BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Kukkanen - 29.05.2017, 16:14
-
En löytänyt tällaista aihetta. Vaikka itse en aio koskaan synnyttää (tai ehkä juuri siksi), mua on aina kiinnostanut synnytys, raskaus ja imetys konseptina. Kuulla kokemuksia, saada jonkinlaista ymmärrystä, koska ne ovat asioita, jotka itseltäni jäävät mitä todennäköisimmin kokematta.
Onko kukaan foorumilla kokenut orgasmia tai useita synnytyksessä? Tai kuullut kokemuksia joltain, joka on kokenut? Olisi mielenkiintoista lukea kokemuksia, ja muitakin synnytyskokemuksia, myös niitä karmeita. Myös hyviä videoita voi linkata tähän ketjuun. Yksityisviestitsekin voi kertoa, jos julkisesti ei halua. Tosin, mun mielestä orgastisessa synnytyksessä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin hienoa jos joku on sen kokenut :) Ylipäätään nostan suurta hattua kaikille niille, jotka ihmiselämän tähän maailmaan ovat puskeneet ja hänet kasvattavat, sillä itsestäni ei olis moiseen.
-
Ei viiti alkaa kirjoittamaan synnytyskokemusta,mutta ei todellakaan ollut mitään organismia näkyvilläkään. Vain omassa sfäärissä olevaa kipua.
-
Synnytys on sen verran yksityinen ja privaatti tapahtuma, etten viitsi sitä kenenkään runkkutarinaksi kirjoittaa.
Se kuitenkin täytyy sanoa, että uskon kyllä että synnytyksessä voi päästä "tiloihin". Ihan orgasmiin en usko, mutta onhan synnytys ilman kivunlievitystä aika voimakas kokemus ja jos onnistuu tavallaan mukautumaan kipuun niin ehkä johonkin subspacen kaltaiseen tilaan voi päästä. Itseä vähän harmittaa, että edes otin epiduraalin (tosin se ei toiminut kunnolla), jos vielä synnytän niin haluan ihan koko kokemuksen.
-
Traumaattinen kokemus, mutta se mikä synnytyskivussa on erilaista, kuin muussa kivussa, se lakkaa heti supistuksen päätyttyä. Eli normaali kipu jää ja laantuu ajan myötä, mutta synnytyskipu loppuu kerralla ja se jos jokin on armeliasta. :D
-
...Se kuitenkin täytyy sanoa, että uskon kyllä että synnytyksessä voi päästä "tiloihin". Ihan orgasmiin en usko, mutta onhan synnytys ilman kivunlievitystä aika voimakas kokemus ja jos onnistuu tavallaan mukautumaan kipuun niin ehkä johonkin subspacen kaltaiseen tilaan voi päästä...
Tää vastaa aika hyvin kokemusta mun nuoremman lapsen synnytyksestä, joka sujui aika reippaasti, ongelmattomasti ja vähän yllättäin täysin luomuna, kun lääkkeelliselle kivunlievitykselle ei tullut tarvetta missään vaiheessa. Oon aina ajatellut, että olin siinä synnytyksen aikana kaksin mieheni kanssa jossain "kuplassa", täysin eristyksissä muusta maailmasta. Ei todellakaan mikään orgasmiin rinnastettava kokemus, mutta toi subspace menee aika lähelle. Valtavan kaunis ja intiimi kokemus kaikkineen :love:
-
Eihän siinä ole mitään noloa, jos kokee synnytyskivut orgastisina. '
Olen useampikertainen äiti ja nuorena synnyttänyt jokaisen. Olin kiinnostunut luonnonmukaisesta synnyttämisestä ja mm. vesisynnytyksestä. Hyvin luottavaisesti menin synnyttämään, mutta karu totuus paljastui ;D
Ei auttanut mikään ennalta treenattu. Oli kovvoo hommoo ja sattui perkeleesti. Epiduraalia ei siihen aikaan saanut kuin hyvällä tsägällä edes ensisynnyttäjänä. En siis minäkään. Joka kerta menin luottavaisena ja rentona synnyttämään, mutta homman edetessä kaiken lääketieteellisenkin kivunlievityksen olisin ottanut, vaihtelevasti sain.
Luulen että ihmisten fysiologiassa on kovasti paljon eroa tässäkin asiassa. Kyllähän näitä juttuja on itsekin kuullut frendeiltä, että sietämätöntä kipua eivät ole kaikki kokeneet ja esim. laulamalla ovat synnyttäneet. Orgasmityyppisestä en ole kuullut. En kuitenkaan pidä sellaista mahdottomana, mutta taitaa melkoisen harvinaista olla.
-
Minäkin veikkaan, että orgastinen synnytys on aika harvinaista ja taitaa olla hieman yleisempää useamman lapsen synnyttäneellä, kun pelko ei ole kenties enää niin suuri.
Onhan siinä varmaan äärimmäistä kipua, mikä joissain tapauksissa voi muuttua euforiaksi samaan tapaan kuin vaikka rankka piiskaussessio.
Olen ite kokenut "synnyttäväni itseäni" enemmän psykologisessa mielessä erään aineen vaikutuksen alaisena, olisi mielenkiintoista tietää, miten paljon mahtaa vastata, tai olla vastaamatta synnytyskokemusta. Tuskaisaa se ainakin oli, kohtu supisteli niin voimakkaasti, että oli paljon sietämättömämpää kuin kovimmat menkkakivut, toisaalta myös euforista, sain orgasmeja niin paljon, että meni täysin tuskan puolelle ja toivoin koko tuskan kaikkinensa loppuvan. Sitä kesti reilu 10 tuntia, eli kai suunnilleen saman verran kuin keskimääräinen synnytyskin kestää. Siinä ehkä pääsin lähimmäs synnytyskokemusta, mitä nyt synnyttämätön voi päästä, mutta silti ei varmasti ole vielä lainkaan verrattavaa oikeaan synnytykseen.
Mitä eläinten synnytyksiä oon nähnyt livenä (koira, kissa, lehmä), niillä se menee aika mukavan luonnollisesti ja kivuttoman oloisesti. Silmät puoliummessa, näyttää siltä että hyvänolonhormonit tekevät tehtävänsä kivunlievityksessä. Tosin, lehmät kyllä parkuu ja lujaa synnyttäessään, mutta niille se onkin fyysisesti haastavampaa (kuin myös ihmiselle), kun on sorkat ja kookas synnytettävä. Kissan- ja koiranpennut on sellaisia mukavan pienoisia ja pehmoisia syntyessään, ei näytä paljoa sattuvan, joskus vain "putkahtaa" ulos alta aikayksikön. Eläimissäkin tosin eroja, toisilla synnytys helpompi kuin toisilla, varmasti mm. fysiologia, mutta myös esim. hormonitaso, stressitaso ja ympäristö vaikuttavat.
Jos ite joskus synnyttäisin, uskon että se tulis olemaan vaikea omalla kohdallani, sillä mulla on aika kapeat lantion luut (toki levenee raskaana, mutta silti) ja oon kipuherkkä. Toki saan myös kivusta nautintoa kiihottuneena, mutta veikkaan et synnyttäessä menee niin överiksi, että luulisin ennemmin vain kuolevani ja menisin paniikkiin :D Pelkkä ajatuskin pelottaa, onneksi todennäköisesti ei tarvitse koskaan synnyttää, kun olen vapaaehtoisesti lapseton. Mutta varmasti on huonoja ja hyviä synnytyskokemuksia ja usein lienee voimaannuttava jokatapauksessa, kun varmaan jossain vaiheessa tuntuu ettei pysty/jaksa eikä kestä kipua, mut silti kun huomaa, että pystyi sittenkin, tulee varmaan aika "voittajafiilis" :) Mut mahdoton samastua.
-
Nyt lyhyesti vain tämä - itselle synnytyksissä on ollut hankalinta ne varsinaista ponnistusvaihetta edeltävät supistukset, ei se itse vauvan ulos punnerrus, jolloin jo tiesi, että ollaan loppumetreillä (tai oikeastaan alussa, koska raskaus ja synnytys se helpoin duuni vanhemmuudessa ;) )
Mutta joo, kyllähän maailma on lapsia täynnä, ei niitä tarvitse synnyttää, jos ei tunne paloa asiaan.
-
Voin kertoa ettei synnytys satu jos pysyy nyrkinkantaman ulkopuolella. Orgasmit eivät tulleet mieleen vaikka ajankuluksi kiskoinkin ilokaasua kuten punaviherkuplainen feministi hemppiä Kalliossa.
-
Mitä tarkoitat nick että jos pysyy nyrkinkantaman ulkopuolella?
Aika jännä, tuo oli mulle uusi tieto, ettei synnytyksessä ponnistusvaihe olisikaan se tuskaisin ja kivuliain. Vai lieköhän yksilöllistä?
-
Mies,joka kommentoi synnytyskokemusta. Jepjep :)
-
Jos mies pystyttelee synnytyksen aikanan nyrkin kantaman ulkopuolella niin voi sattua synnytyksen jälkeen. Itselleni ainakin yksi synnytyksen mukavimmista kokemuksista oli nimenomaan se, että mies oli mukana tukemassa. Tuli ihanan turvallinen olo kun epiduraalia pistelevä lääkäri ei oikein osannut hommaansa ja alkoi sitten syytellä minua (olin muka huonossa asennossa enkä pysynyt paikallani tms) niin mies otti tilanteen hallintaansa. Pitäisi olla "Master mukaan synnytykseen"-tukihenkilöpalvelu, jolla yksinsynnyttävät naiset voisivat tilata dominoivia miehiä synnytykseen tukihenkilöiksi :D Samoin synnytys lähentää ihanalla tavalla parisuhdetta muutenkin kun sehän on oikeasti aika sotkuista hommaa. "Nyrkin kantaman ulkopuolella" eli poissa synnytyssalista pysyttelevä mies oikeasti missaa jotain hyvin kaunista. Siinäkin on yksi feministien saavutus: isät synnytyssalissa.
Minulla on endometrioosi, joten olen teini-iästä saakka tottunut siihen että kerran kuussa sattuu infernaalisesti. Joskus parikymppisenä olin kaksi päivää kuussa ihan pihalla kodeiinista, että pystyisi edes tekemään jotain. Yllättäen selvisi, että itselläni supistuskivut olivatkin ihan samanlaisia kipuja - erotuksena se, että ne välillä taukosivat toisin kuin endokivut. Luulen, että olisin hyvin kestänyt ne kivut ilman epiduraaliakin ja synnytys olisi ollut nopeampi. Ensisynnyttäjänä vaan ei uskalla koskea. Kuten sanottu tuntuu, että epiduraalin vuoksi missasin jotain. Ponnistusvaiheen kivut ikävä kyllä osittain missasin kun se epiduraali kuitenkin osittain vaikutti, mutta ponnistusvaihe ainakin itselläni kesti vain muutaman minuutin. Sen ajan nyt seisoo vaikka päällään. Eikä se kipu tietenkään "raakana" ja yllättäen tule.
Tuosta kapeasta lantiosta täytyy sanoa, että luonto hoitaa sen. Itse jouduin loppuraskaudesta käyttämään kainalokeppiä ja tukivyötä kun lantio löystyi aika vauhdilla. Eikä se tietenkään "kireydy" sen jälkeen, mutta kivut tietysti katoavat. Eli jää vähän naisellisempi lantio. Se löystymiskipu ei haitannut kun saattoi jo maata sohvalla ja syödä Daim-keksejä ja juustohampurilaisia.
-
Heh, tuohan ois hyvä konsepti tuo Master tueksi synnytykseen ;) Tarjoudun myös vapaaehtoiseksi näin naisena! Musta olis mahtavaa joskus saada kunnia olla jonkun tukena synnytyksessä ja siten jollain tavalla tapahtumasta ja kokemuksesta osalliseksi, kun itse en lapsia halua. Empaattisena ja lämminhenkisenä ihmisenä uskon, että osaisin myös tukea toista hyvin, halata ja silittää ja kannustaa. Halu ja tarve lohduttaa, tukea, kannustaa ja hoitaa ihmisiä on muutenkin suuri. Mut saa nähdä, jääkö kokematta, ei mulla ole ystäviäkään, jotka yksin synnyttäisivät, ainakaan vielä.
Juu, kyllähän lantio levenee synnytystä varten, mutta ei silti kaikki voi synnyttää alateitse. Ei se mitenkään sanottua ole, että se olis kaikille mahdollista, muutenhan keisarileikkauksia ei edes tehtäis. Vai saako keisarinleikkauksen nykyään ihan omasta toiveestakin ilman lääketieteellisiä perusteita?
Mies on vitsaillut, että ois vauvalle vaarallista jos synnyttäisin, kun oon ahkerasti noita lantionpohjanlihaksia treenannut, jos sitten saisinkin ponnistusvaiheessa orgasmin, niin vauva kuristuisi :D No, vitsinä tietysti, ja eipähän toisaalta tarvitse tällaista murehtia kun henk. koht tekisin abortin jos raskaaksi tulisin. Hyvä, että lapsia tekevät ne, jotka lapsia oikeasti haluavat koko sydämestään, eikä kenenkään tarvitsisi tehdä väkipakolla, yhteiskunnan tai sukulaisten painostuksesta tai pitää vahinkolasta.
Toinen kysymys liittyen raskauteen ja äitiyteen: onko kukaan leikkinyt maitorinnoilla? Siis seksileikkejä miehen kanssa. Kiehtova ajatus mun mielestä, mutta käsittääkseni aika monilla menee imetysaikana halut aika paljon ja rinnat assosioituu ruokintaan ja seksuaalinen sävy häviää niistä hetkeksi. Toisaalta jotkut kai saavat orgasmeja imettäessäänkin :) Ja onhan orgasmi seksuaalinen vaikka muuta väittäis. Ei siten, että lastaan kohtaan kokisi seksuaalisesti, vaan ihan se fyysinen nautinto. Tämäkin vaan aika tabu aihe taitaa olla?
-
Voithan tarjoutua Doulaksi. Se on siis tarkoitettu juuri tuollaiseen, että yksin synnyttämään menevä nainen saisi tukihenkilö. Siinä käyt synnyttävän naisen kanssa läpi "koko loppuprosessin", se on todella hienoa toimintaa. Synnytys on todella yksinäistä hommaa jos sen tekee vain kätilöiden kanssa.
Minä en ole leikkinyt imetysseksileikkejä enkä haluaisikaan. Itselleni pitkä imetys aiheutti sen, että tissit jäivät (ihan yhteisestä halusta) BDSM-juttujen ulkopuolelle täysin. Ne tekivät niin ison ja hienon työn, että niistä tuli pyhiä. En oikein näe niissä enää mitään seksuaalista. Tissimaitoa ovat maistaneet varmaan kaikkien pitkään imettäneiden naisten miehet, mutta tuskinpa seksuaalisessa mielessä. Meillä sitä maistettiin lusikalla kun piti saada tietää miten makealta se oikeasti maistuu. Taisi sitä mennä kahvimaidoksikin. Äidinmaitohan auttaa kaikkeen, joten sillä voi kätevästi hoitaa haavoja, silmätulehduksia ja ihottumaa. Jos muistan oikein niin lapsen naarmujen lisäksi taidettiin sillä yksi isinkin ihottuma hoitaa.
Imetys yleensäkin on Suomessa tabu. Seksuaalisen mielihyvän kokeminen imettäessä on varmasti vielä enemmän stabu. En ole sellaista itse kokenut, mutta luulen että siinä on kyse autoeroottisesta kokemuksesta. Imetys on onnistuessaan äärimmäisen voimaannuttava ja upea kokemus, ja sitä kokee ylpeyttä itsestään naisena kun pystyy sellaista ihmeainetta tuottamaan. Monista "ruputisseistä" on tullut imettämisellä maailman kauneimmat ja parhaimmat tissit kun niillä on ruokittu omaa biologista lasta. Itselleni ainakin oman seksuaalisuuteni kokemus on hyvin voimakkaasti yhteydessä siihen miten koen itseni naisena. Epäonnistuessaan imetys sitten aiheuttaa syvän trauman.
-
Tästä tulee vähän mammapalstaolo, mut anti mennä. Mä oon synnyttänyt kaks kertaa ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Eka oli kiva, rauhallisesti etenevä prosessi jossa sen kivun kokoajan hallitsi ja oli suorastaan mukavaa. Kunnon täysin kivuttomat tauot supistusten välillä. Juttelin itseasiassa ihmisten kanssa puhelimessa siihen asti et aloin ponnistamaan... Just sellaista mukavaa pikku sunnuntaipuuhastelua kävästä synnyttämässä (paitsi automatka sai kyllä kiroilemaan). Kesti kaheksan tuntia ja fiilis sen jälkeen oli et joo, uudestaan! vaikkei sillä kyllä ollu mitään etäisintäkään tekemistä otsikon aiheen kanssa. Toinen oli ihan järjetöntä kipua olemattomilla tauoilla, kesto kaks tuntia, pysyvä fiilis et ei ikinä enää koska se kipu oli sietämätöntä. Siinä olisin ottanu kyllä kaiken kivunlievityksen mut kätilön hommaks jäi kuskata saliin, kiskoa housut jalasta ja ottaa koppi vauvasta.
Ps. Jos joku aatteli joskus noudattaa sitä laatuohjetta vadelmanlehtiteestä supistuksia tehostamaan niin... No, jos se siitä johtu niin kyllä kiitos tehostu, vähän liikaakin. Olihan se toki kiva kun sitä vauvaa ei tarvinnu toisella kerralla punnata ulos ihan lihasvoimin ilman et supistukset olis siihen mitenkään auttanu (ei itseasiassa tarvinnu tehdä mitään muuta kun koittaa kestää se järjetön kipu ja paniikki), mut siihen hyvät puolet loppukin.
-
Ihana kun jaatte näitä <3
Voi jos synnytys olisikin monille tuollainen kokemus kuin tuolla videolla: https://vimeo.com/169584406. Mutta tosiaan taitaa olla synnytyksiä ihan laidasta laitaan.
Radien, kiitos vinkistä, en kyllä tiedä, haluaisiko mua kukaan doulaksi, kun en ole itse synnyttänyt. Aikalailla kaikki doulat mainitsivat ihan jo ekassa lauseessa synnyttäneensä kaksi tai kolme lasta.. Vaikka uskon, että voisin olla hyvä doula, niin taitaa vielä parempi olla synnytyksen kokenut ja sellaiseen itsekin synnyttäjänä ennemmin luottaisin.
-
En tiedä voiko tätä varsinaiseksi kokemukseksi laskea, mutta nuorimman synnytys eteni niin salamavauhtia että noin 15 minuuttia seksin ja orgasmin jälkeen lapsi oli maailmassa. Ei keretty edes sairaalaan.
-
Huhhuh miten nopea, suorastaan eläimellinen synnytys! Luuletko, että seksi ja orgasmi käynnisti synnytyksen? Oma äitini on kertonut, että mun kohdalla hän koki synnytyksen käynnistyneen siitä, kun sai vahvan orgasmin. Oon naureskellut, että ehkä sen takia oon tällainen orkkuhirviö -oon syntynyt "orgasmitynnyristä", lillunut oksitosiini ym. pitoisessa liemessä jo sikiönä, sillä äiti kertoi että rakasteli paljon raskaana ollessaan :P Orgasmista elämäni on alkanut ja haaveena on, että orgasmiin saisin myös vanhana kuolla!
-
Ensimmäinen raskaus päättyi kiireelliseen sektioon, koska yli nelikiloinen vauva ja ahdas lantio. Seuraava sektio tehtiin suunnitellusti, koska A-sikiö oli perätilassa ja eikä olisi pylly edellä mahtunut ulos. Ensimmäistä tehtiin vuorokausi ennen leikkuriin lähtöä, tunnin kerkesin ponnistamaankin, ennen kuin lääkäri kirjaimellisesti viskasi kumihanskat nurkkaan ja sitten mentiin. Ilman nykyistä lääketiedettä en olisi äiti ollenkaan, mahdollisesti olisin kuollut esikoisen synnytykseen. Vauvan nyt ainakin olisi saanut haudata. Siihen, että alatiesynnytys ei välttämättä onnistu, osasin kyllä henkisesti varautua. Siksi en mistään aktiivisista synnytyksistä ilman kivun lievitystä etukäteen haaveillutkaan vaan ajattelin, että kun lapsi saadaan ulos ilman vaurioita, olen onnellinen.
Pari lääkäriä ja jokunen sadisti ovat olleet sitä mieltä, että minulla on korkea kipukynnys. Kohdun suuta avaavat supistukset ovat kyllä pahinta mitä olen tähän saakka kokenut kivun saralla. Kunnon piiskasauna on lasten leikkiä niihin verrattuna. Mutta piiskalla saankin orgasmeja. Supistuksia sietäessäni ei paljon orgasmit mielessä käyneet. Olen hyvin iloinen siitä, ettei minun enää tarvitse tulla raskaaksi, käydä läpi sektioita tai varsinkaan hoitaa yhtä tai kahta vasta syntynyttä vauvaa. Jätän nämä hommat mieluusti nuoremmille.
-
Kiitän luontoäitiä siitä, että sain syntyä miehenä. Voisin tuosta syystä nuolla hänen vittuaan, vaikka joka päivä. En voi käsittää millaista kipua synnyttämien aiheuttaa, enkä varsinkaan sitä kuinka raskaus rajoittaa elämää. Kätilöksi, tukihenkilöksi, aviomieheksi eikä edes lääkäriksi minusta olisi synnytystä seuraamaan. Kun kuulisin ne huudot, lähtisin varmaan karkuun. Hitto miten pelottava ajatuskin :(
-
Mä oon synnyttänyt kolmesti, joista kaksi ilman kivunlievitystä. Ensimmäinen oli monella tapaa poikkeuksellinen tilanne, jollaista en toivo tulevan kenelläkään vastaan, mutta sekin painui kokemuksena mieleen kauniina. Jäi tunne, että haluan tehdä tämän uudestaan.
Seuraavat kaksi olikin sitten yllättävän luonnollisia ja kauniita hetkiä. Kipeää kävi juuri silloin, kun paikat aukesi muutamalla ilkeällä supistuksella. Mä päädyin luottamaan kroppaani ja ikäänkuin asetuin tarkkailemaan mitä se tekee, kun en itse liikaa yritä sitä hallita. Lopputuloksena lapset syntyivät tietoisesti ponnistamatta (menin vain mukaan supistukseen sen verran, kuin tuntui luontevalta) ja huutamatta. Ja hyvin nopeasti.
Viimeiseen osui vielä kätilö, joka kertoi, ettei usko ponnistamiseen ja neuvoi vain hengittelemään. Olin niin samoilla linjoilla. Mukana ollut kätilöharjoittelija sen sijaan oli eka synnytyksessään ja oli aika yllättynyt :D
Mulla on varmaan paljonkin tekijöitä, jotka edesauttaa kokemaan synnytyksen vain positiivisena kokemuksena. Korkea kipukynnys, "synnyttäjän lantio" jne.. en mä silti orgastiseksi kutsuisi. Upea ja voimakas kokemus. Voisi olla tosi intiimikin, jos salissa ei ramppaisi 10 kätilöä, lääkäriä, lastenhoitajaa, harjoittelijaa jne.. Se tunne, kun pää vähän kuin irtaantuu ruumiista on aika koukuttava. Jotain vastaavaa mulle tapahtuu sessioissakin joskus. Jatkossa siis pyrin hakemaan kiksini jotain muuta kautta liukuhihnamaisen synnyttämisen sijaan ;)
-
Wau, lemmikki tosi mielenkiintoinen kokemus! Olisipa saanut olla paikalla/tukena.
Olen kokenut seksuaalisesti vastaavanoloisia kokemuksia, ellen käsittänyt väärin. Ruumiistairtautumisen tunnetta, mikä on johtanut elämäni voimaannuttavimpiin kokemuksiin.
-
Mitä tarkoitat nick että jos pysyy nyrkinkantaman ulkopuolella?
Aika jännä, tuo oli mulle uusi tieto, ettei synnytyksessä ponnistusvaihe olisikaan se tuskaisin ja kivuliain. Vai lieköhän yksilöllistä?
Jatketaan tätä baarin virallista mammapalstaa :D Mä istuin ensin 8h sängyn laidalla supistuskipujen kanssa, yrjö tuli jokaisen supistuksen kohdalla. Seuraavat 8h synnytyssalissa. Sitten leikkaussalin kautta heräämöön. Tuo ensimmäinen 8h kipujen kanssa oli pahinta. Ne kivut lievittyy kun ponnistaa.
Todella nostan hattua teille, jotka saitte nautintoa tai jopa orgasmin synnytyksen yhteydessä! Minun nautinto oli anestesialääkärin käsissä :))
-
Ai kauhee, orgasmi synnytyksessä ;D Juu ei todellakaan!!!
Kaikki kolme synnytystä toimimattoman eliduraalin, pakokauhun, sietämättömän tuskan ja kuolemanpelon kanssa, ja joiden ainoa hyvä fiilis tuli onnistuneen lopputuloksen kautta. Ja siitä, että mukana oli upea puoliso joka rauhoitti, oli läsnä ja turvana ja muisti käskyttää rentoutumaan. Ja pelkipolilta tuttu kätilö, joka tiesi että siitä selvitään.
Ponnistus ei ollu kivun suhteen pahinta, vaan se vaihe kun ei saanu vielä ponnistaa, kun ei vielä ollu paikat avoinna
.
Kun synnytystä edeltää vielä useampi vuosi kamppailua ei -toivotun lapsettomuuden aiheuttaman arvottumuuden kanssa, sit pelko vammaisuudesta kun sikiöseulonta hälyttää, 8kk jatkuva pahoinvointi ja töistä hyllytetyksi joutuminen tämän vuoksi , matalan verenpaineen aikaansaama pyörtyily, jatkuvat supistelut raskauden aikana, luuliitoskivut jotka estävät muun kuin tipuaskelin tapahtuvan liikkumisen (vrt tuntemus avimurtumasta hälyluun tienoilla) ja kivusta johtuva unettomuus niin jo ennen synnytystä oli tämä nainen sekaisin ku seinäkello.
Ja tietty sit se, että rinnoistani yliherkkänä pelkäsin etten pysty imettämään, ja kahdella kolmesta vauvasta olikin väärä imuote joten siinä sit paruttiin vauvan kanssa epätoivoisina molemmat ja veri valui rikkinäisistä tisseistä ja maito pakkautui tuskaisiksi möykyiksi. Et ehkä sitä tuskan asteittaista vähenemistä vois jotenkin verrata orgasmia vastaavaan tunteeseen, äärimmäisen hyvällä mielikuvituksella... Onhan se kyllä palkitsevaa kun pystyy pienen ihmisen lopulta ruokkimaan maailman parhaalla ruualla ja pitämään hengissä.
Raskauden aikaiset panetuksentuntemukset joissain vaiheissa oli kyllä ihan omaa luokkaansa. :love: Kiitos puolisolle jolta löytyi kinnostusta valasseksiin