BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Pera - 28.07.2023, 18:04
-
Kun täällä keskustellaan naispuolisten subien ikääntymisestä, niin miten sitten on meidän miesten osalta? Itselläni on ikää kohta 40 ja tunnen itseni ensimmäistä kertaa eläessäni oikeasti vanhaksi. Olen aina ollut lihomiseen taipuvainen, mutta aloitin elämäntapojen kanssa skarppaamisen pari vuotta sitten. Niiden ja kehon osalta on vielä paljon tehtävää ja pelkään kyllä ettei ihokaan pysy mukana, jos onnistun tässä laihtumaan. Treenatessa voima ja lihakset eivät myöskään kasva samaan tahtiin kuin nuorempana. Ei ole helppoa olla vanha.
-
Hyvä aihe Pera. Ja ymmärrän tuskasi, mutten osaa sanoa mitään mikä siihen helpottaisi.
Itse on 47v nainen ja kerron ikäni ihan mielelläni jokapaikassa. Monet kertoo kokevansa olevansa "henkisesti parikymppisiä" ja esim että lapset vanhenee mutta minä wn.
Itse tunnen oloni kutakuinkin 47vuotiaaksi. En tunne kai millään tasolla itseäni nuoremmaksi mitä olen.
Ja peilikuva kuitenki palauttaisi todellisuuteen mikäli jotain nuoruustuntemuksia ilmaantuisi.
Selluliittia raskausarpia sektioarpia muita arpia rasvaa siellä täällä ja tuolla.
Vaikka ja mitä. Ei viitsi kaikkea edes luetella.
Tällasta. Tsemppiä sulle ja meille kaikille 🌻
-
Kun täällä keskustellaan naispuolisten subien ikääntymisestä, niin miten sitten on meidän miesten osalta? Itselläni on ikää kohta 40 ja tunnen itseni ensimmäistä kertaa eläessäni oikeasti vanhaksi. Olen aina ollut lihomiseen taipuvainen, mutta aloitin elämäntapojen kanssa skarppaamisen pari vuotta sitten. Niiden ja kehon osalta on vielä paljon tehtävää ja pelkään kyllä ettei ihokaan pysy mukana, jos onnistun tässä laihtumaan. Treenatessa voima ja lihakset eivät myöskään kasva samaan tahtiin kuin nuorempana. Ei ole helppoa olla vanha.
Mitä nyt illanistujaisissa jutellu muiden setämieskandidaattien kanssa, miehen "alamäki" alkaa siinä 40-45v välissä ja keho alkaa ns. rapistua.
Mikään ei toimi niin kuin ennen, ei palaudu enää, ei jaksa ja joka paikkaa kolottaa nuoruuden kolhut.
Asialle ei sinällään mitään voi.
Tervetuloa kerhoon! ;D
-
Dommen näkökulmasta varsinaista ikää ja fyysisiä ominaisuuksia enemmän vaikuttaa subin korvien väli. Kenestä tahansa tulee ”vanha”, jos huomio on jatkuvasti omissa puutteissa ja epävarmuuksissa. Positiivinen, ulospäinsuuntautunut ja elämänmyönteinen asenne taas nuorentaa ketä vain.
-
Ei me tästä ainakaan nuorruta. T: Mies 53 v.
-
Miehiäkin on niin moneen junaan. Ja jotkut pojat eivät koskaan varsinaisesti aikuistu.
Ikääntyminen, se on ne vuosikymmenet syntymän ja kuoleman välissä. Jotkut oppii elämästään ja paranee vanhemmiten, jotkut pysyvät mulkkuina.
Itse yritän nauttia elämästäni.
-
Joo, ei palaudu kuten nuorempana ja kolotuksia on tullut...ennen aamuisin vain avasin silmät ja nousin ylös aamutoimille...nykyisin voi mennä pari askelta että saa selän suoraan ja jalkaterät lakkaa piipittämästä punaista siinä missä polvetkin.Tilanne tuskin näillä vuosilla ja kilsoilla tulee paranemaan. Toinen huomio on se että tunsin jo houkutusta hankkia t-paidan missä sanotaan: "Walk away, I am a grumpy old man and I have anger issues and a serious dislike for stupid people". No, paidan ehtinee myöhemmin jos oikeasti alan olla enemmän kärttyisä kuin satunnaisesti pisteliäs O:-)
-
If You haven't grown up til You fifty You don't have to anymore.
Sillä mennään.
IKRM
-
Joo kolotuksia on tullut :D tossa ennen kuuttakymppiä. Mutta kyllä ne yleensä lähtee kun vähän liikkuu.
Ja suorituskyky ja into ehkä vähenee mutta onneksi tulee muita hullutuksia sitten tilalle.
Vääjäämättä tajuaa aikansa rajallisuuden...siis sehän on hyvinkin rajallinen, Silti, enpä tiedä missä iässä olisin ollut tyytyväisempi kuin tässä ja nyt.
-
Dommen näkökulmasta varsinaista ikää ja fyysisiä ominaisuuksia enemmän vaikuttaa subin korvien väli. Kenestä tahansa tulee ”vanha”, jos huomio on jatkuvasti omissa puutteissa ja epävarmuuksissa. Positiivinen, ulospäinsuuntautunut ja elämänmyönteinen asenne taas nuorentaa ketä vain.
Niin joo en ole sub vaan Dom ja köysihörhö, mutta se ei toki vaikuta vanhenemiseen tai siihen miten vanhenemiseen suhtautuu. Viittasin vain tuohon toiseen keskusteluun, vaikka en halua vertailla miesten ja naisten vanhenemista.
-
Kohta 40..ei ole edes vanha vielä.
Miehellä se ei ole ikä eikä mikään vielä.
Itse en juuri edes katsele alle 4kymppisiä miehiä, enkä ehkä osaa kuvitella itselleni alle 40 .v Dominoivaa kumppania.
-
Ikä on itsellä ainakin korvien välissä osin. Kykeneekö, voiko, saako. Itse koen ikääntyessäni olevani fyysisesti paremmassa kunnossa kuin nuorempana - osin henkisten esteiden ymmärtämisen myötä että terveempien elämäntapojen kautta. Samalla pääkoppa kun toimii, eritavoin kuin nuorempana, mutta viisaampana - niin kokonaispaketti on kohdillaan :love:
-
Ikä on itsellä ainakin korvien välissä osin. Kykeneekö, voiko, saako. Itse koen ikääntyessäni olevani fyysisesti paremmassa kunnossa kuin nuorempana - osin henkisten esteiden ymmärtämisen myötä että terveempien elämäntapojen kautta. Samalla pääkoppa kun toimii, eritavoin kuin nuorempana, mutta viisaampana - niin kokonaispaketti on kohdillaan :love:
Omallakin kohdalla kyllä henkiset esteet ovat vähentyneet ja elämäntavat parantuneet. Innostuin vanhasta urheiluharrastuksesta uudelleen pari vuotta sitten ja se on pääosin ihan sujunut, mutta välillä vaikea hyväksyä kuinka nuoret miehet vain tuppaavat olemaan vahvempia ja nopeampia
-
Oikeastaan ainoa, mikä ikääntymisessä harmittaa, on pitkään nukkumisen taidon haihtuminen. Jos kymmenen vuotta sitten pienimuotoinen juopottelu sotki yöunet, niin nyt 43-vuotiaana samaan riittää pelkkä valvominen. Kuuden jälkeen alkoi tänäänkin kyljen kääntely, vaikka kahdelta kävin yöpuulle. Ehkä joskus vielä vanhempana osaa elää tämänkin kanssa ja mennä ajoissa nukkumaan, mutta en nyt suoranaisesti pidättele hengitystäni.
Muuten sitten vanheneminen ei niin haittaa. Mikään tavoitteellinen urheilija en ole koskaan ollutkaan, ja ne samat kestävyysjutut sujuvat edelleen ihan riittävästi. Iän myötä olen oppinut kuuntelemaan itseäni, viilannut elämäntapoja, ja mitä kaikkea. Ehkä tärkeimpänä ymmärtänyt läheisten merkityksen sekä löytänyt tapoja kokea ja käsitellä tunteita.
Mikään tästä liity BDSM:iin ainakaan suoraan, mutta tämmöinen tuumailu nyt kuitenkin. Sillä saralla ei varmaan mitään suoraan ikään liittyviä muutoksia taida olla havaittavissa. Tosin nämä osaisi se vastapuoli varmaan muutenkin havainnoida paremmin.
-
53 vuotta on ikää ja kyllähän se vauhti hiipuu loppua kohden.
Kävin keväällä terveystarkistuksessa. Paino on tismalleen sama kuin 15v sitten. Verenpaineet oli nyt jopa vähän paremmat kuin silloin. Samoin verensokerit yms oli samaa linjaa. Ainoastaan pituus oli vähentynyt! Ainakin sentti lyhentynyt suuruuden päivistä!
Mieli on yhtä ilkikurinen kuin aina ennenkin, kettumaisuus on suorastaan jalostunut vuosien varrella. Ennen saattoi tulla sanomista kun kävi naljailemaan työkavereille, nyt ne ressukat ei edes tajua että niitä vedetään alta lipan.
Kieltämättä se lemmentanko on pehmeämpi kuin ennen. Ei enää jaksa tuntien höyläystä, tarvitsee aika paljon stimulaatiota että innostuu lakanaa paukuttamaan. Toisaalta kielitaito ja sorminäppäryys on päässyt viime vuosina kehittymään.
Naismaku on kehittynyt. Ennen riitti että oli hyvät tissit, mutta nyt kun sessio kestää pidempään, olisi kiva että olisi niitä yhteisiä puheenaiheita ja kiinnostuksen kohteita leikkien ulkopuolellakin. Kun ennen pärjäsi koko viikonlopun pelkällä vedellä, mars-patukalla ja seksillä, nyt tarvitsee pitää kunnon ruokatauot ja ruokalevot että jaksaa. Siinä väkisinkin tutustuu toisen ajatusmaailmaan.
Ja kun maileja on jo takana, tarinoita riittää. Osa itselle tapahtuneita, osa muilta kuultuja. Ei niitä edes kaikkia enää muistakaan mitkä on omalle kohdalle osunut, ja onko sillä väliäkään. Hyvä tarina on aina hyvä tarina.
Toisaalta ikääntyessä kuulo heikkenee ja nivelet paukkuu niin että ihan kaikkea ei ekalla kertomiskerralla edes kuule. Joten juttua riittää seuraavillekin treffeille. Ja kun muistikin alkaa seulomaan sitä turhinta huttua päältä pois, on kertauksen paikka usein edessä.
Nuorempana oli joskus vatsa kipeänä kun oli pierua pidätellyt koko treffien ajan. Nyt voi päästellä ihan vapaasti kun ei sitä kumpikaan kuule. Varsinkin uuden tuttavuuden kanssa ekan lemmenhetken jälkeen tuntuu että sellainen vapauttava henkäys käy vatsanpohjassa orgasmin hetkellä. Siinä piti olla tarkkana ettei tule takapotkua. Se tappoi tunnelman kun piti kammaria tuulettaa puoli tuntia. Nyt sitä on melkein iloinen toisen puolesta että vatsa toimii vielä terhakasti.
Kun matkaa on jo takana, on siinä monenlaista opettajaa ollut rinnalla kulkemassa. Kaikenlaista sitä on oppinut kun on isojen tyttöjen juttuja kuunnellut, osan päässyt ihan itse kokeilemaankin. Jolpit ei edes tiedä mikä on Sysmäläinen Syöksy tai Tyrvään Huippu.
Aamuerektiot on harventunut, eikä enää ole pelkoa että aamuvirtsalla roiskii kylppärin kattoon. Torttu ei ole mielessä joka sekunti, eikä edes joka minuutti. Ihan hyvä, ehtiipähän pestä sukat ja kalsaritkin jossain välissä. Eikä kovinkaan erektio enää aiheuta huimausta, nyt riittää verta molempiin päihin yhtä aikaa.
Nuorempana kun iski joku kolotus, sitä vaan odotti että se menee ohi. Nyt sitä miettii pitäisikö soittaa ambulanssi. Useampi kaveri on sairastunut eturauhassyöpään, enää ei näin vanhoja ukkoja hoideta, meitä vaan tarkkaillaaan. Nuorempana pääsi heti kuviin ja testeihin, nyt saa vaan lämmintä kättä pyrstöön ja esitteen saattohoitokotiin.
Ennen kun riisui paitansa naisen edessä, hän kehui lihaksia. Nyt tarkistetaan yhdessä toistemme selät epäilyttävien luomien osalta. Toisaalta kirurgisten operaatioiden jäljet toimii hyvinä keskustelunavaajina.
Onneksi oma kroppa käynnistyy vielä vedellä ja venytyksellä. Monet nuoremmatkin on jo säännöllisellä lääkityksellä. Varma vanhuuden merkki on se että pitää ähkäistä kun nousee sohvalta tai sitoo kengännauhoja. Jotkut hankkii katumaasturin kun siitä on helpompi nousta kuin Datsun 100Asta.
Treeneistä ja muista voimanponnistuksista palautuu hitaammin. Saapahan hyvän syyn huilia soffalla MacGyveriä katsellen. Treeneissä pitää olla varovaisempi, varsinkin olkapäät ja lonkat on sellaisia että niitä ei enää kannata rikkoa. Työ ja harrastukset on aina ollut hyvin fyysisiä, se on pitänyt kropan kuosissa. Ja varsinkin kun nämä nykyjonnet on tosi heikossa kunnossa, pääsee pappakin usein pätemään voimillaan. Vähän pelottaa tulevaisuudessa kuinka noita hommia tehdään jos ei enää löydy tekijöitä. Onneksi itse on jo siinä vaiheessa eläkkeellä.
Ikääntymisessä on se hyvä puoli että kaikenlaista on tullut tehtyä, myös niitä typeryyksiä. Nuorena sitä luulee keksineensä kaiken, mutta nyt sitä voi vaan hymyillä kun ne tohkeissaan kertoo jostain uudesta jutusta jota itse on kokeillut jo silloin kun telkkarissa oli vain kaksi kanavaa.
Ennen saattoi olla monta daamia kierrossa, nyt on hyvä jos muistaa sen yhden nimen. Älykänny olisi ollut kova sana 90-luvulla!
Aikoinaan kun katseli valokuvaa jostain festareilta jossa on 50 000 ihmistä sitä ajetteli että olisipa kiva olla tuolla kuuntelemassa hyviä bändejä ja puristelemassa tissejä. Nyt sitä miettii kauankohan tuolta kestää päästä vessaan. Ja paras bändi soittaa vasta yöllä kun sitä olisi mielummin jo kotona saunomassa.
Huvittavinta on tajuta että vuoden 2000-jälkeen syntyneillä on jo ajokortit ja naimaluvat!
Ikääntyessä elämä alkaa soljumaan sutjakammin. Rahavirta on vakiintunut, eikä joka kolikon eteen tartte huhkia tosissaan. Ruoka, vaatteet, asuminen, huvitukset... kaikki kulkee omaa rataansa ja niihin ei tartte enää käyttää niin paljoa aikaa ja energiaa. Voi keksiä ihan uusia juttuja arkea värittämään.
Pelottavinta on se että olen huomannut jammailevani sellaisen musiikin tahtiin mitä omat vanhemmat kuunteli! Tapio Kansa, Katri Helena ja jopa Frederik! Tokihan Metallica ja Morbid Angel uppoaa edelleen, mutta kai noissa vanhoissa hipeissä on jotain nostalgiaa.
Se että huomaa ohittaneensa elämän puolivälin, on tavallaan helpottavaa. Hirveän montaa erhettä ei enää ehdi tehdä. Toisaalta nyt alkaa olla kiire tehdä vielä pari isoa typeryyttä. Eikä sukulaisten tartte hävetä enää pitkään meikäläisen toilailuja.
Nuorempana olin vaivaistalossa töissä ja siellä näki mitä ikä tekee kropalle ja mielelle. Joitakin ikä kohtelee hyvin, mutta ei kaikkia. Aika paljon on kiinni siitä miten itse elämäänsä suhtautuu. Jotkut elämäntyylit vanhentaa melkoisesti, viidenkympin jälkeen ne erot naamassa ja notkeudessa vaan korostuu.
Se vanha sanonta, "minkä taakseen jättää...." pitää kirotun hyvin paikkansa. Silti paljon on merkitystä sillä kuinka hilpeän mielenlaadun on itselleen kehittänyt, pilke silmäkulmassa nuorentaa melkoisesti. Sairauksille ja onnettomuuksille ei voi mitään, mutta aika paljon on omassa hallinnassa se kuinka täällä ikääntyy.
-
Itse kun olen satunnais tavannut ihmisiä 18-60v onhan siinä tietysti eroja . mutta sen minkä
nuori voittaa innokkuudella vanhempi voi paikata elämän kokemuksella.
-
Ikäni lähentelee viittäkymmentä.
Alkoholia en enää kestä, se jäi jo vuosia sitten. Aluksi sitä kaipasin, mutta enää en lainkaan. Iän mukana tulleet henkiset romahdukset hyvin pienienkin käyttömäärien jälkeen olivat liikaa.
Hyvät yöunet ovat minulle tärkeät. Kestän paremmin valvomista kuin nuorempana henkisesti, mutta jos en saa nukuttua, toimeen tarttuminen ja aikaan saaminen on vaikeaa. Nuorempana olin väsyneenä ärtyneempi mutta toimintakykyinen. Nyt en ole niin ärtynyt, mutta en pysty toimimaan.
Raskas ja kuormittava liikunta on jäänyt. Sen tilalle on tullut suuri määrä kevyttä liikuntaa. Liikun päivittäin yleensä vähintään pari tuntia. Johtuneeko sitten siitä, että en ole kokenut arkea palvelevan fyysisen suorituskykyni laskeneen. Se on kuitenkin varmaa, että jos maksimeita aletaan mitata, niin paljon puuttuu aikaisempaan verrattuna.
Onneksi minulla on lähipiirissäni esimerkkejä siitä, kuinka reilusti yli seitsenkymppiset pystyvät useammista sairauksistaan huolimatta vaikka mihin, kun vain jatkavat liikkumista. Tämä on toki yksilöllistä, mutta uskon, että päivittäinen kevyt ja riittävän pitkäkestoinen liikunta on tehokas apu fyysistä rappioitumista vastaan. Tuurilla on toki suuri merkitys.
Olen valmis kuolemaan. Nuorempana järkeilin, ettei sillä ole ihmiselle itselleen merkitystä, missä iässä hän kuolee, jos kuolema vain on helppo. Nykyään järkeilystä on tullut tunnetta. Samalla on lisääntynyt kyky elää hetkessä.
Katselin pari päivää sitten, kuinka pilvet heijastivat laajalla kaarella jo taivaanrannan taakse laskeneen auringon punaisena pitkin järvenselkää. Huomasin, että tunsin jonkinlaista kiitollisuutta siitä, että sain tämänkin nähdä. Se ei ollut kaihoisaa tai surullista vaan vapauttavaa ja levollista.
Ilkeydensietoni on laskenut hyvin matalaksi. Olen alkanut karttaa ilkeitä ihmisiä. Ilkeydellä en tarkoita kiihtyneitä tunteita tai ihmisten välisiä spontaaneja ja luonnollisia konflikteja, vaan asennetta, jonka päämäärä vaikuttaa olevan halu kylvää eripuraa ja pahaa mieltä. Paha mieli kuuluu elämään, sen aiheuttaminen tahallaan ei.
Haluni ymmärtää ihmisiä on vähentynyt. Annan heidän vain olla. En suvaitse, en ymmärrä, en kiellä, en myönnä, en häiritse, vaan annan olla.
Synkkä yksinäisyys vaivaa. Olen aina ollut äärimmäisen epäsosiaalinen ja porukoissa väsyvä. Siksi tuntuu, että tulen elämään loppuelämäni yksin. Se tekee kipeää, mutta eihän sille mitään voi. En vain pysty solmimaan ihmissuhdetta, jos ei kolahda. Enkä tarkoita suurta tunteiden tanssia vaan sellaista hiljaista kohtaamista, satamaa, turvaa, oloa, että tämän ihmisen edessä uskallan olla avoin eikä meidän välillämme ole pelkoa.
Oppimiskykyni on laskenut, mutta on edelleen hyvä. Vanhetessa raaka suorituskyky laskee, mutta ymmärrys omasta oppimisesta lisääntyy.
Pelkään sairauksia. Muuten vanheneminen ei tunnu uhalta.
-
Luultavasti 2/3 elämästä eletty ja ihan mukavaahan tämä on ollut 😄.
Kunto heikkenee ja sairauksia varmaan tulee lisää mutta se kuuluu elämään ja kyllä tässä vielä kymmenen-kakskytä vuotta ehtii pitään hauskaa jollei joku epämieluisa yllätys tule.
Liki kymmenen vuotta sitten kun on saanut jo kaiken mitä on halunnut/tarvinnut niin kiitollisena jatkoajasta tässä vaan painellaan kunnes….. >:D
-
Lujaa mennään kohti viittäkymmentä, mutta mieli haluaa pysyä nuorena. Kyllähän fysiikka vaatii treeniä, mutta silti se vain voimapuoli edelleen kehittyy kivasti. Eniten huomaa vauhtien tippumisessa, mutta ehkä sitä tullut myös vähemmän treenattu. Iän myötä tulee mukavuuden haluiseksi tietyissä asioissa ;)
Ongelma on vain löytää kumppania tässä iässä, joka pysyy vauhdissa mukana ja olisi vielä seikkailun haluinen sekä elämän nälkäinen. Ehkä vaatimustaso on liian korkealla, kun toivoo monen asian kohtaavan. Kuten edellisissä kirjoituksissa oli niin ehkä vain on opeteltava "yksinäisempään" elämään tässä vaiheessa mihin ei ole vielä tottunut.
-
Mieli ja keho.
Hiljalleen alan ymmärtämään paremmin sitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Osaan olla armollisempi itselleni, joissain asioissa siis. Kulmat hioutuu, viisautta tulee lisää. Osaan nauttia aiempaa enemmän.
Kehostani olen huolehtinut aina. On hyvä olla, lun jaksaa tehdä asioita ja sitä paitsi on mahtavaa, kun varusmiesten keskitaso cooperissa ja reilusti omastani jälkeen. Treenattu kroppa myös näyttää hyvältä. Jos visuaalisuudella on jollekin mitään merkitystä.
Tiedostan, että vanheneminen tulee, mutta voin hidastaa sen negatiivisia vaikutuksia valinnoillani