Newbie-nurkka > Artikkelit

Sadomasokismin (SM) psykologiaa

<< < (3/7) > >>

Koo:

--- Lainaus käyttäjältä: Kyyberi - 18.10.2011, 17:58 ---Kannattaa muistaa että sitä nautintoa ei välttämättä saa siinä hetkessä, vaan jälkeenpäin. Mutta jos se kohde ei saa siitä minkäänlaista nautintoa missään vaiheessa, niin eihän se ihan fiksua ole.

--- Lainaus päättyy ---

Itsekäs paskiainen täällä sanoo, että jos sitä omaa - ja minulla nimenomaan fyysistä -  nautintoa ei tule missään vaiheessa niin tehtävä asia menee ei-listalle.

Sarastuskävijä:
Pitkän pohdinnan tuloksena minulla on teoria.

Että SM kumpuaa sellaisista täysin alitajuntaisista, eläimellisistä, alkukantaisista vaistoista, jotka ovat jääneet syvälle ihmisen psyykeen ajalta, kun olimme vielä täysiä eläimiä. Silloinhan meininki oli se, ja on yhä suurimmilta osin eläinlajien kohdalla, että kumppani vain otetaan, otetaan vaikka väkisin.

Mutta se on ok, koska akti toteutuu vain pitkän riiauksen tuloksena, naaras on valinnut puolisonsa ja kummankin perimmäisin halu on on suvun jatkaminen. Esimerkiksi telkkien pariutuminen näyttää hyvinkin pahoinpitelyltä. Uros kipuaa naaraan päälle, tarttuu sen niskahöyhenistä  naaraan yrittäessä pyristellä niin, että pari päätyy räpiköimään ympäri lampea kuin karannut moottorivene.

Jos tästä pidemmälle haluaisi, pitäisi lähteä tutkimaan, miksi näiden eläinten pariutuminen tapahtuu niin väkivaltaisesti, eikä hellää huomiota osoittaen. Jos jollain on tietoa tästä aiheesta, olen erityisen kiinnostunut lukemaan.

Tosiaan... Jos laji harrastaa monivuotista tai elinikäistä pariutumista, on kumppanin miellyttämisellä selviytymistä edesauttava vaikutus. "Jos teen niin kuin tuo haluaa, ehkä se jää myös hoitamaan penskoja." Eläimen aivot eivät vain pysty tällaiseen tietoiseen ajatteluun, joten homma toteutuu niin, että vastapuoli saa mielihyvää miellyttämisestä, mikä ajaa sen miellyttämään lisää. Ja näin syntyy pariskuntia.

Ihminen on vaan nykyään erityisen itsetietoinen olento. Näin ollen SM:n käsitteeseen liittyy paljon muitakin elementtejä, kuin partnerin väkisin ottaminen. Hyvin tietoisen olennon seksuaalisuuteen pääsee liittymmään paljon monimuotoisempia asioita kuin alkukantaisen suvun jatkamisen kannalta on oleellista. Ihan vain, koska tiedostamme itsemme, halumme, ajatuksemme, voimme tunnistaa vapautuneisuuden surun ilmaisemisen takana, jopa ohjailla tiettyjen mielihyvähormonien erittymistä vaikkapa herkistämällä kehomme niin, että jokainen pieni kosketus aiheuttaa väristyksiä.

Kivusta nauttimisenkin takana on luultavasti hyvin yksinkertainen aivokemiallinen reaktio, kun samaan aikaan vapautuu myös selviytymistä edistäviä mielihyväaineita, ote todellisuudesta tiukentuu ja niin päin pois. Kehonsa reaktioita seuraavan, hyvin itsetietoisen olennon on hyvin helppoa kokea tämä miellyttävänä. Joillekin kipu taas merkitsee juurikin alistumisen tilaan vaipumista.

Nämä kaikki linkittyvät tähän alkukantaiseen haluun alistaa ja tulla alistetuksi, vaikka toinen puoli mielestä sanoisikin tätä vastaan. Tietenkin, kun aikojen alussa ihmisenkin aivot vain olivat rakentuneet niin. Löytyy monia mahdollisia syitä, miksi piirre olisi sitten kehityksen kulussa tippunut isolta osalta väestöä pois. Muun muassa juuri tietoisuuden kehittyminen ja se, ettei ajatteleva ja kommunikoiva olento enää tarvitse mielihyväkoneistoa parinmuodostukseen. Ehkä me pervot olemme vain paremmin kosketuksissa alitajuiseemme ;P (Köhöhööh...)

Ja tietenkin, ihan niin kuin seksuaalinen sukupuolisuuntautuminen vaihtelee ihmisestä toiseen, esiintyy myös alistumis- ja dominointihaluja sukupuolesta riippumatta.

JetErus:
Sarastuskävijä, hyviä pohdintoja. Olen itsekin pitkälti samoilla linjoilla ja asiasta keskusteltiinkin moneen otteeseen ainakin TM:ssa.

http://www.tuntematonmaa.net/tmphpbb3/viewtopic.php?f=22&t=6492&p=44517&hilit=evoluutio#p44517

http://www.tuntematonmaa.net/tmphpbb3/viewtopic.php?f=25&t=1839&start=0&hilit=evoluutio

swan:

--- Lainaus käyttäjältä: Sarastuskävijä - 27.02.2012, 13:12 --- SM kumpuaa sellaisista täysin alitajuntaisista, eläimellisistä, alkukantaisista vaistoista, jotka ovat jääneet syvälle ihmisen psyykeen ajalta, kun olimme vielä täysiä eläimiä. Silloinhan meininki oli se, ja on yhä suurimmilta osin eläinlajien kohdalla, että kumppani vain otetaan, otetaan vaikka väkisin.

Mutta se on ok, koska akti toteutuu vain pitkän riiauksen tuloksena, naaras on valinnut puolisonsa ja kummankin perimmäisin halu on on suvun jatkaminen. Esimerkiksi telkkien pariutuminen näyttää hyvinkin pahoinpitelyltä. Uros kipuaa naaraan päälle, tarttuu sen niskahöyhenistä  naaraan yrittäessä pyristellä niin, että pari päätyy räpiköimään ympäri lampea kuin karannut moottorivene.

Jos tästä pidemmälle haluaisi, pitäisi lähteä tutkimaan, miksi näiden eläinten pariutuminen tapahtuu niin väkivaltaisesti, eikä hellää huomiota osoittaen. Jos jollain on tietoa tästä aiheesta, olen erityisen kiinnostunut lukemaan.

Tosiaan... Jos laji harrastaa monivuotista tai elinikäistä pariutumista, on kumppanin miellyttämisellä selviytymistä edesauttava vaikutus. "Jos teen niin kuin tuo haluaa, ehkä se jää myös hoitamaan penskoja." Eläimen aivot eivät vain pysty tällaiseen tietoiseen ajatteluun, joten homma toteutuu niin, että vastapuoli saa mielihyvää miellyttämisestä, mikä ajaa sen miellyttämään lisää. Ja näin syntyy pariskuntia.

Ihminen on vaan nykyään erityisen itsetietoinen olento. Näin ollen SM:n käsitteeseen liittyy paljon muitakin elementtejä, kuin partnerin väkisin ottaminen. Hyvin tietoisen olennon seksuaalisuuteen pääsee liittymmään paljon monimuotoisempia asioita kuin alkukantaisen suvun jatkamisen kannalta on oleellista. Ihan vain, koska tiedostamme itsemme, halumme, ajatuksemme, voimme tunnistaa vapautuneisuuden surun ilmaisemisen takana, jopa ohjailla tiettyjen mielihyvähormonien erittymistä vaikkapa herkistämällä kehomme niin, että jokainen pieni kosketus aiheuttaa väristyksiä.

Kivusta nauttimisenkin takana on luultavasti hyvin yksinkertainen aivokemiallinen reaktio, kun samaan aikaan vapautuu myös selviytymistä edistäviä mielihyväaineita, ote todellisuudesta tiukentuu ja niin päin pois.
Nämä kaikki linkittyvät tähän alkukantaiseen haluun alistaa ja tulla alistetuksi, vaikka toinen puoli mielestä sanoisikin tätä vastaan. Tietenkin, kun aikojen alussa ihmisenkin aivot vain olivat rakentuneet niin. Löytyy monia mahdollisia syitä, miksi piirre olisi sitten kehityksen kulussa tippunut isolta osalta väestöä pois. Muun muassa juuri tietoisuuden kehittyminen ja se, ettei ajatteleva ja kommunikoiva olento enää tarvitse mielihyväkoneistoa parinmuodostukseen.

--- Lainaus päättyy ---

Vaikka aihetta on pohdittu Tuntemattomassa Maassa, ei kai mikään että sitä täälläkin pohtimasta, sen verran mielenkiintoinen aihe todellakin.
Itselleni tosin aika vaativa, kun en mikään tiedemies ole ja kun puolet elämästään on uskonut luomisteoriaan kehitysopin ja evoluution sijaan, ehheh.

Onko ihminen siis todistettavasti ollut "täysi eläin"..kai sitten. Kaiken alkaminen tyhjästä on itselleni aivan yhtä vaikeaa tajuta kuin että jokin jumalhahmo ja kaikkivaltias olisi aloitannut tämän systeemin.

Miten tuo tietoisuuskin on kehittynyt mekaanisen suorittamisen ja tiedostamattomuuden perään.

Silti näitä pohtiessa on hyvinkin helppoa "uskoa" tuohon alkukantaisuuteen, kun itsessään sen piirteen ja toimintamallin käsittää olevaksi. Eli elää usein vaistojen, intuition ja vaikkapa jälkikasvun parhaan oman itsensä edelle laittaen..se on melkeinpä mekaanista,tunteetonta ja siis "eläimellistä"" toimintaa :D

JetErus:
Älkää käsittäkö väärin näitä "aihetta käsiteltiin Tuntematon Maa-foorumilla"-lausahduksiani. Olen sen verran laiska, etten oikein jaksa edes kopioida sieltä tavaraa tänne, vaan viittaan vain. Toivon mukaan saamme sieltä materiaalit talteen, jotta sinne voidaan viitata myöhemminkin.

Mikään ei todellakaan estä käsittelemästä täällä sitä mitä on muuallakin käsitelty :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu