BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Ms. M - 15.09.2019, 16:03
-
Tässä olen tullut siihen tulokseen, että kova kipu on minulle melkeinpä pyhää. Tarkoitan siis kipua, joka murtaa ja saa itkemään.
Olen sillä tavoin hassu, että sellaisten kipusessioiden jälkeen, joissa itken ja huudan, olen jälkeenpäin viikkoja rauhallinen ja kiinni hetkessä. Luultavasti johtuu endorfiineista ja muista välittäjäaineista+hormoneista, jota tuollaiset sessiot laittavat liikkeelle ihmisessä. Mutta tunnistan myös henkisen aspektin. Henkinen kipu muuttuu fyysiseksi ja sessiossa tavallaan puhdistuu.
Toki saan seksuaalistakin nautintoa, mutta se ei ole pääasia.
Kysymys kuuluukin, onko minulla kohtalotovereita täällä?
-
Itse en varmaankaan ole vielä lähelläkään tuota tasoa... Mutta tulipa vain mieleen, että kuinka kovaa tuollainen kipu sitten mahtaa olla? Toki tiedän, että kipu on jokaiselle yksilöllinen asia..
-
Kysymys kuuluukin, onko minulla kohtalotovereita täällä?
Tuohon en osaa vastata, mutta historiasta taatusti löydät. Keskustelua aiheesta käytiin foorumin Kirjasto-osassa muistaakseni minun ja Myssyn kesken: Auli Kaartinen viittaa Sado-masokismi : teemoja vallasta, kulttuurista ja seksuaalisuudesta -kirjassaan Eino Kailan kirjaan Persoonallisuus. Siinä kerrotaan Pyhästä Teresasta, jota "Herra haavoitti nuolella" ja "tämä kipu oli suloinen, hän halusi herraansa ja leimahti rakkaudesta häntä kohtaan" (muistinvarainen siteeraus).
-
On kokemusta, muttei BDSM:stä koska en ole tehnyt sitä partnerien kanssa vielä juurikaan. Silloin kun kylmällä ilmalla menee herkässä tilassa ulos sateeseen ilman paitaa ja vastaanottaa kivun ytimiään myöten ja antaa sen pestä likaa sielusta. Tekee hyvää syntiselle. Ei, en ole uskonnollinen. Ei siitä sen enempää.
-
Allekirjoitan.
Osa meistä saa kivuntuntemuksista ja miksei muustakin kinkyilystä sellaisen euforian tunteen, että sen tuoma aivokemiallinen maisema menee sen kaiken tutun ja turvallisen aistimaailman yli. Endorfiini virtaa, samalla kun mieli polkee tahtia.
Se on kaunis ja intiimi tunne, joka parhaimmillaan tuntuu siltä, että se syö pienen palan sielua mukanaan.
Näin niin kuin erään Switchin tunnemaailmaan sovitettuna, kun on päässyt kokemaan molemmat ääripäät, sekä antajana ja ottajana.
Rakastan tuota tunnetta, joka tempaa mukanaansa :love:
-
Ihan en pyhäksi kiputuntemuksia sanoisi, mutta tunnetila kunnon piiskauksen jälkeen on kyllä aika erinomainen.
Nukun myös aina kunnon yöunet ja varsinkin jos piiskausta on saanut tarpeeksi.