BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Normandie - 20.02.2015, 16:52
-
Olen jo pitkän aikaa seurannut Baarin seuranhakupalstaa ja jutellut seuranhausta joidenkin ihmisten kanssa. Aika monella on se tuntuma, että täältä on vaikeata löytää toivomaansa seuraa. Onko se niin? Jos on, niin mistä se johtuu? Olemmeko kovin ehdottomia vaatimustemme kanssa? Jos haluaa blondin subin, niin eikö brunette kelpaa? Jos etsii keskimittaista Masteria, niin eikö pitkä tai lyhyt ole ok? Tietenkin niiden tärkeimpien asioiden tulee kohdata, mutta viilaammeko myös pilkkuja? Jos emme saa 100% sitä mitä haemme, niin olemmeko valmiita minkäänlaisiin kompromisseihin? Entä jos se blondia subia hakeva Master uskaltautuisikin kahvittelemasn sen brunetten kanssa ja tämä olisikin Masterin unelma?
Ohitammeko sen parhaan mahdollisen subin, Masterin, Dommen....tuijottaessamme asioita liian kapean ja joustamattoman ajatusmaailmamme läpi?
-
Njooh. Löytyy sitä sessioinnin ulkopuoleltakin mielenkiintoista tekemistä. Siitä loistavaa ettei vaadi seuraa. Keskittyy niihin kunnes on sessioitavaa.
Laaja-alaisena hankala ymmärtää miksi seuraa ei ole vaikkei sitä kovin kranttuna itseään pidä. Muttas joo.
-
Hyvä aihe. :)
Tätä olen itsekkin paljon miettinyt.
Annetaan toisillemme mahdollisuus.
Voi vaikka helmiä löytyä. :)
-
Luulen, että olet oikeassa Normandie. Ehkä moni seuranhakija hakee jotain pikavoittoa, ihmistä, jonka on jo valmiiksi päässään haaveillut. Jos tarjonta ei vastaa tätä täydellistä kuvaa, se ei kelpaa.
Joku ilmeisesti mättää, koska samaan aikaan haetaan, ainakin ilmoitusten perusteella, juuri sopivia vastinpareja ja kokoajan kuulee ja lukee, miten vaikeaa on löytää seuraa. Toisinaan tuntuu, että ihmiset eivät niinkään halua seuraa, vaan ainoastaan hakea sitä.
Pitäisi varmaan alkaa itse hakea, jotta voisi tietää, mistä on kysymys, eikä vain omia mutujaan esitellä.
Jokaiselle joka todella hakee itselleen sopivaa seuraa: Olkaa aktiivisia, osallistukaa ja kertokaa itsestänne ja toiveistanne rehellisesti, mutta älkää olko liian nirsoja, ei ihmistä tunne ennenkuin on tutustunut. Jokaiselle löytyy varmasti sopiva kumppani tästä joukosta.
-
Yhtälailla se on hankalaa millä tahansa sivustolla, paitsi jos on kyse panoseurasta panosaitilla eikä muita kriteerejä ole kuin että molemmat haluaa. Tiedän niitä, jotka ovat täältä löytäneet parin, ja sitten niitä, joilla ei vaan ole natsannut. Toisilla on tiukat kriteerit, toiset on kärsimättömiä, toisilla on vain liian epärealistisia kuvitelmia, miten postilaatikko pursuilee potentiaalisia ehdokkaita, jotka täyttävät kaikki mahdolliset ulkonäkö-, tulotaso-, fetissikriteerit ym.
Elämää se yhtälailla on täällä kuin muutenkin elämässä, ja mitä tiukemmaksi kriteerinsä listaa, niin voi olla haastavaa. tai sitten tavata ihanteensa oitis (aika harvinaista). Jos on tiukat kriteerit ja pitää niistä itsepintaisesti kiinni, niin ok, kunhan tajuaa, että ei sitä oikeaa ehkä ihan heti löydy ja sitten pitää vain odottaa. Oma valinta ja tuskin kannattaa poruilla. Enemmän avointa mieltä, sosiaalisuutta, ehkä se saa aikaan enemmän onnistuneempia tapaamisia. Tai sitten ei, ja sekin on oma valinta, ei tarjonnan vika.
-
Jos toivoo dominoivaa aikuista vapaata tervettä miestä.
Onko se liikaa toivottu?
-
Mä koen aika mahdottomaksi omalta kohdaltani täältä seuranhaun, vaikkakin yksi onnistuminen on tähän mennessä ollut. Mä olen liian rehellinen, jotta voisin tehdä itsestäni myyvän ilmoituksen. Tosin en mä kyllä osaa itseäni kuvaillakaan siten, että lukijalle jäis se todellinen kuva musta. :D Samoin on muiden ilmoihin vastaamisen kanssa.
Kyllä mä sitten livenä ne ihmiset olen tavannut, keiden kanssa jotain on ollut. Kriteereistäni en osaa sanoa mitään ja tietenkin mulla unelmasta ajatus on, mutta oon kuitenkin realisti. Se, mitä tulee kinkyilyyn, niin sataprosenttista matchiä on ihan turha odottaa, mutta jo 80 prosentin yhteneväisyydellä pääsee jo pitkälle.
-
Jos toivoo dominoivaa aikuista vapaata tervettä miestä.
Onko se liikaa toivottu?
Ei. Mutta henkilökemiakin on vaikea laji, jossa sen pitää toimia molemmille. Tsemppiä etsintään :)
-
Jos nyt ihan esimerkiksi ruma, lihava ja epähygieeninen sadistinen mulkku joka ihan rehellisesti kertoo ettei toinen osapuoli ihmisenä
kiinnosta pätkääkään ja kyse on vaan lihallisen irstailun eri muodoista 'löytää' niin paljon seuraa ettei edes ehdi joka paikkaan niin sanoisin
että olisi ehkä hyvä miettiä jos 'syy' näkyykin peilistä.
Mielestäni ihmiset, yleensäottaen, miettivät sekä haaveilevat liikaa ja tekevät aivan liian vähän.
Tämä ei siis vittuiluna vaan ihan faktana.
-Stoge
-
Paljonhan puhutaan siitä, että ylipäätänsä deittimarkkinoilla naisten on helpompi löytää seuraa kuin miesten ja uskon, että myös kinkypiireissä tämä varmaan pitää jollain tapaa paikkansa. Toisaalta naisillakin saatta olla vaikeuksia löytää viestitulvasta se yksi ja ainoa oikea henkilö.
Näin naisena olen huomannut vaikeaksi juuri sen, että kun viestejä sataa viestiboksiin paljon, niin voi olla oikeasti vaikea löytää juuri sitä yhtä oikeaa sieltä joukosta. Toki joukosta karsiintuu aina jotkut viestit, mutta joskus saattaa käydä esimerkiksi niin, että on parikin sopivaa ja kiinnostavaa ehdokasta - tällöin on vaikea tietää, kumpaan kannattaisi keskittyä vai kannattaisiko vain viestitellä molempien kanssa samaan aikaan.
Välillä sitä muuten ihmettelee miten joillakin, jotka ovat löytäneet netistä kumppanin, niin vain natsaa heti alusta lähtien jokun yhden ihmisen kanssa ja sitten on niitä, jotka joutuvat käymään kenties useammilla treffeillä, ennen kuin ehkä löytää sen unelmien kumppanin. :)
-
Uskon että tässäkin mahtaa olla kyse alueellisista eroista. Joissain löytyy helpommin seuraa kun on enemmän vain mahdollisia kumppaneita.
Mutta kyllä, minunkin mielestä omalla genrellämme on paljon tarjontaa ja kysyntää mutta jostain kumman syystä ne eivät tunnu täsmäävän. Toki puhdasta panoseuraa löytää aina, jos ei muuta niin vanilia maailmasta mutta onko se todella sen arvoista. Ne perkeleen kemiat kun merkkaa niin paljon. Itse en arvosta miehessä tai naisessa ulkonäköä, tittelia tai muita juttuja, vaan persoona on se jonka perusteella valitsen kumppanini. Jos se ei natsaa niin sitten siitä ei vaan tule mitään.
-
Minulla on nyt esim deitti-ilmoitus. Ollut aikaisemminkin. En oikeastaan kamalasti siinä mitään erittele, en mitään vaadi tahi poissulje. Lukijoita jonkun verran, vastauksia pyöreät nolla. Ja varmasti näin on monella muullakin miehellä. Jos haluaisin jotain spesifioitua, jotain todella erikoista, sitä voisikin odottaa vaikka ja kuinka, kun kyseessä on kuitenkin jotain näin laveaa, on se hiukan mälsää.
Sukupuolten ero on tässä tapauksessa kammottava. Naisten ei tarvitse ilmoitella itsestään, heitä lähestytään. He ovat karkkikaupassa, valinnanvaraa on.
Ketä miestä ihan oikeesti kiinnostaa tapella viestihuomiosta muita virtuaalimiehiä vastaan netissä? Ihan oikeesti? Ja kenellä on aikaa moiseen? Ei mulla ainakaan. Livenä on aina eri juttu, ja sillä saralla ei toistaiseksi vielä ongelmia ole ollut seuran haussa. Mutta kun ei vaan enää ehdi ravaamaan miiteissä, jääpi tuo deittipalsta ainoaksi kontaktikanavaksi.
Ja vielä, ei ole kovin helppoa kirjoittaa mitään deitti-ilmoitusta. Ainakaan sellaista joka mielenkiinnon herättäisi. En minä ainakaan osaa itseäni myydä. Deitti-ilmoituksen pitäisi olla jonkun muun kirjoittamaa.
-
Tämä nyt ei liity suoranaisesti yhdenkään teistä ilmoitukseen (kun en ole niitä kovin tarkaan läpikäynyt) eikä tähän sivustoon erityisesti muutenkaan, mutta yleisesti seuranhakusivustoilla hyvin suurella osalla naisista tuntuu olevan aika ylpeä ja korostetun nirppanokkainen mindset päällä ainakin ilmoitustekstiensä perusteella. Vaatimuslista saattaa olla pitkä kuin nälkävuosi ja rivien välistä vielä, joko tahallisesti tai tahattomasti, piilovittuillaan sivustolla pörrääville miehille. Tämä on sinänsä ihan ymmärrettävää, kun miettii minkälaisista yhteydenotoista naisten inboxit tuppaavat täyttymään, mutta kannattaako tosissaan ne mahdolliset fiksutkin kandidaatit karkottaa purkamalla pervosetien ja runkkareiden aiheuttamaa angstia siihen ilmoitukseen? Miehiä on kuitenkin markkinoilla vain noin sama määrä kuin naisiakin, vaikka tämä fakta ei nettisaiteilla tuntuisikaan välttämättä pitävän paikkaansa. Ylemmyyskompleksia ei kannata kehittää vain sen vuoksi, että sattuu olemaan nettitrollien valtaisan huomiovyöryn kohteena. Suurin osa ei edes tarkoita mitä puhuu.
Mutta tosiaan, haluan korostaa, että en nyt ketään osoittele sormella. Tämä oli vain yleinen huomio nettiseuranhausta kokonaisuutena.
-
Hmmmm, mä luulen, että täällä luo oman lisänsä hiekkalaatikon pienuus. Siinä, missä jollain toisella leikkikentällä on lukematon määrä potentiaalisia pelaajia, on täällä vain x määrä ja itse ainakin olen asteen ... varovaisempi, etten päädy koeajamaan jokaista ladaa etsiessäni sitä kuplavolkkaria ;)
-
Ketä miestä ihan oikeesti kiinnostaa tapella viestihuomiosta muita virtuaalimiehiä vastaan netissä? Ihan oikeesti? Ja kenellä on aikaa moiseen? Ei mulla ainakaan.
Minusta tässä ollaan aikalailla asian ytimessä.
-
Minulla on nyt esim deitti-ilmoitus. Ollut aikaisemminkin. En oikeastaan kamalasti siinä mitään erittele, en mitään vaadi tahi poissulje. Lukijoita jonkun verran, vastauksia pyöreät nolla. Ja varmasti näin on monella muullakin miehellä. Jos haluaisin jotain spesifioitua, jotain todella erikoista, sitä voisikin odottaa vaikka ja kuinka, kun kyseessä on kuitenkin jotain näin laveaa, on se hiukan mälsää.
Sukupuolten ero on tässä tapauksessa kammottava. Naisten ei tarvitse ilmoitella itsestään, heitä lähestytään. He ovat karkkikaupassa, valinnanvaraa on.
Ketä miestä ihan oikeesti kiinnostaa tapella viestihuomiosta muita virtuaalimiehiä vastaan netissä? Ihan oikeesti? Ja kenellä on aikaa moiseen? Ei mulla ainakaan. Livenä on aina eri juttu, ja sillä saralla ei toistaiseksi vielä ongelmia ole ollut seuran haussa. Mutta kun ei vaan enää ehdi ravaamaan miiteissä, jääpi tuo deittipalsta ainoaksi kontaktikanavaksi.
Ja vielä, ei ole kovin helppoa kirjoittaa mitään deitti-ilmoitusta. Ainakaan sellaista joka mielenkiinnon herättäisi. En minä ainakaan osaa itseäni myydä. Deitti-ilmoituksen pitäisi olla jonkun muun kirjoittamaa.
Vaikka niitä vastauksia satelisikin, sieltä äkkiä raakkaantuu pois ne, jotka eivät kiinnosta. Viestiltään tai tyyliltään tmv. Ei se vastausten määrä tästä vielä karkkikauppaa tee, kunhan ois edes se yksi sopiva. Ja toim. huom. omasta deitti-ilmosta on jo aikaa, olen päättänyt satsata adhoc-riskillä intuitioon ja irl-tapaamisiin. Haastavaa sekin, kun olen nykyään niin epäsosiaalinen :D
-
Mun lienee lähes pakko vastata tähän kun tuntuu että ehkä toi oma ilmotus on tähän koko topiciin osasyyllinen.
Eli joo, on vaikeeta. Ja joo, oon ihan stanan ronkeli.
Oon yrittäny olla avarakatseisempi ja miettinyt monta kertaa että mussa on jotain vikaa kun en löydä seuraa yhtä helposti ja nopeasti kuin muut mutta kun ei vaan pysty niin ei pysty olemaan sellaisten kanssa jotka ei oikeasti kolahda oikealla tavalla. Eikä ole kyse esim pelkästä ulkonäöstä.
Ps. LaVidalle tiedoksi että ei niitä vonkuja ja kyselyitä naisille sada mitenkään valtaisasti. Tai ei ainakaan mulle.
-
Chili: Voi muru, hitto ku tulis vastauksia mistä karsia! Mut kun nolla on nolla. Niin. :(
Pinksu: Mennääks panee?
-
Joo,ei niitä yhteydenottoja mullekkaan hirveästi satele.
Tasaisin väliajoin jotain yhteydenottoja jotka ei sitten kuitenkaan johda mihinkään.
Ja olen niihin ilmoituksiinkin välillä vastannut..
Yritystä on ainakin ollut.
-
Pinksu: Mennääks panee?
Joo, tervetuloa tampereelle.
-
Nonni! :D
-
No onhan se vaikeaa. Ja vaikka ei niin nirsoilisikaan eikä odottaisi että kaikki osuu täsmälleen yksiin niin aika monta asiaa kuitenkin pitää jo teoriassakin osua. Jotkut ovat bi-switchejä, joille kaikki käy. Mutta useimmat kuitenkin hakevat tiettyä sukupuolta ja pervosuuntausta. Ja kuten jo mainittu, sen lammikon koko josta haetaan on aika pieni.
Itsellä on ollut täällä useita deitti-ilmoituksia ja vastauksia on tullut yksittäisiä. Mutta minä haenkin naista eli samaa sukupuolta, mikä heti vähentää potentiaalisten ihmisten määrää.
-
Itelläni tässä seuranhaussa täältä hiertää ehkä eniten viitekehys. En halua antaa kenellekään sellaista mielikuvaa että haluan heti paikalla rynnätä johonkin kellariin piiskattavaksi tai ylipäätään tehdä minkäänlaisia "lupauksia" minkään suhteen. Lisäksi täällä liikutaan se "kinkyys" edellä, joka ei sitten oikeassa elämässä ole lainkaan pätevä lähestymistapa. Persoona on tärkein.
-
PinkCat....Minä aloitin tämän ketjun, ja sinun ilmoituksellasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kuten kirjoitin, olen pitkään seurannut tuota seuranhakupalstaa ja keskustellut ihmisten kanssa.
....Minun postilaatikkoni ei ole koskaan täyttynyt kiinnostuneista, innokkaista tai yli-innokkaista vastaajista minun ilmoituksiini. Ei minua eikä minulta ole liiemmin vongattukaan, joskus olisi ihan kiva joku vonku-viesti saada ;) Noh, itsetuntoni kestää tämän kaiken kyllä, mutta eivät siis kaikki naisetkaan niitä yhteydenottoja juurikaan saa, eli ei ole tyhjä postilaatikko ainoastaan miesten ongelma.
-
Itsellä on ollut täällä useita deitti-ilmoituksia ja vastauksia on tullut yksittäisiä. Mutta minä haenkin naista eli samaa sukupuolta, mikä heti vähentää potentiaalisten ihmisten määrää.
Tällaisella kinky-foorumilla on ehkä sukupuolijakauma vähän tasaisempi kuin noilla tavanomaisilla vonkaussaiteilla. Jos haluaa vastauksia miehiltä tusinoittain, niin sieltä varmasti saa. Luulisin.
-
Ei minua eikä minulta ole liiemmin vongattukaan, joskus olisi ihan kiva joku vonku-viesti saada ;)
PASKANMARJAT!
Mähän vonkasin sua ainakin tunnin Wäiskillä. :love:
;D
-
Ei minua eikä minulta ole liiemmin vongattukaan, joskus olisi ihan kiva joku vonku-viesti saada ;)
PASKANMARJAT!
Mähän vonkasin sua ainakin tunnin Wäiskillä. :love:
;D
stoge.... :love:
-
Mä oon ottanut tän asian enemmän niin, että haluan tutustua mahdollisimman moniin kivoihin kinkyihin, joiden kanssa synkkaa tuli niistä sitten kavereita tai jotain muuta. Ei näyttäisi olevan kauhean vaikeaa löytää ihmisiä, joiden kanssa tavata ja tutustua. Osa enemmän ja osa vähemmän kiinnostavia omien juttujen näkökulmasta, mutta yhtäkään tapaamista en ole vielä katunut. (Sivumennen sanoen, se että joku on switch tai bi ei tarkoita sitä että kaikki käy.)
Eiköhän näistä kohtaamisista jotain pysyvää synny. Muutama hyvä kaveri ja ehkä leikkikaverikin on jo löytynyt. Mut ehkä meillä miehillä on vaan helpompaa tääkin. Ei tartte kuin olla suurin piirtein järjissään ja naiset on jo ihan lääpällään. 8)
-
Eipä kommenttini oikein vastaa otsikkoon Seuran löytämisen vaikeus
Ei se niin vaikeata ole.
Modet poistaa jos syytä. Olen 2011 kesästä alkaen ollut baarissa. Liki kolmesataa viestiä kirjoitellut ylelle. Yksittäisten ihmisten kanssa tuhansia. Chatissä aika aktiivinen, ainakin välillä. Avaudun yksärillä aika helposti. Mulle on myös ilmeisen helppo jutella, avautuakin asioistaan.
En ainakaan muistini mukaan ole deitti-ilmoa kirjoitellut. Joihinkin olen kyllä vastannut. Onhan mulla ollut suhteita baarin väen kanssa. Syviäkin. Liiankin syviä. Ihan sessiosuhteita kans.
Useita ystäviäkin olen täältä löytänyt. Niin miehiä kuin naisiakin. Siis miehiäkin ystäviksi vaikka olen 100 % hetero. Yhteenvetona : kyllä täältä löytää seuraa. Ihan satunnaisesti olen kurkkassut jollekin muulle palstalle. Tämä on kyllä mun mielestä paras. Asiasta vois puhua paljonkin mutta lyhyesti näin.
-
(Sivumennen sanoen, se että joku on switch tai bi ei tarkoita sitä että kaikki käy.)
Ironia on vaikea laji näin netissä ::) :)) Tarkoitin että ehkä on joitain bi-switchejä joille kaikki käy mutta että enimmäkseen myös he kehtaavat esittää toivomuksia kumppanin suhteen
T: nirso bi-switch, jolle ei kelpaa juuri kukaan
-
(Sivumennen sanoen, se että joku on switch tai bi ei tarkoita sitä että kaikki käy.)
Ironia on vaikea laji näin netissä ::) :)) Tarkoitin että ehkä on joitain bi-switchejä joille kaikki käy mutta että enimmäkseen myös he kehtaavat esittää toivomuksia kumppanin suhteen
T: nirso bi-switch, jolle ei kelpaa juuri kukaan
:love:
-
Mut ehkä meillä miehillä on vaan helpompaa tääkin. Ei tartte kuin olla suurin piirtein järjissään ja naiset on jo ihan lääpällään. 8)
Mä voin väittää tähän vastaan. Mä olen järjissäni ja se on ihan lääkärin mukainen diagnoosi. Ei mua kyllä täällä vongata, joten syy siihen on sit joku muu.
-
,
-
Minullakaan ei ole ilmoitusta, mutta selailen paljon profiileja. Jos profiili on täysin tyhjä, ja kaikki määrittelemättömiä, niin ei se ainakaan innosta ottamaan yhteyttä. Vaikka olisi seuranhakuilmokin :o
-
Minullakaan ei ole ilmoitusta, mutta selailen paljon profiileja. Jos profiili on täysin tyhjä, ja kaikki määrittelemättömiä, niin ei se ainakaan innosta ottamaan yhteyttä. Vaikka olisi seuranhakuilmokin :o
Toi on kyllä ihan totta. Jos ei viitsi profiiliaan täydentää, niin on ihan sama millainen hakuilmo on päällä. Ite en tosin ole vuosiin seuraa ollut vailla mut aina välillä ihmetyttää, et ei haluta edes profiilissa kertoa olennaista, jos ollaan vielä seuraa vailla. :)
-
Joo, ei oo helppoo ei... Vaikka tulisikin paljon yhteydenottoja, niin ei se vielä tarkoita mitään. Tai siis toki jos olisi vaan lihaa vailla, niin sittenhän ois helppoa, mut jos kaipaa sitä, että henkilökemiat kohtaa ja omaa edes jonkinnäköisiä kriteereitä, niin sen verran pienet vaan näyttää olevan piirit, että lottovoitolle alkaa jo tuntua, jos jotain (suurempaa) täältä löytyy.
Itse olen tavannut netin kautta pari todella isosti kolahtavaa ihmistä, joten tiedän, mikä se fiilis on, kun sellainen tyyppi ilmestyy elämääni. Väittäisin, että kyllä, sen voi tunnistaa jo virtuaalisesti. Kommunikaatio vaan pyörähtää käyntiin sellaisella helppoudella, että tulee tunne, kuin olisi aina tunnettu. Homma tuntuu virtaavan. Toinen tuntuu ihanalle ja saa myös sinut itsesi tuntumaan ihanalle. Siinä välillä olevan energian tuntee niin vahvana ilmassa, kuin sitä voisi saksilla leikata. Sen kun on kokenut, niin on vaan kertakaikkiaan vaikea tyytyä vähempään enää sen jälkeen.
Todella iso osa yhteydenottajista tipahtaa myös samoin tein pois listaltani sen vuoksi, että ovat naimisissa/muussa selkeästi primäärityyppisessä parisuhteessa, ja/tai salaa liikenteessä. Myös liika päällekäyvyys ja hötkyäminen on minulle iso turn off. Ja vaikka tuntuu oudolle sanoa tämä tällä sivustolla, niin liika pervous saa minut myös kavahtamaan. Eli tarkoitan tällä sellaista, että ei lähestytä ihmisenä ihmiselle, vaan tyyliin että "Täällä olisi orja halukkaana lutkuttamaan kielellään neidin varpaidenvälejä"... :-X Vaikka siis kyseinen toimenpide sellaisen henkilön toteuttamana, jonka kanssa kemiat on kohdanneet ja kipinä syttynyt, onkin minua kovastikin kiihottava, niin tuollaisenaan pöytään lätkäistynä ensimmäisenä yhteydenottona on jotain todella vastenmielistä ja luotaantyöntävää.
Yksi asia myös on noussut ihan riesaksi asti tässä viime aikoina, eli se, että joku lähestyy minua, että "hei, olen lukenut paljon sun kirjoituksiasi ja muuta infoasi ja tunnut kiinnostavalle/samanhenkiselle". Tämä tulee monesti (lähes/kokonaan) tyhjästä profiilista käsin. No siinä sitten koitan kysellä, että kerrohan toki lisää, kun sinä tiedät minusta valtavasti ja minä en sinusta (lähes) mitään. Niin sitten siihen ei osatakaan/halutakaan vastata tai vastataan vain hyvin lyhyesti jotain ja saman tien vaaditaan tapaamista jossain kahvittelun merkeissä. Siihen loppuu hyvin äkkiä mun kiinnostus sitten koko asian suhteen. Haluan saada muodostettua jonkin verran kuvaa siitä, kuka toinen on, mille yhteys häneen tuntuu, ennen kuin lähden kasvokkain tapaamaan.
Välillä mietin, että joku potentiaalinen ehdokas saattaa tipahtaa mulla kelkasta sen vuoksi, jos ei omaa kovin hyviä kirjallisia kommunikaatiokykyjä. Toisaalta nautin itse niin paljon myös kirjoittaen kommunikoinnista, että mulle olisi ideaali jopa sellainen, että vaikka asuttaisiin yhdessä partnerin kanssa, niin voitaisiin pitää vaikka jotain yhteistä päiväkirjaa tai muuta kirjeenvaihtoa. Sillä tavoin kun tulee ihan omanlaisensa taso ajatuksenvaihtoon, itseilmaisuun ja kontaktissa oloon. Eli se ei välttämättä ole huono juttu, jos näillä perustein joku ei tunnukaan sitten "omalle tyypille".
Ja vielä yksi seikka, joka on kohdallani mainittava, on se, että olen äärimmäisen tarkka traumaattisten kokemusteni jäljiltä siitä, tuleeko minulle toisesta luotettava, tasapainoinen ja turvallinen, lämmin kuva. Eli esim. joku aivan ihanakin tyyppi saattaa joutua minulla epäilyttävien/kartettavien henkilöiden listalle, jos painottaa kovasti sadismia mieltymyksissään. Myös kylmyys, kovuus, ylimielisyys, ilkeily ja huumorintajuttomuus (joka paljastuu esim. lukemalla foorumkirjoitteluja), saa välittömästi niskakarvat pystyyn. Eikä siis hyvällä tavalla.
Monen mielestä olen liian kranttu. Itse en ole kuitenkaan sitä mieltä. Tarkka olen kyllä ja valmis odottamaan pidempäänkin sellaista, mikä aidosti tuntuu hyvälle.
Mulla lisäksi tosiaan yleensä sit kepenee kriteerit, kun olen itse vakiintuneessa parisuhteessa. Sit maistuu kepeämpikin sekstailu ilman sen syvempiä kelailuja. Sinkkuna olen todella paljon tarkempi ja varovaisempi. Kiinnyn paljon helpommin, ja siksi haluan valita todella huolellisesti sellaiset henkilöt, joita päästän lähelleni.
No tällaista. Ei tässä kiirusta onneksi ole asian kanssa mihinkään, niin odotellaan ja verkostoidutaan ja seulotaan nyt sitten... Mulla onneksi pääkiinnostuksenkohde on kuitenkin aina ollut tuo primal play, ja sellaista löytyy enemmän myös vanillana itseään pitävien leireistä. En siis heitä vielä pyyhettä kehään, vaikka välillä sille tuntuukin jo. Täällä olen ja pysyn. Lähestyä saa edelleen...
-
En minä ainakaan hae esimerkiksi blondia, vaan naista, jolla on vaalea iho.
Sellainen nyt on varmaan 98,2 % Suomalaisista naisista, laskin :)
Alistuva asenne yhdistettynä vaaleihoisuuteen, ei ole varmaan kovin harvinainen yhtälö
tässä foorumissa :o
-
Haastavaa on. Toki onnistumisiakin on tullut.
Omalta kohdalta kun vastapuolelta toivoisi suhteellisen kiinteää vartaloa, jonkinlaista työuraa, älykkyyttä ja sitten vielä tätä pakettia ei tee helpommaksi yksinhuoltajuus.
Johtuen rajallisesta vapaa-ajasta olen aika paljon nettideittaillut useamman sivuston kautta mutta nyt fiilikset kallistuu perinteiselle baariin ja panolle, katsotaan sitten aamulla- ratkaisumallille.
-
Seuraa on löytynyt välillä helposti ja välillä naurettavan helposti. Ei kuitenkaan koskaan deitti-ilmolla, kaikki kumppanit on löytyneet ihan livemaailmasta.. siksi vähän skeptisesti suhtaudun noihin deitti-ilmoihin. Niitä on kyllä kiva lueskella, mutta välillä tuntuu että joillain realiteetit tuppaa unohtumaan.. Tyyliin keski-ikäiset pönäkät miehet hakevat nuorta kaunista naista kotiorjaksi. Voi olla ettei postilaatikko pursua. Muutenkin seuranhaussa on mun mielestä olennaista ettei vaadi toiselta mitään mihin ei itsekään pysty. Jos et itse ole nuori,kaunis ja rikas, niin miksi se nuori, kaunis ja rikas kiinnostuisi sinusta? Muuten kyllä nirso saa, ja pitää olla. Mulle on ainakin kauhistus joidenkin deitti-ilmoissa viljelemä "ulkonäöllä ja iällä ei ole väliä", siitä saa kuvan että ihan kaikki kelpaa.
Itse olen huomannut omassa seuranhaussa, että mitä suositummaksi tulee, myös sitä nirsommaksi. Omat vaatimukset eivät ole mitkään kohtuuttomat, ennemminkin päinvastoin. Mutta tiettyjä periaatteita mulla on. Esimerkiksi niskakarvat nousee pystyyn välittömästi tyyppien kanssa, jotka deittailee laumaa muitakin naisia samaan aikaan, ja mielellään kaikkia vielä toisiltaan salaa. Vaikka itsekään en monosuhdetta hae,niin siinä on eroa onko poly, vai onko enemmän "i fuck everything" tyyppiä. Muita ihmettelyn aiheita on myös tyypit jotka ei voi kertoa oikeaa nimeään, puh.nroa tai ylipäätään mitään itsestään, ja olettaa silti saavansa piparia. Tai ylipäätään tyypit jotka ei viitsi nähdä mitään vaivaa "saaliinsa" eteen. Noh, tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin, joten paree lopettaa ajoissa :D.
MM the kärttyinen vanhapiika.
-
Ihana kärttyinen vanhapiika MissMary... :D :love: Nauratti ja samastuin...
Mä jatkan vielä omaa vuodatustani, kun tajusin just, että unohdin kokonaan sen jutun, joka mulla sit kuitenkin täällä ja muuallakin on se, joka tuntuu erottavan muista ihmisistä/sopivan kumppanin löytämisestä. Eli kyseessä on sellainen asia, joka on itselleni hyvin läheinen ja arvoissani korkealla (korkeimmalla itse asiassa), ja mikä taas on suht harvinaista muuten ihmisten keskuudessa. Eli henkisyys/meditaatio/tietoinen läsnäolo tms. Eli ei mikään uskonnollinen eikä etenkään fanaattinen sellainen, eikä toisaalta mikään hippi-/new age -hihhulointi, vaan sellainen jalat maassa oleva ja turhista rönsyilyistä riisuttu lähestymistapa asiaan.
Tämä sama piirre voi kehittyä joissakin yksilöissä muutakin kuin varsinaisen henkisen puolen harjoituksen kautta, eli koen, että esim. akateemisessa maailmassa puhuttu "metatasolta" asioiden tarkasteleminen voi johdattaa henkilöä tällaisen uudentyyppisen maailman ja itsensä hahmottamisen tapaan. Eli sellaiseen, että pystyy tarkastelemaan asioita ja tosiaan myös itseään, omaa ajatteluaankin, ikään kuin sen yläpuolelta käsin. Pystyy ottamaan etäisyyttä omaan elämäänsä ja tarkastelemaan sitä hieman kauempaa. Hyvä vertaus tähän olisi esim. se, että siirtyykin oman elämänsä suuressa (kosmisessa) näytelmässä hetkeksi päänäyttelijän roolista kameramiehen hommiin. Koen, että tämä on ihan mittaamattoman arvokas taito elämää laajemmin ajatellen ja viihdyn itse parhaiten sellaisten ihmisten kanssa ja luotan eniten sellaisiin ihmisiin, joissa tämä piirre on pitempiaikaisen harjoituksen kautta vakiintunut ja hioutunut olennaiseksi osaksi persoonaa ja koko maailmankatsomusta.
Vaikka tämä voi kuulostaa pitkäpiimäiseltä ja vakavamieliseltä tällä tavoin kuvailtuna, niin itse asiassa kokemus on osoittanut, että tällaisella on täysin päinvastaisia vaikutuksia. Elämään avautuu uudelleen sellaista samankaltaista leikkisyyttä, värikkyyttä ja jopa taianomaisuutta, kuin mitä lapsena varmaan jokainen meistä koki. Sellaista, kun elääkin elämäänsä enemmän läsnä nykyhetkessä, eikä ole hautautunut oman ajattelunsa, ehdollistumiensa ja menneisyyden tunnepainolastin alle. Vahvasti läsnäolevat henkilöt koetaan yleensä myös hyvin miellyttäväksi seuraksi.
Olen enemmän kuin iloinen siitä, että mindfulnessia on alettu tuomaan kouluihin ja työpaikoille. Mielestäni kuuluisi ehdottomasti jokaisen yksilön perustaitoihin tällaiset läsnäolon-, mielen- ja tunteidenhallinnan keinot. Vaikea keksiä yhtään elämän osa-aluetta, jossa näistä ei olisi hyötyä.
Mutta siis, toistaiseksi asia on kuitenkin vielä sen verran vieras yhteiskunnassamme, että aika yksin tämän asian kanssa usein on. Niinpä sitten tässäkin skenessä. Tuntuu, että tarvitsen tämän ominaisuuden löytyvän toisesta ihmisestä, jotta minussa pääsee syntymään se täydellinen omistautumisen, antutumisen ja rakastumisen tunne.
Pitäisi alkaa varmaan käymään meditaatioilloissa sellainen paita päällä, jossa lukee tyyliin "kinky anyone...?"... :D
-
.Ikuinen optimisti.. löydän sinut - 170 96-60-90, pari loppututkintoo,, tietysti min tohtori.. huora, narttu, subi, maso, exhippari, 35vee lapseton, vihreet silmät, punainen polkka, jumalainen luusto, 38 jalka joka taipuu tuosta vain balletiin, uumasi on 18 tuumaa.. kaunis pillu, olet tehnyt kansainvälisen mallinuran...
xxx
EDIT: Mut sit niinku oikeesti..
Mä uskon siihen että ei ole "olemassa jotain kolahtamista".. suhteet on itselle "aina mieluinen matka ja työ toisen sieluun ja maailmaan", jossa annetaan itsestä ja saadan toiselta.. Toki suhteen edetessä on tärkeää että monet taustalla vaikuttavat "faktat" olisivat jotakuinkin balansissa ja yhtenevät - puhutaan vaikka sosioekonoomisista tekijöistä, siitä että arvomaailmat ja yleinen käsitys elämän realiteeteista kohtaavat.. ja halutaan matkata yhdessä kohti päämäärää josta molemmat ovat aidosti kiinnostuneita.. -- tuon jälkeen sitten aletaan sitä rakkautta rakentamaan jos kun todetaan että kunnioitetaan,arvostetaan toista ja taustalla ehkä sitten sitä jopa ihastumista.. Täällä kun sitten ilmeisesti haetaan myös BDSM viitekehyksessä sitä elämänkumppania, on toki yhtälössä lisämuuttuja joka tekee löytämisen haastavammaks, ts. ainakin rajaa jopa jyrkästi potentiaaleja kumppaneita, suhteessa "perus vanillaliittoon".
-
Jatkoa edelliseen, eli perverssi neitsytkin saisi olla ;D
-
MM. Tuo vaivannäkö on vähintäänkin mielenkiintoinen. Liekö miessukukunta nähnyt minkään asian eteen enempää vaivaa kuin pillun. Se sitten onko alistumassa siihen toivottuun lähestymistapamuottiin. Tai edes tunteeko sitä. Pelaillahan aina saa. Kuten myös jättäytyä pelistä. Tai sitten kirjoittaa omat säännöt. Pelaajia löytyy tai löydetään. Kukin tyylillään josta nauttii. Se sitten miten mahdollistaa kaikkien nautinnon, vai onko oma nautinto loppujen lopuksi muiden nautinnon tai hyvinvoinnin ohittava?
Njoon. Vaihtoehtona on mm kivikautinen uskonto joka sallii neljän yhdeksänvuotiaan vaimon pidon säkissä ja näiden vapaan pieksämisen. Täysin kyseisen lain rajoissa. Se sitten mihin asti kukakin on menossa ja mitävalmis millekin tekemään. Miltä se tuntuu. Muutemia kysyäkseni.
Pointtina se, ettei nirppanokkien katselu ole välttämättä se fiksuin vaihtoehto kenellekään. Asioille voi tehdä paljonkin vaikkei menisi edes äärimmäisyyksiin. Ja ääripäässä toki vielä enemmän.
-
Eiköhän seuranhakuun, sen helppouteen tai vaikeuteen, päde ne samat asiat kuin vaikkapa duunin hakuun tai myymiseen. Kukaan ei tule hakemaan äänetöntä etsijää joka lojuu vain viltin alla sohvalla telkkua katsellen. Pitää tarjota itsensä toisten löydettäväksi, lähdettävä ulos, joko oikeasti tai edes virtuaalisesti (ja sitten oikeasti, IRL). Näin yksinkertaistettuna.
Itsensä tyrkyttäminen, tavalla tai toisella, voi myös kääntää muiden päitä pois. Etenkin netissä missä on kuitenkin kyseessä useimmiten yksisuuntaiset, ehkä vuorottelevat, monologit, etenkin posteissa. Mutta nekin on askeleita eteenpäin, ulospäin. Mitä enemmän yrittää itseänsä myydä, sitä varmemmin jossain vaiheessa kaupat syntyy.
Mutta pitäisikö sitä itseään myydä? Nytkin on joissain viesteissä tässä ketjussa ollut se vire että miehen pitäisi nähdä vaivaa naisen eteen, myydä itsensä. Hetkinen, milläs vuosituhannella nyt eletäänkään? Jo pelkkä tuo ajatuskin vetää mattoa alta siltä että toisiinsa sopivat palaset löytäisivät toisensa, korvaten sen kyvyllä myydä vaikka paskaa säkissä, nahkaisessa ja luiden tukemassa sellaisessa.
Itse en usko etsimiseen (sanan varsinaisessa mielessä). Itse uskon kohtaamisiin joita voi tapahtua miten ja missä tahansa, erilaisin tavoin käynnistyneinä. Joskus ensireaktio voi olla hyvinkin syystä tai toisesta luontaantyöntävä, mutta jos ei, niin pitää uskaltaa rapsuttaa pintaa. Harvoin kun se kuitenkaan toisen löytäminen, sydämen aukeaminen ja järjen sumeneminen tapahtuu salamanlyönnin lailla.
Koitapa muuten sanoa jollekin tuntemattomalle jotakin kivaa. Voi sattua se odotettu kohtaaminen. Tai lähes varmasti tulee ainakin hyvä mieli kun huomaat vastareaktion.
-
.Ikuinen optimisti.. löydän sinut - 170 96-60-90, pari loppututkintoo,, tietysti min tohtori.. huora, narttu, subi, maso, exhippari, 35vee lapseton, vihreet silmät, punainen polkka, jumalainen luusto, 38 jalka joka taipuu tuosta vain balletiin, uumasi on 18 tuumaa.. kaunis pillu, olet tehnyt kansainvälisen mallinuran...
xxx
Hei sähän kuvailit just mut, mutta tukka on blondi ja tohtori en oo :D kansainvälinen malliurakin vähän niin ja näin mut mallinhommia tehnyt.
Valitettavasti en kyllä ole a)vapaa b)kiinnostunut :)
-
Minä en ainakaan näe mitään vaivaa "saaliin" eteen, tai siis näen, mutta vasta sitten, kun yhteinen kiinnostus on jo selvästi olemassa ja leikitään yhteisesti sovituilla säännöillä. Mutta ehkä se johtuu siitä, että suhtaudun deittailuun enemmän tutustumisena kuin metsästyksenä. Jos naista ei kiinnosta yhtään itse nähdä vaivaa siihen tutustumiseen, niin siirryn seuraavaan ihmiseen. Elämässä on ihan liian vähän aikaa tuhlata sellaisiin ihmisiin, jotka eivät osoita haluaan yhteistyöhön.
Tuo on mulle sikälikin tietoinen valinta, että harrastan ihmissuhteita, jotka pohjautuvat nimenomaan vahvasti avoimuuteen ja yhteistyöhön silloinkin, kun on haluissa, tarpeissa ja toiveissa ristiriitoja. Se karsii yllättävän tehokkaasti joukosta ne, jotka on itsekkäitä paskiaisia. (Itsehän olen itsekäs paskiainen vain yhteisestä sopimuksesta.)
Luulen, että monelle voisi olla hyötyä siitä, että relaisi vähän seuran etsimisessä ja ottaisi asian niin päin, että on kivaa tutustua uusiin ihmisiin. Ymmärrän kyllä sen, että mulla on valkoisena hyväkuntoisena miehenä tässä etuoikeus, kun ei tarvitse miettiä samalla tavalla turvallisuusasioita ensitapaamiseen liittyen. Pari kertaa on ollut treffeillä sellainen "mulla ei oo mitään sanottavaa tän tyypin kanssa" -fiilis, mutta ei koskaan "toi on creepy ja pelottava, mitenköhän pääsisin turvallisesti tästä irti" -tilannetta. Ja siinä, että olen ekstrovertti ja musta on aina kivaa tutustua uusiin ihmisiin.
-
Täytyy vielä lisätä se että olen myös aika helposti ja parinkin viestin jälkeen tavannut ihmisiä.
Saanut muutamia ystäviäkin,mutta silloin lähtökohtakin on ollut kaveruus/ystävyys.
Mahdollisia sessiokumppaneita tavatessa jossa jo ehti on asetelma Master/sub toinen vain ei ole kolahtanut tarpeeksi.
Myönnän että muhun on vaikea tehdä vaikutusta ja todella harva ihminen kolahtaa kunnolla ja kovaa.
Mutta uusiin ihmisiin tutustuminen on kivaa ja mielenkiintoista,ei siinä mitään ainakaan menetä.
Ei pitäisi ihan suoraltakädeltä tyrmätä ketään ennen tutustumista livenä.
Välillä olen saanut ihania ja sykähdyttäviä viestejä,mutta tavatessa toinen onkin kovin hiljainen ja tietysti välillä tosinkinpäin.
-
Itse en usko etsimiseen (sanan varsinaisessa mielessä). Itse uskon kohtaamisiin joita voi tapahtua miten ja missä tahansa, erilaisin tavoin käynnistyneinä.
Komppaan degeticaa tuossa.
Uskon, että kyllä se Herra Oikea (ties kuinka mones sellainen, mutta toivottavasti viimeinen ;) ) mun elämään joku päivä ilmestyy. En tosiaan kotona meinaa istua ja odottaa sitä. Olen kuitenkin aika sosiaalinen, joten kontaktien luominen on helppoa. Nyt ja toistaiseksi aion pitää hauskaa ja nauttia elämästä :love: ja kaikista sen kivoista pikku pervouksista, mitä se mulle tuo eteen. >:D
Edit: Ja mistäs minä voin tietää, vaikka se mun Herra Oikea oiskin jo mun elämässä. Onhan sitä joskus niinkin käynyt, että fiilikset ovat kasvaneet ja kehittyneet ihmistä kohtaan, jota on pitänyt alussa ihan vaan kaverina / ystävänä. Joskus ihmiset katsovat ihan liian kauas eivätkä huomaa sitä kaikkea, mitä heidän läheltä jo löytyy. O:-)
-
Kai sitä seuraa helposti saa (ainakin naisille tulee ehdotuksia paljon, myös minulle), mutta mulla ainakin on sellainen, että en suinpäin koskaan ryntää tapaamiseen - ja ihan siitä syystä, että mun pitää luottaa siihen toiseen (ja senkin jälkeen teen varotoimia). Tässä nykymaailmassa kun ei tiedä, mikä paloittelijamurhaaja nurkan takana voi vaania ;) Tämä "kranttuus" onneksi sitten karsii ehkä ne pahimmat tyypit... ja toki esim. netin välityksellä tutustuessa on edes jonkinlainen kuva jo muodostunut tavattavan täysjärkisyydestä sun muusta, joten tietää, natsaako kemiat enimmäkseen vai ei.
-
Elämässä on ihan liian vähän aikaa tuhlata sellaisiin ihmisiin, jotka eivät osoita haluaan yhteistyöhön.
Tuo on mulle sikälikin tietoinen valinta, että harrastan ihmissuhteita, jotka pohjautuvat nimenomaan vahvasti avoimuuteen ja yhteistyöhön silloinkin, kun on haluissa, tarpeissa ja toiveissa ristiriitoja. Se karsii yllättävän tehokkaasti joukosta ne, jotka on itsekkäitä paskiaisia. (Itsehän olen itsekäs paskiainen vain yhteisestä sopimuksesta.)
Tylsää kompata toisen kirjoitusta lisäämättä omaa mielipidettä asiaan.
Joka tapauksessa, olen niin samaa mieltä yllä olevan lainauksen suhteen.
-
Elämässä on ihan liian vähän aikaa tuhlata sellaisiin ihmisiin, jotka eivät osoita haluaan yhteistyöhön.
Tuo on mulle sikälikin tietoinen valinta, että harrastan ihmissuhteita, jotka pohjautuvat nimenomaan vahvasti avoimuuteen ja yhteistyöhön silloinkin, kun on haluissa, tarpeissa ja toiveissa ristiriitoja. Se karsii yllättävän tehokkaasti joukosta ne, jotka on itsekkäitä paskiaisia. (Itsehän olen itsekäs paskiainen vain yhteisestä sopimuksesta.)
Tylsää kompata toisen kirjoitusta lisäämättä omaa mielipidettä asiaan.
Joka tapauksessa, olen niin samaa mieltä yllä olevan lainauksen suhteen.
Kuin myös. Tässä iässä ei ole enää aikaa tuhlattavaksi. Pitäkää tunkkinne, minulla on ystäväpiiri johon kuulumisesta voin olla ylpeä.
-
Mie en oikein ymmärrä miten toiset osaa niin tarkasti määritellä millaista seuraa hakevat - hyvähän se varmasti on, jos tietää mitä haluaa.
Mie jutustelen mielelläni kaikkien kanssa, valtaosa näistä juttukumppaneista katoaa muutaman viestin jälkeen, osasta tulee pitempiaikaisia juttukavereita, jonkun harvan kanssa sitten kemiat kohtaa ihan oikeasti. Mutta kun mietin niitä harvoja "oikeita" niin en olisi etukäteen tai edes muutaman viestin jälkeen osannut arvata, että tämä se on. Enkä osaa jälkeenpäinkään yleensä selittää mikä toisessa ihmisessä kolahtaa. No ehkä siinä on se ero mun ja noiden alussa mainitsemieni toisten ihmisten välillä.
-
Mie en oikein ymmärrä miten toiset osaa niin tarkasti määritellä millaista seuraa hakevat - hyvähän se varmasti on, jos tietää mitä haluaa.
Luulen että useimmat katsovat liikaa menneeseen ja/tai pitävät yllä (keinotekoisia) toiveita tai haaveita.
Menneisyydestä on helppo yrittää ottaa oppia, etenkin virheistä. Rakentaa rajoittavia listoja, koskivat ne sitten pituutta, vyötärön ympärystä, tissien kokoa tai älyn suhdetta kengännumeroon. Jotkut näistä kokemuksen kautta luoduista rajoista on asiallisia ja hyviäkin mutta suurin osa täysin yhdentekeviä. Jos toiveita tai vaatimuksia rakentaa menneisyyden epäonnistumisten kautta niin eihän siinä opi muuta kuin hyväksi epäonnistujaksi (näin hiukan mutkia suoristaen sanoen). Jokainen ihminen on kuitenkin erilainen ja sama ominaisuus, fyysinen tai henkinen, voi esiintyä ja olla niin eri tavoin toisessa ihmisessä.
Toiveet ja haaveet, ns. vaatimukset, on nyt sitten taas.. toiveita ja haaveita. Epäilen että loppujen lopuksi hyvin harvalla on se sydämeen talon rakentanut täyttänyt vaatimusmäärittelyt. Tottakai jotkut ominaisuudet ja asiat, kuten vaikkapa koko tai älykkyys, vetoavat eri tavoin eri ihmisiin ja jopa saattavat aiheuttaa "hylkimisreaktioita". Kauas voi kurottaa, mutta kuten Alma tuolla aikaisemmin jo mainitsi, myös lähelle kannattaa katsoa.
Aika on ainoa mitä ei voi hankkia elämässä lisää. Ja mielestäni ainoa tapa tuhlata sitä on olla tekemättä mitään. Meni syteen tai saveen, tuli hymy tai paskaa naamaan. Kaikesta oppii ja tärkeintä on tuntea.
-
Elämässä on ihan liian vähän aikaa tuhlata sellaisiin ihmisiin, jotka eivät osoita haluaan yhteistyöhön.
Tuo on mulle sikälikin tietoinen valinta, että harrastan ihmissuhteita, jotka pohjautuvat nimenomaan vahvasti avoimuuteen ja yhteistyöhön silloinkin, kun on haluissa, tarpeissa ja toiveissa ristiriitoja. Se karsii yllättävän tehokkaasti joukosta ne, jotka on itsekkäitä paskiaisia. (Itsehän olen itsekäs paskiainen vain yhteisestä sopimuksesta.)
Tylsää kompata toisen kirjoitusta lisäämättä omaa mielipidettä asiaan.
Joka tapauksessa, olen niin samaa mieltä yllä olevan lainauksen suhteen.
Kuin myös. Tässä iässä ei ole enää aikaa tuhlattavaksi. Pitäkää tunkkinne, minulla on ystäväpiiri johon kuulumisesta voin olla ylpeä.
Minäkin allekirjoitan tämän. Se on nimenomaan aikani tuhlaamista jos vastakappale osoittautuu passiiviseksi ja vaiteliaaksi niin kaikki kiinnostus kyllä loppuu kuin seinään.
Mie en oikein ymmärrä miten toiset osaa niin tarkasti määritellä millaista seuraa hakevat - hyvähän se varmasti on, jos tietää mitä haluaa.
Mie jutustelen mielelläni kaikkien kanssa, valtaosa näistä juttukumppaneista katoaa muutaman viestin jälkeen, osasta tulee pitempiaikaisia juttukavereita, jonkun harvan kanssa sitten kemiat kohtaa ihan oikeasti. Mutta kun mietin niitä harvoja "oikeita" niin en olisi etukäteen tai edes muutaman viestin jälkeen osannut arvata, että tämä se on. Enkä osaa jälkeenpäinkään yleensä selittää mikä toisessa ihmisessä kolahtaa. No ehkä siinä on se ero mun ja noiden alussa mainitsemieni toisten ihmisten välillä.
Ehkä se on joitain peruspointteja (paremman sanan puutteessa) vaan? Minua on kriittiseksi ja ronkeliksi väitetty, mutta uhmaan näitä mielipiteitä sanomalla että paljon myös riippuu tästä toisesta, ja hänen asenteistaan. Eikä siis niin että kunhan omalla kohdalla kolahtaa sen 100% niin kattellaan. Tässä tulee väkisinkin mieleen kuinka pidän jokseenkin ärsyttävänä sitä että jos ei laakista ole sitä varpusparvea pötsissä niin jatketaan nenä pystyssä matkaa, ja tokihan jokainen on vapaa tekemään miten haluaa, mutta minua sellainen kaikkimullehetinyt -asenne vieroksuttaa.
Pitäis varmaan avata silmät (ja herätellä aivot) ennen kuin lähtee kirjoittelemaan, tiedä onko tässä nyt mitään tolkkua. Joskus on vaikeaa löytää seuraa, joskus ei. Vaikeintahan se on tietenkin silloin kun sitä eniten kaipaisi.
-
Yksi minkä olen huomannut on se että jos ei saa vastauksia lähettämiinsä viesteihin, niin silloin sitä kyllästyy yrittämään. Alastonsuomessahan tämä on hyvin yleistä, siellä on joku josta katot että "ompas kivan oloinen tyyppi, laitampa viestiä", sitten profiili tiedoissa näkyy että se on käynyt stalkkaamassa sun profiilia mutta ei ole vaivautunut vastaamaan että "sori, nyt ei napannut". Kun sitä sitten tapahtuu sen parikymmentä kertaa, kyllä se rupee vituttamaan, varsinkin kun kyseessä on vielä profiileja, joista saa selkeästi sen käsityksen että etsii seuraa, haluaa sitä, ja kriteeritkin tuntuu olevan samankaltaiset, niin jos ei vaivaudu kohteliaasti vastaamaan takaisin vaikka kieltäytyykin, se vituttaa ihan suunnattomasti. Eli hyvät ja kohteliaat tavat kunniaan, vaikka pillun tai munan perässä juoksisikin.
Miehille voin antaa sellaisen vinkin (ja tämähän tulee aivan shokkina) että jos on se mulkku profiilikuvana, ei se kauhean monia naisia miellytä. Naisille myös sellainen vinkki, koska me miehethän olemme aina epätoivoisia ja laitamme viestiä naiselle jolla lukee profiilissaan "haen seuraa", kannattaa edes kohteliaisuudesta vastata että ei napannut, ja jos ei lue niitä kriteereitä, kannattaa ne sinne laittaa, niin vältytään siltä että joku "keskiverron" näköinen ei ihan masennu ;).
On ollut joskus ajatuksena tehdä joku deitti saitti jossa asetuksena on se, että jos on vaan sellainen ikkuna shoppailija, mutta muuten ei aktiivinen laisinkaan, voisi antaa varoituksena ja sitten poistaa profiilin. Deitti saitit on täynnä näitä jotka kahtelee ja kerjää viestejä, mutta sitten eivät tee itse mitään.
-
Täällä ei profiilissa ole sellaista kohtaa, joka ilmaisi, onko ihminen vapaa vai varattu.
Ja tarkoitan nyt muutakin kuin bdsm.
-
Täällä ei profiilissa ole sellaista kohtaa, joka ilmaisi, onko ihminen vapaa vai varattu.
Ja tarkoitan nyt muutakin kuin bdsm.
Eikös se ole ihan riittävä että on tuo kohta missä ilmaistaan haetaanko seuraa vai ei?
-
Täällä ei profiilissa ole sellaista kohtaa, joka ilmaisi, onko ihminen vapaa vai varattu.
Ja tarkoitan nyt muutakin kuin bdsm.
Eikös se ole ihan riittävä että on tuo kohta missä ilmaistaan haetaanko seuraa vai ei?
Minusta ei ole riittävä.
Se ei kerro onko ihminen vapaa.
-
Niin, profiilissa vois olla vaikka monivalintataulukko, tyyliin:
[ ] vapaa
[ ] melkein vapaa
[ ] kohta vapaa
[ ] vapaa, mutta vaimo/mies ei tiedä sitä
[ ] poly
[ ] i fuck everything
[ ] monosuhteessa
[ ] päivi räsänen
-
Komppaan Tulta…
”Minä en ainakaan näe mitään vaivaa "saaliin" eteen, tai siis näen, mutta vasta sitten, kun yhteinen kiinnostus on jo selvästi olemassa ja leikitään yhteisesti sovituilla säännöillä. Mutta ehkä se johtuu siitä, että suhtaudun deittailuun enemmän tutustumisena kuin metsästyksenä. ” - ”Luulen, että monelle voisi olla hyötyä siitä, että relaisi vähän seuran etsimisessä ja ottaisi asian niin päin, että on kivaa tutustua uusiin ihmisiin.”
En itse lue deittipalstaa, yhteydenottoja kyllä jonkin verran tulee, eikä sessioseuraa ole vaikea löytää, 24/7 kyllä. Jos oma profiili on tyhjä, en vastaa ja jos yhteydenotto on tyyliin kaksi riviä, en vastaa silloinkaan. Pitkä välimatka ja varattu/asian salaaminen vähentää tutustumisen halukkuutta. Monella näyttäisi myös olevan tuo ns. metsästys päällä, et mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon pitäisi heti saada, vaikkei edes tunne koko ihmistä. Heti pitäisi vaihtaa puhelinnumeroita, joka toisella osapuolella on se (prepaid), heti pitäisi pystyä tapaamaan, vaikkei hetki ole juuri silloin sopiva ja ensimmäisen kahvittelun perusteella pitäisi jo suostua sessioon, vaikkei ole selkeää kuvaa siitä, mitä siitä ollaan edes haluamassa. Jotkut alkavat myös puhumaan treffeillä muista subeistaan, mikä antaa kuvan, että ihminen hakee vain seksiä, jolloin ei kiinnosta.
Itse haluan tutustua ensin Dom -ihmisen henkiseen puoleen ja sen jälkeen vasta ns. rakentaa mahdollisesti jotain enemmän. En harrasta yhden hetken suhteita, vaan tutustun niihin harvoihin valittuihin, joiden kanssa elämäntilanteen realiteetit ja yhteiset intressit voisivat kutakuinkin yhtyä arjessa. Kun tämä pohja on luotu ja ihmistä alkaa jo tuntea, niin jopa se ”iso ruma mieskin” alkaa näyttämään varsin haluttavalta ja kiinnostavalta kumppanilta, jos ajatukset muuten natsaa ja toisen kanssa on helppo/hyvä olla.
Jos meitä alan harjoittajia on väestöstä alle 10% ja mieltymykset jakautuu kovin moneen lokeroon, niin eipä se ole helppo asia löytää, niin kuin Normandie kertoo. Deitti palstan osastoja pitäisi olla enemmän ikätasojen, mieltymysten ja statuksien mukaan, jolloin niitä viitsisi jopa lukea. Itse luen ihmisten kirjoituksia baarissa ja niiden pohjalta kyllä ne oman kiinnostuksen ”helmet” nousee esiin. Ikävä kyllä liian usein varattuja tietenkin ja toisella puolella Suomea suurin osa niistä ;) joihin tahtoisi tutustua. :P
-
,
-
Ensiksikin monipuolinen kiitos tämän keskustelunavauksen aloittamisesta sinulle profiilisi takana erittäin mielenkiintoinen ja selvästi monipuolisesti tunteva Normandie!
Itselleni Masterina sekä miehenä on aina ollut erityisen merkityksellistä kohdata toinen mahdollisimman kokonaisvaltaisena ihmisenä, myös itse antaen tämä sama mahdollisuus toiselle vuorovaikutteisesti itseeni päin...
Seuranhaussa on erittäin helppo (varsinkin täällä netissä anonyyminä) määritellä ne kriteerit, jotka haluaa löytyvän siltä ihmiseltä jota kumppanikseen etsii.
Mutta entäpä kun se kaikkein tärkein, eli tunteva ihminen itse tässä kaikessa kumppanin etsinnässä unohtuu molemmin päin...?
Erityisesti Fetish- / Kinky- / BDSM -suhteissa on tärkeää, että se mitä molemmat haluavat toteutuu niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla keskinäisessä suhteessa mahdollisimman monipuolisesti, mutta jos ei haluta antaa toiselle edes todellista mahdollisuutta tutustumiseen (kasvokkain tavaten aidosti toinen tuntevana ainutkertaisuutena kohdaten) mm. omien kriteerivaatimusten mennessä kaiken tuntevan ihmisyyden edelle, voi helposti miettiä miksi erityisesti vahvaa molemminpuolista luottamusta edellyttävään Fetish-, / Kinky-, / BDSM -erotiikan sisältävään suhteeseen on vaikea omaa kumppania löytää...
Ja jotta tätä kirjoitustani ei jälleen kerran ymmärrettäisi väärin, en missään tapauksessa nyt tarkoita sitä, että esim. tämän keskustelunavauksen kirjoittanut Normandie, tätä keskustelunavausta kommentoineet MissMary, Tiitii, PinkCat, Perhonen89 tai vaikkapa Kuunlilja 74 olisivat jotenkin ronkeleita tai naisina sellaisia, jotka omalla käytöksellään vaikuttaisivat kumppanin löytymisen vaikeuteen... Edellistä korostaen yksinkertaisesti siksi, koska ketään heistä en ihmisinä tunne, vaikka yhteen noista em. naisista todella mielelläni todellisen elämän tasolla tutustua haluaisinkin...! *Juoni silmänisku jokaiselle em. valloittavista naisista* Ja vain yhteen noista em. mielenkiintoisista naisista, koska olen kumppaniani suhteessa monin eri tavoin kunnioittava "yhden naisen Master"...!
Olen myös havainnut meillä Suomen Fetish-, / Kinky- ja BDSM -yhteisössä paljon sellaista, jopa täysin tietoisena ja päämäärähakuisena toteutuvaa muiden ihmisyyttä loukkaavaa käytöstä, joka varmasti osaltaan vaikuttaa siihen miten suhteiden rakentaminen eri syistä koetaan itselle vaikeaksi, jopa peläten sitä että "jos nyt lähden tähän, jälleen kerran minuun sattuu"... Ja tällä tarkoitan nyt esim. sitä suurta, vuosien aikana kohtaamaani Subittarien joukkoa, jotka eri tavoin henkistä tai fyysistä väkivaltaa pelästyneenä, kohdanneena / pelkäävinä kokevat mm. uusien Masterien kohtaamisen itselleen vaikeaksi...
Fetish-, / Kinky- ja / BDSM -suhteiden muodostamista meillä Suomessa näen vaikeuttavan myös sen, että meillä on luotu jonkinlainen "stereotyyppinen kuva" siitä, että esim. Master ei ole Master, jos hän ei täytä jotain tiettyä, hänen itsensä ulkopuolelta määriteltyä kuvaa siitä millainen Masterin tulee olla (varsinkin nuoret Subittaret näyttävät näin toimivan), Domme ei ole Domme mikäli hän ei olekaan pornofilmien kaltainen "näyttävyys" tai jos Subiksi itseään kutsuva nainen määrittelee ehdottomina vaatimuksinaan esim. Masterinsa "kriteereiksi" sporttisen edustavan lihaksikkaan vartalon, työelämässä johtavassa asemassa olon, merkittävän varakkuuden, jne. (Edellinen siis mainitsematta mitään esim. Masterin luonteesta, jne.)
Miksi siis etsitään jotain, mitä vain jokin tietty pieni marginaalinen ryhmä edustaa tai vaihtoehtoisesti synnytetään tarve jostain mitä ei ehkäpä ole olemassa missään muualla kuin kirjoitettuna tekstinä / pornoelokuvien mielikuvitusmaailmassa?
Mielestäni Masterina tehtäväni on antaa mahdollisuus muiden minut tuntevana persoonana kohdata, mutta sitä tuskin voidaan katsoa puutteekseni sen enempää Masterina kuin miehenäkään, jos esim. tällä foorumilla minusta anonyymina luotu kuva on joukolle ihmisiä merkityksellisempi kokonaisuus kuin minä tuntevana todellisena persoonana... Eli jos ei siis esim. todellinen totuus ihmisenä minusta kiinnosta ketään jota vaikkapa Subittarena lähestyn, kuinka voin lähteä kenenkään kanssa mitään Master- / Subi -suhdetta luomaankaan...?
Eikö näin kuitenkin totuus ole se, että Kinky-, / Fetish-, / BDSM -suhde syntyäkseen tarvitse aina kahden ihmisen yhteisen tahdon, eli yhteisen halun lähteä luomaan yhdessä sellaista keskinäistä suhdetta joka olemassaolollaan molempien elämää rikastuttaisi...?
-
Querreiro moittii ihmisiä siitä että he asettavat kriteerivaatimuksia tuoden itse hetken päästä esiin että nimetystä joukosta henkilöitä vain yksi mahtuu hänen kriteereihinsä.
Todellisuutta on mahdotonta parodioida.
-
Sain vastikään yhteydenoton pikaisesti katsottuna varsin varresta otettavalta masterilta, joka tarjosi ihan vaan vaikka pelkkää panemista kun kuuli minun olevan varattu. Lähetti sähköpostiini sessiovalokuvia kouluttamistaan nartuista. --- Tuota... Kaveri ei tainnut oikeasti ymmärtää ällöttävyyttään. :o
-
Hyvä Nick!
Sanotaanko nyt tämä niin kauniisti ja asiallisesti kuin vain pystyy... Jos ei ymmärrä mitä toinen kirjoittaa, ei pidä millään tavoin lähteä toisen kirjoittamaa kommentoimaankaan...!
Eli vielä aivan selväkielisesti... En missään vaiheessa kirjoittanut tekstiini sinun hyvä Nick tulkitsemallasi tavalla, että tekstissäni mainitsemistani naisista VAIN YKSI TÄYTTÄISI KRITEERINI, vaan että olen yhden naisen mies Masterina, jolloin en esim. lähtisi yhtä aikaa useamman eri naisen kanssa suhdetta rakentamaan, vaan keskityn aina yhteen kerrallaan, kyseistä ihmistä näin aina ainutkertaisena persoonana kunnioittaen...
Ja jos pystyit koko kirjoittamastani tekstistä tekemään vain tuon yhden esille nostamasi johtopäätöksen hyvä Nick, näyttää aivan selvältä, ettei sinun kannattaisi kenenkään muunkaan kirjoittamaa tekstiä lähteä kommentoimaan, koska toisen kirjoittaman tekstin ymmärtäminen näyttää olevan sinulle vaikeaa...
-
Lähetti sähköpostiini sessiovalokuvia kouluttamistaan nartuista. ---
Toivottavasti kaverilla oli narttujen lupa lähetellä heidän kuvia tuntemattomille ihmisille. :o
-
Lähetti sähköpostiini sessiovalokuvia kouluttamistaan nartuista. ---
Toivottavasti kaverilla oli narttujen lupa lähetellä heidän kuvia tuntemattomille ihmisille. :o
Epäilykseni on, että tuskinpa oli. Lisäsi ällöttävyyttä entisestään.
En omaa pienintäkään halua kuulua retosteltavien "kaatojen" kavalkaadiin. Kavahdan moista. Oman arvonsa ja ainutlaatuisuutensa tuntevat suhtautuvat kanssaihmisiin kunnioittaen. Arvostamattomuus näkyy hienotunteisuuden puuttumisen myötä tökerönä käytöksenä. Toiset ovat moukkia ymmärtämättömyyttään. Eräät yrittävät tehdä siitä taiteenlajia. Onnekseni minun ei tarvitse sietää moukkamaisuutta keneltäkään.
Uskon edelleen ystävällisyyden, kohteliaisuuden ja kauniiden käytöstapojen viehättävyyteen - kinkyissä pariutumiskuvioissakin.
-
Juu tähän kuva-asiaan voin kommenttina heittää, että kuvia pyytää lähes kaikki, vaikkei ole tavattukaan,
tai ainakin joka toinen antaa kuvaamisen ns. etätehtäväksi. Kolmas mahdollisuus on ottaa kuva tietämättä jossain muokkailemassaan asennossa, kun silmät peitettynä. Tähän kuva-asiaan kannattaa suhtautua aika kriittisesti juuri edellisiin kommentteihin viitaten. Silloin, kun olin asioissa "vihreämpi" törmäsin kuvaani netissä, kun vastapuoli kehui laittaneensa sen omaan deitti-ilmoitukseensa ihan vain nöyryytyksenä ja opetuksena siitä, kun ei oltu asioissa samalla viivalla. (Monikohan vastasi ;) ? Vaikkei kovin moni minua pillusta tunnistakaan, niin kyllä se pitkään kirveli, et se luottamuksesta. Se kyllä ärsyttää ja kadottaa mielenkiinnon, kun sanoo, ettei laita kuvia nettiin, tavataan livenä, niin tulee heti, että etkös nyt sen vertaa luota, johon on helppo sanoa, että en, kun ei tunnetakaan. Kärsivällisyyttä siis...
-
Olisiko niins että nimenomaan tämä netin avaruus vääristää ihmisten realiteettien tajua? Mitä oon bileissä käynyt niin hyvin monenlaisia onnellisen oloisia pareja olen nähnyt ja harva meistä vastaa mitenkään niitä kovia vaatimuslistoja ja kivaa on kuitenkin. :)
Itsekin olen tuota tiitiin mainitsemaa henkisyysasiaa miettinyt, että olisi mielenkiintoista löytää kaveri joka myös ymmärtää tietoisen läsnäolon ja meditaation pääle. En ole toistaiseksi onnistunut yhdistämään näitä, missä lie piilevät zen-kinkyt?
-
Itsekin olen tuota tiitiin mainitsemaa henkisyysasiaa miettinyt, että olisi mielenkiintoista löytää kaveri joka myös ymmärtää tietoisen läsnäolon ja meditaation pääle. En ole toistaiseksi onnistunut yhdistämään näitä, missä lie piilevät zen-kinkyt?
Alkaiskohan nyt löytymään... ;) http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=10106.msg171808;topicseen#new
Ps. Kyllä mä olen meitä löytänyt täältä jo joitakuita... :)
Pps. Nauratti taas MissMaryn postaus ja siinä erityisesti tällä kertaa tuo kohta "[ ] vapaa, mutta vaimo/mies ei tiedä sitä" :D Näitä on joo jonniin verran ollut viime aikoina liikenteessä... ::)
-
En ole itse kokenut kinky-seuran löytämistä koskaan haastavana. Kinkyjä löytää IRL paljon helpommin, kuin netistä. Tosin netissä on se hyvä puoli, että henkilön ajatuksiin, arvoihin ja mieltymyksiin on vaivattomampaa tutustua kirjoitellen ennen kahveille lähtöä.
Taisin itse ehtiä kinkyillä enemmän kuin viisi vuotta aktiivisesti ennen kuin ensimmästäkään suhdetta oli käynnistetty netissä...
Helpointa kinkyjä ihmisiä on bongata keskustelemalla ihmisten kanssa, oikeastaan missä vain. Keskusteluun voi sitten ujuttaa sekaan pieniä kinky-koukkuja ja -vieheitä sinne tänne ja jos joku niistä nappaa kiinni, lisätä uusia. Ei tavallisesti vaadita kovinkaan montaa koukkua, kun jo molemmat katselevat toisiaan aivan uudesta näkökulmasta vienosti hymyillen, eivätkä ympärillä pyörivät vaniljat huomaa mitään :)
Ja jotta ei menisi totuus ihan pieleen, niin osa nykyisistä linnuistani on minut löytäneet Leikkikehästä ja jokusia leikkikavereita tullut täältä Baaristakin. Varsinaisia deittihakemuksia en ole koskaan laatinut (pl. jotain kaupallisia juttuja joskus), kirjoitellut vain ajatuksiani ja käynyt keskusteluja. Sekin tuntuu toimivan uusien tuttavuuksien luomisessa oikein tehokkaasti...
Suurin haaste itselläni kinkysuhteiden yhteydessä on enemmänkin ajankäytön hallinta poly-kuvioissa, se ei aina ole ihan helppoa tai kevyttä...
Ja ajankohtaisena ikävyytenä taas kerran se, kun lintuni on aika parin yhteisen vuoden jälkeen jälleen lentää meren taakse... Poly-suhteetkaan eivät suojaa siltä haikeudelta, minkä tärkeän ihmisen jääminen "tauolle" aina aiheuttaa, jäi niitä toisia kumppaneita siihen lähelle kuinka monta hyvänsä...
Kuitenkin sanoisin, että seuran löytämisessä ylipäätänsä lienee oleellisinta oma asenne. Kukaan ei pidä sen kummemmin itsekkäistä kusipäistä tai katkeroituneista kontrollifriikeistä kuin tahdottomista jalkaräteistä tai itseään vihaavista luusereistakaan. Ei edes kinkyn varjolla. IMHO ;)
-Mr.nathu
-
Lainaus käyttäjältä: BlackFairy - tänään kello 19:59
Itsekin olen tuota tiitiin mainitsemaa henkisyysasiaa miettinyt, että olisi mielenkiintoista löytää kaveri joka myös ymmärtää tietoisen läsnäolon ja meditaation pääle. En ole toistaiseksi onnistunut yhdistämään näitä, missä lie piilevät zen-kinkyt?
Tunnustan :)
Yhdyn yleiseen mielipiteeseeen: on vaikea löytää seuraa, jos etsii tositarkoituksella sitä elämää suurempaa kemioiden kohtaamista. Tunnustaudun myös tällaiseksi henkiköksi, mutta en valita, oma valinta. (Väärinymmärrysten välttämiseksi: viimeiset lisäykset ihan vain omasta puolestani.)
-
Seuranhaun vaikeus voi tulla vastaan ainakin kahdessa eri kohdassa: Siinä ettei ylipäätään saa kontaktia potentiaalisiin kumppaneihin esim. ujouden, huonojen deitti-ilmoitusten tms. vuoksi, tai sitten siinä, ettei osata tai uskalleta antaa vastaantulleille persoonille mahdollisuutta.
Jälkimmäinen voi olla aika pirullinenkin ongelma. Kontakteja sopiviin ihmisiin voi olla vaikka millä mitalla, mutta joko pitäydytään omissa ahtaissa kriteereissä tai fetisseissä, tai sitten lapsellisesti kuvitellaan, että seuraava tai sitä seuraava vasta onkin se oikea. Tai sitten ei vain ole kärsivällisyyttä tutustua toiseen kunnolla. Tai voi olla sitoutumiskammoa. Tai mitä kaikkea muuta.
Myönnän, että olen joskus tunnistanut itsessäni taipumusta jälkimmäiseen.
-
On ollut mielenkiintoista lukea tätä keskustelua ja erilaisia kokemuksia seuran hakemisesta ja löytämisestä. Tässä mietiskelin, että olisi joskus mukavaa päästä oikein kunnon deittibileisiin, jossa jokainen olisi paikalla vartavasten hakemassa seuraa itselleen - sessiointiin, seksiin, parisuhteeseen tai koko "pakettia" - kuka mitenkin ;)
-
Täytyy ottaa bileissä teemaksi speed dating ;)
-
Seuranhaun vaikeus voi tulla vastaan ainakin kahdessa eri kohdassa: Siinä ettei ylipäätään saa kontaktia potentiaalisiin kumppaneihin esim. ujouden, huonojen deitti-ilmoitusten tms. vuoksi, tai sitten siinä, ettei osata tai uskalleta antaa vastaantulleille persoonille mahdollisuutta.
Jälkimmäinen voi olla aika pirullinenkin ongelma. Kontakteja sopiviin ihmisiin voi olla vaikka millä mitalla, mutta joko pitäydytään omissa ahtaissa kriteereissä tai fetisseissä, tai sitten lapsellisesti kuvitellaan, että seuraava tai sitä seuraava vasta onkin se oikea. Tai sitten ei vain ole kärsivällisyyttä tutustua toiseen kunnolla. Tai voi olla sitoutumiskammoa. Tai mitä kaikkea muuta.
Myönnän, että olen joskus tunnistanut itsessäni taipumusta jälkimmäiseen.
Mielestäni tässä oli kaikki olennainen sanottu seuranhaun vaikeudesta. Joskus luin jostain parisuhdekirjasta että on vain valittava itseään kiinnostavasta ryhmästä yksi kohde ja alettava kaivamaan. Tärkeintähän ei ole pääteasema vaan se matka. Ensin toki pitää tehdä itselleen selväksi millaista seuraa hakee ja pidättäytyä kohderyhmässään.
-
Itse ole monelle sen sanonut, että jos halua löytää niin kannattaa olla aktiivinen, jos luule jo olevan aktiivinen, niin pysähtyy miettimään onko aktiivisuuden suunnannut oikein. Eli kun lopettaa etsimisen, niin yleensä muodostuu kiinnostavaksi, sillä olet poikkeus etsiviin joukossa, joka on se 99,9% massasta. Tämä varsinkin miehillä on tärkeätä, sillä kun osaat olla naisten seurassa etkä ajattele heitä pahoina, niin kummasti poikkeava olet.
-
Täytyy ottaa bileissä teemaksi speed dating ;)
Ai niinku että vedetään piriä ja sitten kerrotaan juttuja korvat ja silmät täyteen sille treffikumppanille?
Herra Inathu tossa jo sanoikin, että kandee hakea seuraa sieltä irlistä. Minäkin väittäisin, että tosi pieni osa näistä jutuista kiinnostuneista seuraa näitä alan foorumeita, tapahtumia ym. Eli jos ei täältä natsaa niin sitten vaan sellaista perinteisempää seuranhakua ja jos on kivaa niin kissa pöydälle sopivassa kohtaa. Nyt kun koko maa on yhtä isoa kinkyperhettä 50 shadesin myötä ei luulis edes olevan vaikeaa.
-
Tää on jo vanha juttu, mutta ehkä pitäisi ottaa hieman oppia Olawista. Naisia tuli varmaan ovista ja ikkunoista.
http://3.bp.blogspot.com/-3wPW9VgGDXM/UD0KrnvHFkI/AAAAAAAAABk/mwrixoW_EWM/s1600/b6aBDigoA0gxYMaYvgmX.jpg
-
jatkaa snadisti..
Omat parisuhteeni ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta alkaneet aina ystävyydestä joka kehittynyt sitten rakkaudeksi.
Tässä iässä sitä tietysti on sillätavalla kyyninen että olishan se aika hölmöä olettaa "etteikö ne oman elämänsä suuret rakkaudet ja "Elämänsä naiset" jo olisi tavannut..!! Ymmärrän että monet täällä eivät ehkä jaa ajatustani.. ja fleimaavat inhorealistiksi!
Mitä sitten on "tässähetkessä eläminen" tai eläminen muistoissa..?! En halua kuulostaaa kuitenkaan kyyniseltä jos sanon: "ei tässä iässä ainakaan seksuaalisessa mielessä ole paljonkaan mahdollisuuksia löytää suhdetta joka "ylittäisi" jo elettyjen suhteiden laadun!?" eihän..
Rakastuminen on tietysti se olotila jota jahtaa ja johon varmasti uskoo lopunikäänsä... mutta eihän rakkaus yksin riitä parisuhteen perustaksi..?! eihän..
eli loppukaneettina - uskon että olen jo tavannut "kaikki elämäni naiset".. Nyt vain sitten haetaan kumppanuutta ja olemisen sietämätöntä keveyttä suhteissa jotka ovat "keskitasoa".. Eli ainakaan itse en ole kurkottelemassa kuuta saati tähtiä.. Mutta jos joku vastaan tulee - niin luultavasti sitä taas "täysillä mennään".. Voisiko se Elämänsä Nainen -kuitenkin vielä ilmestyä..?
-
Sehän on vain omasta asenteesta kiinni. Että ajatteleeko edessä olevan vain uusia pettymyksiä. Vai suunnattomia mahdollisuuksia.
-
sorry vähän vissiin ot..tä tämä
Sehän on vain omasta asenteesta kiinni. Että ajatteleeko edessä olevan vain uusia pettymyksiä. Vai suunnattomia mahdollisuuksia.
.hmmm, Jos on elänyt seksuaalista elämää n.35 vuotta, mun mielestä vaan olisi hölmöä sanoa että jaljellä olevat ehkä 15 seksinkin kyllästämää vuotta tarjoaisivat " suunnattomia mahdollisuuksia", elettyä enemmän..?! Ja ei kai kukaan suhteeseen pettymään lähde?
-
Edelleen Pulsea kommentoiden.
Meissä keski-ikäisissä on se ongelma, että ajattelemme että kaikki on jo nähty ja kaikki suhteet toistaa samaa kaavaa eli epäonnistuvat kuitenkin, miksi siis edes yrittää täysillä.
Nuorilla on vielä usko elämään ja omiin mahdollisuuksiin ja siksi uskallusta heittäytyä. Vaikka nautin tuosta nuorten ajatusmaailmasta vain lyhyinä hetkinä, se pitää vanhankin vireessä.
-
Uskon, että keski-ikäisilläkin voi olla elämälle utelias mieli.
Keski-ikäisenä kuitenkin muistaa elämän rajallisuuden.
Ehkä se tekee joskus araksi tutustua ihmisiin, päästää lähelle.
-
Menneeseen tuijottelusta ja sen mukana raahaamisesta: mennyt on mennyttä ja (toivon mukaan pääosin) hyviä muistoja, sellaisiakin hetkiä jotka yhä maistuvat mielessä ja ruumiissa kuin eilispäivä. Menneisyyttä ei kuitenkaan mielestäni kannata raahata mukana, niin hyvässä kuin huonossa. Monet tuntuvat tekevän niin ja se johtaa helposti ihmisten vertailuun, pahimmillaan parisuhteessa "sillä oli tapana tehdä näin" tai "se piti tästä" -tyylisiin heittoihin ja kommentteihin. Yksi tehokkaimpia tapoja tappaa olemassa oleva suhde. Jokainen tavallaan mutta itse uskon että kun jotain rakastaa, ei ole tarvetta vertailla tai edes voi, se hetki ja aika elää omaa elämäänsä jota rikastuttaa juuri se sydämen täyttävä henkilö, ei menneisyyden muistot.
Tarpeista: jokainen vanhenee ja myös ajatukset sekä tarpeet. Keski-ikäinen ei ole välttämättä kiinnostunut, tai kykenevä, parikymppisen tapaiseen pupumaiseen panemiseen. Hienoahan se olisi jos 8-kymppisenä vielä heppiä kastelisi päivittäin mutta todennäköisesti ei. Eiköhän se ole kuitenkin se sydän joka sanelee mitä haluaa ja mihin on tyytyväinen, mikä tekee onnelliseksi. Toinen ihminen. Ja niin kauan kuin on uskoa siihen että toinen elämän ehtoon jakava löytyy, tai se säilyy jos sellainen on jo, niin asiathan on juuri niin kuin pitää eli hyvin. Ajan kuluminen (vanheneminen) ei pitäisi aiheuttaa arkuutta vaan rohkeutta käyttää olemassa oleva aika mahdollisimman hyvin. Yksinkertaistettuna, ja karrikoiden: jos omasta mielestä jo kaikki hienoimmat hetket on jo koettu niin eikö silloin olisi aika heittää jo lusikka nurkkaan?
-
Komppaa kyllä Degeä siinä että - ikä lisää rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä uusia asioita..
Ikä toisaalta ainakin itsellä tekee sen että jos uudessa suhteessa ei pääse ylitäämään edellisen kokemuksia, tai edes samalle "tyydyttävälle" tasolle, sellaiseen suhteeseen ei vaan kannata edes lähteä ts. sellainen kannattaa lopettaa heti kun miinus -merkkiset "mittarit" kasvavat positiivisten edelle?! ( vert..heittää lusikka kaappiin).. Eli välillisesti saattaa tarkottaa sitä että sitä uutta suhdetta on vaikeampi löytää (koska seuraavan suhteen olisi oltava aina edellistä tyydyttävämpi).
Kyllä mua ainakin rehellisesti on usein harmittanut että yrityksistä huolimatta jotkut suhteet vaan kuolevat siihen faktaan - tämä suhde on niin paljon hunompi kuin jotkut tai monet edelliset..
Olisko rakkaus vähän kuin kapitalismi -- jotta pyörät pyörivät pitää kasvun olla jatkuvaa..?!?
-
Pulsen kanssa osin samaa mieltä, mulla on ollut kaksi loistavaa suhdetta hienojen naisten kanssa ettei mielellään tyytyisi vähempään jatkossakaan.
Tosin mulla on vahva usko löytämiseen.
-
En ole kovinkaan aktiivisesti etsinyt. Enkä ole luonut mitään mielikuvia siitä kuka ja millainen sen jonkun pitäisi olla. Toki olen aina leikitellyt ajatuksella että "olisi hyvä jos..."
Siihen olen luottanut että ne jotkut vaan sitten ilmaantuvat jostakin ajallaan. Sattumalta? (itse en pidä sitä sattumana, väittäisin että tiesin heidän tulevan) näin on käynytkin :) Jotkut ovat jo olleet aikansa ja jatkaneet matkaa, jotkut ovat tässä ja nyt...
Tulevista en tiedä, kaikki ajallaan. Sen verran realismia ripauttelen ettei aika riitä ihan kaikkeen...ja nykyspekseillä olisi jokseenkin mutkikas tilanne. Melkoinen suvaitsevaisuuden sipuli perverssin lisäksi pitäisi olla. Joten en vaivaa päätäni juurikaan asialla. :)
-
Kahtellaan meneekö vaikeaksi ::)
-
Olen keski-iässä itsekin, mutten kyllä tunnista itsessäni tällaista ajattelua:
"ei tässä iässä ainakaan seksuaalisessa mielessä ole paljonkaan mahdollisuuksia löytää suhdetta joka "ylittäisi" jo elettyjen suhteiden laadun!?" eihän..
uskon että olen jo tavannut "kaikki elämäni naiset"..
Menneisyyttä ei kuitenkaan mielestäni kannata raahata mukana, niin hyvässä kuin huonossa.
Mä raahaan mielelläni ja suurimmaksi osaksi onnessani, koska menneisyys on tehnyt mun nykyisyyden! Nykyisyys ja tulevaisuus kasaantuvat menneisyyteni päälle ja vaikka uudet suhteet eivät todennäköisesti voi olla yhtä suuria kuin itse, hyvästä syystä ja hyvässä yhteisymmärryksessä jättämäni elämäni rakkaus (vanilja), uudet suhteet voivat kuitenkin jollain lailla olla vielä suurempia, koska omassa päässäni ne kaikki miehet ja kokemukset ikään kuin kasaantuvat täytekakuksi tai pizzaksi, johon tulee makuja ja kerroksia koko ajan lisää ja lisää :P Siksi ne uudet suhteetkin jaksavat tuntua niin upeilta, sillä edellytyksellä että mies ei ole idiootti. Jotenkin tuntuu että elämä on täyteläisempää nyt kuin teininä, jolloin elämässä oli liikaa primitiivireaktiota, älämölöä ja tunnesekoilua.
Muistan nekin ajat hyvin, koska musta tuntuu että elän monessa elämäni ajassa yhtä aikaa. Välillä joutuu oikein ponnistelemaan, että saisi noudatettua länsimaista lineaarista aikakäsitystä, kun oma luonto on niin syklinen.
Myös seuraavasta olen eri mieltä:
Keski-ikäinen ei ole välttämättä kiinnostunut, tai kykenevä, parikymppisen tapaiseen pupumaiseen panemiseen.
Sukupuolikysymys tämä toki, mutta tietysti pystyy.
-
Aika jännä ajatus tuo aiemmin ketjussa esitetty, että suhteet voi järjestää hyvyyden perusteella. En kyllä itse osaisi sanoa kumpi on parempi, vaikkapa joku varhainen teinijuttu vai aikuisemmalla iällä eletty suhde. Kumpikin on siinä hetkessä tuntunut hienolta. Siksi, että kaipa se suhde tarkoittaa sitä, että mukana on toinen ihminen ja kiintymys tähän ihmiseen on suhteen idea. Ulkoiset puitteet molemmissa kovinkin erilaiset tietty, kuten aikuissuhteissakin voi käydä. Siinä mielessä kriteerinä "parempi" tuntuu vaikealta. Tämä toki sanottuna pelkästään omasta näkövinkkelistä, en väitä asiasta yhtään mitään universaalia.
-
Allekirjottaa toki riverin ajatuksen "kerrostumisesta" - mutta suuret läjät "epäonnistuneita" tai pilaantuneita täytteitä, eivät omaa täytekakkua tee kovin herkulliseks saati syötäväks..
Tästä päästäänkin siihen kuinka ja miten omaa reseptiikkaa olisi muutettava jotta kakkuun voisi lisätä vain toivottuja ja maistuvia kerroksia.. Tai kuinka monta kerrosta kakku ylipäätään kestää!? Mikä olisi ihanteellinen kerrosten määrä!?
Toisaalta pari-kolme hyvää kerrosta piilottaa yhden pilaantuneen..
Jos osaisi alkasi sitä varmasti mielellään rakentamaan täysin uutta kakkua jossa ei ehkä olisi vanhaa taikinajuurta lainkaan.. ?!
-
Todella vieraalta tuntuu ajatus, että vertailisi nykyelämän ihmisiä menneisiin. Itsehän olen nykyhetkenkin valintani tehnyt. Miksi ne olisivat huonoja? Aina ei löydy riittävää yhteensopivuutta, mutta ei se välttämättä ole kenenkään vika.
-
Niin,
Seuraahan täältä minä ainakin olen löytänyt jos jonkinlaista.
...ihan monenmoisia tapaamisia ja ehdotuksia...
Olen saanut täältä ihania ihmissuhteita, niin miehiin kuin naisiinkin...
Ihmissuhteita eli seuraa on tullut ja löytynyt:
Lämpimiä ja vähemmän lämpimiä ihmissuhteita
Vähemmän henkeviä ja enemmän henkeviä
Sessiosuhteita
Kuvaussuhteita
Ompelu/kaava-suhteita
Illanviettoystäviä
Leffaseuraa
Meinasin ihan unohtaa että "kummitustätikin" musta on tullut viime vuonna yhdelle sivuston aikuisen lapsukaiselle
...seuran löytmisen ja etsimisen kriteerit ovat meillä niin kovin erilaisia... minä olen saanut lähest ulkoon sen mitä olen täältä hakenutkin.
Pieni silaus toki vielä voisi tulla - kyllä sekin tulee kun on tullakseen
-w-
-
Todella vieraalta tuntuu ajatus, että vertailisi nykyelämän ihmisiä menneisiin. Itsehän olen nykyhetkenkin valintani tehnyt. Miksi ne olisivat huonoja? Aina ei löydy riittävää yhteensopivuutta, mutta ei se välttämättä ole kenenkään vika.
Hyvin sanottu Submit, erityisesti viimeinen lause. Mennyt on mennyttä ja tulevaisuus on valoisana edessäpäin. Kyynisyys ja katkeruus on myrkkyä sielulle ja ruumiille. On jokaisen oma valinta, haluaako antaa entisten päättyneiden suhteiden vaikuttaa negatiivisesti nykyisyyteen, tulevaisuuteen ja seuranhakuun.
Loppukaneetti: Hiljattain kaverini päivitti facebookissa menevänsä jo toisille treffeille erään miehen kanssa. Illalla tuli toinen päivitys, että ei hänen olisi pitänyt iloita liian aikaisin. Kaverini oli kuunnellut 1,5 tuntia, kun mies puhui exästään ja lähtenyt menemään. Ei tullut kolmansia treffejä.
-
En tiedä onko se niin vaikeaa, itse olen löytänyt useita kiinnostuneita ja
aiemmin kun olin vielä vetreä, riitti menoa. Mutta tuntuu ettei hyväkään
luonne auta, jos on liikkumiselta estynyt.
En valita, niin vaan on, ja koetan porskuttaa eteenpäin, mutta silti
koen itseni vialliseksi kaikkien kommenttien jälkeen. On muille liikaa
tottua mun erilaisuuteen, mutta multa ei kysytty, epistä ;)
Välillä tekee mieli huutaa, että mitä tahansa seuraa mulle heti nyt, ja alentua
jonnekin, mikä ei ole mulle ominaista, mutta onneksi ei ole järki jättänyt
vielä(kään). Kyllä mä silti kaipaisin haleja, ja piiskaa, ruoskaa, hampaanjälkiä
ja silittävää kättä, uh!
-
Hyvin Anda ajatuksesi puit.
Tuo on varmasti totta.
Itsekin joutuu omaa rajoittuineisuuttaan hyväksymään...
Liikuttava teksti.
-
Kiitos Windis <3
Totta vaan sekin, että viimeiseen asti koettaa olla positiivinen ja optimisti, koska jos on myrkyn
nielleenä liikkeellä, siitä ei sen parempaa seuraa. Mutta kun kerran saa valittaa, niin jos vähän :)
-
Tämäpä on hyvä viestiketju, mikä todellaki on ajankohtaista meille kotiorjan kanssa. Olemme tässä puolen vuoden ajan haaveilleet eräästä fantasiasta, joka halutaan kokea molemminpuolin. Ensinnäkin minä haluaisin hirveen mahottomasti nähdä miesrakkautta. Ihan millasta vaan. Orja haluaisi kokea miesmasterin kurituksen kaikilla herkuilla. Minun paikka siinä tilanteessa olisi olla sidottuna penkillä. Saan vain katsoa, mutten vaikuttaa mitenkään mihinkään. Se olisi ihanaa..Vastapainoksi miekään en ole ikinä ollut naisen kans ja seki olisi kyllä hienoa päästä kokemaan. Aivan sama, minkä suuntainen nainen on..Tosin varmaan plussana pidän sellaista naista, joka ei hajoa mulle käsiin. Saatan olla hyvinki kovakourainen. Tietenki mulla haaveena jonkimoinen ulkonäkökriteeri, mitä en osaa sanoilla sanoa. Ja tilannetta seuraa tuttuun tapaan mies sidottuna penkillä, puuttumatta kokonaan asioiden kulkuun.
Tilanne on tänäpäivänä tällainen. Olemme asiasta muutamalla saitilla ilmoittaneet ja haut on päällä. Mulle ei ole tullut yhtään viestiä naisilta..Ei keltään. Enkä mä osaa itsekkään lähtiä kehumaan umpimähkään kenenkään pilluja kauniiksi. Ei oo mun luonne sellainen. Eli en osaa lähestyä.. Miehelle taas on tullut useampi miesehdokas, suurin osa bottomeita, mitä mies ei hae. He haluavat, että Minä otan komennon ja dominoin kumpaaki, vaikka mulla ei oo mitään haluja sellaiseen. Mulle riittää, että dominoin omaa orjaani. Eräs masteri otti yhteyttä mieheen ja haluaa alistaa minun miestä nussimalla mua. Sehä ei käy laatuun. Mie en oo kaupan tässä sessiossa. Mä vaan seuraan vieressä. Ja sitten on rajaton määrä miehiä, jotka ei lue edes toiveita loppuun vaan ovat tulossa kimppaan panemaan naista.
Ollaan jo luovuttu toivosta. Meillä on onneksi niin hyvin omat pullat uunissa, ettei väkipakolla tarvi ketään löytää. Jääköön haaveeksi sit nämä fantasiat. Ei ole helppoa..ei kenenkään.. Välistä tuntuu, että vaikka kenestä olis kyse, ni aina kaikki valittaa, että hyvät vaihtoehdot asuu niin kaukana. Kyllä met oltais onnellisia, jos 100-200 kilsan säteeltäki löytyis joku, jonka kanssa synkkais. Se ei ole täällä pohjoisessa matka eikä mikään. Niin se vaan on...Miesehokkaita kyllä riittää..Siitä ei vaan tule mitään, jos kaikki on tulossa minun takia. Naisia ei taas sitten ole ollenkaan. Olemme miettineet sitäkin, että miehen miesystävän pitäis olla umpihomo, että se viihtyis vain miehen kans, eikä kaipailisi naista väliin, vastaavasti naisen lesbo....mut ei näillä homoilla ja lesboilla taida kiinnostaa sellainen leikki, missä toisen sukupuolen edustaja katsoisi vierestä touhua. Mutta jos mulla meni 40v tavata kunnon kinky mies, joka on maustettu mun mausteilla, ni eihä sitä puolessa vuodessa voi millään vaatia löydettäväksi kahta ihmistä, jotka alkais leikkimään meidän leikkejä :))
-
Iihihii Puremua, ihana toi "ei hajoa käsiin" :D
Muuten täytyy kyllä sanoa omastakin haustani, en enää hae ollenkaan samoja asioita kun muutama vuosi sitten.
Minäkin etsin myös kokemuksia, mutta osa naisista pelottaa mua :o Tapasin jokin aika ihanan subin, jonka
kanssa tuli mietittyä yhteistä sessiota, mutta uskon että olisin jäänyt ulkopuoliseksi, sillä hän oli kovin kiinnittynyt Masteriinsa, ja
Master ei vaikuttanut niinkään myötämieliseltä, joten parempi olla leikkimättä toisten suhteilla.
Nyttemmin tuntuu, että kaikkea pitää kokeilla, paitsi varattuja, jotka eivät omaa parinsa lupaa.
-
Pitänee vielä palata ketjuun.
Muistin juuri asoita, joita itse kohtasin kun liityin tänne...
Avaan vähän siihen tienoille, kun liityin sivulle.
Ajattelin, että kuukauden luen tekstejä. Katson miä foorumi tämä on.
Päätin, että jos kyselijöitä ilmnee enmmän - luon profiilini kuukauden päästä liittymisestä.
Niin tein.
YksäriBoxi tukkeutui.
Meni viikko pari viestejä purkaessa ja lukiessa.
Vastaillessa ja treffatessa puoli vuotta reilut.
Kokeilin erilaisia statuksia: Etsin seuraa, seuranhaku määrittelemättä, ehkä jotain, en etsi seuraa
Tapailin ihmisä ja pareja näiltä pohjilta...
Kuvagalleriaa päivittelin ja poistin paljon kuvia (moninaisista syistä)
Kyllästyin tapaamisiin ja "profiilikuvien" täsmättömyyteen.
Siksi muutin vähitellen blancosta selkä-vyötärö-korsettikuvasta oman kuvani myös itesäni kuvaavammaksi (jotta muut tapaavat tietävät edes vähän ketä odottavat).
Mutta se, että on "kranttu" tietysti karsii paljon "viestintää" ja myös se että on Switch on Mastereille usein aikas käsittämätöntä.... Mutta minkäs sitä itselleen mahtaa.
Masteria en ole vielä täältä löytänyt minulle sopivaa
Saa nähdä onko minulle sellaista lainkaan
-
..On jokaisen oma valinta, haluaako antaa entisten päättyneiden suhteiden vaikuttaa negatiivisesti nykyisyyteen, tulevaisuuteen ja seuranhakuun.
Kaikel kunnioituksel, ja (pitkällä- 35vee) oman kokemuksen äänel eroista jotka tapahtuneet itselle esim. 80- ja 90 -luvuilla.. -Ihminen joka oikeasti mun mielestä kykenee nollaamaan vuosien suhteet tost vaan unohtaen --on jotenkin sairas, tai sit niissä suhteissa ei oikeasti koskaan mitään "oikeaa rakkautta" ollutkaan..?! Sillon kun tunteet oikeesti jyllää, ei niitä ihan vuodes paris pysty tappaan vaikka kuinka haluais... :-[
-
..On jokaisen oma valinta, haluaako antaa entisten päättyneiden suhteiden vaikuttaa negatiivisesti nykyisyyteen, tulevaisuuteen ja seuranhakuun.
Kaikel kunnioituksel, ja (pitkällä- 35vee) oman kokemuksen äänel eroista jotka tapahtuneet itselle esim. 80- ja 90 -luvuilla.. -Ihminen joka oikeasti mun mielestä kykenee nollaamaan vuosien suhteet tost vaan unohtaen --on jotenkin sairas, tai sit niissä suhteissa ei oikeasti koskaan mitään "oikeaa rakkautta" ollutkaan..?! Sillon kun tunteet oikeesti jyllää, ei niitä ihan vuodes paris pysty tappaan vaikka kuinka haluais... :-[
Tuskin tässä tarkoitettiin sitä, että entiset suhteet pitäis unohtaa, vaan ettei ne saisi vaikuttaa nykyiseen, eikä tulevaan negatiivisesti. Tietysti, on aina hyvä käsitellä itsensä kanssa ero selväksi ennenkuin lähtee uuteen suhteeseen. Ei kai kukaan halua olla korvikkeena kelleen, mut joskus vaan tarvitaan isoon pipiin laastaria ::)
-
Ei kai kukaan menneisyyttään unohda... siitä kannattaa ottaa opiksi. Mutta turha velloa siinä mihin ei voi vaikuttaa, vaan siirtyä eteenpäin entistä etevämpänä.
-
Niin, profiilissa vois olla vaikka monivalintataulukko, tyyliin:
[ ] vapaa
[ ] melkein vapaa
[ ] kohta vapaa
[ ] vapaa, mutta vaimo/mies ei tiedä sitä
[ ] poly
[ ] i fuck everything
[ ] monosuhteessa
[ ] päivi räsänen
Liian tiukat rajat tuossa taulukkoehdotuksessa. Pitäisi pystyä muokkaamaan omaan tarpeeseen.
[ ] I fuck everything - expect children, men and animals
[ ] I want to fuck Päivi Räsänen
-
Luulen, että olet oikeassa Normandie. Ehkä moni seuranhakija hakee jotain pikavoittoa, ihmistä, jonka on jo valmiiksi päässään haaveillut. Jos tarjonta ei vastaa tätä täydellistä kuvaa, se ei kelpaa.
Joku ilmeisesti mättää, koska samaan aikaan haetaan, ainakin ilmoitusten perusteella, juuri sopivia vastinpareja ja kokoajan kuulee ja lukee, miten vaikeaa on löytää seuraa. Toisinaan tuntuu, että ihmiset eivät niinkään halua seuraa, vaan ainoastaan hakea sitä.
Pitäisi varmaan alkaa itse hakea, jotta voisi tietää, mistä on kysymys, eikä vain omia mutujaan esitellä.
Jokaiselle joka todella hakee itselleen sopivaa seuraa: Olkaa aktiivisia, osallistukaa ja kertokaa itsestänne ja toiveistanne rehellisesti, mutta älkää olko liian nirsoja, ei ihmistä tunne ennenkuin on tutustunut. Jokaiselle löytyy varmasti sopiva kumppani tästä joukosta.
Lainaus""Joku ilmeisesti mättää, koska samaan aikaan haetaan, ainakin ilmoitusten perusteella, juuri sopivia vastinpareja ja kokoajan kuulee ja lukee, miten vaikeaa on löytää seuraa. Toisinaan tuntuu, että ihmiset eivät niinkään halua seuraa, vaan ainoastaan hakea sitä. ""
Olen vakaasti tuota mieltä. Tuntuu että ollaan vaan huvikseen hakemassa seuraa ja katsotaan tarjonta.
-
Fantastista! Äärettömän mielenkiintoinen keskustelu.
Seuranhaku on haastavaa paikassa kuin paikassa. Me kaikki olemme väistämättä menneisyytemme (koko elämä) tuloksia, hyvässä ja pahassa. Kuinka tietoisia olemme siitä, mikä ja miten menneisyys nykyhetkessä vaikuttaa meihin, määrittää pitkälle kuinka "vapaita" olemme nykyhetkessä. Tiedostamattomat asiat, solmut, haavat, kivut saavat meidät palaamaan rikospaikalle uudestaan ja uudestaan. Ratkaisemaan rikosta toistamalla kuviota.
Toinen asia, joka luo oman haasteensa, on se mitä haetaan ja millä mielellä ja kuinka tietoisia hakiessa ollaan ja kuinka rehellisiä. Yksi hakee sessioita ja toinen elämänkumppania. Yksi on poly, toinen haluaisi olla ja kolmas on mono. Ja sitten ne kemiat, mikä vetää, mikä ei. Mikä on turn off ja mikä saa pöksyt kostumaan. Päälle vielä fantasiat toisen sosioekonomisen taustan tuomista eduista ja miinuksista. Ja kaikki tämä tässä pienessä hiekkalaatikossa.
Aaaah, helppo soppa, eikö ;)
-
Hyvä aihe, kieltämättä. Deitti-ilmoja tulee luettua, tosin vastaaminen arveluttaa. Kinkymieltymykset voivat hyvinkin olla samat, mutta jos ei muuten kemiat kohtaa, niin ei siitä silloin välttämättä kovin antoisaa suhdetta synny. Eli melkein pitäisi tavata ensin ja katsoa jos jotain siitä seuraisi. Onhan tietty kinky-yhdistysten järjestämiä bileitä, mutta sellainen ei ole välttämättä luontevin ympäristö tutustua, vaikka siitä yleisestä hulinasta kovasti nauttiikin. Ja muutakin toimintaa, mutta kun asun toistaiseksi aika syrjässä, on välillä käytännön syistä vaikea lähteä vaan tsekkaamaan, että josko täällä jotakin. En myöskään koe että olisin jotenkin kranttu tai odotukseni olisivat jotenkin epärealistiset, harvassa on sellainen pervoilun muoto joka ei nappaa... En tiiä? Ihan tässä jo itsekin hämmästyn, kun pohdin miten kaltaiseni joka äidin toivevävy voi olla vielä vailla vakkarisessioseuraa ;D
-
Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä
-
Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä
Kysymällä.
-
Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä
Kysymällä.
Hahaha...Joo kyllä..Kysyn siis tästä lähin niin jokaselta vastaantulevalta ;)
-
Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä
Kysymällä.
Hahaha...Joo kyllä..Kysyn siis tästä lähin niin jokaselta vastaantulevalta ;)
Se että pääset sen tason keskusteluun että tosiasiat tulee esiin. Aika harva edes kinkypiireissä saati niiden ulkopuolelta päästää toista päänsä sisään syvälle. Ja toki kellä on sitä syvyyttä.
-
Mä taas oon miettinyt mistä voi tietää toisen fantasiat yms. jos tutustuu jossain ihan muualla kun täälä
Kysymällä.
Hahaha...Joo kyllä..Kysyn siis tästä lähin niin jokaselta vastaantulevalta ;)
Se että pääset sen tason keskusteluun että tosiasiat tulee esiin. Aika harva edes kinkypiireissä saati niiden ulkopuolelta päästää toista päänsä sisään syvälle. Ja toki kellä on sitä syvyyttä.
Joo mutta kun kukaan ei oo ikinä sitä mitä etsin;)
-
Toiset onnekkaat on jotain mainstreamiä, jotka löytää samanlaisia helposti. Toiset on täälläkin marginaalia ja samanlaiset törmää harvoin, mutta törmää kumminkin.
-
Se on ehkä laajennettava etsintäpiiriä jos yhden maan sisälle ei mahdu kuin yksittäinen sopiva. Ja toisaalta haettava nimenomaan sitä mitä haluaa.
-
Olen itse ihan ystävyyssuhteissa luoviessani saanut oppia, että viime kädessä ihmissuhteet ovat melko suurelta osin epäsäännöllisten kompromissien summa.
Toisen ihmisen pienet puutteet, viat ja "omituiset" mielipiteet ovat usein juttuja, jotka joko voi keskustelemalla oppia pois tai sitten niihin tottuu.
Disney-leffafantasioista olisi hyvä oppia pois viimeistään silloin, kun pääsee äänestämään ja viinakauppaan.
-
Ai kun hauska keskustelu. Sillain vähän kipeän hauska.
Joopa. Joskus tuntuu että kun ollaan tällaisella saitilla niin se vinouttaa keskusteluja (ei vain sillä hyvällä tavalla).
Minusta misulin ehdotus esim tarkemmista rukseista oli ihan asiallinen. Jotkut kun kaipaavat elämäänsä joko niitä kinkkusuikaleita tai kerrosta kermavaahtoa ja toisilla olis tilaa, halua ja tarvetta vaikka viiden lajin illalliselle.
Eli tarpeet ja halut ovat muutakin kuin yksittäisiä mieltymyksiä kinkyruokalistalta (joiden jo sinänsä tulisi riittävästi kohdata). Eli jos sitten toinen hakee sitä Aurajuustoa vähän elämänsä pinnalle makua antamaan ja toinen odottaa saavansa niin alkukeiton kuin kahvin ja konjakinkin niin jo lähtöasetelma voi estää sen enemmän etenemisen...Ja sit ne kemiatkin; kun ei voi tietää pelkästään kyljessä olevan ainesluettelon pohjalta tuleeko yhdistelmästä hyvä vai paha kakku.
Sinänsä koen keskustelussa esiin tulleen ihmissuhteiden vertauksen ruokalajeihin ongelmallisena (mutta joillekin varmaan toimii). Ruoka-aineet pilaantuvat mutta en mitenkään voi sanoa että ihmissuhteet pilaantuvat. Ne muuttuvat, ja muuttavat. Oma asenne on sitten se joka joko pilaa keitoksen tai antaa sen ravita, oli kohtalo tässä elämässä yhteneväinen tai eroon vievä keiton keittäjien suhteen.
Koen että vaikka aika ei minullekaan ole yksinkertaisen lineaarista eikä edes mitattavissa sovituin mittayksiköin vaan kokemuksellisuus tuo aina oman ulottuvuuden siihen, niin aika mahdollistaa tapahtumisen ja kokemisen ja juuri sen väistämättömän muutoksen. Vaikka kannan mukanani kaiken kokemani niin näkökulmani siihen muuttuu koko ajan. Eli minä muutun koko ajan. Siksi on outoa verrata jotakin mikä oli siihen mikä on tai on tuleva. Hei, sille tyypille joka on ja tulee olemaan ei vain eilinen enää ole kokemuksellisesti kiinnostavaa.
-
Jos on tavallaan, joskus enemmän ,joskus vähemmän tai ei ollenkaan tai sitten verissäpäin,hakenut kumppania lähes 20 vuotta, niin kai voi katsoa, että on jotain kokemusta ja näkemystä otsikon tilanteesta.
Ykkösvaikeus on ehkä ollut yksinhuoltajuus ja ainut vanhemmuus,että on ollut täysin sidottu mm. lapseen ja työhön. Elikkä monet eivät toivo itselleen kumppania,jolla on jo lapsi,varsinkin jos lapsi on pieni.
Mutta niin ne ovat asiat muotoutuneet, etten pidä uhrauksena sitä, että on laittanut lapsen "kaiken edelle"-"asialliset asiat hoidetaan, ja sitten ollaan kuin ellun kanat",ehkä (-:
Kakkosvaikeus voinee olla, ja tämä on vain yhden ihmisen kokemus, ei koko maailmaa kattava täydellinen ja lopullinen totuus aiheesta, että tausta, historia,mennyt, se miksi se on muokannut ihmistä,voi asettaa sellaisia esteitä, vaikeuttaa "kemioiden" ja ajatusten, tunnemaailma, kohtaamista merkittävästi. Olen antanut itseni ymmärtää, etten ole luonteeltani ns. kusipää,vaan kykenevä silkkaan tiimityöhön tarpeen tullen.
Ihan pelkistetysti voisi omien kokemusten perusteella sanoa, että yhden yön seuraa olisi aivan helppoa saada ja joskus on saanutkin, kun ei oikein mistään mitään ymmärtänyt. Halu kokea rakkautta, läheisyyttä ja kaikkea mitä intiiimi ystävyys- ja rakkaussuhde voi sisältää, ajaa ihmistä joskus epätoivoisiin tilanteisiin.
Jotkut sanovat, että minäkin jauhan vaan asioista, mutta ei se ole pelkästään niin.
Kuka on se ihminen, joka haluaa kuolla yksinään, kenenkään välittämättä, kämppäänsä tai muuten vain näivettyä elävältä.
Kukas tämä kuuluisa taiteilija ja sadistinen homoseksuaali olikaan, joka sanoi, että ihmisien suurin ongelma seksuaalisesti on se, ettei koskaan voi(si) toteuttaa itseään ja taipumuksiaan, olla oma itsensä siis. Kyllä se minut ainakin sai pohtimaan taas syntyjä syviä. Myös niin, ettei hyvää saa hetkessä tai siis se vaatii muutamia asioita, joista tärkein ehkä on samansuuntainen halu ja tarve.
Toisille riittää pinnallisempi ja toiset haluavat vähän pintaa syvemmältä- enkä lähde määrittelemään, kun mun ei tarvitse määritellä toisten pinnallisuutta tai syvällisyyttä mitenkään.
Sehän tulee kyseeseen vain ystävyys ja rakkaussuhteissa,kun ja jos sellainen on syntyäkseen tai sitten jää tuttavuudeksi ja etäisemmäksi.
Senkin olen tajunnut, että monet ihmiset erottelevat ja lokeroivat asiat omiin lokeroihinsa ja että seksi,
oli se vanilijaa, kinkyä tai niiden sekoitus,
on myös jotenkin erillinen asia ihmisestä, joka kuitenkin on kokonaisuus, erilaisten piirteiden ja historiansa summa ja joka vielä kykenee tai väkisinkin muuttuu ainakin jossain määrin. Ikä ja kokemus eivät kai usein voi olla vaikuttamatta ajatteluun ja ihan kaikkeen ko. ihmisessä. Tai ainakin näen kymmenen vuotiaan aika erilaisena kuin viisikymmnevuotiaan-
Siltikin tämä on mulle ratkaisematon asia edelleen, sillä ihmettelen,että miski Suomessa on niin paljon yksinäisiä ihmisiä ja meikä siinä porukassa myös peesailemassa >:D
Edit: kirjotusvirheet
-
Jos ei porukka yritäkään ihan tosissaan. Oma rauha on niin arvokasta valuuttaa ettei sitä niin helposti helposti anna pois, kömpelöön sananvaihtoon ja tutustumisyritykseen jossa on riskinsä että kuluttaa aikaa hukkaan....ja moni varmaan yrittää etsiä seuraa siksi vähän puolinaisesti, kun arvostaa sitä omaa vapauttaan. Miksei arvostaisi.
Sehän on kuin rahaa taskussa. Se oman yksinäisyyden rauha, ja kun sen käyttää, laittaa menemään, astuu ulos sieltä yksinäisyydestään, se on mennyt, valinta on tehty joka sulkee pois muita valintoja, kun ihan päättömästi ei voi säntäillä varsinkaan kun on tutustumassa toiseen ihmiseen. Silloin kun pitää jonkun verran keskittyä.
Suuri tarjonta voi vähentää sitä yrityksen vilpittömyyttä. Onhan tälläkin sivulla jokunen tuhat ihmistä. Katua kävellessä ihmisvilinässä koko ajan lipuu ohi ikuiseen tuntemattomuuteen mielenkiintoisia kasvoja, "rakkautta viimeisellä silmäyksellä". Miksi tutustua juuri tähän, miksei seuraavaan ?
-
Olen itse ihan ystävyyssuhteissa luoviessani saanut oppia, että viime kädessä ihmissuhteet ovat melko suurelta osin epäsäännöllisten kompromissien summa.
Toisen ihmisen pienet puutteet, viat ja "omituiset" mielipiteet ovat usein juttuja, jotka joko voi keskustelemalla oppia pois tai sitten niihin tottuu.
Disney-leffafantasioista olisi hyvä oppia pois viimeistään silloin, kun pääsee äänestämään ja viinakauppaan.
Aamen. Ei elämä ole mitään shoppailua 80-luvun irtarikioskilla, vaan elämä on pitkälti pahojenkin karkkien sietämistä.
-
Lisään nämä linkit tähän, viittauksena homoon dominoivaan sadistiin:
http://www.radiosuomipop.fi/#!/post/54e4b3614cdccd03009f29d2
http://www.radiosuomipop.fi/#!/post/54e4b10d1b46cd03001a1692
Vaikuttaa, että Kekkoselle on kaikki ollut aika helppoa ja tullut kuin manulle illallinen,mutta saatan olla väärässä. Tai ehkä oikeat tähdet ovat vain olleet aina hänen oikeassa kulmassa. Saattaa olla muitakin vaihtoehtoja,tosin :D
-
Katy kirjoitti tekstissään;
"Halu kokea rakkautta, läheisyyttä ja kaikkea mitä intiiimi ystävyys- ja rakkaussuhde voi sisältää, ajaa ihmistä joskus epätoivoisiin tilanteisiin".
Nimittäin kun tuo lause jo yksin pitää sisällään erittäin monimuotoisen totuuden elämästä, on sen kautta hyvä lähteä avaamaan muutakin tämän keskustelun sisällä esille nousseita asioita ihmissuhteiden syntymiseen tai olemassaolon mahdollisuuteen liittyen.
Kuten Katy ja monet muutkin tämän keskustelun tiimoilta ovat pohtineet, eivät ihmisen tekemät valinnat varsinkaan ihmissuhteiden osalta perustu todellakaan aina ihmisen itsensä vapaaehtoisiin valintoihin, mikä todellakin täysin ymmärrettävää, näin menneisyytemme ollessa niin hyvässä kuin pahassakin mukana päätöksenteossamme.
Viitaten jälleen tuohon Katyn tuottamaan ajatukseen; " Halu kokea rakkautta, läheisyyttä ja kaikkea mitä intiiimi ystävyys- ja rakkaussuhde voi sisältää, ajaa ihmistä joskus epätoivoisiin tilanteisiin", liittyy vahvasti niin Fetish- / Kinky- kuin BDSM -erotiikankin toteuttamiseen mm. siltä osin, että henkilö voi toteuttaa elämäänsä esim. Masokistina, Dommena, Sadistina, Subina tai Masterina hänen omien puolustusmekanismiensa estäessä häntä tiedostamasta järjen tasolla miksi hän toimii kuten toimii... Selvä nimittäin on, että ihminen tekee mm. vahvojakin tunneperäisiä sekä muita aivokemia peräisiä valintoja itse välttämättä sen suuremmin pohtimatta miksi toimii kuten toimii...
Tuon edellisen lisäksi kun sitten niin monet käyttävät esim. käsitteitä "kemioiden kohtaaminen tai kohtaamattomuus" perustellen yksinomaan itselleen tekemiään suhdevalintoja, vaikka kyseessä ilmiselvästi on ainoastaan henkilön oman tahdon asettamat kriteerit toiselle persoonana (esim. se, että mitään suhdetta toisen kanssa ei voi edes harkita ellei toisella ole tummia hiuksia / ole blondi, omaa tiettyä varallisuutta, ole yli 180cm pitkä, omista vihreitä silmiä, jne.), ymmärrämme varsin hyvin, miksi niin monet kokevat seuran löytämisen vaikeudet monen eri tasoisena ympärillämme... Olkaamme näin mahdollisimman rehellisiä sekä itsellemme että toisillemme, eli että emme esim. puhuisi "kemioiden kohtaamisesta / kohtaamattomuudesta, jos kyseessä on yksinkertaisesti esim. toisen fyysinen tai henkinen ominaisuus, jonka haluamme tai emme halua tahdonvaraisesti itseämme miellyttävän...!
Mitä sitten tulee Fetish- / Kinky -suhteiden muodostamiseen, ymmärtää hyvin että jos henkilö etsii yksinomaan sessiointisuhteita, ovat hänen asettamansa kriteerit toiselle mahdollisesti aivan erilaiset kuin silloin, jos etsitään vaikkapa rakkaussuhdetta jonka monipuolisena keskinäisenä rikkautena BDSM-, D/s- tai muu Fetish- / Kinky -erotiikka toteutuvat.
Kuitenkin kokemuksesta tiedän, että jos Fetish- / Kinky -persoonat aitojen tekojen tasolla ovat valmiit todelliseen tutustumiseen kasvokkain, toisensa näin aidosti tuntevina persoonina kohdaten, katoaa jo kokonaan monikin niistä "riskitekijöistä", joita tässäkin keskustelussa on esille tuotu seuran löytymistä hankaloittavana / vaikeuttavana tekijänä...
Antamalla itse toiselle mahdollisuuden tekojen tasolla ensiksikin keskinäistä luottamusta luovaan tutustumiseen ja sitten siitä eteenpäin kummankin kokemaa positiivisesti vahvistavana aitoon kohtaamiseen tunnetasolla, näen tämän hyvinkin olevan ainakin yksi hyvä tapa lähteä luomaan keskinäistä Fetish- / Kinky-, BDSM- / D/s -suhdetta kaikkine variaatioineen...
-
Huh, jaksoin melkein kahlata ketjun läpi. Hyvä aihe. ;)
Vaikuttaa, että Kekkoselle on kaikki ollut aika helppoa ja tullut kuin manulle illallinen,mutta saatan olla väärässä. Tai ehkä oikeat tähdet ovat vain olleet aina hänen oikeassa kulmassa. Saattaa olla muitakin vaihtoehtoja,tosin :D
Mutuna, että ihmisillä on aika poikkeavia tapoja suhtautua kumppanin löytämiseen. Hyvin karkeasti ne voi jakaa positiiviseen ja negatiiviseen suhtautumistapaan. Siihen sitten lisätään kaikki maailmankatsomukseen ja minään liittyvät asiat. Juusoa jonkin verran seuranneena en usko, että hänellä olisi sen helpompaa kuin muillakaan. Asenne sen sijaan on kohdillaan sikäli, kun se yksityisyytensä yleisölle kertoneella outohomo-sadisti-polyllä voi olla (vitsi). ;P Mielestäni hänen avoimuutensa ja kiihkottomuutensa tuovat esiin sellaista onnellista ja tasapainoista vaikutelmaa elämästä. Sellaista itsekin toivon ja etsin: Rauhaa kohdata toinen ihminen.
Aiemmin ketjussa puhuttiin existä. Itse en halua verrata ketään ihmistä toiseen (vaikka joskus mieleni sitä yrittääkin). Tavallaan lähden siitä, että haluan tutustua ihmiseen, joka on tällä hetkellä elämässäni. Ihminen on matka. :love:
-
P.S. Still looking... ;D
-
Onhan se tavallaan vaikeata ja tavallaan ihan saamarin helppoa. Se riippuu niin siitä mitä hakee. Jos tästä pienestä piiristä etsii jotain sielunkumppania niin onhan tuo varmasti helvetin hankalaa, kun tuossa tapauksessa ei riitä enää se, että toinenkin on myös pervo vaan pitää olla paljon muutakin.
Toisaalta taas, jos etsii leikkikavereita niin silloin on paljon enemmän "valinnan varaa".
Kyse on kuitenkin aika paljon ajoituksesta ja sijainnista. Perämetästä on paha löytää edes niitä leikkikavereita ja se joku ihana ihminen voi juuri löytää jonkun muun. Ja toki myös omalla iällä on suuri merkitys asiassa. Nuorilla lienee huomattavasti helpompaa kuin päälle 40-vuotiailla.
Epätoivoisesti hakemalla tai muuten kauhealla vimmalla etsimällä tuskin löytyy ketään. Lähinnä onnistuu jättämään itsestään vääränlaisen kuvan. Rauhassa omana itsenä, mutta aktiivisesti mukana heiluen kyllä tarttuu ihmisiä matkaan. Tuleeko heistä sitten hyviä ystäviä, satunnaisia leikkikavereita tai paljon jotain muuta onkin sitten asia erikseen.
-
Laaja maa ja pitkät välimatkat :(
Ja näin vanhuksena ei mitään halua muuttaa paikkakuntaa jne ..näiden pikkupervouksien takia..
Itse vastannut deitti-ilmoihin ja tavannut mukavia ihmisiä...ja omaan ilmoonkin (miehenä) sain kolme vastausta..kiitos heille :love:..nooh yks oli "tuttavalta" yks liian "rumalta" ja yks liian "kauniilta"..joten sinkkuna on hyvä olla :)..huoh mutta on upeata että tämä seuran löytämisen vaikeus nostetaan esille...
-
Mä jätän tän (http://elaparemmin.fi/blogi/8-hemmetin-hyvaa-syyta-miksi-et-loyda-parisuhdetta-etka-saa-seksia/) vaan tähän.
-
Todella jännä että vasta kun sen aktiivisen hakemisen jätti pois niin ruvennut seuraa piisaamaan. Kun se edes ollut sellaista päällekäyvän karkottavaa. Joku sanoisi aura, mutta pitänee keksiä yleisjärkisempi selitys sille mistä tämä johtuu.
-
Vaikuttaa, että Kekkoselle on kaikki ollut aika helppoa ja tullut kuin manulle illallinen,mutta saatan olla väärässä. Tai ehkä oikeat tähdet ovat vain olleet aina hänen oikeassa kulmassa. Saattaa olla muitakin vaihtoehtoja,tosin :D
Mutuna, että ihmisillä on aika poikkeavia tapoja suhtautua kumppanin löytämiseen. Hyvin karkeasti ne voi jakaa positiiviseen ja negatiiviseen suhtautumistapaan. Siihen sitten lisätään kaikki maailmankatsomukseen ja minään liittyvät asiat. Juusoa jonkin verran seuranneena en usko, että hänellä olisi sen helpompaa kuin muillakaan. Asenne sen sijaan on kohdillaan sikäli, kun se yksityisyytensä yleisölle kertoneella outohomo-sadisti-polyllä voi olla (vitsi). ;P Mielestäni hänen avoimuutensa ja kiihkottomuutensa tuovat esiin sellaista onnellista ja tasapainoista vaikutelmaa elämästä. Sellaista itsekin toivon ja etsin: Rauhaa kohdata toinen ihminen.
Joo..kun mekään emme tunne sinun kanssa ollenkaan, niin vaikea ehkä tuosta mun kommentista löytää mitään huumoria,saati sitä, että koin Herra Kekkosen olemuksen ja ulosannin mielyttävänä kokonaisuudessaan. Sekin että ihan kuulina omana itsenään menee omilla kasvoillaan julkisuuteen näistä keisseistä juttelemaan, on jo aika kunnioitettavaa. Ja minä kun tykkään myös kiihkottomuudesta ja halusta olla järkyttämättä "herkempiä".
Lisäksi niin hirveästi tykkäsin siitä kuvailusta, mitä Kekkonen kertoili siitä, mitä "hakee" BDSM:ssä-sehän ei ole mikään itsestäänselvyys noin vain, saatika homona kinkynä, arvelenpa. :)
-
Luulen, että itse toivon sellaista prinssiä, ettei häntä ole olemassakaan. Profiilissani lukee ne mielenkiinnon kohteeni, jotka toivon Domiltani löytyvän. Olen niitä nyt suurennuslasilla katsonut ja miettinyt, että mitä "jätän pois". Kaikkea en voi saada samassa paketissa, sen olen jo huomannut :-*
-
Kuvailin viimeisimmässä ja tuloksia tuottaneessa treffi-ilmoituksessani toiveideni miestä "miehekkääksi sekä sisäisesti, että ulkoisesti". Mielestäni se kertoo jotain, mutta ei ole liian rajoittava. Olihan se teksti muutenkin melko ympäripyöreä. Sain kuitenkin vastaukseksi klassisen "etsit minua" ja siitä se sitten lähti :)
Kirjoittaminen ei ole ominta aluettani, siksi olen netissä tapahtuvassa seuranhaussa suosinut pian tapahtuvaa puhelimessa puhumista ja/tai tapaamista. Vaikka joku kirjoittaisi loistavasti itsestään ja toiveistaan, ei se vielä takaa kiinnostumisen jatkumista tapaamisten myötä. Ja toisin päin - huonokin kirjoittaja (esim. lukivaikeus) voi mielestäni olla älykäs ja kiinnostava luonnossa. Ymmärrän kyllä hyvin että heille, joille kirjoittamalla itsensä ilmaisu on hyvin tärkeä osa elämää, on mahdollisen kumppanin kirjallisellakin ilmaisulla tärkeä rooli suhteen syntymiselle.
Joo, kaikkea ei aina saa samassa paketissa. Itse ajattelen niin, että mun ei edes tarvitse saada "kaikkea". Jo se, että on kinky kumppani, jonka kanssa on riittävästi yhteisiä mieltymyksiä, on hienoa. Kaikkein tärkeintä mulle on suhteen muodostumisvaiheessa se, että olen aluksi aidosti kiinnostunut ja viehättynyt toisesta, minkäänlaiseen ystävästä seksikumppaniksi/puolisoksi en omalla kohdallani oikein usko. En myöskään ole sessiosuhteilija, joten suhteen alkamiselle on edellytyksenä vähintäänkin ihastuminen tai rakastuminen. Mun seksuaalisuus on sellaista, että en oikein saa irti mitään suhteelta, jossa en ole perinteisesti rakastunut/rakastava. Joskus on melkein käynyt kateeksi seksuaaliset iloittelijat, jotka voivat olla suhteissa kepeästi pääosin seksin takia, esim. ilman yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia yms.
-
submitin tekstin loppuosan viitaten. Olen täysin samaa mieltä siitä, että parhaimmillaan kinky-suhde on silloin kun siinä on tunteita, molemmilla. Ihastumista, tykkäämistä, ehkä rakkauttakin. Sellaista vain kun ei ole kovin helppo löytää. Kyllä sessiosuhteetkin ilman suuria tunteita voivat olla hyviä ja toimivia, mutta itse haluaisin enemmän. Minulla hyvin vähän kinky-suhteita ylipäätään ollut, myöhäisherännäinen kun olen. Katsotaan, mihin tämä matkani jatkuu ;)
-
Itsellä on ollut muutama kontaktin haku, mutta tulos heikko. Näyttää ikä varjelevan seuran saannilta. Kyllä ihastuminen ja rakastuminen on huippujuttu, mutta vanhemmiten ihminen käy itsekkäämmäksi ja haluaa monesti omaatilaa jolloin täysi sitoutuminen on vaikeaa.
-
Mä oon viime aikoina itselleni tärkeät ihmiset löytänyt silloin, kun en oikeastaan ole etsinyt - myös seuranhakupalstalta! :o ;D
-
Silloin ja siellä, milloin ja missä sitä vähiten odottaa. Luotan siihen, että "opettaja ilmestyy, kun oppilas on valmis".
-
En ole kokenut seuran löytymistä vaikeaksi täällä baarissa. Tosin haussa onkin ollut sessioseura.
En sitten tiedä mitä tulee tapahtumaan kun tässä kohti keski-ikää mennään. Markkina-arvo romahtaa lopullisesti vai.. :P
Menneitä kokemuksia ja suhteita en halua alkaa vertailemaan. Sitä on tarvinnut jotain ja se jokin on toiminut silloin aikansa. Ihminen muuttuu, kasvaa.. se mitä tarvitsin suhteelta parikymppisenä, ei päde enää tässä hetkessä. Jokainen suhde, jokainen mies on opettanut minulle jotain.
-
En sitten tiedä mitä tulee tapahtumaan kun tässä kohti keski-ikää mennään. Markkina-arvo romahtaa lopullisesti vai.. :P
Onneksi ei romahda kokonaan, mutta onhan sillä tietysti jotain merkitystä, että monet Masterit/Deet pysyttelevät nuorissa naisissa, vaikka ikää olis jo se 45-50. Tietysti keski-ikäisenä subina vois tähyillä niitä jo hyvinkin eläkeikäisiä Dominoivia, mutta tuntuu kyllä ikäero siihen suuntaan tässä vaiheessa useimmiten liian suurelta. Näin 50+ -ikäisenä en itse haluaisi suhdetta yli 5 vuotta vanhempaan, ellei olisi joku super-urheilullinen henkilö kyseessä.
Vaniljaseksiä jos haluaa, niin hyvin tuntuu tämänikäiset löytävän seksiseuraa parisenkymmentä vuotta nuoremmistakin.
-
En sitten tiedä mitä tulee tapahtumaan kun tässä kohti keski-ikää mennään. Markkina-arvo romahtaa lopullisesti vai.. :P
Onneksi ei romahda kokonaan, mutta onhan sillä tietysti jotain merkitystä, että monet Masterit/Deet pysyttelevät nuorissa naisissa, vaikka ikää olis jo se 45-50. Tietysti keski-ikäisenä subina vois tähyillä niitä jo hyvinkin eläkeikäisiä Dominoivia, mutta tuntuu kyllä ikäero siihen suuntaan tässä vaiheessa useimmiten liian suurelta. Näin 50+ -ikäisenä en itse haluaisi suhdetta yli 5 vuotta vanhempaan, ellei olisi joku super-urheilullinen henkilö kyseessä.
Vaniljaseksiä jos haluaa, niin hyvin tuntuu tämänikäiset löytävän seksiseuraa parisenkymmentä vuotta nuoremmistakin.
submit...Aamen etenkin tuolle viimeiselle kappaleellesi...puumailla kyllä saisi ::)
-
Erityisesti teille, te "keski-ikäiset" monipuoliset viehättävyydet Submit sekä Normandie, mutta tietenkin myös muille...! (ja muistakaa lukea tämä pilke silmäkulmassa!)
Itselleni 30 -vuotta Masterina toimineena on ymmärrys siitä, että "hyvä viini jalostuu vain vanhetessaan, laadukkaaksi vuosikertaviiniksi muodostuen", on ensiarvoisen merkityksellinen kokonaisuus...
Toki tietenkin huomioiden sen, että jos esim. naista Subittarena ei "säilytä", "jalosta" ja "ole valmis kehittämään" oikein, käy sille samoin kuin laadukkaallekin viinille, Subitar "pilaantuu", "katkeroituu" ja "muuttuu" joksikin muuksi kuin "Jalostuksen Helmeksi"...
Edellisellä huomioiden siis aidosti sen, että jos vaikkapa D/s -suhteena etsii aivan jotain muuta kuin molempia tuntevina ihmisinä rikastuttavaa ihmissuhdetta, saavutetaan kyllä useimmiten jotain mitä etsitään, mutta päädytäänkö tuolla kaikella siihen mitä todellisuudessa aidosti löytää ihmissuhteena halutaan, se onkin sitten jo aivan toinen kokonaisuus...
Jos siis 20 -35 -vuotias Subitar etsii ja haluaa löytää itselleen 40 -55 -vuotiaan Dommen tai Masterin, kyseisten Dommien / Masterien etsiessä itselleen suunnilleen em. Subin ikäistä seuraa, tämä toteutukoon ihmisten vapaaehtoisten toiveiden mukaisena, mutta... tärkeintä on kuitenkin tiedostaa, mitä kyseisillä suhteilla haetaan ja kenen tarpeita sekä millä tavoin kyseiset suhteet niitä toteuttavien ihmisten elämää palvelevat... Jokaiselta nimittäin varmasti löytyy perustelut omalle toiminalle, tuomitsematta ja kyseenalaistamatta edellisiä toimintamalleja millään tavoin...!
Lontoon, Berliinin sekä Montrealin Fetish- / Kinky -Genreihin tutustuneena on maailmalla selvästi hyväksyttävää suuretkin ikäerot D/s -erotiikkaa toteuttavien parien sisällä, mutta "hyväksynnän" rajat kulkevat selvästi siinä, ettei toista osapuolta tietoisesti / suunnitelmallisesti vahingoiteta todellisuudessa sen enempää henkisellä, taloudellisella kuin fyysiselläkään tasolla.
Masterina itse toivon suhteeltani vuorovaikutteista kohtaamista, molemmilta yhteistä halua keskinäisen suhteen "jalostamiseen" mahdollisimman monin eri tavoin sekä molemmilta halua lähteä luomaan keskinäistä suhdetta yhteisiä päämääriä tavoitellen, joten esim. itselleni Masterina "hyvän vuosikertaviinin kaltainen, jalostettu Subi" keski-ikäisenä naisena olisi jopa merkityksellisempi Sydämeni Syntisenä Rikkautena kuin esim. jokin itseään nuoruuden huumassa "subiksi" kutsuva, jolle mm. Master olisi vain omaa egoa pönkittävä "kiiltokuva kauniina kuorena", vailla mitään todellista sisältöä...
Edellinen olkoon kunnianosoitukseni sekä arvostukseni osoitus aivan jokaista "keski-ikäistä", hyvän "jalostuksen" sisältävää valloittavaa ja kiehtovaa Subitarta kohtaan!
Ja mikäli joku haluaa tulkita edellä kirjoittamani ”keljuiluksi” tai muuten negatiiviseksi tekstiksi jolla minua moralisoida, suosittelen luetun ymmärtämistä sisälukutaitona…
Nimittäin kun tiedän toiselle toteuttavien tekojen sekä tuntevan ihmisen itsensä merkitsevän paljon enemmän kuin sanojen Fetish- / Kinky- / BDSM -suhteiden muodostamisessa / toteuttamisessa, olen valmis omalla esimerkilläni antamaan jollekin Subittarelle mahdollisuuden toteuttaa itseään mahdollisimman monipuolisesti, myös itseään himoitsevana eroottisena rikkautena!
Seuran löytämisen vaikeus Fetish- / Kinky- / BDSM -suhteita ajatellen perustuu siis mielestäni meillä Suomessa asenteeseen ”minulle kelpaa vain yksinomaan tietty, luomani haavekuvan ruumiillistuma”, haluttomuus löytää, kohdata ja antaa mahdollisuus toiselle sekä kumppanin valintaperuste; ”Minun haluamani tärkein, viis siitä mitä toinen tuntee, kokee tai ajattelee”!
-
Hiljattain kaverini päivitti facebookissa menevänsä jo toisille treffeille erään miehen kanssa. Illalla tuli toinen päivitys, että ei hänen olisi pitänyt iloita liian aikaisin. Kaverini oli kuunnellut 1,5 tuntia, kun mies puhui exästään ja lähtenyt menemään. Ei tullut kolmansia treffejä.
Mies sai just mitä halusikin :) Jos nyt ihan kahdenkeskisillä deiteillä ollaan, niin eihän mikään ole takuuvarmempi kikka saada epäkiinnostava henkilö häipymään kuin exästä jaarittelu. Aina on mulla toiminut! Hyvän puhuminen karkottaa ilman muuta, mutta haukkuminenkin toimii, koska exästä puhuja "ei selvästikään ole valmis rakkauteen". Aivan hyvin voi olla valmis, ei vaan juuri kyseisen treffikumppanin kanssa.
Ei ole montaakaan viikkoa siitä kun olin kaffeilla miehen kanssa, joka oli privaviesteissään ihan jees. Livenä vaikutti samalta kuin viesteissään, mutta viesteistä ei tietenkään ollut voinut välittyä, että miehellä oli neuroottisen ja kärsimättömän vaikutelman antava tapa aina kun minä kerroin itsestäni, ynistä sillai kimittävästi "mm! mm! mm!" Tuli mieleen 2014 alkuvuoden Putous-hahmo Ymmi Hinaaja
https://www.youtube.com/watch?v=cnvUHGXnkak (https://www.youtube.com/watch?v=cnvUHGXnkak)
Ei mitään sketsihahmoja vastaan muuten kuin tietysti eroottisessa mielessä, joten rupesin haikailemaan edellisen subini perään, "kun se niin alistu ja oli se sikspäkkiki". Ei tää deittimies mikään tyhmä ollut eikä siis jatkanut mun virittelemistä. Ja eihän edes mun sääret meinanneet mahtua hänen urheilubemarin kyytiin.
-
Querreiro kirjoitti :
Edellinen olkoon kunnianosoitukseni sekä arvostukseni osoitus aivan jokaista "keski-ikäistä", hyvän "jalostuksen" sisältävää valloittavaa ja kiehtovaa Subitarta kohtaan!
Ja mikäli joku haluaa tulkita edellä kirjoittamani ”keljuiluksi” tai muuten negatiiviseksi tekstiksi jolla minua moralisoida, suosittelen luetun ymmärtämistä sisälukutaitona…
Itse tulkitsen tekstisi jotenkin "oudon ja vieraan oloiseksi". Ja tätä en sano pahalla, vaan ihmettelen tätä tunnetta,että kun ei saa jonkun ihmisen tekstistä yhtään kiinni tai tulee tunne kuin tajuaisi, mutta sitten ei kertakaikkiaan ymmärrä mitään. No minut voi sitten luokitella johonkin kastiin, jolla ei ole vielä selkeää lokeroa.
Jossain viestissä kai mainninnut,että arvostan ystävyyden ja sen syntymisen suurinpiirtein tähtitieteellisiin lukemiin (rahan arvo ei enää riitä mitenkään) ja niin se on edelleen ja vastedeskin oleva.
Se joka osaa määäritellä sen hetken kun ystävyys syntyy sekä miten se syntyy ja jatkuu aina vaan, ansaitsee vähintään 10 pistettä ja papukaija- merkin tai jonkin muun vähän kliseisemmän ;D
Minulla on niin pieni ego, ettei siihen satu jokin "nuorten teinityttöjen suosiminen" tai " kansainväliset kinkypiirit"-tai olen vaan niin juntti kertakaikkiaan,mutta kaikkiahan me valitsemme osamme vapaasta tahdosta ja minkään vaikuttamatta- Ja se SYY ja SYNTIPUKKEUS, se se vasta onkin aihe-aina joku on syyllinen niin vanilijassa kuin kinkyssä
... Mistä lähtee ajatus syyllisistä ja syyttömistä-kenties se on eri uskontojen peruja-aina on osoitettava jotain sormella,muita tai itseään.
Parhaimmillaan onneksi tuollaisia ei edes tarvitse miettiä,kun ajatus ja yhteishenki virtaa
-
Minulla on niin pieni ego, ettei siihen satu jokin "nuorten teinityttöjen suosiminen" tai " kansainväliset kinkypiirit"-tai olen vaan niin juntti kertakaikkiaan,mutta kaikkiahan me valitsemme osamme vapaasta tahdosta ja minkään vaikuttamatta- Ja se SYY ja SYNTIPUKKEUS, se se vasta onkin aihe-aina joku on syyllinen niin vanilijassa kuin kinkyssä
... Mistä lähtee ajatus syyllisistä ja syyttömistä-kenties se on eri uskontojen peruja-aina on osoitettava jotain sormella,muita tai itseään.
Parhaimmillaan onneksi tuollaisia ei edes tarvitse miettiä,kun ajatus ja yhteishenki virtaa
Minä en taas yhtään ymmärrä mitä tässä sanotaan tai miten se edes liittyy yhtään mihinkään.
-
Minulla on niin pieni ego, ettei siihen satu jokin "nuorten teinityttöjen suosiminen" tai " kansainväliset kinkypiirit"-tai olen vaan niin juntti kertakaikkiaan,mutta kaikkiahan me valitsemme osamme vapaasta tahdosta ja minkään vaikuttamatta- Ja se SYY ja SYNTIPUKKEUS, se se vasta onkin aihe-aina joku on syyllinen niin vanilijassa kuin kinkyssä
... Mistä lähtee ajatus syyllisistä ja syyttömistä-kenties se on eri uskontojen peruja-aina on osoitettava jotain sormella,muita tai itseään.
Parhaimmillaan onneksi tuollaisia ei edes tarvitse miettiä,kun ajatus ja yhteishenki virtaa
Minä en taas yhtään ymmärrä mitä tässä sanotaan tai miten se edes liittyy yhtään mihinkään.
Liittyy ystävyyteen ja suhteiden syntymiseen ja tuohon otsikkoon: eli aletaan helposti syytellä muita kun ei seuraa löydy, esimerkiksi. Lisättäköön nyt vielä, että olemme Querreiron kanssa vaihtaneet muutaman yksärin ja olen kiinnittänyt huomiota noihin hänen mainitsemiinsa "kansainvälisiin kinkypiireihin",joista siis itse olen ihan ulkona. Lisäksi tässä ketjussa hän ja muutama muu mainitsee erityisesti miesten tavan suosia itseään paljon nuorempia naisia. Eli sillä tavalla "liittyy ei mihinkään" :)
-
Kiintoisaa luettavaa. Omat kokemukset enemmän vanilja-dating osastolta. Tiettyjä prinsiippejä voi tietysti ymmärtää, toisaalta on myös monia mysteereiltä tuntuvia tekijöitä :)) Itsellä on ehkä tiettyjä nuoruudesta juontuvia alemmuus-komplekseja, vaikka olen sosiaalisesti varsin sujuvasanainen, on varmaan tiettyä epävarmuutta"no eihän ne nyt musta ole kiinnostuneita", kovinkaan usein en ole onnistunut naisia iskemään, kuitenkin useamman kerran tullut isketyksi naisten toimesta jotka olisin luokitellut itselle saavuttamattomiksi :D
Hmm tietty kiintymättömyys ja kärsivällisyys toimii ainakin omalla kohdalla. Liika intomielisyys ei tuo tulosta, kun taas lupaavien ehdokkaiden seurassa kiintymättömänä hengaaminen luo monesti kiinnostusta. Oli sitten kinkyä tai vaniljaa, laajoissa ja yksityiskohtaisissa dating toiveissa on kai vähän puolensa ja puolensa, jos on monia kriteereitä jota ehdokkaalta odotetaan niin tietyssä mielessä hyvä listata, mutta ehdokkaat saattaa jäädä vähiin...itse ajattelen, että netti-deittailun kai tulisi vain olla avuksi IRL kohtaamisille, ehkä se on vain yksi yleisin ongelma, että ihmiset ottavat tämän virtuaali-todellisuuden liian vakavissaan eivätkä tee tarpeeksi konkreettisia ponnisteluita IRL kohtaamisiin?
-
Toiset haluavat pysyä netissä, toiset taas hakevat ihan irl-tuttavuutta. Itse mielelläni tapaan irl, toisia ystävyys- ja tuttavuusmielessä, toisia taas siksi, ettei ehdi netissä syntyä väärää mielikuvaa. Irl saan seuraa, jos sitä haluan, mutta onko se sitä, mitä haluan? Ihan sama, en ota stressiä, kun en ole mitenkään seuraorientoitunut. Jos osuu kohdalle, se osuu. Tykkään tästä nykyisestäkin, omavaltaisesta elämästäni riittävästi, mutta ymmärrän hyvin toisten tuskan. Aina ei riitä, että on oikeaa sukupuolta tai edes samat fetissit. Sitä kemiaakin pitää löytyä. Mulle se tarkoittaa sitä selittämätöntä vetoavuuden tuntua, joka toisessa on, ei sitä, että ulkoiset kriteerit sopivat. Ja tätä kautta ovat löytyneet ne hienoimmat nykyiset ystävyyssuhteetkin.
-
Ei mitään sketsihahmoja vastaan muuten kuin tietysti eroottisessa mielessä, joten rupesin haikailemaan edellisen subini perään, "kun se niin alistu ja oli se sikspäkkiki". Ei tää deittimies mikään tyhmä ollut eikä siis jatkanut mun virittelemistä. Ja eihän edes mun sääret meinanneet mahtua hänen urheilubemarin kyytiin.
Onko tuossa siis jokin suurempi pointti, miksi jauhaa eksistä tmv. eikä sanoa suoraan, että eihän tässä vissiin sitten sen kummempia? Ei nyt varmaan tarvitse sanoa toiselle, että kuule, sun puhetapas muistuttaa sketsihahmoa, joten evvk, mutta kai sitä silti voi sanoa sen suuremmitta seliseli-stooritta, että kiitos ei.
-
..jatkaa tähän vähän...
Mä lähden aina täysillä, ja uskon et siks löydän aina seuraa -- mut on ne pudotuksetkin sit kovempia..
Harvalla on kyky panostaa ja laittaa aina koko sielu peliin..
Näillä mennään - sydän on jo kivikova, mutta aina on tilaa uskolle, toivolle ja rakkaudelle :love:
-
Tuossa yllä olevassa on varmasti yksi totuus. Kyky näyttää kiinnostuksensa, olla itse kiinnostava ja kiinnostunut toisesta/toisista.
Samoin on oltava kyky ja rohkeus tarttua tilanteisiin.
-
Ei mitään sketsihahmoja vastaan muuten kuin tietysti eroottisessa mielessä, joten rupesin haikailemaan edellisen subini perään, "kun se niin alistu ja oli se sikspäkkiki". Ei tää deittimies mikään tyhmä ollut eikä siis jatkanut mun virittelemistä. Ja eihän edes mun sääret meinanneet mahtua hänen urheilubemarin kyytiin.
Onko tuossa siis jokin suurempi pointti, miksi jauhaa eksistä tmv. eikä sanoa suoraan, että eihän tässä vissiin sitten sen kummempia? Ei nyt varmaan tarvitse sanoa toiselle, että kuule, sun puhetapas muistuttaa sketsihahmoa, joten evvk, mutta kai sitä silti voi sanoa sen suuremmitta seliseli-stooritta, että kiitos ei.
Itse asiassa ensin yritin vihjata hänelle, että hänen yninänsä aiheuttaa instant-vitutuksen, mutta yninä jatkui. Seuraavaksi turvauduin vanhaan kunnon exä-liirumlaarumiin silkkaa kohteliaisuuttani -> tapoin hänen kiinnostuksensa ja sain hänet sitä kautta luulemaan, että hän eikä minä olin "jättäjä" (jättäjä-sana lainausmerkeissä, koska ei ollut edes ehtinyt muodostua suhdetta, jossa olisi ollut varsinaisesti jättäjä tai jätetty).
Sain olla yhtä aikaa sadistinen ja kohtelias! Oli ihan tosi mahtavaa >:D
..jatkaa tähän vähän...
Mä lähden aina täysillä, ja uskon et siks löydän aina seuraa -- mut on ne pudotuksetkin sit kovempia..
Itse olet suhtautumisesi valinnut. Minä itse tahdon panostaa vastavuoroisuuteen ja mitoitan omat eforttini vastapuolen eforttien mukaisiksi. Dominoivalle luonteelle on ominaista painaa päälle kuin höyryjyrä, mutta jatkuvalla syötöllä tehtynä siinä lopulta toteuttaa omia tarpeitaan ja toiveitaan ja vastapuolen intressit ja huom. niiden kokemuspohjainen muuttuminen ja tarkentuminen unohtuvat! Olen mäkin "väkisinseurustellut" mut ei siinä kellään ole ollut kivaa.
Siksi valitsen nykyään tasaisemman suhtautumistavan. Jäitä hattuun toivotan kaikille yli-innokkaille D:lle, niin jaksaa subit pysyä paremmin kurissa ja Rouvan tai Herran nuhteessa :)
sydän on jo kivikova, mutta aina on tilaa uskolle, toivolle ja rakkaudelle :love:
Sä mikään kivisydän ole eikä kenenkään pidäkään olla. Jäähattu on paljon parempi :)
-
Seuranhaun löytymisen ongelmaa voi aina lähestyä näinkin... http://www.theguardian.com/lifeandstyle/2015/feb/24/i-created-a-bot-to-find-love-online-reader-it-worked (http://www.theguardian.com/lifeandstyle/2015/feb/24/i-created-a-bot-to-find-love-online-reader-it-worked)
-
Minä itse tahdon panostaa vastavuoroisuuteen ja mitoitan omat eforttini vastapuolen eforttien mukaisiksi. Dominoivalle luonteelle on ominaista painaa päälle kuin höyryjyrä, mutta jatkuvalla syötöllä tehtynä siinä lopulta toteuttaa omia tarpeitaan ja toiveitaan ja vastapuolen intressit ja huom. niiden kokemuspohjainen muuttuminen ja tarkentuminen unohtuvat! Olen mäkin "väkisinseurustellut" mut ei siinä kellään ole ollut kivaa.
Siksi valitsen nykyään tasaisemman suhtautumistavan. Jäitä hattuun toivotan kaikille yli-innokkaille D:lle, niin jaksaa subit pysyä paremmin kurissa ja Rouvan tai Herran nuhteessa :)
Näin minäkin pyrin toimimaan, vastapuolen passiivisuus ja vaitonaisuus on meikäläiselle sellainen mystisesti hullu(mma)ksi tekevä yhdistelmä, ja ikäväkseni joudun myöntämään että itselläni on kokemuksia enemmän juuri näistä passiivisista d-ihmisistä, ja minulla lopahtaa mielenkiinto todella nopeasti sellaiseen koska käsitän sen viestiksi että kiinnostus 0. Tulta ja tappuraa niin minä tykkään vaikkei nyt ihan silmille tarvi tulla, kumminkin itsekin sen verran voimakastahtoinen ja härkäpäinen välillä että tarvitseehan sitä nyt vähän jotain kipinää.
-
Tulta ja tappuraa niin minä tykkään vaikkei nyt ihan silmille tarvi tulla, kumminkin itsekin sen verran voimakastahtoinen ja härkäpäinen välillä että tarvitseehan sitä nyt vähän jotain kipinää.
Mä taas pyrin välttämään temperamentin osoituksiakin enkä monen muun kohtaamani Dommen lailla ole kiinnostunut "brat"-tyyppisistä alistettavista, vaan voittopuolisesti pitää olla alistuva jo valmiiksi ja olla niin kuin minä sanon. Säilyy näissä hommissa vaadittava mielenrauha sillä lailla paljon paremmin :)
Näen tässä tietyn sukupuolieron ja eron selityksen, jotka eivät ole ot:tä tämän ketjun aiheeseen liittyen! Oman käsitykseni mukaan mastereista isompi prosenttiosuus kuin Dommeista tykkää alistettavista subeista Dommejen tahtoessa semmoisia subeja, jotka alistuvat helposti ja heti. Voi olla että käsitykseni on havaintoharhaa mutta jos ei ole, syy on tietysti se että yhteiskunta pitää naisia keskimäärin vähemmän vakavastiotettavina kuin miehiä, meidän mielipiteitämme vähemmän arvokkaina kuin miesten mielipiteitä, nainen vaietkoon seurakunnassa ja muuta säälittävää paskaa. Siinä tilanteessa on vain loogista, että vapaa-ajallaan ei tahdo taistella oikeuksiensa puolesta, Dommena kaikista vähiten >:(
-
Mä taas pyrin välttämään temperamentin osoituksiakin enkä monen muun kohtaamani Dommen lailla ole kiinnostunut "brat"-tyyppisistä alistettavista, vaan voittopuolisesti pitää olla alistuva jo valmiiksi ja olla niin kuin minä sanon. Säilyy näissä hommissa vaadittava mielenrauha sillä lailla paljon paremmin :)
Haha, pahoittelen, olin ilmeisesti hieman epäselvä tuossa, sillä tarkoitin tietenkin tutustumisvaiheessa (eli siviilissä) enkä niinkään sessiossa. Minä en haluaisi tutustumisvaiheeseen mitään rooleja, koska kiinnostaa tutustua ihmiseen ensin, sessio on sitten täysin oma lukunsa, ja luonnollisesti paljon on kiinni myös tästä toisesta osapuolesta. Lisättäköön nyt vielä että en minä myöskään tarkoittanut että joka jumalan asiasta pitäisi saada hirveä vääntö ja taistelu päälle (ellei sitten ole se brat joka sitä hakee), vaan lähinnä aktiivista otetta ja asennetta. ;)
-
En pahemmin kirjottele täällä, mutta tämä aihe kolahti.
En tiedä miksi, mutta mun posti täyttyy ihmeellisistä vonkuviesteistä varsinkin vanhemmilta miehiltä. Olen nuori tänne, tiedän ja musta tuntuu että myös muut tiedostaa sen ja ajattelee nuorempien ja kokemattomimpien harrastajien olevan jotenkin ns. helpompaa riistaa ja nuoremmille voi sanoa mitä vaan. Tää tottakai on sinänsä ymmärrettävää koska stereotypiat nuoremmista naisista...
Joku sanoi aiemmin siitä miten täällä mennään kinkyys edellä ja yhdyn siihen täysin. Jos keskustelu alotetaan jollain kuumottavalla stoorilla siitä mitä kaikkea sitä himottais tehdä niin sekään ei oikeen toimi ja ihmettelen miks tätä tekee ihmiset joilla on deitti-ilmot joissa etsivät jotain vakavampaa? Tai toimii sellainkin varmasti joillekkin. Koska posti täyttyy viesteistä niin samalla sinne hukkuu ne kivat tyypit jotka jää unohduksiin kun ne typerät tyypit vie liikaa energiaa ja nostattaa verenpainetta (kaikki kivat voi nyt laittaa viestiä).
Täällä tulikin jo esille se, että vois ensin tutustua ihmiseen ja vasta sitten siihen kinkympään puoleen. Tai tehdä molempia yhtäaikaa, niinhän se menee tosielämässäkin kun tutustut ja tapailet jotakuta :)
En tiedä kuinka moni täältä on AS:ssa, mutta sieltä huhun mukaan löytää paljon kinkympää kansaa.
-
Koska posti täyttyy viesteistä niin samalla sinne hukkuu ne kivat tyypit jotka jää unohduksiin kun ne typerät tyypit vie liikaa energiaa ja nostattaa verenpainetta.
Mä en ole enää nuori, mutta eritasoisia privaviestejä saan täällä lähes päivittäin, Domme kun olen. Silti verenpaine on (ok synnynnäisistä geneettisistä syistä) edelleenkin niin matala että hyvä kun tajuissaan välillä pysyn. Annan ohjeeksi yksinkertaisesti olla ottamatta pystymettästä tulleita tuntemattomien miesten viestejä henkilökohtaisesti. Et sä niitä tunne eikä ne sua. Ei ne sulle kirjoita, vaan sun valokuvalle ja sun tapauksessa myös iällesi, joka lukee profiilissa!
Opettelet vaan deletoimaan ahkerasti ja rasittavimpia niccejä varten tässä baarissa on myös estolista, johon pääse oman profiilinsa kautta: oman profiilisivun vasen laita, Muokkaa profiilia -> Kaverit/estolista -> Muokkaa estolistaa.
En tiedä kuinka moni täältä on AS:ssa, mutta sieltä huhun mukaan löytää paljon kinkympää kansaa.
Paljon kinkympää kuin täältä?? :o Itse en ole as:ssä, en edes hommannut sinne tunnuksia, koska olen taitavampi kirjoittamaan kuin postaamaan itsestäni nakukuvia nettiin. Enkä mä nyt tiedä, onko se vakavastiotettavissa töissä olevan ihmisen saitti muutenkaan. Tässä kohtaa taitaa nutturani hiukkasen kiristää ja rillit sumentua, mutta sama se kun netissä menee liikaa aikaa muutenkin.
-
Hakiessani ystävyyteen liittyviä keskusteluja, löysin siinä sivussa pari sellaista, jotka saattavat kiinnostaa tämän ketjun lukijoita (ainakin osalle keskustelijoista jo tuttuja).
Millä kaikilla tavoilla etsimme seuraa
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=8831.0
Foorumeilta ei löydä aitoa suhdetta?
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=7365.msg127745#msg127745
Ne kuuluisat "kemiat"
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=6217.0
-
Jos tietäis mitä haluaa ja mihin olis valmis .
-
Naiset haluaa akateemisesti koulutetun moottoripyöräjengiläisen joka nyt sattuu olemaan ihan sairaan komee ja rikas ja tiety omistaa elämänsä heille.
Miehet haluu persettä.
Miksi miesten on niin vaikee saada haluamansa ?
:o
-
Miehet haluaa 22-vuotiaan akateemisesti koulutetun alusvaatemallin, jonka isällä on 1000 hehtaaria metsää, miljuunan arvosta osakkeita ja 80 sijoitusasuntoa Helsingin keskustassa.
Naiset haluu jonkun, jonka kainaloon käpertyä, kunhan ne ensin on piiskattu kuriin ja nuhteeseen.
Miksi naisten on niin vaikea saada haluamansa?
:o
-
"Miehet haluaa 22-vuotiaan akateemisesti koulutetun alusvaatemallin, jonka isällä on 1000 hehtaaria metsää, miljuunan arvosta osakkeita ja 80 sijoitusasuntoa Helsingin keskustassa." tuo ei pidä tarkkaanottaen paikkaansa... Mallin, joo. Ei alusvaatemallia. Ja se malli ois sitten valmis vihille vaikka heti. Ja isukki kuollut ...
-
Noni,
Ansa lauennut.
Miehet haluu persettä, naiset kainaloa.
Halut on eri, siksi niin vaikeaa.
Case closed.
Koska pannaa ?
;D
-
Halut on eri, siksi niin vaikeaa.
Koska pannaa ?
;D
Ja tämän tajumiseen meni 11 sivua. Oisivat heti kysyny.
Never.
:P
-
Käsitteenä henkilökemia!
Latinaksi chymicis
Englanniksi chemistry
Kreikaksi χημεία
Huomaako joku yhtäläisyyden eri kielten kautta siihen, miten vanha käsite henkilökemia lopulta on, joten on myös helposti löydettävissä se, miten kautta aikojen filosofit sekä vaikka psykologia että filosofia tieteen osa-alueina käsitteestä henkilökemiat ovat ”kättä vääntäneet”?
Järki, tunteemme / toiveemme (tiedostamattomina tai tiedostettuina), muu tiedostamaton aistimailmamme sekä Feromonit ja näitä kaikkia lopulta manipuloiva tahtotilamme... Kuka siis todellisuudessa hallitsee mitä ja tärkeimpänä todella itse lopulta ymmärtää millä perusteilla itselleen mieleisensä kumppanin valitsee, sillä omaa käytöstään on myös helppo perustella jollakin, minkä itse uskoo ymmärtävänsä? Ja täytyyhän omille valinnoille aina myös itselle uskottava perustelu löytää...!
Eli tuolla edellisellä haluan nyt aidosti tuoda esille sen todellisuuden, ettei pidä käsitteellä ”kemia” ihmissuhdevalinnoissa yrittää perustella muille oman tietoisen tahtotilansa kautta toteutettuja valintoja tekoina, varsinkin jos selvästi on nähtävissä henkilön päätöksenteon perustuvan tämän omiin tietoisiin valintoihin…!
Edellinen jo nimittäin siksi, koska ”kemioiden” sopivuutta tai sopimattomuutta ei voi verrata esim. sairauteen, vammaan tai muuhun sellaiseen, johon ihminen ei voi omalla aktiivisella tahtotilallaan vaikuttaa…
Joten jos vain olet yksinkertaisesti päättänyt, ettet kelpuuta suhteeseen kanssasi esim. vihreäsilmäistä, ylipainoista, vailla tatuointeja olevaa tai vaikkapa vaaleahiuksista ihmistä, ymmärtänet itsekin, ettei edellisillä ole mitään todellista yhteyttä sellaiseen, mitä voisit rehellisesti kutsua käsitteellä henkilökemioiden keskinäinen sopivuus / sopimattomuus, vaikka kuinka sillä omaa käytöstäsi muille perustella yrittäisit… Ja näin, koska edellisessä on kyse itsesi tekemästä tietoisesta päätöksestä!
Näin mm. käytösmallit, asenteet ja muut sosionomiset valinnat ”hyväksyttyinä” tai ”hylättyinä” omaa elämää ajatellen ovat hyvin pitkälle opittuja, joten ne voi joko itse omalla tahdollaan kyseenalaistaa tai hyväksyä, eli näitä muille toteutettuja, täysin vapaaehtoisia valintoja tekoina ei siis pidä koskaan perustella käsitteellä ”henkilökemioiden” keskinäinen sopivuus / sopimattomuus!
Anna toiselle mahdollisuus todelliseen keskinäiseen tutustumiseen, löydä, kohtaa ja saavuta näin enemmän kuin vain uskoen johonkin, jolla ei siis todellisuudessa ole mitään tekemistä minkään sellaisen kanssa, mitä aidosti kahdenvälisiksi ”henkilökemioiksi” kutsua voitaisiin…!
-
En pahemmin kirjottele täällä, mutta tämä aihe kolahti.
En tiedä miksi, mutta mun posti täyttyy ihmeellisistä vonkuviesteistä varsinkin vanhemmilta miehiltä. Olen nuori tänne, tiedän ja musta tuntuu että myös muut tiedostaa sen ja ajattelee nuorempien ja kokemattomimpien harrastajien olevan jotenkin ns. helpompaa riistaa ja nuoremmille voi sanoa mitä vaan. Tää tottakai on sinänsä ymmärrettävää koska stereotypiat nuoremmista naisista...
En kans itse kirjoittele pahemmin mihinkään ja yksi syy siihen on tosiaan vanhempien miesten sekä ylipäätään miesten lähettämien viestien suhde. Miksi te hyvät herrat teette tätä, en ole kuullut yhdenkään kerran onnistuvan.
Tästä syystä en itse edes vaivaudu kirjoittamaan mitään deittailuun liittyvää, koska voitan lotossa todennäköisemmin kuin löydän hakemani, jotenkin ottaa kupoliin oman sukupuoleni edustajat, kun pyytämättä tyrkyttävät itseään kaikkialle.
Joku sanoi aiemmin siitä miten täällä mennään kinkyys edellä ja yhdyn siihen täysin. Jos keskustelu alotetaan jollain kuumottavalla stoorilla siitä mitä kaikkea sitä himottais tehdä niin sekään ei oikeen toimi ja ihmettelen miks tätä tekee ihmiset joilla on deitti-ilmot joissa etsivät jotain vakavampaa? Tai toimii sellainkin varmasti joillekkin. Koska posti täyttyy viesteistä niin samalla sinne hukkuu ne kivat tyypit jotka jää unohduksiin kun ne typerät tyypit vie liikaa energiaa ja nostattaa verenpainetta (kaikki kivat voi nyt laittaa viestiä).
Täällä tulikin jo esille se, että vois ensin tutustua ihmiseen ja vasta sitten siihen kinkympään puoleen. Tai tehdä molempia yhtäaikaa, niinhän se menee tosielämässäkin kun tutustut ja tapailet jotakuta :)
En tiedä kuinka moni täältä on AS:ssa, mutta sieltä huhun mukaan löytää paljon kinkympää kansaa.
En tietääkseni ole edes paskin vaihtoehto tällä palstalla, mutta lähettämäni viestit eivät erotu massasta kun en ole mikään kirjailija ammatiltani eikä erotu sisällöltään edukseen, joten koen varsin hankalaksi erottua.
Sitä en sano kuinka monelle hakijalle olisin hyvä valinta, kahvin tarjoamalla siitä saa selvää.
Joten ei auta sanoa kuin, että lähde nainen kaljalle ja mennään johonkin juhlimaan tai vaikka istumaan pubiin, katotaan sitten jos kinkyt puolet kiinnostaa jakaa toisen kanssa kun ollaan tutustuttu.
-
Eli tuolla edellisellä haluan nyt aidosti tuoda esille sen todellisuuden, ettei pidä käsitteellä ”kemia” ihmissuhdevalinnoissa yrittää perustella muille oman tietoisen tahtotilansa kautta toteutettuja valintoja tekoina, varsinkin jos selvästi on nähtävissä henkilön päätöksenteon perustuvan tämän omiin tietoisiin valintoihin…!
Edellinen jo nimittäin siksi, koska ”kemioiden” sopivuutta tai sopimattomuutta ei voi verrata esim. sairauteen, vammaan tai muuhun sellaiseen, johon ihminen ei voi omalla aktiivisella tahtotilallaan vaikuttaa…
Muttethän, katsos, jätä huomiotta silkkaa fysiologis-kemiallis-kommunikatiivista kompatibiliteettia, joka määrää viehättävyyden molemmin puolin? "Jos se haisee väärältä, se ei tuoksu"?
* )
-
Naiset haluaa akateemisesti koulutetun moottoripyöräjengiläisen joka nyt sattuu olemaan ihan sairaan komee ja rikas ja tiety omistaa elämänsä heille.
Miehet haluu persettä.
Tuo akateemisesti koulutettu moottoripyöräjengiläinen osu ja upposi niin että nauru kait mulla pääsi. Turhaan olen koittanut itse saada unelmien masteria mahtumaan mihinkään pähkinänkuoreen, ja siinä se nyt sitten on!
Mutta ei miehen komia tartte olla, itse asiassa mielummin ei, koska minä en jaksa kilpailla missien kanssa. Riittää, jos on pitkä tukka ja parta. Eikä nyt herrannimessä rikas, sitä pyrkyreitten määrää sitten..! Riittävän vaurauden merkki on, jos mies raaskii ostaa kerralla kahta erinmakusta Aino-jäätelöä. Ei mulle tartte elämäänsäkään omistaa, kunhan haluaa mun persettä ylivoimaisesti eniten.
Eikä ole aivan välttämätön pakko olla edes akateemisesti koulutettu, joku keskeneräinen tutkinto on ihan nokko. Oikeastaan riittää, jos on joskus hakenut yliopistoon. Jos on oikein hauska niin siitäkin voidaan joustaa. Eikä se moottoripyöräjengikään nyt niin, se pitkä tukka ja parta riittää oikein hyvin. Ja jos nyt on aivan pakonomainen tarve olla olematta pitkätukkainen ja parrakas, niin menköön, mutta sitten pitää kyllä olla joko akateemisesti koulutettu tai moottoripyöräjengiläinen.
Toisin sanoen, tämä nainen haaveilee jostakusta yltäpäältä karvaisesta, joka haluais minun persettä ihan helvetisti. Ei, minä en oikeasti älyä, miten tämä voi olla näin vaikeaa :D
En tokikaan tiedä, miten kranttuja muut tolallaan ovat, mutta kyllä minä pahoin pelkään, että tämä on yksinkertaisesti liian pieni lampi kaikkien saada napatuksi se mamelukkikalansa. Omista kriteereistä joustaminen on asia erikseen, mutta tyytyminen on minusta äärimmäisen huono ratkaisu. Minä viihdyn yksiksenikin, en minä aio huolia ketään vain siksi että mullakin joku olis.
-
Miehet haluaa 22-vuotiaan akateemisesti koulutetun alusvaatemallin, jonka isällä on 1000 hehtaaria metsää, miljuunan arvosta osakkeita ja 80 sijoitusasuntoa Helsingin keskustassa.
Naiset haluu jonkun, jonka kainaloon käpertyä, kunhan ne ensin on piiskattu kuriin ja nuhteeseen.
Miksi naisten on niin vaikea saada haluamansa?
:o
Aamen, mutta mä haluan välillä olla piiskan kahvassa, jos siltä tuntuu :o
-
Kai näiden sarkastis-vaikutteisten kommenttien pointti on, että niin naiset kuin miehet haluaa sitä parasta, mutta eikö kaikki jotain saa loppupeleissä, ihmiset kuitenkin loppupeleissä laskee rimaansa.
Itselle kyllä tuo IRL toimii paremmin, aina kun lopettanut inisemisen yksinäisyydestä ja salkkarien katsomisen sijaan tavannut oikeita ihmisiä niin aina sitä seuraa on löytynyt.
-
Katsotaanpas. Itsestään huolehtivä, älyllinen kokemus, Riittävästi samoja mielenkiinnonkohteita/haluja. Ei luulisi olevan vaikeaa?
Minua ei kiinnosta onko:
-Akateeminen
-Hyvintienaava
-Mallitaustaa
-Omaisuutta
Jne.
Voivat toki olla plussia. Se sitten että sitä ainutta paikallista hyvännäköistä miljoonaperijää piirittää jo ihan tarpeeksi monta. Ja se kihahtanut hattuun. Se vaikka ei olisikaan, niin liian kaunis, jne voi aiheuttaa muita ongelmia kuten ultimaattista mustasukkaisuutta. En koe sitäkään onnellisuudeksi.
Mitä sitten tarjoan. Se on ihan itse selvitettävä.
Odotellessa hakemusvyöryä privapostilaatikkooni.
-
Seuran löytämisen vaikeus...todellakin sehän on pitkälti kiinni mitä seuraa hakee ja miten korkealle riman asettaa.
Tässä nyt noita ehdokkaita on "pörrännyt", jos niin voi sanoa.
Se pakkaa joskus vituttamaan, kun menee kaffettelemaan jonkun uuden naaman kanssa, ok, mukava on ja juttu luistaa, mutta se "The Thing" puuttuu. Kun sanon kohteliaasti, että jatketaan vain kavereina, toinen kiskoo vähintään melonin nenäänsä. Siinä kohtaa ei rehellisyys tunnu palkitsevan.
Ei minulla ole kovinkaan isoja vaatimuksia.
Mies, jonka kainaloon käpertyä, kun päivä on murjonut, joku - jota pitää hyvänä tavalla tai toisella.
Mies, jolla on itseluottamusta, auktoriteettiä, tietää mitä haluaa ja ottaa sen myös. Hissukka mun kanssa ei pärjää, sen verran räiskähtelen välillä, että miehen pitää pysyä ja uskaltaa rauhoittaa minut silloin.
Muutenhan olen silkka enkeli. ::)
Tiedän mitä on omistaa materiaa, se ei tuo onnea, vaan kateellisuutta ja ongelmia.
Raha helpottaa elämistä, mutta ei sen enempää. Nyt downshiftanneena elämä on paljon antoisampaa ja onnellisempaa.
Elämän onni löytyy pienistä asioista.
Usein se onni tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odottaa ja ihan toisessa muodossa :love:
-
Mutta ei miehen komia tartte olla, itse asiassa mielummin ei, koska minä en jaksa kilpailla missien kanssa. Riittää, jos on pitkä tukka ja parta. Eikä nyt herrannimessä rikas, sitä pyrkyreitten määrää sitten..! Riittävän vaurauden merkki on, jos mies raaskii ostaa kerralla kahta erinmakusta Aino-jäätelöä. Ei mulle tartte elämäänsäkään omistaa, kunhan haluaa mun persettä ylivoimaisesti eniten.
Juuri näin. Tosin pitkän tukan ja parran kanssa voin tehdä kompromissin. Tai ainakin sen pitkän tukan. ;D
Hauskaa tietty voi pitää, mutta vakavan parisuhteen kohdalla en halua enää tyytyä vähempään.
-
Siitähän se on kiinni täysin paljonko itse vaatii.
Sänkyseuraa löytyy naisille aina, mikäli he sitä tahtovat. Tämä on yleensä omasta viitsimisestä kiinni. Ehkä se oma vaatimustasokin voi jonkin verran himmata, jos esim baarista ei löydy kuin yksi mies joka vastaa ulkonäkökriteereitä.
Itse tuossa kompastelen sen viitsimisen kanssa. Paljon helpompaa ja mukavempaa hyväksikäyttää niitä, jotka on jo kerran hyväksi havainnut. ;D
Parisuhde taas... Taas se vaatimustaso. Tässä pitäisi ehkä osata joustaa itsekin, mutta kun ei huvita. Hiljattain jouduin antaa parille vaniljamiehelle, rakkaille ystäville, pakit. He eivät pysty tarjota sitä mitä tarvitsen ja haluan seksielämässä, eikä kumpikaan mustasukkaisuuteensa kanssa taivu siihen, että saisin sen hakea muualta.
Sen verran olen seksin perään kuitenkin, että parisuhde ei voi toimia ilman hyvää seksiä. Vaikka sitten sitä luvan kanssa haettua ulkopuolista. Ja olisihan sen vaniljaisenkin version oltava hyvää.
Mitä vanhemmaksi tulee, sen hankalammaksi tämä tuntuu menevän. Oma vaatimuslista kasvaa ja joustavuus vähenee.
-
... Se pakkaa joskus vituttamaan, kun menee kaffettelemaan jonkun uuden naaman kanssa, ok, mukava on ja juttu luistaa, mutta se "The Thing" puuttuu. Kun sanon kohteliaasti, että jatketaan vain kavereina, toinen kiskoo vähintään melonin nenäänsä...
Juu. Mulla on sellainen ongelma että en oikein pysty kiinnostumaan kenestäkään netin kautta enkä jaksa sitä pitkäveteistä alun viestienvaihtoa mitä teet työksesi aijaa voivoi plääplää. Pitäisi tavata ihan kaikki, ja siinä on sitten se, etten jaksaisi lässyttää niiden "väärien" kanssa yhtään pidempää kun on pakko. Noin viisi minuuttia kuitenkin riittää analyysiin viittiikö tuota kattella enempää.
Olen vähän erakkoluonne ja inhoan small talkia niin se tutustumisvaihe voi olla kivulias, toisaalta jos se tuntuu tosi pahalta niin pitäisi ymmärtää heittää pyyhe heti kehään. Mulla oli johonkin parikymppiseksi olevinaan joku miestyyppi mutta sittemmin olen huomannut ettei semmoista voi olla. Varsinkaan ulkonäköön liittyen, tuntuu että kaikki mieheni ovat olleet ihan satunnaisen näköisiä. Paitsi etten kestä itteäni lyhyempiä ukkoja ja olen itse aika pitkä.
Joitain suuntaviivoja voisi olla esimerkiksi ulkoilusta ja eläimistä pitävä, maalla viihtyvä, no pitkä, intohimoisesti seksiin suhtautuva, omillaan toimeentuleva ihminen.
-
Minusta tuntuu, että yhteiskunnassa ei riitä ongelmaksi enää vain se, että keillä on seuraa vaan myös se, että ketkä saavat seuraa kenestäkin hakea. En nyt tarkoita, että yläasteen pihalla karkkipussi taskussa juoksentelun pitäisi olla ihan ok kolmekymppiselle miehellekin tai törkeyksien huutelu naisille olisi kohteliasta, mutta minusta tuntuu, että ihan rehellistä seuranhakua pidetään jotenkin epäsopivana.
-
mutta minusta tuntuu, että ihan rehellistä seuranhakua pidetään jotenkin epäsopivana.
Missä tai miten olet kokenut tällaista?
-
mutta minusta tuntuu, että ihan rehellistä seuranhakua pidetään jotenkin epäsopivana.
Missä tai miten olet kokenut tällaista?
Täytyy myöntää että juuri nyt ja yksin kotona kevyen surumielisyyskohtauksen kanssa. "...määrä mun on olla lajini viimeinen..." kun toivun pikku hiljaa. Mutta asiallisesti ottaen minusta on kummallisempaa mennä sinkkubaariin jauhamaan small talkia kuin etsimään ja lähestymään ihmisiä.
Asiaan liittyen muistan akuankkamaisen sattumuksen ruotsinlaivalta muutaman vuoden takaa. Menin baariin alkuillasta ja baari oli vielä melko tyhjä. Kolmen nuoren naisen porukka istuskeli pöydässä ja tyyräsin lähelle suht selvänä (oikeasti) ja hyvin pukeutuneena. Yksi naisista kiinnosti minua eritoten ja puhuinkin hänelle. En nyt muista verbaaliakrobatiaani, mutta ilmaisin, että hän on viehättävä ja halusin viedä hänet tanssimaan toiseen baariin jossa bändi vielä soitti. Tai vaikka syömään. Puhe katkesi ja kaikki kolme tuijottivat minua hetken kuin olisin pudonnut taivaasta. sitten yksi naisista, ei siis hän jolle puhuin, kivahti minulle että "Se on varattu!" Odotin edelleen ensimmäisen vastausta. "E-emmä taida..." No, toivotin hyvät illanjatkot ja nousin. Kun olin päässyt hieman kauemmaksi yksi naisista sanoi että "en ole ikinä nähnyt noin paljon testosteronia kerralla!" Minusta se oli kohteliaisuus.
Ei silti, virittelen tässä seuranhakujuttuja huonolla menestyksellä mutta en oikein haluaisi kuunnella mitään neuvoja naisten pokaamisnikseistä normaalin hyvän käytöksen lisäksi. En halua sumuttaa tai manipuloida ketään millään ihme tekniikalla. Joten jos lähestyn jotakuta ja ilmaisen haluavani hänen seuraansa niin on ihan ok jos se ei käy tai ei kiinnosta, en minä suutu mutta en minä sitä SAATANA SENTÄÄN MILLÄÄN PAHALLA KYSELE! ON SE IHME KUN EI RIITÄ REHELLINEN JA VAHVA LIITTOLAINEN JOKA HUOMIOI, PITÄÄ SANANSA JA JOLLA ON MIELIKUVITUSTA! Varmasti en opettele sen lisäksi mitään psykologisia soidintansseja perkele. Kunhan vain haluaisin jonkun syliin.
-
Asiaan liittyen muistan akuankkamaisen sattumuksen ruotsinlaivalta muutaman vuoden takaa. Menin baariin alkuillasta ja baari oli vielä melko tyhjä. Kolmen nuoren naisen porukka istuskeli pöydässä ja tyyräsin lähelle suht selvänä (oikeasti) ja hyvin pukeutuneena. Yksi naisista kiinnosti minua eritoten ja puhuinkin hänelle. En nyt muista verbaaliakrobatiaani, mutta ilmaisin, että hän on viehättävä ja halusin viedä hänet tanssimaan toiseen baariin jossa bändi vielä soitti. Tai vaikka syömään. Puhe katkesi ja kaikki kolme tuijottivat minua hetken kuin olisin pudonnut taivaasta. sitten yksi naisista, ei siis hän jolle puhuin, kivahti minulle että "Se on varattu!" Odotin edelleen ensimmäisen vastausta. "E-emmä taida..." No, toivotin hyvät illanjatkot ja nousin. Kun olin päässyt hieman kauemmaksi yksi naisista sanoi että "en ole ikinä nähnyt noin paljon testosteronia kerralla!" Minusta se oli kohteliaisuus.
Ei silti, virittelen tässä seuranhakujuttuja huonolla menestyksellä mutta en oikein haluaisi kuunnella mitään neuvoja naisten pokaamisnikseistä normaalin hyvän käytöksen lisäksi. En halua sumuttaa tai manipuloida ketään millään ihme tekniikalla. Joten jos lähestyn jotakuta ja ilmaisen haluavani hänen seuraansa niin on ihan ok jos se ei käy tai ei kiinnosta, en minä suutu mutta en minä sitä SAATANA SENTÄÄN MILLÄÄN PAHALLA KYSELE! ON SE IHME KUN EI RIITÄ REHELLINEN JA VAHVA LIITTOLAINEN JOKA HUOMIOI, PITÄÄ SANANSA JA JOLLA ON MIELIKUVITUSTA! Varmasti en opettele sen lisäksi mitään psykologisia soidintansseja perkele. Kunhan vain haluaisin jonkun syliin.
Jos tästä tajuilin jotain,niin tuli mieleen,että onhan se aika kummallinen tilanne,että pitäisi hakea kumppania ikäänkuin ei hakisikaan. Jotenkin mystisesti esittää,että "olen ihan tyytyväinen itseksenikin,mutta jos nyt jostain sattuisi irrota jotain,niin en pane hanttiin".
Lisäksi sitten tuo,että pitäisi mennä ihan itsenään juttelemaan ja tekemään tuttavuutta tuntemattomiin ihmisiin, niin hui- Nostan hattua sinulle Karhukolmonen ja toki kaikille,jotka asiallisesti käyvät juttusille,ilman tuota Pahaa Tarkoitusta.
Mulla ei rohkeus riitä alkaa tuosta vain jutuille,paitsi ihan ilman seurahakua voin kyllä jutella vaikka bussipysäkillä ja tämä on ollutkin lisääntymään päin,mulle jutellaan ja meikä höpisee jotain säähän liittyvää tms. ;D
-
no joskus noin käy mullekin. Siis lähes aina. Mutta en mä siitä muuta seuraa saa kuin korkeintaan Ranen (nimi muutettu) himaani jatkamaan juttua :)
-
Itseluottamus(ja samanaikaisesti ei liian ylpeä)on oman analyysin mukaan varsin tärkeää. Oli aihetta sivuava keskustelu joku kuukausi sitten yhden tutun naisen kanssa. Henkilö elää nykyisin vakiintuneesti, mutta vauhdikkaita vuosia takana. Ihan kivannaköinen, mutta suhteessa hyvään menekkiin ja kysyntään kuitenkin melko tavallinen. Tämän pointin itse tiedostaen kommentoi:" No kun minä vaan luotan itseeni, jos päätän iskeä jonkun liikennevaloissa niin sehän jumalauta tapahtuu!" :D :D
Ja vaikka tämä viittaa ehkä enemmän lyhyisiin hurvitteluihin, ainakin itse ajattelen, että sama periaate pätee vaikka puhuttaisiin vakavamielisemmästä seuran hakemisesta: sitä saa mitä haluaa ja uskoo saavansa
-
Joten jos lähestyn jotakuta ja ilmaisen haluavani hänen seuraansa niin on ihan ok jos se ei käy tai ei kiinnosta, en minä suutu mutta en minä sitä SAATANA SENTÄÄN MILLÄÄN PAHALLA KYSELE! ON SE IHME KUN EI RIITÄ REHELLINEN JA VAHVA LIITTOLAINEN JOKA HUOMIOI, PITÄÄ SANANSA JA JOLLA ON MIELIKUVITUSTA! Varmasti en opettele sen lisäksi mitään psykologisia soidintansseja perkele. Kunhan vain haluaisin jonkun syliin.
No just näin.
Asiasta viidenteen: onkohan kukaan ns. pelimies ikinä oikeesti saanut ketään mimmiä vonksattua jollain mystisellä kikkakolmosella? Henk.koht. (ja muistaakseni) omalle kohdalle sattuneet psykologiset soidintanssijat ovat olleet lähinnä myötähäpeää herättäviä. Toki asiaa voi vaikuttaa sekin että meitsi tod.näk. vetää puoleensa korkeintaan puulaakisarjan playereitä :D
-
"LÄHETÄÄ PANEE!"
toimii joka kerta.
Joten lopettakaa se v* ininä v* lampaat.
>:(
;D
-
Näin semi-vakavasti puhuen: eri henkilöillä toimii eri tyylit. On kanssa muutama ystävä jolla tää Stogen linja toiminut läpi elämän :D
Itsellä harvemmin :P onneksi tulen aina toisinaan poimituksi ::) ::)
"LÄHETÄÄ PANEE!"
toimii joka kerta.
Joten lopettakaa se v* ininä v* lampaat.
>:(
;D
-
Emmä halua panna stoge sua vaikka sulla toimisikin joka kerta.
-
Emmä halua panna stoge sua vaikka sulla toimisikin joka kerta.
Se, mitä sä haluat, on sivuseikka. >:D
;D
-
Näin semi-vakavasti puhuen: eri henkilöillä toimii eri tyylit. On kanssa muutama ystävä jolla tää Stogen linja toiminut läpi elämän :D
Itsellä harvemmin :P onneksi tulen aina toisinaan poimituksi ::) ::)
"LÄHETÄÄ PANEE!"
toimii joka kerta.
Joten lopettakaa se v* ininä v* lampaat.
>:(
;D
Kerran Kaverin häissä mä uhkasin tanssilattialla naivani kaason tajuttomaksi ja ehdottelin tarjoilijalle keittiössä samaa. Ovihan oli auki juhlatilaan ja niin edelleen. Mutta on vain ajan kysymys milloin mä onnistun!
-
"I never try anything, I just do it!"
;D
-
En tiedä elänkö mä jossain kuplassa, mutta jotenkin en osaa vaniljamaailman kuvioita pitää rinnastettavina kinkyympyröiden käytäntöihin. Kivoja tarinoitaan niistä tietysti saa. Scene kun on kuitenkin niin pieni, että usein tietää jo etukäteen ekaa kertaa tapaamastaan, onko se varattu vai ei. Ja kun varattu ei välttämättä tarkoita, ettei minkäänlainen leikkikaveruus missään olosuhteissa olisi mahdollinen, ei se vastaanottokaan ole niin jäätävä.
-
En tiedä elänkö mä jossain kuplassa, mutta jotenkin en osaa vaniljamaailman kuvioita pitää rinnastettavina kinkyympyröiden käytäntöihin. Kivoja tarinoitaan niistä tietysti saa. Scene kun on kuitenkin niin pieni, että usein tietää jo etukäteen ekaa kertaa tapaamastaan, onko se varattu vai ei. Ja kun varattu ei välttämättä tarkoita, ettei minkäänlainen leikkikaveruus missään olosuhteissa olisi mahdollinen, ei se vastaanottokaan ole niin jäätävä.
Mä en taas ole koskaan skenessä taapaamiani tyyppejä ajatellut ensimmäisellä tapaamiskerralla seuranhaun kantilta ollenkaan. ;D Mä olen vaan mennyt tapaamaan ihmisiä, tutustumaan uusiin mielenkiintoisiin tyyppeihin. Jostain syystä vaniljamaailmassa tulee asioita ajateltua enemmän seuranhaun kautta kuin skenessä. Hmm.... ???
-
"Ei me haeta seksia"
Naiset, itsepetoksen mestareita kun ne vielä itsekin uskoo tohon.
>:D
-
"Ei me haeta seksia"
Naiset, itsepetoksen mestareita kun ne vielä itsekin uskoo tohon.
>:D
Mä haen seksiä jos oon sillä tuulella, mutta skenessä en oo sitä vielä tehny. Syytön mä siihen oon jos joku mut känniin juottaa ja raahaa hotelliin. >:D
-
Jurriset eukot kun itse on selvin päin...pläääh.
-
"Ei me haeta seksia"
Naiset, itsepetoksen mestareita kun ne vielä itsekin uskoo tohon.
>:D
Mä haen seksiä jos oon sillä tuulella, mutta skenessä en oo sitä vielä tehny. Syytön mä siihen oon jos joku mut känniin juottaa ja raahaa hotelliin. >:D
Onneksi et kuitenkaan ollut edes paikalla. ???
>:D
-
"Ei me haeta seksia"
Naiset, itsepetoksen mestareita kun ne vielä itsekin uskoo tohon.
>:D
Mä haen seksiä jos oon sillä tuulella, mutta skenessä en oo sitä vielä tehny. Syytön mä siihen oon jos joku mut känniin juottaa ja raahaa hotelliin. >:D
Onneksi et kuitenkaan ollut edes paikalla. ???
>:D
Aivan, nimenomaan. Mistä sä tiesitkään. >:D
-
Huomenna saa tulla vonkaamaan. Eikä se edes ole vaikeaa, one liner "Lähdetäänkö panemaan" saattaa toimia. Riippuen puitteista. Pun intented.
-
Olen ehkä jäävi ottamaan osaa keskusteluun, koska olen varattu sekä vaniljana, että kinky-maailmassa. Toisaalta olen sen verran aktiivinen kaikella tapaa, että tuo Stogen malli "lähetään panee" toimii oikein hyvin. Sitä vastoin luulen, että sen vakavamman suhteen löytyminen olisi varmaan paljon hankalampaa.
Toisaalta olen Isrikan kanssa samaa mieltä, että miksi pitäisi aina edes ajatella mitään vakavampaa, edes satunnaissessiointi. Itse olen käynyt monta mielenkiintoista keskustelua täällä pörrätessä. Kavereita tarvitsee aina ja ihmisten kanssa on hauska vaihtaa mielipiteitä.
Jotkut ihmiset avautuvat paremmin, jo muutaman viestin jälkeen. Toisten kanssa joutuu jubaamaan vähän enemmän ennen kuin löytää joko yhteisen juonen tai että joutuu kiittämään yhteydenotosta ja toivottamaan hyvää kesää. Aina ei kannata tuomita heti kättelyssä, vaikka ensivaikutelmalla on iso merkitys.
-
Seuran löytäminen ei ole vaikeaa. Älykkään seuran löytäminen on. Hyvän seuran löytäminen on myös. Vaikka olen itse osittain viallinen ja hajalla, näytän ihan normaalilta toisiin verrattuna. Helvetti sentään että unohdin kuinka paljon vihaan ihmiskuntaa. En vaan ole samaa puuta...olen toista puuta, lujaa puuta.
Melkein joka paikassa missä käyt, voit löytää seuraa, monestikin paremmin kuin täältä. Täällä en luota keneenkään, miksi pitäisi? Ihmiset ovat pettureita, takinkääntäjiä hienoilla hymyillä. Eksyneitä sieluja matkalla syvemmälle mielensä soihin. Traumat muuttavat ihmisiä - joitakin lopullisesti. Mutta ikinä ei ole liian myöhäistä korjata viat, toivon kipinä palaa vielä.
Kerro minulle: onko sinulle toivoa...?
-
Eihän se ole aina ja kaikille helppoa - sopivan seuran löytäminen.
Jos käy kysymässä esim. ravintolassa randomisti tai jokaiselta mielestään näpsäkän näköiseltä henkilöltä, tärppäiskö, saattaa onnistumisprosentti jäädä alhaiseksi - ellei satu itse olemaan erityisen viehättävä ja/tai supliikki henkilö. Joten mun mielestä kannattaa pikkasen ensin seurata, löytyykö vastapuoleltakin kiinnostusta edes katsekontaktin ja hymyn verran - ei sekään tietty vielä mitään takaa.
Hyvin tavallista on, että vaikka olet intensiivisessä keskustelussa toisen naisen tai naisten kanssa, joku uros päättää tunkea mukaan keskusteluun, vaikka selkeästi olisi esim. kerrottu juuri esim. "istu vaan pöytään, mutta meillä on omat jutut tässä tms". Eli ihmisenlukutaitoa kannattaa harjaannuttaa. Usein nämä miehet tekevät samat virheet kerta toisen jälkeen ja ihmettelevät, miks ei heru...
-
Aina on toivoa, joinakin päivinä enemmän toisina vähemmän. Eihän tässä elämässä olisi muuten mitään mieltä.
Tavoitteet vaan saattavat joskus (aina?) olla liian korkealla, käytännössä joutuu tekemään kompromisseja, jotta jotain saavuttaa. Tasapainoiluahan tämä on.
-
Seuran löytäminen ei ole vaikeaa. Älykkään seuran löytäminen on. Hyvän seuran löytäminen on myös.
Mä taidan olla peilikuva susta. Normibaareissa käydessä mun ulkonäköni taitaa luoda jo omat haasteensa. Kun viimein löytää jonkun, jonka seuraan pääsee keskustelemaan älykkäämmistä jutuista, niin juttukin sujuu ja johtaa muihin asioihin. Normi -bilettävät bimbot ei luojan kiitos oo kiinnostuneita musta.
-
Ihmiset ovat pettureita, takinkääntäjiä hienoilla hymyillä. Eksyneitä sieluja matkalla syvemmälle mielensä soihin. Traumat muuttavat ihmisiä - joitakin lopullisesti. Mutta ikinä ei ole liian myöhäistä korjata viat, toivon kipinä palaa vielä.
Kerro minulle: onko sinulle toivoa...?
Noin se valitettavasti on. Sitten on niitä kaikkein surkeinpia, jotka hyökkivät vuodesta toiseen jonkun ihmisen kimppuun, kun se on niin altis vastaanottamaan kaikkea-ja kun tyhmiä ovat, eivät käsitä tekojensa seurauksia-puuttuu kanssa vissiin taju itsesuojelusta-tosiasiahan on,ettet sinä voi kiusata ketään ilman järkevää syytä ja perustetta,ilman että joudut siitä vastuuseen ennemmin tai aikaisemmin. Joo, viittaan tämän foorumin henkilöön.
Onneksi mun elämäni on muuallakin kuin netissä eli en päivystä 24/7 täällä sentään- niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Sitten kun jää tyhjänä tuijottamaan nettiä ja tekstejä, elämä kai on ohi ennen aikojaan jo :ufo:
Liityin taannoin twitteriin,mutta se oli suuri virhe-ainut asia mitä kykenin sanoa,oli kiitokset Michael Monroelle& Hanoi Rocksille-todella ahdistavaa leijua jossain infopommituksessa,missä ei lopulta ole mitään järkeä
-
Ihmiset ovat pettureita, takinkääntäjiä hienoilla hymyillä. Eksyneitä sieluja matkalla syvemmälle mielensä soihin. Traumat muuttavat ihmisiä - joitakin lopullisesti. Mutta ikinä ei ole liian myöhäistä korjata viat, toivon kipinä palaa vielä.
Kerro minulle: onko sinulle toivoa...?
Noin se valitettavasti on. Sitten on niitä kaikkein surkeinpia, jotka hyökkivät vuodesta toiseen jonkun ihmisen kimppuun, kun se on niin altis vastaanottamaan kaikkea-ja kun tyhmiä ovat, eivät käsitä tekojensa seurauksia-puuttuu kanssa vissiin taju itsesuojelusta-tosiasiahan on,ettet sinä voi kiusata ketään ilman järkevää syytä ja perustetta,ilman että joudut siitä vastuuseen ennemmin tai aikaisemmin. Joo, viittaan tämän foorumin henkilöön.
Onneksi mun elämäni on muuallakin kuin netissä eli en päivystä 24/7 täällä sentään- niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Sitten kun jää tyhjänä tuijottamaan nettiä ja tekstejä, elämä kai on ohi ennen aikojaan jo :ufo:
Liityin taannoin twitteriin,mutta se oli suuri virhe-ainut asia mitä kykenin sanoa,oli kiitokset Michael Monroelle& Hanoi Rocksille-todella ahdistavaa leijua jossain infopommituksessa,missä ei lopulta ole mitään järkeä
Ymmärrän täysin oman kokemuksen kautta vaikka en puhu tämän foorumin henkilöstä.
-
Mä oon jo luovuttanu.
En jaksa. Jos ei,niin sit ei. Mikäpä tässä.
Ja ei oo jumalauta siitä kii etten ois yrittäny.
-
Mä oon jo luovuttanu.
En jaksa. Jos ei,niin sit ei. Mikäpä tässä.
Ja ei oo jumalauta siitä kii etten ois yrittäny.
Just kun suoraan mun ajatuksista.
Tai seuraa löytyy aina,mutta sitä itselle sopivinta..
-
Njooh, yrittää voi, mutta jos vastapuoli ei lähde yrittämään niin ihan turhaa yksin pitää pystyssä.
-
Onhan tämä.. ihmisiä on vaan niin erilaisia. Toisilla se tulee luonnostaan tämä "lähdetäänkö panee" asenne ja rohkeus sanoa se. Toisilla se ei vaan onnistu niin helposti vaikka kuinka seuraa haluaisi. Itse toki lukeutuu näihin vähän hiljaisempiin sivusta seuraajiin. Ja ei ole supliikkimies tai mahtavassa kunnossa ole vartalo. Mut juu kai sitä pitäs jaksaa yrittää treenata, niin olisi edes joku puoli omalta kohdalta suhteellisen kunnossa. :) Jos sitä joskus jotain löytää. Toki eipä nuo yhdenyön sutinatkaan ole sellaista mistä olisi kiinnostunut. Jotain enemmänhän sitä haluaa.
-
Ja se että uskalta painaa päälle ei tuota sitä seuraa automaattisesti. Vielä vähemmän pysyvää/pitkäikäistä. Carpe diem-tyypit toki saavat aika paljon irtoseksiä, vaan jos se ei alunperinkään ole tarkoitus niin eipä seuranhausta voi puhua.
-
Ainakin omassa elämässä monet asiat, myös tällä kentällä, tapahtuu pienellä, sanotaan nyt 6-10kk viiveellä. Toiveet yleensä toteutuu, mutta ei ehkä sillä skeduulilla kuin toivoisi ::)
-
Aina voi miettiä, mikä on se oma juttu. Miksi tyytyä lyhyemmän haun jälkeen löytyvään pikapanoon/no-jaa -tyyppiseen suhteeseen, joka haukotuttaa jo alkaessaan. Onneksi ei ole kiire, saa valita ihan tasan ne omalta tuntuvat jutut :) Baarista sais sekalaisia seuralaisia aina, mutta kun ei kiinnosta, niin ei. Ja alku aina joskus hankalaa, joku homma ei vaan toimi jatkumona, mutta sou. Elämä on.
-
Se ottaa joskus päähän, kun joku lähestyy ja ehdottaa tutustumista/tapaamista. Sitten huomaa, ettei kyseinen ihminen ole lainkaan lukenut minun profiiliani tai sitten ei ole sisäistänyt lukemaansa. Joistakin asioista olen valmis joustamaan, jos muutoin ne tärkeimmät asiat ja kemiat kohtaavat. Jos kuitenkin toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä, niin eipä se innostus tutustumiseen oikein kolahda :o
-
Itse olen parisuhteessa, mutta saan kyllä leikkiä jos löydän mieluisia leikkikavereita. En ole koskaan aiemmit edes yrittänyt laittaa rikkaa ristiin, mutta kun huomasi mitä iloa voi elämäänsä löytää ja joka parisuhteen puolelle laittaa uutta virtaa myös, niin ehkä sitä voisi. Tapahtumien sattumien summasta päädyin leikkimään erän tyttösen kanssa josta sitten aloin oppimaan ja sain tietää että on asia nimeltä DD ja DD-LG dynamiikka. Tämän tytön kanssa meillä on loistava kemia, mutta elämäntilanteet on sellaisia että leikkiminen on vähän katkolla. Such is life.
Ehkä osaan jo sanoa mitä haluaisin leikkikaverilta, mikä on alkua. Haluaisin että se on jotain muuta kuin oma puolisoni on. Oma puolisoni on aika näyttävä, pitkä ja kurvikas nainen, joten haluan leikkikaveriksi hennomman puoleisen tytön. Jos se jotenkin pitäisi sanoiksi laittaa. Henkisesti taas noh, vaadin jotain sinne korvien väliin, jotain mitä voin kunnioittaa. En ole ikinä osannut pokata baarista seuraa kuin todella muutamia kertoja, ihmisiä joiden kanssa sitten synkkasi hyvin muutenkin. Oli luontevaa jättää pois tiettyjä askelia prosessista ja siirtyä hyvän seksin pariin.
Se mitä olen itse pitkästä aikaa koittanut alkaa tekemään jälleen, on naisihmisten huomioon ottaminen, kehut ja sopivan asiallinen flirttailu. En enää pidä pääni sisällä ajatusta kun joku näyttää hyvältä, vaan sanon sen. Oli se sitten respan tyttönen kivassa uudessa paidassa tai tuntematon metrossa, jos ei nyt näytä siltä että vihaa kaikkea niin sanon ajatukseni ääneen. Tytölle tulee (toivottavasti) hyvä mieli, mä saan kiksejä ja ehkä hymynkin. Ehkä tuo joskus tuottaa jotain oikean elämän tulostakin.
Mutta kaikki tuossa silti voittaa, niinkuin jossain juniorien kisoissa.
-
Korjataas.
Siis kyllähän peruspanoja aina löytyy. Mutta ku se ei oo se mitä mä haen.
Onko liikaa vaadittu että Vanhoja,Sadistisia,Väkivaltaisia,Kusipää miehiä ois tossa ovella jonossa? HÄ?
-
Suomalaisten avioliitto-stoorien mukaan näitä on ollut paljonkin, mahtaako olla hupeneva jos ei peräti kadonnut luonnonvara? :o :o
Korjataas.
Siis kyllähän peruspanoja aina löytyy. Mutta ku se ei oo se mitä mä haen.
Onko liikaa vaadittu että Vanhoja,Sadistisia,Väkivaltaisia,Kusipää miehiä ois tossa ovella jonossa? HÄ?
-
Joo. Toi tuli kieltämättä itelläki mieleen.
Mutta ku ne on vähän vääränlaisia. Ne saattaa säikähtää kun niitä lyöki takas. Siinä on se onkkelma.
-
Onko liikaa vaadittu että Vanhoja,Sadistisia,Väkivaltaisia,Kusipää miehiä ois tossa ovella jonossa? HÄ?
Mun ovelle kans yks tuollainen kiitos. Okei, no höllätään vähän vaatimuksia, ei tartte olla vanha >:D.
-
Onko liikaa vaadittu että Vanhoja,Sadistisia,Väkivaltaisia,Kusipää miehiä ois tossa ovella jonossa? HÄ?
Mun ovelle kans yks tuollainen kiitos. Okei, no höllätään vähän vaatimuksia, ei tartte olla vanha >:D.
Kyllähän niille helposti sen kusen saa siihen päähän? ::)
-
Seksi/sessioseuraa ei ole vaikeaa hakea.. Mutta jos haluaa ihan vakavissaan seurustelusuhdetta ihmisen kanssa jonka kanssa vois harjoittaa MYÖS sitä kinkypuoltaan, niin se näyttää olevan melko hankalaa. Tosin en ole hakemalla hakemassa ketään, mutta voishan siihen ihmiseen edes haluta tutustua ihmisena ennenkun käy ehdottelemaan. IMHO.
-
Onko liikaa vaadittu että Vanhoja,Sadistisia,Väkivaltaisia,Kusipää miehiä ois tossa ovella jonossa? HÄ?
Mun ovelle kans yks tuollainen kiitos. Okei, no höllätään vähän vaatimuksia, ei tartte olla vanha >:D.
Mulle kans, mulle kans .... *läähättää tohkeissaan* ... yksi oma kotisadisti ... ei tartte olla kusipää ... muunkinlainen kelpaa, kunhan on sadisti ... :o
-
Onko liikaa vaadittu että Vanhoja,Sadistisia,Väkivaltaisia,Kusipää miehiä ois tossa ovella jonossa? HÄ?
Mun ovelle kans yks tuollainen kiitos. Okei, no höllätään vähän vaatimuksia, ei tartte olla vanha >:D.
Kyllä se on tosi paljon vaadittu.
Vaatimusten mukaiset miehet eivät varmaankaan juurikaan oven takana jonottele, ja niillä on monesti hyvinkin paljon vaatimuksia omasta takaa, eikä niistä vaatimuksista ole tapana juurikaan tinkiä vaikka subit täällä on sellaiseen tottuneet.
IKRM
-
No mä en noista subeista osaa sanoa.
Onhan tuo liikaa vaadittu. Selkeesti. Ku ei oo juuri näkyny.
No,sitä odotellessa.
-
^ Sadisteja ylipäätään on aika vähän.
Subeista tai vaatimuksista niitä kohtaan en osaa sanoa mitään, en itse ole subi enkä etsi masteria (vaikka niitä kyllä ois melkeen jonoksi asti). Vaan nimenomaan sadistia.
-
Niin tuntuu olevan. Muka-sadisteja on sitten liiaksikin.
Joo,ei oikein mullekkaan noi masterit iske. Tai no,ne kun tykkää sanella miten asiat menee ja mä en tykkää kuunnella.
-
Njooh. se sitten jos kusipään leimalla oleva valkataan jo alussa pihalle ehdokkaista. Kannattaa tavata enemmän ihmisiä. Silloin löytyy myös sadistisia kusipäitä.
Noin vinkkinä tässä yksi sadistisen puolen omaava pitkäkestoista suhdetta hakeva mies.
-
Sadistejakin on monenlaisia, eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, kuten eivät Masterit, masokistit, Dommet tai subitkaan ole.
-
Miksi tämän ketjun lukeminen aiheuttaa minussa hihitystä :o
-
Olin ajatellut että naisen löytäminen parin (mies&nainen) seuraksi olisi lähes mahdottomuus, mutta tällä hetkellä tilanne näyttää yllätyksekseni oikein hyvältä ::)
-
Itse miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, että löytäisi yhteisen leikkikaverin puolisoni kanssa. Mutta, siinä on useita haasteita, eikä ole vielä aika alkaa noita miettimään.
Tapahtuu jos on tapahtuakseen.
-
Itse miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, että löytäisi yhteisen leikkikaverin puolisoni kanssa. Mutta, siinä on useita haasteita, eikä ole vielä aika alkaa noita miettimään.
Tapahtuu jos on tapahtuakseen.
Ajan kanssa :)
-
Yhtenä yksityiskohtana tuli mieleen kun sanotaan, että erityisesti dominat kiven alla ja monet valmiita maksamaan suht reilusti, että pääsee alistettavaksi. Mielenkiintoista, että omassa tuttavapiirissä ainakin pari dominaa jotka tunsin ensin siviilimaailmasta ja kinky-suuntaukset paljastui vasta myöhemmin. Toinen jo kerran ehdottelikin minun kurittamista, mutta kun ei satu se oma juttu olemaan, kuin kokeiluluontoisesti tai erityiselle henkilölle. Itsellä olisi ehkä niin päin, että jos maksatte niin voin alistua ;D ;D
-
Itse miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, että löytäisi yhteisen leikkikaverin puolisoni kanssa. Mutta, siinä on useita haasteita, eikä ole vielä aika alkaa noita miettimään.
Tapahtuu jos on tapahtuakseen.
Ajan kanssa :)
Damn right :)
On asioita joiden kulkuun voi vaikuttaa, ei voi vaikuttaa tai ei pidä vaikuttaa. Ja kaikkein vähiten pitää sortua poikamaiseen hätäilyyn. Ei, eihän se nyt sovi arvonsa tuntevan herrasmiehen käytökseen.
-
Onko liikaa vaadittu että Vanhoja,Sadistisia,Väkivaltaisia,Kusipää miehiä ois tossa ovella jonossa? HÄ?
Mun ovelle kans yks tuollainen kiitos. Okei, no höllätään vähän vaatimuksia, ei tartte olla vanha >:D.
Kyllä se on tosi paljon vaadittu.
Vaatimusten mukaiset miehet eivät varmaankaan juurikaan oven takana jonottele, ja niillä on monesti hyvinkin paljon vaatimuksia omasta takaa, eikä niistä vaatimuksista ole tapana juurikaan tinkiä vaikka subit täällä on sellaiseen tottuneet.
IKRM
Tuo on kyllä totta. Itse olen tuon kategorian miesten seurassa pyörinyt melko paljonkin menneinä vuosina. Seksuaalisesta sadismista ei kyllä ole kaikkien kohdalla tietoa, mutta pystyisin kuvitella sitäkin löytyvän useammalta ja pari tiedän, jolla sitä oli varmasti.
Heillä oli naisia kohtaan paljon vaatimuksia, eikä niistä tingitty muuta kuin satunnaisten panojen kanssa, jotka olivat statuksella "ihan sama". Parisuhteessa olevat olivat hyvin samantyyppisten naisten kanssa, siis luonteeltaan samantyyppisten. Ja sinkutkin tuntuivat mieltyvän samanlaisiin yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Toki tuon perusteella ei voi kategorisoida kaikkia tuollasia miehiä, heillä se saattoi osaksi johtua siitä, että olivat kaveriporukka.
Tuolta varmaan kumpuaa lähtökohtaisesti myös se, että miksi itse olen viehtynyt kyseisenlaisiin miehiin. Enpä ole tullut edes ajatelleeksi asiaa aikaisemmin.
-
^ Sadisteja ylipäätään on aika vähän.
Subeista tai vaatimuksista niitä kohtaan en osaa sanoa mitään, en itse ole subi enkä etsi masteria (vaikka niitä kyllä ois melkeen jonoksi asti). Vaan nimenomaan sadistia.
Määri alkaa taantua.
*hieroo pieniä karvaisia käsiään* >:D
-
Joskus tuntuu siltä, että ne ketkä etsivät seuraa esim deittipalstojen kautta..täälläkin, eivät ole tosissaan liikkeellä. Kunhan haaveilevat seurasta ja kokeilevat minkälaisia vastauksia saattaa tulla.
Sitten kun on oikeasti saamassa kiinnostuneen hyvän kinkyn siihen mitä etsivät,.alkaa peruuttamisvaihde. Ei sittenkään vielä..ehkä joskus...jos nyt ei kuitenkaan...ei tiedämitä oikessti etsii...kunhan vain kokeilee mutta ei niin tositarkoituksella...
Ajattelen deitti-ilmoitusten olevan osittain heijastuma fantasioista ja mielikuvista. Sen kuvan edessä runkkaa kotona mutta oikeasti sitä ei halua.
-
Joskus tuntuu siltä, että ne ketkä etsivät seuraa esim deittipalstojen kautta..täälläkin, eivät ole tosissaan liikkeellä. Kunhan haaveilevat seurasta ja kokeilevat minkälaisia vastauksia saattaa tulla.
Sitten kun on oikeasti saamassa kiinnostuneen hyvän kinkyn siihen mitä etsivät,.alkaa peruuttamisvaihde. Ei sittenkään vielä..ehkä joskus...jos nyt ei kuitenkaan...ei tiedämitä oikessti etsii...kunhan vain kokeilee mutta ei niin tositarkoituksella...
Ajattelen deitti-ilmoitusten olevan osittain heijastuma fantasioista ja mielikuvista. Sen kuvan edessä runkkaa kotona mutta oikeasti sitä ei halua.
Noh niitä ihmisiä on niin moneen malliin tässäkin suhteessa. Toiset vaan pelaavat sitä peliä deitti-ilmoilla ja trollailulla siellä. Toiset ovat sitten oikeasti seuraa etsimässä. Se vaan ei pitäisi ennakkoasenteita joidenkin tapausten vuoksi muodostaa kaikkiin muihinkin..
-
Joskus tuntuu siltä, että ne ketkä etsivät seuraa esim deittipalstojen kautta..täälläkin, eivät ole tosissaan liikkeellä. Kunhan haaveilevat seurasta ja kokeilevat minkälaisia vastauksia saattaa tulla.
Sitten kun on oikeasti saamassa kiinnostuneen hyvän kinkyn siihen mitä etsivät,.alkaa peruuttamisvaihde. Ei sittenkään vielä..ehkä joskus...jos nyt ei kuitenkaan...ei tiedämitä oikessti etsii...kunhan vain kokeilee mutta ei niin tositarkoituksella...
Ajattelen deitti-ilmoitusten olevan osittain heijastuma fantasioista ja mielikuvista. Sen kuvan edessä runkkaa kotona mutta oikeasti sitä ei halua.
Juuri näin, ja suurin osa ei edes uskalla tavata irl.
-
Ajattelen deitti-ilmoitusten olevan osittain heijastuma fantasioista ja mielikuvista. Sen kuvan edessä runkkaa kotona mutta oikeasti sitä ei halua.
Noh niitä ihmisiä on niin moneen malliin tässäkin suhteessa. Toiset vaan pelaavat sitä peliä deitti-ilmoilla ja trollailulla siellä. Toiset ovat sitten oikeasti seuraa etsimässä. Se vaan ei pitäisi ennakkoasenteita joidenkin tapausten vuoksi muodostaa kaikkiin muihinkin..
Sisälukutaitoa hyvä Herra.
Käytin sanaa "osittain." Se ei ole synonyymi sanalle "kaikki."
-
Ok pahoittelut. :) Ajattelin että halusit yleistää tässä vaikka olikin se osittain sana.
-
Joskus tuntuu siltä, että ne ketkä etsivät seuraa esim deittipalstojen kautta..täälläkin, eivät ole tosissaan liikkeellä. Kunhan haaveilevat seurasta ja kokeilevat minkälaisia vastauksia saattaa tulla.
Sitten kun on oikeasti saamassa kiinnostuneen hyvän kinkyn siihen mitä etsivät,.alkaa peruuttamisvaihde. Ei sittenkään vielä..ehkä joskus...jos nyt ei kuitenkaan...ei tiedämitä oikessti etsii...kunhan vain kokeilee mutta ei niin tositarkoituksella...
Ajattelen deitti-ilmoitusten olevan osittain heijastuma fantasioista ja mielikuvista. Sen kuvan edessä runkkaa kotona mutta oikeasti sitä ei halua.
Outoa. Elämmekö samassa todellisuudessa?
Juuri näin, ja suurin osa ei edes uskalla tavata irl.
-
Joskus tuntuu siltä, että ne ketkä etsivät seuraa esim deittipalstojen kautta..täälläkin, eivät ole tosissaan liikkeellä. Kunhan haaveilevat seurasta ja kokeilevat minkälaisia vastauksia saattaa tulla.
Sitten kun on oikeasti saamassa kiinnostuneen hyvän kinkyn siihen mitä etsivät,.alkaa peruuttamisvaihde. Ei sittenkään vielä..ehkä joskus...jos nyt ei kuitenkaan...ei tiedämitä oikessti etsii...kunhan vain kokeilee mutta ei niin tositarkoituksella...
Ajattelen deitti-ilmoitusten olevan osittain heijastuma fantasioista ja mielikuvista. Sen kuvan edessä runkkaa kotona mutta oikeasti sitä ei halua.
Outoa. Elämmekö samassa todellisuudessa?
Juuri näin, ja suurin osa ei edes uskalla tavata irl.
Sukupuolikysymys?
-
^ Sadisteja ylipäätään on aika vähän.
Subeista tai vaatimuksista niitä kohtaan en osaa sanoa mitään, en itse ole subi enkä etsi masteria (vaikka niitä kyllä ois melkeen jonoksi asti). Vaan nimenomaan sadistia.
Määri alkaa taantua.
*hieroo pieniä karvaisia käsiään* >:D
Treffit tenkun vessassa? Vain minä, sinä, ja kasa kekluja (plus muutama örisevä juoppo oven takana).
Ah, so romantic !
-
Joskus tuntuu siltä, että ne ketkä etsivät seuraa esim deittipalstojen kautta..täälläkin, eivät ole tosissaan liikkeellä. Kunhan haaveilevat seurasta ja kokeilevat minkälaisia vastauksia saattaa tulla.
Sitten kun on oikeasti saamassa kiinnostuneen hyvän kinkyn siihen mitä etsivät,.alkaa peruuttamisvaihde. Ei sittenkään vielä..ehkä joskus...jos nyt ei kuitenkaan...ei tiedämitä oikessti etsii...kunhan vain kokeilee mutta ei niin tositarkoituksella...
Ajattelen deitti-ilmoitusten olevan osittain heijastuma fantasioista ja mielikuvista. Sen kuvan edessä runkkaa kotona mutta oikeasti sitä ei halua.
Outoa. Elämmekö samassa todellisuudessa?
Juuri näin, ja suurin osa ei edes uskalla tavata irl.
Sukupuolikysymys?
Voi olla.
Ite kun ei viitti alkaan ehdotteleen mitään, pienestä virittelystä puhumattakaan, ellei ole oikeita aikomuksia.
Itte oon kyllä törmänny päinvastaseen ilmiöön useesti, täälläkin. Oon heittäny kommentin viestinä tyyliin: sulla on järkeviä ajatuksia. Vastaukseksi pukkaa: Hei vaari, mua ei vanhukset kiinnosta. Niinkuin olisin muuta tarkoittanut kun sanoa kohteliaisuuden.
-
Joskus tuntuu siltä, että ne ketkä etsivät seuraa esim deittipalstojen kautta..täälläkin, eivät ole tosissaan liikkeellä. Kunhan haaveilevat seurasta ja kokeilevat minkälaisia vastauksia saattaa tulla.
Sitten kun on oikeasti saamassa kiinnostuneen hyvän kinkyn siihen mitä etsivät,.alkaa peruuttamisvaihde. Ei sittenkään vielä..ehkä joskus...jos nyt ei kuitenkaan...ei tiedämitä oikessti etsii...kunhan vain kokeilee mutta ei niin tositarkoituksella...
Ajattelen deitti-ilmoitusten olevan osittain heijastuma fantasioista ja mielikuvista. Sen kuvan edessä runkkaa kotona mutta oikeasti sitä ei halua.
Outoa. Elämmekö samassa todellisuudessa?
Juuri näin, ja suurin osa ei edes uskalla tavata irl.
Sukupuolikysymys?
Voi olla.
Ite kun ei viitti alkaan ehdotteleen mitään, pienestä virittelystä puhumattakaan, ellei ole oikeita aikomuksia.
Itte oon kyllä törmänny päinvastaseen ilmiöön useesti, täälläkin. Oon heittäny kommentin viestinä tyyliin: sulla on järkeviä ajatuksia. Vastaukseksi pukkaa: Hei vaari, mua ei vanhukset kiinnosta. Niinkuin olisin muuta tarkoittanut kun sanoa kohteliaisuuden.
Huh. Lienee ikäkysymys tuokin...
-
Tarkotaks Zina et nää juniorit kuvittelee ittestään liikaa? Mä luulen et on ihmisiä, jokka uskoo olevansa niin mahottoma upeita et kaikki haluu niitä.
Ja ei, ei kaikki. Ja mitä omiin mieltymyksiini tulee, täysikäisyyden raja menee siinä 30 kohdalla.
-
Juuri näin. Ja onhan niillä toki enemmän myös valinnanvaraa kuin meillä... ;)
-
Juuri näin. Ja onhan niillä toki enemmän myös valinnanvaraa kuin meillä... ;)
Joo mut jos pitäytyy meitin iässä noin +-10v iässä, niin tota wannabe porukkaa on vähempi. Ja jos on noviisi, niin oikeesti päättää mitä haluu ennen ku alkaa. Siis aikusten oikeesti.
-
Totta. Joskus tosin mieltymykset muuttuu matkan varrella. Kannattaa rohkeasti kokeilla eri juttuja.
-
Totta. Joskus tosin mieltymykset muuttuu matkan varrella. Kannattaa rohkeasti kokeilla eri juttuja.
ihan totta. olen ruvennut fantasioimaan pet playstä vasta viime viikkoina.
-
En tiedä kuinka aitoa ja syvää oma kinkyys kaikenkaikkiaan, mutta asioita tullut kokeiltua vastapuolen mieltymysten mukaan myös. Mm nimittely ja huorittelu ei tullut aiemmin mieleen, mutta onhan tuo kivaa ollut ;D
-
Tietä myöden tien oot vanki.
Vapaa on vain umpihanki...
Toiminee ainakin meikäläisellä.
"ei missään tapauksessa" lista on aika lyhyt.
Helvetistäkönsitä sitä edes suurinta osaa tietää mitä on kieltämässä :D
-
Mulla tuo noviisius on elämänasenne. En kuvittele tietäväni kaikkea mistään tai olevani jossain "valmis" tai täysinoppinut. Tiedän toki mistä olen tykännyt tähän mennessä, mutta voihan niitä uusiakin mielenkiinnon kohteita löytyä. Ja on jo tältäkin saralta löytynyt.
-
Mulla tuo noviisius on elämänasenne. En kuvittele tietäväni kaikkea mistään tai olevani jossain "valmis" tai täysinoppinut. Tiedän toki mistä olen tykännyt tähän mennessä, mutta voihan niitä uusiakin mielenkiinnon kohteita löytyä. Ja on jo tältäkin saralta löytynyt.
Noviisius on hyvä asenne,terve ja realistinen. Mutta olet miettinyt mitä haluut kokea ja mihin olet valmis.
-
Sopivan kumppanin kanssa niitä rajoja voi varmaan venyttää puolin ja toisin, ainakin ajan mittaan.
-
No ja juurikin.
Kokeilua ja löytämistä :)
-
LÄHETÄÄ PANEE!
>:D
-
LÄHETÄÄ PANEE!
>:D
Stoge........*pus* *kietoo stogen höyhenpuuhkaan taas kerran* >:D
-
Stogeen voi aina luottaa... :D
-
Oon ku JUNAN VESSA!
*ha ha ha ha ha ha ha*
:o
-
Mä olen jo luovuttanut tän baarin ja fetin kohdalta :D
Omantyylistä ei löydy tai jos löytyy niin on joko a) varattu b) mukamas polysuhteessa, joka ei sitten kuitenkaan ole oikeasti poly.
-
Olen vähän Stogea epäsuorempi...TUUTKO KANSSANI SUIHKUUN?
-
Mä olen jo luovuttanut tän baarin ja fetin kohdalta :D
Omantyylistä ei löydy tai jos löytyy niin on joko a) varattu b) mukamas polysuhteessa, joka ei sitten kuitenkaan ole oikeasti poly.
Sun pitää vaihtaa rumiin ja läskeihin sadisti-setiin jotka tyydyttää sun mielenkiintoa esim. bloodplaytä kohtaan. >:D
-
Mä olen jo luovuttanut tän baarin ja fetin kohdalta :D
Omantyylistä ei löydy tai jos löytyy niin on joko a) varattu b) mukamas polysuhteessa, joka ei sitten kuitenkaan ole oikeasti poly.
Sun pitää vaihtaa rumiin ja läskeihin sadisti-setiin jotka tyydyttää sun mielenkiintoa esim. bloodplaytä kohtaan. >:D
Bring it on :D
-
Aina on löytynyt, ongelma on lähinnä varmaan suomen olematon sisäsiittoinen populaatio :(
Ja se, että kohdalle sattuneet eivät ole olleet aina sitä, mitä luulevat tai kertovat olevansa.
Itsetuntemuksesta on aika vähän hyötyä elämässä, mutta parinvalinnassa se on ehdoton etu.
-
^ Sadisteja ylipäätään on aika vähän.
Hyvin vaikea kuvitella, että olis yhtään, mutta koska stoge sinnikkäästi väittää sellainen olevansa niin kai se on pakko uskoa että on ainakin yksi.
Sadistilla on yleensä tarkoituksena tuntea valtaa, ja on tosi vaikea tuntea valtaa jos toinen ei alistu.
Ehkä se on kivun tuottamis -fetissi jos ei tunne vallanhimoa mutta tuntee halua satuttaa, tai sitten nauttii kun toinen nauttii kivusta, tai sitten haluaa vaan panna, ja on keksinyt että tietyt naiset kiihottuu kun niitä satuttaa.
Sadismi on mielestäni yksi vaikeimmin määriteltävistä asioista koko BDSM-paketissa.
IKRM
-
Aina on löytynyt, ongelma on lähinnä varmaan suomen olematon sisäsiittoinen populaatio :(
Ja se, että kohdalle sattuneet eivät ole olleet aina sitä, mitä luulevat tai kertovat olevansa.
Itsetuntemuksesta on aika vähän hyötyä elämässä, mutta parinvalinnassa se on ehdoton etu.
Siis olen aivan samaa mieltä! Skeneaktiiveista ei valitettavasti mulle ainakaan löydy ketään enkä enää miellä itseänikään sellaiseksi, itse asiassa parhaimpia s/m -henkisiä deittejä olen löytänyt ihan tinderistä, niinkuin vaniljat ikään :D On vaan tietty korkeampi kynnys lähteä heti heittämään jotain asiaan liittyvää stooria.
Mutta mulla on tosiaan käynyt useamman kerran niin, että on fetissä lukenut niin poly -sitä ja poly -tätä ja sitten selviääkin että se polyhomma onkin ollut fantasian tasolla, eikä realiteettiä. Tai unohdettu kertoa että kotona onkin jo puoliso tai asiat jonkun ex sutinan kanssa ihan vaiheessa. Miksi tuhlata ihmisten aikaa ja energiaa ja kiinnostusta? No omaa egoaan pönkittääkseen..
-
^ Sadisteja ylipäätään on aika vähän.
Hyvin vaikea kuvitella, että olis yhtään, mutta koska stoge sinnikkäästi väittää sellainen olevansa niin kai se on pakko uskoa että on ainakin yksi.
Sadistilla on yleensä tarkoituksena tuntea valtaa, ja on tosi vaikea tuntea valtaa jos toinen ei alistu.
Ehkä se on kivun tuottamis -fetissi jos ei tunne vallanhimoa mutta tuntee halua satuttaa, tai sitten nauttii kun toinen nauttii kivusta, tai sitten haluaa vaan panna, ja on keksinyt että tietyt naiset kiihottuu kun niitä satuttaa.
Sadismi on mielestäni yksi vaikeimmin määriteltävistä asioista koko BDSM-paketissa.
IKRM
Valta ei ole ihan yksiselitteinen juttu.
Ei se tarkota välttämättä sitä, että toinen alistuu toisen tahtoon vaan voi tarkoittaa myös sitä, että toinen on toisen armoilla.
Alistaminenhan voi toki sitten taas tapahtua pakottamisen kautta jolloin se on sama kuin armoilla oleminen.
Itsehän olen vanhan terminologian mukaan leppoisa leptosadisti eli masokistien pikku huora joka tekee mitä saa tehdä.
Tämä toki realimaailman asioiden tähden, muuten kyllä varmastikin olisin hullunkiillto silmissä kaduilla juokseva sekopää. :o
Kaikki on niin moniulotteista että mitäs jos unohdetaan terminologiat ja lähdetään siitä että tehdään vaan ja pääasia on että kaikilla on tosi ikävää. ;D
Koo :
Aika ? Paikka ? Aseet ? >:D
-
^ Sadisteja ylipäätään on aika vähän.
Hyvin vaikea kuvitella, että olis yhtään, mutta koska stoge sinnikkäästi väittää sellainen olevansa niin kai se on pakko uskoa että on ainakin yksi.
Sadistilla on yleensä tarkoituksena tuntea valtaa, ja on tosi vaikea tuntea valtaa jos toinen ei alistu.
Ehkä se on kivun tuottamis -fetissi jos ei tunne vallanhimoa mutta tuntee halua satuttaa, tai sitten nauttii kun toinen nauttii kivusta, tai sitten haluaa vaan panna, ja on keksinyt että tietyt naiset kiihottuu kun niitä satuttaa.
Sadismi on mielestäni yksi vaikeimmin määriteltävistä asioista koko BDSM-paketissa.
IKRM
Ja usein töissäkäyvän lihansyöjäheteron mielestä juttu, johon ei halua sekaantua.
Mielestäni sadismi ei kuulu skeneen. Useat toki luulevat olevansa sitä tai saavansa sitä, mutta....pilleri päivässä pitää terveen mielen loitolla.
-
Mielestäni sadismi ei kuulu skeneen.
Ja koko skenellä ei ole mitään tekemistä minkään aidon kanssa. Totta. ;D
-
Mielestäni sadismi ei kuulu skeneen.
Ja koko skenellä ei ole mitään tekemistä minkään aidon kanssa. Totta. ;D
Siis miten niin sadismi ei kuulu skenee? Come again, en nyt ymmärrä.
-
Mielestäni sadismi ei kuulu skeneen.
Ja koko skenellä ei ole mitään tekemistä minkään aidon kanssa. Totta. ;D
Siis miten niin sadismi ei kuulu skenee? Come again, en nyt ymmärrä.
Käsittääkseni kyse on vapaaehtoisuudesta ja vaikka barbi on lukenut kaiken aiheesta netistä hän ei halua joutua oikean sadistin kohteeksi....ilman turvasanoja ja muuta kivaa tekonahka sälää
-
Jos sadismi ei kuulu skeneen ni ei masokistisuuskaan.
Olikoha toi ees sana? :o
Mutta hälläväliä. Emmäkään kuulu koko skeneen!
-
Jos sadismi ei kuulu skeneen ni ei masokistisuuskaan.
Olikoha toi ees sana? :o
Mutta hälläväliä. Emmäkään kuulu koko skeneen!
Itsekin yhä enemmän pihalla. :cowboy:
-
Mielestäni sadismi ei kuulu skeneen.
Ja koko skenellä ei ole mitään tekemistä minkään aidon kanssa. Totta. ;D
Siis miten niin sadismi ei kuulu skenee? Come again, en nyt ymmärrä.
Käsittääkseni kyse on vapaaehtoisuudesta ja vaikka barbi on lukenut kaiken aiheesta netistä hän ei halua joutua oikean sadistin kohteeksi....ilman turvasanoja ja muuta kivaa tekonahka sälää
Taas terminologia eroja Taitaa nyt kirjoittaja määritellä sadistin henkilöksi, joka ei piittaa konsensuaalisuudesta tai turvasanoista. Kuitenkin skenessä näin harvoin tehdään ja itse asiassa jopa wikisanakirja määrittelee tällä hetkellä, että "henkilö, joka saa itselleen mielihyvää kivun tunteen aiheuttamisesta itselleen tai toiselle ihmiselle". Tällaisten henkilöiden paikka on kyllä ehdottomasti skenessä samoin kuin masokistienkin, niin kauan kuin konsensuaalisuutta kunnioitetaan. Itse määrittelen itseni ehdottomasti masokistiksi ja jossain määrin myös sadistiksi. Eikä muuten perustu netissä lukemaani, vaan ihan tosielämän kokemuksiin.
-
Kun nyt katselee vaikka bileissäkin noita piiskajaisia, niin kyllä siellä tuntuu olevan aikalailla väkeä, jotka tykkäävät kipua saada ja niitä, jotka sitä kipua tykkäävät antaa. Eikös noissa sitten tulla jo siihen sadismin/masokismin, tai sadistisuuden/masokistisuuden porteille? Samoin kun täällä näkee valokuvia rajusti piiskatuista/hakatuista takamuksista ja tisseistä. Kyllä ne lienevät nautinnolla piiskattu ja piiskaaminen nautinnolla vastaanotettu...vai olenko täysin väärässä?
Komppaan Styloksen tekstiä, hyvin kirjoitettu :)
-
Mä olen luultavimmin niin hankala tapaus, ettei kukaan jaksa pidempiä aikoja katsella. Tällä hetkellä on sellainen kutina, että fwb-suhteet taitaa olla se juttu. Vakavampaa jos yrittää, niin sekoan täysin ja vastapuoli juoksee kiljuen karkuun. On se vastapuoli mies tai nainen. Olenko mä niin pelottava? :o
En ole koskaan laittanut deitti-ilmoa, minnekään. Ehkä pitäisi. Kun nää suhteet, joihin vaan ajautuu, ei tunnu toimivan vaikka kuinka yrittäisi.
-
Mikähän siinä on, kun pelkän sessioseurankin hakeminen tuntuu niin työläältä?
-
Jos nyt tohon sadismiin niin kriminaalipsykologia määrittelee kahden eri luokan sadisteja.
Niitä jotka toimivat vapaahtoisten 'uhrien' kanssa yhteisymmärryksessä ja niitä jotka vitut nappaa siitä mitä uhrit ajattelee.
Jos lähdetään näitä juttuja sitten jalostamaan, niin mitä tekemistä 'skenen' alistamis teatterilla on oikean alistamisen kanssa ?
;D
-
Kun ei vaadi mitään, ei mitään saakaan. Kun vaatii jotain, ei silloinkaan saa mitään. Helppoa.. Ei kun hetkinen ;D
-
Kun ei vaadi mitään, ei mitään saakaan. Kun vaatii jotain, ei silloinkaan saa mitään. Helppoa.. Ei kun hetkinen ;D
No ei se nyt ihan noinkaan mene.
Avoimin mielin ja pää edellä kun menee kaikkeen mukaan, niin yllättävästi niitä juttuja ja kohtaamisia tapahtuu. Turha asioita on niin vakavasti ottaa, kaikkea ei tarvitse järkeillä ja analysoida. Mitä kavereiden touhuja seuraillut ja mitä oma kokemus kertoo, niin mitä enemmän yrittää jotain saada tapahtuvaksi, niin sen hankalampaa on. Esim parisuhteen etsintä "pakon kanssa". Sillä tyylillä ei takuulla löydä. Ehkä se pätee myös skenen suhteisiin.
-
Tarkoitus oli ehkä keventää (omaa) tunnelmaa aiheesta. Voin hyvällä omallatunnolla todeta, että todellakin olen laittanut korteni kekoseen ja syöksynyt joskus(usein) myös päin seinää. Ihmiset ehkä kaipaavat eniten fwb-toimintaa, jotkut tosin hetken huumaa (luetaan 5 minuuttia jynkytystä). Mutta eipä mulla tähän täältä baarista ole sen kummempaa viisasta sanottavaa. Kukin tavallaan ja silleen (=
-
Kun ei vaadi mitään, ei mitään saakaan. Kun vaatii jotain, ei silloinkaan saa mitään. Helppoa.. Ei kun hetkinen ;D
No ei se nyt ihan noinkaan mene.
Avoimin mielin ja pää edellä kun menee kaikkeen mukaan, niin yllättävästi niitä juttuja ja kohtaamisia tapahtuu. Turha asioita on niin vakavasti ottaa, kaikkea ei tarvitse järkeillä ja analysoida. Mitä kavereiden touhuja seuraillut ja mitä oma kokemus kertoo, niin mitä enemmän yrittää jotain saada tapahtuvaksi, niin sen hankalampaa on. Esim parisuhteen etsintä "pakon kanssa". Sillä tyylillä ei takuulla löydä. Ehkä se pätee myös skenen suhteisiin.
Samaa mieltä. Scenessä on keskitytty aivan liikaa itse etsimiseen, ja joillekin se on itsetarkoitus, mitäpä jos keskityttäisi niihin ihmisiin. Tietenkin, onhan se etsintä mukavaa mutta sitten voisi puhua jo jostain ihan muusta kuin väittää etsivänsä suhdetta.
Monasti myös se mitä oikeasti tarvitsemme on lähempänä kuin uskoimme.
Itse haen seurani scenen ulkopuolelta ja myös siitä on huomattavasti apua itse suhteessa että pysyttelee scenen ulkopuolella itsekkin. Suosittelen lämpimästi muillekin.. keskittykää hetkeksi toisiinne, älkääkä miittailuun, bilettämiseen ja siihen säätämiseen.
Jos sinulla on valittavana kostea subi tai pari lattialla vai mennä majava-miittiin tai bileisin.. kumman valitset ja kumpi on sinulle tärkeämpää ?
-
hetken huumaa (luetaan 5 minuuttia jynkytystä).
;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D
>:D
Mulle kelpais kyl 5 minsan jynkytykset!!! ;D
-
5min jynkyt on toki voitava jatkaa 5h jynkyiksi.
-
5min jynkyt on toki voitava jatkaa 5h jynkyiksi.
Toki, mut toisinpäin se on helvetin vaikeeta.
;D
-
5min jynkyt on toki voitava jatkaa 5h jynkyiksi.
Toki, mut toisinpäin se on helvetin vaikeeta.
;D
Sitä varten on duracellit, ne kun pistää pupun hanuriin ja vähän kuorittua johtoa perään niin...;D
-
"Jos lähdet rakkautta(sessioita)etsimään niin ei ne eteen tuu, mut jos alat vaan elämään..." C:-) :)) :)
-
hetken huumaa (luetaan 5 minuuttia jynkytystä).
;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D
>:D
Mulle kelpais kyl 5 minsan jynkytykset!!! ;D
Olen kyllä hokannu viesteistäsi foorumilla viriiliytesi ja aktiivisuutesi.
Mulla on kaikki ohi 3 minuutin jälkeen ton mun pikku-kaverini kanssa,ei vaan kunto riitä. (onneksi se ei tule vaatimaan mitään lisää tuolta kaapista lukkojen takaa) ;-D
-
This town needs an enema! C:-)
-
Kun on vaatimuksia, on vaikeuksia. Itse luotan Varastopäällikköön jolla on mittaamattomat varastot kaikkea sitä mitä tarvitsen. Aina on tullut tahtonsa mukaan. Jumalan tahtohan on käytännössä sama kuin sisimmässäni oleva halu, sillä Hänen tahtonsa minua kohtaan on loputtoman hyvä. Jalkatyö voittaa netissä kulutetun ajan ja poljintyö on parasta viihdettä sillä aikaa kun seura kipittää paikalle. Kotiinkuljetuksena kiitos. Tulee niin paljon rukoiltua ettei aina muista mitä tuli siunaukselle ahneena taas pyydettyä kun tilanne on jo päällä. Toimitusaika on joskus hyvin lyhyt. Kannattaa kokeilla jos tuntuu ettei ole menetettävää. :love:
-
On kumma kun lopettaa etsimisen, niin tajua sen että asiat alkavat tulemaan lähemmäksi muutenkin, sillä etsiessä monesti etsii väärin asioita tai vääristä paikoista.
-
Seuran löytämisessä ei ole pienintäkään ongelmaa. Suorastaan lapsellisen helppoa.
Mutta se että kaksi löytää toisensa, jotka eivät tienneet toisiaan olevan etsimässä. Heti piirun verran harvinaisempaa. Sitten kun olisi uskallusta, ymmärrystä ja nöyryyttä. Viisautta pitää kiinni siitä, mikä tuntuu oikealta.
-
Niinpä, molemmilla osapuolilla. Ja rohkeutta kommunikoida rehellisesti.
-
:) :) :love:
Ei aleta liian monimutkaisiksi, mutta kun vielä erotellaan 1) mitä toivoo nyt 2) mitä toivoo myöhemmin 3) mitä on toivonut aiemmin 4) asiat jotka tarpeen kokea 5) asiat/henkilöt jotka kiinnostavat mutta ovat "hintavia" 6) toisen henkilön vastaavat ja 2(tai useamman)henkilön toiveiden yhteensovitus. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta kyllä ne silti järjestyvät, kun ei toivo liian innokkaasti eikä toisaalta arastele kun toimitus tulee :D
Kun on vaatimuksia, on vaikeuksia. Itse luotan Varastopäällikköön jolla on mittaamattomat varastot kaikkea sitä mitä tarvitsen. Aina on tullut tahtonsa mukaan. Jumalan tahtohan on käytännössä sama kuin sisimmässäni oleva halu, sillä Hänen tahtonsa minua kohtaan on loputtoman hyvä. Jalkatyö voittaa netissä kulutetun ajan ja poljintyö on parasta viihdettä sillä aikaa kun seura kipittää paikalle. Kotiinkuljetuksena kiitos. Tulee niin paljon rukoiltua ettei aina muista mitä tuli siunaukselle ahneena taas pyydettyä kun tilanne on jo päällä. Toimitusaika on joskus hyvin lyhyt. Kannattaa kokeilla jos tuntuu ettei ole menetettävää. :love:
-
Seuran löytämisen edellytyksiä ovat:
1) Yrittäminen ja periksiantamattomuus.
2) Panostaminen seuranhakuun, sekä ilmoittamiseen että ilmoituksiin vastaamiseen.
3) Riittävä markkina-arvo suhteessa omiin kriteereihin.
Tuosta viimeisestä kohdasta varmasn alkaa älämölö, mutta totta se silti on. >:D
-
Kiva nähdä suakin pitkästä aikaa täällä. :)
3) Riittävä markkina-arvo suhteessa omiin kriteereihin.
Tuosta viimeisestä kohdasta varmasn alkaa älämölö, mutta totta se silti on. >:D
Mä kyllä komppaan tota viimeistä kohtaa. Tällä naamalla ei voi hirveitä kriteerjä alkaa pitämään, mutta aina oon saanut itseäni parempaa seuraa.
-
Pakko kommentoida 2 ekaan, että itse havainnut myös käänteisiä luonnonlakeja, kun on hakenut turhan innokkaasti niin ei ole löytynyt ja joskus saa seuraa myös ilman yhtään deitti-ilmoa tai vonkaus-viestiä. No joo, tunnustetaan, seuranhakua on erilaista, mm yleinen äänessä oleminen foorum(e)illa voi olla myös osittain seuranhakuun tähtäävää, mutta noin yleisesti havainnut usein omalla kohdalla, että kun liika haku päällä, ei löydy ja kun taas toisinaan vaan on ja elää niin löytyy itsestään :)
Seuran löytämisen edellytyksiä ovat:
1) Yrittäminen ja periksiantamattomuus.
2) Panostaminen seuranhakuun, sekä ilmoittamiseen että ilmoituksiin vastaamiseen.
3) Riittävä markkina-arvo suhteessa omiin kriteereihin.
Tuosta viimeisestä kohdasta varmasn alkaa älämölö, mutta totta se silti on. >:D
-
Kiva nähdä suakin pitkästä aikaa täällä. :)
3) Riittävä markkina-arvo suhteessa omiin kriteereihin.
Tuosta viimeisestä kohdasta varmasn alkaa älämölö, mutta totta se silti on. >:D
Mä kyllä komppaan tota viimeistä kohtaa. Tällä naamalla ei voi hirveitä kriteerjä alkaa pitämään, mutta aina oon saanut itseäni parempaa seuraa.
No ei kai se markkina-arvo (pelkän) ulkonäön perusteella määräydy... ;)
-
Kiva nähdä suakin pitkästä aikaa täällä. :)
3) Riittävä markkina-arvo suhteessa omiin kriteereihin.
Tuosta viimeisestä kohdasta varmasn alkaa älämölö, mutta totta se silti on. >:D
Mä kyllä komppaan tota viimeistä kohtaa. Tällä naamalla ei voi hirveitä kriteerjä alkaa pitämään, mutta aina oon saanut itseäni parempaa seuraa.
No ei kai se markkina-arvo (pelkän) ulkonäön perusteella määräydy... ;)
Kyllä se siitä ulkoisesta olemuksesta ja käytöksestä lähtee ainakin jos naamatusten ollaan.
Netin kautta tutustumisessa on se hyvä puoli, että ihminen sieltä sisältä tulee ensinnä tutuksi.
On pakko myöntää, että aikoinaan olisi parikin subia jäänyt kokematta, jos ei netin kautta ensinnä olisi tullut tutustuttua. Me ihmiset vain olemme sellaisia .. ulkoinen olemus vaikuttaa. Ja kyllähän se vaikuttaa oikeasti jos masteri on esim kiinnostunut sidonnoista ... hankalaa jos subin pituus ja vyötärön ympärys on sama luku.
-
No ei kai se markkina-arvo (pelkän) ulkonäön perusteella määräydy... ;)
Ei todellakaan. Se on melko joustava käsite, joka vaihtelee jopa saman ihmisen arvotuksissa tilanteen mukaan. Vaikuttavia tekijöitä voivat olla mm. ulkonäkö, kysyntä ja tarjonta, suuntautuminen, ehkä jopa sukupuoli...
-
Mitenköhän itse olen kaikki kenen kanssa jossain tekemisissä ollut, niin kiinnostuksen kumpaankin puolen herättänyt keskustelu. Toisaalta onhan niitä pinnallisia asioista kiinnostuneita, sekä niitä ketkä pystyvät syvempään keskusteluun. Eli itselle on aina ollut se päällimmäisenä mitä voi toisen kanssa tehdä, jolloin muut asiat ovat sivuseikkoja.
-
Niin uskomatonta kuin se onkin, on myös ihmisiä jotka ovat SEKÄ hyvännäköisiä, että hyviä keskustelijoita, fiksuja ja empaattisia. Hyvännäköinen ei automaattisesti ole tyhmä ja pinnallinen, ihan niinkun ruma ei ole automaattisesti syvällinen ja älykäs.
Jos voi saada ihmisen jossa on sekä ulkonäköä että älyä, niin miksi tyytyä vähempään 8).
-
Niin se vain menee, että se energia sinussa, mitä säteilet ulospäin, imee itse itseään, eli sitä saa, mitä tilaa... Mitä enemmän harjoitat asioita, sitä enemmän niitä saat. Mitä enemmän etsit, sitä vähemmän kohtaat ja löydät. Kun antaa asioiden virrata läpi, niiden kertoimet moninkertaistuu matkallaan, myös seuranhaussa ja ihmisten kohtaamisessa. Eikä seuran löytäminenkään ole vaikeaa. On aikoja, kun olet yksin ja aikoja, jolloin useampi kolkuttaa oveasi samaan aikaan tuoden elämääsi iloa ja mukavaa säpinää. Esim. kevät, aurinko ja pienipukeiset naiset saavat miehet liikkeelle ja hulluksi helpommin, kuin talven pimeät illat :)
Itse kokenut, ettei deitti-ilmoitusten takaa löytyvät ihmiset välttämättä oikeasti seuraa etsi. Jotkut roikkuvat palstoilla vuodesta toiseen, ehkä etsien enemmän sitä oman mielikuvituksen tuotetta, jota eivät välttämättä koskaan kohtaa. Harvoin siksi tulee palstoilta haettua. Pikkuisen on suurenlaiset kuvitelmat silloinkin, kun ulkoisesti itsestään huolta pitämätön ihminen kuvittelee löytävänsä ulkoisen unelmansa vastakaikua ja D/s :ää samassa paketissa.
Parhaat kohtaamiset löytyvät minusta elämällä. Ei ehkä aina siinä kohtaamisen hetkessä ja elämäntilanteessa, mutta ajan päästä, kun tilanteet muuttuvat vanhat kohtaamiset voivat löytää uusia piirteitä, kun jo tuntee ihmistä. Jostain se vanha tuttu ihminen sitten vaan pulpahtaakin elämääsi, aivan ennalta odottamatta ja uutena elämässäsi tässä ja nyt kohdatessa. Et ehkä aiemmin ajatellut, että tuon kanssa voisi olla joskus jotain enemmänkin... se ei ehkä silloin ollut ajatuksenakaan ajankohtaista, mutta kohtaamisen aika tulikin sitten myöhemmin.
Täytyy kyllä edellistä kommentoida sen verran, että itsellä He ns. ”hyvä näköiset” miespuoliset ovat useimmin olleet pinnallisia ja huonoja seksikumppaneita. Toki on joitain poikkeuksia, mutta harvoin tarjolla enää tässä iässä, jos et sitten ota huomattavasti itseä nuorempaa rakastajaa. Subina, sitä kuitenkin haluaa nostaa Herransa jalustalle ja jos miehellä ei ole älyä, ei kyllä löydy kunnioitustakaan. Tai jos vastapuoli on negatiivinen ja natisee joka asiasta, eikä tyydytä naista kunnolla, niin en kyllä kauan jaksa ja tyydy/palvele, vaikka olisi sitä näköä ja miehen mittaa.
Tärkeintä minusta on se, miten kohdellaan ja miten hyvin tulee juttuun arjessa ja sessioissa.
Mun mielestä kauneus ja komeus lähtevät aina ihmisen sisältä. Se on kokonaisuus, joka löytyy ihmisestä silloin, kun hän on itse balancessa itsensä kanssa omana itsenään. Jos ei itse arvosta itseään, tuskin on odotettavissa, että sitä arvostusta vastapuolikaan silloin jakaa... :love:
-
Ulkonäkö on niin kiinni maku asioista, että ne on yksilöistä kiinni. Mutta keskustelut joissa myös myönnetään itsessään olevia heikkouksia, eikä vain kuinka viisas itse on, tuovat keskusteluihin syvyyttä. Näitä keskusteluja vain kovin harvan kanssa pääsee käymään, sillä monelle oma minä kuva peilistä on se suurin mörkö.
-
Toi on niin totta... ja jokaisessa ihmisessä on niin hyvää ja kaunista, niin kuin myös heikkoutta ja niitä kompastuskiviä... Moni sanonut, että oikea asenne vähentää aika paljon niitä heikkouksia ;)
-
Pitäsköhän saarnaa vaiko ei--olen jostain syystä tavannut satoja, ellei tuhansia ihmisiä-kaikilla on se oma "markkina-arvo" ollut vallan kohillaan-epäkurantteja en ole tavannut :))
(paitti itteni-täysi paska ja epäkelpo edes pysymään henkissä)
-
Tällä hetkellä on taas vuorostaan se fiilis seuranhausta, että se on yhtä paskaa ja voisin muuttaa jonnekin helvetin kauaksi ja vaihtaa aivoni vaniljaksi. Ai minäkö muka turhautunut?
-
Tällä hetkellä on taas vuorostaan se fiilis seuranhausta, että se on yhtä paskaa ja voisin muuttaa jonnekin helvetin kauaksi ja vaihtaa aivoni vaniljaksi. Ai minäkö muka turhautunut?
Ihmisten ilmoilla on ihmisiä ... raukoilla rajoilla taas ... no jaa
-
Hyvännäköinen ei automaattisesti ole tyhmä ja pinnallinen, ihan niinkun ruma ei ole automaattisesti syvällinen ja älykäs.
Dam! Mary miksi sun piti paljastaa tää:( Tähän asti kaikki on pitäneet minua edes älykkäänä ja syvällisenä ;)
-
Hyvännäköinen ei automaattisesti ole tyhmä ja pinnallinen, ihan niinkun ruma ei ole automaattisesti syvällinen ja älykäs.
Dam! Mary miksi sun piti paljastaa tää:( Tähän asti kaikki on pitäneet minua edes älykkäänä ja syvällisenä ;)
Jaa, hitto kun en huomannut noita puolia...
-
Niin uskomatonta kuin se onkin, on myös ihmisiä jotka ovat SEKÄ hyvännäköisiä, että hyviä keskustelijoita, fiksuja ja empaattisia. Hyvännäköinen ei automaattisesti ole tyhmä ja pinnallinen, ihan niinkun ruma ei ole automaattisesti syvällinen ja älykäs.
Jos voi saada ihmisen jossa on sekä ulkonäköä että älyä, niin miksi tyytyä vähempään 8).
Mä en täällä ketään komppaile enkä säestä koska olen solisti, mutta Mary puhuu tapansa mukaan asiaa kun kundit tyytyy tehostamaan itteensä. Miksi tyytyä hyvään jos voi saada parasta. Hyvä on parhaan vihollinen ja hyvästä joutuu kärsimään ainakin henkisesti. Mä en harrasta välimalleja jos on varaa valita koska en ole välimallin jätkä. En ymmärrä sanoja kriteeri, huominen, yrittäminen, panostaminen enkä monia muitakaan tässä ketjussa. Tulee hiki. Mä pidän itseni kondiksessa ja saatavana ihan ilman noita yhteiskunnan harhoja ja otan vastaan Jumalan parasta. Se kyllä tietää mitä mulle kuuluu ja voin itse keskittyä pyöräilyyn. Kiireisenä kaverina vasta tonni kohta toukokuusta mutta en mä sitä työkseni tee. Mulla on ihan muut jobit ja työnantaja nimenomaan tuolla yläkerrassa. <3
-
Kukin tyylillään. Yhtä iltaa löytyy kaikille kun tinkii ja harvemman tarvitsee edes tinkiä. Pitkäaikaiset naisen kannattaa hommata ennen rupsahdusta. Jälkeen on hankalampaa.
Muttas joo, jäävettä niskaan ja ja muutemalla latteudella tiivistäen, se ei pane joka valkkaa ja inhimillinen ei ole täydellistä. Kaikissa vikoja, joten täydellisyydenmetsästäjille tyhjä käteen. Sopivalla kompromissillä sitä aina pelataan. Paras mahdollinen lienee useimmilla se juttu.
-
Iloksenne voin kertoa, että joskus lykästääkin! :D Taisinkin mainita aikaisemmin että etsimme kumppanini kanssa naista leikkimään, ja hyvät hyssykät, sellainen löytyi! :love: Vietimme juhannusaaton, yön ja seuraavan aamun hänen kanssaan. Mukavinta on, että voimme myös viettää aikaa toistemme kanssa muutenkin kuin leikkien, ensi viikolla tiedossa esim. Pride-meininkejä! :) Olin jotenkin varautunut siihen, että menee vuosia ennen kuin löytyy mukava neito, jonka kanssa sekä mielenkiinnon kohteet että kemiat kohtaisi, mutta nyt tosiaan onnisti :love:
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä toivon seuranhakuunne! :)
-
Laadin joskus mielessäni sinkuista jaon kahteen ryhmään, joista kumpikin jakautuu vielä kahteen alaryhmään. Se pohjaa tietenkin täysin epätieteelliseen mutuun ja varmaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän ketjussa jo esiintyneet.
Ensimmäinen pääryhmä ovat ne, joilla ei ole varsinaista ongelmaa. Koska he joko a) eivät oikeasti halua suhdetta b) eivät ole olleet kovin kauaa vapailla markkinoilla. Varmaan tuohon a:han kuuluviakin on, vaikka uskon, että varsin suuri osa ihmisistä, jotka sanovat haluavansa pysyä sinkkuina. Oikeasti valehtelee, usein jopa itselleen. Ryhmässä b ovat tietenkin nuoret, eivät kovin kauaa sitten eronneet jne.
Sitten ovat ne, joilla on ongelmia. Ensimmäinen ongelma syy on jo tuo esiin nostettu, että vaatii liikaa siihen nähden, mitä on realistista odottaa. Puhuttakoon nyt sitten vaikka ”markkina-arvoista” ja tosiaan siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin ulkonäkö. Kinky-maailmassa uskoisin suuntauksen ja sukupuolen olevan keskeisimpiä. Kinky-maailmassa ongelmana on, että tuo ”liikaa mahdollisuuksiin” nähden vaaditun raja voi tulla helkkarin nopeasti vastaan. Ei tarvitse edes yrittää etsiä mitään Satumaan Prinssiä (mitä monet sub-naiset kyllä välillä tuntuvat tekevän) tai Prinsessaa. Voi olla hyvin haasteellista löytää yhtä ihmistä, jonka kanssa kolahtaisi niin taipumusten kohdalla kuin muutenkin, joten on varauduttava joustamaan.
Toinen ongelma ryhmä ovat ne, joilla on ongelmia vuorovaikutustaidoissa vastakkaisen sukupuolen kanssa (homojen parinmuodostusta en ole tarkkaillut). Tähän ryhmään kuuluvat varmaan erityisesti ”yhden rivin viestejä lähettävät miehet” (Stogen tyyli on oma lukunsa). On kuitenkin tuntunut, että erityisesti ne naiset, jotka valittavat, että heitä iskevät vain humalaiset ja urpot, ovat sellaisia, jotka jotenkin sanattomalla viestinnällään ovat jotenkin torjuvia, eli ne miehet, jotka eivät ole sikahumalassa tai idiootteja tai muuten ihan pihalla, eivät yritystä tee. Voivat nämä vuorovaikutus ongelmat olla hienovaraisempiakin kuin nuo karkeat esimerkit ja neuvojen antaminen taidoissa voi olla hankalaa.
t, Stylos (kuukauden ollut sinkkuna, deitti-ilmoitus yhä voimassa)
-
Jestas miten onnekas sitä onkaan kun ei ole mitään pakottavaa tarvetta millekään seuralle! :cowboy:
-
Ehkä kaikki eivät hae pelkästään instant-juttuja ja sessioseuraa . Sitoutumiskammo ja orkunmittainen suhde tuntuvat painottuvan kovasti.
Kukapa haluaisi jakaa iloja ja suruja. Minä en ainakaan jaa mielelläni suruja ja toimi roskiksena.
-
(saattaa jollain tasolla toistaa itseään)
Viittaan nyt ehkä enemmän mieshenkilöihin: tekijät jotka tekee jostakusta epätoivoisen etsiskelijän, tai jos ikävempiä ilmauksia käytetään...bile-runkkarin, tuntuu olevan aika hienojakoisia. Kysytty ja hyljeksitty henkilö eivät välttämättä eroa kovinkaan paljoa ulkonäön, sosiaalisten taitojen tai luonteen puolesta. Omassa pienessä mielessäni ajattelen, että tuo tasapaino seuran löytämisen innokkuuden ja kiintymättömyyden kesken on kovasti eduksi, jos antaa kovasti impulssia, että "yhyy, kukaan ei huoli" tuskin herättää mielenkiintoa, harva kuitenkaan valitsee seuraansa säälin pohjalta. Toinen ääripää on tietysti keksiä stooreja itsestään ja vaikkapa mainostaa kokemuksia joita ei todellisuudessa ole.
Sekalaista kelailua vaan :)
-
Itsesääli pois ja yksin liikkuessakin sopiva draivi päällä, niin kyllä joku tulee jossain vaiheessa juttelemaan. Olipa sitten samaa tai eri sukupuolta niin sosiaalinen verkostoituminen tekee osuutensa muiden vakuuttamisessa.
Mitään nostavaa yhteisöhän ei ole, se on niitä edellisen vuosisadan juttuja, kun ei eletä mitään jälleenrakennuksen aikaa enää. Täydellä panostuksella se viiskytvuotisaskin pääsisi vielä töihin, aivan varmasti. Mutta aika kaukana usein valitettavasti ollaan siitä ideaalista/ideaaliminästä.
-
Aloin tässä naisena pohtia sitä tosiasiaa, että naiset saavat aina paljon viestejä seuraa hakiessaan. Se, että tarjontaa olisi niin paljon on toisaalta hyvä juttu ja toisaalta ei. Suuresta tarjonnasta saattaa olla toki helpompi löytää potentiaalinen kumppani, mutta toisaalta jos saa paljon viestejä ja moni näistä viestien kirjoittajasta vaikuttaa kiinnostavalta, niin se ei välttämättä olekaan helppoa löytää vain sitä yhtä ja sopivaa, jos monikin viestittelijä vaikuttaa kiinnostavalta ja potentiaaliselta kumppaniehdokkaalta. Välillä toivoisi, että tulisi oikeasti vain harvakseltaan viestejä ja näiden harvojen viestien joukossa olisi se yksi ja ainoa, joka kiinnostaisi.
-
Suuri tarjonta luonee helposti myös valheellisen kuvan valinnanvaran laajuudesta. Ainakin jos toiveena olisi pitkäaikaisen kumppanin löytäminen.
Naisena ehkä myös se vaihtoehto että ottaa itse yhteyttä, saattaa olla hyvä.
-
Eipä ole koskaan ollut runsaudenpulaa kiinnostavista seuranhakijoista, mutta sopivan haravointi mahdollisesta joukosta on kyllä ollut aina helppoa viimeistään siinä vaiheessa kunhan on tavattu livenä. Heti ensimmäisellä tapaamiskerralla olen (muistaakseni) aina tuntenut jos henkilö kiinnostaa niin paljon että on tullut tunne, että tämän henkilön kanssa haluaisin edetä.
En suosi pitkiä kirjoitteluja tutustumisvaiheessa, paremmin mulle siis sopii puhelinkeskustelu ja/tai nopeasti toteutunut eka tapaaminen.
-
Suuri tarjonta luonee helposti myös valheellisen kuvan valinnanvaran laajuudesta. Ainakin jos toiveena olisi pitkäaikaisen kumppanin löytäminen.
Naisena ehkä myös se vaihtoehto että ottaa itse yhteyttä, saattaa olla hyvä.
Jännä kyllä, että me naiset olemme hanakkoja itse vastaamaan miehen ilmoituksiin. Pelkäävätkö naiset pakkien saamista vai ajatellaanko, että se on edelleen miehen tehtävä tehdä aloite ja ottaa yhteyttä? Olen itse alkanut tässä katselemaan myös miesten ilmoituksia ja ihan kiinnostaviakin ilmoituksia tullut vastaan, pitänee varmaan itsekin kunnostautua siinä, että ottaisi enemmän itse miehiin yhteyttä.
-
Naisena ehkä myös se vaihtoehto että ottaa itse yhteyttä, saattaa olla hyvä.
Suosittelen; saattaa löytyä helmi(ä)... ;)
-
Aloin tässä naisena pohtia sitä tosiasiaa, että naiset saavat aina paljon viestejä seuraa hakiessaan. Se, että tarjontaa olisi niin paljon on toisaalta hyvä juttu ja toisaalta ei. Suuresta tarjonnasta saattaa olla toki helpompi löytää potentiaalinen kumppani, mutta toisaalta jos saa paljon viestejä ja moni näistä viestien kirjoittajasta vaikuttaa kiinnostavalta, niin se ei välttämättä olekaan helppoa löytää vain sitä yhtä ja sopivaa, jos monikin viestittelijä vaikuttaa kiinnostavalta ja potentiaaliselta kumppaniehdokkaalta. Välillä toivoisi, että tulisi oikeasti vain harvakseltaan viestejä ja näiden harvojen viestien joukossa olisi se yksi ja ainoa, joka kiinnostaisi.
Heh näitä naisten ongelmia. ::)
-
Aloin tässä naisena pohtia sitä tosiasiaa, että naiset saavat aina paljon viestejä seuraa hakiessaan. Se, että tarjontaa olisi niin paljon on toisaalta hyvä juttu ja toisaalta ei. Suuresta tarjonnasta saattaa olla toki helpompi löytää potentiaalinen kumppani, mutta toisaalta jos saa paljon viestejä ja moni näistä viestien kirjoittajasta vaikuttaa kiinnostavalta, niin se ei välttämättä olekaan helppoa löytää vain sitä yhtä ja sopivaa, jos monikin viestittelijä vaikuttaa kiinnostavalta ja potentiaaliselta kumppaniehdokkaalta. Välillä toivoisi, että tulisi oikeasti vain harvakseltaan viestejä ja näiden harvojen viestien joukossa olisi se yksi ja ainoa, joka kiinnostaisi.
Heh näitä naisten ongelmia. ::)
Juu on se vaikeaa olla nainen. :D Mutta helppoa ei ole myöskään, jos on nirso ja kinky, koska nirsona seuran löytäminen ennestään pienistä piireistä ei ole helppoa. :/
-
On ihan sama tuleeko vastauksia tuhat vai kaksi, jos yksi niistä on se mitä etsii. Näkisin, että kahdesta on helpompi valita se helmi, vaikka ymmärrän ettei se aina ole ihan niinkään... mitä jos helmiä löytyykin kahdesta kaksi?
Onneksi sellaisia huolia harvemmin on.
-
Keskeinen ongelma seuranhaussa oikeastaan koko nettimaailmassa on se, että ihmiset useimmiten antavat siellä toisille itsestään mahdollisimman ruusuisen ja idealisoidun "wonderboy / girl" -kuvan, jota sitten pyritään ylläpitämään kaikin mahdollisin keinoin myöntämättä ja kirjoittamatta niistä ns. negatiivisista asioita itse itsestään, koska pelätään että se vähentäisi yhteydenottojen määrää. Sekin on varmasti totta, mutta on sillä myöskin merkittävä vaikutus yhteydenottojen laatuun ja rehellisyyteen. Se, että luettelee seuranhakuilmoituksessaan litanian ihanteellisia piirteitä ja asioita haettavasta kumppanista teoriassa jo tuomitsee mahdollisesti pidemmälle kehittyvän suhteen karille, sillä kukaan toinen ihminen ei tule koskaan olemaan tismalleen sitä mitä haluaisimme tai kaipaisimme hänen olevan, eikä kukaan tule muuttamaan omaa olennaista itseään vain miellyttääkseen toisen odotuksia ja toivomuksia siitä, millainen toisen tulee olla jotta suhde toimisi paremmin, tai ollenkaan. Tunnen lukemattomia ihmisiä, jotka ovat lähteneet kehittämään parisuhdetta toisen ihmisen kanssa ensin nettideittailun ja seuranhaun kautta, mutta päätyneet loppupeleissä pettymykseen kun se toinen ei sattunutkaan siinä oikeassa elämässä ja oikeassa tilanteessa olemaan alati alistuva, vastaanottavainen, söpö ja huomioiva tyttö taikka alati varmaotteinen, läsnäoleva ja dominoiva mies. Sivuutetaan turhan usein se tosiseikka, että kaikissa on puutteita ja piirteitä joita tulee joko sietää tai sitten ei, ja jättää asia sikseen. Netissä jää äärimmäisen vähän tilaa löytää siltä käsin sellainen ihmissuhde, jossa hyväksytään asioiden tietynlainen sirpaleisuus ja epätäydellisyys. Useimmiten se tulee jossain vaiheessa elämää täysin sattumalta vastaan tuolla ihmisten ilmoilla, ei täällä kyberavaruudessa.
Tämähän ei siis suinkaan päde joka ikiseen seuranhakuilmoitukseen jonka netistä löytää, mutta on valitettavan yleistä.
-
Erottuani ja oikeasti löydettyäni oman identiteettini 10v sitten netti seuranhaku oli koko lailla uusi asia. Jos kirjoitit 10 naiselle , ainakin 5 vastasi, ja näistä haarukoitui 1-2 jotra kävit huoltsikka kaffeilla katsomassa. Se mikä oli lopputulos se yleensä on niin tapauskohtainen ettei tässä keskustelussa kannata niin pitkälle mennä. Nykyään netti seuranhaku on vienyt ihmisten muun mielenkiinnon. ennen maaseudulla käytiin lavatansseissa ja pyydettiin tyttöä saatille, nykyään lavatansseissa käy ne jotka harrastaa sitä. Ja paljon naimisissa olevia ihmisiä, jotka ei kerro sitä kenellekkään ja nauttivat pakkien antamisesta.
Netissä seuranhaku on tänäpäivänä mennyt mahdottomaksi. Jos kirjoitat kymmenelle naiselle on todennäköistä että yksikään ei vastaa. Jos ehdotat kuvan vaihtamista tai tapaamista sinut nimetään nettihuijariksi. Naiset kertovat netissä usein että miehet kaunistelevat itseään eikä ole todellisuudessa sitä mitä ovat. Todellisuudessa kyse on siitä että vastauksia tulee naisille paljon ja tekstiä luetaan kriittisesti ja tulkitaan aivan kummallisesti, siis niin kuin halutaan ja millaisia mielikuvia tulee. Minusta näissäkin piireissä voisi miettiä ihmisten tapaamisia selvinpäin jossakin missä voi keskustella ja tutustua toisiin ilman viinaa ja erityisiä friikki pileitä (nyt joku suuttuu) Mutta tätä mieltä minä olen.
-
Taas tädin tekee mieli avautua.
Mulla on mielenkiintoinen kokemus tältä kesältä enemmän seksiseuraan keskittyneestä seuranhakupalvelusta. Julkaisin kaksi ilmoitusta, joissa hain moottoripyöristä ja/tai autoista kiinnostunutta mies seuraa (tunnetusti kumpaakin kategoriaan kuuluvia miehiä on), seksi oli mainittu optiona. Ulkonäköäni kuvasin tavalliseksi. En saanut yhtään vastausta.
Pari kertaa olen hakenut samasta palvelusta selkeästi seksiseuraa ja silloin vastausten määrä on ollut satoja.
Mitä tästä voisi oppia? Kannattaisko miehen vastailla myös niille tavallisille naisille, kun siellä kilpailu ei ole niin kovaa.
-
Taas tädin tekee mieli avautua.
Mulla on mielenkiintoinen kokemus tältä kesältä enemmän seksiseuraan keskittyneestä seuranhakupalvelusta. Julkaisin kaksi ilmoitusta, joissa hain moottoripyöristä ja/tai autoista kiinnostunutta mies seuraa (tunnetusti kumpaakin kategoriaan kuuluvia miehiä on), seksi oli mainittu optiona. Ulkonäköäni kuvasin tavalliseksi. En saanut yhtään vastausta.
Pari kertaa olen hakenut samasta palvelusta selkeästi seksiseuraa ja silloin vastausten määrä on ollut satoja.
Mitä tästä voisi oppia? Kannattaisko miehen vastailla myös niille tavallisille naisille, kun siellä kilpailu ei ole niin kovaa.
Ettei mopo- ja autopoikia kiinnosta naiset? Ettei nuoremman miehen metsästys onnistu kuin seksi edellä?
-
Taas tädin tekee mieli avautua.
Mulla on mielenkiintoinen kokemus tältä kesältä enemmän seksiseuraan keskittyneestä seuranhakupalvelusta. Julkaisin kaksi ilmoitusta, joissa hain moottoripyöristä ja/tai autoista kiinnostunutta mies seuraa (tunnetusti kumpaakin kategoriaan kuuluvia miehiä on), seksi oli mainittu optiona. Ulkonäköäni kuvasin tavalliseksi. En saanut yhtään vastausta.
Pari kertaa olen hakenut samasta palvelusta selkeästi seksiseuraa ja silloin vastausten määrä on ollut satoja.
Mitä tästä voisi oppia? Kannattaisko miehen vastailla myös niille tavallisille naisille, kun siellä kilpailu ei ole niin kovaa.
Sen että omatoimiset ja osaavat naiset pelottaa miehiä, taikka että tuolla lukee noita ilmoituksia vain epävarmat miehet jotka ei uskalla lähestyä vahvoja naisia? Tuskin muuta opittavaa...
-
Ei moottoripyörilevien ja/tai autoilevien miesten tarvitse etsiä seuraa. Ne voi valita jonosta parhaat reisipalat.
-
Tälle sedälle kyllä kävisi melkein kuka tahansa naispuolinen ihminen kunhan ikää ei ole yli 90v.
-
Julkaisin kaksi ilmoitusta, joissa hain moottoripyöristä ja/tai autoista kiinnostunutta mies seuraa (tunnetusti kumpaakin kategoriaan kuuluvia miehiä on), seksi oli mainittu optiona.
Niciltä kysyisin että jos haet moottoripyörä seuraa niin eikö seksiin painottunut iskuri.net ole väärä palsta, vaikka kuinka seksi olisi optiona. Jos haet moottoripyörä palstalla seuraa optiona seksi. Voisi tulos olla erilainen. Ja Itse seksin harrastajana en voisi kuvitella tällä palstalla vastaavani posliinimaalauksen tai jonkun muun harrastuspiirin kyselyihin. Joten olet tehnyt väärän tyyppisen ilmoituksen väärälle palstalle. Eikä sillä ole tämän palstan alkuperäisen kysymyksen kanssa mitään tekemistä.
-
Tuntuu siltä, että harvoin ihmiset haluavat ystävystyä ja tutustua. Pitäisi heti vaan päästä tunkkaiseen petiin piiloon peiton alle. Ystävyys on ihan arsesta ja jotain puunhalaajien ja hihhuleiden hommaa
-
Tuntuu siltä, että harvoin ihmiset haluavat ystävystyä ja tutustua. Pitäisi heti vaan päästä tunkkaiseen petiin piiloon peiton alle. Ystävyys on ihan arsesta ja jotain puunhalaajien ja hihhuleiden hommaa
Tämä varmaan on totta aika monestikin ja juontanee juurensa kokemuksen vähyyteen.
Kinkyilyssä nimittäin käydään ihan samat askelmerkit läpitse kuin vanillassa.
Nuorena sitä on pilde koko ajan mielessä, sitä vonkaa ja kalastelee ties millä keinoilla ja jos ei sitä ala saamaan muuttuu meno vaan epätoivoisemmaksi.
Sitten kun ensimmäisen kerran on päässyt kastamaan ja pari varmistusta vielä saanut, alkaa aika ja energia riittämään vähän muuhunkin :)
Jos ei kinkyilyssä paljon ole kokemusta, mutta intoa sitä enemmän, alkaa se kääntymään itseään vastaan ja päädytään tuolle pikavonkaus linjalle.
Parantakaamme siis maailmaa, ja tarjotkaamme jokainen ainakin yhdelle kinkykollegalle hetki hurmiota...oli se sitten räkäisy naamalle, piiskaa persuksille tai koipi jota vasten kiehnätä.
Tämä ei vie paljon aikaa eikä energiaa, ja ehkä tämä apu on juuri se, mikä auttaa meitä kaikkia kasvamaan "paremmiksi ihmisiksi" :P
-
Sopivaa on hankala löytää.
Vaatimukset ei muuten ole mullistavat itselläni mielestäni, paitsi että tyyppi ja persoonat sopisi toisilleen, mutta se se juuri vaikea onkin ;D
-
Vaikea löytää niin täältä kuin livenä. En tiedä pelottaako ihmiset pois parisuhdestatus vai bitch-face. Miehelle kyllä satelee kutsuja joka tuutista :D
-
Tuntuu siltä, että harvoin ihmiset haluavat ystävystyä ja tutustua. Pitäisi heti vaan päästä tunkkaiseen petiin piiloon peiton alle. Ystävyys on ihan arsesta ja jotain puunhalaajien ja hihhuleiden hommaa
Minusta tuntuu taas täysin päinvastaiselta.
t. Karwis
-
Minusta tuntuu taas täysin päinvastaiselta.
t. Karwis
No sehän on hienoa. Ehkä ongelma on vain henkilökohtainen.
-
Ei ole vaikeaa. Kun laskee kriteerit tarpeeksi alas, seuraa saa aina. Olenhan itse tästä malliesimerkki: Kun viehättävät naiset ovat epätoivoissaan laskeneet kriteerejään, he ovat saaneet minusta seuraa. MadTV:n Lowered Expectations antaa kaikille toivoa, myös Sinulle.
Naisille:
https://www.youtube.com/watch?v=rjQvVBZgI_k
Miehille:
https://www.youtube.com/watch?v=YarZTR72-LA
-
Tuoltahan löytyy potentiaalisia kumppaneita pilvin pimein!
-
Onneksi kaikilla on mahdollisuus :)
-
Musta näyttää välillä siltä, että hyvänpäiväntuttuja ja säätöjä kyllä on helppo kehittää mutta sitten jos jotai asiallisempaa kaipaa voi olla vaikea saada tähtien asennot osumaan kohilleen...
-
Tälle sedälle kyllä kävisi melkein kuka tahansa naispuolinen ihminen kunhan ikää ei ole yli 90v.
Tuollainen asenne voi valitettavasti kääntyä aika vahvasti itseään vastaan. Ainakaan itse sitä ei haluaisi harrastaa seksiä niin, että toiselle olisi täysin sama olisi siinä omalla paikalla sitten kuka tahansa. Vaikka olisi kuinka kevyestä seksistä kyse, niin kyllä sitä toivoisi, että kumppani haluaisi itseä eikä vain ketä tahansa.
-
Tälle sedälle kyllä kävisi melkein kuka tahansa naispuolinen ihminen kunhan ikää ei ole yli 90v.
Tuollainen asenne voi valitettavasti kääntyä aika vahvasti itseään vastaan. Ainakaan itse sitä ei haluaisi harrastaa seksiä niin, että toiselle olisi täysin sama olisi siinä omalla paikalla sitten kuka tahansa. Vaikka olisi kuinka kevyestä seksistä kyse, niin kyllä sitä toivoisi, että kumppani haluaisi itseä eikä vain ketä tahansa.
joo aika lailla sama, ei paljon kiihota jos olis vaan "pelkkä reikä/piiskattava perse/piiskaava käsi"...paitsi ehkä joskus bileissä käynyt mielessä asettua seinään poratun reiän kohdalle haarat levällään tai suu auki ja pohtinut mitä siitä seurais :o
-
Tälle sedälle kyllä kävisi melkein kuka tahansa naispuolinen ihminen kunhan ikää ei ole yli 90v.
Tuollainen asenne voi valitettavasti kääntyä aika vahvasti itseään vastaan. Ainakaan itse sitä ei haluaisi harrastaa seksiä niin, että toiselle olisi täysin sama olisi siinä omalla paikalla sitten kuka tahansa. Vaikka olisi kuinka kevyestä seksistä kyse, niin kyllä sitä toivoisi, että kumppani haluaisi itseä eikä vain ketä tahansa.
joo aika lailla sama, ei paljon kiihota jos olis vaan "pelkkä reikä/piiskattava perse/piiskaava käsi"...paitsi ehkä joskus bileissä käynyt mielessä asettua seinään poratun reiän kohdalle haarat levällään tai suu auki ja pohtinut mitä siitä seurais :o
Kerro koska ni otan pari pikku jyrsijää mukaan!
>:D
-
Musta näyttää välillä siltä, että hyvänpäiväntuttuja ja säätöjä kyllä on helppo kehittää mutta sitten jos jotai asiallisempaa kaipaa voi olla vaikea saada tähtien asennot osumaan kohilleen...
Tismalleen..
-
Aika usein ihmiset taas haluavat ystävystyä kanssani ja rupeavat kertoilemaan esimerkiksi vaikeista ihmissuhteistaan tai lapsuudestaan ynnä muusta. Ei se ole minusta paha asia, mutta toisinaan haluaisin kyllä petiin. Nämä "sun kanssas on NIIN ihana keskustella ihan kaikesta"mutta sitten kun ehdottaa jotain sukupuolista niin iik ei tiätenkää mitää semmost -tytöt tuntuvat olevan kohtaloni. Eli en deittaile enää. Ainakaan alle kaksvitosia.
-
^Ymmärtänet miksi alleviivaan etten etsi kirjekaveria. Vaikka olenkin mukavaa juttuseuraa, niin en ajatellut käyttää friendzonella puolta nuoruutta.
Mikähän siin äettä kerran ja karkuun keikkoihin tyttäret lähtevät mielellään, mutta pidempijänteisiin kinkyrakennelmiin ei niinkään.
Njaah. Pitäisiköhän sitä siirtyä naislomalta metsästysmoodiin?
-
Sänkyyn heti ollaan hyppäämässä tai ehdottelemassa sessiota, siihen se sitte jääkin :D
-
Lähetää panee! ???
-
Sänkyyn heti ollaan hyppäämässä tai ehdottelemassa sessiota, siihen se sitte jääkin :D
On meitä poikkeuksiakin ;!
(EN ole ikinä vongannu, lisäks seksin saanti täältä on lähes mahdotonta, sessioonkin vaaditaan viikkojen, jopa kuukausien virtuaalinen tutustuminen..) :)
-
Sänkyyn heti ollaan hyppäämässä tai ehdottelemassa sessiota, siihen se sitte jääkin :D
Silloin kun haet seuraa, niin voit ihan vapaasti hakea kirjekaveria. Itse en kuitenkaan hae, voiko sitä olla niin vaikea kunnioittaa?
Ja mitä seksiin tai sessioon tulee, niin kyllä, olen järkännyt reissuja kahden tunnin tuttavuuden perusteella. Se sitten että yhtä lailla olen järkännyt monenlaista muuta livetoimintaa. Avainsana siis kirje. Ei seksi. Samanhenkisten löytyminen ei meikäläisen coctaililla ole ihan helppoa. Vaan hittojakos siitä, voi tehdä muuta. Muistin hyvin miksi pistin seuranhaun jäihin joku aika sitten ja keskityin muuhun. Taitaa tällä puheella vielä jatkua muuteman viikon.
-
Lähetää panee! ???
-
Ei jaksa, panoseuran löytämisen vaikeus/laatu-suhde on ihan kamala.
-
Naisena voisin ainaki sanoa, että seksiseuraa kyllä riittää, vaikka joka päivälle uusi mies. Mutta se laatu... son ihan randomia, mitä sä saat. Vaikka kuukauden kirjottelee miehen kans ja viihtyy hyvin, ni se ensitapaaminen ja joskus jo pelkkä puhelinsoitto saattaa tappaa koko mielikuvan ja fiiliksen. Sitä tulee ajan kans niin skeptiseksi miehistä. Totta kai mä ymmärrän, että jos mää jotain seuraa oon haluamassa, mun pitää myös antaa. Sitten tulee tilanteita, missä mie annan parasta osaamista ja miehen osaaminen ei tyydytä mua. Mies haluaa uusintaotteluita ja mulla ei kiinnosta yhtään. Voin hyvin kyllä kuvitella tämän asetelman toisinki päin, mutta miehille tuskin löytyy niin paljoa vaihtoehtoja, entä naisille.
-
Ei ollenkaan vaikeaa...ainoastaan liki mahdotonta. ??? ;D ja >:D Onneksi paino kuitenkin sanalla "liki" eikä "mahdotonta". :)
-
Njooh, muuta saa helpommin. Ja parempaa.
-
Älkää etsikö niin löydätte, älkää kolkuttako niin teille avataan :P
-
Älkää etsikö niin löydätte, älkää kolkuttako niin teille avataan :P
... älkää vongatko, niin teille annetaan.
-
Joo, tyrkyttäkää oikein :P siitä on vähiten vaivaa minulle O:-)
-
Älkää etsikö niin löydätte, älkää kolkuttako niin teille avataan :P
Niin se vaan menee... Joskus tielle sattuu tulemaan etsimättäkin joku helmi, joka antaa asioille ihan uudenlaista merkitystä... Onhan foorumilla myös paljon onnistumistarinoita suhderintamalla, joten ei se seuran löytyminen aina niin vaikeaa ole.. 8)
-
Älkää etsikö niin löydätte, älkää kolkuttako niin teille avataan :P
Niin se vaan menee... Joskus tielle sattuu tulemaan etsimättäkin joku helmi, joka antaa asioille ihan uudenlaista merkitystä... Onhan foorumilla myös paljon onnistumistarinoita suhderintamalla, joten ei se seuran löytyminen aina niin vaikeaa ole.. 8)
Onhan mutkin haettu kotiovelta...
-
Älkää etsikö niin löydätte, älkää kolkuttako niin teille avataan :P
Niin se vaan menee... Joskus tielle sattuu tulemaan etsimättäkin joku helmi, joka antaa asioille ihan uudenlaista merkitystä... Onhan foorumilla myös paljon onnistumistarinoita suhderintamalla, joten ei se seuran löytyminen aina niin vaikeaa ole.. 8)
Onhan mutkin haettu kotiovelta...
Niinpä, toiset pitää ihan kotoo hakee.
-
Älkää etsikö niin löydätte, älkää kolkuttako niin teille avataan :P
Niin se vaan menee... Joskus tielle sattuu tulemaan etsimättäkin joku helmi, joka antaa asioille ihan uudenlaista merkitystä... Onhan foorumilla myös paljon onnistumistarinoita suhderintamalla, joten ei se seuran löytyminen aina niin vaikeaa ole.. 8)
Onhan mutkin haettu kotiovelta...
Niinpä, toiset pitää ihan kotoo hakee.
Onko kyseessä siis saamattomuus? ;D
-
Älkää etsikö niin löydätte, älkää kolkuttako niin teille avataan :P
Niin se vaan menee... Joskus tielle sattuu tulemaan etsimättäkin joku helmi, joka antaa asioille ihan uudenlaista merkitystä... Onhan foorumilla myös paljon onnistumistarinoita suhderintamalla, joten ei se seuran löytyminen aina niin vaikeaa ole.. 8)
Onhan mutkin haettu kotiovelta...
Niinpä, toiset pitää ihan kotoo hakee.
Onko kyseessä siis saamattomuus? ;D
mä oon saanu monta kertaa iha kotiovella 8)
-
Itsellänin olen todennut, että oman seuran löytäminen on minun leveä kokoni ja oman paikan puutteen takia erittäin vaikeata. Olen saanut vastauksia joiltakin, mutta heiltä uupuu viestistä tietoa ja/tai sisältöä. Ainoa mitä he kertovat ovat joko mitä he haluavat tai kertovat fantasioistaan. Ei siinä mitään vikaa, mutta ensimmäisenä vastauksena se menee minun makuuni liian nopeasti.
-
Mun hienoin parisuhde alkoi siitä, että neiti pyysi mut ja kaverini pitämään seuraa sukulaistytöille kun ne meinasivat nukahtaa kesken bileiden. Ja toinen merkittävä suhde alkoi baaritappelusta. Joten etsimättä löytäminen pitänee paikkansa.
-
Nostan taas vanhaa keskustelua. Kun olen nyt miettinyt seuranhakua kinkynä, niin olen tullut siihen tulokseen, että oma aktiivisuus kannattaa. Vaniljana saattoi ollankin välillä haku pois päältä, koska noh vaniljamiehiin nyt törmää päivittäin, mutta kinkynä aktiivisuus kannattaa.
Toisaalta olen sitä mieltä, kuten oli vaniljanakin, että väkisin etsimällä ei löydä mitään ja usein parhaimmat tyypit/suhteet löytyvät silloin, kun ei etsi mitään. Tiivistäen voisi sanoa, että aktiivinen kannattaa olla, laittaa omia ilmoituksia deittisivuille ja vastata muiden ilmoituksiin, mutta väkisin ei kuitenkaan kannata etsiä mitään. Se ei välttämättä tuota mitään tuloksia. :D
-
Mä taisinkin tosta jossain tuollain kesken ketjun mainita, että kunhan vaan menee pää edellä ja housut auki reippaasti joka paikkaan, niin kyllä sitä actionia löytyy. Saattaa löytä jopa sellainen ihmissuhdekin. Näin mulle on ainakin kerrottu tapahtuneen. ;D
Mä en kyllä edelleenkään itse liputa deitti-ilmojen perään isommin, vaan melkein kaikki muut keinot on parempia. Kemiakin syttyy herkemmin, kun tapaa jossain bileissä tai miitissä tai missä vaan, eikä yritä sytyttää sitä jollain viesteillä. Mutta mä oonkin ehkä vähäsen hankala.
-
Kun olen nyt miettinyt seuranhakua kinkynä, niin olen tullut siihen tulokseen, että oma aktiivisuus kannattaa ....mutta väkisin ei kuitenkaan kannata etsiä mitään. Se ei välttämättä tuota mitään tuloksia. :D
Mä varmaan mietin tätä nyt sinä vainkynä,mutta myös niin että on niitä maileja takana aika paljon,konkreettisesti ja metaforana-
Aktiivisuus kannattaa aina, jos ei muuten niin voi todeta, ettei ole ollut vain odottamassa, että kaikki tapahtuu itsestään. Jos joku esittää mulle oikein rautalankamallin, että "näin tapaa sen riittävän sopivan kumppanin", niin ehkä mä viimein ymmärrän, jostain jotain-
Ja ei kai se niin kauhean väärin ja syntistä ole, jos vaikka väkisinkin joskus yrittää-niin monenmoista mahtuu ihmiselämään ja taipaleelle. Eikös jotkut kinkyt sitäpaitsi tykkää tuosta "väkisin" tekemisestä :D
-
Yksi keino parantaa ehkä seuranhakua on se, että laajentaa hakuaan muuallekin kuin omaan kaupunkiin. Kaukosuhteet eivät ole herkkua, mutta itse huomannut sen, että monet kiinnostavan oloiset ihmiset asuvat yleensä muualla kuin omassa kotikaupungissa. Pikku hiljaa sitä on itsekin laajentanut hakua kauemmaksi kuin yleensä, ihan vain siksi, että jos rajaa haun vain yhteen kaupunkiin, se saattaa vaikuttaa yllättävän paljon kumppanin löytymiseen.
-
Mä en kyllä edelleenkään itse liputa deitti-ilmojen perään isommin, vaan melkein kaikki muut keinot on parempia. Kemiakin syttyy herkemmin, kun tapaa jossain bileissä tai miitissä tai missä vaan, eikä yritä sytyttää sitä jollain veitsellä. Mutta mä oonkin ehkä vähäsen hankala.
Noista ilmoista ei hirveemmin oo ollut hyötyä, paitsi ensimmäisestä nautittava suhde ja toiseen ei tullut kuin yksi vastaus, joka jää vielä nähtäväksi. Livetapaamiset on aina toimineet paljon paremmin, vaikka pariin ilmoon oonkin menestyksekkäästi vastannut. En ole jaksanut tuntemattomia lähestyä omilla viesteilläni, koska ei sitä voi tietää, miten ne henkilökemiat sit oikeesti oikein toimivatkaan. Varsinkin, kun koen, etten oo mikään ruuneperi näiden kirjoitusteni kanssa, niin mieluummin sit livenä tutustuu.
P.S. korjasin vähän sun tekstiäs...
-
..Se mikä joskus vähän hämmentää,niin on mm. se, että varttuneemmalla ihmisellä on hyvin tiukat ulkonäkötoiveet,että vaikka tukan pitää olla pitkä tai sitten kalju, pituus sen ja sen verran ja vartalo nyt milloin mitäkin- se kyllä karsii kanssa aika huolella,varsinkin jos on vain kyseessä hieman vinot ihmiset, imho.
Itse tosin arvelen, että vinoja ihmisiä on olemassa paljon enemmän kuin täällä baarissa ehkä arvellaan. Siis tavalla tai toisella vinksahtaneita, seksuaalisuudessa ja -elämässään :D
-
Mä en kyllä edelleenkään itse liputa deitti-ilmojen perään isommin, vaan melkein kaikki muut keinot on parempia. Kemiakin syttyy herkemmin, kun tapaa jossain bileissä tai miitissä tai missä vaan, eikä yritä sytyttää sitä jollain veitsellä. Mutta mä oonkin ehkä vähäsen hankala.
P.S. korjasin vähän sun tekstiäs...
Pip, sä korjasit sitä vähä väärin. Sillähän nimenomaan sen kemian saa mun kanssa aina syttymään. ;D
-
Mä en kyllä edelleenkään itse liputa deitti-ilmojen perään isommin, vaan melkein kaikki muut keinot on parempia. Kemiakin syttyy herkemmin, kun tapaa jossain bileissä tai miitissä tai missä vaan, eikä yritä sytyttää sitä jollain veitsellä. Mutta mä oonkin ehkä vähäsen hankala.
P.S. korjasin vähän sun tekstiäs...
Pip, sä korjasit sitä vähä väärin. Sillähän nimenomaan sen kemian saa mun kanssa aina syttymään. ;D
Joo, mut siinä vaiheessa, kun sä otat sen kokkiveitsen esiin toimintasalkustas ja toteast: "Nyt sitten kontilles siihen..."
;D ;D ;D
-
Mä en kyllä edelleenkään itse liputa deitti-ilmojen perään isommin, vaan melkein kaikki muut keinot on parempia. Kemiakin syttyy herkemmin, kun tapaa jossain bileissä tai miitissä tai missä vaan, eikä yritä sytyttää sitä jollain veitsellä. Mutta mä oonkin ehkä vähäsen hankala.
P.S. korjasin vähän sun tekstiäs...
Pip, sä korjasit sitä vähä väärin. Sillähän nimenomaan sen kemian saa mun kanssa aina syttymään. ;D
Joo, mut siinä vaiheessa, kun sä otat sen kokkiveitsen esiin toimintasalkustas ja toteast: "Nyt sitten kontilles siihen..."
;D ;D ;D
En mä harrasta filerointia. ;D
-
Mä en kyllä edelleenkään itse liputa deitti-ilmojen perään isommin, vaan melkein kaikki muut keinot on parempia. Kemiakin syttyy herkemmin, kun tapaa jossain bileissä tai miitissä tai missä vaan, eikä yritä sytyttää sitä jollain veitsellä. Mutta mä oonkin ehkä vähäsen hankala.
P.S. korjasin vähän sun tekstiäs...
Pip, sä korjasit sitä vähä väärin. Sillähän nimenomaan sen kemian saa mun kanssa aina syttymään. ;D
Joo, mut siinä vaiheessa, kun sä otat sen kokkiveitsen esiin toimintasalkustas ja toteast: "Nyt sitten kontilles siihen..."
;D ;D ;D
En mä harrasta filerointia. ;D
Sun kokemuksellas olettaisin, että tietäisit, mikä ero on kokkiveitsellä ja fileointiveitsellä. Molemmilla saa haavoja aikaiseksi, mutta kun terät on hieman eri kulmaan teroitettu, niin jälki on erilaista. ;)
-
Mä en selaa deittipalstaa tai seuranhakusivustoja mitenkään aktiivisesti, mutta kyllä niitä välillä tulee käytyä kurkkimassa, josko joku kiinnostava tyyppi olisi ilmaantunut paikalle. Mä oon löytänyt kaikki entiset suhteeni (ne kaksi ::) ) netistä. Tosin kyseessä ei ole loppujenlopuksi ollut kestävä suhde kummassakaan tapauksessa, että siitä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä.
Musta olis ihan huippua, jos mä pystyisin lumoamaan jonkun niin hyvin in real life, että jostain satunnaisesta kassakohtaamisesta kehittyisi lopulta parisuhde. Valitettavasti olen ujo ja vähän ehkä myös sosiaalisesti... jäykkä, niin netin avulla tutustuminen on itselleni huomattavasti helpompaa.
-
Sun kokemuksellas olettaisin, että tietäisit, mikä ero on kokkiveitsellä ja fileointiveitsellä. Molemmilla saa haavoja aikaiseksi, mutta kun terät on hieman eri kulmaan teroitettu, niin jälki on erilaista. ;)
Ookoo, väännetään sitten rautalangasta ilman sitä vitsiä. Mä en touhua keittiöveitsillä muualla kun keittiössä.
Voit jatkaa tätä offtopiccia muuta kautta jos haluat tietää jotain mun "toimintasalkun" sisällöstä.
-
Hmmm, aloinkin tässä miettimään, että miten omat vakavat suhteeni ovat löytyneet. Kaksi ensimmäistä kumppania kohtasin ihan sattumalta. Toisen uutena vuotena kaupungilla, hänen kanssaan meillä oli tosin yhteisiä tuttuja. Toisen kohtasin Leimareissa, menin vain pyytämään häntä tanssimaan ja sain hänet viereeni nukkumaan, mutta deittailun suhteen sain häneltä pakit. Puoli vuotta tämän jälkeen aloimme tosin viestitellä toisillemme ja tapaaminen johti pitkään seurustelusuhteeseen.
Nykyiset kumppanini olen löytänyt molemmat netistä, joka tuntuu ehkä minusta vähän kummalliselta, kun aikaisemmat kumppanit olivat kuitenkin alusta lähtien tuttuja myös tosielämässä. Mutta en valita, pääasia että kohtasin heidät, tavalla tai toisella.
-
Parisuhteista kaikki jälkeen 2002 ovat tavallataitoisella netinvälityksellä tapahtuneita.. -näin se maailma muuttuu eskoseni..
Muistan kuinka tuota ekaa "nettisuhdetta" piti salailla ja kuinka hankalaa oli vastata kysymykseen -"no, missäs te tapasitte..?!" ;D
-
Kun pitää silmät auki ja mielen avoinna ja ennakkoluulottomana aina, niin näillä eväillä olen tähän asti pärjännyt oikein hyvin ja löytänyt ihania ihmisiä erilaisista paikoista ja tilanteista, ystäviksi ja kumppaneiksi :). Ja kyllä - myös netistä. Netissä, kuten IRL-tilanteissakin pitää olla vaan oikeanlaiset suodattimet päällä, jotta sitten erottaa ne helmet joukosta. Ei sillä kohtaamisen tavalla ole väliä, ja minun kokemukseni mukaan myös kirjoitetun teksin perusteella voi aika nopeasti päätellä jotain siitä, tulevatko ne henkilökemiat toimimaan myös livenä. Ainakin se henkisen puolen kemia tai sen puute välittyy aika hyvin kirjoittelemallakin: jos toiselle ei ole sanottavaa netissä ja juttu ei luista, niin ei se tod.näk. luista sitten in face-to-face. No, kaikille tuo puoli ja henkinen kemia ei ole niin tärkeää seuraa (esim. seksiseuraa pelkästään) haettaessa, mutta mulle on, ja varsinkin kinkyjuttujen kanssa, oikeastaan kaikissa ihmissuhteissani. Seksuaalikemioiden yhteensopivuutta ei tietty etänä pysty kovin hyvin selvittämään :P. Mutta sitä varten on sitten kahvilat ja muut, joissa voi jatkaa juttua nettikeskustelujen jälkeen. Anyway, oli kohtaamistilanne mikä vain, niin yhtä paljon työtä ja aikaa se toiseen tutustuminen vaatii. En itse tiedä ainakaan oikoreittejä toisen mieleen ja sydämeen - tai omaani :P.
-
Asiaa sivuten tuli mieleen yksi tuttu naishenkilö: poikaystävä/elämän rakkaus kuoli (yliannostukseen) neidin ollessa nuori ja oli muistaakseni n 12 kohdan tiukat kriteerit jotka tuli täyttyä uuden miehen suhteen. En muista kaikkia tarkkaan, mutta mm muutaman sentin tarkkuudella tietyn pituinen(siis koko keho), ehdoton vaatimus suosia tietynlaisia vaatteita ja kuunnella tietynlaista musiikkia, silmien väri ja kaiketi yleinen samankaltaisuus menehtyneeseen exään. Aika monta vuotta kuluisi murehtiessa ja lyhyissä helpotus-suhteissa, ennenkuin kriteereistä kaiketi hieman tingittiin.
-
Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa. Jotenkin tulee tämä viime päivien Mies on tossun alla parisuhteessa-keskustelu mieleen. Mutta jos ulkoiset asiat ovat niin tärkeitä, niin sitten ne vain ovat, sen mukaan pitää elää.
Mietiskelin taas, onko minulla moisia vaatimuksia. No kyllähän niitä on, vaikka useimmat ovat kyllä sellaisia poissulkevia. Ominaisuuksia, jotka saavat kiinnostukseni lopahtamaan.
Jos ajattelen parisuhdetta tai muuten pysyvämpää suhdetta on yksi vaatimus naiselle: Pysyy perässäni kairassa viikon.
-
Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa
On niitä ollut monilla miehilläkin. Muistan monen vuoden takaa kun eräs kinky mies valitti jatkuvasti, ettei seuraa löydy, mutta ei ymmärtänyt itse että hänen deitti-ilmoituksensa olivat melko mahdottomia useimpien naisten kannalta. Haluttiin esimerkiksi alle 30-vuotiasta naista, joka on täysin varma, ettei tahdo lapsia. Aika harva varmaan sen ikäisenä on lyönyt päätöstä täysin lukkoon, että tahtooko lapsia vai ei. Osa ulkonäkövaatimuksistakin oli hankalia täyttää, tahdottiin esimerkiksi runsaasti tatuoitua naista. Se nyt sitten karsi hyvin paljon ihmisiä pois, kun useimmat ovat joko kokonaan ilman tatuointeja tai tatuointeja on vain muutama. Monella alle 30-vuotiaalla ei sitäpaitsi ole rahaa tatuoittaa koko vartaloaan, ja moni säästää tatuoinnit mielummin myöhemmälle iälle, koska pelkää niistä olevan haittaa työnhaussa.
Sitten toki kinkysivustoilla on paljon tullut vastaan ilmoituksia jossa suoraan esitellään yksityiskohtaisesti unelmasessio, jonka haluaisi toteuttaa. Erilaisia fetissejä ja vaatimuksia kumppanille vilisee kuin missäkin noutopöydässä. Kai se olisi parempi ensiksi etsiä kumppani joka vastaisi edes muutamaan fetissiin, ja sitten suunnitella se sessio sen ympärille, mitkä ovat tämän henkilön rajat.
-
Hmmm, aloinkin tässä miettimään, että miten omat vakavat suhteeni ovat löytyneet. Kaksi ensimmäistä kumppania kohtasin ihan sattumalta. Toisen uutena vuotena kaupungilla, hänen kanssaan meillä oli tosin yhteisiä tuttuja. Toisen kohtasin Leimareissa, menin vain pyytämään häntä tanssimaan ja sain hänet viereeni nukkumaan, mutta deittailun suhteen sain häneltä pakit. Puoli vuotta tämän jälkeen aloimme tosin viestitellä toisillemme ja tapaaminen johti pitkään seurustelusuhteeseen.
Haa, mulla kävi lähes samalla tavalla Miriamin kanssa. :P Tavattiin alunperin eräissä opiskelijabileissä, juteltiin, seurasi kaveripyyntö Facebookissa, sitten yli puoli vuotta oli aika hiljaista kunnes ruvettiin taas juttelemaan chatissa. Ja sitten kun otin asian puheeksi vielä muutaman kuukauden päästä siitä, hän antoi mulle pakit. :P Sitten vähän myöhemmin käytiin yhdessä viime kesän Agroksenmäen bileissä ja siitä alkoi kehittyä suhde. ;D
-
Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa
On niitä ollut monilla miehilläkin. Muistan monen vuoden takaa kun eräs kinky mies valitti jatkuvasti, ettei seuraa löydy, mutta ei ymmärtänyt itse että hänen deitti-ilmoituksensa olivat melko mahdottomia useimpien naisten kannalta. Haluttiin esimerkiksi alle 30-vuotiasta naista, joka on täysin varma, ettei tahdo lapsia. Aika harva varmaan sen ikäisenä on lyönyt päätöstä täysin lukkoon, että tahtooko lapsia vai ei. Osa ulkonäkövaatimuksistakin oli hankalia täyttää, tahdottiin esimerkiksi runsaasti tatuoitua naista. Se nyt sitten karsi hyvin paljon ihmisiä pois, kun useimmat ovat joko kokonaan ilman tatuointeja tai tatuointeja on vain muutama. Monella alle 30-vuotiaalla ei sitäpaitsi ole rahaa tatuoittaa koko vartaloaan, ja moni säästää tatuoinnit mielummin myöhemmälle iälle, koska pelkää niistä olevan haittaa työnhaussa.
Sitten toki kinkysivustoilla on paljon tullut vastaan ilmoituksia jossa suoraan esitellään yksityiskohtaisesti unelmasessio, jonka haluaisi toteuttaa. Erilaisia fetissejä ja vaatimuksia kumppanille vilisee kuin missäkin noutopöydässä. Kai se olisi parempi ensiksi etsiä kumppani joka vastaisi edes muutamaan fetissiin, ja sitten suunnitella se sessio sen ympärille, mitkä ovat tämän henkilön rajat.
Sattuneesta syystä en juurikaan lue miesten ilmoituksia 8)
Olipas taas kirotusvireitä tekstissä.
-
Hmmm, aloinkin tässä miettimään, että miten omat vakavat suhteeni ovat löytyneet. Kaksi ensimmäistä kumppania kohtasin ihan sattumalta. Toisen uutena vuotena kaupungilla, hänen kanssaan meillä oli tosin yhteisiä tuttuja. Toisen kohtasin Leimareissa, menin vain pyytämään häntä tanssimaan ja sain hänet viereeni nukkumaan, mutta deittailun suhteen sain häneltä pakit. Puoli vuotta tämän jälkeen aloimme tosin viestitellä toisillemme ja tapaaminen johti pitkään seurustelusuhteeseen.
Haa, mulla kävi lähes samalla tavalla Miriamin kanssa. :P Tavattiin alunperin eräissä opiskelijabileissä, juteltiin, seurasi kaveripyyntö Facebookissa, sitten yli puoli vuotta oli aika hiljaista kunnes ruvettiin taas juttelemaan chatissa. Ja sitten kun otin asian puheeksi vielä muutaman kuukauden päästä siitä, hän antoi mulle pakit. :P Sitten vähän myöhemmin käytiin yhdessä viime kesän Agroksenmäen bileissä ja siitä alkoi kehittyä suhde. ;D
Haha, hauska sattuma! :D
-
Taas toisaalta, hyvinkin avoin ilmoitus jättää luukut auki jos jonkinlaisille möngertäjille. Itse koen itseni aika joustavaksi potentiaalisen partnerin haussa, ja "ehdoton ei"-triggerit pidän aika mieluusti vain itselläni. Vaikutan varmaan epämääräiseltä, epäjohdonmukaiselta, epäluotettavaltakin. Huolettomalta ja huolimattomalta ainakin, jos on vähänkään sellainen "anything goes".
Toisaalta, kovin tarkan seulan julkaiseminen piirtää jo ilmoituksen laatijastakin ainakin mulle jonkinlaisen kuvan, harvemmin kiinnostusta lisäävän. Kinkyasioista on vaikea luvata mitään, vielä kun suuntauskin seilaa switchinä vähän molemmin puolin niin se vaa'an kallistuminen on niin kovin kemioista kiinni. Onnekkaiden ja sopivien kanssa switchi keikahtelee sitten päivästä riippuen asennosta toiseen mutta session aikana sentään kytkin ei ole ainakaan vielä luistanut. Itsellä on ainakin niin kumppanin kemioista ja kommunikointitavoista kiinni, että mikä lopulta toimisi ja kiinnostaisi, tuntuu että olisi vastuutonta luvata jotain ja toisaalta sulkea jotain "ehkä"-luokan aktiviteetteja jossain yksittäisessä ilmoituksenpahasessa pois.
Itse olen heitellyt verkkoja viime aikoina vähän sinne tänne. Ehdottoman vaikeaa oli ihan IRL mennä naamatusten kysymään "Anteeksi, neiti..." kun ehti "tottua" siihen että vaikkapa OKC:ssä - ja miksei täälläkin - voi seuloa ja puntaroida edes vähän tyypistä etukäteen missä mennään. Tuntui, että sitä on ihan tyhjän päällä mitä juttua heittäisi ja mistähän kannattaisi olla heittämättä. Ja ehkäpä just siksi parasta. Pisti sen privaviesteissä jauhamisen omaan kehykseensä.
-
Parisuhteista kaikki jälkeen 2002 ovat tavallataitoisella netinvälityksellä tapahtuneita.. -näin se maailma muuttuu eskoseni..
Muistan kuinka tuota ekaa "nettisuhdetta" piti salailla ja kuinka hankalaa oli vastata kysymykseen -"no, missäs te tapasitte..?!" ;D
Sitten, kun on tavannut jonkun BDSM-baarin kautta, joutuu vastamaan silleen "No mulla oli ilmoitus siellä tota suomikaksneljässä siis joo" ja toivoa, että toiselta osapuolelta ei sama henkilö kysy asiasta.
Jos osaisin vastata kysymykseen seuranhaun vaikeudesta, niin en mä sitä täällä kertoisi, vaan löisin rahoiksi sillä tavalla tai toisella. Mutta enpä osaa. Kannattaa toki aina muistaa, että sitä kinkyä seuraa voi hyvinkin löytyä muualtakin kuin näistä alan foorumeilta ja tapahtumista, jopa paremmalla menestyksellä.
-
Sitten, kun on tavannut jonkun BDSM-baarin kautta, joutuu vastamaan silleen "No mulla oli ilmoitus siellä tota suomikaksneljässä siis joo" ja toivoa, että toiselta osapuolelta ei sama henkilö kysy asiasta.
Herää kysymys, että miksei vain voi kertoa epäspesifisti tavanneensa netti-ilmoituksen kautta jos ei kykene sivuston nimeä ääneen lausumaan?
-
Se on vähän selaista että jos sulkee liikaa ovia edessään, ei voi avata niitä seuraaviakaan mahdollisuuksia. Lukeakseen kirjan kokonaan täytyy kääntää jokainen sivu.
-
Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa.
Ei nyt sentään yksistään naisten ilmoituksissa. Mutta sinä et ehkä luekaan miesten jättämiä ilmoituksia.... Enkeleitä, onko heitä?
-
Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa.
Ei nyt sentään yksistään naisten ilmoituksissa. Mutta sinä et ehkä luekaan miesten jättämiä ilmoituksia.... Enkeleitä, onko heitä?
Juu en lue miesten ilmoituksia ;D Cityn aikaan luin, oppiakseni millaista ilmoitusta ei kannata laittaa.
Mutta ilmoja lukiessa ja sit deittiohjelmien etc kautta on vaan tullu sellanen hassu kuva. On joukko naisia, kauniita eli kaks tuntia heärrmisetä kestää päästä aamukahville, joilla on kovat vaatimukset miehen suhteen. Mutta kun hetken kuuntelee tajuaa, ettei hänellä ole mitään annettavaa. Ei rahaa, ei koulutusta, ei kauheesti älyä, puhuu korsoo ja mieletön vaatimuslista.
Kai niitä on toisinkin päin ... no 5 minsaa katsoin Hottista, et kyllä niitä on :D
-
Se on vähän selaista että jos sulkee liikaa ovia edessään, ei voi avata niitä seuraaviakaan mahdollisuuksia. Lukeakseen kirjan kokonaan täytyy kääntää jokainen sivu.
Filosofista. Onneksi jätän tylsät kirjat kesken. Ja tarvittaessa kurkin sivuja eteenpäin. >:D
-
Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa.
Ei nyt sentään yksistään naisten ilmoituksissa. Mutta sinä et ehkä luekaan miesten jättämiä ilmoituksia.... Enkeleitä, onko heitä?
Juu en lue miesten ilmoituksia ;D Cityn aikaan luin, oppiakseni millaista ilmoitusta ei kannata laittaa.
Mutta ilmoja lukiessa ja sit deittiohjelmien etc kautta on vaan tullu sellanen hassu kuva. On joukko naisia, kauniita eli kaks tuntia heärrmisetä kestää päästä aamukahville, joilla on kovat vaatimukset miehen suhteen. Mutta kun hetken kuuntelee tajuaa, ettei hänellä ole mitään annettavaa. Ei rahaa, ei koulutusta, ei kauheesti älyä, puhuu korsoo ja mieletön vaatimuslista.
Kai niitä on toisinkin päin ... no 5 minsaa katsoin Hottista, et kyllä niitä on :D
Ei blondi oo aina bimbo...tai mistäpä mä sen tiedän O:-)
Mutta nyanssit on monet, seuranhaussa...
-
Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa.
Ei nyt sentään yksistään naisten ilmoituksissa. Mutta sinä et ehkä luekaan miesten jättämiä ilmoituksia.... Enkeleitä, onko heitä?
Juu en lue miesten ilmoituksia ;D Cityn aikaan luin, oppiakseni millaista ilmoitusta ei kannata laittaa.
Mutta ilmoja lukiessa ja sit deittiohjelmien etc kautta on vaan tullu sellanen hassu kuva. On joukko naisia, kauniita eli kaks tuntia heärrmisetä kestää päästä aamukahville, joilla on kovat vaatimukset miehen suhteen. Mutta kun hetken kuuntelee tajuaa, ettei hänellä ole mitään annettavaa. Ei rahaa, ei koulutusta, ei kauheesti älyä, puhuu korsoo ja mieletön vaatimuslista.
Kai niitä on toisinkin päin ... no 5 minsaa katsoin Hottista, et kyllä niitä on :D
Ei blondi oo aina bimbo...tai mistäpä mä sen tiedän O:-)
Mutta nyanssit on monet, seuranhaussa...
Ai et se tekoblondi miehimys ei o bimbo??
-
Itse alkuperäiseen kysymykseen toteaisinitse kummastelevani usein sitä yksityiskohtaisten vaatimusten listaa, jo ka näkee seuraa hakevien naisten ilmoituksissa.
Ei nyt sentään yksistään naisten ilmoituksissa. Mutta sinä et ehkä luekaan miesten jättämiä ilmoituksia.... Enkeleitä, onko heitä?
Juu en lue miesten ilmoituksia ;D Cityn aikaan luin, oppiakseni millaista ilmoitusta ei kannata laittaa.
Mutta ilmoja lukiessa ja sit deittiohjelmien etc kautta on vaan tullu sellanen hassu kuva. On joukko naisia, kauniita eli kaks tuntia heärrmisetä kestää päästä aamukahville, joilla on kovat vaatimukset miehen suhteen. Mutta kun hetken kuuntelee tajuaa, ettei hänellä ole mitään annettavaa. Ei rahaa, ei koulutusta, ei kauheesti älyä, puhuu korsoo ja mieletön vaatimuslista.
Kai niitä on toisinkin päin ... no 5 minsaa katsoin Hottista, et kyllä niitä on :D
Ei blondi oo aina bimbo...tai mistäpä mä sen tiedän O:-)
Mutta nyanssit on monet, seuranhaussa...
Ai et se tekoblondi miehimys ei o bimbo??
No sehän vasta oiskin enkeli O:-)
-
Se on vähän selaista että jos sulkee liikaa ovia edessään, ei voi avata niitä seuraaviakaan mahdollisuuksia. Lukeakseen kirjan kokonaan täytyy kääntää jokainen sivu.
Filosofista. Onneksi jätän tylsät kirjat kesken. Ja tarvittaessa kurkin sivuja eteenpäin. >:D
Niin... Mutta jos et tekisi sitäkään et pääsisi eteenpäin. :P
-
No perkele...
Jotain sutinaa sit ja äkkiä ;D
-
Sitten, kun on tavannut jonkun BDSM-baarin kautta, joutuu vastamaan silleen "No mulla oli ilmoitus siellä tota suomikaksneljässä siis joo" ja toivoa, että toiselta osapuolelta ei sama henkilö kysy asiasta.
Herää kysymys, että miksei vain voi kertoa epäspesifisti tavanneensa netti-ilmoituksen kautta jos ei kykene sivuston nimeä ääneen lausumaan?
Toki voi. Tai voi sanoa, että tavattiin baarissa.
-
Yksi keino parantaa ehkä seuranhakua on se, että laajentaa hakuaan muuallekin kuin omaan kaupunkiin. Kaukosuhteet eivät ole herkkua, mutta itse huomannut sen, että monet kiinnostavan oloiset ihmiset asuvat yleensä muualla kuin omassa kotikaupungissa. Pikku hiljaa sitä on itsekin laajentanut hakua kauemmaksi kuin yleensä, ihan vain siksi, että jos rajaa haun vain yhteen kaupunkiin, se saattaa vaikuttaa yllättävän paljon kumppanin löytymiseen.
Eikä sitä välttämättä tiedä, kuinka pysyvä se etäisyys on. Mulla kävi niin, että kun heinäkuussa alkoi juttu yhden kiinnostavan 150 km päässä asuvan miehen kanssa, niin lokakuussa se jo muutti mun perässäni samaan kaupunkiin. Elämä voi joskus tarjota parempaa kuin osaisi odottaakaan.
-
Joo, alkaa usko pikkuhiljaa rapista siihen että olisi mahdollista löytää jotain vakaata parisuhdetta. Reippaat puoli vuotta ollut sinkkuna ja käyny ahkerasti treffeillä ja kirjoitellut eri menetelmin. Naimisissa olevaa, varattua, aivan liian erilaista, sekopäätä ja muuta kummajaista kyllä löytyy mutta varteenotettavia ei ole tullut vastaan. Voi pyhä jysäys ::)
-
Mä oon jo luovuttanut haun suhteen :)
-
Juu ei ole suurta uskoa ei mutta jatketaan silti yrittämistä, ei sitä nyt heti kesken kannata jättää kun kerran vuosikymmenen jälkeen yrittää
-
Joo kyllä tää seuranhaun vaikeus välillä masentaa - varsinkin kun välillä tuntuu, että kaikilla muilla on joko säpinää/vakava parisuhde. Vaikka tuostahan ei pitäisi masentua vaan ajatella, että jos muutkin löytävät parisuhteen, niin kyllä minäkin sitten löydän.
Itse tässä miettinyt joitakin vinkkejä helpottamaan ehkä seuranhakua:
- Seuranhaun laajentaminen muihinkin sivuille kuin BDSM-baariin. Kinkyjä on myös muillakin sivustoilla, myös ihan tavallisilla deittisivuilla. Ja esimerkiksi yksi kaverini on löytänyt kinkyseuraa ihan tavallisista kuvagallerioista (kuvake, irc-galleria) Myös tinderistä voi löytää kinkyjä. Jos etsii seuraa muualta kuin BDSM-baarista, niin pitäisi vain tuoda oma kinkyys esille profiilissa, niin kinkyt löytäisivät sut.
- Vaniljan kanssa harva pystyy välttämättä luomaan suhdetta, mutta riittäisikö jos kyseessä on henkilö, joka ei välttämättä täysin ole kinky, mutta jolla on kiinnostusta BDSM:ään ja halu kokeilla näitä asioita? Tosiasia on vain se, että täysin kinkyt ihmiset ovat kuitenkin vähemmistö vaniljoiden joukossa.
- Seuranhaun laajentaminen muihin kaupunkeihin kuin omaan kotikaupunkiin
- Bileissä ja miiteissä käyminen, koska näistähän voi ihan hyvin bongata sen kumppanin.
- Toisaalta joskus se etsiminenkään ei auta. Vaan usein parhaimmat löytyvät juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Ehkä se voisi kummasti auttaa, että jättää seuranhaun välillä taka-alalle ja keskittyy muihin asioihin.
-
- Vaniljan kanssa harva pystyy välttämättä luomaan suhdetta, mutta riittäisikö jos kyseessä on henkilö, joka ei välttämättä täysin ole kinky, mutta jolla on kiinnostusta BDSM:ään ja halu kokeilla näitä asioita? Tosiasia on vain se, että täysin kinkyt ihmiset ovat kuitenkin vähemmistö vaniljoiden joukossa
Millainen ihminen on mielestäsi täysi kinky tai täysi vanilija?
Itse näen jotenkin niin, että janan päissä olisi aseksuaali ja toisessa ääripäässä "täysi kinky"- ja noiden välille mahtuu vaikka ja kuinka paljon erilaisia ihmisiä. Itse olin ihminen, joka ei vielä 39 vuotiaana tajunnut yhtään mitään mistään kinkystä- sitten lähdin hakemaan tietoa, että kuinka ihmeessä joku voi olla sadisti ja masokisti ja nauttia siitä eli jotenkin negatiivisen kautta. Sitten näkisin niin, että lukematon määrä "vanilojoita" on paljon kinkynpiä kuin meikäläinen. Kun en siis harjoita kuin runkkausta, hehe.
-
Joo kyllä tää seuranhaun vaikeus välillä masentaa - varsinkin kun välillä tuntuu, että kaikilla muilla on joko säpinää/vakava parisuhde.
Olen 40. Minut jätettiin joitakin kuukausia sitten. Tuntuu mahdottomalta, että pystyisin tutustumaan lähemmin kehenkään ihmiseen ainakaan pariin vuoteen. Pidän täysin mahdollisena, että menee vähintään viisi vuotta ennen kuin löydän edes jonkinlaista seuraa, edes kinkytöntä seuraa.
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, kuinka helposti ihmiset nykyään seuraa löytävät. Onkohan sellainen oikea ihastuminen pois muodista, siis se tunne, että nyt kolahti ihan oikeasti?
-
Onkohan sellainen oikea ihastuminen pois muodista, siis se tunne, että nyt kolahti ihan oikeasti?
No ei kai se mitenkään pois muodista ole.. Ihmiset on vaan niin erilaisia ja eri tilanteissa. Ja paljonhan se on tuurista kiinni löytää sellainen ihminen, kenen kanssa kolahtaisi kunnolla.
-
Kyl mä väitän et ihmissuhteet on muodostunut joidenkin vuosien sisään myös raadollisimmiksi. Kaiken maailman tinderit, treffipalstat, pikadeitit ja puhelinsovellukset mahdollistaa ihmisiin tutustumisen pienemmällä vaivalla mut tuntuu et ois myöskin lisännyt panoksia. Siihen "ihan kivaan" ei vaivauduta tutustumaan kun nurkan takana saattaa olla jotain parempaa.
-
Sitäkinhän se toki on nettideittailun kautta. Sitä vaan on mahdotonta tietää minkään kuvan ja pienen keskustelun kautta millainen ihminen sieltä sitten kuoriutuu.. :)
-
- Vaniljan kanssa harva pystyy välttämättä luomaan suhdetta, mutta riittäisikö jos kyseessä on henkilö, joka ei välttämättä täysin ole kinky, mutta jolla on kiinnostusta BDSM:ään ja halu kokeilla näitä asioita? Tosiasia on vain se, että täysin kinkyt ihmiset ovat kuitenkin vähemmistö vaniljoiden joukossa
Millainen ihminen on mielestäsi täysi kinky tai täysi vanilija?
Itse näen jotenkin niin, että janan päissä olisi aseksuaali ja toisessa ääripäässä "täysi kinky"- ja noiden välille mahtuu vaikka ja kuinka paljon erilaisia ihmisiä. Itse olin ihminen, joka ei vielä 39 vuotiaana tajunnut yhtään mitään mistään kinkystä- sitten lähdin hakemaan tietoa, että kuinka ihmeessä joku voi olla sadisti ja masokisti ja nauttia siitä eli jotenkin negatiivisen kautta. Sitten näkisin niin, että lukematon määrä "vanilojoita" on paljon kinkynpiä kuin meikäläinen. Kun en siis harjoita kuin runkkausta, hehe.
Tyhmää ajatella, että olisi vain täysin vaniljoita tai täysin kinkyjä. Minä en ainakaan ole kumpaakaan. Ts. "truukinkyille" oon liian vanilja ja taas täysin vaniljoille liian pervo. Vähän sama kuin et on oltava hetero tai homo eikä niitten välissä oo mitään. Tai et on vain hyvää ja pahaa. Tai että joku karkki on täysin yäk ja toisen mielestä nam. Joo, nyt meni yli. Mut mun mielestä on tärkeämpää löytää ihminen, joka kolahtaa ja jonka kanssaon hyvä olla... kuin se, että on löydettävä täysin vaniljajätski tai kinkynpippuri.
-
Sitäkinhän se toki on nettideittailun kautta. Sitä vaan on mahdotonta tietää minkään kuvan ja pienen keskustelun kautta millainen ihminen sieltä sitten kuoriutuu.. :)
Ja suurimmalla osalla ei ole edes sitä munaa mennä sen pinnallisen profiilikuvan toiselle puolelle eli tutustua siihen toiseen ihmiseen oikeasti. (Tai jos tutustuu, luikitaan heti häntä koipien välissä pakoon, kun se toinen näyttääkin hampaansa eikä ookaan niin ihQ. >:D)
-
Ja suurimmalla osalla ei ole edes sitä munaa mennä sen pinnallisen profiilikuvan toiselle puolelle eli tutustua siihen toiseen ihmiseen oikeasti. (Tai jos tutustuu, luikitaan heti häntä koipien välissä pakoon, kun se toinen näyttääkin hampaansa eikä ookaan niin ihQ. >:D)
Ei se ole mun vika että asut liian kaukana :))
-
Ja suurimmalla osalla ei ole edes sitä munaa mennä sen pinnallisen profiilikuvan toiselle puolelle eli tutustua siihen toiseen ihmiseen oikeasti. (Tai jos tutustuu, luikitaan heti häntä koipien välissä pakoon, kun se toinen näyttääkin hampaansa eikä ookaan niin ihQ. >:D)
Ei se ole mun vika että asut liian kaukana :))
Kaukana :o Pöh. :P
-
Kakskytä kaheksan sivuu nillitystä.
Voi jumalauta.
Mä lupaan tulla hoitelee jokaisen persettä jakavan lorton lähiaikoina joka ilmottautuu privaan seuraavan kolmen päivän aikana.
(Isrikaa ei lasketa)
;D
-
(Isrikaa ei lasketa)
Mitvit...? :o
-
(Isrikaa ei lasketa)
Mitvit...? :o
Oot hisas, sul meni ainaski 20 sekuntii tän löytämiseen, lukemiseen ja vastaamiseen! ;D
-
Seuraavan kerran, kun baari kaatuu, se johtuu joukkoryntäyksestä Stogen laatikkoon ;D
Niin ja toi deittailu on välillä aika hakuammuntaa...mutta sekös estäis >:D
-
Kyl mä väitän et ihmissuhteet on muodostunut joidenkin vuosien sisään myös raadollisimmiksi. Kaiken maailman tinderit, treffipalstat, pikadeitit ja puhelinsovellukset mahdollistaa ihmisiin tutustumisen pienemmällä vaivalla mut tuntuu et ois myöskin lisännyt panoksia. Siihen "ihan kivaan" ei vaivauduta tutustumaan kun nurkan takana saattaa olla jotain parempaa.
Seksuaalisesti hieman vinoutuneelle ihmiselle kuten minä, nuo Tinderit ja sun muut pikadeittisovellukset eivät varmasti ole kaikkein toimivammasta päästä. Vanilijaystäviltäni olen kuullut kyseiisistä sovelluksista vain pelkkää hyvää, koska kyseiset sovellukset madalluttavat 30 - 50 vuotiaiden kynnystä tutustua uusiin ihmisiin. Enää ei tarvitse arvailla ketkä olisivat ravintolassa mahdollisesti vapaita ja seuraa etsimässä. Tämän lisäksi nämä uudet treffisovellukset ovat tehneet nettideittailusta yleisesti hyväksyttävää. Enää ei tarvitse valehdella kavereille ja sukulaisille paikkaa missä ollaan tavattu. Toki deittailun nopeus ja vaivattomuus näkyy myös turhien treffien määrässä, mutta mukavia ihmisiä tuttuni ovat löytäneet sovellusten avulla elämäänsä.
-
Seksuaalisesti hieman vinoutuneelle ihmiselle kuten minä, nuo Tinderit ja sun muut pikadeittisovellukset eivät varmasti ole kaikkein toimivammasta päästä. Vanilijaystäviltäni olen kuullut kyseiisistä sovelluksista vain pelkkää hyvää, koska kyseiset sovellukset madalluttavat 30 - 50 vuotiaiden kynnystä tutustua uusiin ihmisiin. Enää ei tarvitse arvailla ketkä olisivat ravintolassa mahdollisesti vapaita ja seuraa etsimässä. Tämän lisäksi nämä uudet treffisovellukset ovat tehneet nettideittailusta yleisesti hyväksyttävää. Enää ei tarvitse valehdella kavereille ja sukulaisille paikkaa missä ollaan tavattu. Toki deittailun nopeus ja vaivattomuus näkyy myös turhien treffien määrässä, mutta mukavia ihmisiä tuttuni ovat löytäneet sovellusten avulla elämäänsä.
Tinderin kautta tuli kyllä tavattua yksi ihan varteenotettava mies jota tuli tapailtua sitten vähän pidempäänkin, että on se joo mahdollista :) Sitä enemmän sitten kyllä seksiseuraa etsiviä, kihloissa olevaa ym joiden kanssa intressit ei sitten kohtaa. ::)
-
Tinderin kautta tuli kyllä tavattua yksi ihan varteenotettava mies jota tuli tapailtua sitten vähän pidempäänkin, että on se joo mahdollista :) Sitä enemmän sitten kyllä seksiseuraa etsiviä, kihloissa olevaa ym joiden kanssa intressit ei sitten kohtaa. ::)
Oliko kyseessä kinkysuhde? Ulkomailla asuvilta frendeiltä olen kuullut kehuja Tinderin toimivuudesta myös kinkyjen kumppanien etsimisessä, mutta Suomessa ei ilmeisesti hirveästi jakseta tekstejä lukea :)
-
Oliko kyseessä kinkysuhde? Ulkomailla asuvilta frendeiltä olen kuullut kehuja Tinderin toimivuudesta myös kinkyjen kumppanien etsimisessä, mutta Suomessa ei ilmeisesti hirveästi jakseta tekstejä lukea :)
Nope, ihan vaniljasuhde oli kyseessä :) En tiedä toimisko paremmin jos rohkeasti kertoisi olevansa kinkeyteen kallellaan.
-
KNKI lienee kinkyversio Tinderistä... ;)
-
KNKI lienee kinkyversio Tinderistä... ;)
Hieman olisi vielä tarvetta saada sovellukselle lisää käyttäjiä :) Android-latausten lukumäärä on 500 - 1000. Sovelluksen idea on hyvä. Toivottavasti löytää käyttäjänsä.
-
Mulla tökkäsee KNKI-sovelluksissa se että kun ei pelkkää seksiseuraa ole hakemassa niin tuntuisi vähän pösilöltä etsiä lähtökohtasesti kinkyä seuraa ja sit katsoa jos muutkin puolet natsaa :) Ehkä mun pitää antaa sille mahdollisuus.
-
Mulla tökkäsee KNKI-sovelluksissa se että kun ei pelkkää seksiseuraa ole hakemassa niin tuntuisi vähän pösilöltä etsiä lähtökohtasesti kinkyä seuraa ja sit katsoa jos muutkin puolet natsaa :) Ehkä mun pitää antaa sille mahdollisuus.
Mulle henkilökohtaisesti ainakin kinky puoli on sen verran vahva osa luonnetta että pakko lähteä siltä kannalta jossa kumppanin täytyy ehdottomasti olla sopivalla tavalla kinky ja sitten koitetaan natsata muutkin ominaisuudet. Vaniljasuhteesta ei vaan tule tulemaan mitään niin sitä on turha edes etsiä.
-
Huoh.. Kirjoitin rivi tolkulla tekstiä.. Sit totesin ettei just nyt oo mun murheeni ja painoin deleteä.. :)
-
Mulla tökkäsee KNKI-sovelluksissa se että kun ei pelkkää seksiseuraa ole hakemassa niin tuntuisi vähän pösilöltä etsiä lähtökohtasesti kinkyä seuraa ja sit katsoa jos muutkin puolet natsaa :) Ehkä mun pitää antaa sille mahdollisuus.
Mulle henkilökohtaisesti ainakin kinky puoli on sen verran vahva osa luonnetta että pakko lähteä siltä kannalta jossa kumppanin täytyy ehdottomasti olla sopivalla tavalla kinky ja sitten koitetaan natsata muutkin ominaisuudet. Vaniljasuhteesta ei vaan tule tulemaan mitään niin sitä on turha edes etsiä.
Vähän sama juttu, vaniljasuhteen onnistuminen pitkän päälle siinä ja siinä. Mutta valtaosa niistä kinkyistä suhteista on lähtenyt jostain ns. vaniljaisista merkeistä, kunnes sitten. Kannattaa muistaa, että valtaosa kinkymmistä asioista tykkäävistä ihmisistä on autuaan tietämättömiä näistä alan foorumeista sun muista.
-
En ole aikaisemmin tänne kirjotellut mutta jostakin se on pakko aloittaa. Mietin pitkään että tuonko mitään lisäarvoa tähän keskusteluun mutta ajattelin huvin vuoksi tuoda esille hieman omia kokemuksiani. Teen varmaan jonkin avautumispostin jonnekkin muualle tässä jossakin vaiheessa mutta tässä sanottakoon että liityin vastikään sivustolle kahdesta syystä: seuranhaku ja jonkinasteinen "vertaistuki". :P
Mitä tulee seuranhakuun, eipä teidän kommentit ja mitä tuolla deittipalstalla lueskellut, kauheesti kannusta vaikka enköhäks mä jossaki vaiheessa sinne jotakin kirjoittele :) Eniveis, halusin vaan jakaa vähän kokemuksia näistä muista vaihtoehdoista. Olen käyttänyt tässä viimeaikoina Tinderiä aika aktiivisesti ja käynyt monilla deiteillä, tapaillut joitakin hieman pidemmänkin aikaa. Ja kyllä on todettava että ehkä johtuen viimeaikojen trendeistä aika iso osa naisista joita olen tavannut ovat olleet enemmän tai vähemmän kiinnostuneita kinkymmistä jutuista. MUTTA. Ongelma on ja aina ollut se että millä tasolla operoidaan. En ole todellakaan mikään idiootti ja ikää on jo kertynyt sen verran että luulisi että ymmärtäisin asioita jo hieman kypsemmin joten en todellakaan yritä tuputtaa mitään tai viedä asioita muutoin liian pitkälle, ongelmaksi muodostuu usein ihan se että suhteeni näihin "poikkeaviin" seksuaalisiin asioihin on aivan liian diippi. En tiedä onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Voin mainita muutaman esimerkin: nainen kertoo olevansa hieman "pervo" ja haluavansa keskustella seksistä ja seksuaalisuudesta hieman syvällisemmin. Hän tiedustelee onko minulla fetissejä ja millaisesta seksistä pidän. Vastaan lopulta todella kesysti kertomalla että pidän alistamisesta ja sitomisjutuista, mainitsen jotakin shibari-juttuja ja näytän seinälläni roikkuvan lemppari fetish-taiteilijan (todella kesyn) piirroksen. Tämä on liikaa! olen jonkin sortin "pro" ja muija ahdistuu tästä. Tiedän liikaa aiheesta, se tekee minusta pelottavan. Ja sama on toistunut useita kertoja. Olen kuullut eräältä naiselta jälkikäteen, jota tapailin muutaman kuukauden, että häntä pelotti kun hän näki kuvan ensimmäisen kerran seinälläni vaikka hän piti siitä esteettisesti.
Lisäksi vaikuttaa siltä että aika iso osa naisista (suurin osa ottanut esille sen jossakin vaiheessa, en osaa sanoa johtuuko minusta vai onko yleinen trendi mainita siitä jokaiselle miehelle kenet tapaavat) on lukenut 50 shades-kirjasarjan, johon he perustavat tietämyksensä aiheesta. Tavallaan se on ihan mielenkiintoista, tavallaan hieman huvittavaa kun itseä on verrattu mr. Grayhin. En ole lukenut kyseisiä kirjoja joten en voi arvostella niiden sisältöä, olen katsonut kuitenkin leffan ja perstuntuma on että asiat on yliromantisoitu. Ja vaikka aluksi ehkä ajattelin tällaisia vertauksia jopa hieman imartelevina, tulin pian siihen tulokseen että ne eivät sitä ole. Se on vain stereotypia jota vasten vertailu tehdään sillä se on myös ainoa vertailukohta. Se ja ne hullut exät jotka ovat menneet liian pitkälle ja jotka eivät kuitenkaan olleet naisten mielestä edes lähelläkään niin "kinkejä" kuin allekirjoittanut. Tämä mielestäni ihan ymmärrettävästi ruokkii pelkoja ja johtaa tilanteeseen missä on vaikea suhtautua asiaan. Ennen tällaista trendiä, tilanne ole mielestäni hieman toisenlainen. Oli vain vähän "pervo", joku ahdistui joku ei. Toisaalta odotustaso oli huomattavasti alhaisempi yleensä (puhun nyt ihan vanilloista), asiaa joko ei tunnettu tai tiedostettu. Koska nyt homma on mennyt täysin mainstreamiksi se ei olekaan välttämättä hyvä asia, monet kuvittelevat ymmärtävänsä ja ennakkoluulot ovat yhä voimakkaasti edelleen läsnä. "Normaaliuden" raja on vain shiftannut, yhä edelleen ne meistä jotka ylittävät sen ovat "pervoja".
En halunnut tässä kohdassa avautua liikaa mutta valotettakoon hieman taustojani jotta mittasuhteet tulevat paremmin ymmärretyiksi. Jo lapsena löysin itsessäni sadistin, en tiedä miksi olen tällainen mutta vuosien varrella olen oppinut hyväksymään asian. Alistaminen ja satuttaminen kulkevat käsi-kädessä minun seksuaalisuudessani. Sadisti, kuka häntä ymmärtää? Omat kokemukseni kinky-piireistä ovat olleet hieman ristiriitaisia juuri tämän takia, nuorempana en kokenut saavani ymmärrystä edes muiden kinkyjen parista ja viimeaikaiset kokemukseni ovat toistaneet saman skenaarion. En halua olla ylimielinen enkä halua loukata tai vähätellä tässä ketään, mutta veikkaan että täälläkin on paljon niitä jotka eivät ole täysin sinuja oman sadistisuutensa kanssa ja ehkä verhoavat sen jollakin tavalla. Ja asia on täsyin ymmärrettävä, itselläni meni ainakin vuosia sen hyväksymisessä. On helpompi hyväksyä että haluaa alistaa tai alistua, se tuntuu luonnolliselta tai nähdä satuttaminen vain alistamisen osana (jota se toki myös on). Mutta kun pääsee pisteeseen missä toisen kärsimys ja tuska on kiihottavaa ja aiheuttaa sellaisia sensaatioita mitä ei mistään muualta voi saada homma muuttuu parisuhteessa hieman hankalaksi. Ihmisellä on kuitenkin olemassa itsesuojeluvaisto ja on selvää että tällaiset asiat ovat pelottavia, luottamuksen täytyy olla ihan eri luokkaa kuin normaalisti. Vielä kun tuntuu että hellyys ja julmuus sekoittuu ja kääntyy ympäri, kun tulisi olla hellä tekee mieli olla julma. Joskus taas kun ehkä olisi parempi olla julma, on liian hellä :)
Ja niinkuin monet ovat jo maininneet, tämä on vain seksuaalisuuteen liittyvä asia ja vaikka se iso osa elämää onkin ja ainakin itse olen hyvin seksuaalinen, ei se ole ainoa asia jonka tulee mätsätä. Se vain luo tilanteita missä ihmiset joiden kanssa kemiat ovat muutoin täysin kunnossa eivät voi ymmärtää tätä puolta ollenkaan ja toisaalta mikäli sattumalta joku on sinut tämän asian kanssa, voi olla ettei muutoin ole mitään muuta common groundia. Toivosta ei kannata koskaan luopua. Toisaalta realiteetit on hyvä tiedostaa. Kuulen jatkuvasti kuinka minuakin kehotetaan olemaan avoimempi sillä eletään liberaalissa, seksuaalisesti vapautuneessa yhteiskunnassa :P En uskalla edes täällä olla täysin avoin koska tiedän että ihmiset eivät todellakaan ole niin vapautuneita kuin luulevat olevansa (toivon btw olevani väärässä).
Tsekkasin btw tuota KNKI-sovellusta, ei siel näyttäny olevan kuin jenkkejä ja muutama ruotsalainen jos filtteröi lokaation perusteella. Käyttääkö kukaan suomessa?
Sori pitkä sepustus, ketjun lukeminen herätti ajatuksia jotka nyt tulivat esille näin :P
-
^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.
-
^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.
Niinpä. Senpä takia mä tännekkin tulin kurkkimaan :)
Ongelma vaan on siinä että piirit on lopulta pienet ja täällä ihmiset vaa valittaa miten seuranhaku ei toimi.
Mutta yrittänyttä ei laiteta, oon täysin avoimin mielin kyllä liikkeellä. :P
-
^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.
Oli muuten ihan jäätävä hitti kun tein kinkyprofiilin Tinderiin. :)
-
^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.
Niinpä. Senpä takia mä tännekkin tulin kurkkimaan :)
Ongelma vaan on siinä että piirit on lopulta pienet ja täällä ihmiset vaa valittaa miten seuranhaku ei toimi.
Mutta yrittänyttä ei laiteta, oon täysin avoimin mielin kyllä liikkeellä. :P
Piirit ei oikeesti oo pienet, Suomi on iso ja perverssi paikka. Baarissa käy ihan prosentti porukasta. Oma ykkösfoorumin on aina ollut Iskuri, ja nyt ulkomailla sitten Tinder. Fetlife ja Baari on aina olleet mulle ihan tyhjiä arpoja, koska en ole vakkari. Okei, nykyään Fetlifen inbox on toki täynnä kyselijoitä, koska olen oikeasti mukana jossain järjestössä, mutta sitä ennen ainakin, kun ei sitä ole suunniteltu seuranhakuun.
-
^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.
Oli muuten ihan jäätävä hitti kun tein kinkyprofiilin Tinderiin. :)
Naisilla toimii kuulemma tosi hyvin :) Miehil ei oikee, koirakuvat on kai se juttu mil pitää mennä ;)
Laitoin kerran testiksi instaan yhden "vihjailevan" kuvan, kaulapanta ja linkkasin Tinder-profiiliin. Johti ainoaan kesken chattimisen tapahtuneeseen unmatchiin, kun tyttöparka ilmeisesti eksyi katselemaan profiilin instakuvia :P Kiinnostaa kyllä tietää jos jollakin miehellä on toiminut tällainen? :)
-
^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.
Oli muuten ihan jäätävä hitti kun tein kinkyprofiilin Tinderiin. :)
Naisilla toimii kuulemma tosi hyvin :) Miehil ei oikee, koirakuvat on kai se juttu mil pitää mennä ;)
Laitoin kerran testiksi instaan yhden "vihjailevan" kuvan, kaulapanta ja linkkasin Tinder-profiiliin. Johti ainoaan kesken chattimisen tapahtuneeseen unmatchiin, kun tyttöparka ilmeisesti eksyi katselemaan profiilin instakuvia :P Kiinnostaa kyllä tietää jos jollakin miehellä on toiminut tällainen? :)
Kyllä ainakin yhdellä tietämälläni on toiminut suht hyvin.
-
^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.
Oli muuten ihan jäätävä hitti kun tein kinkyprofiilin Tinderiin. :)
Naisilla toimii kuulemma tosi hyvin :) Miehil ei oikee, koirakuvat on kai se juttu mil pitää mennä ;)
Laitoin kerran testiksi instaan yhden "vihjailevan" kuvan, kaulapanta ja linkkasin Tinder-profiiliin. Johti ainoaan kesken chattimisen tapahtuneeseen unmatchiin, kun tyttöparka ilmeisesti eksyi katselemaan profiilin instakuvia :P Kiinnostaa kyllä tietää jos jollakin miehellä on toiminut tällainen? :)
Kyllä ainakin yhdellä tietämälläni on toiminut suht hyvin.
Pitää ehkä taas kokeilla, oletan että matchien määrä laskee huomattavasti tosin. Kärsivällisyys on aina valttia näissä jutuissa :)
Onko tietoa siitä miten asia on profiilissa esitetty? Meinaan että kuvissa, profiilitekstissä, sekä-että? Yksityiskohdilla on suuri merkitys lopulta.
-
En ole aikaisemmin tänne kirjotellut mutta jostakin se on pakko aloittaa. Mietin pitkään että tuonko mitään lisäarvoa tähän keskusteluun mutta ajattelin huvin vuoksi tuoda esille hieman omia kokemuksiani. Teen varmaan jonkin avautumispostin jonnekkin muualle tässä jossakin vaiheessa mutta tässä sanottakoon että liityin vastikään sivustolle kahdesta syystä: seuranhaku ja jonkinasteinen "vertaistuki". :P
Vertaiskitinä on aina hyvästä. Sikspä tämä subi tyytyy vaan toteamaan, että happamia on silakat, pihlajanmarjat ja pettymykset niellä. No joo joku sen täällä(kin) viisaasti totes, et eiku leuka rinnas kohti uusia pettymyksiä.
-
Halusin ottaa kantaa virtuaaliseen seuranhakuun.
Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.
Etsiessämme seuraa sähköisistä kanavista peilaamme potentiaalista kumppaniehdokasta toivelistaamme vasten. Jokainen särö mielikuvassamme on syy hylätä toinen. Kuva on huono, ei kiitos. Vastapuoli ei osannut kirjoittaa sitä mitä odotin - ei siis osannut lukea ajatuksiani, ei kiitos. En ihastunut kirjoitukseen, ei kiitos. Kaikki tunnistavat varmasti edelliset ajatukset ja niitä on kilokaupalla lisää. Vaatimuksia luonnollisesti saa olla. Harva parikymppinen nainen haluaa loppujen lopuksi oikeasti isänsä ikäistä seuraa. Jos olen elämäni kunnossa oleva fitness-typy, tuskin tulisin toimeen itseään sohvalla lihottavan miehen kanssa. Toisaalta, kaikilla meillä on fetissimme. Ehkä joku supersporttinen mallineito haluaa litistyä paskalta haisevan norsun alle. Vastaavasti hyvin menestynyt ja komea mies voi nauttia alkoholisoituneen ja hampaat menettäneen rusinan panemisesta. Olihan sillä kuitenkin ne nuoruuden kuvat ihan kivoja sillä saitilla.
Ne miehet, jotka ovat harrastaneet nettitreffailua tietävät todennäköisesti miltä tuntuu tulla torjutuksi yhden viestin ja parin kuvan perusteella. Useimmiten saatu vastaus on pelkkää tuulen huminaa. Silloin, kun vastaus saapuu, se on aivan liian usein lyhyt ja ytimekäs tyrmäys ”Sori, mut et oo yhtään mun tyylinen”. Viimeisen on kirjoittanut todennäköisesti ihminen, joka haluaa vastata kohteliaasti ajattelematta pätkääkään miltä vastapuolesta tuntuu tulla tyrmätyksi parin kuvan ja yhden viestin takia. Houkutus vastata kirjoittajalle, että ”Haista sä ämmä paska” tai ”tapa ittes lehmä” tai jotain yhtä runollista on suuri. Mikä sai moisen angstin purskahtamaan sisältäni kuin tulehtuneen finnin selästäni? Räjähdin, koska persoonani tyrmättiin ilman tutustumista. Räjähdin, koska olin odottanut dialogin alkua enkä loppua. Nettitreffailu on miehille erityisen julmaa. Naiset huutavat huomiota ja vaativat, että miesten tulee panostaa viesteihin. Miehet lähettävät satoja viestejä eri naisille saamatta edes yhteen kymmenestä vastausta. Vielä harvempi viesti johtaa tapaamiseen. Vittu, Mika Waltarikaan ei ole ollut yhtä tuottelias ja luova uransa aikana kuin mitä keskiverto nettitreffaaja mieheltä odotetaan, ainakin jos yhdistetään naisten vaatimukset persoonallisuudesta ja yksilöllisyydestä sekä miesten tarvittu panostus. Komealla naisia viehättävällä olemuksella ja hyvillä kirjoitustaidoilla pärjää luonnollisesti paremmin.
En voi kuitenkaan jättää tätä alustusta miesten asemasta vollottamiseen. Niitä viestejä satelee naisille aivan liikaa. Mistä itse valitsisin jos saisin sata vastausta ilmoitukseeni? Kenen viestin valitsisin? Niinpä! Asettuessani naisten asemaan voisin toimia kuten kuka tahansa. Ensimmäisen valintakierroksen teen puhtaasti kuvien perusteella. Jos joku viesti nopealla ensilukemisella nousee ylitse muiden, niin saattaisin lisätä sen prioriteettilistalleni. Nopealla vilkaisulla karsisin joukosta myös selkeästi hakukriteereihini sopimattomat. Mitä tapahtuisi pitkällä tähtäimellä, kun kävisin läpi ilmoituksia? Voin vain kuvitella tyypitteleväni ilmoituksia, setämies, setämies, setämies, perheellinen, perheellinen, perheellinen, seksiseuraa, seksiseuraa ja vielä kerran seksiseuraa. Mikä vittu miehiä oikein vaivaa! No mutta, vihdoin sitten päästiin siihen joukkoon jossa on potentiaalia. Mitkäs ne mun kriteerit olivatkaan?
Mikä tässä asetelmassa oikein mättää? Kun sukellan kärjistämisen, provosoinnin ja itsesäälin tuolle puolen, niin tulen väkisinkin johtopäätökseen asenteidemme toimimattomuudesta. Netissä kaikki ovat potentiaalisia kumppaneita. Pakonomainen elämänkumppanin etsiminen ja kaiken maailman Iltasanomien ja muiden roskalehtien keittiöpsykologia parin etsinnästä sumentaa ajattelumme. Luulemme pinnallisesti, että tuleva kumppanimme on silmää miellyttävä kuva ja vähintään tietty prosenttiosuus toivelistastamme sekä kirjoittelusta pursuavaa ”kemiaa”.
Suurin osa ihmisistä tapaa edelleen arjen askareiden yhteydessä. Miksi? Harrastuksissa, töissä, kaupassa ja niin edelleen tutustumme ihmisiin kasvotusten. Emme kirjoita jokaiseen tapaamiseen listaa ennakko-odotuksista, jos kirjoitat niin mene lääkäriin. Emme ajattele jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina, jos ajattelet niin mene lääkäriin. Mielemme ollessa avoin mahdollisuus kultajyvän löytämiseen kasvaa. Arjessa saatamme ihastua ihmisiin vasta myöhemmin. Ensivaikutelmaltaan kömpelö ihminen paljastuukin tutustuessa herttaiseksi ja ihastuttavaksi ihmiseksi. Liika kiltteys ei enää olekaan se hylkäämiseen johtava ominaisuus. Hieman epätäydellinen ulkoinen olemus peittyy muiden ominaisuuksien alle. Tosielämässä unohdamme ennakko-odotuksemme ja annamme näin ihmisille todellisen mahdollisuuden. Tutustumme ihmisiin oikeasti. Kevyttä dialogia syntyy naisten ja miesten välille jatkuvasti.
Niin kauan kuin emme ymmärrä aidon tutustumisen ja avoimuuden merkitystä ihmisten kohtaamisissa teemme itsellemme karhunpalveluksen, oli se sitten netissä tai tosielämässä. Oman kodin turvassa ja ihmeellisen internetin välityksellä asiat vain tuppaavat vääristymään.
-
Ne miehet, jotka ovat harrastaneet nettitreffailua tietävät todennäköisesti miltä tuntuu tulla torjutuksi yhden viestin ja parin kuvan perusteella. Useimmiten saatu vastaus on pelkkää tuulen huminaa. Silloin, kun vastaus saapuu, se on aivan liian usein lyhyt ja ytimekäs tyrmäys ”Sori, mut et oo yhtään mun tyylinen”. Viimeisen on kirjoittanut todennäköisesti ihminen, joka haluaa vastata kohteliaasti ajattelematta pätkääkään miltä vastapuolesta tuntuu tulla tyrmätyksi parin kuvan ja yhden viestin takia. Houkutus vastata kirjoittajalle, että ”Haista sä ämmä paska” tai ”tapa ittes lehmä” tai jotain yhtä runollista on suuri. Mikä sai moisen angstin purskahtamaan sisältäni kuin tulehtuneen finnin selästäni? Räjähdin, koska persoonani tyrmättiin ilman tutustumista. Räjähdin, koska olin odottanut dialogin alkua enkä loppua. Nettitreffailu on miehille erityisen julmaa. Naiset huutavat huomiota ja vaativat, että miesten tulee panostaa viesteihin. Miehet lähettävät satoja viestejä eri naisille saamatta edes yhteen kymmenestä vastausta. Vielä harvempi viesti johtaa tapaamiseen. Vittu, Mika Waltarikaan ei ole ollut yhtä tuottelias ja luova uransa aikana kuin mitä keskiverto nettitreffaaja mieheltä odotetaan, ainakin jos yhdistetään naisten vaatimukset persoonallisuudesta ja yksilöllisyydestä sekä miesten tarvittu panostus. Komealla naisia viehättävällä olemuksella ja hyvillä kirjoitustaidoilla pärjää luonnollisesti paremmin.
Olet oikeassa siinä että nettideittaus on hankalaa ja epäreilua. Itse koen että se muistuttaa hyvin pitkälle työnhakua. Voit olla vaikka kuinka hyvä potentiaalinen työntekijä mutta se työnsaaminen on täysin arpapeliä mikäli et erotu massasta. Sama tilanne on netissä, etenkin miehillä, kun naisille tulee niitä ehdotuksia ihan valtavat määrät. Jos haluat profiloitua pertti perusmieheksi niin joku pertin etsijä saattaa toki klikata sattumalta juuri sinua eikä jotain toista niistä sadoista muista perteistä, jos hyvin käy.
Näin naisena antaisinkin vinkin että kannattaa profiloitua jotenkin. Miten? No, ehkä haluat antaa vähän kärjistetymmän kuvan persoonastasi, jolloin et kumarra kaikille mutta saatat kiinnostaa juuri niitä jotka hakevat Sinunlaistasi henkilöä. Jos olet nörtti niin älä teeskentele menestyvää bisnesmiestä. Jos olet businessdude niin älä esitä mitään muuta. Esim. tinderissä sen ensimmäisen kuvan pitäisi viestittää SINUN YDINTÄSI. Haastavaa, mutta mahdollista. Haluat olla eduksesi kuvassa mutta myös ilmentää persoonaasi. Nörtti voisi poseerata tietokonekuulokkeet päässä mutta siisteissä vaatteissa. Businessdude vaikka rennon oloisena jonkin yritysrakennuksen edessä. Jos rakastat koiria ja se on tärkein harrastuksesi, haluat ehkä vihjata koirarakkauteesi ottamalla kuvasi koiran lenkkipolulta.
Toinen piirre joka karkoittaa sekä työnantajan että potentiaalisen kumppanin on epätoivoisuus. Se pitää kätkeä tai kitkeä. Vaikka haluisi enemmän kuin mitään muuta alkaa seurustelemaan, niin ei pidä olla LIIAN innokas ja päällekäyvä. Tuntemattoman ihmisen ollessa kyseessä tämä on vain pelottavaa...
Mikä tässä asetelmassa oikein mättää? Kun sukellan kärjistämisen, provosoinnin ja itsesäälin tuolle puolen, niin tulen väkisinkin johtopäätökseen asenteidemme toimimattomuudesta. Netissä kaikki ovat potentiaalisia kumppaneita. Pakonomainen elämänkumppanin etsiminen ja kaiken maailman Iltasanomien ja muiden roskalehtien keittiöpsykologia parin etsinnästä sumentaa ajattelumme. Luulemme pinnallisesti, että tuleva kumppanimme on silmää miellyttävä kuva ja vähintään tietty prosenttiosuus toivelistastamme sekä kirjoittelusta pursuavaa ”kemiaa”.
Tässä olen osittain samaa mieltä. Ketään ei pidä suoralta käsin tyrmätä vaikkei heti olekaan onnistunut antaa itsestään säväyttävää kuvaa. Tuntematon ihminen ei halua eikä voi laittaa kaikkia korttejaan heti pöytään, eikä se kannattaisikaan. On siis pakko tutustua edes vähän lähemmin ennen kuin voi varmasti sanoa ettei kiinnosta. Ongelmana on tosin se, että etenkin naiset saavat niin valtavat määrät niitä treffipyyntöjä jne joten kaikkia ei vain voi tavata.
Osalla ihmisiä on myös ihan todella surkea tutka. Tytöt etsivät "kunnollista poikaystävämateriaalia" kuvista joissa mies poseeraa paidatta kännissä fitnessmimmien välissä. Kiva jos löytyy oikeanlainen mutta ei välttämättä mikäli kuva antaa edes pientä osviittaa tyypin persoonasta...
Yksi ongelma on myös ehkä se, että ne ihmiset jotka hakevat netin kautta seuraa eivät välttämättä ole niitä sosiaalisesti lahjakkaimpia jos eivät ole muualtakaan sitä seuraa löytäneet... Vaikka netissä on paljon kunnon tyyppejä ja fiksuja mukavia kavereita niin siellä on myös hieman suurempi osuus niitä tunareita jotka vääristävät tilastoja.
Suurin osa ihmisistä tapaa edelleen arjen askareiden yhteydessä. Miksi? Harrastuksissa, töissä, kaupassa ja niin edelleen tutustumme ihmisiin kasvotusten. Emme kirjoita jokaiseen tapaamiseen listaa ennakko-odotuksista, jos kirjoitat niin mene lääkäriin. Emme ajattele jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina, jos ajattelet niin mene lääkäriin. Mielemme ollessa avoin mahdollisuus kultajyvän löytämiseen kasvaa. Arjessa saatamme ihastua ihmisiin vasta myöhemmin. Ensivaikutelmaltaan kömpelö ihminen paljastuukin tutustuessa herttaiseksi ja ihastuttavaksi ihmiseksi. Liika kiltteys ei enää olekaan se hylkäämiseen johtava ominaisuus. Hieman epätäydellinen ulkoinen olemus peittyy muiden ominaisuuksien alle. Tosielämässä unohdamme ennakko-odotuksemme ja annamme näin ihmisille todellisen mahdollisuuden. Tutustumme ihmisiin oikeasti. Kevyttä dialogia syntyy naisten ja miesten välille jatkuvasti.
Itse kannatan ihan kasvokkain tutustumista, jos mahdollista. Argumentoisin tosin että jos on haku päällä niin mikään ei estä tarkastelemasta jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina :D Voi olla hyväkin jossain määrin herätellä ajatuksia toisen ihmisen kohtaamisesta ja mielikuvaharjoittelulla tarkastella omaa tilannettaan.
Mutta on myös niitä ihmisiä jotka eivät arjessa tapaa toista sukupuolta (tai omaansa) lähes koskaan, johtuen asuinpaikasta, työpaikasta tai muusta. Tällöin nettitreffailu valitettavasti on se järkevin keino tutustua uusiin ihmisiin. Se vain vaatii pitkäjänteisyyttä että käy läpi kymmeniä epäsopivia kunnes kohtaa sen aidosti kiinnostavan henkilön. Ja apuna tässä kannattaa mieluusti käyttää jotain järkevää ystävää joka voi olla avuksi oikean henkilön etsimisessä, mikäli juuri sinun tutkasi olisikin harvinaisen surkea :D
-
Näin naisena antaisinkin vinkin että kannattaa profiloitua jotenkin. Miten? No, ehkä haluat antaa vähän kärjistetymmän kuvan persoonastasi, jolloin et kumarra kaikille mutta saatat kiinnostaa juuri niitä jotka hakevat Sinunlaistasi henkilöä. Jos olet nörtti niin älä teeskentele menestyvää bisnesmiestä. Jos olet businessdude niin älä esitä mitään muuta. Esim. tinderissä sen ensimmäisen kuvan pitäisi viestittää SINUN YDINTÄSI. Haastavaa, mutta mahdollista. Haluat olla eduksesi kuvassa mutta myös ilmentää persoonaasi. Nörtti voisi poseerata tietokonekuulokkeet päässä mutta siisteissä vaatteissa. Businessdude vaikka rennon oloisena jonkin yritysrakennuksen edessä. Jos rakastat koiria ja se on tärkein harrastuksesi, haluat ehkä vihjata koirarakkauteesi ottamalla kuvasi koiran lenkkipolulta.
Ehdottaisin tässä asiassa radikaalia uudelleensuunnittelua. Naiset voisivat hieman aktivoitua treffailun ihmeellisessä maailmassa. Miehiä on pyydetty iät ja ajat muuttumaan, mutta mikään ei ole lopulta parantunut. Eli olisikohan nyt naisten vuoro muuttua? ;)
-
Ehdottaisin tässä asiassa radikaalia uudelleensuunnittelua. Naiset voisivat hieman aktivoitua treffailun ihmeellisessä maailmassa. Miehiä on pyydetty iät ja ajat muuttumaan, mutta mikään ei ole lopulta parantunut. Eli olisikohan nyt naisten vuoro muuttua? ;)
Mähän tunnen paljon deittailevia naisia :) Ja ongelma on siis heissäkin osittain. Jos laittaa tissiherutuskuvan profiilikuvaksi niin saa peräänsä pääasiassa seksinvonkaajia. Mutta älykäs ihminen keksii keinot hankalissakin olosuhteissa :P Tai sitten vaan aloittaa väsytystaktiikan...
-
No joo. Jos mies saa pakit nettideitissä yhden viestin perusteella niin sehän on positiivista. Voisihan se nainen jättää vastaamattakin.
Juu, mulla aikanaan nettideittailussa toi vastaussuhde oli kyllä aika paljon parempi kuin tuo 1/10. Sivuraiteella, täällä baarissa vastausprosentti on käytännössä ollut lähes sata, hieno juttu.
Sen verran voisin omien värittyneiden näkemysteni ja kokemusteni perusteella todeta että netti ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen eikä reilu. Tasa-arvoa rikkoo nimenomaan se että netti vääristää naisten mielikuvaa omista mahdollisuuksistaan ja toisaalta asettaa miehet merkittävästi heikompaan asemaan kuin livekohtaamisissa. Naisille tuo on erityisen epäreilua koska se hidastaa heidän sopeutumistaan "markkina-arvoonsa". Laamasilla vois tietty huudattaa jengiä mut just nyt ei jaksa.
-
Sen verran voisin omien värittyneiden näkemysteni ja kokemusteni perusteella todeta että netti ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen eikä reilu. Tasa-arvoa rikkoo nimenomaan se että netti vääristää naisten mielikuvaa omista mahdollisuuksistaan ja toisaalta asettaa miehet merkittävästi heikompaan asemaan kuin livekohtaamisissa. Naisille tuo on erityisen epäreilua koska se hidastaa heidän sopeutumistaan "markkina-arvoonsa". Laamasilla vois tietty huudattaa jengiä mut just nyt ei jaksa.
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa :D
-
Sen verran voisin omien värittyneiden näkemysteni ja kokemusteni perusteella todeta että netti ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen eikä reilu. Tasa-arvoa rikkoo nimenomaan se että netti vääristää naisten mielikuvaa omista mahdollisuuksistaan ja toisaalta asettaa miehet merkittävästi heikompaan asemaan kuin livekohtaamisissa. Naisille tuo on erityisen epäreilua koska se hidastaa heidän sopeutumistaan "markkina-arvoonsa". Laamasilla vois tietty huudattaa jengiä mut just nyt ei jaksa.
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa :D
Ottamatta kantaa markkina-arvoteorioihin tai vastaaviin, niin mielenkiintoista on, että miksi miehet ruikuttaa saamattomuudesta (parisuhde tai perä... ihan sama) jatkuvasti? Miehet siis voivat pahoin asian takia.
-
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa :D
Nyt on hiukan vaikea saada ajatuksestasi kiinni.
-
Ottamatta kantaa markkina-arvoteorioihin tai vastaaviin, niin mielenkiintoista on, että miksi miehet ruikuttaa saamattomuudesta (parisuhde tai perä... ihan sama) jatkuvasti? Miehet siis voivat pahoin asian takia.
On se kuulemma ikävä asia jos jää ilman pildee. Tutkitusti se myös vaikuttaa haitallisesti sekä eliniänodotteeseen että laatuun.
-
Sen verran voisin omien värittyneiden näkemysteni ja kokemusteni perusteella todeta että netti ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen eikä reilu. Tasa-arvoa rikkoo nimenomaan se että netti vääristää naisten mielikuvaa omista mahdollisuuksistaan ja toisaalta asettaa miehet merkittävästi heikompaan asemaan kuin livekohtaamisissa. Naisille tuo on erityisen epäreilua koska se hidastaa heidän sopeutumistaan "markkina-arvoonsa". Laamasilla vois tietty huudattaa jengiä mut just nyt ei jaksa.
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa :D
Ottamatta kantaa markkina-arvoteorioihin tai vastaaviin, niin mielenkiintoista on, että miksi miehet ruikuttaa saamattomuudesta (parisuhde tai perä... ihan sama) jatkuvasti? Miehet siis voivat pahoin asian takia.
On sinulla kyllä pointti, mutta itse pääasiassa tinderiä käyttäneenä voin sanoa että kyllä niitä deittejä tulee yllin kyllin välillä liikaakin. Naisten asenne on vain huvittava. Minulle on treffeillä kerrottu suoraan esim. kuinka paljon kyseinen tyttö saa viestejä ja "miehillä tilanne vissiin eri", totuus on että kyllä välillä ollut vaikeuksia fokusoida. Ja tarkoituksenani ei ole tässä kerskailla asialla vaan todeta että naiset elävät tässä kyllä harhassa jos kuvittelevat että miehenä ollaan täysin heidän armoillaan. Tosin olen kuullut että joissakin tapauksissa jotka johtivat treffeihin ja jopa tapailuun valikoiduin täysin randomilla muiden viestien joukosta, siis täsyin randomia usein sillä muijat ei jaksa filtteröidä aina vaan ottavat muutaman joka vaikuttaa ok:lta. Tuuripeliä siis! :P Mitä isommilla volyymeillä pelaa, sen todennäkösemmin saa aikaiseksi. Jos haluaa pelata volyymeillä, pitää tehdä itsestään myyvä ja siinä sitten on apuna ihan tutkimuksia että mikä toimii ja mikä ei. Se miten paljon kuvat kertovat totuudesta on suhteellisen irrelevanttia, suurin osa ei kyllä oman kokemukseni perusteella luota kuviin kovinkaan paljon vaan tekevät oletuksia niiden ohi (naiset ite kusettaa minkä ehtii, vanhoja kuvia, kuvakulmia jotka kätkevät lihavuuden jne). Kyllä ne ongelmat tulee sit iha muualta. Se että joku kirjoittaa olevansa ammatiltaan sitä tai tätä, heppatyttö tai whatever ei lopulta merkitse mitään. Se mitä olen itse huomannut ja monet ovat olleet tästä samaa mieltä, sekä miehet että naiset, on että hemmetin vaikeaa tehdä vaikutusta siten että toinen ei vain ottaisi jo seuraavaa potilasta. Suurin osahan pyörittää montaa casea kerrallaan ja rumba on loputon. Harva mimmi on tehny muhun kunnon vaikutusta syystä tai toisesta, itse olen välillä joutunut myös kokemaan sen että toista ei kiinnosta nähdä uudelleen vaikka itse olisin ehkä avoin sille. Muutaman kerran ollut molemminpuolista kiinnostusta, ongelma on että se on niin helppoa ottaa jo seuraavaa sisään jos tulee pienikin epäilys että toinen tekee niin, tai joku asia ei ihan vakuuta. Kaikki toimivat näin ja useat myöntävätkin että se johtaa siihen ettei toisessa hyväksytä mitään virheitä/puutteita. Se täydellinen on aina nurkan takana. Oma lukunsa on se kyynisyys joka on valloittanut ihmisten mielet. Eräskin tyttö kertoi minulle kuinka Tinder on paska koska se mahdollistaa luuseri-miesten yhteydenotot, luonnollista karsintaa ei näin tapahdu kun luusereiden ja heikon itsetunnon miesten sallitaan lähestyvän naisia sangen pienillä panoksilla ja menettämättä kasvojaan liikaa. Ja tämä tietysti pakottaa heidät tekemään ylimääräistä filtteröintiä joka on niin rasittavaa :P
Mun ongelma oli lähinnä se että kun olet käyttänyt söpöä koirakuvaa ja jauhanut peruspaskaa, käynyt deitillä ja yrittänyt kertoa itsestäsi kaiken sen oleellisen paitsi ehkä sen miks me tällä foorumilla ollaan ja kelannut että kaiken sen naisten 50 shades of gray -jauhannan jälkeen ehkä tässä on henkilö joka on aiheesta tosissaan kiinnostunut. Niin se illuusio katoaa hyvin pian. Sun ei kuulunukkaan tietää aiheesta niin paljon, naisen piti ehkä vähän kuin antaa sulle käteen ne välineet mitä haluavat sun käyttävän ja toteuttavan fantasiansa omilla ehdoillaan. Mies on vain työkalu, väline joita löytää netistä yllinkyllin lisää :P
Mutta välillä tilanteet on tosi huvittavia kyllä. Eräs tyttö ahdistui kirjahyllystäni (paljon kirjoja), sai kuulemma hänet tuntemaan itsensä tyhmäksi. Ja minusta hän ei edes ollut tyhmimmästä päästä. Netti on täynnä todella yksinkertaisia ja tavallisia naisia jotka kuvittelevat vaikka mitä itsestään. Valitettavasti epäsuhta on silti heidän puolellaan :P
-
^ Kannattaa ehkä tapailla muitakin kun vaniljanaisia tinderistä.
Niinpä. Senpä takia mä tännekkin tulin kurkkimaan :)
Ongelma vaan on siinä että piirit on lopulta pienet ja täällä ihmiset vaa valittaa miten seuranhaku ei toimi.
Mutta yrittänyttä ei laiteta, oon täysin avoimin mielin kyllä liikkeellä. :P
Piirit ei oikeesti oo pienet, Suomi on iso ja perverssi paikka. Baarissa käy ihan prosentti porukasta. Oma ykkösfoorumin on aina ollut Iskuri, ja nyt ulkomailla sitten Tinder. Fetlife ja Baari on aina olleet mulle ihan tyhjiä arpoja, koska en ole vakkari.
Tuon allekirjoitan täysin, että suurin osa kinkyistä tyypeistä ei näillä alan sivustoilla roiku. Itsekin olen todennut, että perus keskikaljabaarissa voi aivan yhtä hyvin sitä kinkyä seuraa löytyä, kuin täältä BDSM-baarista.
Sen sijaan tuosta vakkariudesta en ihan niin varmaksi sanoisi. Kannattaa muistaa, että foorumi on täynnänsä niitä nollan viestin profiileja, joita ei niin nämä vakkariudet kiinnosta.
Tinder olisi kiva pelata läpi mutta en mä jaksa opetella puhelinta niin paljoa käyttämään, että osaisin sellaisen sinne tehdä.
-
nagor on kyllä jäljillä.
Tosin toi koirakortti on deittimarkkinoiden natsikortti. Tinderissä aikanaan harmittelin sitä turhaa ajankulua kun nainen ei voinut suoraan laittaa ekaan kuvaan sitä koiraansa. Säästäisi paljon aikaa. Koirat ovat eläiminä pääsääntöisesti jees mutta se vaikutus minkä ne aiheuttavat emäntäänsä ajaa vääjäämättä parisuhdetta etsivän henkilön ulos. Ainakin jos D henkisestä ihmisestä on kyse - yksikään tuntemistani ei halua olla arvoasteikossa koiran alapuolella.
Tohon pervouden perusongelmaan vois ottaa kulmaa; pane kivoja naisia ja jos joku on hyvä pano ja muutenkin mukava, niin avarra tutkimusta pervoilun suuntaan. EI näyttämällä kuvia tai kirjallisuutta, vaan viemällä naista punkassa pikkuhiljaa pidemmälle.
BTW Tinder ei sinänsä lisää valkkaamista tai muuta juttuja, samalla tavalla tässäkin skenessä portinvartijamasterit pommittavat tulokkaat läpi ja osa käy aika laajan ringin koeajolla. Mikä ei haittaa sekään, ei ole pois multa.
-
nagor on kyllä jäljillä.
Tosin toi koirakortti on deittimarkkinoiden natsikortti. Tinderissä aikanaan harmittelin sitä turhaa ajankulua kun nainen ei voinut suoraan laittaa ekaan kuvaan sitä koiraansa. Säästäisi paljon aikaa. Koirat ovat eläiminä pääsääntöisesti jees mutta se vaikutus minkä ne aiheuttavat emäntäänsä ajaa vääjäämättä parisuhdetta etsivän henkilön ulos. Ainakin jos D henkisestä ihmisestä on kyse - yksikään tuntemistani ei halua olla arvoasteikossa koiran alapuolella.
Tohon pervouden perusongelmaan vois ottaa kulmaa; pane kivoja naisia ja jos joku on hyvä pano ja muutenkin mukava, niin avarra tutkimusta pervoilun suuntaan. EI näyttämällä kuvia tai kirjallisuutta, vaan viemällä naista punkassa pikkuhiljaa pidemmälle.
BTW Tinder ei sinänsä lisää valkkaamista tai muuta juttuja, samalla tavalla tässäkin skenessä portinvartijamasterit pommittavat tulokkaat läpi ja osa käy aika laajan ringin koeajolla. Mikä ei haittaa sekään, ei ole pois multa.
Toi koirajuttu on kyllä ongelma monessakin mielessä. Se tosiaan rajoittaa ja aiheuttaa hämminkiä. Mutta itse olen havainnut että koiranomistajat vieroksuvat sitä jos haluaisit naisesta oikean nartun kouluttaa, hakemaan palloa ja keppiä. ;) Vähän sama tuntuu olevan heppatytöillä pony-juttujen kanssa, ei natsaa koska eivät pääse irti kytköksistä omiin (rakkaisiin) harrastuksiinsa. Mutta ainahan niitä on poikkeuksiakin :P Toisaalta koira silti rajoittaa vähemmän kuin ne lapset (julmettu määrä yh-äitejä tinderissä).
Mutta olet kyllä helvetin oikeassa varmaan ton "ei kuvia ja kirjallisuutta" -suhteen. Ne on vähän liikaa monelle, vaikka itselle todella rakkaita asioita ja niin haluaisin jakaa sitä maailmaa kiinnostuneille. Voisi olla ihan kulttuuriteko esimerkiksi suositella fifty shades -fanille story of O:n lukemista. Mutta kuten tiedämme taiteen ja kulttuurin maailma on pohjaton kuten on ihmisen mielikuvituskin ja lopulta hyvä ajatus kääntyy itseään vastaan :P
-
Kyllä seuraa löytyy-menee vaan paikalliseen pubiin. Olin ihan ylösotettu kun kävin melko pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Ihmiset oli kohtuu kännissä,mutta pari entistä naapuria oli seurueineen ja mun ajatuksia käskettiin kuunnella jossain maailmanpoliittisessa keississä-tämä tuli kyllä niin puun takaa ettei ikinä. Toisaalta huomasin wc:stä tullessani, ettei pubissa ollut enää ketään omistajan pohjoiskorealaisen serkkupojan lisäksi.
Laasaset voisi tulla avuksi,jos eläisimme 1946 luvun aikoja,varmaankin- Suomi on muuttunut noista ajoista,imho. Toki ihan päin helvettiä täällä asiat :D
(Varoiksi lisäys: Pohjoiskorean poppoo on ollut täällä lähiössä kauemmin kuin meikä,ainakin 25 vuotta ;D )
-
Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.
No jaa, miksi sitten ihmisten koko ajan pariutuvat netissä tavattuaan? :)
Suurin osa ihmisistä tapaa edelleen arjen askareiden yhteydessä. Miksi? Harrastuksissa, töissä, kaupassa ja niin edelleen tutustumme ihmisiin kasvotusten. Emme kirjoita jokaiseen tapaamiseen listaa ennakko-odotuksista, jos kirjoitat niin mene lääkäriin. Emme ajattele jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina, jos ajattelet niin mene lääkäriin. Mielemme ollessa avoin mahdollisuus kultajyvän löytämiseen kasvaa. Arjessa saatamme ihastua ihmisiin vasta myöhemmin. Ensivaikutelmaltaan kömpelö ihminen paljastuukin tutustuessa herttaiseksi ja ihastuttavaksi ihmiseksi. Liika kiltteys ei enää olekaan se hylkäämiseen johtava ominaisuus. Hieman epätäydellinen ulkoinen olemus peittyy muiden ominaisuuksien alle. Tosielämässä unohdamme ennakko-odotuksemme ja annamme näin ihmisille todellisen mahdollisuuden. Tutustumme ihmisiin oikeasti. Kevyttä dialogia syntyy naisten ja miesten välille jatkuvasti.
En tiedä ikääsi, mutta suurin osa ainakaan päälle kolmikymppisistä, saatika tokan kierroksen nelikymppisistä EI tapaa arjen askareiden yhteydessä. Puhut nyt parikymppisistä. Nettitreffailu on oikeasti suurimmalle osalle ainoa tapa tavata ketään. Suurimman osan harrastuksissa ei tapaa yhtää ketään, ja oletko todella kuullut yhdestäkään suomalaisesta, joka on tavannut kumppaninsa kaupassa? Jos arjen askareissa pitäisi tavata, jäisi monelle vaihtoehdoksi duunikaverit ja lasten kaverien vanhemmat. Houkuttelevaa, eikö?
Mulle netti on aina, nuorenakin, ollut paras tapa tavata ihmisiä. Mä en anna livenä itsestäni "oikeaa" vaikutelmaa, vaan vedän puoleeni aivan vääränlaisia ihmisiä. Puhelias, sosiaalinen ja dominoiva henkilö, joka olen esim töissä tai kaveriporukassa, ei vastaa lainkaan sitä miestyyppiä, jonka kanssa tulen juttuun, eikä kerro mitään siitä, millainen haluan parisuhteessa olla. Tämän lisäksi minun seurustelukumppanityyppini, niin naiset kuin miehetkin, eivät yleensä viihdy kissanristiäisissä tai harrasta ryhmäharrastuksia, mutta heillä taas on aktiivinen verkkoelämä. En olisi tavannut yhtäkään ainutta kumppaniani livenä, mitenkään.
On pakko myös kommentoida siitä, että naisena joutuu valikoimaan, kelle vastaa, joskus aika pieninkin kriteerein. Se on totta. Ihan oikeasti, olen saanut parhaaseen Iskuri-ilmoitukseeni aivan hirveän määrän hyvin muotoiltuja pitkiä ja toisen mokoman päin helvettiä kynäiltyjä vastauksia. Vaikka muistaakseni kerroin ihan selvästi, etten ole mikään himmeä kaunotar tai lähelläkään mallinmittoja. Siellä oli varmasti HIRVITTÄVÄ määrä ihania miehiä, joille en voinut vastata, mutta mitä ihmettä siinä pitäisi tehdä, en mä voi varsinaisesti irtautautua päivätyöstäkään ja vastata pelkän sukupuolten tasa-arvon nimissä kaikille, jotka ovat kivoja. On vaan valittava, keskustella voi ihan parin ihmisen kanssa kerrallaan.
On totta, että netissä hyvin kirjoittavat voittavat. No can do. Sillä minutkin on hurmattu. No, baarissa sitten taas hyvännäköiset voittavat. Mä en saa mitenkään vedettyä itseeni baarissa huomiot (ainakaan ennen kuin avaan suuni).
Ja ihan kaikille täällä kuitenkin kumppani löytyy, kun vaan jaksaa etsiä itselleen oman foorumin oli se sitten verkossa tai fyysisessä maailmassa, ja vähän nähdä vaivaa, huolimatta siitä, onko niitä lähestyjiä se sata vai kaksi.
-
Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.
No jaa, miksi sitten ihmisten koko ajan pariutuvat netissä tavattuaan? :)
Suurin osa ihmisistä tapaa edelleen arjen askareiden yhteydessä. Miksi? Harrastuksissa, töissä, kaupassa ja niin edelleen tutustumme ihmisiin kasvotusten. Emme kirjoita jokaiseen tapaamiseen listaa ennakko-odotuksista, jos kirjoitat niin mene lääkäriin. Emme ajattele jokaista vastaantulevaa henkilöä potentiaalisena kumppanina, jos ajattelet niin mene lääkäriin. Mielemme ollessa avoin mahdollisuus kultajyvän löytämiseen kasvaa. Arjessa saatamme ihastua ihmisiin vasta myöhemmin. Ensivaikutelmaltaan kömpelö ihminen paljastuukin tutustuessa herttaiseksi ja ihastuttavaksi ihmiseksi. Liika kiltteys ei enää olekaan se hylkäämiseen johtava ominaisuus. Hieman epätäydellinen ulkoinen olemus peittyy muiden ominaisuuksien alle. Tosielämässä unohdamme ennakko-odotuksemme ja annamme näin ihmisille todellisen mahdollisuuden. Tutustumme ihmisiin oikeasti. Kevyttä dialogia syntyy naisten ja miesten välille jatkuvasti.
En tiedä ikääsi, mutta suurin osa ainakaan päälle kolmikymppisistä, saatika tokan kierroksen nelikymppisistä EI tapaa arjen askareiden yhteydessä. Puhut nyt parikymppisistä. Nettitreffailu on oikeasti suurimmalle osalle ainoa tapa tavata ketään. Suurimman osan harrastuksissa ei tapaa yhtää ketään, ja oletko todella kuullut yhdestäkään suomalaisesta, joka on tavannut kumppaninsa kaupassa? Jos arjen askareissa pitäisi tavata, jäisi monelle vaihtoehdoksi duunikaverit ja lasten kaverien vanhemmat. Houkuttelevaa, eikö?
Mulle netti on aina, nuorenakin, ollut paras tapa tavata ihmisiä. Mä en anna livenä itsestäni "oikeaa" vaikutelmaa, vaan vedän puoleeni aivan vääränlaisia ihmisiä. Puhelias, sosiaalinen ja dominoiva henkilö, joka olen esim töissä tai kaveriporukassa, ei vastaa lainkaan sitä miestyyppiä, jonka kanssa tulen juttuun, eikä kerro mitään siitä, millainen haluan parisuhteessa olla. Tämän lisäksi minun seurustelukumppanityyppini, niin naiset kuin miehetkin, eivät yleensä viihdy kissanristiäisissä tai harrasta ryhmäharrastuksia, mutta heillä taas on aktiivinen verkkoelämä. En olisi tavannut yhtäkään ainutta kumppaniani livenä, mitenkään.
On pakko myös kommentoida siitä, että naisena joutuu valikoimaan, kelle vastaa, joskus aika pieninkin kriteerein. Se on totta. Ihan oikeasti, olen saanut parhaaseen Iskuri-ilmoitukseeni aivan hirveän määrän hyvin muotoiltuja pitkiä ja toisen mokoman päin helvettiä kynäiltyjä vastauksia. Vaikka muistaakseni kerroin ihan selvästi, etten ole mikään himmeä kaunotar tai lähelläkään mallinmittoja. Siellä oli varmasti HIRVITTÄVÄ määrä ihania miehiä, joille en voinut vastata, mutta mitä ihmettä siinä pitäisi tehdä, en mä voi varsinaisesti irtautautua päivätyöstäkään ja vastata pelkän sukupuolten tasa-arvon nimissä kaikille, jotka ovat kivoja. On vaan valittava, keskustella voi ihan parin ihmisen kanssa kerrallaan.
On totta, että netissä hyvin kirjoittavat voittavat. No can do. Sillä minutkin on hurmattu. No, baarissa sitten taas hyvännäköiset voittavat. Mä en saa mitenkään vedettyä itseeni baarissa huomiot (ainakaan ennen kuin avaan suuni).
Ja ihan kaikille täällä kuitenkin kumppani löytyy, kun vaan jaksaa etsiä itselleen oman foorumin oli se sitten verkossa tai fyysisessä maailmassa, ja vähän nähdä vaivaa, huolimatta siitä, onko niitä lähestyjiä se sata vai kaksi.
Parille ihmiselle olen vastannut huutoon täällä ja heidän kanssaan on tavattukin. Omiin ilmoihini olen saanut todella nihkeästi vastauksia, mutta kyllä yksi juttu niistä kehkeytyi erinomaiseksi. Muuten en nettikansaa kiinnosta ollenkaan, vaan enemmistön olen löytänyt ihan livenä, joko bileissä tai jopa normibaarissa, tupareista puhumattakaan...
Mitä yritän sanoa, on se, etten virtuaalisesti kiinnosta ketään, mutta puhe-etäisyydellä taas saatan muuttua miellyttävämmäksi henkilöksi.
Mitä tulee tuohon dominoivuuteesi irl, niin juurikin kaltaisiasi naisia olen ihan vanilja'aikoinakin halunnut kaataa sänkyyn ja pistää heidät vikisemään. >:D
-
Muutamaan edelliseen kirjoitukseen kommentoin, että minä en löydä seuraa itselleni harrastuksistani, työpaikaltani enkä ravintoloista. Nettideittailu on liki ainoa mahdollisuus minulle, joka sekin tosin on erittäin vaikeaa. Minulla on ollut jo puolisen vuotta ilmoitukseni eräällä nettisivustolla, vastauksia olen saanut paljon ja paljon on myös täysin feikkejä, suurin osa. Halutaan alastonkuvia, halutaan puhelinnumeroita, halutaan että kirjoittaisin seksifantasioistani. En lähetä, en anna, en kirjoita. Muutamia miehiä olen tavannut, siis niitä todella suuria Mastereita, joiden ego tunkee kirjoiteltaessa liki työhuoneeseeni näyttöpäätteen kautta. Jotka ovat kaikenkokeneita ja kaikennähneitä ja "juuri sitä mitä sinä nainen olet hakemassa". Sitten kun tapaamme, niin se ego, kokemus ja näkemys lienevät jääneet auton takapenkille tai työpaikan pukuhuoneeseen. Ei sitä ainakaan mukana ole ollut. Yksikin totesi minulle, että ...En mä voi satuttaaa sua .... kun toisella tapaamisella olisi pitänyt jotakin sitten tehdäkin. Minä sitten tuota lohduttelin ja kirosin itsekseni tilannetta.
Minun ilmoitukseni on erittäin selvästi kirjoitettu, siinä lukee mitä minä haen ja millainen minä olen. Luetun ymmärtäminen on joillekin ilmeisesti mahdotonta. Muutaman sellaisenkin vastauksen olen saanut, jossa on suoraan ja rehellisesti kirjoitettu, että kirjoittaja on täysin kokematon näissä kuvioissa. Silloin olen vastannut, kiittänyt mielenkiinnosta mutta sanonut, jotta kiitos ei. En minä lähde itselleni Masteria kouluttamaan, vaan haen luontaisesti dominoivaa miestä itselleni. Se, että olen keski-ikäinen, pullea, tavallisen näköinen nainen, ei sinänsä ole asioita ollut estämässä, koska harvan vastaajan kanssa olen edes irl tavannut.
Eli kyllä, ainakin minulle seuran löytäminen on vaikeaa. Se turhauttaa, raivostuttaa ja tekee myös vähän surulliseksi. Mutta, kuten sanotaan, niin elämä on >:(
-
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä?
Ei ne ilmeisesti palaa, koska netissä niillä on edelleen mahdollisuus tyydyttää huomionkipeys-addiktiotaan saamalla paljon viestejä miehiltä ja pyörittämällä virtuaalihaaremia.
Totuushan on kuitenkin se, että jos on viiskymppinen sata kiloa ylipainoinen eikä ole tippaakaan huolehtinut itsestään elämänsä aikana, niin on melko lailla turhaa haaveilla parikymppisestä bodaripoikaystävästä IRL, virtuaalisesti se kuitenkin onnistuu, ja aina löytyy uusia jotka on vähän aikaa pyöritettävissä netissä, koska seuran etsijöitä on paljon liikkeellä.
Pointtina tuossa oli kaiketi, että ruman ja paksun naisen markkina-arvo on tosi korkealla virtuaalisesti, IRL se on edelleen samalla tasolla kuin ennen nettiä.
IKRM
-
Minun ilmoitukseni on erittäin selvästi kirjoitettu, siinä lukee mitä minä haen ja millainen minä olen.
..
, vaan haen luontaisesti dominoivaa miestä itselleni.
Profiilissasi lukee hyvin selvästi, että olet masokisti, masokisti, ehkä jonkinlainen sub, ja kuitenkin etsit dominoivaa miestä.
Dominoiva mies etsii poikkeuksetta naista joka on sub, sub, ehkä masokistikin, tai ainakin siitä on suurta hyötyä että pärjää Dominoivan kanssa, mutta aina ensisijaisesti kuitenkin alistuminen on se toivottu piirre naisessa.
IKRM
-
Minun ilmoitukseni on erittäin selvästi kirjoitettu, siinä lukee mitä minä haen ja millainen minä olen.
..
, vaan haen luontaisesti dominoivaa miestä itselleni.
Profiilissasi lukee hyvin selvästi, että olet masokisti, masokisti, ehkä jonkinlainen sub, ja kuitenkin etsit dominoivaa miestä.
Dominoiva mies etsii poikkeuksetta naista joka on sub, sub, ehkä masokistikin, tai ainakin siitä on suurta hyötyä että pärjää Dominoivan kanssa, mutta aina ensisijaisesti kuitenkin alistuminen on se toivottu piirre naisessa.
IKRM
Tämä on kyllä hyvä havainto/esille nosto.
Omalla kohdallani on juuri tuo "ongelma". Nautin eniten aidosti Dominoivan kumppanina olemisesta, samalla se alistuminen on välillä vaikeaa, vähemmän luontaista.
Itse jos olisin etsimässä seuraa, olisin kiinnostunut myös niistä kokemattomista. Jos vain asenne olisi kohdallaan ja muuten tuntuisi kiinnostavalta. Onhan moni naissubeistakin aloittanut aktiivisen toteuttamisen syystä tai toisesta vasta keski-ikäisenä. Vaikka olisi kokenutkin Dom, aina kuitenkin on molemmille "eka kerta", kun uuden ihmisen kanssa aloittaa suhdetta.
Kuten usein sanottu, kaikki keinot kannattaa olla käytössä seuranhaussa. Omalla kohdallani ensimmäinen pitkä suhde kinkyn kanssa alkoi bileissä tutustumisesta, toinen treffi-ilmoituksen kautta.
-
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä?
Ei ne ilmeisesti palaa, koska netissä niillä on edelleen mahdollisuus tyydyttää huomionkipeys-addiktiotaan saamalla paljon viestejä miehiltä ja pyörittämällä virtuaalihaaremia.
Totuushan on kuitenkin se, että jos on viiskymppinen sata kiloa ylipainoinen eikä ole tippaakaan huolehtinut itsestään elämänsä aikana, niin on melko lailla turhaa haaveilla parikymppisestä bodaripoikaystävästä IRL, virtuaalisesti se kuitenkin onnistuu, ja aina löytyy uusia jotka on vähän aikaa pyöritettävissä netissä, koska seuran etsijöitä on paljon liikkeellä.
Pointtina tuossa oli kaiketi, että ruman ja paksun naisen markkina-arvo on tosi korkealla virtuaalisesti, IRL se on edelleen samalla tasolla kuin ennen nettiä.
IKRM
Toi on kyllä aika häiritsevää ja epätasa-arvoistakin. Monet kohtuu lihavat naiset jotka eivät pidä itsestään kunnolla huolta kuvittelevat että se on jotenkin OK ja tasapainossa että mies esim. treenaa joka päivä ja harrastaa liikuntaa, pitää itseään kondiksessa ja heidän itsensä ei ilmeisesti tarvitse. He ovat sinuja itsensä kanssa ja peilistä näkyy viehättävä olento johon ovat "muka" tyytyväisiä. Ei siinä mitään että on erilaisia elämänvaiheita, itselläkin on joinakin vuosina ollut enemmän painoa, mutta en koskaan tyytyväinen ole ollut siihen tilanteeseen. Nytkun liikun joka päivä ja syön terveellisesti, on melkein loukkaavaa että nämä naiset kuvittelevat että heiltä ei sovi odottaa mitään tässä asiassa, voivottelevat korkeintaan tilannettaan ja kertovat miten suklaa maistuu ja on ihanaa. Se on saamarin vastenmielistä, jos edes kertoisivat että aikovat tehdä asialle jotakin mutta ei, ovat tyytyväisiä ja ilmeisesti miehenkin tulisi olla. Jos mikään muu ei natsaa henkilön kanssa niin helppo se on sitten vain siirtyä seuraavaan mutta mikäli natsaa muutoin ja naama ei ole liian paha :P joutuu analysoimaan että miten henkilön psyyke kestää sitä että en tule hyväksymään mitään herkuttelua ja tulen patistamaan kuntokuurille. Joskus se on helvetin vaikeaa, eräskin nainen jota tapailin kertoi myöhemmin että vaikka hän esitti minun seurassani että syö terveellisesti ja polttaa vähän tupakkaa (ei koskaan minun läsnäollessani), salassa hän poltti enemmän kuin aikaisemmin ja söi karkkia ja muita herkkuja enemmän kuin aikaisemmin. Syynä tähän oli jokin kapinointi/vastareaktio minun todella lempeään ja hienovaraiseen tapaan kannustaa/ohjailla häntä oikeaan suuntaan (lähinnä omalla esimerkillä). Mut nyt eletäänkin eri todellisuudessa, naiset halauavat olla isoja, isompia kuin miehet. Kuntosalilla näkee todella isokokoisia naisia joille massan saaminen on se juttu. Ei tarvitse elää bizarro-maassa nähdäkseen mihin nykyiset trendit johtavat: naiset ovat paremmin koulutettuja, sivistyneempiä, ja nyt myös isompia kuin koskaan ennen. He hyötyvät teknologiasta lopulta enemmän kuin miehet. Jos netti on helpottanut hieman ujompien miesten seuranhakua, on se lisännyt tarjontaa naisille ja mahdollistanut sen että asia jolla naista arvioidaan eniten, ulkonäkö, on ehkä pienemmässä roolissa.
Samaan aikaan saamme lukea arilaisia artikkeleita ja mielipidekirjoituksia siitä miten naiset ovat tossuttaneet miehet. Omaa lähipiiriä seuranneena voin sanoa että tämä on totta. Juttelin tässä erään sukulaisnaisen kanssa muutama päivä sitten. Hän on kohdannut tiettyjä vastoinkäymisiä ja voivotteli sitä että hänen aviomiehensä ei ole fiksumpi, hänen kanssaan ei kuulemma voi puhua asioista kunnolla. Mutta sitten hän totesi että overall se on parempi näin, hän ei kestäisi sitä jos mies on fiksumpi. On kivempaa että mies yksinkertaisuudessaan tekee kiltisti kotityöt ja hoitaa lapsia, jne. Makkarin puolella sitten ehkä mies toteuttaa naisen fantasioita ja voi olla se dominoiva osapuoli, kuitenkin nainen lopulta on se joka siitäkin päättää. Tapaus on yksittäinen mutta olen kuullut näistä todella paljon. Monet ystäväni ovat ruvenneet seurustelemaan itä-eurooppalaisten naisten kanssa siksi että nämä edustavat hieman klassisempaa naista eivätkä aseta älyttömiä vaatimuksia miehelle tekemättä itse niitä uhrauksia jotka olisivat ehkä tarpeen. En tiedä mistä se johtuu, kai se on mihin homma on menossa, samaan aikaan naiset itse kaipaavat klassisempaa otetta. Eräs ystävätär taannoin valitti minulle että miten helppoja manipuloitavia kaikki miehet ovat, vässyköitä ja tossuja. Hän oli pettynyt heihin kaikkiin, poikaystäväänsä, pomoansa jne. ja kaipasi miestä jota ei pystyisi ohjailemaan joka ehkä päinvastoin ohjailisi häntä. Mutta modernin naisen tulee olla vahva ja dominoiva, itsenäinen ja riippumaton. Väitän että siitä on tullut jo konventio siinä mielessä että naiset kerskailevat sillä miten tossun alla heidän miehensä on, tosimies tietenkin mutta tossun alla. Pakko sanoa että olen kuullut monelta kinky-naiseltakin aika jäätävää stooria siitä miten he haluavat tulla alistetuiksi mutta sitten kertovat hyvin spesifisti miten, milloin ja millaisen miehen toimesta. Kyse on kuitenkin naisen fantasiasta ja mies on työkalu. Sitten valitellaan että mies on joko liian kiltti tai voi pahoin satutettuaan naista (monet miehistä on oikeesti vässyköitä jotka esittää). En tiedä auttaako se asiaa että monet tuntuvat olevan feministejä (ja kaikki kunnia heille, en halua riidellä :P), ja onhan tässä kyse naisten vapautuneesta seksuaalisuudesta. Koska mies voi olla vapaa?
Voisin jatkaa tätä loputtomiin mutta yhteenvetona totean että naiset ovat taipuvaisempia muokkaamaan itseään vallitsevien normien mukaan. Se arvokehys joka on nyt istutettu ei välttämättä ole täysin yhteensopiva tiettyjen primitiivisten/biologisten tarpeiden kanssa ja johtaa jänniin ristiriitoihin. Toisaalta vaihtoehdot ovat huonot sillä klassisuus on myös takapajuisuutta ja on maailmasta missä barbaarit elävät, silti se näyttää kummasti salaa kiehtovan.
-
Minun ilmoitukseni on erittäin selvästi kirjoitettu, siinä lukee mitä minä haen ja millainen minä olen.
..
, vaan haen luontaisesti dominoivaa miestä itselleni.
Profiilissasi lukee hyvin selvästi, että olet masokisti, masokisti, ehkä jonkinlainen sub, ja kuitenkin etsit dominoivaa miestä.
Dominoiva mies etsii poikkeuksetta naista joka on sub, sub, ehkä masokistikin, tai ainakin siitä on suurta hyötyä että pärjää Dominoivan kanssa, mutta aina ensisijaisesti kuitenkin alistuminen on se toivottu piirre naisessa.
IKRM
Eikö mielestäsi esim. sadisti ole/voi olla dominoiva eli hallitseva? Minun mielestäni dominoivuus on piirre, joka on Masterissa ja sadistissa, mutta se ilmenee ainakin osittain eri tavoin ja tietenkin myös eri ihmisillä on omat erityispiirteensä, tapansa ja mieltymyksensä.
-
Olen edelleen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi panostaa viestien lähettämiseen. "Moi mitä kuuluu"-viestit tai viestit jossa pyydetään skypeen tai chattiin juttelemaan ilman mitään lisätietoja itsestään, eivät houkuttele vastaamaan.
Viestit, joissa kerrotaan jotain itsestä, vetoavat aina eniten. Ei viestin tarvitse pitkä olla, mutta viestit, joihin on panostettu eroavat positiivisella tavalla joukosta.
-
Sadisti/Dominoiva..Ero varmaankin siinä, kaikki sadistit eivät tunne tarvetta hallita. Haluavat enemmän satuttaa.
-
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä?
Ei ne ilmeisesti palaa, koska netissä niillä on edelleen mahdollisuus tyydyttää huomionkipeys-addiktiotaan saamalla paljon viestejä miehiltä ja pyörittämällä virtuaalihaaremia.
Totuushan on kuitenkin se, että jos on viiskymppinen sata kiloa ylipainoinen eikä ole tippaakaan huolehtinut itsestään elämänsä aikana, niin on melko lailla turhaa haaveilla parikymppisestä bodaripoikaystävästä IRL, virtuaalisesti se kuitenkin onnistuu, ja aina löytyy uusia jotka on vähän aikaa pyöritettävissä netissä, koska seuran etsijöitä on paljon liikkeellä.
Pointtina tuossa oli kaiketi, että ruman ja paksun naisen markkina-arvo on tosi korkealla virtuaalisesti, IRL se on edelleen samalla tasolla kuin ennen nettiä.
IKRM
Toi on kyllä aika häiritsevää ja epätasa-arvoistakin. Monet kohtuu lihavat naiset jotka eivät pidä itsestään kunnolla huolta kuvittelevat että se on jotenkin OK ja tasapainossa että mies esim. treenaa joka päivä ja harrastaa liikuntaa, pitää itseään kondiksessa ja heidän itsensä ei ilmeisesti tarvitse. He ovat sinuja itsensä kanssa ja peilistä näkyy viehättävä olento johon ovat "muka" tyytyväisiä. Ei siinä mitään että on erilaisia elämänvaiheita, itselläkin on joinakin vuosina ollut enemmän painoa, mutta en koskaan tyytyväinen ole ollut siihen tilanteeseen. Nytkun liikun joka päivä ja syön terveellisesti, on melkein loukkaavaa että nämä naiset kuvittelevat että heiltä ei sovi odottaa mitään tässä asiassa, voivottelevat korkeintaan tilannettaan ja kertovat miten suklaa maistuu ja on ihanaa. Se on saamarin vastenmielistä, jos edes kertoisivat että aikovat tehdä asialle jotakin mutta ei, ovat tyytyväisiä ja ilmeisesti miehenkin tulisi olla. Jos mikään muu ei natsaa henkilön kanssa niin helppo se on sitten vain siirtyä seuraavaan mutta mikäli natsaa muutoin ja naama ei ole liian paha :P joutuu analysoimaan että miten henkilön psyyke kestää sitä että en tule hyväksymään mitään herkuttelua ja tulen patistamaan kuntokuurille. Joskus se on helvetin vaikeaa, eräskin nainen jota tapailin kertoi myöhemmin että vaikka hän esitti minun seurassani että syö terveellisesti ja polttaa vähän tupakkaa (ei koskaan minun läsnäollessani), salassa hän poltti enemmän kuin aikaisemmin ja söi karkkia ja muita herkkuja enemmän kuin aikaisemmin. Syynä tähän oli jokin kapinointi/vastareaktio minun todella lempeään ja hienovaraiseen tapaan kannustaa/ohjailla häntä oikeaan suuntaan (lähinnä omalla esimerkillä). Mut nyt eletäänkin eri todellisuudessa, naiset halauavat olla isoja, isompia kuin miehet. Kuntosalilla näkee todella isokokoisia naisia joille massan saaminen on se juttu. Ei tarvitse elää bizarro-maassa nähdäkseen mihin nykyiset trendit johtavat: naiset ovat paremmin koulutettuja, sivistyneempiä, ja nyt myös isompia kuin koskaan ennen. He hyötyvät teknologiasta lopulta enemmän kuin miehet. Jos netti on helpottanut hieman ujompien miesten seuranhakua, on se lisännyt tarjontaa naisille ja mahdollistanut sen että asia jolla naista arvioidaan eniten, ulkonäkö, on ehkä pienemmässä roolissa.
Samaan aikaan saamme lukea arilaisia artikkeleita ja mielipidekirjoituksia siitä miten naiset ovat tossuttaneet miehet. Omaa lähipiiriä seuranneena voin sanoa että tämä on totta. Juttelin tässä erään sukulaisnaisen kanssa muutama päivä sitten. Hän on kohdannut tiettyjä vastoinkäymisiä ja voivotteli sitä että hänen aviomiehensä ei ole fiksumpi, hänen kanssaan ei kuulemma voi puhua asioista kunnolla. Mutta sitten hän totesi että overall se on parempi näin, hän ei kestäisi sitä jos mies on fiksumpi. On kivempaa että mies yksinkertaisuudessaan tekee kiltisti kotityöt ja hoitaa lapsia, jne. Makkarin puolella sitten ehkä mies toteuttaa naisen fantasioita ja voi olla se dominoiva osapuoli, kuitenkin nainen lopulta on se joka siitäkin päättää. Tapaus on yksittäinen mutta olen kuullut näistä todella paljon. Monet ystäväni ovat ruvenneet seurustelemaan itä-eurooppalaisten naisten kanssa siksi että nämä edustavat hieman klassisempaa naista eivätkä aseta älyttömiä vaatimuksia miehelle tekemättä itse niitä uhrauksia jotka olisivat ehkä tarpeen. En tiedä mistä se johtuu, kai se on mihin homma on menossa, samaan aikaan naiset itse kaipaavat klassisempaa otetta. Eräs ystävätär taannoin valitti minulle että miten helppoja manipuloitavia kaikki miehet ovat, vässyköitä ja tossuja. Hän oli pettynyt heihin kaikkiin, poikaystäväänsä, pomoansa jne. ja kaipasi miestä jota ei pystyisi ohjailemaan joka ehkä päinvastoin ohjailisi häntä. Mutta modernin naisen tulee olla vahva ja dominoiva, itsenäinen ja riippumaton. Väitän että siitä on tullut jo konventio siinä mielessä että naiset kerskailevat sillä miten tossun alla heidän miehensä on, tosimies tietenkin mutta tossun alla. Pakko sanoa että olen kuullut monelta kinky-naiseltakin aika jäätävää stooria siitä miten he haluavat tulla alistetuiksi mutta sitten kertovat hyvin spesifisti miten, milloin ja millaisen miehen toimesta. Kyse on kuitenkin naisen fantasiasta ja mies on työkalu. Sitten valitellaan että mies on joko liian kiltti tai voi pahoin satutettuaan naista (monet miehistä on oikeesti vässyköitä jotka esittää). En tiedä auttaako se asiaa että monet tuntuvat olevan feministejä (ja kaikki kunnia heille, en halua riidellä :P), ja onhan tässä kyse naisten vapautuneesta seksuaalisuudesta. Koska mies voi olla vapaa?
Voisin jatkaa tätä loputtomiin mutta yhteenvetona totean että naiset ovat taipuvaisempia muokkaamaan itseään vallitsevien normien mukaan. Se arvokehys joka on nyt istutettu ei välttämättä ole täysin yhteensopiva tiettyjen primitiivisten/biologisten tarpeiden kanssa ja johtaa jänniin ristiriitoihin. Toisaalta vaihtoehdot ovat huonot sillä klassisuus on myös takapajuisuutta ja on maailmasta missä barbaarit elävät, silti se näyttää kummasti salaa kiehtovan.
Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien, sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa, sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.
Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin. Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä, jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.
-
Sadisti/Dominoiva..Ero varmaankin siinä, kaikki sadistit eivät tunne tarvetta hallita. Haluavat enemmän satuttaa.
Tämä on varmasti ihan totta, mitä LW kirjoittaa. Kyse juuri tavoista ja mieltymyksistä ja siitä, mihin luontaisesti "taipuu". Itselläni ollut suhteet kahden sadistin kanssa ja heillä hyvin vahvoina myös mukana dominoivuus eli juuri tuo hallitsevuus. Ihmiset ovat erilaisia ja terminologia joskus veteen piirrettyä viivaa.
-
Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien, sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa, sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.
Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin. Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä, jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.
No mutta, kuka on herännyt väärällä jalalla tänään? ;D Ei taas voi kuin nauraa näille yleistyksille. Tällä logiikalla voisin väittää,että miesten yleinen ongelma on se, että he haluavat olla aina oikeassa. Ja heiltä puuttuu kyky myöntää, etteivät tiedä kaikkea maailmassa.
Onneksi minulla on elämässäni monia miehiä, jotka uskaltavat olla väärässä.
-
Täähän on ihan hemmetin hauska ketju.....Vapaa voi olla ihan tasan heti kun niin vain valitsee. Oli mies tai nainen. Se sitten voi olla hankalaa jos samalla haluaa vähän, tai vähän enemmänkin, puuttua toisen ihmisen vapauteen. Hihihihihi....
-
Sadisti/Dominoiva..Ero varmaankin siinä, kaikki sadistit eivät tunne tarvetta hallita. Haluavat enemmän satuttaa.
Tämä on varmasti ihan totta, mitä LW kirjoittaa. Kyse juuri tavoista ja mieltymyksistä ja siitä, mihin luontaisesti "taipuu". Itselläni ollut suhteet kahden sadistin kanssa ja heillä hyvin vahvoina myös mukana dominoivuus eli juuri tuo hallitsevuus. Ihmiset ovat erilaisia ja terminologia joskus veteen piirrettyä viivaa.
Mielestäni sadismiin kyllä liittyy aina dominointi tavalla tai toisella. Psykologisesti jos nauttii toisen satuttamisesta liittyy siihen lähtökohtaisesti myös alistaminen, satuttaminen on alistamisen ilmentymä. Se voi olla myös nöyryyttämistä. Kiduttaja dominoi kidutettavaa. Tietysti jos asianyhteys irroitetaan ja ajatellaan että sadisti nauttii vain ja ainoastaan toisen kärsimyksestä eikä mitään muuta voisi ehkä kuvitella että kyse ei ole dominoimisesta. Mutta jos siihen liittyy tuntemus siitä että esimerkiksi juuri hän on omalla toiminnallaan aikaansaanut kyseisen kärsimyksen toiselle ja näin tämä on hänen valtansa alla eikä voi asialle mitään vaan joutuu alistumaan tähän, on tällöin kysymys dominoimisesta tuottamalla tuskaa toiselle. Koska kyse on lopulta vallasta. Terminä sadismi on ehkä hieman värittynyt muutenkin, jos miettii termin alkuperää ja minkä mukaan se on nimetty. Ja jos yhtään kyseisen henkilön kirjoja on lukenut niin kyse on valta-asetelmista siinä missä varsinaisesta kivun ja kärsimyksen tuottamisesta. Kannattaa muistaa että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä koko konseptia, sadismi on yleisesti käytetty termi puhekielessä ja sillä on tietty vakiintunut merkitys. Itse kuitenkin olen alkanut käyttää itsestäni kuvausta sadisti, sillä mielestäni se on kaikkein rehellisin kuvaus. Muut termit millä ihmiset haluavat määrittää itsensä tuntuvat jotenkin keinotekoisilta ja hieman epämääräisiltä. Ehkä omasta mielestäni ero dominoivan ja sadistin välillä voitaisiin määritellä siten että dominoiva ei välttämättä ole sadistinen, mutta sadisti on mielestäni useimmiten/aina dominoiva johtuen siitä mitä edellä kuvasin. Toinen asia on sitten se että miten dominanssi määritellään ja millaisen muodon se ottaa. Alistamisen ja nöyryyttämisen esimerkiksi (ilman että varsinaisesti satuttaa) voisi katsoa olevan tietty sadismin muoto. Ja lopulta tuotettu kärsimys henkistä. On totta että voi olla yksilöitä jotka vain pitävät siitä että langat ovat tiukasti heidän käsissään eikä muuta, mutta on helppoa kuvitella että henkilö joka haluaa dominoida muita ja nauttii siitä, nauttii myös joukosta sadismin eri ilmenemismuotoja. En usko että tämä vastaa kysymykseen mutta lähinnä korostan sitä että ei pitäisi takertua liikaa näihin termeihin, ymmärrettävää että ihmiset haluavat määritellä itsensä ja muut, mutta lopulta määritelmät ovat epämääräisiä. :)
Lisäisin vielä sen että uskoisin että ihmisten on helpompi identifioida itsensä joksikin muuksi kuin sadistiksi, sillä kyseisellä termillä on hieman negatiivinen sävy verrattuna näihin muihin.
-
Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.
Etsiessämme seuraa sähköisistä kanavista peilaamme potentiaalista kumppaniehdokasta toivelistaamme vasten. Jokainen särö mielikuvassamme on syy hylätä toinen. Kuva on huono, ei kiitos. Vastapuoli ei osannut kirjoittaa sitä mitä odotin - ei siis osannut lukea ajatuksiani, ei kiitos. En ihastunut kirjoitukseen, ei kiitos. Kaikki tunnistavat varmasti edelliset ajatukset ja niitä on kilokaupalla lisää. Vaatimuksia luonnollisesti saa olla. Harva parikymppinen nainen haluaa loppujen lopuksi oikeasti isänsä ikäistä seuraa. Jos olen elämäni kunnossa oleva fitness-typy, tuskin tulisin toimeen itseään sohvalla lihottavan miehen kanssa. Toisaalta, kaikilla meillä on fetissimme. Ehkä joku supersporttinen mallineito haluaa litistyä paskalta haisevan norsun alle. Vastaavasti hyvin menestynyt ja komea mies voi nauttia alkoholisoituneen ja hampaat menettäneen rusinan panemisesta. Olihan sillä kuitenkin ne nuoruuden kuvat ihan kivoja sillä saitilla.
Ne miehet, jotka ovat harrastaneet nettitreffailua tietävät todennäköisesti miltä tuntuu tulla torjutuksi yhden viestin ja parin kuvan perusteella. Useimmiten saatu vastaus on pelkkää tuulen huminaa. Silloin, kun vastaus saapuu, se on aivan liian usein lyhyt ja ytimekäs tyrmäys ”Sori, mut et oo yhtään mun tyylinen”. Viimeisen on kirjoittanut todennäköisesti ihminen, joka haluaa vastata kohteliaasti ajattelematta pätkääkään miltä vastapuolesta tuntuu tulla tyrmätyksi parin kuvan ja yhden viestin takia. Houkutus vastata kirjoittajalle, että ”Haista sä ämmä paska” tai ”tapa ittes lehmä” tai jotain yhtä runollista on suuri. Mikä sai moisen angstin purskahtamaan sisältäni kuin tulehtuneen finnin selästäni? Räjähdin, koska persoonani tyrmättiin ilman tutustumista. Räjähdin, koska olin odottanut dialogin alkua enkä loppua. Nettitreffailu on miehille erityisen julmaa. Naiset huutavat huomiota ja vaativat, että miesten tulee panostaa viesteihin. Miehet lähettävät satoja viestejä eri naisille saamatta edes yhteen kymmenestä vastausta. Vielä harvempi viesti johtaa tapaamiseen. Vittu, Mika Waltarikaan ei ole ollut yhtä tuottelias ja luova uransa aikana kuin mitä keskiverto nettitreffaaja mieheltä odotetaan, ainakin jos yhdistetään naisten vaatimukset persoonallisuudesta ja yksilöllisyydestä sekä miesten tarvittu panostus. Komealla naisia viehättävällä olemuksella ja hyvillä kirjoitustaidoilla pärjää luonnollisesti paremmin.
Nettideittailussa pelataan pitkälti mielikuvilla. Kun toisesta tietää vain sen, mitä hän itse itsestään haluaa kertoa, on luotettava vaikutelmaan ja viboihin. Vibat voivat toki mennä vikaan, koska kuten todettu, kaikki eivät ole verbaalisesti yhtä lahjakkaita. Karua, mutta totta: netissä hyvä tyyppi saattaa mennä ohi vain siksi, ettei hän loista kirjallisella ulosannillaan tai saa potentiaalia profiiliinsa. Pakko myöntää, että ainakaan itseäni "moi, olen master kokemusta löytyy onks sulla skypeä voin kertoa lisää itsestäni" -viestit eivät vakuuta. Enkä vaadi Waltarin tasoista runoilua, vaan pilkahdusta tunneälystä - jonkinlaista viitettä siitä, että toisella leikkaa.
Kyse ei siis missään nimessä ole pelkästään kirjoitustaidosta, eihän sillä ole juuri merkitystä tosielämässäkään noin niin kuin parisuhdetta ajatellen. Harva pari kommunikoi arjessa keskenään pääasiassa kirjoittamalla (kenties joissakin tapauksissa poikkeuksena etäsuhteet). Sitä paitsi monella lienee kokemusta siitä, että netissä juttu on loistanut, mutta kasvotusten ei ole ollut minkäänlaista kemiaa. Hyvä kirjallinen ilmaisu ei ole tae mistään.
Pitäisikö sitten varmuuden vuoksi antaa mahdollisuus jokaiselle? Ei kai. Sen sijaan korostaisin hyvää itsensä tuntemusta. On jo paljon, jos pääpiirteittäin tietää, mitä kaipaa, mistä pitää ja mistä ainakaan ei voi tinkiä. Ymmärrän, että avausviestin jälkeen saatu "Sori, mutta et taida olla aivan minun tyyliseni" -vastaus harmittaa, mutta ei se välttämättä kerro vastapuolen epärealistisista odotuksista tai tarpeesta torjua toinen pienimmälläkin verukkeella.
Myös hyvästä ihmistuntemuksesta on varmasti apua nettideittailussa. Se voi auttaa näkemään jopa sen vajavaisen profiilin tai ilmaisun taakse, mutta vain siinä tapauksessa, että toisen kirjoituksissa, kuvissa tai missä tahansa on edes jotain, mihin tarttua. Tällaiset foorumikirjoittelutkin voitaneen nähdä eräänlaisena itsensä brändäämisenä.
-
Virtuaalisesti tapahtuva seuranhaku ei vain toimi nykyisillä asenteilla.
Etsiessämme seuraa sähköisistä kanavista peilaamme potentiaalista kumppaniehdokasta toivelistaamme vasten. Jokainen särö mielikuvassamme on syy hylätä toinen. Kuva on huono, ei kiitos. Vastapuoli ei osannut kirjoittaa sitä mitä odotin - ei siis osannut lukea ajatuksiani, ei kiitos. En ihastunut kirjoitukseen, ei kiitos. Kaikki tunnistavat varmasti edelliset ajatukset ja niitä on kilokaupalla lisää. Vaatimuksia luonnollisesti saa olla. Harva parikymppinen nainen haluaa loppujen lopuksi oikeasti isänsä ikäistä seuraa. Jos olen elämäni kunnossa oleva fitness-typy, tuskin tulisin toimeen itseään sohvalla lihottavan miehen kanssa. Toisaalta, kaikilla meillä on fetissimme. Ehkä joku supersporttinen mallineito haluaa litistyä paskalta haisevan norsun alle. Vastaavasti hyvin menestynyt ja komea mies voi nauttia alkoholisoituneen ja hampaat menettäneen rusinan panemisesta. Olihan sillä kuitenkin ne nuoruuden kuvat ihan kivoja sillä saitilla.
Ne miehet, jotka ovat harrastaneet nettitreffailua tietävät todennäköisesti miltä tuntuu tulla torjutuksi yhden viestin ja parin kuvan perusteella. Useimmiten saatu vastaus on pelkkää tuulen huminaa. Silloin, kun vastaus saapuu, se on aivan liian usein lyhyt ja ytimekäs tyrmäys ”Sori, mut et oo yhtään mun tyylinen”. Viimeisen on kirjoittanut todennäköisesti ihminen, joka haluaa vastata kohteliaasti ajattelematta pätkääkään miltä vastapuolesta tuntuu tulla tyrmätyksi parin kuvan ja yhden viestin takia. Houkutus vastata kirjoittajalle, että ”Haista sä ämmä paska” tai ”tapa ittes lehmä” tai jotain yhtä runollista on suuri. Mikä sai moisen angstin purskahtamaan sisältäni kuin tulehtuneen finnin selästäni? Räjähdin, koska persoonani tyrmättiin ilman tutustumista. Räjähdin, koska olin odottanut dialogin alkua enkä loppua. Nettitreffailu on miehille erityisen julmaa. Naiset huutavat huomiota ja vaativat, että miesten tulee panostaa viesteihin. Miehet lähettävät satoja viestejä eri naisille saamatta edes yhteen kymmenestä vastausta. Vielä harvempi viesti johtaa tapaamiseen. Vittu, Mika Waltarikaan ei ole ollut yhtä tuottelias ja luova uransa aikana kuin mitä keskiverto nettitreffaaja mieheltä odotetaan, ainakin jos yhdistetään naisten vaatimukset persoonallisuudesta ja yksilöllisyydestä sekä miesten tarvittu panostus. Komealla naisia viehättävällä olemuksella ja hyvillä kirjoitustaidoilla pärjää luonnollisesti paremmin.
Nettideittailussa pelataan pitkälti mielikuvilla. Kun toisesta tietää vain sen, mitä hän itse itsestään haluaa kertoa, on luotettava vaikutelmaan ja viboihin. Vibat voivat toki mennä vikaan, koska kuten todettu, kaikki eivät ole verbaalisesti yhtä lahjakkaita. Karua, mutta totta: netissä hyvä tyyppi saattaa mennä ohi vain siksi, ettei hän loista kirjallisella ulosannillaan tai saa potentiaalia profiiliinsa. Pakko myöntää, että ainakaan itseäni "moi, olen master kokemusta löytyy onks sulla skypeä voin kertoa lisää itsestäni" -viestit eivät vakuuta. Enkä vaadi Waltarin tasoista runoilua, vaan pilkahdusta tunneälystä - jonkinlaista viitettä siitä, että toisella leikkaa.
Kyse ei siis missään nimessä ole pelkästään kirjoitustaidosta, eihän sillä ole juuri merkitystä tosielämässäkään noin niin kuin parisuhdetta ajatellen. Harva pari kommunikoi arjessa keskenään pääasiassa kirjoittamalla (kenties joissakin tapauksissa poikkeuksena etäsuhteet). Sitä paitsi monella lienee kokemusta siitä, että netissä juttu on loistanut, mutta kasvotusten ei ole ollut minkäänlaista kemiaa. Hyvä kirjallinen ilmaisu ei ole tae mistään.
Pitäisikö sitten varmuuden vuoksi antaa mahdollisuus jokaiselle? Ei kai. Sen sijaan korostaisin hyvää itsensä tuntemusta. On jo paljon, jos pääpiirteittäin tietää, mitä kaipaa, mistä pitää ja mistä ainakaan ei voi tinkiä. Ymmärrän, että avausviestin jälkeen saatu "Sori, mutta et taida olla aivan minun tyyliseni" -vastaus harmittaa, mutta ei se välttämättä kerro vastapuolen epärealistisista odotuksista tai tarpeesta torjua toinen pienimmälläkin verukkeella.
Myös hyvästä ihmistuntemuksesta on varmasti apua nettideittailussa. Se voi auttaa näkemään jopa sen vajavaisen profiilin tai ilmaisun taakse, mutta vain siinä tapauksessa, että toisen kirjoituksissa, kuvissa tai missä tahansa on edes jotain, mihin tarttua. Tällaiset foorumikirjoittelutkin voitaneen nähdä eräänlaisena itsensä brändäämisenä.
Kommunikaatio ei ole todellakaan helppoa. Ei kirjallinen eikä suullinen. Usein joutuu tilanteeseen missä toinen ei vain ymmärrä toista eikä se varsinaisesti johdu mistään kirjoitusasusta tai puhetaidon puutteesta, edes sosiaalisesta älykkyydestä. Vaan yksinkertaisesti siitä että ihmiset voivat olla hyvinkin eri tasolla ja sen pienimmän yhteisen tekijän löytäminen on todella vaikeaa. Johtopäätöksenä on tietysti se että kemiat eivät kohtaa, kyse on mielestäni kuitenkin muusta kuin kemioista. Kyse on siitä että odotusarvot ovat väärät, ihmiset kuvittelevat että toisen voi ymmärtää täysin muutaman tapaamisen perusteella ja tässä yksinkertaisuus on valttia. Mitä enemmän työtä se vaatii että oppii tuntemaan toista, sen todennäköisemmin helpompi ratkaisu on houkuttelevampi tässä hektisessä maailmassa missä aika on rahaa ja tulokset pitää saada heti. Kärsivällisyys on nykyään uupuva hyve (itse syyllistyn myös). Johtopäätökset ovatkin usein vääriä. Ihmiset ovat hieman ylimielisiä tässä, jokainen on asiantuntija, jokainen on ihmistuntija joka osaa kädenkäänteessä tulkita jokaisen pienimmänkin nyanssin toisen käytöksestä/ilmaisusta. Ja mikäli ei osaa, on helpompiakin vaihtoehtoja. Tietenkin lopulta se on valheellista, lisää mielikuvia: toinen on sitä ja tätä täten hän kuuluu lokeroon x. Vaikeasti lokeroitavissa oleva on mielenkiintoinen, mutta liikaa aikaavievä, liian hankala. Ongelman keskiössä ovat tietysti oma näköalattomuus ja kokemuksen puute ajankäytön ja kärsivällisyyden ohella. Tiedämme kaiken vaan emme tiedä mitään. Oletukset ja yleistykset ovat vakiintuneita toimintatapoihimme, niiden avulla selviämme arjesta ja ymmärrämme ympäröivää maailmaa nopeasti ja tehokkaasti. Mutta oi ja voi samalla olemme sokeampia kuin koskaan, haluamatta olla naiiveja tulemme kyynisiksi. Oli esimerkiksi mielenkiintoista havaita miten itse kirjoittamani runo oletettiin useiden ihmisten toimesta automaattisesti netistä copy-pastetuksi ja yllätys oli suuri kun kerroin kirjoittaneeni sen itse, lisäksi se herätti hämmennystä. Ihmisten mielikuvat perustuvat stereotypioihin ja ovat usein virheellisiä, silti ne luovat turvallisuudentunnetta koska koemme osaavamme suhtautua asioihin niiden kautta paremmin.
-
Ottamatta kantaa markkina-arvoteorioihin tai vastaaviin, niin mielenkiintoista on, että miksi miehet ruikuttaa saamattomuudesta (parisuhde tai perä... ihan sama) jatkuvasti? Miehet siis voivat pahoin asian takia.
Niin monet naisetkin ruikuttaa? Jostain syystä vaikuttaa siltä että monille miehille lyhyiden seksisuhteiden solmiminen on paljon mielekkäämpää kuin naisille. Tämä on varmasti ongelma. Mutta ei niitä parisuhteita kaikille naisillekaan löydy, mistä syystä kokevat yksinäisyyttä ja surua. En tiedä muuta ratkaisua kuin enemmän itsensä likoon panemista ja haun laajentamista.
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä? Ihmeellistä horinaa :D
Nyt on hiukan vaikea saada ajatuksestasi kiinni.
Puhuin siitä että vaikka joku nainen netissä ylimielisesti heruttaisikin ja hylkäisi useimmat potentiaaliset ehdokkaat suurien luulojen takia, niin entä sitten? Tämän naisen "markkinaarvo" on kohdallaan mikäli hän tuolla taktiikalla todellakin löytää itselleen upean kumppanin. Luultavasti käy kuitenkin niin että nainen ei koskaan pääse seurusteluvaiheeseen asti koska livenä tavatut treffikumppanit huomaavat että tyyppi täysi idiootti? Jolloin nainen joutuu palaamaan takaisin maan pinnalle tai olemaan yksin.
On sinulla kyllä pointti, mutta itse pääasiassa tinderiä käyttäneenä voin sanoa että kyllä niitä deittejä tulee yllin kyllin välillä liikaakin. Naisten asenne on vain huvittava. Minulle on treffeillä kerrottu suoraan esim. kuinka paljon kyseinen tyttö saa viestejä ja "miehillä tilanne vissiin eri", totuus on että kyllä välillä ollut vaikeuksia fokusoida. Ja tarkoituksenani ei ole tässä kerskailla asialla vaan todeta että naiset elävät tässä kyllä harhassa jos kuvittelevat että miehenä ollaan täysin heidän armoillaan.
Kyllä. Osa naisista elää harhassa (niinkuin osa miehistäkin) mutta ketä se haittaa? Oma elämänsä siinä kärsii, ei sun tai mun (?)
Se miten paljon kuvat kertovat totuudesta on suhteellisen irrelevanttia, suurin osa ei kyllä oman kokemukseni perusteella luota kuviin kovinkaan paljon vaan tekevät oletuksia niiden ohi (naiset ite kusettaa minkä ehtii, vanhoja kuvia, kuvakulmia jotka kätkevät lihavuuden jne).
En ehkä nyt täysin saanut ajatuksestasi kiinni mutta joo, toi on ongelma monen kanssa. Yritetään olla jotain muuta kuin on. Sinällään koska kyseessä on "mainos" itsestään niin näen hyvin että haluaa ottaa imartelevan kuvan itsestään jossa on ainakin peseytynyt ja pukeutunut nätisti, mutta en kyllä tajua niitä miehiä tai naisia jotka todellakin laittavat kymmeniä vuosia vanhan kuvan profiiliksi... Kyllähän totuus selviää viimeistään kasvokkain? Jos vatsaa on paljon niin ei siihen tarvitse fokusoida kuvassa mutta ei myöskään kannata ehkä laittaa 5v vanhaa kuvaa profiiliin omista (tai lainatuista) vatsalihaksista...
Mun ongelma oli lähinnä se että kun olet käyttänyt söpöä koirakuvaa ja jauhanut peruspaskaa, käynyt deitillä ja yrittänyt kertoa itsestäsi kaiken sen oleellisen paitsi ehkä sen miks me tällä foorumilla ollaan ja kelannut että kaiken sen naisten 50 shades of gray -jauhannan jälkeen ehkä tässä on henkilö joka on aiheesta tosissaan kiinnostunut. Niin se illuusio katoaa hyvin pian. Sun ei kuulunukkaan tietää aiheesta niin paljon, naisen piti ehkä vähän kuin antaa sulle käteen ne välineet mitä haluavat sun käyttävän ja toteuttavan fantasiansa omilla ehdoillaan. Mies on vain työkalu, väline joita löytää netistä yllinkyllin lisää :P
Mutta välillä tilanteet on tosi huvittavia kyllä. Eräs tyttö ahdistui kirjahyllystäni (paljon kirjoja), sai kuulemma hänet tuntemaan itsensä tyhmäksi. Ja minusta hän ei edes ollut tyhmimmästä päästä. Netti on täynnä todella yksinkertaisia ja tavallisia naisia jotka kuvittelevat vaikka mitä itsestään. Valitettavasti epäsuhta on silti heidän puolellaan :P
Tohon vielä nyt lisäys että kyllä niitä typeriä miesdeittejä löytyy ihan samalla lailla. Kokemuksen perusteella lähes kaikki ovat varattuja vaikka muuta kertovat ja hakevat seksiseuraa. Lähes jokainen valehtelee ikänsä 5-10v nuoremmaksi. Ahkera deittaajakaverini on jo jossain määrin luovuttamassa kun tähän mennessä kaikki lupaavat tyypit ovat osoittautuneet olevan jossain seuraavista kategorioista = alkoholisoitunut; varattu; lapsekas vaikka väitti muuta; etsii vain seksiseuraa.
Joten ei naisillakaan kovin helppoa ole tuolla netissä :P
nagor on kyllä jäljillä.
Tosin toi koirakortti on deittimarkkinoiden natsikortti. Tinderissä aikanaan harmittelin sitä turhaa ajankulua kun nainen ei voinut suoraan laittaa ekaan kuvaan sitä koiraansa. Säästäisi paljon aikaa. Koirat ovat eläiminä pääsääntöisesti jees mutta se vaikutus minkä ne aiheuttavat emäntäänsä ajaa vääjäämättä parisuhdetta etsivän henkilön ulos. Ainakin jos D henkisestä ihmisestä on kyse - yksikään tuntemistani ei halua olla arvoasteikossa koiran alapuolella.
Öh mitä ihmettä? Kuka nainen haluaisi profiloitua koiransa kautta? Ymmärrän että koirasta voisi mainita jossain vaiheessa mutta harva nyt haluaa antaa itsestään kuvan ensisijaisesti koiraihmisenä jos niitä kiinnostuksen kohteita on muitakin.
Sä ihan oikeasti viittaat markkinarvoteoriaan? Öh järkevää. Et siis usko että vaikka hirvein ajateltavissa oleva muidu saisikin niitä treffipyyntöjä tuhansittain niin hän "palaisi todellisuuteen" välittömästi tavattuaan tyypit livenä?
Ei ne ilmeisesti palaa, koska netissä niillä on edelleen mahdollisuus tyydyttää huomionkipeys-addiktiotaan saamalla paljon viestejä miehiltä ja pyörittämällä virtuaalihaaremia.
Totuushan on kuitenkin se, että jos on viiskymppinen sata kiloa ylipainoinen eikä ole tippaakaan huolehtinut itsestään elämänsä aikana, niin on melko lailla turhaa haaveilla parikymppisestä bodaripoikaystävästä IRL, virtuaalisesti se kuitenkin onnistuu, ja aina löytyy uusia jotka on vähän aikaa pyöritettävissä netissä, koska seuran etsijöitä on paljon liikkeellä.
Pointtina tuossa oli kaiketi, että ruman ja paksun naisen markkina-arvo on tosi korkealla virtuaalisesti, IRL se on edelleen samalla tasolla kuin ennen nettiä.
IKRM
Edelleen ihmettelen sitä että ketä kiinnostaa? Jos joku haluaa netissä vongata toista niin onko se sulta pois? Se että naiselle tai miehelle on kusi kilahtanut hattuun niin itsehän se siinä kärsii :P Mua ei henkilökohtaisesti haittaa yhtään jonkun huomionkipeys niin kauan kun en oo sen henkilön kanssa tekemisissä. Ihan sama, hei :D
Toi on kyllä aika häiritsevää ja epätasa-arvoistakin. Monet kohtuu lihavat naiset jotka eivät pidä itsestään kunnolla huolta kuvittelevat että se on jotenkin OK ja tasapainossa että mies esim. treenaa joka päivä ja harrastaa liikuntaa, pitää itseään kondiksessa ja heidän itsensä ei ilmeisesti tarvitse. He ovat sinuja itsensä kanssa ja peilistä näkyy viehättävä olento johon ovat "muka" tyytyväisiä. Ei siinä mitään että on erilaisia elämänvaiheita, itselläkin on joinakin vuosina ollut enemmän painoa, mutta en koskaan tyytyväinen ole ollut siihen tilanteeseen. Nytkun liikun joka päivä ja syön terveellisesti, on melkein loukkaavaa että nämä naiset kuvittelevat että heiltä ei sovi odottaa mitään tässä asiassa, voivottelevat korkeintaan tilannettaan ja kertovat miten suklaa maistuu ja on ihanaa. Se on saamarin vastenmielistä, jos edes kertoisivat että aikovat tehdä asialle jotakin mutta ei, ovat tyytyväisiä ja ilmeisesti miehenkin tulisi olla. Jos mikään muu ei natsaa henkilön kanssa niin helppo se on sitten vain siirtyä seuraavaan mutta mikäli natsaa muutoin ja naama ei ole liian paha :P joutuu analysoimaan että miten henkilön psyyke kestää sitä että en tule hyväksymään mitään herkuttelua ja tulen patistamaan kuntokuurille.
Jokainen saa mun tietääkseen näyttää ihan siltä miltä haluaa :D Jos nainen ei halua pitää huolta itsestään niin ei tarvitse. Sama pätee miehiin. Jos kokee että kumppanin ulkonäkö on tärkeää suhteessa niin sen voi aina lopettaa, ei tarvitse ruikuttaa aiheesta nettifoorumilla :D Ja varmasti löytyy naisia jotka toivovat että mies pitää itsensä hoikassa kunnossa vaikka itse ei tarvitse, niin löytyy vastaavasti myös miehiä kaljavatsoineen joiden tyttöystävät tai vaimot ovat timmissä kunnosa. Miksi teet tästä nyt ihmeellisen sukupuolien vastakkainasettelun? Kuulostat melko katkeralta.
Lisäksi haluaisin huomauttaa että kaikille se ulkonäkö ei myöskään vain ole niin tärkeää! On naisia jotka ihan oikeutetusti saavat pitää itseänsä kauniina liikakiloista huolimatta. Ei ole sun tai muidenkaan asia sanoa ettei näin saisi olla. Ainoa mihin sulla on oikeus, on olla tapailematta näitä henkilöitä omien mieltymyksiesi takia. Et voi tuomita koko ryhmää :D
Juttujesi perusteella kuulostat siltä kuin kokisit kumppanisi olevan omaa omaisuuttaasi. Ihmeellinen asenne jota itse en jaksaisi päivääkään :D
Mut nyt eletäänkin eri todellisuudessa, naiset halauavat olla isoja, isompia kuin miehet. Kuntosalilla näkee todella isokokoisia naisia joille massan saaminen on se juttu. Ei tarvitse elää bizarro-maassa nähdäkseen mihin nykyiset trendit johtavat: naiset ovat paremmin koulutettuja, sivistyneempiä, ja nyt myös isompia kuin koskaan ennen. He hyötyvät teknologiasta lopulta enemmän kuin miehet. Jos netti on helpottanut hieman ujompien miesten seuranhakua, on se lisännyt tarjontaa naisille ja mahdollistanut sen että asia jolla naista arvioidaan eniten, ulkonäkö, on ehkä pienemmässä roolissa.
Mä en tiedä missä todellisuudessa sä elät mutta itse elän semmoisessa jossa ihminen saa olla juuri sitä mitä haluaa. Naisella on oikeus olla hoikka ja pienikokoinen tai iso ja rehevä. Mutta samalla lailla voi valita bodaavansa tai hankkivansa kroppansa täyteen lävistyksiä. Kulttuurissamme on onneksi itsemääräämisoikeus, ja vaikka jonkun ulkonäkö ei henkilökohtaisesti miellyttäisikään niin luultavasti löytyy joku joka tästäkin tykkää.
Ja miehet saavat edelleenkin myös kouluttautua korkealle, sivistyttää itseänsä tai bodata itsensä järkäleiksi. Kukaan ei estä tätäkään!
Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien, sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa, sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.
Tässä taas on sen luokan yleistyksiä että on pakko kommentoida tähänkin. On olemassa ihmisiä jotka eivät pysty keskustelemaan järkevästi ja rakentavasti, en tajua millä logiikalla olet päätynyt siihen että kyseessä ovat naiset? Myöskään en ymmärrä millä perusteella leimaat ylläolevassa kirjoituksessasi kaikki humanistimiehet perseennuolijoiksi joilla ei ole omia mielipiteitä :D Asenteesi on typerä ja alentava. Tyhmiä ihmisiä löytyy mutta en usko hetkeäkään että enemmistö humanisteista kuuluisi näihin. Kirjoituksesi perustuu melko varmasti luulotteluun tai johonkin traumaan.
Oman käsitykseni mukaan humanistisessa tiedekunnassa kannustetaan kriittiseen ajatteluun ja laajaan tutkimustyöhön eri aiheista. Uskon että jo pelkästään opiskelumenetelmät kannustavat ihmisiä älylliseen kehitykseen...
-
Juttujesi perusteella kuulostat siltä kuin kokisit kumppanisi olevan omaa omaisuuttaasi. Ihmeellinen asenne jota itse en jaksaisi päivääkään :D
Yllättävän moni nainen haluaisi olla jonkun omaisuutta.
-
Juttujesi perusteella kuulostat siltä kuin kokisit kumppanisi olevan omaa omaisuuttaasi. Ihmeellinen asenne jota itse en jaksaisi päivääkään :D
Yllättävän moni nainen haluaisi olla jonkun omaisuutta.
Jep näinhän se on, ja luulisi että tällä foorumilla löytyy hieman ymmärrystä tässä asiassa :) Ja samalla tavalla kuin jokainen saa olla mitä haluaa eikä toisten tarvitse pitää siitä, pidän itse kiinni oikeudestani olla pitämättä joidenkin ihmisten valinnoista ja arvomaailmasta. Kaikille suotakoon sama oikeus :P
-
Mielestäni sadismiin kyllä liittyy aina dominointi tavalla tai toisella.
Mites siinä tilanteessa kun Dominoiva määrää alistuvan antamaan itselleen (Dominoivalle siis) kipua, kun sattuu olemaan Dominoiva ja masokisti? Ja mites tämmöiset kuten minä, alistuva sadomasokisti? Sadismiani olen toteuttanut, ilman, että olen lainkaan ollut vallassa kiinni.
-
Kommunikaatio ei ole todellakaan helppoa. Ei kirjallinen eikä suullinen. Usein joutuu tilanteeseen missä toinen ei vain ymmärrä toista eikä se varsinaisesti johdu mistään kirjoitusasusta tai puhetaidon puutteesta, edes sosiaalisesta älykkyydestä. Vaan yksinkertaisesti siitä että ihmiset voivat olla hyvinkin eri tasolla ja sen pienimmän yhteisen tekijän löytäminen on todella vaikeaa. Johtopäätöksenä on tietysti se että kemiat eivät kohtaa, kyse on mielestäni kuitenkin muusta kuin kemioista. Kyse on siitä että odotusarvot ovat väärät, ihmiset kuvittelevat että toisen voi ymmärtää täysin muutaman tapaamisen perusteella ja tässä yksinkertaisuus on valttia. Mitä enemmän työtä se vaatii että oppii tuntemaan toista, sen todennäköisemmin helpompi ratkaisu on houkuttelevampi tässä hektisessä maailmassa missä aika on rahaa ja tulokset pitää saada heti. Kärsivällisyys on nykyään uupuva hyve (itse syyllistyn myös). Johtopäätökset ovatkin usein vääriä. Ihmiset ovat hieman ylimielisiä tässä, jokainen on asiantuntija, jokainen on ihmistuntija joka osaa kädenkäänteessä tulkita jokaisen pienimmänkin nyanssin toisen käytöksestä/ilmaisusta. Ja mikäli ei osaa, on helpompiakin vaihtoehtoja.
On varmasti ihan totta, että kärsivällisyyden puute vaivaa monia. Allekirjoitan senkin, että muodostuneet mielikuvat ovat usein vääriä. Ja siitä huolimatta ne vaikuttavat ajatteluumme vähintään alitajuisesti, halusimme tai emme.
Pitää muistaa, että joltakin pohjalta täällä netissäkin on pystyttävä tekemään päätöksiä ja operoimaan. Yksinkertaistaminen paitsi auttaa on myös jossakin määrin välttämätöntä. Jos tilanne on sellainen, että yhteydenottoja satelee, jokaiseen viestittäjään tuskin on mahdollisuutta tutustua syvällisesti. Kuten totesit, joskus ns. saman aaltopituuden löytyminen vaatii aikaa ja työtä. Oman kokemukseni mukaan jonkinlainen yhteys on kyllä mahdollista löytää kenen tahansa kanssa, jos molemmat ovat valmiita joustamaan ja tulemaan vähän toista vastaan. Jos kuitenkin jo alusta asti tuntuu, että kommunikointi on huomattavan takkuavaa, ei yrittämistä liene hedelmällistä jatkaa vain periaatteen vuoksi tai siksi, että joku on nyt löydettävä ja kova työ varmaankin palkitaan.
On viehättävää, kun joku tajuaa, eikä ole haihattelua pitää esim. toimivaa keskusteluyhteyttä painavana kriteerinä seuranhaussa. Mahdollisessa parisuhteessahan pääsee joka tapauksessa tekemään reilusti kompromisseja, kommunikoinnin en itse toivoisi olevan yksi niistä.
-
Mielestäni sadismiin kyllä liittyy aina dominointi tavalla tai toisella.
Mites siinä tilanteessa kun Dominoiva määrää alistuvan antamaan itselleen (Dominoivalle siis) kipua, kun sattuu olemaan Dominoiva ja masokisti? Ja mites tämmöiset kuten minä, alistuva sadomasokisti? Sadismiani olen toteuttanut, ilman, että olen lainkaan ollut vallassa kiinni.
No mikäli toisen määrää satuttamaan toista ja tämä ei nauti kivun tuottamisesta lainkaan vaan sehän voi olla hänelle henkisesti tuskallista, on kyse kyllä sadismista vaikka kohde olisi sama kuin se joka käskyn antaa. Ja vaikka toinen sitten siitä nauttisikin, rajojen yli kuljettaminen voisi mielestäni olla myös sadistisuuden muoto.
Se mitä tulee sadistisuuteen ilman että on vallan kahvassa kiinni. Riippunee kontekstista mutta näkisin että jos määrään orjan kiduttamaan toista ja tämä toimii vain käskyni voimasta, on hänen ja kidutettavan suhde sellainen että kiduttaja on vallassa heidän välillään ja olen delegoinut valtani hänelle vaikka kertoisin tarkasti mitä hänen tulee tehdä ja hän olisi vain sadismini instrumentti. Tietysti tämä on hieman saivartelua ja erilaisia skenaarioita voi olla paljon. Seuraavaksi kysyt että mitä jos kiduttajan kättä ja toimintaa ohjataan siinä määrin että hän on nuken asemassa ilman omaa tahtoa. En tiedä, mutta pointtini oli se että sadismissa ja kivun tuottamisessa / kidutuksessa on läsnä valta-asetelma jossa kiduttajalla on valta kidutettavan yli ja tämä voi nauttia siitä osana kokonaisuutta. Esimerkiksi että toinen tiedostaa oman voimattomuutensa estää oma kärsimyksensä.
Tulipa sellainenkin mieleen että tuntuu siltä että joskus sadismi ja masokismi mielletään vastakkaisiksi samalla tavalla kuin dominoivuus ja alistuvuus. Kuitenkin mikäli asiaa tarkastelee on masokismissa läanä jonkinlainen fyysinen tai henkinen kivun sensaatio joka vaikuttaa aivoissa hyvin konkreettisella tavalla ja voi olla että osalla aivot tulkitsevat sen mielihyvänä, aivoja on hyvin erilaisia :) ja vaikka masokismiin voi liittyä alistumista siinä missä sadismiin alistamista, mielestäni sadismi on huomattavasti vaikeammin määriteltävä ja ymmärrettävä käsite. Masokismi on hyvin selkeä ja tarkkarajainen kun taas sadismi ottaa monia muotoja ja ilmenee eri yhteyksissä eri tavoin. Välitön aivoihin vaikuttava sensaatio ei ole läsnä vaan mielihyvä syntyy erilaisten tulkintojen kautta missä sadisti olettaa asioiden olevan tietyllä tolalla. Uhri voi esittää ja feikata jolloin kokematon sadisti olettaa ehkä tuotetun kärsimyksen olevan suurempi kuin se todellisuudessa on, toisaalta hyvin suurikin tuotettu kipu saattaa aiheuttaa hyvin pienen responssin jolloin kokematon sadisti jää kylmäksi koska kuulee ettei ole aiheuttanut tarpeeksi kärsimystä toiselle. Kysymys on pitkälti mielikuvista ja toisen reaktioiden aiheuttamasta emotionaalisista ärsykkeistä jotka kutkuttavat ja aiheuttavat mielihyvää. Väitän että se ei kuitenkaan vaikuta suoraan vaan epäsuoraan joidenkin psyykkisten tekijöiden kautta missä sadistin maailmankuvalla ja muilla mieltynyksillä on iso rooli. Ja tässä vaiheessa tunteet vallasta ja kontrollista lisäävät ärsykettä ja kiihottavat ja luovat mielihyvän tuntemuksia. Väitän ettei kukaan kiihotu pelkistä äänistä tai ilmeistä vaan niihin liittyy aina jotakin muuta. En ole masokisti joten minun on vaikea samaistua heihin mutta olen ymmärtäny, ja korjatkaa jos olen väärässä, että varsinkin kun puhutaan fyysisestä masokismista kivun ja mielihyvän fyysiset tuntemukset sekoittuvat aikaansaaden nautintoa.
Voin kertoa tarinan omasta lapsuudestani. Muistan erään tapauksen missä olin kenties 14 vuotias ja käymässä sukulaisten luona. Serkkutytöt jotka olivat vuoden pari nuorempia olivat hankkineet pupuja kotiinsa. Olimme auton kyydissä serkkutytöt ja siskoni ja tilanne kärjistyi riitelyksi, en muista miksi. Lopulta maalasin kuvan tyttöjen mieleen siitä mitä pupuille kävisi ja lopoutuloksena seurasi itku ja mielipaha, jopa paniikki. Mutta itselleni tuli mielihyvän tuntemus kun katsoin noita pelokkaita itkuisia kasvoja. Ilman mitään fyysistä kosketusta olin aiheuttanut tämän, puheen voimalla. En pystynyt tuntemaan mitään katumusta , päinvastoin tunsin itseni vahvemmaksi ja valta vaikuttaa ihmisten mieliin tuntui hyvältä. Kuitenkin olen havainnut eri tilanteita missä olen reagoinut ihmisten tuskaan eri tavalla, myötätuntoisesti. Konteksti vaikuttaa suuresti, samoin seksuaalisuus. Esimerkilläni haluan korostaa sitä että sadismi varmasti ilmenee eri yhteyksissä eri ihmisillä hyvinkin eri tavoilla siinä missä masokismi on tarkkarajaisempi ja ehkä helpommin määriteltävissä. Mutta tämä on toki vain minun mielipiteeni :P
-
Yllättävän moni nainen haluaisi olla jonkun omaisuutta.
Seksuaalisesti vai muutenkin elämässään? Olen kaikkien (laillisten) seksuaalisuuntausten puolesta. Joissain tapauksessa se 24/7:kin voi toimia. Jotkut kun haluavat omasta tahdostaan olla täysin toisen hallittavissa mikä on täysin ok kuten myös sekin että joku haluaa kumppanin joka suostuu täysivaltaiseen hallitsemiseen.
En kuitenkaan koe että on ok olettaa automaattisesti itsellään olevan oikeus hallita kumppaneitaan ilman heidän suostumustaan, miltä nagorin kirjoitus hyvin vahvasti kuulosti. Erilaiset mustasukkaisuusdraamat ja perheväkivalta kumpuaa usein juuri semmoisesta tilanteesta...
-
Yllättävän moni nainen haluaisi olla jonkun omaisuutta.
Seksuaalisesti vai muutenkin elämässään? Olen kaikkien (laillisten) seksuaalisuuntausten puolesta. Joissain tapauksessa se 24/7:kin voi toimia. Jotkut kun haluavat omasta tahdostaan olla täysin toisen hallittavissa mikä on täysin ok kuten myös sekin että joku haluaa kumppanin joka suostuu täysivaltaiseen hallitsemiseen.
En kuitenkaan koe että on ok olettaa automaattisesti itsellään olevan oikeus hallita kumppaneitaan ilman heidän suostumustaan, miltä nagorin kirjoitus hyvin vahvasti kuulosti. Erilaiset mustasukkaisuusdraamat ja perheväkivalta kumpuaa usein juuri semmoisesta tilanteesta...
Joo no. Joka tapauksessa toista ihmistä kun ei voi omistaa, eikä olla omistettuna, niin se on aina illuusio omistamisesta. Mutta voi toki olla kaunis illuusio.
-
Olen ainakin tässä vaiheessa lopettanut aktiivisen seuran hakemisen taas toistaiseksi käytännössä kokonaan. Ei siitä saa kun pahan mielen itselleen. Nekin harvat jotka vastaa jotain lopettaa vaan juttelun vähän ajan päästä ilman että edeltävistä viesteistä käy mitenkään ilmi kiinnostuksen lopahtaminen.
-
"En kuitenkaan koe että on ok olettaa automaattisesti itsellään olevan oikeus hallita kumppaneitaan ilman heidän suostumustaan, miltä nagorin kirjoitus hyvin vahvasti kuulosti. Erilaiset mustasukkaisuusdraamat ja perheväkivalta kumpuaa usein juuri semmoisesta tilanteesta..."
Hyvä pointti. Minusta on selvintä, että ei oleta mahdollisesta seuralaisesta mitään. Massun homma on tietää. Jos on forssia dominoida toista, pitäisi olla forssia myös kysyä riittävän selvästi, että mihin toinen on valmis ja mitä toinen haluaisi. Niin vaniljassa kuin kinkyssä olettaminen on ongelmien siemen.
Monelle on vaikeaa puhua nokikkain haluistaan. Varsinkaan aloitteleva subi ei saa ehkä sanottua, että tykkää esimerkiksi likaiseksi huoraksi kutsumisesta ja muusta nimittelystä. Masterin homma on huomata tämäkin ja tarjota mahdollisuus vaikkapa kirjoitellessa.
Livetilanteessa suora kysyminen toimii toisinaan myös hauskana esileikkinä. On suorastaan nostattavaa katsella vastapuolen kiemurtelua, kun asiallisella äänensävyllä kysyy kiinnostusta erilaisiin törkeyksiin:-) Kaadatko lisää kahvia, pannu on siinä anaalikoukun vieressä:-p
Edit: Ja samalla.tietty.selviää, että kohtaavatko halut ja tarpeet tavalla, joka tekee kanssakäymisestä voimauttavaa. Typerä termi, mutta en nyt keksi parempaakaan:-)
J
-
Yllättävän moni nainen haluaisi olla jonkun omaisuutta.
Seksuaalisesti vai muutenkin elämässään? Olen kaikkien (laillisten) seksuaalisuuntausten puolesta. Joissain tapauksessa se 24/7:kin voi toimia. Jotkut kun haluavat omasta tahdostaan olla täysin toisen hallittavissa mikä on täysin ok kuten myös sekin että joku haluaa kumppanin joka suostuu täysivaltaiseen hallitsemiseen.
En kuitenkaan koe että on ok olettaa automaattisesti itsellään olevan oikeus hallita kumppaneitaan ilman heidän suostumustaan, miltä nagorin kirjoitus hyvin vahvasti kuulosti. Erilaiset mustasukkaisuusdraamat ja perheväkivalta kumpuaa usein juuri semmoisesta tilanteesta...
Joo no. Joka tapauksessa toista ihmistä kun ei voi omistaa, eikä olla omistettuna, niin se on aina illuusio omistamisesta. Mutta voi toki olla kaunis illuusio.
Omistajuutta voi olla monenlaista, fyysistä ja henkistä. Se voi perustua lakiin, sopimukseen, käytännön järjestelyihin, tarpeeseen, epätoivoon, vaihtokauppaan tai se voi olla täysin kuviteltua tai todellista. Toinen tuntee omistajuutta ja ehkä toinen olevansa omistettu. Se miten omistussuhde näkyy onkin sitten ihan eri juttu.
Pidän kuitenkin hieman ironisena sitä että kirjoitettuani juuri siitä että miten vaikeaa on tehdä oikeita johtopäätöksiä tuntematta toista paremmin, joudun heti palaamaan kyseiseen pointtiin. Tämä onkin aina ollut se ongelma kinky-yhteisöissä, tuntuu että täällä tuomitaan vielä herkemmin kuin muualla ja jokainen on valveutunut inkvisiittori. :P
-
Juttujesi perusteella kuulostat siltä kuin kokisit kumppanisi olevan omaa omaisuuttaasi. Ihmeellinen asenne jota itse en jaksaisi päivääkään :D
Alistuville, hyvin usein ellei aina, on hyvin tärkeää tuntea kuuluvansa Domilleen.
Tarjotessaan subeilleen mahdollisuuden siihen, D tekee subeistaan hyvin onnellisia. Se myös mahdollistaa suhteen syvenemisen sellaisiin syvyyksiin, tai korkeuksiin, ettei sellainen ilman omistuksen tarjoamaa luottamusta olis mitenkään mahdollista.
Pitää uskaltaa, että voi saavuttaa jotain.
IKRM
-
Eikö mielestäsi esim. sadisti ole/voi olla dominoiva eli hallitseva? Minun mielestäni dominoivuus on piirre, joka on Masterissa ja sadistissa, mutta se ilmenee ainakin osittain eri tavoin ja tietenkin myös eri ihmisillä on omat erityispiirteensä, tapansa ja mieltymyksensä.
Ajatukseni oli, että Dominoiva hakee ensisijaisesti kauniisti alistuvaa, itsensä Dn käyttöön antavaa, palveluhenkistä subia. Masokistilla ei yleensä ole antaa noita Domille, masokisti on useimmiten pikemminkin vaativa, jopa dominoiva, tietää mitä haluaa ja miten sen saa. Sellainen ei useimmiten Dominoivaa viehätä, liikaa työtä josta saa liian vähän, jos ollenkaan, vastinetta.
IKRM
-
Mietin ...
Mitä on omistaminen ?
-
Mietin ...
Mitä on omistaminen ?
Niin, kuten yritin asian aikaisemmin ilmaista ja kuten joku mainitsikin kyse on tietynlaisesta illuusiosta jossa omistajan ja omistettavan välillä on jokin kytkös. Se voi perustua lakiin tai se voi olla sovittua. Lähtökohtaisesti ihminen voi omistaa esineitä ja kiinteää omaisuutta joihin esimerkiksi kotieläimet rinnastetaan. Vanhoina hyvinä aikoina kun orjuus oli laillinen instituutio saattoi henkilö omistaa ihmisiä kuten karjaa omistetaan yhä tänä päivänä. Tähän saattoi liittyä rajoitteita ja velvollisuuksia samaan tapaan kuin esimerkiksi nykyään kotieläiten kohdalla. Vaikka monille koira on perheenjäsen ja sitä tuskin mielletään esineeksi puhumme silti koiran omistajasta, joku omistaa tämän luontokappaleen. Laki suo hänelle täyden vallan tämän koiran henkeen, koira voidaan omistajan tahdosta lopettaa vaikka hänen itsensä toimesta. Omistaja voi myös myydä omaisuuttaan niiden lakien puitteissa jotka sitä rajoittavat, koiran voi siis myydä edelleen uudelle omistajalle eikä koira voi valita omistajaansa ellei toisin ole sovittu. Jos koiran asemasta puhutaankin autosta, sama juttu. Voit myös kohdella omaisuuttasi huonosti jos haluat mutta siihen voi olla rajoitteita. Jo klassisina aikoina tiedetään olleen lakeja joilla orjille annettiin oikeuksia ja omistajien mielivaltaa rajoitettiin. Nykyään esimerkiksi koiraa ei saa kohdella kaltoin tai syyllistyt eläinsuojelurikokseen. Toisaalta vielä vähän aikaa sitten lapset ikäänkuin miellettiin vanhempien "omaisuudeksi" ja heitä sai kyllä kurittaa suhteellisen kovaakin, samoin vaimon sai raiskata ja sitä ennen kurittaa ilman pelkoa seuraamuksista.
Nyt on kuitenkin niin että nykyinen laki ei salli orjuutta. Myöskään laki, yleinen konventio tai mikään kulttuurillis-uskonnollinen käytäntö ei meilläpäin tunne esimerkiksi sukupuoleen sidottua "omistajuutta", missä naiset ovat miesten omaisuutta ainakin jollakin tasolla, kuten muissa kulttuureissa ja yhteisöissä voi edelleen olla tänä päivänä. Kannattaa muistaa että myös kristillisissä yhteisöissä joissa orjuus sinänsä on ollut kiellettyä on perinteisesti nainen koettu miesten omaisuudeksi enemmän tai vähemmän. Se miten paljon jne. riippunee täysin ajasta ja paikasta. Nykyään tällainen ajattelutapa on kovin vierasta ja kysymmekin että mitä omistajuus tarkoittaa. Luultavasti aika monille miehille tulee sellainen suhteellisen luonnollinen tunne tai halu kokea tietynlaista henkistä ja fyysistä omistajuutta naiseensa vaikka tämä ei olisi juriidisesti tai edes sosiaalisesti hyväksyttyä. Toiset eivät ehkä kehtaa puhua asiasta ja eivät käytännössä voi/osaa hallita tilannetta haluamallaan tavalla ja kokevatkin sitten erilaisia mustasukkaisuusraivareita sun muuta kivaa. Ehkä taas joillakin on aidosti sellainen mindset että he eivät koe tällaista omistushalua. Itselläni on ainakin tällainen luontainen omistushalu mutta toki en ole mikään idiootti että kuvittelisin voivani "oikeasti" omistaa naista. Päinvastoin siksihän tässä juuri päivittelen sitä että miten vaikeaa on löytää täysin yhteensopivaa kumppania välillä. Naiset kun ovat nykyään kovin itsenäisiä eivätkä suhtaudu tähän kovin suopeasti kuten tällä foorumillakin voidaan havaita. On kuitenkin totta että joillakin naisilla on ihan luonnostaan halu kokea olevansa omistettu, jonkun narttu. Samalla tavalla tämä on asia mistä ei aina kehdata puhua tai myöntää, varsinkaan nykyään kun kanssasisaret helposti leimaavat ja toteavat naisen pettävän omaa sukupuoltaan ja sen kamppailua tasa-arvon puolesta.
Filosofisesti tarkasteltuna on kuitenkin mielenkiintoista miettiä sitä miten tärkeää omistajalle on tällaisessa tilanteessa se että omistettava tiedostaa olevansa omistettu tai omistettavan näkökulmasta että hänen omistajansa kokee omistajuutta häneen. Omasta näkökulmastani voisin väittää tämän olevan tärkeää. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Se että kaksi täysin lain mukaan täysivaltaista (niin, ei kaikki ole) henkilöä muodostavat keskenään omasta tahdostaan suhteen jossa omistajuus määräytyy heidän sopimallaan tavalla muodollisesti tai epämuodollisesti. Ja onhan se tällöin leikkiä, sillä lainvoimaa tämä omistussuhde ei saa, kukaan ei tule sitä valvomaan ja kumpikin voi kävellä pois tästä ja toisella ei ole mitään lain suojaa tai oikeutusta tätä riitauttaa.
Mainitsin kuitenkin myös sen harmaan-vyöhykkeen minne joudutaan kun toinen osapuoli, yleensä "omistettava" on jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa "omistajaan", jolloin aletaan lähennellä klassisempaa asetelmaa missä omistettava ei välttämättä ole enää omasta tahdostaan vaan kenties menetyksen pelosta tai muusta vastaavasta syystä. Jolloin omistajan omistajuus on konkreettisempaa ja hän pystyy käyttämään omistettavaa esineenä ilman tämän varsinaista suostumusta. Esimerkiksi mainittakoon tosielämän tilanteet missä nainen pakotetaan huoraksi, ei ase kädessä vaan siksi että hänellä on kenties liikaa menetettävää mikäli ei suostu. Tai kenties henkisesti hieman hauras yksilö pelkää menettävänsä "omistajansa" ja on valmis menemään niin pitkälle kuin on tarve pitääkseen omistajansa tyytyväisenä.
Mitä käytännön tilanteita tämä sitten kattaa? No omistajahan voi käyttää omaisuuttaan miten haluaa joten se ei määritä omistussuhdetta. Voit laittaa toisen huoraamaan, kiilloittamaan kenkiä, hakemaan sanomalehden, tiskaamaan, lukemaan iltasatuja. Mutta eihän omistettavan tarvitse suostua kaikkeen, samoin kuin ei koiraakaan saa tekemään kaikkia temppuja. Silloin se on omistajasta kiinni miten hän toimii; antaako hän keppiä vai porkkanaa. Mutta jos nyt hyvin klassisen esimerkin tässä vielä antaisi niin ehkä omaisuuden eteenpäin luovutus/myynti tai antaminen/vuokraaminen toisen käyttöön on sellainen nimenomaan OMISTAJUUTEEN liittyvä yksityiskohta joskaan sellainen ei yleensä tule kyseeseen tavallisessa parisuhteessa :P
En tiedä miten hyvin tämä vastaa kysymykseen. Olla omistettu on mielestäni hieman eri asia kuin olla alistettuna.
Oh ja tulipa vielä mieleeni että, omistajalla on omistajan vastuu, jolloin omistaja vastaa omistettavan teoista (tai omaisuutensa aiheuttamista tuhoista esim.) ja voi sitten vastavuoroisesti rankaista tätä miten parhaaksi näkee sallituissa rajoissa :P Tämä on hyvin vanha ja globaali periaate.
-
Eikö mielestäsi esim. sadisti ole/voi olla dominoiva eli hallitseva? Minun mielestäni dominoivuus on piirre, joka on Masterissa ja sadistissa, mutta se ilmenee ainakin osittain eri tavoin ja tietenkin myös eri ihmisillä on omat erityispiirteensä, tapansa ja mieltymyksensä.
Ajatukseni oli, että Dominoiva hakee ensisijaisesti kauniisti alistuvaa, itsensä Dn käyttöön antavaa, palveluhenkistä subia. Masokistilla ei yleensä ole antaa noita Domille, masokisti on useimmiten pikemminkin vaativa, jopa dominoiva, tietää mitä haluaa ja miten sen saa. Sellainen ei useimmiten Dominoivaa viehätä, liikaa työtä josta saa liian vähän, jos ollenkaan, vastinetta.
IKRM
Minusta on jotenkin absurdi ajatus, että olisi jokin yksi ja ainut Dominoivan malli, jolle kelpaa vain yhtä ja ainutta alistuvaa tyyppiä oleva subi... Käsittääkseni olemme yksilöitä omine mieltymyksinemme. On hienoa, jos Dominoivalle, joka hakee kauniisti alistuva, sellainen löytyy. Toisaalta on yhtä hienoa, jos altistumiseen taipuvainen masokisti löytää sadistisuuteen taipuvaisen Dominoivan, joka hänelle kipua suo, jos on suodakseen. Mitä tulee masokistin vaativuuteen tai dominoivuuteen, niin tilanteessahan voi vallan tunne olla molemmilla ja molemmat voivat siitä saada tyydytystä... Vuorovaikutuksesta kai tässäkin on kyse.
Tuo edellä mainittu toki tuo oman haasteensa seuran löytämiseen, koska muuttujia on niin paljon... :D
-
Minusta on jotenkin absurdi ajatus, että olisi jokin yksi ja ainut Dominoivan malli, jolle kelpaa vain yhtä ja ainutta alistuvaa tyyppiä oleva subi... Käsittääkseni olemme yksilöitä omine mieltymyksinemme. On hienoa, jos Dominoivalle, joka hakee kauniisti alistuva, sellainen löytyy. Toisaalta on yhtä hienoa, jos altistumiseen taipuvainen masokisti löytää sadistisuuteen taipuvaisen Dominoivan, joka hänelle kipua suo, jos on suodakseen. Mitä tulee masokistin vaativuuteen tai dominoivuuteen, niin tilanteessahan voi vallan tunne olla molemmilla ja molemmat voivat siitä saada tyydytystä... Vuorovaikutuksesta kai tässäkin on kyse.
Tuo edellä mainittu toki tuo oman haasteensa seuran löytämiseen, koska muuttujia on niin paljon... :D
Joo, toki on varmasti monenlaisia Dominoivia, ja monenlaisia alistuvia. Huomioni vain kiinnittyi Normandien profiilissa olevaan tekstiin, ja ajattelin antaa oman kommenttini, jos se vaikka helpottais seuran löytämistä.
IKRM
-
On kuitenkin totta että joillakin naisilla on ihan luonnostaan halu kokea olevansa omistettu, jonkun narttu. Samalla tavalla tämä on asia mistä ei aina kehdata puhua tai myöntää, varsinkaan nykyään kun kanssasisaret helposti leimaavat ja toteavat naisen pettävän omaa sukupuoltaan ja sen kamppailua tasa-arvon puolesta.
No riippumatta mistä seksimieltymyksistään puhuu avoimesti niin leimaajia löytyy (paitsi ehkä tuo kerran viikossa pimeässä lastensaantia varten). Anaaliseksi koetaan homojen hommaksi, puumat ovat pedofiileja jne... Pervofoorumilla en taas ole ikinä huomannut että ketään leimattaisiin alistumistaipumuksistaan johtuen. Oletko sinä?
Mainitsin kuitenkin myös sen harmaan-vyöhykkeen minne joudutaan kun toinen osapuoli, yleensä "omistettava" on jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa "omistajaan", jolloin aletaan lähennellä klassisempaa asetelmaa missä omistettava ei välttämättä ole enää omasta tahdostaan vaan kenties menetyksen pelosta tai muusta vastaavasta syystä. Jolloin omistajan omistajuus on konkreettisempaa ja hän pystyy käyttämään omistettavaa esineenä ilman tämän varsinaista suostumusta. Esimerkiksi mainittakoon tosielämän tilanteet missä nainen pakotetaan huoraksi, ei ase kädessä vaan siksi että hänellä on kenties liikaa menetettävää mikäli ei suostu. Tai kenties henkisesti hieman hauras yksilö pelkää menettävänsä "omistajansa" ja on valmis menemään niin pitkälle kuin on tarve pitääkseen omistajansa tyytyväisenä.
Harmaan vyöhykkeen parisuhteita löytyy valitettavasti paljon mutta sille nyt ei kukaan muu oikein voi mitään :/ Hyvä kuitenkin ehkä tiedostaa tämä mikäli aikoo solmia suhteen kovin paljon heikompaan osapuoleen (jollain tasolla).
Minusta on jotenkin absurdi ajatus, että olisi jokin yksi ja ainut Dominoivan malli, jolle kelpaa vain yhtä ja ainutta alistuvaa tyyppiä oleva subi... Käsittääkseni olemme yksilöitä omine mieltymyksinemme. On hienoa, jos Dominoivalle, joka hakee kauniisti alistuva, sellainen löytyy. Toisaalta on yhtä hienoa, jos altistumiseen taipuvainen masokisti löytää sadistisuuteen taipuvaisen Dominoivan, joka hänelle kipua suo, jos on suodakseen. Mitä tulee masokistin vaativuuteen tai dominoivuuteen, niin tilanteessahan voi vallan tunne olla molemmilla ja molemmat voivat siitä saada tyydytystä... Vuorovaikutuksesta kai tässäkin on kyse.
Muakin vähän häiritsee tällä foorumilla nämä yhden totuuden kuuluttajat. Perinteisessä mallissa jossa toinen dominoi ja toinen alistuu ei ole mitään vikaa mutta niitä nyansseja tosiaan on paljon ja vaihtoehtoja mallille runsaasti! Vaikka joku alistuisi syvästi sängyssä ei voi olettaa että henkilö haluisi alistua arjessa tai joku saattaa olla switch joka joskus haluaa alistua joskus dominoida. Periaatteessa ärsyynnyn kaikesta yleistyksestä ja argumentoin sitä vastaan :P
Yleisesti musta on hienoa että variaatioita on paljon pervoskenessäkin ja ihmiset uskaltavat olla omia itsejään. Mieltymyksien kohtaaminen voi olla haastavaa marginaalifetisseissä mutta ainakin tämä foorumi korottaa niitä mahdollisuuksia toisen samanhenkisen löytämiseen :) Ja jos ei täydellistä partneria löydy niin kannattaa tosiaan yrittää vähän laajemmalti etsiä jos edes jotain kosketuspintaa voisi löytyä...
-
Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien, sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa, sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.
Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin. Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä, jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.
No mutta, kuka on herännyt väärällä jalalla tänään? ;D Ei taas voi kuin nauraa näille yleistyksille. Tällä logiikalla voisin väittää,että miesten yleinen ongelma on se, että he haluavat olla aina oikeassa. Ja heiltä puuttuu kyky myöntää, etteivät tiedä kaikkea maailmassa.
Onneksi minulla on elämässäni monia miehiä, jotka uskaltavat olla väärässä.
On miehiä jotka juoksevat pillun perässä ja miehiä jotka katsovat naista ihmisenä. Näistä toinen ryhmä on tottunut saamaan haluamansa kun eivät ole pillun kantajan kanssa erimieltä. Toinen ryhmä osa käydä normaalia dialogia myös naisten kanssa, jolloin kumpikin hyväksyy sen että toinen ei ole samaamieltä, eikä tämä aiheuta minkäänlaista tunne kuohuttaa kummallakaan puolella.
-
Mä oon kyllä pillua antanut miehille, jotka ovat edes nimellisesti pystyneet haastamaan jonkinlaiseen ajatusten vaihtoon tai väittelyyn. Valitettavasti samaa mieltä olleet perässä laahustajat ovat jääneet ilman.
-
Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien, sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa, sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.
Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin. Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä, jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.
No mutta, kuka on herännyt väärällä jalalla tänään? ;D Ei taas voi kuin nauraa näille yleistyksille. Tällä logiikalla voisin väittää,että miesten yleinen ongelma on se, että he haluavat olla aina oikeassa. Ja heiltä puuttuu kyky myöntää, etteivät tiedä kaikkea maailmassa.
Onneksi minulla on elämässäni monia miehiä, jotka uskaltavat olla väärässä.
On miehiä jotka juoksevat pillun perässä ja miehiä jotka katsovat naista ihmisenä. Näistä toinen ryhmä on tottunut saamaan haluamansa kun eivät ole pillun kantajan kanssa erimieltä. Toinen ryhmä osa käydä normaalia dialogia myös naisten kanssa, jolloin kumpikin hyväksyy sen että toinen ei ole samaamieltä, eikä tämä aiheuta minkäänlaista tunne kuohuttaa kummallakaan puolella.
Ja tuo liittyy miten siihen, että väität naisilla olevan huonommat keskustelutaidot kuin miehillä? Sinä et tuon yleistyksesi takia kyllä tunnu katsovan naisia lainkaan ihmisinä.
Itse olen käynyt yksiä parhainpia keskusteluja juuri naisten kanssa, mutta toisaalta myös saanut nähdä näitä naisia jotka eivät osaa käsitellä asioita asioina, vaan siirtävät nämä henkilökohtaisuudeksi liian paljon. Toisaalta huonoimmat keskustelut olen käynyt täälä vaikuttavan piipertäjän kaltaisten miesten kanssa, jotka eivät osaa käsitellä muita kuin omalta kannalta asioita.
-
Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien, sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa, sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.
Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin. Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä, jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.
No mutta, kuka on herännyt väärällä jalalla tänään? ;D Ei taas voi kuin nauraa näille yleistyksille. Tällä logiikalla voisin väittää,että miesten yleinen ongelma on se, että he haluavat olla aina oikeassa. Ja heiltä puuttuu kyky myöntää, etteivät tiedä kaikkea maailmassa.
Onneksi minulla on elämässäni monia miehiä, jotka uskaltavat olla väärässä.
On miehiä jotka juoksevat pillun perässä ja miehiä jotka katsovat naista ihmisenä. Näistä toinen ryhmä on tottunut saamaan haluamansa kun eivät ole pillun kantajan kanssa erimieltä. Toinen ryhmä osa käydä normaalia dialogia myös naisten kanssa, jolloin kumpikin hyväksyy sen että toinen ei ole samaamieltä, eikä tämä aiheuta minkäänlaista tunne kuohuttaa kummallakaan puolella.
Ja tuo liittyy miten siihen, että väität naisilla olevan huonommat keskustelutaidot kuin miehillä? Sinä et tuon yleistyksesi takia kyllä tunnu katsovan naisia lainkaan ihmisinä.
Itse olen käynyt yksiä parhainpia keskusteluja juuri naisten kanssa, mutta toisaalta myös saanut nähdä näitä naisia jotka eivät osaa käsitellä asioita asioina, vaan siirtävät nämä henkilökohtaisuudeksi liian paljon. Toisaalta huonoimmat keskustelut olen käynyt täälä vaikuttavan piipertäjän kaltaisten miesten kanssa, jotka eivät osaa käsitellä muita kuin omalta kannalta asioita.
Edelleen, mitä tekemistä kommentillasi on sen kanssa, että väität naisilla olevan huonommat keskustelutaidot kuin miehillä? En edelleenkään ole lukenut yhtäkään faktaa tukemaan väitettäsi. Ja niin, mites tuo asioiden käsittely muulta kuin omalta kannalta sujuu sinulta?
-
Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva eläinlaji. Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji. Ihmisellä on kehittyneet aivot, joiden ansiosta ihminen pystyy abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojen kanssa mahdollistanut ihmiselle kyvyn käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin mikään toinen eläinlaji. Lähde: Wikipedia
Riittääkö määritelmäksi? ;D
Masentavaa... Niin kuin tuota nyt ei olis tiennyt ilman määritelmääkin. ;D
-
Seuraa kyllä löytyy, kun vain jaksaa olla aktiivinen. Kukaan ei sieltä kotoa hae treffeille.
Ongelma on löytää inspiroivaa seuraa - tyyppiä kenet haluaisi nähdä uudestaan. Tai no, monia voisi treffata sen toisenkin kerran, vaikka kemiat eivät heti kohtaisi.
-
Luin aika ison osan vastauksista. Jotkut löytää seuraa, toiset ei.
Näin Dom Mies-näkökulmasta annan seuraavat kriteerit tärkeysjärjestyksessä sille löytääkö mies seuraa vai ei:
1. Vapaa - Ei vapaa
2. Rehellinen - jotain salattavaa
3. Hyvät kemiat - kemia ei toimi (sisältää sopivan määrän Dominointia vs. alistumista)
4. Ulkonäkö, pituus, uskottavuus, jne., on - ei ole
5. Status korkea - luuseri
Tietyt peruasiat ja hygieniakysymykset ovat itsestäänselvyyksiä joten en mainitse niitä tässä.
Jokainen tietysti asettaa oman tärkeysjärjestyksensä, mutta itselleni on muodostunut tuollainen käsitys naisten toiveista.
Eli kärjistetysti: vapaa luuseri löytää helpommin seuraa kuin ei-vapaa rikas Adonis urheiluautossaan. Näin te naiset siis enimmäkseen kirjoitatte.
IRL tilanne poikkeaa tuosta, koska kemiaa ei pysty kovin hyvin netissä kirjoittamalla saavuttamaan.
-
Aiemmassa viestissä vissiin yritin kuvailla, että "seuran löytämisen" kysymys on yhtä monimutkainen ja helppo-ristiriitainen siis.
Mitä tällä "scenellä" olen puuhastellut- koollekutsunut kymmenisen Pihlajasaari-retkeä, vähän ollut osuutta Majava-miittien alkuun-käynyt miiteissä, bileissä-yksityisesti tavannut ihmisiä...
Olisinko varovasti arvioiden tavannut kasvotusten, vähintään esittänyt nimimerkin ja käsipäivän kera, liki 600 ihmistä, eri tilaisuuksissa ja tilanteissa. Mukaanlukien siis "vanilijamiitit+tapaamiset" vuosina 2005-2016-
Harva haluaa tutustua- harva pitää ystävyyttä arvossa lähtökohtaisesti. Ystävyys on kai jotenkin pois länsimaisesta elämänlaadusta- tai sitten ystävyyttä tulee ovista ja peräpäästä.
"Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän, anna meren sen selvittää, kuka viereesi jää......." :D
-
Luin aika ison osan vastauksista. Jotkut löytää seuraa, toiset ei.
Näin Dom Mies-näkökulmasta annan seuraavat kriteerit tärkeysjärjestyksessä sille löytääkö mies seuraa vai ei:
1. Vapaa - Ei vapaa
2. Rehellinen - jotain salattavaa
3. Hyvät kemiat - kemia ei toimi (sisältää sopivan määrän Dominointia vs. alistumista)
4. Ulkonäkö, pituus, uskottavuus, jne., on - ei ole
5. Status korkea - luuseri
Tietyt peruasiat ja hygieniakysymykset ovat itsestäänselvyyksiä joten en mainitse niitä tässä.
Jokainen tietysti asettaa oman tärkeysjärjestyksensä, mutta itselleni on muodostunut tuollainen käsitys naisten toiveista.
Eli kärjistetysti: vapaa luuseri löytää helpommin seuraa kuin ei-vapaa rikas Adonis urheiluautossaan. Näin te naiset siis enimmäkseen kirjoitatte.
IRL tilanne poikkeaa tuosta, koska kemiaa ei pysty kovin hyvin netissä kirjoittamalla saavuttamaan.
Ein nyt ihan oikeasti päässyt siihen mitä hait. mutta rahattomana renttuna olen seuraa tähän mennessä löytänyt, Liekö syynä juurikin tämä aspekti, en tiedä. Minulla ei oikeasti ole mitään muuta tarjottavana, kuin seksuaalisuuteni. Joillekin se on riittänyt ja toisille sitten taas ei, Tämähän on taysin hyväksyttävää siinä tilanteessa, mikäli toinen etsii pelkästään taloudellista hyötyä. Minulta sellaista ei saa, joten olen täysin tyytyväinen siihen, mitä vastaan on tullut. Vaikka voittaisin lotossa, niin pitäisin sen salassa mahdollisilta naisystaviltäni. Haluan nimittäin pelkästään, että minua halutaan, eikä rahojani.
-
Luin aika ison osan vastauksista. Jotkut löytää seuraa, toiset ei.
Näin Dom Mies-näkökulmasta annan seuraavat kriteerit tärkeysjärjestyksessä sille löytääkö mies seuraa vai ei:
1. Vapaa - Ei vapaa
2. Rehellinen - jotain salattavaa
3. Hyvät kemiat - kemia ei toimi (sisältää sopivan määrän Dominointia vs. alistumista)
4. Ulkonäkö, pituus, uskottavuus, jne., on - ei ole
5. Status korkea - luuseri
Tietyt peruasiat ja hygieniakysymykset ovat itsestäänselvyyksiä joten en mainitse niitä tässä.
Jokainen tietysti asettaa oman tärkeysjärjestyksensä, mutta itselleni on muodostunut tuollainen käsitys naisten toiveista.
Eli kärjistetysti: vapaa luuseri löytää helpommin seuraa kuin ei-vapaa rikas Adonis urheiluautossaan. Näin te naiset siis enimmäkseen kirjoitatte.
IRL tilanne poikkeaa tuosta, koska kemiaa ei pysty kovin hyvin netissä kirjoittamalla saavuttamaan.
Ein nyt ihan oikeasti päässyt siihen mitä hait. mutta rahattomana renttuna olen seuraa tähän mennessä löytänyt, Liekö syynä juurikin tämä aspekti, en tiedä. Minulla ei oikeasti ole mitään muuta tarjottavana, kuin seksuaalisuuteni. Joillekin se on riittänyt ja toisille sitten taas ei, Tämähän on taysin hyväksyttävää siinä tilanteessa, mikäli toinen etsii pelkästään taloudellista hyötyä. Minulta sellaista ei saa, joten olen täysin tyytyväinen siihen, mitä vastaan on tullut. Vaikka voittaisin lotossa, niin pitäisin sen salassa mahdollisilta naisystaviltäni. Haluan nimittäin pelkästään, että minua halutaan, eikä rahojani.
Raha on myös valtaa jos sitä käyttää oikein. Monet eivät osaa käyttää sitä niin. Se on kumma juttu miten raha vaikuttaa ihmisiin ja mitä se saa heidät tekemään.
-
Raha on myös valtaa jos sitä käyttää oikein. Monet eivät osaa käyttää sitä niin. Se on kumma juttu miten raha vaikuttaa ihmisiin ja mitä se saa heidät tekemään.
Se on totta, mutta pitää aina muistaa ettei rahalla voi ostaa rakkautta eikä sitoutumista, parhaimmillaankin pääsee vain tilanteeseen, jossa saa osakseen rakkauden ja sitoutumisen kaltaisia tunteita, jotka on kuitenkin rahanhimon aikaansaamia. Sellainen jättää ihmisen tyhjäksi vähä vähältä, sen vuoksi monet rikkaat ihmiset on onnettomia.
IKRM
-
Luin aika ison osan vastauksista. Jotkut löytää seuraa, toiset ei.
Näin Dom Mies-näkökulmasta annan seuraavat kriteerit tärkeysjärjestyksessä sille löytääkö mies seuraa vai ei:
1. Vapaa - Ei vapaa
2. Rehellinen - jotain salattavaa
3. Hyvät kemiat - kemia ei toimi (sisältää sopivan määrän Dominointia vs. alistumista)
4. Ulkonäkö, pituus, uskottavuus, jne., on - ei ole
5. Status korkea - luuseri
Tietyt peruasiat ja hygieniakysymykset ovat itsestäänselvyyksiä joten en mainitse niitä tässä.
Jokainen tietysti asettaa oman tärkeysjärjestyksensä, mutta itselleni on muodostunut tuollainen käsitys naisten toiveista.
Eli kärjistetysti: vapaa luuseri löytää helpommin seuraa kuin ei-vapaa rikas Adonis urheiluautossaan. Näin te naiset siis enimmäkseen kirjoitatte.
IRL tilanne poikkeaa tuosta, koska kemiaa ei pysty kovin hyvin netissä kirjoittamalla saavuttamaan.
Ein nyt ihan oikeasti päässyt siihen mitä hait. mutta rahattomana renttuna olen seuraa tähän mennessä löytänyt, Liekö syynä juurikin tämä aspekti, en tiedä. Minulla ei oikeasti ole mitään muuta tarjottavana, kuin seksuaalisuuteni. Joillekin se on riittänyt ja toisille sitten taas ei, Tämähän on taysin hyväksyttävää siinä tilanteessa, mikäli toinen etsii pelkästään taloudellista hyötyä. Minulta sellaista ei saa, joten olen täysin tyytyväinen siihen, mitä vastaan on tullut. Vaikka voittaisin lotossa, niin pitäisin sen salassa mahdollisilta naisystaviltäni. Haluan nimittäin pelkästään, että minua halutaan, eikä rahojani.
Raha on myös valtaa jos sitä käyttää oikein. Monet eivät osaa käyttää sitä niin. Se on kumma juttu miten raha vaikuttaa ihmisiin ja mitä se saa heidät tekemään.
Ehkä juuri tämän vuoksi ihmiset ostavat bemareita, tai vastaavia. ;)
-
Naisten yleinen ongelma on se, että ne ketkä eivät ole heidän kanssaan samaamieltä ovat heidän uhkia tai vihollisia, tämä taas johtuu naisten huonommassa keskustelutaidoista, joissa heiltä puuttuu kokonaan tottuminen toisenlaisia ajatuksia kuunnella. Tästä on hyvänä esimerkkinä koko humanistiset tiedekunnat yliopistoissa, jossa miehet joita siellä on ovat profeministejä, eli toiselta nimeltä feministien perseen nuolijoita. Näissä tiedekunnissa on vain yksi totuus, joka ei perustu mihinkään todellisiin tilastoihin tai laskelmien, sillä nämä tiedekunnat toimivat vain voimalla johon kommunistit kateudesta vihreinä ihmettelevät, sillä se intohimo ja aatteen palo joka näitä eteenpäin vie on merkillistä. Ainoa hyvä puoli on että näitä tiedekunta tullaan supistaa, sillä näiltä puuttuu ulkopuolinen rahoitus.
Tämän olen monelle Mastereille sanonut, jos haluat löytää viisaan subin, niin hän osaa kuunnella sinun ehdotuksen rauhallisesti, sekä kestää myös vasta kommentin omiin ehdotuksiin. Tämän takia monesti ne ensimmäiset viestit naisen kanssa on tärkeimpiä, jossa kannatta heti tuoda omia mielipiteitä esille, sillä sillä karsii tehokkaasti kelpaamattomat.
No mutta, kuka on herännyt väärällä jalalla tänään? ;D Ei taas voi kuin nauraa näille yleistyksille. Tällä logiikalla voisin väittää,että miesten yleinen ongelma on se, että he haluavat olla aina oikeassa. Ja heiltä puuttuu kyky myöntää, etteivät tiedä kaikkea maailmassa.
Onneksi minulla on elämässäni monia miehiä, jotka uskaltavat olla väärässä.
On miehiä jotka juoksevat pillun perässä ja miehiä jotka katsovat naista ihmisenä. Näistä toinen ryhmä on tottunut saamaan haluamansa kun eivät ole pillun kantajan kanssa erimieltä. Toinen ryhmä osa käydä normaalia dialogia myös naisten kanssa, jolloin kumpikin hyväksyy sen että toinen ei ole samaamieltä, eikä tämä aiheuta minkäänlaista tunne kuohuttaa kummallakaan puolella.
Ja tuo liittyy miten siihen, että väität naisilla olevan huonommat keskustelutaidot kuin miehillä? Sinä et tuon yleistyksesi takia kyllä tunnu katsovan naisia lainkaan ihmisinä.
Itse olen käynyt yksiä parhainpia keskusteluja juuri naisten kanssa, mutta toisaalta myös saanut nähdä näitä naisia jotka eivät osaa käsitellä asioita asioina, vaan siirtävät nämä henkilökohtaisuudeksi liian paljon. Toisaalta huonoimmat keskustelut olen käynyt täälä vaikuttavan piipertäjän kaltaisten miesten kanssa, jotka eivät osaa käsitellä muita kuin omalta kannalta asioita.
Edelleen, mitä tekemistä kommentillasi on sen kanssa, että väität naisilla olevan huonommat keskustelutaidot kuin miehillä? En edelleenkään ole lukenut yhtäkään faktaa tukemaan väitettäsi. Ja niin, mites tuo asioiden käsittely muulta kuin omalta kannalta sujuu sinulta?
Taita olla meillä pikkasen erilähtökohdat arvioida asioita, sillä voipa olla että käytyjen keskustelujen määrässä ja se kuinka eri ryhmien kesken niitä on käyty vaikea samaa kuvaa saada, eli elämä tuo eriasioita erilailla miten sitä elää, jossa toinen saa vaikutteita laajalta alalta ja toinen suppeammalta alalta. Jolloin se mihin itse käytyjen keskusteluiden kautta voin hyvin sanoa sen, että parhaimmat ja huonoimmat keskustelut olen käynyt naisten kanssa, mutta naiset pääsevät yleisemmin paremmalle tasolle kuin miehet, joilla on suuri tarve puolustaa omaa mielipidettä ja tuntevat tähän tehtävät muutokset uhkina.
-
Enin OT leikattu pois ja siirretty baaritiskin OT-ketjuun. Tässä ketjussa pohditaan seuran löytämisen vaikeutta.
-
Mietin ...
Mitä on omistaminen ?
Mainitsin kuitenkin myös sen harmaan-vyöhykkeen minne joudutaan kun toinen osapuoli, yleensä "omistettava" on jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa "omistajaan", jolloin aletaan lähennellä klassisempaa asetelmaa missä omistettava ei välttämättä ole enää omasta tahdostaan vaan kenties menetyksen pelosta tai muusta vastaavasta syystä. Jolloin omistajan omistajuus on konkreettisempaa ja hän pystyy käyttämään omistettavaa esineenä ilman tämän varsinaista suostumusta. Esimerkiksi mainittakoon tosielämän tilanteet missä nainen pakotetaan huoraksi, ei ase kädessä vaan siksi että hänellä on kenties liikaa menetettävää mikäli ei suostu. Tai kenties henkisesti hieman hauras yksilö pelkää menettävänsä "omistajansa" ja on valmis menemään niin pitkälle kuin on tarve pitääkseen omistajansa tyytyväisenä.
Olen nyt vuoden yrittänyt löytää seuraa kokemattomana sub naisena kokeneemmasta dom miehestä. Vaikeaa on ollut varsinkin kun en etsi seksiseuraa enkä ala suhteeseen varatun kanssa. En tosin ole ollut erityisen aktiivinen seuranhaun kanssa enkä ole lainkaan käynyt tapahtumissa missä tapaisi ihmisiä irl. Lähinnä halusin tähän ketjuun tulla kommentoimaan tuota ylläolevaa tekstiä. Läheisriippuvuus ei vaadi ns. kohteelta yhtään mitään muuta kuin olemassaolon. En siis koe sitä minkäänlaiseksi "omistukseksi" kun sen kohde (ihan vaikka sub nainen) voi olla täysin ilman omaa halua tai minkäänlaista myötävaikuttamista tai tilanteen hyväksikäyttöä sen vastentahtoinen vastaanottaja.
-
Ajatukseni oli, että Dominoiva hakee ensisijaisesti kauniisti alistuvaa, itsensä Dn käyttöön antavaa, palveluhenkistä subia. Masokistilla ei yleensä ole antaa noita Domille, masokisti on useimmiten pikemminkin vaativa, jopa dominoiva, tietää mitä haluaa ja miten sen saa. Sellainen ei useimmiten Dominoivaa viehätä, liikaa työtä josta saa liian vähän, jos ollenkaan, vastinetta.
IKRM
Ensimmäistä kertaa ymmärrän dominoivan ja sadistisen eron mitä tulee toivottuun käytökseen ja luonteenpiirteisiin sen kohteella. Itsellä siis ainakin kokemattomana seuranhakua haittaa käsitteet ja niiden ymmärtämättömyys sekä vaikeus tietää mistä tykkää ja mistä ei. Ajatuksena, pornoa katsellessa tai kirjoja lukiessa asiat mitkä kiinnostaa ovat henkilökohtaisesti koettuna aivan erilaisia kuin mitä ajattelit.