BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 30.09.2018, 10:08
-
Ääniä Marsista, ääniä Venuksesta
Kun nainen haluaa antaa kaiken valtansa itsestään miehelle, sivullisissa herää helposti huoli. Miksi kukaan nainen tahtoisi niin tehdä, jollei tätä tavalla tai toisella hyväksikäytetä, tai sitten ole jo ehditty perin juurin rikkomaan?
Mutta kuinka moni sivullinen jaksaa järkyttyä, jos aikuinen mies kaipaa kaikkivaltiasta ruhtinatarta?
Ei kukaan. Kaipa tuo tietää mitä tekee. Ja jos nainen tahtoo aikuisen miehen tyyten tahdolleen alistaa, niin mahtava homma hohtava mamma, mikäpä siinä. Toisin sanoen, kaksi asiaa:
1) Miehen, joka tahtoo naisen valtansa alle muuallakin kuin makkarissa, täytyy olla hirviö.
2) Nainen ei voi mitenkään olla kykenevä tekemään tällaista itseään koskevaa päätöstä. Sellainen itseys kysyy katsokaas miestä.
Keskustelufoorumilla toimiessamme näkymä sen ulkopuoliseen maailmaan muodostuu erilaisista äänistä. Toiset niistä ovat voimakkaampia, toisia ei kuule täällä juuri lainkaan jos ollenkaan. Hyvin usein äänet ja niiden kantama ovat sidoksissa binääriseen sukupuoleen, olipa kyse sitten ensimmäisen tai kolmannen persoonan kerronnasta. Siksi meidän tulisikin tiedostaa ne paikat, joissa genitaalit vetävät huomiomme harhaan. Vielä tärkeämpää voi olla havaita ne äänet, joita me emme kuule sukupuolistereotypioiden vuoksi ollenkaan, ne paikat joissa korvissamme kohisee silkka hiljaisuus.
Arkisessakin kielenkäytössä subjektin sukupuoli täytyy tehdä erikseen sanomalla selväksi aina, kun jostain syystä koemme sen poikkeavan oletetusta. Sama tuntuu liittyvän skenen sisäisiin sanoittamisiin. Subi on sukupuolesta riippumatta subi, mutta varsinkin itsestään puhuessaan miespuoliset subit tuovat usein sukupuolensa esille: miessubi, subipoika. Miehen halu alistua koetaan siis edelleen jonkinlaisena poikkeuksena siihen nyrkkisääntöön, että miehet tykkäävät alistaa ja naiset alistuvat.
Nyt kun seksuaalisesta väkivallasta on viimein alettu puhumaan isompaan ääneen, subimiehet ovat kenties osittain tämän sukupuolittuneen oletuksen vuoksi jääneet katveeseen. Äänet miehen turvallisuudesta ovat ääniä dominoivia/sadistisia miehiä kohtaavasta uhasta, ja se uhka kuuluu olevan mahdollisesti menetetty maine ja kunnia. Kas näin kastroidaan miehisestä diskurssista inhimilliset tunteet pelkoineen ja pettymyksineen. Tämä jättää oven auki myös toiseen väärään suuntaan. Sille ränsistyneelle takapihalle, jossa ainut todellinen vahinko on sellainen, joka voidaan konkreettisesti näyttää toteen ja jota voidaan jollain yksiköllä mitata - katkenneina kontakteina, rikossyytteinä, sakkorangaistuksina. "Vai tuntu sinusta pahalta, no nönnönnöö. Kai sitä voi kenestä tahansa tuntua miltä tahansa, ei se tarkota että mitään rikkomusta olis tapahtunu."
Käsitteenä kapitaali D vastaa itsessään vain dominoivaa, mutta seisoo kieltämättä melko miehekkäänä. Domme onkin välttämätön lisäys sanastoon. Jopa sadisti kalskahtaa sellaisenaan siltä, että se on tarpeen vaatiessa mukavampaa venyttää muotoon sadistinen nainen. Onko se vain minä, vain laimeneeko sen voima samalla pikkuisen..? Täytyykö kenties sen takia dominoivan ja/tai sadististen korsettiväen omaksua julkiseen ääneensä pieni pala miehekkyyttä, kovuutta ja tunteettomutta? Dominoivien/sadististen naisten ääni tuntuu muutoinkin olevan yllättävän hiljainen siihen nähden, millaista kunnioitusta ja ihailua nämä lähtökohtaisesti herättävät. Kuulee kyllä puhuttavan siitä, mistä ja miten nämä ovat asemassaan nauttineet konkreettisesti, mutta heidän halunsa ja toiveensa kantautuvat korviimme enimmäkseen submiesten kieltämisen kautta: tällainen ei sytytä, lopettakaa jo ja pitäkää munanne housuissanne.
Kaikki tietävät millaisia ovat viehättävät subinaiset, mutta onko kellään mitään hajua millaiset subimiehet sitten todella tekevät kauppansa? Millainen alistuva mies sytyttää? Foorumilla tuntuu pyörivän paljon juuri niitä, joille ei surullista kyllä tunnu löytyvän ottajia. Niin monotoninen mollisointi on puolestaan omiaan vahvistamaan sitä kuoroa, että alistuvat miehet ovat lähtökohtaisesti melkoisia surkimuksia. Tämä puolestaan saattaa johtaa siihen, ettei moni itseään kunnioittava subimies haluakaan pitää itsestään mitään meteliä. Ei niin, että kenenkään pitäisi itseään ihanteisiin muokaten esittää, lausuttiinpa niitä ääneen tai ei. Juuri tässä vaimeassa puheensorinassa vain se että kelpaa sittenkin, sekä miehenä että subina, saattaisi olla monelle alistuvalle miehelle valtavan tärkeää kuulla.
Näitä vaimeita tai kokonaan mutelle painuneita ääniä on paljon. Tiedän olevan esimerkiksi miespikkuisia, aikuisia itsenäisiä miehiä joiden suurin fantasia olisi käpertyä syliin ja vain imeä tissiä hetken. He eivät ilmeisesti koe tätä foorumia sellaiseksi, jolla siitä voisi rennosti ääneen puhua.
Sukupuolinormit ja -stereotypiat ovat meissä niin syvällä, että niiden karistaminen on tietynlaista tuulimyllyjä vastaan taistelua. Jaksan uskoa, että se kannattaa silti. Jos ne tiedostaa, niitä voi pieni pala kerrallaan murtaa.
Ennen kuin kukaan ehtii hätääntyä, minun puolestani miehet saavat olla niin miehiä ja naiset naisia kuin ikinä haluavat. Minusta sen ei vain pitäisi rajoittaa kenenkään toimintaa, ajattelua tai tunteita, saati käsityksiä muista ihmisistä. Jos opettelisimmekin katsomaan ensin toisiamme silmiin jalkovälien sijaan, säästyisimme monilta vääriltä ja vääristyneiltä oletuksilta.
Sukupuolin ja toisin.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=21127;type=avatar) -pikkusisko
-
Luulen, että yksi syy miksi miespikkuisia ei täällä foorumilla kauheasti näy on tämän foorumin heteronormatiivisuus. Pieni koukkaus Internetissä kuitenkin paljastaa, että miespikkuisia on olemassa - mutta merkittävä osa heistä harjoittaa näitä juttuja vain toisten miesten kanssa. Ja osalle kyse on kaiken lisäksi fetissistä, ja BDSM-skene ei perinteisesti ole ollut ihan hirveän fettariystävällinen. Ja jos pikkuinen ei ole kiinnostunut BDSM:stä niin tämä foorumikin on aika raju.
-
Yksi näkökulma lisää; aika moni mies on parisuhteessa alistettu, mitätöity ja hyväksikäytetty. Vastoin omaa toivettaan. Ehkä osa sivullisista näkee tämän rinnasteisena.
-
Yksi näkökulma lisää; aika moni mies on parisuhteessa alistettu, mitätöity ja hyväksikäytetty. Vastoin omaa toivettaan. Ehkä osa sivullisista näkee tämän rinnasteisena.
Tuo on muuten totta. Naisten keskinäisessä keskustelussa huomaa aika äkkiä kuka kunnioittaa puolisoaan ja kuka ei. Sitä on välillä tullut mietittyä, että siinä täytyy olla miehellä todella huono itsetunto kun on häntä haukkuvan puolison kanssa. Ei kai yksikään itseään kunnioittava nainen jaksaisi katsella sovinistista käytöstä itseään kohtaan (muuten kuin BDSM-leikkinä), mutta monet miehet hyväksyvät todella huonon käytöksen itseään kohtaan. Onkin se vitsi, että "yhdessä päätettiin" tarkoittaa oikeasti että vaimo päätti.
Oma näkemykseni on se, että monet miehet eivät halua kasvaa aikuiseksi vaan odottavat, että joku nainen aina huolehtii ja hoitaa asiat. Voi johtua myös huonosta tai olemattomasta isäkuvasta. Ensin huolehti äiti ja sitten huolehtii puoliso. Puolison pitää alkaa käyttäytyä paremmin - sen sijaan, että itse sanottaisiin "mua ei kohdella noin". Minun itseni olisi hyvin vaikea luottaa mieheen, joka antaa ihmisten kohdella itseään huonosti.
-
Nainen saattaa kestää miesten pikkuisuutta ja kaikkea mitä siihen liittyy pieninä annoksina.
Jos se on kokoaikaista päällä olevaa jatkuvaa huomiohakuisuutta, silitystä haluavia, rakkauden vaatimista, se on liikaa kenelle tahansa D:lle.
Psykologisoinnin puolelle, miettinyt lähipiirin parisuhteita tarkkaillessani onko huomiohakuisuus ja pikkuiseksi heittäymisen pohjalla hylätyksi tulemisen pelko. Ne ovat vaikeita ihmissuhteita. Vaikeita myös kiinkysuhteina.
Huomiohakuisuus ei välttämättä liity pikkuisten käytösnormiin, saattaa kuitenkin liittyä. Sanatonta rakasta-minua-käytöstä.
Tissiä imevät pojat/miehet. Ihan ok, pieninä annoksina tarkoin rajatun session sisällä.
Tuleekin tässä mieleen erään satuelokuvan vuorosanat: Yöllä yhdenlainen, päivällä toisenlainen.
Olikohan se elokuva Shrek.
Ihmisessä on monia eri puolia. Tasapainoinen, henkisesti aikuiseksi kasvanut voi heittäytyä mihin rooliin tahansa. Sellainen on helppo vastaanottaa D:nä ja antaa sille vastakaikua.
-
Pieni koukkaus Internetissä kuitenkin paljastaa, että miespikkuisia on olemassa - mutta merkittävä osa heistä harjoittaa näitä juttuja vain toisten miesten kanssa.
Toki näinkin, mutta itse olen ollut ymmärtävinäni että ns. mommyillekin olisi melko kova tilaus - niitä vaan ei tahdo juurikaan olla.
-
Yksi näkökulma lisää; aika moni mies on parisuhteessa alistettu, mitätöity ja hyväksikäytetty. Vastoin omaa toivettaan. Ehkä osa sivullisista näkee tämän rinnasteisena.
Tuo on muuten totta. Naisten keskinäisessä keskustelussa huomaa aika äkkiä kuka kunnioittaa puolisoaan ja kuka ei.
Oma näkemykseni on se, että monet miehet eivät halua kasvaa aikuiseksi vaan odottavat, että joku nainen aina huolehtii ja hoitaa asiat. Voi johtua myös huonosta tai olemattomasta isäkuvasta. Ensin huolehti äiti ja sitten huolehtii puoliso.
Entäs sitten kun kukaan ei huolehdi- alkaako tämä hakea edes jotain hoitoa,vaikka sitten huonoa kohtelua-
Jos on tottunut vain kaltoinkohteluun,on vaikea ykskaks alkaa "vaatia" muunlaista.
Sukupuoliin katsomatta tämä voi toteutua.
Oravanpyörä,kun ressukaksi kasvatettu nainen, mies,tai muunsukuouolinenkin.
Helpointa käsitellä lasta jolla ei ole omaa tahtoa ja joka on aina kiltti ynnä tottelevainen.
Voi olla pitkä matka kasvaa tuosta pois,useita kymmeniä vuosia..
Kuinka "houkutteleva" on aikuinen joka on jäänyt henkisesti lapseksi,on yksi lapsi kenties muun jälkikasvun kera.
Toki jollain voi olla voimia kasvattaa yksin vaikka millainen lauma,aikuisia ja lapsia- mutta aika taikuri on oltava,että kaikkeen repeää yksi ihminen,mielestäni.
Sekin,että kun ihminen on tilanteessa,jossa on katsottava omia heikkouksia rehellisesti- ei olekaan pelkästään vahva,kaiken hallitseva,tulee sairauksia,talous romahtaa,läheisiä kuolee- romahtaakin polvilleen,on heikko ja "surkea"- miten ympäristö tämän käsittelee- kun heikkous ei ole kovin suosittua vaan vahvuus,pärjäävyys,hyvä elintaso,porskutetaan menemään menestyksestä toiseen- jokin harhakuva toisaalta,etteikö kaiken voisi menettää..no ehkä menee jo ot:n puolelle :D
-
Onko tämäkin silti vain yhdenlainen sukupuolittunut ennakkoluulo..? Naispikkuisten kaipuu lapsuuteen ja hoivaan koetaan enemmänkin sympatiaa herättävänä ominaisuutena ja täysin ymmärrettävänä tässä kovassa maailmassa. Mutta jos mies kaipaa vapautusta alati vainoavasta vastuusta ja jonkun pitämään huolta, se onkin jollain tavalla oireellista ja ongelmallista. Nousee juuri noita mielikuvia, että vain odotetaan itsekkäästi jonkun äitihahmon hoitavan asiat, ja että on oitis olemassa vaara että se menee liian pitkälle, kuluttavaksi ja painostavaksi.
-
Oman parinkymmenen vuoden otannallani nettiyhteisössä väittäisin että miehet ovat jopa määrällinen enemmistö pikkuisten keskuudessa. Toki oma kosketuspintani pikkuisuuteen on vähän marginaalissa, ja sitten jos tämän lolita- ja cosplay-lähtöisen pikkuisuuden laskee mukaan, niin voi olla että luvut heilahtavat toisin päin.
Tämä miespikkuisuus ei sitten kyllä täällä oikein esimerkiksi näy ilmiönä, koska se aihe on melkoisen stigmatisoitu. Kai siihen osittain liittyvät jonkinlaiset sukupuolistereotypiat, ja toisaalta sitten se, että mies lapsena on sellainen groteski karikatyyri jolla on lähinnä huumoriarvoa. Ne miespikkuiset jotka täällä ovat, ovat luultavasti niitä tyhjiä profiileja ilman avatar-kuvia eivätkä oikein häpeästä tai tunnistamisen pelosta osallistu juurikaan keskusteluun. Korkeintaan lähettelevät satunnaisesti creepyjä “mami anna tissiä” -osaston yksityisviestejä ja stigmatisoivat asiaansa vielä lisää.
Esimerkiksi itse pystyn ageplayn kontekstissa kyllä switchaamaan roolia pikkuiseksi, mutta en oikeastaan paristakaan syystä tee niin ikinä. Ensimmäinen syy on juurikin se, että olen yli kaksimetrinen enkä näytä erityisen nuorelta, joten kyllä siinä vähän sellainen putoushahmotyyppinen typerä olo toisinaan tulee, ja toisaalta sitten vastaan ei ole ihan jonoksi asti tullut sellaisia naisia jotka olisivat kotonaan siinä huolenpitäjän roolissa.
-
Onko tämäkin silti vain yhdenlainen sukupuolittunut ennakkoluulo..? Naispikkuisten kaipuu lapsuuteen ja hoivaan koetaan enemmänkin sympatiaa herättävänä ominaisuutena ja täysin ymmärrettävänä tässä kovassa maailmassa. Mutta jos mies kaipaa vapautusta alati vainoavasta vastuusta ja jonkun pitämään huolta, se onkin jollain tavalla oireellista ja ongelmallista. Nousee juuri noita mielikuvia, että vain odotetaan itsekkäästi jonkun äitihahmon hoitavan asiat, ja että on oitis olemassa vaara että se menee liian pitkälle, kuluttavaksi ja painostavaksi.
Varmasti sukupuolittuneisuutta on olemassa. Itse en muuten viitannut miespikkuisiin (käsitän heidät ageplay-kontekstissa) vaan ihan yleisesti monien miesten käyttäytymiseen parisuhteissa - nämähän saattavat ujuttua myös kinkysuhteisiin.
Ageplay on aika monimutkainen ja iso asia, enkä itse uskaltaisi vetää kovin suoria päätelmiä suhteen. Ageplayhan ei välttämättä ole edes seksuaalista vaan se voi olla vaikkapa age regressionia.
Sukupuolittuneisuudesta tuli mieleen sekin, että jos nainen tykkää pinkistä, ihastelee söpöjä asioita ja kuoruttaa itsensä "söpöillä jutuilla" niin helposti vedetään yhtäläisyys pikkuisuuden kanssa. Aikuinen nainen ei ikään kuin saisi olla kosketuksissa sisäiseen tyttöönsä, mutta miehelle sallitaan "poikamaisuus". Sen sijaan jos puhutaan ihan AB-toiminnasta niin se ei taida olla "sallittua" oikein kenellekään. Kyse on vaan niin korkean stigmatisaation toiminnasta, että siitä halutaan olla hiljaa.
-
Jos täällä skenessä joku ryhmä on huonossa tilanteessa ja pysyvästi, se on miessubit, joita naisdominat voi mielinmäärin kohdella huonosti siitä ikinä minkäänlaisia seuraamuksia kärsimättä.
Aina on uutta tulossa oven takana, vaikka miten huonosti edellisiä ja nykyisiä olis muuten kohdellut.
On täydellinen olkiukko, että Me D/s Herrat subejamme, naisiamme ja rakkaitamme kohdeltais jotenkin huonosti.
IKRM
-
Itselläni on kyllä useastikin ollut vaikeuksia löytää itselleni sopivaa subimiestä. Tiedän, että heitä on olemassa paljon ja dominoivia naisia on hyvin vähän. Mutta minä oon sen verran tunnepohjalta toimiva parisuhdeihminen, etten osaisi pitkään vain pitää toista leikkikaluna, himojen tyydyttäjänä. Kyllä osa omasta tyydytyksestä tulee siitä, että mieskin nauttii. Jopa välillä niin, että mies vain nauttii ja minä miellytän, omilla ehdoillani.
Mutta suhteeseen en koskaan alkaisi subin kanssa, jonka mieltymykset olisivat erilaiset kuin omani. Paljon on vastaan tullut sellaisia, jotka olisivat valmiita luopumaan niistä haluistaan joita minä en halua toteuttaa, ihan vain saadakseen itselleen Valtiattaren. Mun ihmissuhdekäsitys vaan ei pysty hyväksymään sitä, että molempien halut eivät tulisi täytyttyä suhteessa. En usko, että minulla on koskaan sellaista valtaa kehenkään, että voisin sanoa, että nyt olet loppuelämäsi ilman sitä ja sitä. En halua saada sellaista valtaa.
Ja mitä subien läheisyydentarpeeseen tulee.. Pikkuisia ei ole kohdalleni osunut, mutta jokainen mun kanssa tavalla tai toisella kanssakäymisiin päätynyt subi tietää, että lämpöä, läheisyyttä ja vahvaa läsnäoloa on tarjolla huomattavasti enemmän kuin piiskaushetkiä. Ja joillekin se on ongelma, joka ei tee siitä minun ongelmaani.
Minut siis sytyttää alistuva mies, joka on itsevarma. Sellainen joka tiedostaa mistä tykkää, mistä ei ja osaa sanoa ne oikeasti ääneen. Miellyttämishaluinen, avoin, valmis kokeilemaan asioita. Sellainen, joka onneksi jo omanani on.
-
Keskustelufoorumilla toimiessamme näkymä sen ulkopuoliseen maailmaan muodostuu erilaisista äänistä. Toiset niistä ovat voimakkaampia, toisia ei kuule täällä juuri lainkaan jos ollenkaan.
…
Miehen halu alistua koetaan siis edelleen jonkinlaisena poikkeuksena siihen nyrkkisääntöön, että miehet tykkäävät alistaa ja naiset alistuvat.
…
Näitä vaimeita tai kokonaan mutelle painuneita ääniä on paljon. Tiedän olevan esimerkiksi miespikkuisia, aikuisia itsenäisiä miehiä joiden suurin fantasia olisi käpertyä syliin ja vain imeä tissiä hetken.
Sukupuolittuneisuuden lisäksi kannattaa huomata se, mikä on absoluuttinen määrä mitäkin tapauksia. Niinhän se menee, että yleisemmistä kinkyjutuista puhutaan täällä foorumilla ja julkisuudessa ensin ja isoimmalla volyymillä. Yksinkertaisesti niin, että esim. alistumisesta ja alistamisesta puhutaan enemmän kuin verileikeistä, koska kiinnostuneiden määrä on suurempi. Julkisessa keskustelussa sama asia, ensimmäisenä aletaan puhumaan niistä yleisimmistä kinkyjutuista.
Toiseksi on sitten se, että miesten on yleisesti vaikeampi puhua omista asioistaan. Mitä henkilökohtaisemmalla tasolla liikutaan, niin sitä vaikeammaksi se yleisesti ottaen miehillä menee. Seksuaalisuus on henkilökohtainen asia, kinkyily sitten vielä henkilökohtaisempi. Jos niistäkin on ylipäätään vaikea puhua, niin tuosta mainitsemastasi fantasiasta voi olla lähes mahdoton puhua, edes täällä.
Kolmas juttu on sitten se, että mitenkä paljon löytyy ”vastakappaleita” omille haluille.
Nyt kun seksuaalisesta väkivallasta on viimein alettu puhumaan isompaan ääneen, subimiehet ovat kenties osittain tämän sukupuolittuneen oletuksen vuoksi jääneet katveeseen.
Tämäkin johtuu sekä sukupuolittuneisuudesta että absoluuttisista numeroista. Jos naissubi haluaa ensi viikonloppuna alistua, niin hän todennäköisesti löytää alistajan. Usein varmaan voi jopa valita monista ehdokkaista. Jos taas miessubi haluaa alistua, niin saa käydä aika kova onni, jos hän sitten pääsee alistumaan (muualla kuin ammattilaiselta). Vaikka haluja alistua olisi saman verran miehillä ja naisilla, niin absoluuttisesti toteutuneita alistustapauksia on naissubeilla enemmän. Kun on absoluuttisesti enemmän alistumistapahtumia, niin on myös enemmän ongelmia. Lisäksi tästä kysynnän ja tarjonnan toispuoleisuudesta aiheutuu se, että jos jotakin väärinkäytöksiä tapahtuu, niin naissubi voi melkein aina etsiä uuden D:n. Miessubilla taas ajatus voi olla sellainen, että kun nyt kerran on löytynyt edes joku D, niin ei kannata ruveta valittamaan.
He eivät ilmeisesti koe tätä foorumia sellaiseksi, jolla siitä voisi rennosti ääneen puhua.
Ylipäätään tämä foorumi saattaa olla aika karu paikka, ihan kaikille skenen ulkopuolisille. Varsinkin niille, jotka etsivät vielä itseään. Täällähän puhuvat eniten juuri ne, jotka ovat ajatuksensa löytäneet. Siksi kinkyilystä käytävä keskustelu liikkuu perustason yläpuolella, johon saattaa olla vaikea osallistua. Sitten jos uutena avaa suunsa (näppäimistön) ja unohtaa mainita jonkun tuhansien ryhmien alaryhmistä, niin joku vetää herneen nokkaan. Tänne on rekisteröitynyt 18 000 nimimerkkiä. Jäljellä on 5600, joista yli kolmannes on täysin hiljaa. Siellä ne miessubit on, hiljaisina tai epätoivoissaan poistuneina.
-
Jos täällä skenessä joku ryhmä on huonossa tilanteessa ja pysyvästi, se on miessubit, joita naisdominat voi mielinmäärin kohdella huonosti siitä ikinä minkäänlaisia seuraamuksia kärsimättä.
Aina on uutta tulossa oven takana, vaikka miten huonosti edellisiä ja nykyisiä olis muuten kohdellut.
On täydellinen olkiukko, että Me D/s Herrat subejamme, naisiamme ja rakkaitamme kohdeltais jotenkin huonosti.
D-miehet nyt tuskin on sen homogeenisempi joukko kuin D-naisetkaan. Subejaan kaltoin kohtelevia varmasti löytyy molemmista, siinä missä asiallisempaakin toimijaa. Mutta se on kyllä totta, että miessubit ovat varmasti yhteisöllisesti heikommassa asemassa, mikäli kaltoinkohtelua tapahtuu. Siinä kun tulee vastaan juuri se kielimuuri, että haavoittuvuus nähdään yhä feminiinisenä piirteenä, niin iso erehdys ja vääryys kuin se molempiin suuntiin onkin. Yhtä ahdas paikka on varmasti D-miehilläkin sanoa ääneen, että on tullut satutetuksi.
Tämä sama minua omassa yksisilmäisyydessäni ärsyttää. Huomaan itsekin usein alistuvien naisten kirjoituksia lukiessani miettiväni, noinkohan nuo omasta puhtaasta tahdostaan tiettyjä asioita nimenomaan miehiltä hakevat, vai siksi että luulevat sitä heiltä naisena odotettavan. Eipä herää vastaavaa kysymystä alistuvien miesten kohdalla. Luulisi itsekin alistuvana naisena jo sisäistäneen, että ihan kunnossa oleva naisväkikin näihin hommiin kykenee ja pystyy niitä toteuttamaan ilman että tulee todennäköisesti hyväksikäytetyksi, mutta silti vain se ajatus yhä kummittelee. Vahvistaen yhä uudelleen sitä aivopierua, ettei meissä olisi kylliksi mielenlujuutta moiseen, valtaan itsestämme riittävästi luovuttaaksemme sen toiselle. Ja samalla tietysti myös sitä, että mieheltä olisi pysyvästi pieleen sitä naiselta himoita.
Itsestäni en seksuaalisesti dominoivaa naista löydä, mutta jos sen tekisin, peräänkuuluttaisin juuri sitä samaa kuin Sweetfemdom. Itsevarmaa, omat tarpeensa tiedostavaa ja ilmaisevaa ihmistä, joka pystyy kaikessa siinä vilpittömyydessään miellyttämään alistajaansa avoimena tämän tarpeille ja toiveille. Juuri niitä samoja asioita, kuin toivon itsessäni alistuvana arvostettavan.
-
Mutta eikö se ole taas samaa sukupuolittuneisuutta, että alistuvalta mieheltä vaaditaan itsevarmuutta - mutta alistuvalta naiselta ei? Alistuva mies kelpaa vasta kun kykenee täyttämään jonkun myyttisen miesmallin? Kun sekä Dominoivalta että alistuvalta mieheltä edellytetään näkyvää itsevarmuutta niin dominoivat miehet syyllistyvät teatteriin ja epävarmat alistuvat miehet kuvittelevat etteivät he kelpaa kenellekään - ja tyytyvät "kehen tahansa".
-
^ Oman kokemukseni mukaan sitä samaa itsevarmuutta halutaan myös naissubeilta. Kynnysmatot eivät kiihota ketään. En tarkoita enkä usko sen olevan mikään trendi, että tahdottaisiin mitään charmanttia seurapiirihaita, tai etteivätkö epävarmuudet saisi kuulua samaan pakettiin. Itsetuntemus ehkä siis tosiaan osuvampi termi tässä.
-
Vahva nainen on kiva, subinakin.
-
Rpmn kirjoitti
Ylipäätään tämä foorumi saattaa olla aika karu paikka, ihan kaikille skenen ulkopuolisille. Varsinkin niille, jotka etsivät vielä itseään. Täällähän puhuvat eniten juuri ne, jotka ovat ajatuksensa löytäneet
Itse kuulun porukkaan etsijät,vaikka ehkä iän puolesta jo vanhuuteen päin kallellaan- karuus on ehkä vähän itsestäkin kiinni,toivottavasti jokainen voi tehdä kohdallaan jonkun pienen asian karuuden vähentämiseksi -
Sori taas osittainen ot.. ;D
-
Itsetuntemus on erittäin tärkeä piirre subille. Jos toinen on itseään etsivä, päivittäin mieltään muuttava tuulella käyvä ihminen on erittäin raskasta rakentaa minkäänlaista suhdetta, koska se tulee joka tapauksessa epäonnistumaan ennen pitkää.
Itsetuntemus tuo tullessaan myös itsetuntoa ja vahvuutta, joita ilman on erittäin vaikeaa alistua tosissaan, todennäköisesti jopa mahdotonta.
IKRM
-
Voi myös etsiä toista ihmistä ja sielunkumppania,jos omaan itseensä sukeltaminen on tuonut riittävästi tuota niin paljon puhuttua itsetuntemusta. On mukavaa,yleensä, tutustua myös muihin kuin itseensä :D
-
Itsetuntemus on ehdottomasti parempi sana kuin itsevarmuus. Toisaalta sitten kuvittelisin, että hyvän itsetuntemuksen omaava subi edellyttää samantason itsetuntemusta myös toiselta osapuolelta. Löytävätkö nämä ihmiset toisensa?
-
Löytävätkö nämä ihmiset toisensa?
Eikös se yksi mietelause kuulu,että "Matka on tärkeämpi kuin päämäärä"
Eihä tuommoisia asioita voi pakottaa tai vaatia.
Ei mulla esim.ole yhtään sen suurempaa oikeutta tai paremmuutta kuin vaikka tytöllä joka kuolee Intian slummeihin,koskaan sieltä poispääsemättä.
Vaikka kuinka luulisi olevan. Toki voin pyrkiä ja olla avoin- ja ympäristö on toinen.
Mutta taitaa nyt viimeistään olla offtopic ketjuun meno
-
Se, että pitää itseään arvokkaana ei tarkoita että pitäisi toisia vähemmän arvokkaana. Yleensä jos arvostaa ja kunnioittaa itseään, pystyy saman tekemään muille.
-
Itsetuntemus on ehdottomasti parempi sana kuin itsevarmuus. Toisaalta sitten kuvittelisin, että hyvän itsetuntemuksen omaava subi edellyttää samantason itsetuntemusta myös toiselta osapuolelta. Löytävätkö nämä ihmiset toisensa?
Ja miten kivinen tie miessubeilla sitten on itsetuntemusta seksuaalisuuden suhteen karruttaa..? Jos ei ole juuri mitään mihin itseään peilata, edes foorumikeskustelujen vertaa vertaistukea, eikä kokemuksiakaan meinaa saada kerrytetyksi jotta niiden avulla asiat selkiytyisivät.
Jos mietin omia reittejäni, niin mullahan on käynyt aivan emähyvä tuuri siinä minkä tuen olen aina saanut seksuaalisille fantasioilleni ja tarpeilleni. Alkaen siitä, että minun ihan eka seksipartnerinihan oli aina otteissaan jokseenkin kinkyyn kallellaan, ja tämän tyypin kanssa ehdin vehdata koko ensimmäisen vuosikymmenen jonka elämässäni seksiä harrastin. Minulle oli alusta alkaen ok että olen seksuaalisesti sellainen kuin olen. Ja kun homma alkoi mennä syvemmäksi, minulla oli koko ajan ihmisiä tukemassa ja taluttamassa, hyväksyen kaiken mitä ikinä itsestäni löysinkään. Valtavassa roolissa on ollut myös se, miten olen voinut lukea täältä yltäkyllin muiden kaltaisteni ajatuksia ja kokemuksia. On ollut koko ajan materiaalia mihin itseäni verrata: noin minä en koe / tuo on juuri sitä miltä minustakin tuntuu. Hyvinkin hienoja nyansseja on tullut tätä kautta tiedostaneeksi.
Toisin sanoen, tämä yhteisö on tehnyt minulle hyvin helpoksi tutustua omaan alistuvaan ja masokistiseen itseeni. En valitettavasti usko, että se pystyy vielä tarjoamaan samaa tukiverkkoa alistuville miehille. Kenenkään vikahan se ei sinänsä ole. Tarvittaisiin vain enemmän sellaista puhetta alistumisesta, joka ei rivien väleissä ohittaisi saati kyseenalaistaisi miehuutta.
//Edit. Yleiskielisemmin: Tarvittaisiin enemmän submiesten ja submiehiä koskevaa positiivista tai edes neutraalia puhetta ylipäätään. Jotenkin tuntuu tosiaan korostuvan se raukkapuhe. Ei niin etteikö epäkorrektisti anovia sällejä saisi kritisoida, tai varsinkaan etteivät osaansa turhautuneet miessubit saisi asiasta puhua. Olisi vain niin tärkeää ja kivaakin kuulla myös toisenlaista puhetta, sellaista jossa miehen alistuminen olisi samanlainen voimavara ja seksikäs ominaisuus jollaisena naisen alistuminen usein meillä esitetään ja nähdään. Silti vaikka siihenkin tosiaan omat sallitun rajansa tuntuu olevan :)
-
Asiaa ymmärtäneenä ajattelin heittää omalta osaltani suoraan fantasiaksi.
Miten ihanan pervo kliimaksinen mielikuva olisi jossa, kaksi söpöä nuorta miestä valloittavat joka ilta dominattarensa sydämen nuolemalla mustaa strap on dildoa, rakkauden sovituilla säännöillä jotka, tuohon suhteeseen kuuluvat. Tämähän on suhde joka, on täysin mielikuvissani fiktiivisesti kuvitettua.
Tämä fantasian mielikuva on yks sellainen.
Mutta itseasiassa olen huomannut että, hyvin vähän löytyy porno maailman kategorioistakin esim tuon tyyppistä. Saa kyllä etsimällä hakea. Siitäkin voi päätellä sen että, porno hakusanatkin on hyvin vahvasti stereotyyppisen standartista sukupuolittunutta.
Hyvin paljon on asioita jotka, ovat hyvin marginaalisia lähtökohdiltaan.
Aihe asiana on tabu, jos se on lähtökohdiltaan marginaalissa.
-
Olisi vain niin tärkeää ja kivaakin kuulla myös toisenlaista puhetta, sellaista jossa miehen alistuminen olisi samanlainen voimavara ja seksikäs ominaisuus jollaisena naisen alistuminen usein meillä esitetään ja nähdään. Silti vaikka siihenkin tosiaan omat sallitun rajansa tuntuu olevan :)
Sukupuoliroolit on niin leimattuna ihmisen perimään tmv että ehkä on mahdotonta nähdä miehen alistumista samanlaisena voimavarana ja seksikkäänä ominaisuutena kuin naisen alistumista ?
Tasa-arvo yltää vain tiettyyn pisteeseen asti käytännössä ja ajatuksissa, vaikka ajatus sen yltämisestä ihan kaikkialle yltääkin mihin vaan.
IKRM
-
Sukupuoliroolit on niin leimattuna ihmisen perimään tmv että ehkä on mahdotonta nähdä miehen alistumista samanlaisena voimavarana ja seksikkäänä ominaisuutena kuin naisen alistumista ?
Neonataalitestosteroni taas, vai? Eiköhän kyvyttömyydessä arvostaa miesten alistumista heijastu syntymänjälkeiset muutokset aivojen rakenteessa.
-
Heteronormatiivisesta ja maskuliinista seksuaalisuuteen keskittyvästä näkökulmasta tämä varmasti on hyvin sukupuolittunutta. Tuo näkökulma on saanut vapaasti määrittää pornografian ja oikeastaan kaiken sukupuolisen ja seksuaalisen ilmaisemisen kiinnostavuuden tai hyväksyttävyyden. Sen pohjalta mikä tahansa miesten seksuaalisuuden ilmentymä on "Hyi, en halua tietää. Ei voisi vähempää kiinnostaa, yök!", kun taas kaikki naisten seksuaalisuuteen liittyvä on "Kiinnostavaa, kerro lisää! (runks runks)"
Mutta se on vain yksi näkökulma, mihin koko yhteiskunnan ei tarvitse mennä mukaan. Etsitään uusia näkökulmia, tuodaan esiin vähemmistössä olevia mieltymyksia ja tarjotaan oksennuspusseja niitä tarvitseville.
-
Mutta se on vain yksi näkökulma, mihin koko yhteiskunnan ei tarvitse mennä mukaan. Etsitään uusia näkökulmia, tuodaan esiin vähemmistössä olevia mieltymyksia ja tarjotaan oksennuspusseja niitä tarvitseville.
Aamen tähän.
-
Jos vielä jatkan tuohon, että miksei miessubien alistumisesta puhuta täällä ja mikseivät he koe voivansa puhua asiasta.
Ensimmäinen syy on se, että tällä foorumilla ei muutenkaan juuri keskustella. Tänne tulee viestejä vain noin 143 per päivä. Kun katsoo tuota tilasto-osiota, niin esimerkiksi D/s-osio johon tämä miessubienkin alistuminen kuuluisi, kattaa foorumista vain 3,6%. Se tekee noin viisi viestiä per päivä. Toki keskusteluja kaikkien subien ja vastakappaleidensa touhuista käydään muuallakin, mutta se on hyvin vähäistä. Ylipäätään miessubien itsetuntoa ei kohota lainkaan se, että lähes puolet (44%) kirjoituksista on baaritiskin mikä vituttaa tänään tai bile/miitti-osion jee mä on tulos bileisiin heittoja. Ne eivät auta tätä ryhmää.
Ylipäätään miesten on vaikea puhua asioistaan edes nimimerkin takaa, vaikka heillä olisikin ajatukset selviä. Tässähän tulee sitten mieleen, että jonkun pitäisi olla "pioneeri" ja saada suunsa (tai näppäimistönsä) auki, niin muutkin uskaltaisivat. Hetkinen... Minähän olen mies nimimerkin takaa ja tiedän mitä haluan! En tosin ole s vaan D, mutta mitä jos minä "aloitan"? Joo, kyllä, minä tykkään myös joskus heittää D-osan aivoista narikkaan ja alistua naiselle. Ei se tuon vaikeampaa ole.
Ei kyse ole tästä, vaikka minä sanoin jotain ääneen. Tai vaikka joku muukin sanoisi. Sitten kun joku miessubi suunsa avaa, niin mitään keskustelua ei synny. Avaus jää yksittäiseksi heitoksi jonnekin ja hautautuu alaspäin.
Täällähän antoisimmat keskustelut käydään yksityisviesteillä. Tai ainakin niin olen sen itse kokenut, kun niitä on minullekin tullut ihan pyytämättä jonkun verran. Sitä en tiedä, käyvätkö subimiehet sitten keskenään yksityisviesteillä keskusteluaan, mutta epäilen etteivät käy, vaan hukuttavat ne harvat naisdommet yksityisviesteihin.
Se mikä vetää foorumilla jotkut ryhmät mutelle on se, että keskustelua käydään ylipäätään hyvin vähän. Ja sekin vähäinen keskustelu on joko skeneläisten hauskaa läpänheittoa tai bilehileasiaa. Itse kinkyilystä (siis tekemisestä) puhutaan hyvin vähän ja sekin vähäinen puhe on sitten niiden puhetta, jotka ovat monista syistä enemmän esillä. En minä ainakaan näe, että tätä asiaa voisi "korjata" ensimmäisenä juuri niiden ryhmien osalta, jotka ovat mutella, vaan olisi mietittävä niitä keinoja, millä saataisiin ylipäätään suut auki. Sitä kautta sitten voisi se joidenkin ryhmien mute poistua hiljalleen.
-
Hmm, miesoletettuna subina ketju herättää paljonkin ajatuksia. Mukavaa että aihe on nostettu tapetille ja kieltämättä meidän ääni voisi kuulua täällä enemmän. Silti en koe että olisin subina joutunut paitsioon tai syrjityksi, mutta ajatusten vaihtoa voisi olla enemmän. Myös omalta taholtani :)
Parinhausta tulee ensimmäisenä mieleen dominoivaa naista etsivät 0-profiililaiset, jotka eivät taida olla varsinaisesta foorumikeskustelusta edes kiinnostuneita. Itse näkisin dominoivan kumppanin etsinnän samanlaisena kuin elämänkumppanin etsinnän yleensä eli kiinnostus ihmisestä yleensä, ei pelkästään dominana, kannattaa. Ja sama toimii myös toisinpäin eli haluan että minusta ollaan kiinnostuneita laajemmin kuin pelkkänä subina. Ketjussa aiemmin peräänkuulutettu itsetuntemus auttaa paljon omia tarpeita ja rajoja määritettäessä. Ja itsensä tunteva ihminen herättää varmasti myös enemmän kiinnostusta toisessa.
Kynnysmatoksi en ole alkanut ja elämässäni on muutakin kuin alistuminen. Eilen juuri juttelimme Omistajani kanssa alistumisesta ja siitä kuinka leikin aikana voin tyytyä sellaiseen osaan, johon en "arkiminässäni" suostuisi. Roolit tekevät ihmisestä erilaisia eri yhteyksissä, myös tänne foorumille kirjoittaessa. Itselläni menevät arkirooli ja subin rooli jo iloisesti sekaisin leikkien ulkopuolellakin, mutta se on ollut vain positiivista. Subius on osa minua roolista riippumatta.
-
Jos vielä jatkan tuohon, että miksei miessubien alistumisesta puhuta täällä ja mikseivät he koe voivansa puhua asiasta.
Ensimmäinen syy on se, että tällä foorumilla ei muutenkaan juuri keskustella. Tänne tulee viestejä vain noin 143 per päivä. Kun katsoo tuota tilasto-osiota, niin esimerkiksi D/s-osio johon tämä miessubienkin alistuminen kuuluisi, kattaa foorumista vain 3,6%. Se tekee noin viisi viestiä per päivä. Toki keskusteluja kaikkien subien ja vastakappaleidensa touhuista käydään muuallakin, mutta se on hyvin vähäistä. Ylipäätään miessubien itsetuntoa ei kohota lainkaan se, että lähes puolet (44%) kirjoituksista on baaritiskin mikä vituttaa tänään tai bile/miitti-osion jee mä on tulos bileisiin heittoja. Ne eivät auta tätä ryhmää.
Ylipäätään miesten on vaikea puhua asioistaan edes nimimerkin takaa, vaikka heillä olisikin ajatukset selviä. Tässähän tulee sitten mieleen, että jonkun pitäisi olla "pioneeri" ja saada suunsa (tai näppäimistönsä) auki, niin muutkin uskaltaisivat. Hetkinen... Minähän olen mies nimimerkin takaa ja tiedän mitä haluan! En tosin ole s vaan D, mutta mitä jos minä "aloitan"? Joo, kyllä, minä tykkään myös joskus heittää D-osan aivoista narikkaan ja alistua naiselle. Ei se tuon vaikeampaa ole.
Ei kyse ole tästä, vaikka minä sanoin jotain ääneen. Tai vaikka joku muukin sanoisi. Sitten kun joku miessubi suunsa avaa, niin mitään keskustelua ei synny. Avaus jää yksittäiseksi heitoksi jonnekin ja hautautuu alaspäin.
Täällähän antoisimmat keskustelut käydään yksityisviesteillä. Tai ainakin niin olen sen itse kokenut, kun niitä on minullekin tullut ihan pyytämättä jonkun verran. Sitä en tiedä, käyvätkö subimiehet sitten keskenään yksityisviesteillä keskusteluaan, mutta epäilen etteivät käy, vaan hukuttavat ne harvat naisdommet yksityisviesteihin.
Se mikä vetää foorumilla jotkut ryhmät mutelle on se, että keskustelua käydään ylipäätään hyvin vähän. Ja sekin vähäinen keskustelu on joko skeneläisten hauskaa läpänheittoa tai bilehileasiaa. Itse kinkyilystä (siis tekemisestä) puhutaan hyvin vähän ja sekin vähäinen puhe on sitten niiden puhetta, jotka ovat monista syistä enemmän esillä. En minä ainakaan näe, että tätä asiaa voisi "korjata" ensimmäisenä juuri niiden ryhmien osalta, jotka ovat mutella, vaan olisi mietittävä niitä keinoja, millä saataisiin ylipäätään suut auki. Sitä kautta sitten voisi se joidenkin ryhmien mute poistua hiljalleen.
Kiinnostava tilastollinen näkökulma :) Itse käyn kyllä huvikseni kurkkimassa noita hyväntuulisia lärpätysketjuja ja joskus kommentoinkin. Itselleni parasta antia ovat kuitenkin nämä keskustelukeskustelut, ja omaan makuuni niitä on ollut ihan sopivasti. Toki välillä tulee kuivempia kausia ja tuntuu ettei täällä puhuta mistään järin innostavasta. Toisinaan taas tuntuu, että keskustellaan niinkin vilkkaasti että jo viestien runsaan määrän vuoksi osa hukkuu äänettömiin.
En voisi olla enempää samaa mieltä siitä, miten hyvä olisi jos ne suut olisivat enemmän auki kuin napsahtavat kiinni. Noidankehä: siihen vaikuttaa valtavasti yleinen keskusteluilmapiiri, joka puolestaan rakentuu siitä mistä ja miten ihmiset ääneen puhuvat. Eikä mikään tosiaan ole ikävämpää kuin tulla vaietuksi olemattomiin, se on vielä kurjempaa kuin saada kasa shaibaa tuulilasiin.
Henkilökohtaisesti toivoisin ja kovaa, että nämä perinteisesti hiljaiset ja toisaalta monotonisesti myyttiseen kuoroon yhtyvät uskaltautuisivat puhumaan asioistaan ja tunteistaan sellaisina kuin ne ovat, ei niin kuin oletetaan. En usko syyn sen vaikeuteen löytyvän kenenkään alushousuista, enkä varsinkaan etteivätkö ne haasteet olisi päihitettävissä. Toisaalta, helppopa minun on naisena, sellaiselle hyväksyttävien suuntauksien edustajana ja näppäimistöstäni näppäränä huudella.
Hmm, miesoletettuna subina ketju herättää paljonkin ajatuksia. Mukavaa että aihe on nostettu tapetille ja kieltämättä meidän ääni voisi kuulua täällä enemmän. Silti en koe että olisin subina joutunut paitsioon tai syrjityksi, mutta ajatusten vaihtoa voisi olla enemmän. Myös omalta taholtani :)
Hienoa kuulla, ettei sinulla ole sellaista kokemusta :) Toivottavasti mahdollisimman harvalla muullakaan miessubilla!
Katveeseen jäämisellä tarkoitin paitsi näkyvyyden määrää, myös sitä millaiset mahdollisuudet turvaan ja tukeen koko yhteisön puolelta on, jos subina tulee kohdelluksi huonosti. Silkkaa spekulaatiota omalta osaltani tietysti, mutta oletan silti alistuvan/masokistisen naisen olevan helpompi saada yhteisöä tueksi jos sattuu käymään kalpaten. Sen miekan toinen puoli vain on tietenkin se, että samalla mitalla saa helposti osakseen myös syyllistämistä, koska naisten nyt ylipäätään pitäisi ilmeisesti osata varjella omaa ei:tään silloinkin kun juuri sitä kohtaan tehdään väkivaltaa.
Aihetta pyöritellessäni tuli mieleen myös se, mistä paljon parjattujen, yksäreissä huohottavien huonosti käyttäytyvien submiesten asenne sitten kumpuaa. Voiko olla, että siinäkin olisi taustalla jokamiehen oikeus vaatia naiselta mitä sitten sattuukaan haluamaan..? Vai onko kyse enemmän kokemattomuudesta ihmissuhteissa, kun vastakappaleita on vielä vaikeampaa löytää kuin miesten keskimäärin?
-
pikkusisko (harvoin muuten saa kieliopillisesti oikein aloittaa virkkeen pienellä kirjaimella), minä tarkoitin sellaista asiaa, että jos keskustelua ei muutenkaan juuri ole, niin silloin kun sitä on, koskee se sitten niitä yleisimpiä asioita. Ihmiset puhuvat usein niistä tutuista asioista, niistä joihin heillä on jotakin kosketuspintaa, sanottavaa tai kiinnostusta. Jos kymmenestä keskustelijasta vaikka yhdeksän on mies-D:tä ja nais-subeja sekä yksi miessubi, niin sellaisessa "pöydässä" se vähäinenkin keskustelu koskee mies-nais D/s-juttuja. Näin se menee. Kun "pöydässä" sitten miessubi sanoo jotakin, niin kyllä sitä kuunnellaan. Muilla "pöydässä" olevilla ei vaan ole mitään kosketuspintaa asiaan ja jos joku jotakin sanoo, niin se saattaa olla jotain aivan perusasiaa subeilusta ylipäätään. Ja sitten keskustelu kääntyy taas mies-nais D/s-asetelmaan. Kuten Katajanoksa sanoi, ei hänkään koe olevansa miessubina syrjitty. Tällaisessa "keskustelupöydässä" sitten käy niin, että se vähäinen puheensorina koskee yleisempiä juttuja. Ja varsinkin keskustelua ei synny miessubeilusta, vaikka jotakin puhetta olisikin. Minä vaan näen niin, että ei ole juurikaan hyötyä sitten tulla "pöytään" sanomaan "nyt miessubien ääni on painunut mutelle, pitää purkaa heteronormatiivisuus". Ei se keskustelu miessubeista lähde tällä keinolla käyntiin. Näen ongelmaksi sen, että "pöydässä" on vain kymmenen ihmistä ja vähän keskustelua. Jos "pöydässä" olisi sata ihmistä (kymmenen miessubia samassa suhteessa), niin ylipäätään absoluuttinen määrä keskustelua miessubiudesta lisääntyisi. Näillä nyt mutella olevilla se alkaisi kuulua ylipäätään sitten, kun keskustelu alkaisi muutenkin voimakkaammin kokonaisuudessaan. Ja "pöydällä" en viittaa mihinkään miittipaikan pöytään, vaan ylipäätään vapaaseen keskustelutilanteeseen.
-
^ Ensinnäkin, kiitos kirjaimellisesta puhuttelusta kieliopin muurit ylittäen ;D
Toisakseen, tämä on erittäin hyvä pointti jota en itse ole tullut ajatelleeksi. Kuinka olisinkaan, kun nykyinen keskustelu niin luonteeltaan kuin määrältäänkin on aina ollut riittämiin omiin tarpeisiini.
Isommissa pöydissä lienee helpompa luoda se pieni kontakti niihin, jotka eivät välttämättä sano mitään ääneen. Kuten myös on loogisesti todennäköisempää kohdata samoin kokevia. Toisaalta koen, että nämä pienet pöydät ovat hyvin näennäisiä, sekä määrältään että mukamas yhteiseltä kokemukseltaan. Kuokkavieraasta kunniavieraaksi ei ole tällöin ollenkaan mahdoton skenaario. Päinvastoin, uskon että meistä monet toivottaisivat hyvin tervetulleeksi melkeinpä mitä tahansa mikä saisi nousemaan kankuiltaan ja joko siirtymään omalta sammaloituneelta vakkaripaikaltaan pikkuisen tai sitten tyyten vaihtamaan pöytää.
Seksuaalisuuden tulisi olla jokaisen oma juhla, mutta upeimmillaan ne kekkerit ovat kun pääsee omaa onneaan tahi onnettomuuttaan myös jakamaan.
-
Omalta kohdallani asenteeni alistuvia miehiä kohtaan on nykyään plussan puolella, koska skeneen on tullut niin paljon uusia ihmisiä ja nykyään uudet osaavat käyttäytyä naisia kohtaan kohteliaammin (mitä toivoisin myös D -miesten tekevän...). Ennen säälittävät pillunvonkaajat pilasivat kaikkien maineen, nykyään näen paljon kohteliaampaa käytöstä, eikä ehkä niin epätoivoista, kuin se on aiemmin ollut. En välttämättä tiedä, että mistä tämä johtuu, mutta olettaisin, että nykyisillä volyymeillä uusien saapuminen tähän skeneen on yksi vaikuttava tekijä, koska milloinkaan ennen ei ole tällaista ryntäystä ollut. Seuraa saa helpommin olemalla kohtelias, eikä sitä ainoaa Dominaa pommittamalla itkunsekaisilla viesteillä tukkien postilaatikon.
-
Omalta kohdallani asenteeni alistuvia miehiä kohtaan on nykyään plussan puolella, koska skeneen on tullut niin paljon uusia ihmisiä ja nykyään uudet osaavat käyttäytyä naisia kohtaan kohteliaammin (mitä toivoisin myös D -miesten tekevän...). Ennen säälittävät pillunvonkaajat pilasivat kaikkien maineen, nykyään näen paljon kohteliaampaa käytöstä, eikä ehkä niin epätoivoista, kuin se on aiemmin ollut. En välttämättä tiedä, että mistä tämä johtuu, mutta olettaisin, että nykyisillä volyymeillä uusien saapuminen tähän skeneen on yksi vaikuttava tekijä, koska milloinkaan ennen ei ole tällaista ryntäystä ollut. Seuraa saa helpommin olemalla kohtelias, eikä sitä ainoaa Dominaa pommittamalla itkunsekaisilla viesteillä tukkien postilaatikon.
Voi kyynel, paljon ollaan D-miesten kanssa tätä pohdittu.
-
Omalta kohdallani asenteeni alistuvia miehiä kohtaan on nykyään plussan puolella, koska skeneen on tullut niin paljon uusia ihmisiä ja nykyään uudet osaavat käyttäytyä naisia kohtaan kohteliaammin (mitä toivoisin myös D -miesten tekevän...). Ennen säälittävät pillunvonkaajat pilasivat kaikkien maineen, nykyään näen paljon kohteliaampaa käytöstä, eikä ehkä niin epätoivoista, kuin se on aiemmin ollut. En välttämättä tiedä, että mistä tämä johtuu, mutta olettaisin, että nykyisillä volyymeillä uusien saapuminen tähän skeneen on yksi vaikuttava tekijä, koska milloinkaan ennen ei ole tällaista ryntäystä ollut. Seuraa saa helpommin olemalla kohtelias, eikä sitä ainoaa Dominaa pommittamalla itkunsekaisilla viesteillä tukkien postilaatikon.
Voi kyynel, paljon ollaan D-miesten kanssa tätä pohdittu.
Niin, hyvin usein D-miehillä empatia unohtuu.
-
... Ihmiset puhuvat usein niistä tutuista asioista, niistä joihin heillä on jotakin kosketuspintaa, sanottavaa tai kiinnostusta. Jos kymmenestä keskustelijasta vaikka yhdeksän on mies-D:tä ja nais-subeja sekä yksi miessubi, niin sellaisessa "pöydässä" se vähäinenkin keskustelu koskee mies-nais D/s-juttuja. Näin se menee. Kun "pöydässä" sitten miessubi sanoo jotakin, niin kyllä sitä kuunnellaan. Muilla "pöydässä" olevilla ei vaan ole mitään kosketuspintaa asiaan ja jos joku jotakin sanoo, niin se saattaa olla jotain aivan perusasiaa subeilusta ylipäätään. Ja sitten keskustelu kääntyy taas mies-nais D/s-asetelmaan. Kuten Katajanoksa sanoi, ei hänkään koe olevansa miessubina syrjitty. Tällaisessa "keskustelupöydässä" sitten käy niin, että se vähäinen puheensorina koskee yleisempiä juttuja. Ja varsinkin keskustelua ei synny miessubeilusta, vaikka jotakin puhetta olisikin...
Näinhän se menee, vaikka nautin myös yleisemmästä keskustelusta jossa on pointtia ja syvyyttä. En myöskään itse koe keskustelua subeilusta sukupuoliriippuvana eli minulle on tärkeämpää itse aihe kuin se keskustelenko siitä miehen vai naisen kanssa. Toki sukupuoliin liittyy omia erityispiirteitään ja mieluusti juttelisin joskus toisen miessubin kanssa siitä miten hän on tietyt asiat kokenut.
Seksuaalisuuden tulisi olla jokaisen oma juhla, mutta upeimmillaan ne kekkerit ovat kun pääsee omaa onneaan tahi onnettomuuttaan myös jakamaan.
Allekirjoitan :) Ylipäätään kannatan avoimuutta (melkein) missä tahansa asiassa, koska jakaminen tuplaa ilon ja puolittaa huolet.