BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: dreamer - 17.01.2022, 04:45
-
Pohdinnassa on ollut roolit suhteessa. Ne roolit, mitä tunnistan ja nimeän ovat arki minä, pikkuinen ja narttu. Nämä vaihtelevat useasti, puhutaan nyt silmänräpäyksestä. Vaihto tapahtuu itselle hyvin luonnollisesti ja vikkelään, mutta kumppanini roolit eivät vaihdu niin nopeaan kuin omani.
Arki minä käy töissä ja harrastaa. Pikkuinen ostelee pehmoleluja, itkee vähän väliä ja hassuttelee menemään(epäseksuaalinen rooli). Narttu taas on kiinnostunut monesta bdsm harrasteesta, mutta ujostelee ennen nautintoa. Nämä muodostavat minut, mutta voi aiheuttaa kumppanille hämmennystä välillä.
Kumppani vastaa rooleihini olemalla myös Herra, isukki ja oma itsensä. Hänellä pääosassa on isukki ja oma itsensä.
Ongelma ehkä tulee vastaan ettei narttu näe isukkia Herrana ja Herra ei pikkuisen kanssa ole. Roolien vaihto hänellä tapahtuu hitaammin kuin itsellä ja itsellä saattaa lipsahtaa roolien vaihto hetkeksi jopa joskus pilaten session alun.
Miten tasapainottelette roolien kanssa?
Sekava kirjoitus aamuyöstä, mutta mitäpä muutakaan sitä miettisi.
-
En vedä mitään roolia. Ei tarvitse tasapainoilla. Olen mikä olen ja siihen on tyytyminen. Vastaavasti valitsem seurani välttäen kukkuluuruu-osastoa.
Tuollainen temppuilu on joko jakomielitautia tai ’topping from bottom’ toimintaa. ”Tää oiski nyt tämmönen ja jos sää et leiki samaa leikkiä, niin et saa pimperoa!”
-
Itse kyllä ymmärrän aloittajan kysymyksen. Tuo rooli-sana voi olla jollekin hankala, se ehkä tuo mieleen teeskentelemisen. Mutta jos mietitään, niin muillakin elämän osa-alueilla on ihmisillä usein rooleja (lainausmerkeillä tai ilman), joissa oletetaan esim erilaista käytöstä. Samaan aikaan ihminen voi hyvin olla kaikissa rooleissa "oma itsensä". Esim vanhempana, kollegana, puolisona jne. Näidenkin kohdalla voi olla samanlaisia vaikeuksia.
-
En vedä mitään roolia. Ei tarvitse tasapainoilla. Olen mikä olen ja siihen on tyytyminen. Vastaavasti valitsem seurani välttäen kukkuluuruu-osastoa.
Tuollainen temppuilu on joko jakomielitautia tai ’topping from bottom’ toimintaa. ”Tää oiski nyt tämmönen ja jos sää et leiki samaa leikkiä, niin et saa pimperoa!”
Pidän erikoisena että yhtenä hetkenä ollaan jotqin ja jonain jotain muuta. Ymmärrän maanis-depressiivisen käytöksen aiheuttamat mielialavaihtelut, mutta en ymmärrä koko ajan muuttuvaa sisäistä roolitusta. Itsekään en vedä roolia, olen oma itseni ja se on ainoa mitä olla voi. Pitäisin hiton raskaana jos pitäisi jotenkin 'päättää' olevansa dominoiva jonakin hetkenä, ja toisena taas ei. Ymmärrän että kaikissa suhteissa Dominointi ei ulotu arkeen vaan pysyy sessioissa, mutta se on nähdäkseni eri asia.
Uskon että myös jopa switchaavilla menee dynamiikka aika paljon käsi kädessä sen mukaan millainen vastapuoli on. Se tuskin harvemmin elää koko ajan yllä kuvatun mukaan.
En itse alkaisi karkkikauppaillla persoonaani kenenkään oikkuja vastaamaan leikin tai muunkaan varjolla, mutta to each their own.
-
Ihan omana itsenä mennään, narttuakaan aina paneta ja se voi ostaa itselleen pehmolelun. Lähestyisin persoonaani enemmän osien kokonaisuutena kuin jaoteltuina rooleina, ja roolileikeissä ne roolit ja niiden alkamisajankohdat ilmaistaan selkeästi.
-
Tyypilliseen tapaan kommentointi alkaa vittuilulla. Mielestäni aloitus oli ihan ymmärrettävä, jos pystyy ajattelemaan roolia käsitteenä muutenkin kuin näyttelijän roolina.
Harva toteuttaa (toivottavasti) sadismiaan työelämässä, vaikka makuuhuoneessa sitä tekisi. Onhan niitäkin joillekin tullut vastaan, mutta silloin on kuulemani mukaan otettu senkka nenästä tai puhelu liiton juristille. Jälkimmäinen on ehdottomasti suositeltavampi tapa.
-
Vaikken itse rooli-ihmisiä näissä hommissa olekaan, ymmärrän aloittajan kysymyksen kuten Pitsisieppokin. Eikä tänne mun mielestä kaivattais sen dissaamista, miten joku toinen asiat kokee. Itsellekin välillä puhuminen rooleista BDSM-yhteydessä tökkii, riippuen sitten kontekstista. Mutta vain, jos oletetaan että kaikille kyse on roolileikeistä tms. Ihmisillä on niin laajalla skaalalla tapoja olla kinky, että turha siinä on ruveta toisten tapoja arvottamaan.
Mulla aika vähän on jaksamista arkielämän rooleillekaan tehdä kauhean suurta eroa, mutta on jotain tilanteita joissa roolin selkeämmin ottaa. Kun vaikka soitan verottajalle tai aloitan koulutuksen vetämisen, otan aika vahvasti asiantuntijaroolin. Vaikka sitäkin toteutan omana itsenäni, tietyllä persoonallisuudella, jätän pois ison osan ominaisuuksiani. Niissä tilanteissa en ainakaan alistu kenellekään, todellakin päinvastoin :D
Mun mielestä siirtyminen roolista toiseen vaatii jonkun pienen "rituaalin" tai eleen, jolla sen toteuttaa. Lisäksi se voi vaatia henkistä valmistautumista ennen kuin siirtymisen pystyy tekemään. Esim. ennen kuin soitan verottajalle tai aloitan koulutuksen, mun on käytävä asiaa läpi päässäni ja ymmärrettävä, mitä haluan sanoa ja miksi se on tärkeää. Rooliin astumista merkkaavana tekona toimii sitten esim se, kun asetun sopivaan paikkaan ja minimoin häiriöt, otan puhelimen ja valitsen numeron. Tai se, kun astun koulutustilaan tai avaan Zoomin. Koulutustilanteita varten jopa valitsen vaatteet niin, että tunnen oloni "asiantuntijaksi".
Todennäköisesti sulla dreamer on ikään kuin se edeltävä henkinen työ tehtynä jollain lailla pysyvämmin, ja siirtymiset tapahtuu mahdollisesti ulospäin täysin huomaamattomasti. Ehkä sulla on kuitenkin itsellä joku juttu, joka niihin siirtymiin liittyy ikään kuin rituaalina - tai laukaisevana tekijänä? Näistä ainakin kannattaa puhua. Tossa taitaa olla kaks puolta, ja ratkaisua pitänee lähestyä molemmista. Ensinnäkin sun tarvii ehkä oppia paremmin tunnistamaan, milloin olet itse siirtymässä roolista toiseen, jotta voit kommunikoida. Ja sitten teidän pitäis sopia siitä, missä vaiheessa ja miten siirtymistä kommunikoidaan ja kuinka paljon aikaa kumppanisi tarvii siirtymään.
Kannattaa myös keskustella siitä, haluatteko pyrkiä siihen, että rooleja vaihdetaan aina silloin, kun ne sulla luonnostaan vaihtuu, vai pyrittekö jonkinlaiseen neuvotteluun ja sopimiseen asiasta aina erikseen ja miten se toteutetaan, vai siirryttekö malliin, jossa sä opettelet hallitsemaan roolejas ettei ne putkahtele miten sattuu, ja sun kumppani onkin se, joka päättää missä mennään milloinkin. Viimeksi mainitun mallin harjottelu ja kokeilu vois antaa uutta näkökulmaa ja opettaa paljon, vaikka ette siihen pysyvästi pyrkiskään.
Ja disclaimerina tietysti, etten ole sen enempää asiantuntija tässä kuin kukaan muukaan, nämä on vain ajatuksia, joita mulla tuli mieleen. Vaikka nyt ilmaisinkin ne tässä aika lailla niin kuin ne olis jotain totuuksia. En jaksa muotoilla varovaisemmin...
-
Tuli vielä mieleen yks vaihtoehto, josta voisitte keskustella. Nimittäin siitä, olisko noita teidän eri rooleja mahdollista yhdistää. Miksi teille on tärkeää, että ne on erillisiä? Pystyttekö kuvittelemaan, että ne vois olalkin yks ja sama tyyppi, jossa on läsnä noi eri puolet koko ajan, käyttäytyminen sit vaan elää tilanteen mukaan? Näin ehkä itse koen oman subiuteni. En mä jatkuvasti jotenkin 100% alistu edes Domilleni, vaan suhde on hyvinkin tasa-arvoinen, ja saatan myös päteä ja kertoa, miten asiat on, tai dominoida kassin pakkaamisen kaupassa... kuitenkin tiettyihin eleisiin, katseisiin tai tapaan sanoa asioita reagoin alistumalla ilman, että tarvii olla mitään erikseen määriteltyä tilannetta menossa. Tai sitten voin alistua ihan vaan omasta aloitteestani, koska se mun mielestä sopii siihen kohtaan.
-
Harva toteuttaa (toivottavasti) sadismiaan työelämässä, vaikka makuuhuoneessa sitä tekisi. Onhan niitäkin joillekin tullut vastaan, mutta silloin on kuulemani mukaan otettu senkka nenästä tai puhelu liiton juristille. Jälkimmäinen on ehdottomasti suositeltavampi tapa.
Eli ajatuksesi on, että jos olet sadisti, sitä seksuaalisuuden osa-aluetta automaattisesti toteuttaa koko ajan? Eli kumifettarin pitää pyyhältää duuniin sukelluspuvussa, neuloista kiihottuva näyttää 24/7 Pinheadilta ja masokisti kerjää turpaansa kaikilta vastaantulijoilta?
Aika kummallinen ajatus, että seksuaalista identiteettiään tulee jatkuvasti toteuttaa. Useimmilla ihmisillä on kuitenkin kyky kontrolloida käytöstään, impulssejaan ja toimintaansa niin, että kykenevät olemaan toimiva osa yhteiskuntaa ja useat jopa tästä huolimatta kykenevät olemaan omia itsejään.
-
Lainaan omaa kirjoitustani tuolta toisesta palstasta nyt tähän aluksi:
Tänään kävelin paikallisen kauppa liiketilaan. Olin kuullut, että siellä on tänään poikkkeuksellisen paljon väkeä, joten otin normaaleja naamarättejä vahvemman kasvomaskin. Tiedättehän niitä sellaisia kertakäyttöisiä halparättejä. Olin ostanut parempia korkeamman suojaustason maskeja tilanteisiin jossa tiesin joutuvani suuriin väkijoukkoihin tai muuten vain viettämään paljon aikaa ja huonomaski ei välttämättä olisi riittänyt.
Kävelin kaupan tiloja halki, hengitin kuten normaalisti, mutta tämä maski ollessaan hieman jämerämpi vastusti hieman hengitystä. Se hieman painautui kuopalle kun vedin henkeä ja palasi taas muotoonsa kun hengitin ulos. Tällä kertaa kaupassa näin monia kauniita naisia joita ne yleensä katsele, mutta jotenkin ne tällä kertaa osuivat silmiin. Itse asiassa ties monennenkohan neidon kohdatessasni, tajusin, että jostain syystä uskalsin tuijottaa heitä syvälle suoraan silmiin nyt. Normaalisti olen melko hiljainen ja vähäeleinen, mutta jostain syystä se pieni lappu siinä naamalla kaiketi sai aivoista sen osan kuoriutumaan hieman esille joka yleensä tulee esille aivan toisenlaisten maskien kanssa.
Koin jonkinlaisen eurekan kun oivalsin tämän asiayhteyden. Pääni sisässä toimiva mustaakin mustempi engima kone oli sylkenyt palan ulos palan ymmärrystä itsestäni. Mitä teen tällä uudella tiedolla, en tiedä... ehkä en mitään. Ideoita otetaan vastaan?
Onko kenelläkään muulla ollut vastaavia oivalluksia?
Oma roolitutkimukseni on vasta noin alkuvaiheessa pitkälti.
Mitä tulee parisuhteellisuusteorian roolitukseen, ei meillä ole sen kummempaa jakoa kuin, että minä olen kinky ja hän ei ole. En tiedä miten pidän tilannetta kasassa... Hyvin? Huonosti?
-
Käytin tosiaan rooli nimitystä vaan helppouden vuoksi. En teeskentele tai näyttele näitä. Tarkoitin enemmän erilaisia osia identtiteetissäni, jotka tulevat esiin sisäsistä ja ulkoisista triggereistä. Kuten juuri ammattia harjoittaessa ei monimuotoinen persoona kokonaisuudessaan näy vaan toimii se ammattiminä, joka on alan asiantuntija sekä ammattilainen.
Elanor ja pitsiseppo sai ajatuksesta kiinni vaikka kirjoittelinkin aamuyöstä 😂
Pohdinnan alla on ollut nyt jonkin aikaa oma identtiteetti ja mikä kaikki minut muodostaa, joten on ollut helpompi alkaa tunnistamaan erilaisia käyttäytysmistapoja sekä mielihaluja. Näiden pohjalta "roolittelen" itseni ja etsin erilaisuuksia sekä samanlaisuuksia.
Sanavalintaa olisin voinut tosiaan parantaa, mutta kirjoittelin vain nopeasti alkuajatukset aamuyöllä 😂😂 helpompi käydä netissä pohdintaa ja saada tuntemattomien ajatuksia sekä näkökulmia, joilla laajentaa omaa ajatusmaailmaa.
-
Samalla tavalla minäkin alkuun jaoin itseni kolmeen osaan. Pikkuinen, sub ja sitten se "arkiminä". Tämä helpotti asioista keskustelemista D-miesten kanssa ja auttoi minua tutustumaan alistuvaan puoleeni ja minuun itseeni. Nyt myöhemmin ne rajat ovat hyvin liukuvia ja puolet minussa vaihtuu hyvin luonnollisesti ympäristöstä ja ärsykkeistä riippuen. Kumppanilla on ollut toki opettelua tunnistaa, mikä milloinkin on pinnalla, mutta samaa opettelua se on vaniljankin kanssa -oppia tuntemaan toinen kaikkine karvoineen, persoonana.
Kyllä se siitä helpottuu, kun pääset tasapainoon oman itsesi kanssa. Te luotte kaksin teidän välisen suhteen, kenelläkään muulla ei ole oikeutta sanoa, että jokin on "oikein" tai "väärin".
-
Olen hirveän huono näissä rooli- ja sessiojutuissa. Tykkään olla ihan vain minä, hyväksyen sen, että minussa on monia puolia. Samalla muillakin on erilaisia puolia persoonassaan. Oikeasti kiihottavaa on se, miten persoonat toimivat yhdessä, jos siis ovat toimiakseen. On oikeasti upeaa jos voi olla oma itsensä toisen kanssa ilman rooleja.
-
Samalla tavalla minäkin alkuun jaoin itseni kolmeen osaan. Pikkuinen, sub ja sitten se "arkiminä". Tämä helpotti asioista keskustelemista D-miesten kanssa ja auttoi minua tutustumaan alistuvaan puoleeni ja minuun itseeni. Nyt myöhemmin ne rajat ovat hyvin liukuvia ja puolet minussa vaihtuu hyvin luonnollisesti ympäristöstä ja ärsykkeistä riippuen. Kumppanilla on ollut toki opettelua tunnistaa, mikä milloinkin on pinnalla, mutta samaa opettelua se on vaniljankin kanssa -oppia tuntemaan toinen kaikkine karvoineen, persoonana.
Kyllä se siitä helpottuu, kun pääset tasapainoon oman itsesi kanssa. Te luotte kaksin teidän välisen suhteen, kenelläkään muulla ei ole oikeutta sanoa, että jokin on "oikein" tai "väärin".
+1
+11
Siinähän se olikin jo sanottuna :)
Ihminen kehittyy ja oppii ymmärtämään itseään enemmän, sehän on se paras matka elämässä! Alussa se on vaan vaikeampaa kuin huomaa, että itsessä on puolia jotka ensin näkee erillisinä. Sitten ajan kanssa ne limittyvät yhdeksi, jotain jää pois ja jotain tulee tilalle. Kuulostaa myös ehkä vähän siltä, että toisella osapuolellakin on se matka edessä. Seksuaalisuudella pitää antaa aikaa.
Minulla ei ole varsinaisesti "kinkyroolia" (olisi monesti ollut helpompaa jos olisi ollut) vaan menen ilman roolia, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi vaatinut työtä "koota" kaikki puolet yhdeksi indentiteetiksi. Se johtuu siitä, että jos sanon olevani orja/slave/ominaisuus eikä minulla ole roolia niin ihmiset olettavat minun olevan persoonallisuudeltani joku ihan ihme stereotypia (joka ei perustu mitenkään todellisuuteen). Jotkut BDSM-maailmassa ovat vieneet sen niin pitkälle, että jos ei käyttäydy tavalla x niin kerrotaan "ettet ole oikea ja sitä tätä". Heikkoina hetkinä jopa uskoin heitä. Sehän muutenkin kuuluu naisen elämään - aina menee väärin ja joku valittaa. Mutten kun muutkin ovat sanoneet, kyllä siihen tasapainoon pääsee ajan kanssa.
-
Samalla tavalla minäkin alkuun jaoin itseni kolmeen osaan. Pikkuinen, sub ja sitten se "arkiminä". Tämä helpotti asioista keskustelemista D-miesten kanssa ja auttoi minua tutustumaan alistuvaan puoleeni ja minuun itseeni. Nyt myöhemmin ne rajat ovat hyvin liukuvia ja puolet minussa vaihtuu hyvin luonnollisesti ympäristöstä ja ärsykkeistä riippuen. Kumppanilla on ollut toki opettelua tunnistaa, mikä milloinkin on pinnalla, mutta samaa opettelua se on vaniljankin kanssa -oppia tuntemaan toinen kaikkine karvoineen, persoonana.
Kyllä se siitä helpottuu, kun pääset tasapainoon oman itsesi kanssa. Te luotte kaksin teidän välisen suhteen, kenelläkään muulla ei ole oikeutta sanoa, että jokin on "oikein" tai "väärin".
+1
+11
Siinähän se olikin jo sanottuna :)
Ihminen kehittyy ja oppii ymmärtämään itseään enemmän, sehän on se paras matka elämässä! Alussa se on vaan vaikeampaa kuin huomaa, että itsessä on puolia jotka ensin näkee erillisinä. Sitten ajan kanssa ne limittyvät yhdeksi, jotain jää pois ja jotain tulee tilalle. Kuulostaa myös ehkä vähän siltä, että toisella osapuolellakin on se matka edessä. Seksuaalisuudella pitää antaa aikaa.
Minulla ei ole varsinaisesti "kinkyroolia" (olisi monesti ollut helpompaa jos olisi ollut) vaan menen ilman roolia, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi vaatinut työtä "koota" kaikki puolet yhdeksi indentiteetiksi. Se johtuu siitä, että jos sanon olevani orja/slave/ominaisuus eikä minulla ole roolia niin ihmiset olettavat minun olevan persoonallisuudeltani joku ihan ihme stereotypia (joka ei perustu mitenkään todellisuuteen). Jotkut BDSM-maailmassa ovat vieneet sen niin pitkälle, että jos ei käyttäydy tavalla x niin kerrotaan "ettet ole oikea ja sitä tätä". Heikkoina hetkinä jopa uskoin heitä. Sehän muutenkin kuuluu naisen elämään - aina menee väärin ja joku valittaa. Mutten kun muutkin ovat sanoneet, kyllä siihen tasapainoon pääsee ajan kanssa.
Tuossahan tuo oli auki kirjoitettuna. Mikäli mulle joku sanoo olevansa orja, niin ei se mulle merkitse mitään, ellemme me ole tehneet sopimusta keskenämme. Mä kohtelen sitä ihmistä, kuten muitakin. Aivan sama, kun mä sanon olevani dominoiva/sadisti naiselle, niin ei se tarkoita, että olisin sitä kaikille naisille, vaan ainoastaan niille, keiden kanssa mulla on sopimus. En mä koe sitä mitenkään roolituksena. Huonosti brättäilevät ovat saaneet mun verenpaineeni nousemaan ja vaikka nykyään on yritetty mulle kertoa, että eivät kaikki brätit ole sellaisia, niin on jäänyt huono maku, mutta olen kyllä kuulolla, kun heidän käytöksensä muita kohtaan alkaa paranemaan.
-
Roolit, oikeastaan kasvot. Ihmisellä on erilaiset kasvot eri yhteyksissä, eri ihmisten kanssa. Töissä tai kotona tai kaverien kanssa, aina on vähän eri kasvot. Eri ihmisten kanssa ne omat kasvot on erilaiset. Sitä ei voi jakaa kahteen, arki ja kinky.
Mitä puhtaisiin rooleihin tulee, sehän on vain näyttelyä eikä kanna pitkälle.
-
Itse ajattelen aihetta sivuten, että vaikuttava asia asema.
Missä asemassa missäkin tilanteessa ja olosuhteessa on vaikuttaa se tapaan toimia ja käyttäytymisen malliin, vaikka yksilön persoona aseman takana onkin aina se sama.
Rooleilla moni varmaankin koittaa sanoittaa samaa asiaa toisella tapaa, mutta rooli sanana vie herkästi ajatuksen harhaan kuten näyttelemiseen ja teennäisyyksiin.
-
Ihmisellä on erilaiset kasvot eri yhteyksissä, eri ihmisten kanssa. Töissä tai kotona tai kaverien kanssa, aina on vähän eri kasvot. Eri ihmisten kanssa ne omat kasvot on erilaiset. Sitä ei voi jakaa kahteen, arki ja kinky.
Pidän tästä kasvovertauksesta. Ajattelisin eri kasvojen puolia. Kaikki eri kasvojen puolet näen tai tiedostan itse (ellei jotain ole piilossa vielä itseltänikin), mutta ulkopuoliset saattavat katsoa minuun sellaisesta näkökulmasta, että näkyy vain x määrä puolia, harvoin kaikkia. Toisaalta sitä saattaa tarkoituksella kääntää kasvonsa niin, että jokin kulma jää peittoon.
Mietin myös, että eri (kinky)puolet/-roolit voivat "lainata" toisiltaan. Tai että persoonan takia monissa puolissa näkyy samoja elementtejä.
Itse ajattelen aihetta sivuten, että vaikuttava asia asema.
Missä asemassa missäkin tilanteessa ja olosuhteessa on vaikuttaa se tapaan toimia ja käyttäytymisen malliin, vaikka yksilön persoona aseman takana onkin aina se sama.
Ymmärrän ehkä mitä ajat takaa, mutta voitko avata tarkemmin? Kuulostaa hieman sille, ettei ihminen mielestäsi kykenisi käyttäytymään/haluaisi käyttäytyä ennalta asetettua aseman mukaista mallia vastaan. Ehkä et ajatellut ihan näin jyrkästi? Asema ehdottaa tiettyjä raameja, mutta persoonasta riippuen niihin suhtautuu ja niiden sisällä käyttäytyy eri tavoin? Esim. että tietty kinkyminän asema, sanotaan alistuva, ehdottaa käytösmalleja, mutta persoonan mukaan niitä ilmentää eri tavoin. Sama henkilö voi silti toimia työmaailmassa auktoriteettiasemassa.
-
Pohdinnassa on ollut roolit suhteessa. Ne roolit, mitä tunnistan ja nimeän ovat arki minä, pikkuinen ja narttu. Nämä vaihtelevat useasti, puhutaan nyt silmänräpäyksestä. Vaihto tapahtuu itselle hyvin luonnollisesti ja vikkelään, mutta kumppanini roolit eivät vaihdu niin nopeaan kuin omani.
...
Kumppani vastaa rooleihini olemalla myös Herra, isukki ja oma itsensä. Hänellä pääosassa on isukki ja oma itsensä.
Ongelma ehkä tulee vastaan ettei narttu näe isukkia Herrana ja Herra ei pikkuisen kanssa ole. Roolien vaihto hänellä tapahtuu hitaammin kuin itsellä ja itsellä saattaa lipsahtaa roolien vaihto hetkeksi jopa joskus pilaten session alun.
Miten tasapainottelette roolien kanssa?
Miten hyvin tunnette toistenne roolit ja kommunikoitte niistä? Tulee mieleen, että roolin vaihtaminen voi tarvita joiltakin enemmän heittäytymistä, että saa ikään kuin toisenlaisen asenteen, mutta myös toisen jeesiä siinä. Voitko auttaa kumppaniasi roolin vaihdossa jotenkin,esim. tietynlaisella puhuttelulla session aikana tai keskustelemalla session ulkopuolella siitä, mitä odotat häneltä jos roolisi vaihtuu yhtäkkiä nartusta pikkuiseksi?
-
Tämä sopisi varmasti paremmin toiseen ketjuun, mutta tekee mieli vielä sanoa tuosta näyttelemisestä, jota tupataan käyttää negatiivisessa ja mielessä. Jos ajatellaan ihan teatteria tai elokuvia, niin parempi sana olisi varmasti eläytyminen. Kansankielessä näytteleminen samaistunee juuri teeskentelemiseen. Toisaalta mennään taas siihen, että kunkin tapa toteuttaa itseään on hänelle se oikea.
Varmasti myös näissä elämän rooleissa (kasvot, hyvä sana!) joutuu itse kukin silloin tällöin teeskentelemään, ja sitä voidaan olettaakin.
-
Ongelma ehkä tulee vastaan ettei narttu näe isukkia Herrana ja Herra ei pikkuisen kanssa ole. Roolien vaihto hänellä tapahtuu hitaammin kuin itsellä ja itsellä saattaa lipsahtaa roolien vaihto hetkeksi jopa joskus pilaten session alun.
Miten tasapainottelette roolien kanssa?
Minullakin on useita eri rooleja, niitä arjen rooleja (tunnistan niitäkin useita, ammattiminä on eri kuin vapaa-ajan minä ystävien seurassa tai harrastuksissa, vanhemmuus omalla tavallaan oma roolinsa jne.) ja sitten näitä seksuaalisia rooleja. Seksuaalisuuden saralla erilaiset roolit auttavat minua pääsemään erilaisiin mielentiloihin ja henkisiin kokemuksiin, joita haluan seksin ja muun eroottisen toiminnan, sessioiden, kautta tavoittaa. Roolit voivat myös olla osin tai täysin erilaisia eri partnereiden kanssa, ja niiden kautta voi myös rakentaa erilaisia dynamiikkoja suhteessa vastapelureihin. Joskus voi myös olla hauskaa kokeilla jotain ihan uutta roolia, siis roolileikkiä, aivan noin vaihtelun vuoksi.
Ymmärrän mitä tarkoitat sillä, että "roolit vaihtuvat sekunneissa", sillä omatkin roolini ovat osin limittyviä ja päällekkäisiä. Kuitenkin mitä sessioihin tulee, lähden siitä, että kumppanini tulee tietää ennakkoon, missä roolissa olen tai haluaisin olla ko. sessiossa, jotta hän nimenomaan voi vastata siihen. Ja jotta nyt meininki ei olisi aivan täysin karkkikauppailua, tulee toki kumppanillakin olla sanansa sanottavana siihen, missä roolissa hän itse kulloinkin haluaa olla ja toimia.
Itse ehkä lähden siitä, että mulla on D/s-tyyppisessä asetelmassa tietty "perusrooli", josta kumppani on tietoinen ja jolla noin lähtökohtaisesti mennään, ellei toisin sovita. Joskus tosin on käynyt niinkin, että rooli lähtee vaihtumaan luontaisesti kesken session. Tämä ei välttämättä ole ongelma, jos sen onnistuu kommunikoimaan esimerkiksi elekielen ja puhetavan, "repliikkien", muuttumisella kumppanille niin, että tämä pysyy menossa mukana. Tarvittaessa voi toki suoraankin kysyä: "Voinko olla sinulle nyt X?" Tai toisin päin: "Voitko olla minulle nyt Y?"
Aiheesta on muuten hyvin mielenkiintoista pohdintaa The New Bottoming Book -kirjassa (Easton & Hardy, 2015). Kirjassa käydään myös läpi monia erilaisia rooleja, joita bottomilla voi olla laidasta laitaan. :love:
-
Heitänpä tällaisenkin tulkinnan joukkoon iloiseen. Jos ajatellaan, että rooliksi lasketaan vain sellainen "minä", jonka kohdalla joutuu tietoisesti muuttamaan käytöstään ja jopa olemustaan, niin työssä käyvä "minä" on se ainoa rooli, jota tulee vedettyä. Muutoin voi periaatteessa olla aina vain se oma itsensä. Omana itsenä ollessa voi sitten joko himmailla hieman tai heittäytyä täysillä O:-)
-
Mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sen enemmän olen alkanut vierastaa ajatusta tarkkarajaisista, selkeistä ja aktiivisista, tietyissä tilanteissa tai konteksteissa omaksuttavista tai päälle vedettävistä rooleista. En sano, etteikö kyseessä voisi olla oman toiminnan tietoinen muuttaminen vastaamaan kulloisiakin tarpeita, mutta ajattelen itse tätä nyt hieman syvemmin, luontaisesti ja enemmän tiedostamattomasti tapahtuvan toiminnan ja reagointitavan kautta. Eli sen kannalta, miten itse sopeuttaa käytöstään ympäristöön, eikä aktiivisena toimijana toisin päin.
Roolien sijaan katsoisin asiaa enemmänkin toimintaympäristön; kontekstien ja affordanssien kannalta. Affordanssit, tai suomeksi, tarjoumat, ovat ympäristön ominaispiirteitä, jotka tarjoavat erilaisia toiminnan mahdollisuuksia elollisille olennoille kyseisessä ympäristössä.
Tarjoumien kannalta on keskeistä, että ne ovat komplementaarisia suhteessa organismin omiin toimintamahdollisuuksiin. Vaikka tarjoumat sinällään ovatkin olemassa, vasta niiden tarjoamat toimintamahdollisuudet määrittävät niitä havainnoiville olennoille. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tarttumismahdollisuuksia kädellisille tai kävelykelpoisia pintoja kävelykykyisille olennoille. Tarjoumat eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat kaikki yhtä toteutuskelpoisia mahdollisuuksia, koska osa niistä voi olla suorastaan vahingollisia suhteessa havainnoivan olennon fyysisiin rajoituksiin. Kalalle vesi on luontainen toimintaympäristö, mutta maanisäkkäälle se on myös mahdollisuus hukkua. Tältä osin tarjoumia voikin luonnehtia arvoneutraaleiksi, koska niiden merkitys määrittyy vasta suhteessa havaitsijaan.
Tarjoumat eivät ole erillään muusta ympäröivästä todellisuudesta, vaan ne ovat aina jossain tietyssä kontekstissa, suhteessa johonkin. Ne eivät ole tyhjiössä, vaan ympäristössä, mikä on tulvillaan kaikkia muitakin tarjoumia. Konteksti on siis yläkäsite kaikelle, mitä ympäristössä tapahtuu. Se on valtavan monimutkainen suhteiden verkosto, jota voidaan kyllä tietyssä hetkessä tarkastella sen osasten eri perspektiiveistä, mutta sitä ei voi havainnoida kokonaisuutena. Tämä siksi, koska konteksti on perusluonteeltaan dynaaminen, se on jatkuvassa liikkeessä, eikä sille voi määrittää tarkkoja rajoja.
Konteksti on siis määrittäjänä siihen, miten ympäristön tarjoumia, sekä niiden aikaansaamia reaktioita tulkitaan. Eli roolin sijaan sanoisin niin, että kyse on enemmänkin henkilökohtaisesta taipumuksesta reagoida erilaisiin konteksteihin tai mahdollisuus jonkinasteiseen tietoiseen liikkumavaraan tiettyjen kontekstien suhteen. Ja henkilökohtaiset ominaisuudet määrittävät (tai rajoittavat) sitä, miten eri kontekstien tarjoumiin on edes mahdollista reagoida.
Tämä on oikeastaan ainoa järkevä selitys sille, miten olen yrittänyt selittää itselleni sitä, miten erilaiset roolit tai lähestymistavat toimivat eri tilanteissa. Tietyn dynamiikan omaksuminen vain seksin yhteydessä ja paluu toimituksen jälkeen ns. arkeen ja arkirooleihin on roolitusta erilaisessa ja lyhyemmän aikavälin kontekstissa kun taas joillekin ihmissuhteille on tyypillinen pysyvämäpi dynamiikka, jonka konteksti määrittyy myös pidemmällä aikavälillä. Eli tässä esimerkissä konteksti määrittyy suhteen aikajanan tarkastelun kautta. Jotkut katsovat asiaa aina kulloisessakin hetkessä ja toiset taas luonnostaan pidemmällä aikajänteellä. Tai yksi ja sama ihminen voi nähdä asian kummin tahansa, riippuen ihmissuhteesta. Ja henkilökohtaiset ominaisuudet määrittävät lisäksi vielä sitä, millä tavoin konteksteihin ja niiden tarjoumiin voidaan tarttua; toiselle dynamiikan päälaelleen kääntyminen joissakin tai vaihtelua tarjoavissa tilanteissa erilaisin tavoin on täysin mahdollista, kun taas jollekin toiselle se on täysin poissulkevaa koko suhteen aikajanaa ajatellen tai vain tietyillä tavoilla ja tietyissä tilanteissa.
(Vahvasti ammentaen: Hinton, A. (2014). Understanding Context: Environment, Language, and Information Architecture. O’Reilly Media, Incorporated. )
-
Hoo haa, kiitos Tanuki. Tota pitää ehdottomasti miettiä, luulen että tosta käsitteellistämisestä voi olla mulle iloa.
Oon viime aikoina miettinyt omalla kohdallani tätä roolijuttua, kun olen pitänyt itseäni aika "roolittomana" subina, mutta nykyisessä suhteessa alkanutkin toteuttaa myös pikkuisuutta. Sen koen enemmän rooliksi itselleni, vaikka se tietysti ammentaakin musta itsestäni, eli on juurikin jonkunlaista tarjoumaan perustuvaa mukautumista. En ole pikkuinen muuten kuin tässä suhteessa.
Samalla oon myös alkanut huomata hienovaraisempia vivahteita siitä, mitkä subiuden piirteet on mulle vähän roolimaisia ja mitkä niitä kaikkein luontaisimpia. Luulen, että tuossa on paljon järkeä, että kyse on myös siitä, mitä tarjoumia ympäristö antaa ja miten niihin pystyy vastaamaan, eikä vain siitä mitä itsessäni essentiaalisti on tai ei ole.
-
Onneksi ei ole koskaan mitään roolia tarvinnut ottaa, eli riittää kun on ihan oma itsensä, eli introvertti kun olen, niin viihdyn ihan yksinäni, mutta jos minun kanssa haluu olla, niin määritelen hyvinkin tarkasti millä siinä voi olla.
Eli yleisesti sitä joko ollaan tai ei olla vallassa, eli vähän saman kuin koirien kanssa, johtajan pesti on 24/7, eikä vapaapäiviä tunneta.
-
Roolit, oikeastaan kasvot. Ihmisellä on erilaiset kasvot eri yhteyksissä, eri ihmisten kanssa. Töissä tai kotona tai kaverien kanssa, aina on vähän eri kasvot. Eri ihmisten kanssa ne omat kasvot on erilaiset. Sitä ei voi jakaa kahteen, arki ja kinky.
Mitä puhtaisiin rooleihin tulee, sehän on vain näyttelyä eikä kanna pitkälle.
Juuri näin.
Ite oon hyvin dominoiva luonnostaan muttei mulla ole tarvetta jokasessa ihmissuhteessa oli seksiä tai ei niin dominoida. Tosin seksissä mun on pakko olla se joka vie kun se ei vaan toimi muuten :P. Vakkari leluista yli puolet ei edes ole alistuvia ja hauskaa silti on kun vuodesta toiseen jaksetaan satunnaisesti pitää hauskaa vaikka kusipääks kutsuvatkin >:D
-
Arkirooleja on varmaan meillä kaikilla useampia, kun aika harva pystyy olemaan tasan samanlainen vaikkapa sekä töissä että lasten kanssa.
Ja vaikkei varsinaisia roolileikkejä harrastaisikaan, on mielestäni kaikissa suhteissa (varsinkin d/s -sellaisissa!) aina molemmilla osapuolilla jonkunlainen rooli. Omani olen huomannut muuttuvan jonkun verran vastapuolesta/suhdedynamiikasta riippuen. Aiemmin se on ollut hyvinkin narttumainen (olematta kuitenkaan brat), mutta nykyisin olen niin hyvän huolenpidon kohteena, että miellän itseni pikkuiseksi ja dominoivan osapuolen Isoksi. Meillä näihin nimityksiin ei liity minkäänlaisia dd/lg -juttuja tai muutakaan ikään liittyvää, lähinnä "vain" se huolenpidon ja turvan aspekti. Kukin tyylillään :love:
-pikkuinen-
-
Mielenkiintoista keskustelua.
Jännää miten moni ampuu alas "näytellyt" roolit. Heittomerkeissä siksi, että jotkut saattaa kokea roolissaan olemisen tosi vahvasti, vaikka ulospäin näyttäisikin kesäteatterilta.
Menin kyllä itsekin aluksi jäihin, kun tällaiseen roolimimmiin törmäsin. Se oli kuitenkin hänelle tärkeä juttu.
-
Tjaa. Mun roolini ei ole tarkkarajaisia, mutta ihan selvästihän niitä on useampi.
- perusminä
- työminä
- kitten
- subi
Subin tunnen vielä huonommin, mutta selvästi se siellä on. Tansseissa voi ehkä nähdä useampaa. Työminä on varmaan ainoa joka on selkeämmin on-off. Itse en aina edes huomaa kun vaihtuu perusminästä kitteniin tai toisinpäin, mutta Daddy kyllä huomaa.
Ja muitakin rooleja varmaan löytyy. En mä ole muutenkaan kaikkien ihmisten kanssa samanlainen. Mutta ne ei oikein liity tämän palstan aiheeseen.
-
Mussa on monta eri puolta. Olen tytär, sisko, opiskelija, sub, kinky. Kaikki nämä ovat osa mua ja ihan aitoa minää.
Tosin välillä tuntuu, että kinkypiireissä hyväksytään vain se kinkypuoli ja kaikki sen ulkopuolelle jäävät minät ovat tylsiä ja vähempiarvoisia
-
Onko rooleja?
Duunissa jätän toiset asiat sanomatta.
Koska työssä ei itse ole keskiössä vaan asiat.
Siltikin persoonana olen oma itseni.
Ajattelen samoin ja ilmaisen itseäni samoin.
Kotona arjessa olen myös itseni.
Riippumatta olenko yksin vai seurassa.
En rajoita ilmaisuani ihmisistä riippuen,
toki osalle jaan vähemmän, koska ovat etäisempiä.
Bdsm-ympäristössä en pidä rooleja.
Olen aina kokenut normaaliksi ajaa tahtoani toisille.
Olen aina kokenut normaaliksi olla seksuaalinen top.
Toisten seksuaalinen alistaminen on myös luonnollista.
En tee mitään mitä en luonnollisesti pidä hyväksyttävänä.
En myöskään alistu. Se olisi itselleni epäluonnollista.
Pelasin nuorempana roolipelejä. En silti larpannut, kuin kerran kokeeksi.
Tällöin olin roolissa päivän. Ja kokeilin nuorisoteatterissa erilaisia rooleja.
Minusta ihminen tulee ensin ja kinkyys vasta sitten.
Kukaan meistä ei ole fetissiautomaatti,
Kukaan ei ole kinkyytensä muodostama kokonaisuus,
Aina on ihminen joka tekee jotain, joko oikeasti tai leikkien.
Jonkun lapsi, toisen sisar, puoliso, isä tai äiti, kaveri, työtoveri.
Nämä ovat jokaiselle erilaisia. Eikä niitä voi arvottaa.
Arvotan toki itse aitoa alistumista koska saan siitä irti enemmän.
Mutta eivät kaikki toki yhteensopivia kanssani olekaan.
Olkaa rohkeasti sitä mitä haluatte olla.
-
Hyvin sanottu että ihminen tulee aina ensin. Tämän voisivat ihmiset muistaa.
-
Mussa on monia eri puolia.
Mutten vedä mitään roolia.
Aika paljon ja usein kyllä huomaan himmailevani ja kontroloivani käytöstäni.
Pyrin olemaan hillitty ja etten ärsyttäisi muita.
On työminä, äitiminä, vaimominä, ystävä, tytär, subi.
Riippuu seurasta kuinka paljon himmaan ja suitsin itseäni.
Olen pääsääntöisesti hyvin kiltti ja rauhallinen ihminen.
Joskus hyvinkin temperamenttinen.
Ei musta ehkä brättiä saisi, paitsi hyvin ärsytettynä.
Eikä Dominaa ainakaan.
Riippuu niin siitä toisesta ihmisestä millaisen minän hän saa kaivettua esiin.
Kylmää, haaleaa vai tulista.
Pikkuinen minä on hyvin piilossa eikä se näyttäydy kovin usein, ehkä oikean ihmisen seurassa.
-
Olen hiukan outo minulla ei ole rooleja. ok en kulje kaupungilla panta ja orja paita päällä.
mutta suht suoraan olen ihan pubi keskusteluissakin kertonut, jos jotakin kiinnostaa. eli tavallaan
oon tullu kaapista jo 80 luvulla. mielestäni se on reilua kaikkia kohtaan " ei vanilja nainen "
turhaan haaveile kanssani normisuhteesta. tiiä sit ehkä joku kaverillinen suhde voisi toimia.