Aula - kaikille avoimet alueet > Kerhohuone

Valaistus valokuvatessa

(1/5) > >>

MasterOpie:
Heips,

Ja kiitos Smoothille kun kutsuun vastattiin salamana ja saimme kerhohuoneen askarteluja varten.
Ajattelin virittää keskustelua valaistuksesta valokuvatessanne sessioitanne tms. Itselläni on juuri postissa tulossa pari uutta salamaa ja niille sateenvarjot pehmentämään valoa. Varmasti perus hyvä idea olisi laittaa toinen salama viistosti edestä ja toinen suorempaa takaa tms. Kokeilemmalla tietysti saa ja netistä löytää hyviä komboja. Mitä sinä käytät vai käytätkö? Ongelma tässä kaikessa askartelussa on fiilis. Tietenkin erikseen voi pitää kuvaussessioita, mutta kun itse olen melko tarkka (luulen ainakin) että parhaat kuvat tulee autenttisella hetkellä, niin mieluusti sen kameran kaivaa kesken session. Mutta minä koen ainakin ongelmaksi sen että jos olen pystyttänyt kameran vaikka jalustalla ja sivuille parit salamat ja sateenvarjot, niin ei siinä välttis mitään sessiofiilistä synny. Mitens muut ovat tämän ratkaisseet? Kuitenkin fiilis on äärettömän tärkeä ja haluan subinikin keskittyvän sessioon enkä kuvattavana olemiseen. Joka tapaukessa olen nyt suunnitellut että koska salamassa on kiertyvä pää, niin sen voi kiinnittää kameraan ja kiertää ponnahtamaan seinästä tai katosta tms. Lisäksi jos vaikka toinen salama on valmiina tripodin päässä lähettyvillä, josta sen saa pikaisesti viriteltyä antamaan potkua kuviin lienee paras vaihtoehto. No tämä koko sessionkuvaus on minulla niin harjoittelutasolla vielä että mieluusti kuulisin muidenkin mielipiteitä.

- Opie

Kahlittu:
Ite oon toistaiseksi ottanut kaikki kuvani "studio olosuhteissa", joten aikaa on ollut. Enpä edes muista koska olisin viimeksi itseni edes löytänyt sessiosta.
Jos salamoita on tarpeeksi, voisi ratkaisuksi miettiä sitä, että laittaa salamat huoneen kulmiin osoittamaan ylöspäin. Seinät ja katto kyllä palauttavat osan valosta takaisin. Huoneen kulmissa valot olisivat ainakin osittain pois tieltä. Itse harmittelen sateenvarjoissa sitä, että valo usein mulla levittyy liikaa. Olenkin harkinnut käsisalamaan asennettavan isohkon softboksin hankkimista. Aion kylläkin tässä kokeilla vielä semmoista, että en ammu valoa varjon läpi, vaan käännän varjon väärin päin ja heijjastan valoa takasin. Ja sateenvarjosta saa kuulemme ihan jees toimivan softboksin, kun ei avaa varjoa, vaan jättää sen kiinni.

Fiilistä ja tunnelmaa voi tietty hakea valovoimaisella putkella. Joku perus 50mm kakkula 1,8 tai aukolla blurraa kyllä kivasti taustan korostaen hienosti kohdetta. Tommosilla aukoilla on tietty se, että tarkennuksen on osuttava tosi hyvin kohdilleen kun DOF:fia ei juurikaan ole. ISO arvo vaan niin ylös kuin kamera antaa myöden ilman että kohina pilaa kuvan.

peace:
En käytä salamaa juuri koskaan. Käytän herkkäkennoista digijärkkäriä ja valovoimaista objektiivia mihin tahansa kuvaukseen. Sellaista vallitsevan valon käyttöä. Digipokkareilla se on vaikeampaa, kun herkkyydet ja valovoima objektiivissa ei vaan riitä. Kapeaa syväterävyyttä on pokkarilla vaikea saavuttaa kennon fyysisen pienuuden vuoksi. Suoraa salamaa kannattanee välttää. Se usein näkyy niin paljastavana kuvassa. Digijärkkärin etu on sekin, että salaman tehon voi jättää tosi matalaksi ja salama vain hieman lisää valaistusta, eikä se "paljastu" kuvassa. Olisiko yksi vaihtoehto jatkuvat valonlähteet, sopivat lamput tai kynttilät, jotka eivät näy kuvassa, mutta tuovat valoa. Silloin kuvattaessa jo näkisi mihin valo jakautuu ja miten.

Voisin kuvitella, että sessiokuvauksessa salamat pilaa tunnelman ja eri suunnista kuvaaminen vaikeutuu. Ainakin kaikki pitäisi olla valmiina paikallaan, ettei tarvitse kesken session enää viritellä.

Kahlitun kuvissa tuo kapea syväterävyys toimii hienosti. Tärkein alue on terävää ja tausta hämärtyy paljastaen kuitenkin olennaisen. Tuon epäterävän (bokeh) alueen "laadusta" valokuvaajat vääntävät kovastikin keskustelua tyyliin, millä objektiivilla on paras bokeh, mutta se menee jo usein liian tekniikaksi ja unohdetaan se kuva. Muutenkin pidän kahlitun kuvista. Ne ovat herkullisia, eikä kuvista välity studio fiilistä, hyvä.

catzkiss:
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa salaman käytöstä. Paras ja tunnelmallisin valo tulee kynttilästä, ja salaman käyttöä vältän viimeiseen asti. Tosin jalusta ja valovoimainen opitiikka sekä herkkä kenno kameraan tarvitaan. Se taas vaatii rahaa ja tietämystä.
Sikäli salamaton kuvaus toimii sessioissa, että ei tarvitse niin paljon säädellä eri toimintoja, kunhan muistaa ensin tarkistaa valon riittävyyden ja sitten räpsiä kuvia kun sitlä tuntuu :)
Ihon ja kasvojen kolmiulotteisuus tulee myös paremmin esiin ilman salamaa. Salama kun yleensä litistää tunnelman lisäksi myös muodot, valot ja varjot.
Pitkän valotusajan pulmana on kiihkeässä sessiossa tuleva liike-epäterävyys, mutta sulkimen aikaa voi yrittää pienentää juuri tuolla pienen aukkoluvun käytöllä, jolloin vain kuvattava kohde on terävä ja tausta jää sopivasti sumeaksi.
Eli ennen kuvaussessiota kannattaa leikkiä kameralla ja kokeilla miten valo riittää, sekä lisätä kynttilöitä tarpeen mukaan :)

Kahlittu:
Salamakuvaus on kyllä haastavaa, mutta kyllä mä suosittelen siihen tutustumaan. Ihan ensimmäisenä salama irti kamerasta, niin jo paranee.
Catzkissin kanssa olen nyt kyllä eri linjoilla muodoista, valoista, varjoista ja kolmiulotteisuudesta salamakuvauksessa. Onnistuneella salamasijoittelulla kyllä saa hyviä kuvia. Softboksit, varjot ja muuta "apuvälineet" vain käyttöön.

Salamaton kuvauskin kyllä toimii useassa tapauksessa. Ambientvalot tuotavat aina kyllä sen oman mukavan tunnelmansa. Se kylläkin tuo mukanaan myös valkotasapaino ongelman. Hehkulamput, kynttilät, loisteputket yms tuottavat erilaista ja eriväristä valoa, jota kennot eivät osaa käsitellä. Valkoinen ei olekaan enää valkoista ja photarillakaan hommaa on enää vaikea korjata. Mustavalkovedos toimineen silloin parhaiten.

Kaikki tavathan ovat sallittuja. Ei ole olemassa yhtä kultaisesta keskitietä. Itse olin alkuun ehdottomasti salamoita vastaan, kunnes sitten opin aiheesta lisää. Sitten tulikin kausi, ettei mitään voinut kuvata ilman salamoita ja nyt onneksi kevään tuodessa lisää valoa innostuin taas vallitsevasta valosta. Nyt pyrin jo kuvaamaan tilanteeseen parhaiten sopivalla ratkaisulla. Mutta pointtini on, että älkää pelätkö salamoita. Ne avaavat vain yhden uuden oven valokuvaamisen maailmaan ja tuovat mukanaan ripakopallisen uudia mahdollisuuksia. Salama litistää tunnelman vain silloin kun sitä ei osaa käyttää imo :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu