Kuinka suurta ahdistusta piirteenne on aiheuttanut teissä?

[chaos_spiral]

Taipumukseni itsessään eivät aiheuta ahdistusta, mutta niinkuin moni täällä onkin maininnut, että se seuranhaku onkin oma lukunsa. Vaniljapuolelta kun kysyntää olisi, mutta kokemus on jo osoittanut että ei siitä mitään tule kuin sydänsuruja yhden sijasta kahdelle. Kasvukivut toki näissäkin koettu, ja nykyään sitä tulee välillä pohdiskeltua millaista se elämä olisi jos sitä olisikin ihan umpivanilja, tavis ja onnellinen sellaisena.

[Uvery]

Hauska lukea että ei ole yksin ahdistuksensa kanssa.

Joskus tuntuu, että ei vaan voi saada vanillapuuhastelusta mitään tyydytystä, ja itsekin olen naimisissa erittäin vanillan miehen kanssa. Ahdistus on tullut kuviohin vasta näin aikuisena, kun on hyväksynyt sen että on pesunkestävä sadisti. Välillä sitä silti ajattelee, että onko sitä täysin pervo, kun toisetkin kinkyt ovat chättäillessä sanoneet että omat mieltymykset menevät selvästi sinne rankemmalle puolelle. No, aika varmasti auttaa ahdistukseen. Ja ymmärtävä seura.

[lamie]

Kinkypuoli ei ahdista ollenkaan, päin vastoin koen vapautuneeni. Tosin tähän auttaa se että olen löytänyt piirteen uudelleen pitkän tauon jälkeen ja se löytyi parisuhteen mukana, joten ei ole tarvinnut hakea seuraa.

Se mikä minua hieman ahdistaa on polypuoleni. En kuvitellut että olisin näin pahasti mononormin uhri, mutta toisaalta paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa ja ehkä tämä on vain sopeutumisvaikeutta. Jonkin verran minua ahdistaa myös se että olen päässyt niin helpolla ja etsimättä elämässäni on useampi ihminen.. Tämä nyt on vaan hullua, mutta jotenkin tuntuu että pääsen liian helpolla vaikka näin ei todellakaan ole. 

[Jani_]

Tunnen että osa minusta puuttuu, kun en vaniljasuhteessa pysty toteuttamaan itseäni.
Samalla työnnän sen osan syrjään, koska tämä on vain yksi osa elämääni.
Silti se satunnaisesti sotkee elämääni.
Luulisin olevani onnellisempi normaalina eli ahdistaa 

[Bizarre72]

Vietettyäni about 35v elämästäni vanilja suhteissa, tapasin naisen joka vei minut kinkymaailmaan. Olimme yhdessä noin 6vuotta.Nykyään tiedä,etten pysty koskaan aloittamaan suhdetta, joka perustuis niin sanottuun normi sexiin.Yksin kertaisesti halut tyssäävät välittömästi, vaikka toinen olisi muuten kuinka kaunis.Aluksi asian tiedostaminen aiheutti päänvaivaa,  mutta nykyään olen sinut asian kanssa. Tiedostan hyvin, sexuaaliset taipumukseni ja olen oppinut elämään niiden kanssa.

[kuunlilja74]

Mä olen nyt nelikymppisenä  löytänyt tämän alistuvan puolen itsestäni ja BDSM:n.
Vaikka kai se aina on ollut osa mua, en vain ennen ole tiennyt nimeä niille ajatuksille ja tunteille.
Kyllä aika paljonkin ahdistaa.
Vaikka mies ottikin asian ihan neutraalisti vastaan eikä ole ollut mitään riitoja tai häpeän tunnetta ym.
Mutta silloin ahdistaa kun ei pääse toteuttamaan itseään millään tavoin.
Ei kokemaan uusia asioita.
Olo on jatkuvasti kireä, levoton, ärtynyt, turhautunut.
Ajatukset tuntuvat vain pyörivän BDSM n ympärillä.
Mutta heti kun on joku ihan pienikin juttu, eikä sen tarvitse olla aina mitään fyysistäkään.
Esim tekstiviesti tai se tunne että kuuluu jollekin.
Olo on heti seesteisempi ja rennompi.
Koen vaan olevani parempi ihminen silloin.

Mitä enemmän mä tätä piirrettäni olen nyt viime kuukausina koittanut unohtaa ja haudata, niin sitä enemmän se nousee pintaan ja sitä enemmän ahdistaa, kun en pääse toteuttamaan itseäni.
Ei vaan ole löytynyt sopivaa kumppania.
Tuntuu etten mä vaan pääse tästä piirteestäni ja alistumisen tarpeesta eroon.
Tai sitten en vaan yritä tarpeeksi kovaa.   

[LadySweet]

En koe mieltymyksistäni ahdistusta. Ei niissä ole mitään väärää, jos joku niin sanoo niin ei hän ehkä sitten kuulu mun mieltymysten toimeenpanoon millään muotoa.
Ahdistusta on toki aiheuttanut se, että on yrittänyt muovautua vaniljaksi, kun on jostain syystä kuvitellut elämänsä olevan helpompaa niin. Tai sekin ahdistaa, jos seuraa hakiessa toinen olettaa sun hakevan vain seksiä, kun ilmoitan olevani dominoiva nainen. En tiedä missä kirkossa on niin kuulutettu, että dominoiva nainen ei voisi hakea myös parisuhdetta/olla parisuhteessa sen henkilön kanssa jota alistaa. Mutta toi on aika yleinen asia mihin oon törmänny.
En saa vaniljoinnista juurikaan riittävää tyydytystä. Son niinku haluaisit sitä lempijäätelöäs ja sulle tuodaan joku halpissuklaapatukka sen sijasta.
Mutta onneksi olen hyvin avoimeksi ihmiseksi kasvanut, en häpeä tai häpeile mitään.

[Katajanoksa]

Mitä enemmän mä tätä piirrettäni olen nyt viime kuukausina koittanut unohtaa ja haudata, niin sitä enemmän se nousee pintaan ja sitä enemmän ahdistaa, kun en pääse toteuttamaan itseäni.

Tuo on turhankin tuttu tunne myös minulle. Olen tiedostanut olevani kinky jo teini-iästä, mutta vasta tänä kesänä olen päässyt kunnolla toteuttamaan itseäni. Toki yritin tuoda bdsm-mausteita aiemmissakin suhteissa, mutta liian usein koin hakkaavani päätä seinään ja tuntevani itseni oudoksi. Välillä päätin haudata moiset mieltymykset kokonaan ja alkaa "normaaliksi". Toimihan se vähän aikaa, mutta ei itseään voi loputtomasti vääntää väärään muottiin. Kieltäminen aiheutti myös kohtuuttomasti ahdistusta ja yksinäisyyttä. Ja myönnän että olen ollut kateellinen ihmisille, jotka ovat voineet olla vapaasti kinkyjä ja löytäneet samanhenkisen kumppanin. Onneksi ei enää tarvitse.

[Feird]

Kinkypuoli itsessään ei ahdista mut kahden suhteen ylläpitäminen on lähinnä double trouble...polyhommat ei oo aina niin kiitollisia ku vois luulla.

[Virgo]

Kyllä enemmänkin hirmuista helpotusta, kun tietää, että tää on niiiin mun juttuni ja löytyy syy, miksi vanilja-aikoina löytyi harvoin miestä, joka olis tyydyttänyt mua seksuaalisesti. No ei kai voinutkaan juu, kun suurin osa miehistä tuntuu olevan niin kovin "kilttejä" ja helliä.
Siis kyllähän hellyys on aivan ihana asia, tottakai ja siitä pidän, mutta kyllä mies voi olla Mies=Dom ja silti olla hellä. Ero onkin siinä, ettei Domi tuijota spanielin silmin ja "teen ihan niinkuin sä haluat, kulta" fiiliksin kosketa.
Tokikin parinmuodostuksen kannalta markkinat pienenee, kun omasta genrestä pitäisi löytyä se uros, joka vielä sykähdyttää sydäntäkin, mut hei, aina voi sessioida siihen saakka mukavien ihmisten kanssa

[Pinku]

Ahistaa melkein kokoajan. Tuntuu siltä, että oon rikki ja huono, kun oon aseksuaali ja AB. Joka paikassa tuntuu siltä, että ei vaan kuulu joukkoon ja on vääränlainen.


Tuntuu vaan siltä, että pitäs vaa syyä jotaki lääkkeitä että vois olla normaali ja polttaa kaikki vaipat ja tutit roviolla. Mutta ei pysty, kun ne on niin osa mua.

[Mei]

Ehdottomasti merkittävin ahdistusta ja ei-toivottuja tuntemuksia aiheuttava asia omaan kinkiyteeni (kinkyyteeni?) liittyen on sopivien partnerien löytäminen. Jostain fantasioista oon myös tuntenut joskus syyllisyyttä. Kuitenkin koen kinkyyden ja seksuaalisuuden toteuttamisen enemmänkin isona voimavarana ja positiivisuutta tuovana asiana elämässä, jos vaan joskus pääsis tekemään sitä t. incel-Mei

[Luminukke]

Mieltymyksistäni en tunne ahdistusta, mutta senkin edestä siitä, että ajan kanssa on tullut vaikeammaksi päästä toteuttaa itseään. Ahdistusta lisää myös huono itsetunto ja jatkuvasti mieltä kaivavat tunteet siitä, etten tunnu kelpaavan tälläisenä tarpeeksi. Ihmisillä loppuu mielenkiinto minuun, mutta koskaan sitä ei sanota suoraan. Joko yhteydenpito lakkaa ja minun ottaessa yhteyttä ovat vastaukset vaisuja. Turhautuminen ja ihno itseäni kohtaan kasvaa päivä päivältä ja sattuu nähdä kuinka hyvin muilla menee. Mikä on hiljalleen johtanut (muytaman muun syyn kanssa) siihen, että olen vetäytynyt pois piireistä ja ihmisten läheisyydestä. Pää ei kestä esittää että kaikki olisi hyvin näin.

[pyllyart]

Mieltymyksistäni en tunne ahdistusta, mutta senkin edestä siitä, että ajan kanssa on tullut vaikeammaksi päästä toteuttaa itseään. Ahdistusta lisää myös huono itsetunto ja jatkuvasti mieltä kaivavat tunteet siitä, etten tunnu kelpaavan tälläisenä tarpeeksi. Ihmisillä loppuu mielenkiinto minuun, mutta koskaan sitä ei sanota suoraan. Joko yhteydenpito lakkaa ja minun ottaessa yhteyttä ovat vastaukset vaisuja. Turhautuminen ja ihno itseäni kohtaan kasvaa päivä päivältä.

Kuvaus rakkauselämästäni

[Kinkykundi]

Eipä tuo ahdistusta ole aiheuttanut. Olen aina tiennyt mitä olen ja "vaniljasuhteissa" olen tehnyt tietoisen valinnan (toki kiinnostusta aiheeseen on toiselta aina pitänyt löytyä). Suhteen alkaessa olen kumppanille aina tehnyt selväksi mitä olen, mutta tosiassa en usko, että minkäänluontoisessa suhteessa kahdelta ihmiseltä löytyy 100% yhteensopivuutta, vaan onnistuneessa suhteessa on kuitenkin kyse vain siitä kuinka suuria kompromisseja osapuolet voivat tehdä ja pysyä onnellisina.

Kyllä enemmänkin hirmuista helpotusta, kun tietää, että tää on niiiin mun juttuni ja löytyy syy, miksi vanilja-aikoina löytyi harvoin miestä, joka olis tyydyttänyt mua seksuaalisesti. No ei kai voinutkaan juu, kun suurin osa miehistä tuntuu olevan niin kovin "kilttejä" ja helliä.
Siis kyllähän hellyys on aivan ihana asia, tottakai ja siitä pidän, mutta kyllä mies voi olla Mies=Dom ja silti olla hellä. Ero onkin siinä, ettei Domi tuijota spanielin silmin ja "teen ihan niinkuin sä haluat, kulta" fiiliksin kosketa.
Tokikin parinmuodostuksen kannalta markkinat pienenee, kun omasta genrestä pitäisi löytyä se uros, joka vielä sykähdyttää sydäntäkin, mut hei, aina voi sessioida siihen saakka mukavien ihmisten kanssa

Lähde kahville.