirjoitettuna, käytännössä välillä mahdotonta.
Toki kehon omia endorfiinipöhinöitä voi sytytellä tanssin, laulun, lenkkeilyn yms. mikä nyt kellekin sopii, avulla, mutta aina se ei vaan onnistu. Joskus droppi lamaa tekemisen halun täysin, eikä kyse ole välttämättä masennuksesta. Minulla ainakin keskustelu suhteen toisen osapuolen kanssa auttaa, siis kuulla toisen ääni, tuntea, että toinen on siinä, vaikka välimatkaa olisikin maantieteellisesti.  Tosin aina sitä ei välttämättä itselleen haluaisi myöntää ja sitten yksinään tappelee sen oman pahan olonsa kanssa antaa koko maailman kaatua päälle.
Ihannetilanne tietenkin olisi se, että se maailman tärkein ihminen olisi aina tarpeeksi lähellä ja tunnistaisi droppauksen oireet. Vaikkakaan sätkynukkea ei suhteen toisesta osapuolesta droppioireiden avulla saakaan tehdä.

[IKRM]

What goes up must come down.

Jos lennellään, tullaan alas. Niin se vaan menee.

Dominoiva punnitaan droppien hoitamisella, ei sillä että pystyy ne estämään. Tai, pystyyhän ne estämään, mutta sitten ei myöskään lennellä.

IKRM

[Amunet]

Totta tuo, pitäisi tarkastella asiaa kokonaisvaltaisemmin kuin pelkästään sessiona, hyvä huomio Itsetuntemus on kyllä hyvin tärkeää, samoin kokenut dom. Jos on mitään ongelmaa mielenterveyden saralla, joka ei ole hoidossa tai dom ei siitä tiedä, niin voi pojat soppa on valmis.

[misuli_n]

Joskus kuri antaa turvaa.

[peksu]

Misulin tekstiin viitaten. Olen samaa mieltä. D/s suhteeseen kuluu osaltaan kuri ( ei väitellä termin merkityksestä ) . Siinä tulee mukana huolehtiminen ja välittäminen. Tunne, että on turvassa.

Sitten tuo subdrop. En tiedä siihen mitään takuuvarmaa keinoa. Ainakaan hukkaan ei mene jos sen puolituntia sylikkäin ja silitellen makoilee, tai nukahtaa sitten tunniksi.

Jos on vakiintunut D/s suhde niin subin täytyy voida soittaa jos toisena tai kolmantena päivänä droppi iskee. Matkaahan voi olla satoja kilometrejä.
Näin nyt sen mietin

[Chmlnidae]

Toisaalta kyllähän se sessiointikin voi olla balansoivaa, suuntaan tai toiseen. Jollekin bondake, jollekin piiskaus, voi olla vain hyvin tasoittavaa ja rauhoittavaa toimintaa.
 Eli elämä nyt vaan on niin onnea kuin surua. Siinä vaiheessa varmaan voisin huolestua jos jompi kumpi jää pysyväskis tilaksi. Myrsypilvet ei väisty tai aurinko porottaa niin ettei tarpeellista lepoa saa ollenkaan. Mennään koko ajan joko matalalla tai korkealla. Molemmissa mielialoissa kun on hyvät ja huonot puolensa. Onnellisuudessa intensiivisimmillään liika ekstaattisuus huonoa (homma menee tunnottomaksi, ylikierroskille), ja surussa taas hyvää sen syvyys ja rauhoittavuus (mutta tylsistyttävyys tappavaa).
Että ylämäki, alamäki yhdessä kulkien, vai miten se meni....huippuja ja laaksoja. Tilanteen ja suhteen, ja ihmisten mukaan sitten varmaan löytyy ne tavat kohdata ja pitää huoli niin itsestä kuin toisesta. Kun sitä sessiointiakin on niin kovin monenlaista. Välillä tulee sellainen tunne että juuri tuo D/s olisi se johon liitetään droppailu. Onkohan se sitten niin....

Niin ja tosiaan, kuten Amunet, sanoi ei se tarkoita että jos droppaa että jokin meni pieleen juuri sessiossa, tai edes että se droppi on aina vain negatiivinen asia.