BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: KissySweet - 22.09.2020, 19:12
-
Miten domit ja dommet suhtautuvat itkemiseen? En ole age player tai mitään. Tulee tippa linssiin jo kun syön maukasta ruokaa.
Haluaisin kuulla kokemuksia tästä.
-
Miten domit ja dommet suhtautuvat itkemiseen? En ole age player tai mitään. Tulee tippa linssiin jo kun syön maukasta ruokaa.
Haluaisin kuulla kokemuksia tästä.
Kai se on yksilöstä kiinni. Joku haluaa että sub itkee, toinen ei missään nimessä. Itse tahtoisin itkeä (se varmaan vapauttaisi mukavasti) ja domit joiden kanssa olen ollut ovat halunneet että itken, mutta itku ei vaan tule, vaikka minua kuinka hakataan.
-
Piiskaamalla minuukaan ei itkemään oo saanu kukaan.
Muutenkaan en oikein pysty itkemään muiden läsnäollessa.
Pari kertaa on käynyt lähellä ja yhden kerran sitten hillintä petti ja itkinkin vähän.
-
Itkun vaikutus riippuu siitä, mistä se johtuu.
Kyyneleet toki aina maistuu hyvältä. :o
-
Tuli taas vaihteeksi viikonlopun aikaan itkettyä (hyvää itkua) niin maan perkeleesti, kun Herra kuljetti narttunsa toistuvasti äärettömään nautintoon ja ylikin. Osa orgasmeista tulee aina kyynelten kanssa, ja jälkeenpäin vasta itkettikin, kun kaikki oli niin täydellisen hyvin.
Tämä kuuluu kohdallani pakettiin, eli itku täytyy hyväksyä, jos kanssani tahtoo jotain seksihommia harrastaa. Toki tällainen ominaisuus aiheuttaa ensin hämmästystä, mutta moitteita tai muutakaan dissaamista ei ole kohdalle onneksi sattunut.
Paha itku on sitten se, joka tulee esimerkiksi ahdistuksesta, epäreiluudesta, liian suurista vaatimuksista tai välinpitämättömyydestä, ja sitä aiheuttavia ihmisiä opettelen poistamaan elämästäni.
Kipuitkua ei sitten kovin helposti tulekaan, tai sitten en ole (onneksi?) törmännyt sellaista aktiivisesti hakevaan tyyppiin :)
*Edit typo
-
Itku on tunne. Tai tunteen seuraus. Tervetullut ja ei lainkaan väheksyttävä.
Jos subi itkee kivusta niin kiihotun, jos hyvästä olosta niin sieluni sulaa. Jos siitä, että kaikki on menny väärällä lailla vituilleen niin sitten on aika pohtia yhdessä mitä olisi pitänyt tehdä paremmin.
Antaa kaikkien tunteiden vaan tulla, hyviä ja merkityksellisiä on ne.
-
Minä itken usein ja paljon. Pidän tätä hyvänä asiana; se puhdistaa ja purkaa tunteita. Itken ilosta, itken surusta, itken kivusta, itken kun nautin. Myös seksin aikana saatan itkeä ja silloin, kun mua piiskataan. Joidenkin kumppaneiden mielestä mun herkkyys on ollut kiusallistakin, mutta he olivatkin vääriä kumppaneita minulle.
-
Muuan sub-nainen, itse piiskaamisen(sa) suunnittelua neuvoteltaessa kysyi minulta:
"..., mutta k e s t ä t s ä sit, jos mä siinä sit niinku itken? ???, täten m i n u n hyvinvoinnistani edeltä käsin jo h u o l t a - hyvin liikuttavasti :love:
kantaen, mikä tiedustelu yllätti(kin), joten kerroin , että no totta ihmeessä ja kivaa vaan on, jos itkettää/itket, kun minusta se luo tunnelman
intiimiyttä vain... Niin ja lopetan tietysti sopimuksen mukaisesti yms, että kyllä se itkunvollotus vaan passaa, elä siitä huolta kanna...
ITKEMISESTÄ yleisesti: ilman d/s-asetelmia ollenkaan:
Itkeä vollottaisin s u u r e l l a t u n t e e l l a Omia Ahdistuksiani kauas poies, mutta henk.koht tämä itse-terapeuttinen menetelmä :)
ei mulla onnistu. Ei niin millään! :( Yrityksiä on joskus ollut, mutta aina on moinen sortunut vain - itseänikin kammottavan :o kuuloiseksi
äheltämiseksi, ja lopettanut olen äkisti, viimein peljästyen, miltä on mahtanut naapuriinkin kuulua, räplääkö jo siellä että 112, kohta
poliisi ovella: " mikä möly siellä on! Tulkaas ulos! Henkeäkö siellä joltain viedään!". Sellaista aiheesta itse, yleisesti, viistolla umpipimeellä
-kornillakin kai(?) huumorilla/"huumorilla" - itseni läpikotaisin tunteva/tietävä kun olen, sano! Tottamaar, notta! ... sukujuurekkin, toiselta
puolen, Etelä-Pohojommaalta kun on!
-
Itku olisi ainakin minulle hämmentävä ja toiminnan ainakin hetkeksi lopettava kokemus. Olisi hyvä tietää etukäteen mikäli sub on itkuherkkä. Ennen sessioita tapahtuvassa neuvottelussa asia olisi hyvä ottaa esille.
-
Itse saatan itkeä ennemmin nautinnosta ja vaikkapa siitä että joudun nöyrtymään tai tunnustamaan tehdyt mokat. Olen kertonut Herralle, että jos itken, se ei tarkoita että sessio pitää lopettaa ja se on yksinkertaisesti jonkinlainen tunnekuohu, jota sessioinnilla haenkin. Kehomuisti on vahva, joten koen itkun vapauttavana, puhdistavana ja rentouttavana asiana. Toisinaan oloni on tosi stressaantunut ja odotan sessiota, jotta saisin tällaisen purkauksen.
-
Itse olen aika itkuherkkä, ja vaikka olenkin myös pikkuinen, ei itkeminen mielestäni ole mikään pikkuisten yksinoikeus. Kipu aiheuttaa itkureaktion, samoin kuin nautinto, monesti muutkin jollain lailla intensiivisen intiimit hetket avaavat kyynelkanavani varoittamatta, enkä aina itsekään ymmärrä miksi itken. Onneksi omistajani on oppinut ja hyväksynyt tämän, eikä säikähdä kyyneleitäni. Kuulemma se on hänelle söpöä, ja sadistina välillä nautinnollistakin. ::) Itse pidän tätä puoltani rasittavana, mutta vähemmän hävettävänä kuin joskus aiemmin.
Mekin ollaan sovittu, että pillitys ei vastaa turvasanaa, koska se on itselleni niin luonnollinen reaktio, eikä tarkoita että jokin rajani olisi ylitetty. Kuitenkin jos itken ihan hirveästi alistamisen yhteydessä, niin menen myös todennäköisesti aika syvälle subspaceen, jolloin jälkihoidon tarve voi olla vähän suurempi.
-
Mulla on aika vaihteleva suhde itkemiseen. Yleisesti saatan helposti itkeä, vaikka naurun tai jonkin surullisen asian / yleisen teeman yhteydessä. Kyynel saattaa ihan estoitta vierähtää poskelle jonkin surullisen leffan / sarjan / dokumentin aikana eikä mulla ole minkäänlaista ongelmaa tollasten tilanteiden kanssa. Nauran usein myös niin paljon etten saa henkeä, jolloin räkä ja kyyneleet lentävät ;D Itseeni liittymättömien asioiden vuoksi (muiden suru, empatia muita kohtaan jne) itken siis helposti muiden seurassa enkä koe siinä mitään outoa tai väärää, mutta heti kun pitäisi itkeä itseni vuoksi, se onkin paljon vaikeampaa. Varsinkin, jos siinä on joku näkemässä.
Jos joku koittaa saada mua henkilökohtaisesti murtumaan tai jos mulla on henkilökohtaisia asioita, jotka painaa mun mieltä, niin sellasten asioiden kanssa en todellakaan halua itkeä kenenkään läheisyydessä ja se itkeminen vituttais mua suuresti, varsinkin jos joku muu sen näkisi. Esim. piiskatessa niin teen kaikkeni ettei itku tulisi, koska mua vituttais murtua sillä tavalla jonkun edessä. Omien analyysien mukaan se liittyy ehkä siihen, että mun on vaikea luottaa kehenkään niin täydellisesti, että uskaltaisin vuotaa omat henkilökohtaiset suruni muiden kannettavaksi tai tietoon? Olen kasvanut sellaisessa ympäristössä, missä itkusta ei ole hirveästi ole ollut hyötyä enkä ole ikinä sen avulla saanut mitään empatiaa, niin sen funktio on vääristynyt mulle.
En näe itkua missään tilanteessa heikkouden merkkinä, en muiden enkä edes itseni kohdalla, mutta minua ärsyttää henkilökohtaisesti vuodattaa kyyneleitä itseni takia. Muiden vuoksi kyllä vuodatan niitä mieluusti ja myös kannustan muita olemaan avoimia kyyneleidensä kanssa, eli tämä itkun funktion vääristymä koskettaa vaan ja ainoastaan omia asioitani. Mutta koska bdsm-sessiot ovat osa minua, niin en mieluusti itke niissäkään. Ja jos itken ja partnerini sen näkee, niin se vituttaa. Osittain tätä painetta on ehkä lisännyt se, että olen masokisti-sub ja tämä leima luo painetta KESTÄÄ KAIKKI KIPU, NYT JA AINA. Tiedän, että masokistius ei riipu siitä itkeekö kivun kanssa vai ei, mutta tämä onkin osa omaa ajatuksellista vääristymääni, joka saa minut ajattelemaan, että nyt kun itken kivun takia, niin en ansaitsekaan enää olla masokisti.
Itsekseni kyllä osaan itkeä ja purkaa sillä tavalla omaa suruani ja ahdistustani, jos niitä ikinä on. Mutta toisen seurassa en sitä tee, ja jos niin tapahtuu, niin vituttaa kyllä perkeleesti.
-
Luonnollinen reaktio. Ei haittaa itteeni. Oli sitten sessioss tai sen ulkopuolella.
Ehkä sitä saatto ekoilla kerroilla vähän hämmentyy ku tuli vastaan noin vahvoja tunnereaktioita.
Itse itken ku siltä tuntuu ni suon muille saman oikeuden.
-
Dommena mulle on ihan ok, että subini itkee. Tosin herkkyys siihen on hyvä tietää etukäteen. Pääsääntöisesti liitän itkun luonnollisesti subspaceen tai sovittuun kipuun, jossa mennään sietokyvyn yli, muissa tapauksissa huolestuisin ja tsekkaisin, olisiko turvasanan paikka.
Ja musta erityisesti miehen kyyneleet on erityisen kaunista katsottavaa ❤️
-
Subina on jokseenkin tyydyttävää nähdä toisen nauttivan omasta itkusta. ^-^
-
Itku on minusta hyvä reaktio kipuun ja joihinkin muihin asioihin. Pidän ilman muuta siitä, jos vaikka piiskattava itkee. Haluan kuitenkin olla varma, että itku johtuu oikeasta syystä eikä esimerkiksi ahdistuksesta.
-
Ei ole vielä sessiossa tuo itku tullut esille, mutta sadistina tiedän siitä tykkääväni. Varsinkin jos se johtuu piiskaamisesta tai muusta Minun tekemisestä. Minusta on huikeaa jos orgasmiin liittyy itku, silloin olen todennäköisesti tehnyt jotain mitä ei ihan aina tapahdu.
-
Mun mielestä puuhat on jääneet vajaaksi jos en itke. Itken kyllä suht helposti, kivusta, nautinnosta, kivun loppumisesta tulevasta helpotuksesta, kovasta orgasmista...
Jos D itkisi, olisin ihan kusessa enkä tietäisi mitä tehdä :))
-
Itkeminen on kaunista kunhan se on osa matkaa eikä päämäärä.
-
Itken sessiossa pelosta, häpeästä ja koska mua sattuu. Saatan itkeä myös liian ihanasta orkusta. Joskus itken halauksesta ja sylistä ja hellyydestä, sillä mun elämässä ei ole sellaista kuin sessioissa ja se on surullista.
Itkeminen ei auta mitään ja se vaan on asia joka tapahtuu, tulee ajatusten ja tunteiden mukana itsestään.
Muussa elämässä itken, jos raivostun. Hyvin harvoin. Ja surulliset leffat ja kirjat itkettää tai ihan vaan surullisen asioiden muistaminen, vaikka kuolleiden rakkaiden ja merkityksellisten ihmisten. Kuukauden ajasta riippuen myös kaikki maailman hylätyt kissanpennut voivat itkettää tai kauniin autiotalon rikotut ikkunat tai klassinen musiikki.
Itkeminen on noloa ja rumaa ja siitä tulee paljon räkää. Naama muuttuu kirjavaksi ja jälkeenpäin saa kamalan päänsäryn. Nestettä ja buranaa.
Hienointa on, kun D nauttii siitä herkkyydestä, että saa kovin pienellä aikaan itkua, vaikka pelottelemalla sanoillaan tai sillä, että on vihainen tai pettynyt. Ja se, että rään ja rumuuden D voi kokea ihanana, - voiko kuvitella mitään nöyryyttävämpää.
Itkemisestä tulee tyhjä, puhdas ja vapautunut olo. Itkeminen on hyvä asia enkä haluaisi elää, jos en voisi itkeä, kokea syvästi ja suuresti.
-
Muistaakseni yhden kerran nuorempana on sessioinnissa meinannut hanat aueta, mutta siihen suhtauduttiin hämmentyneesti ja toiminta keskeyttäen, toki huolehtivasti negatiivista reaktiota varoen, mutta en sitten itsekkään estoista ja niihin tulleesta murtumasta hämmentyneenä osannut ilmaista että kokemus olisi voinut olla positiivinen jos tunnetilan olisi antanut vaan tulla. Itkun pelkääminen ja asian jättäminen keskustelematta aiheutti sen että syntynyttä murtumaa defenssissä vahvisti teräksellä ja betonilla, ja tämäntyyppiset kokemukset muissakin elämäntilanteissa ovat luoneet tunnelukon jossa alkaa vain naurattamaan silloin kun pitäisi ennemminkin itkeä. Mutta ehkä joskus vielä. :D
-
Itselle itku on luontainen reaktio yhtään suurempiin tunteisiin. Kokonaisvaltainen seksikokemus voi saada kyyneleet vierimään. Myös piiskaus ja varsinkin terävä kipu voi saada itkuhanat auki ihan vaan avuttomuuden tunteesta. Mut se ei oo itelle ainakaan huono juttu ja tähän saakka ei oo ollut muillekaan😇.
On vain hyvä saada sitten sellasta kunnollista huolenpitoa ajan kanssa näiden jälkeen. Sen puute ja aftercaren suorittaminen jotenkin mahdollisimman nopeasti olivat syynä edellisen domini kanssa teiden erkaantumiseen🤷🏻♀️😔.
-
Dommena mua ei itku haittaa. Veikkaan, että "itkun tyyli" (eli itkeekö kovasta kivusta vai itkeekö siksi, että joku lukko on auennut) voinee vaikuttaa, sillä en ole lainkaan sadistinen henkilö, mutta ainakaan vielä ei ole tullut häiritsevää itkua vastaan. Jos näen, että itku tulee nyt jostain, mikä tipauttaa sub'n pois roolistaan, lasken heti itsekin irti omastani ja olen tukena, muuten otan itkun osana sessiota. Mun tyyli on muutenkin varsin hoivaava. Ja aftercare tietysti mukana - itkutilanteessa musta tärkeää myös jutella itku läpi ihan keskustelemallakin.
Subina olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana itkenyt kolmasti ja jokainen kumppani ottanut sen todella hyvin vastaan. Kahden kohdalla en ehtinyt edes varoittaa, kolmatta ehdin. Itku johtunut kaikilla kerroilla siitä, että nautinto ollut suuri ja olen tuntenut voivani avautua henkiseltä tasolta asti, eli todella vapauttavaa itkua, mikä vaan voimisti nautintoa. Jokaisen kanssa he pitivät vain entistä enemmän kiinni, kunnes sain rauhotuttua oloni, joten oli turvallinen olo.
-
Mä oon herkkä ja liikutun kyyneliin ja itken helposti. Se on asia jonka kerron kyllä myös etukäteen uudelle kumppanille koska (D-)ihmisten suhtautuminen itkuun on myös ollut vaihtelevaa, vähän niinkuin varoitan et oon tämmönen, ei toinna pelästyä. Itku voi tulla kivusta, alistumisen tunteesta, orgasmien hetkellä, ilosta, liikutuksesta, jos koen jonkun asian kauniina tai puhuttelevana... Sessioissa itku ei tarkoita sitä et sessio pitäisi keskeyttää. Eikä se ole vaarallista, useimmiten puhdistavaa, sielunpesuvettä.
-
Nyt kun tuo itku on subilta tullut, niin ai että se tuntuu hyvältä. Luotan aina siihen, että s käyttää keltaista ja punaista silloin jos jokin asia on liikaa. Itku on hyvästä itkekää kun siltä tuntuu.
-
Itkeminen on kaunista kunhan se on osa matkaa eikä päämäärä.
Hybin sanottu