BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Ailouna - 09.10.2013, 00:56
-
Mitä tyyppiä sinä olet:
Ensimmäisessä kerrassa on jotain taikaa. Jotain mitä ei oikein voi sanoin kuvata. Sitä voi jännittää jo etukäteen ja sitten kun se hetki tulee, adrenaliinin tuntee kohisevan suonissa ja mikään ei voi voittaa sitä tunnetta.
Vai onko eka kerta aina harjoituskerta, jolle et lataa mitään odotuksia, ja myöhemmin vasta päästään halutunlaiseen, täydelliseen lopputulokseen, joka tuntuu siltä oikealta?
Vai onko sillä oikeasti mitään merkitystä? Nautit joka tapauksessa sessiosta.
Ehkä sekoitus kaikista näistä tai jonkinlainen yhdistelmä...?
Tai jotain aivan muuta...
-
Tunnustan olevani ekakertanarkkari. 8) Se on mulle jotain ainutlaatuista, jotain ennen kokematonta ja siksi arvokasta. Se saa adrenaliinit, endorfiinit ja ties mitkä aineet kehossani liikkeelle ja mielen epätavalliseen vireystilaan. Muut kerrat sen jälkeen ovat kivoja, mutta eivät vedä vertoja tuolle ekalle kerralle, vaan jokin siitä taiasta auttamatta haituu.
Olen siis tunnelman ja fiilisten perään. Teknisesti täydellinen suoritus taas voi jättää jokseenkin kylmäksi, jos tuo oikeanlainen fiilis puuttuu. Kaikkien suurimmat fibat taitavat tulla, kun kokeiltava asia on uusi tuttavuus ja eka kerta kummallekin. Silloin se on yhteinen kokemus, joka jää aikakirjoihin. Mutta mielelläni vien "neitsyyden" muilta ja oman ekan kertani uusissa asioissa pyrin antamaan jollekin, jota pidän sen arvoisena.
Tässä on toinenkin puoli, tottakai tämäkin riippuu täysin asiasta. On eroa sillä onko kyseessä tietynlainen uusi sidonta vai henkinen alistuminen, hidas kaivautuminen toisen puolustusmekanismien alle. Mutta pääpiirteissään siis näin. Enkä siis todellakaan tarkoita, että joka kerta pitää vaihtaa sessioseuraa, että saan tuon huumaavan ekakertafiiliksen. Päin vastoin tutun kaverin kanssa on helpompi kokeilla kaikenlaista ja rohkeasti tarttua itselle aivan vieraisiin bdsm:n puoliin.
-
Vai onko eka kerta aina harjoituskerta, jolle et lataa mitään odotuksia, ja myöhemmin vasta päästään halutunlaiseen, täydelliseen lopputulokseen, joka tuntuu siltä oikealta?
Ensimmäisellä kerralla ei voi onnistua. En piittaa häpeänsekaisista adrenaliinimyrskyistä ja kaoottisesta jännityksestä tai muustakaan kaaoksesta, mikä liittyy valitettavana osana uuden ihmisen kanssa oleilemiseen. Sessioharjoitukset ovat vieneet tähän mennessä vuosikausia ja kulkeneet käsikädessä toiseen tutustumisen kanssa. Olen kuitenkin aina halunnut ns. kamarin puolelle ajoissa, ettei hyvä tilaisuus menisi ohi. Mutta ei se eka kerta nyt niin mukavaakaan ole kieltämättä ollut. Tai ihan OK, mutta huippukohdat on saavutettu ja niiden saavuttaminen vakiinnutettu sitten myöhemmin.
Eri asia tietenkin on jos menee alan ammattilaiselle, jonka kanssa ei ole tarkoituskaan tutustua lähemmin, ja jolle mennään hakemaan nimenomaan seksuaalista niksautusta. Tällaisella ihmisellä pitää kuitenkin olla hyvä tietotaito ja yleiskemiallinen tasapaino, jotta voi virkansa asianmukaisesti suorittaa. Mutta normaalissa ihmissuhteessa mielestäni yhden illan juttu ei oikein toimi, vaan juttua on syytä jatkaa myöhemminkin, jos vaan yhteistä nuottia löytyy.
Huippukohdat löytyy sitten, kun molemmat osapuolet ovat jo jonkinlaisessa liittoumassa keskenään. 8)
-
Ensimmäisellä kertaa subin suunnatessa Dommen luokse mieli on täynnä positiivista hermostunutta odotusta ja vatsassa pyörii perhosparvi.
Vähän niin kuin lapsena joulupukkia odotellessa ;)
Takana on pitkäänkin jatkunut viestittely, jossa on tutustuttu ja juteltu mieltymyksistä.
Siltikin ensimmäinen kerta on ainutlaatuinen, kun kahleet napsahtavat kiinni, suukapulan hihnat kiristyvät ja Domme painaa käteeni turvaesineen kuiskaten korvaani ohjeen käyttää sitä mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Samalla hetkellä fantasiat ja pitkätkin etukäteisvalmistelut realisoituvat alistumiseksi ja nautinnolliseksi kivuksi.
Vaikka ensimmäisen kerran magiikka on mieltä ja aisteja hivelevää, niin poikkeuksetta jatkossa sessiointi saavuttaa paremmin molempia tyydyttävän tasonsa tutustumisen ja oppimisen myötä. Sama odotus mielessä ja kehossa on jokaisen kerran kun suuntaan tutun Dommen luo , vain erilaisena. Silloin mielessä risteilee odotus mihin Dommen tilaamia nokkosia oikein käytetään tai olinko uhkarohkea kun edellisellä kertaa lipsautin omistavani sondisetin, joka on nyt lelulaukussa käskystä mukana ::)
-
Kyllä elä kerta on mun mielestä aina herkullisin, varsinkin kun jo tuntee toista osapuolta sen verran että voi luottaa. Silloin on kiva luodata uusiin juttuihin ja mieluusti jätän itsekseen kokeilutkin välistä. Annan itseni toisen käsiin siis mielummin.
Eli juu, saan viboja!
Mikään ei ole parempaa, kuin se että toinen saa minut tekemään tai kokeilemaan jotain mistä olen koittanut pysyä erossa, sitä parempaa ekaa kertaa en tiedä! Se siis voittaa reippaasti sen, että itse antaisin aloitteen johonkin uuteen. Niitä muistoja on kiva vaalia sitten kun asiaa kokeilee uudestaan ja sellaiset myös sytyttää kehon ihan eri kierroksille kuin muuten.
-
Tässä ei varmaan kyselty mitään ekaa vaniljaseksikertaa...no aika soheltamista oli et eipä siinä mitään muistelemista olekkaan :))
Ekat bdsm-sessiotki oli vähän semmost säätöä, ei oikeen tienny mitä olis tehny ja mitä oikeestaa halus, molemmat osapuolet oli aika kujalla et miten pitäis edetä.
MUTTA
Eka kerta kun sain nassen päähäni ni se tunne on jääny erittäin hyvin mieleen. Kaasunaamarit on olleet pitkään yksi fetisseistäni ja niistä haaveilinkin suhteellisen kauan ennen kuin sain hommattua itselleni sellaisen. Ensimmäinen sessio nassen kanssa tuntui aivan huikealta, harmi ettei samanlaista tunnetta enää saa takasin. Välillä on kuitenkin mukava muistella sitäkin ja eihän se fetissi mihinkään ole hävinnyt :love:
-
Ehkä joskus vanilijaisena aikana oli jännää tavata joku ekaa kertaa.
nykyään...
Herrani osaa viedä palvelijattarensa jokaisena kertana matkalle, josta murto-osaan vaihtaisin em. vanilijaiset tripit.
-
Omat ekatkertani (sessio- ja vanilja-) ovat oikeastaan aina skarppauksensekaista totuttelua, joka joko on eri olosuhteiden takia jäänyt vikaksi kerraksi tai puhjennut kukkaan jonain myöhempänä kertana. Ekoilla kerroilla on läsnä niin monia muuttujia, jotka pitää noteerata ja muistaa vastaisen varalle, että olen enemmän varuillani kuin myöhemmin. Nomut olenkin sitä naistyyppiä, joka ajaa dildotkin sisään ajan kanssa ja rentoutuu vasta sitten (no pun/s intended). Siis vastaan viestiketjun otsikkoon, että enpä erityisesti.
-
Kyllä ekakerta kun sai kämmentä oli todella mahtava kokemus. Ensimmäinen lyönti ja silmät lensi auki, toinen lyönti ja flow-tila. Tiesin tulleeni perille sinne mitä olin etsinyt. Eli vastaus on vahva..Kyllä :)
-
Ensimmäinen kerta uuden ihmisen kanssa on ihan kamalaa. Toki myös jännää ja parhaimmillaan tosi kivaa. Mutta aina sitä miettii etukäteen että tuleekohan tästä mitään ja mitäs jos toinen ei tykkääkään. Eli en todellakaan saa mitään kiksejä ekasta kerrasta.
Uuden asian kokeileminen on usein varsin miellyttävää mutta ei minulla siihenkään yleensä liity mitään ekstrafiboja. Ekat kerrat eivät siis ole minun juttuni :)
-
Eka sessio uuden ihmisen kanssa ei ole useinkaan mitenkään huippukokemus, vaikka kivaa olisikin. Se on sellaista tunnustelua ja harjoittelua ja tutkimusmatkaa, kartoitusta..eli kovinkaan syvälle ei pääse fiilistasolla. Sitten kun toisen jo tuntee niin fiilis ja kokemus on paljon syvempi.
Joskus tosin eka kertakin on ollut huikea, kun kemiat on natsanneet heti yhteen ja voimalla. Sitten on ollut niitäkin kertoja kun tunnustelu on jäänyt kertaluontoiseksi, kun ne kemiat eivät ole sitten napanneetkaan.
-
Sitä ensimmäistä kertaa odotellessa. Sessioneitsyys on vielä tallella...
-
Nuorempana, kicsit tuli selkeesti niistä uusista ihmisistä, uusista kokemuksista, ja siitä jännityksestä kun oli uus ihminen kyseessä. Nyt vanhemmiten, kun on jo kokenu kaikenlaista, ei saa enää niitä samoja fiiliksiä. No, on se tää roolikin päässy vaihtumaan vähän, mutta selkeesti haluaa kehittää olemassaolevaa suhdetta, eikä ne uudet kokemukset houkuta. Tokihan suhteessa voi kokoajan keksiä uusia juttuja, ja toteuttaa niitä turvallisesti, tutun, fiksun kokeneen kumppanin kanssa :)
-
Eka kerta on aina eka kerta. Se on jännittävää, uutta ja sitä odottaa innolla, mutta...
ainakin itse pidän enemmän kehityksestä.
Ensimmäisessä sessiossa uuden ihmisen kanssa saattaa käydä niin, etteivät session kaikki osa-alueet kohtaa täysin molempien odotuksia. Ensimmäisessä sessiossa ei myöskään täysin tiedä toisen rajoja, esimerkiksi voiman käytön suhteen.
Kun oppii tuntemaan toisen osapuolen, molemmat saavat sessioista enemmän irti.
Tai näin menevät ainakin omat kokemukseni.
Ehkä itse olen siis jossain välimaastossa.
Eka kerta on tärkeä, mutta kokemus ja kehittyminen tekevät kaikesta parempaa.
- Ace
-
Riippuu paljolti siitä toisesta ja kuinka kemiat kohtaa. Itellä on parikin ikimuistoista ekaa kertaa uusien leikkikaverien kanssa, osan kanssa taas ei vain ole synkannut siinä määrin kuin itse olisi toivonut. Osa menee toki hyvien/huonojen alkuvalmistelujen piikkiin ja tietty aina pieni kokemattomuus paistaa välillä ihmisissä, joka myöskin hieman sitten heikentää sitä tunnetilaa parhaasta mahdollisesta. Joka tapauksessa ainahan ensimmäiset kerrat jännittävät, oli sitten kyseessä uusi asia tai uusi leikkikaveri.
-
Itseasiassa en koska yleensä eka kerta on huono tai jotenkin rajoittunut aina jommankumman puolesta... toisaalta ymmärtäähän sen kun housut tiputtaa nilkkoihin että toinen huutaa itselleen ; "tuota et minuun laita...." >:D
-
Paras kerta on aina joko viimeisin, tai sitten se tuleva. Kauemmas ei jaksa muistaa samalla tarkkuudella, ja pitemmälle ei halua suunnitella.
Mutta jos nyt pitää oikein itseään analysoida, niin ehkä ennemminkin en saa fiboja ensimmäisestä sessiosta uuden ihmisen kanssa. Yleensä perusnegatiivinen oletukseni on, että toinen ei kuitenkaan tykkää tyylistäni tai olemuksestani tai kemia pettää tai tekniikka pettää tai jotain muuta, joten ensimmäiseen yritelmään ei kannata panostaa niin paljoa, että em. asiat harmittaisivat liikaa sitten kun kummiskin käy niin.
Sitten kun se maaginen eka yhteinen yritelmä minimalistisesti ja vähillä vaivoilla on saatu kunnialla läpi, ja jos toinen uskaltaa kohdata samoissa merkeissä uusiksikin, sitten voi alkaa vähän enemmän miettiä, mitä kivaa sitä yhdessä voisikaan saada aikaan, mitä tehdä, mistä lähteä kehittämään asioita.
Joo olen kyyninen. Mutta olen kuullut monelta ennen sitä ensimmäistäkään tapaamista, että toive on juurikin kokeilla jotain asiaa kerran. Kerran elämässä ruoskaa, tai sträppiä, tai kunnon kahleet tai mitä nyt sitten se haave onkaan. Sellaiselle ihmiselle se eka kerta on erityinen, ne fibat tulee siitä?
Mutta itseni kaltaiselle "harjoitellen voittoon" -henkilölle se on tuhlausta, jos ei koskaan pääse sinne missä huvi varsinaisesti alkaa, sinne jonnekin viidennen tai kymmenennen session tienoille. Siihen kohtaan, missä tekniikka on hallussa, erityispiirteet tiedossa, luottamus ansaittu ja tunteet ehditty kehitellä. Suosittelen. Jännitys on toki kivaa, ja hermostuneisuus, tiettyyn rajaan asti.. ja juu, on se mukavaa aloittaa välillä uusia projekteja.. kunhan ne ovat sitten vähän pidempiä, eikä vain sarja ekoja kertoja.
Vir
-
Kovana jännittäjänä (joskus jännitys kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, että pasahtaa paniikkikohtaus päälle) en saa kovinkaan paljoa fiboja ensimmäisistä kerroista.
Mutta se kerta, kun on yhden session mennyt läpi ilman turhia jännityksiä ja osannut heittäytyä sekä on osannut luottaa täysin, niin sen jälkeen se kerta kun ensimmäisen kerran menee täysin luottaen sessioon ja heittäytyy heti alusta pitäen.. Oijoi... Ne fibat, se volyymi jolla keho antaa signaaleja heti alusta alkaen. Huumaavaa.
Valitettavasti menneiden ja ei niin menneiden tapahtumien takia luottamus on asia, joka minun on vaikea saavuttaa. Mutta oikeiden ihmisten kanssa saavutan sen, olen siitä varma.
-
Minulle eka kerta (tietoisesti sellaiseksi tehty) oli ainakin flow-kokemus. En ollut kuvitellut, että sellaista voi olla ja tehdä ihan oikeasti..moni asia on saanut selityksen sen myötä kun olen alkanut tätä harrastaa..
-
Eka kerta oli Kokemus. Ja seuraavat Uusia Kokemuksia.
-
En tiedä onko täällä baarissa soveliasta moista kertoa, mutta on jäänyt mieleen eka kerta lyönneistä takapuoleen paljaalla kädellä. Kesti vain muutaman sekunnin, mutta aloin itkeä. Se hämmensi itseni ja lyöjän täysin- sittemmin olen tutkaillut asiaa itekseni ja ymmärrän mistä oli kysymys- eli kyllä olen merkittävän kokemuksen saanut ekalla kerralla.
-
Ensimmäiset kerrat uusien partnereiden kanssa eivät ole olleet mitään tajuntaa räjäyttäviä, mutta mutta. Ensimmäinen kerta sidottuna, ja ensimmäinen kerta piiskaa... Voi luoja sitä latausta ja kiihotusta. Varsinkin se eka kerta, kun sain ohuella nahkavyöllä piiskaa ympäriinsä, ikimuistoinen heti.
-
Eka kerta subin kanssa ei ole mitenkään mahottoman nautinnollinen minulle. Subin lukeminen vie niin paljon huomiota.
Oikeastaan joku toinen tai kolmas kerta ovat ehdottomasti ykkösiä.
-
Ilman sitä ekaa kertaa ei tule parempia kertoja..
Eli ensimmäinen kerta ei oo paras missään nimessä. Vanilja- tai kinkysuhteissa.
Oon mielestäni rento ja mutkaton, mutta silti monesti on miehet ensimmäisellä kertaa kovin jännittäneet.... Kohta sitten saakin jo juosta itse karkuun :D
-
Kerron sitten jos saan joskus toisen kerran ::)
-
Saan
-
Saan kyllä paljonkin, Jännitys lataus on ihan tapissa ekalla kerralla :P
Silti pidempi aikainen suhde/tapailu näissä merkeissä on molemmille antoisampaa :love: kannatan pysyvyyttä
-
Onhan ekassa kerrassa oma jännitteensä. Mutta huomattavasti parempia on sessiot kun molemmat tuntevat toisensa paremmin ja tietävät mistä toinen nauttii ja mistä ei. Eli ehdottomasti pysyvän suhteen kannalla.
-
Jos ekasta kerrasta ei tule mitään fiboja, se jää siihen. Joku juttu pitää olla, joka toimii heti. Ja sehän sitten vain paranee, kun oppii tuntemaan paremmin.
-
Tässä ei se alkuperäinen idea ollut niinkään eka kerta uuden partnerin kanssa vaan uusien asioiden kokeilemisen. Mutta käyhän se näinkin... ;)
-
no joo...eka sidonnasta...kyllä ;)
-
Ekasta kerrasta ei mitään m uuta kuin kunhan on nopeasti ohi. Ei sitten kerrassaan mitään muuta.
-
Tässä ei se alkuperäinen idea ollut niinkään eka kerta uuden partnerin kanssa vaan uusien asioiden kokeilemisen. Mutta käyhän se näinkin... ;)
Itse kirjoitin tähän ketjuun pitkän ja pohdiskelevan tekstin aiheesta "Eka kerta missä tahansa asiassa elämässä", mutta jätin sitten Lähetä-painikkeen painamatta, kun huomasin viime hetkellä ketjun olevan Baaritiskin sijasta alueella Lounge, jonka kuvaus on "Pohdiskeleva keskustelualue; esim. seksuaalisuudesta käytävä yhteiskunnallinen ja seksuaalipolittinen keskustelu, yhteiskunnan asenteet jne. Suhteet ja seksuaalisuus (keskustelu joka ei sovi muille alueille)." Siksi siis ajattelin, että minua pidettäisiin ääliönä, kun en kirjoita sanaakaan seksistä.
Jos haluat yleisen keskustelun mistä tahansa ekoista kerroista, niin voithan aloittaa uuden ketjun esim. Baaritiskillä. 8)
-
Luulen, että eka kerta ja siitä saatavat fiilikset riippuvat onko alistuva vai Dominoiva.
Dominoivalla voi olla aikamoiset paineet pelkästään siitä, osaako lukea ihmistä oikein. Se voi peittää alleen monta tunnetta mitkä olisivat pelkästään miellyttäviä jos tuntisi leikkikaveria enemmän.
Ekakerta-addikti, kuinka nopeasti se syntyy. Menettääkö silloin ihminen itsessään merkityksen ja haetaan kenen tahansa kautta fiiliksiä ekan kerran aiheuttamasta huumaavasta tunteesta.
-
Minulle eka kerrasta selviää yleensä vain se, pidänko ko. ihmisestä, asiasta, paikasta, tekemisestä vai en. Voimakkaan positiivista tai negatiivista vaikutelmaa on vaikea muuttaa myöhemmin, mikä osaltaan vie aina uudestaan samojen juttujen pariin ja toisaalta myös pitää joistain etäällä.
Jos mietin kysymystä vain kinkyilyn kannalta, niin minulle eka kerran uutuudenviehätystä merkittävämpi tekijä on keskinäinen vetovoima. Jos sitä on tarpeeksi, voi eka sessiokin olla huikea kokemus ja jatkossa ne usein vielä syvenevät. Jos tuota molemminpuolista, vahvaa viehtymystä ei ole jo alussa, niin ei sitä myöhemminkään mistään ilmesty.
-
Täytyy myöntää, että ekat kerrat eivät anna itselle mitään erityisiä extra fiboja. Yleensä jotain uutta kokeillessa sessiossa tulee kiinnitettyä vielä normaalia enemmän huomiota toisen osapuolen reaktioihin ja hyvinvointiin. Eli saan itse ainakin enemmän irti, kun jokin uusi asia on opittu paremmin ja osaan lukea toisen reaktioita.
[edit] Sen verran pitää vielä lisätä, että koen sen etuoikeutuksena, jos saan olla toiselle osapuolelle se ensimmäinen joka tekee tiettyjä juttuja hänen kanssaan. Kai tuosta tajusi mitä ajan takaa? En siis niinkään koe saavani erityistä lisätyydytystä omalla kohdalla ekasta kerrasta, mutta toisen ensimmäisen kerran ollessa kyseessä taas saan.
-
Ekakerta-addikti, kuinka nopeasti se syntyy. Menettääkö silloin ihminen itsessään merkityksen ja haetaan kenen tahansa kautta fiiliksiä ekan kerran aiheuttamasta huumaavasta tunteesta.
Muiden addiktien puolesta en osaa vastata, mutta onhan siinä tuo vaara tietenkin olemassa. Itsellä se eka kerta on niin tärkeä, ettei sitä jaeta kenen vaan kanssa. Kenen tahansa kautta kun ei saa isoimpia kiksejä, joten silloinhan se eka kerta olisi tuhlattu.
Uuden ihmisen kanssa eka kerta ei ole yleensä mitenkään kummoinen. Silloin tutustellaan, kokeillaan ja testataan ihan perusjuttuja. Myöhemmin vasta tulee sitten jotain merkittävämpää. Mutta tavallaan jokainen kerta on eka kerta siinä mielessä, että kahta samanlaista sessiota ei koskaan ole (ainakaan itselläni). Aina jotain tekee jollain tavalla erilailla tai eri yhdistelmillä. Sillä välttää leipiintymisen ja paikalleen jämähtämisen fiiliksen.