BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Coach - 25.10.2020, 08:53
-
Olen seurannut mielenkiinnolla pitkään yhteiskunnassa käynnissä olevaa seksuaalista asennemuutosta, joka on varmaan näkyvimmin alkanut #metoo liikkeestä. En varmasti ole ainoa jota tämä aihe kiinnostaa.
Ylellä on mielenkiintoinen juttu tähän aiheeseen liittyen https://yle.fi/uutiset/3-11607750
Minun oma stereotyyppinen kuva suomalaisesta miehestä on, että seksuaalisuudesta ei puhuta, naisten oikeuksia ei osata ottaa huomioon ja ylipäänsäkin käsitteenä suomalainen mies on sellainen ”jäärän” perusmääritelmä. Tuo stereotypiahan on vanha kuin vaarin villasukka, mutta se tuntuu elävän edelleen varsinkin tässä seksuaalikontekstissa vahvasti.
Nyt näyttäisi alkavan tapahtua muutosta, ainakin Ylen uutisen mukaan.
Nuo kysymykset tai aiheet mitkä eniten seksuaalineuvonnassa herättää keskustelua, tuntuu minusta aika basic tasolta, ja tietyllä tavalla vahvistaa mielikuvaa jäärästä. Mutta joka tapauksessa aihe kiinnostaa miehiä ja muutosta on havaittavissa. Näyttäisi siltä, että #metoo on muuttanut maailmaa oikeasti. Mitä mieltä sinä olet?
-
"3. Seksuaalinen suostumus. Missä vaiheessa sitä täytyy kysyä ja pitääkö suostumuksen olla koko ajan voimassa?
Aina pitää kysyä suostumus, kun lähestyy toista ihmistä, vaikka olisi ollut pitkään avioliitossa tai parisuhteessa. Jos aikoo halata, suudella tai kosketella, pitää kysyä lupa etukäteen."
Pääosin ihan fiksu artikkeli, mutta aloin nauraa, kun kuvittelin itseni pyytämässä kumppaniltani kotona aina lupaa, että saanko halata
-
"3. Seksuaalinen suostumus. Missä vaiheessa sitä täytyy kysyä ja pitääkö suostumuksen olla koko ajan voimassa?
Aina pitää kysyä suostumus, kun lähestyy toista ihmistä, vaikka olisi ollut pitkään avioliitossa tai parisuhteessa. Jos aikoo halata, suudella tai kosketella, pitää kysyä lupa etukäteen."
Pääosin ihan fiksu artikkeli, mutta aloin nauraa, kun kuvittelin itseni pyytämässä kumppaniltani kotona aina lupaa, että saanko halata
Samaa mieltä, että eihän se voi kirjaimellisesti noin olla. Tämän voi tulkita juuri niin, että nauraa sille järjettömyydelle tai miettii sen vähän laajemmin. Avioliiton tai pitkän parisuhteen ei automaattisesti tule antaa lupaa toisen koskemiseen, joten tuo kohta on ihan validi siten ajateltuna. Ehkä toimittaja on kirjoittanut sen vähän kömpelösti tuohon.
Ja ehkä toimittaja ja terapeutti ei elä D/s suhteessa :))
-
"3. Seksuaalinen suostumus. Missä vaiheessa sitä täytyy kysyä ja pitääkö suostumuksen olla koko ajan voimassa?
Aina pitää kysyä suostumus, kun lähestyy toista ihmistä, vaikka olisi ollut pitkään avioliitossa tai parisuhteessa. Jos aikoo halata, suudella tai kosketella, pitää kysyä lupa etukäteen."
Pääosin ihan fiksu artikkeli, mutta aloin nauraa, kun kuvittelin itseni pyytämässä kumppaniltani kotona aina lupaa, että saanko halata
Kiinnitin ihan samaan kohtaan huomiota. Tässä on nyt artikkelin asiantuntija (tai "asiantuntija") mennyt sille oudolle alueelle, joka on arkielämän maalaisjärjen ja -etiikan sekä juristerian välissä. Millainen lupa tarvitaan? Riittääkö suullinen vai pitääkö olla kirjallinen? Jos suullinen, mitä tapahtuu, jos toinen osa puoli kiistää luvan antaneensa eikä todistajia tai tallennetta ole? Jos kirjallinen, niin pitääkö olla virallinen lomake? Jos virallinen lomake, minkä hallintoelimen määrittelemä lomake? Pitääkö olla todistajien allekirjoitukset?
Tästä nyt selvästi tarvitaan ennakkotapauksia, jotka on viety korkeimpaan oikeuteen asti. Sitä ennen vallitkoon absoluuttinen halauskielto! Melkein alkaa kaivata ex-pääministeri Sipilää, joka olisi rakentanut autotallissaan mallinnuskakkaran tai piirtänyt prosessikaavion.
Mr Birch
-
Eipä tuo uutinen nyt ihan hirveästi valaistusta tuonut. Saati valistusta. Sen vaan, että kun kaksi naista keskustelee miesten käytöksestä, niin se nähdään negatiivisena. Eipä silti. Vuosikymmenien tai edes -satojen aikana ei ne keskustelut ole mihinkään muuttuneet. Valta näkemys huutaa, että sinä mies siellä korjaa käytöstäsi. No joo...humalassa miehet on yleensä sikoja. Se myönnettäköön. Mutta niin on naisetkin. Ja ne vasta osaa. Ei kukaan uutisissa heitä neuvo kohtaamaan miestä. Naiset sitä koulutusta tarvitsisi enemmän, ettei tarttis aina valittaa, ettei kelpaa kellekään kunnon miehelle. Tai ettei niitä kunnollisia miehiä olekaan. Minä lakkasin aikoinaan käymästä työpaikan juhlissa juuri naisten humalakäytöksen takia.
-
Siis kyllähän tuo kohta koskee naistakin. Ei oletus ole että naiset saavat käydä käsiksi ilman suostumusta. Kukaan ei saa.
Itse olen ollut suhteessa, jossa on ihan kysytty saako halata, molemmin puolin, eikä se tuntunut oudolta kun siihen oli tottunut. Ihan yhtä lailla joka kerta kysyin ottaako hän teetä, siis ihan joka kerta erikseen. Ei ollut mitään kirjallista lomaketta, mutta oli sellainen kohtelias ja luonteva tapa. Kysymyksen voi muotoilla monella tavalla. Eiköhän kaikille löydy luonteva tapa. Kysehän on vain siitä että osoittaa että on kiinnostunut toisen mielipiteestä.
Näistä asioista keskusteleminen on (pari)suhteessa erittäin tärkeää. En sano että ei voisi olla mitään spontaania kosketusta, mutta pitää tietää että se on toiselle ok. Ennen kuin naureskelee tälle asialle, voi miettiä miltä tuntuisi jos joku vuosikausia koskee itseä tavalla joka ei itseä miellytä. Se tekee koko suhteelle pahaa. Eikä sekään ole kiva ajatus, että tulee itse tehneeksi niin, koska ei vaan ole tullut toiselta kysyneeksi. Kaikille osapuolille on kivempi, että on suostumus. Se on luottamusta ja kunnioitusta toista kohtaan.
Alistuvana minua on ärsyttänyt sessioissa uuden masterin kanssa hänen kysymyksensä siitä mikä sopii ja mikä ei, mutta sitten lopulta olen siitä todella kiitollinen. Meille voisi käydä todella huonosti, molemmille, jos nyt aluksi ei näin olisi. Ei keskusteleminen mitään piilaa, päinvastoin se rakentaa yhteyttä toiseen. Olen tässä oppinut itsekin puhumaan omista tunteistani session aikana ja se jos mikä on arvokas asia. Jos minulle joskus muodostuu pidempi D/s-suhde, varmasti pidemmän päälle voi luottaa aiempiin sopimuksiin, mutta kyllä tsekkailu tietyin väliajoin on välttämätöntä silloinkin, ihmisten toiveethan muuttuvat.
-
Mä oon myös ollu aikoinaan pitkässä parisuhteessa, jossa jopa halaamiseen kysyttiin yleensä aina lupa. Eikä se tosiaan ollut outoa, kun se oli tapa. Yleensä puolin ja toisin ihan vaan lyhyesti kysyttiin "Saanko?" johon toinen saattoi vastata vaikka nyökäten ja sit halattiin. Se oli söpöä. Omalla tavallaan myös rituaalista, siinä suhteessa tärkeää puolin ja toisin.
Sittemmin olen ollut suhteissa, joissa edes seksiin ei oo multa tarvinnu pyytää partnerin erikseen lupaa, koska on etukäteen sovittu (minun aloitteesta), että lähtökohtaisesti olen käytettävissä. Olen ollut tätä leikkiä turvasanalla ja ilman, mutta ei oo (vielä) myöskään tarvinnu turvasanattaa silloinkaan, kun se takaovi on ollu käytössä.
Pointtina siis, että konsensuaalisuus on oleellista, mutta sen nyt voi sopia monella tavalla. Se voi olla voimassa toistaiseksi tai se voidaan varmistaa aina erikseen. Tärkeintä on, että jokaisessa (pari)suhteessa etsitään ja löydetään se oma tapa toimia niin, että molemmilla osapuolilla on hyvä ja turvallinen olla.
-
Todettakoon muuten, että luvan antaminen ja saaminen on musta yksi kuumimpia juttuja. Varsinkin silloin kun antaa tai saa luvan toiselle johonkin juttuun mikä lähtökohtaisesti on "ihan hullua".
Tavallaan myös joka halaukseen luvan pyytäminen erikseen on niin "hullua" että siitäkin voi saada kiksejä. 😂 On se suostumisen hetki vaan aina niin ihana.
-
"3. Seksuaalinen suostumus. Missä vaiheessa sitä täytyy kysyä ja pitääkö suostumuksen olla koko ajan voimassa?
Aina pitää kysyä suostumus, kun lähestyy toista ihmistä, vaikka olisi ollut pitkään avioliitossa tai parisuhteessa. Jos aikoo halata, suudella tai kosketella, pitää kysyä lupa etukäteen."
Pääosin ihan fiksu artikkeli, mutta aloin nauraa, kun kuvittelin itseni pyytämässä kumppaniltani kotona aina lupaa, että saanko halata
Mä aattelen, että jos suostumuksen tarkoitusta ja käyttöä täytyy miettiä, niin sillon on parempi neuvoa kysymään aina. A i n a. Mun on vaikea kuvitella suhteessani tilannetta, missä mua ei saisi koskea, enkä myöskään vaadi luvan kysymistä, mut en näe mitään kummallista siinäkään, jos kaikkeen koskettamiseen kysytään lupa. Mielummin niin päin kuin että tulisi sitten tahtomattaan millään tapaa kosketetuksi.
-
Maailma polarisoituu.
On vihervasemmisto, feminismi ja iso osa julkisen sektorin työpaikoissa toimivista. Tähän liittyy merkittävä edustus myös eri medioissa.
Sitten on hiljainen enemmistö.
-
Ihan uteliaisuudesta kysymys miehille: Onko sinulle merkitystä seksuaalineuvojan sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella?
-
Ihan uteliaisuudesta kysymys miehille: Onko sinulle merkitystä seksuaalineuvojan sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella?
En ole miettinyt ikinä asiaa, mutta nyt kun asiaa kysyt, niin luultavasti mielummin mies, jos joskus tulisi tarvetta.
-
Kiinnostava aihe, koska itsellä suunnitelmissa seksuaalineuvojan opinnot.
Itse olen 30 v. ja itselle on tullut vastaan pääsääntöisesti miehiä, joille seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen on ollut tosi luontevaa. Myös kokeilunhalua on löytynyt ja koen, että rajojen kunnioittaminen on ollut lähes aina läsnä puolin ja toisin.
Olen kuitenkin ollut myös kerran suhteessa, missä olin itse se osapuoli, joka halusi paljon enemmän kaikenlaista läheisyyttä ja myös sitä seksuaalista kanssakäymistä. Kun halusin keskustella haluttomuuden syistä ja siitä mitä kumppani minulta toivoisi, tai että olenko tehnyt jotain väärin, niin hän koki sen automaattisesti painostamisena seksiin ja kysyi, että ”Pitäisikö minun harrastaa seksiä vasten tahtoani”.
-
Ihan uteliaisuudesta kysymys miehille: Onko sinulle merkitystä seksuaalineuvojan sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella?
Hyvä kysymys, enpä ole koskaan tullut miettineeksi! Mun pitäisi ensin ratkaista se, että mihin mä tarvitsisin seksuaalineuvojaa, eli kun en ole oikein keksinyt tämmöiselle mitään käyttöä, en oikein tiedä olisiko se mielummin mies vai nainen.
Kirjoittelin tähän useamman eri tilanteen, mutta lopulta tulin siihen tulokseen että itselleni sukupuolella on väliä, suuntautumisella ei juurikaan.
Toisaalta aihekenttä on niin laaja, että varmasti löytyy montakin esimerkkitilannetta jossa sukupuolella ei olisi väliä, eli varmaan tähän perinteinen "Tämä asia on näin, pois lukien tilanteet joissa se on jotain muuta" vastaus.
-
Jaa, vaikea sanoa olisiko neuvojan sukupuolella väliä. Luulen, että itselleni ei, mutta pidän ihan mahdollisena, että jollekulle muulle onkin.
Enemmän väliä on sillä, että tyypistä tulisi sellainen vaikutelma, että se tietää mistä puhuu. Luulen, että siltä kannalta tosi nuori neuvoja voisi olla haastavampi kokea oikeasti kykeneväksi tukemaan.
Itse en ole toistaiseksi tarvinnut näitä palveluita, mutta mun mielestä se, että niitä on ja niistä puhutaan on todella hyvä asia. Seksi ja seksuaalisuus on yhä pitkälti tabuja, ei siten kuin ennen, mutta edelleen vaiettuja ja me kulttuurina usein ajatellaan, että ihmiset vaan jotenkin osaa nää jutut ilman, että joku kertoo tai opettaa.
-
Ihan uteliaisuudesta kysymys miehille: Onko sinulle merkitystä seksuaalineuvojan sukupuolella tai seksuaalisella suuntautumisella?
Jos palveluita tarvitsisin, niin terapeutin sukupuoli voisi jossain tarpeessa ollakin relevantti. Seksuaalisuudesta parisuhteessa olen käynyt puhumassa lyhyesti pari kertaa ja molemmilla kerroilla naisen kanssa, mutta jos puhuttaisi miehen psykologiasta, kukas parempi vastaamaan kuin toinen mies.
-
Näyttäisi siltä, että #metoo on muuttanut maailmaa oikeasti. Mitä mieltä sinä olet?
Nostanpa tämän kysymykseni tähän uudelleen, josko saisin keskustelua varsinaisesta aiheesta aikaiseksi. Älä vastaa, jos ei ole mitään sanottavaa tähän lainattuun kysymykseen, kiitos.
-
Hankala sanoa, onko #metoo muuttanut maailmaa siinä mielessä että miehet olisivat alkaneet kyseenalaistaa vanhoja miehisyyden määritelmiä1), vai oliko #metoon mahdollista kasvaa saavuttamiinsa mittasuhteisiin koska aika oli kypsä sekä asenteiden että teknologian puolesta. Koska olihan seksuaalisesta häirinnästä aika ajoin kirjoiteltu jo aiemminkin ilman sen kummempia seurauksia kuin että iltapäivälehtien sivuilla julkkikset kauhistelivat kuinka miehet on sikoja.
Mikä nyt siis oli eri tavalla? No, ainakin sosiaalinen media mahdollisti sen, että sadat miljoonat tutut ja tavalliset naiset saivat nostaa käden pystyyn että kyllä, minäkin olen kokenut seksuaalista ahdistelua. Ehkä sillä sitten oli erilainen vaikutus kun tämä ikiaikainen yhteiskunnallinen ongelma tulikin kertaheitolla lähipiiriin. Ja siitä se sitten lähti.
Toinen iso juttu mun nähdäkseni on sosiaalisen median mahdollistama cancel-kulttuurin nousu, ja sen kytkentä #metoohon. Nyt ei enää nurina naisiin kohdistuneista ahdisteluista jäänytkään työpaikan kahvipöytiin, vaan ihmisiltä alkoi lähteä työpaikkoja alta. Nykyään viimeistään on vähän joka jampan pakko miettiä omaa käytöstään, koska sillä voi olla ihan tosielämän seurauksia. Ja joo kyllä, on edelleen aloja ja paikkoja missä tää ei vielä päde, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.
Mutta sitten jos mennään takaisin siihen miehisyyden määritelmään, niin kyllä mä ainakin oon omassa elämässäni huomannut lähes näkymättömän hidasta muutosta, esim. sen että nykyään on ihan ok eikä millään tavalla kummallista että esim. miehetkin halaa, puhuu haavoittuvaisuuksistaan ja tunteistaan, tai ylipäänsä reflektoi. Tosin tässä mulla voi olla näkökulman aiheuttamaa harhaakin mukana, koska oon itse viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut näkemään niin monen macho-pullistelijan "tosimiespanssarin" taakse ja nähnyt kuinka feikkiä se vahvuus siellä tosiasiassa on. Mutta jos nyt vaikka katsoo meidän tärkeimmän kulttuurisen vaikuttajan eli TV-viihteen2) tarjoamien miesihanteiden kehitystä, niin kyllä mä näen paljon enemmän inhimillisiä ominaisuuksia tämän päivän roolimalleissa kuin vaikka 80- ja vielä 90-luvunkin kovistelijoissa.
Niin ja sitten vielä se, että tässä on varmaan loppujen lopuksi kyse samanlaisesta aaltoliikkeestä kuin kaikessa muussakin, että seuraava sukupolvi kapinoi aina edellisen arvoja vastaan. Meidän (siis mun ja Coachin) vanhempien sukupolvi oli toisessa maailmansodassa traumatisoituneiden isien kasvattamia. Sama homma on itse asiassa aikalailla kaikkialla maailmassa, ja se selittää ehkä miksi tää koko ilmiö on myös niin maailmanlaajuinen just nyt.
40-luvulla syntyneet pojat sai kautta maailman perinnökseen mahdottoman miehisyyden taakan kannettavaksi. Piti olla karski äijä joka ei koskaan itke eikä arkaile VETÄÄ TURPAAN, saatana. Naiset voi ehkä kertoa tarkemmin itseensä kohdistuneista odotuksista lapsuudessaan, mutta semmoisen käsityksen oon saanut että kilttejä ja tottelevaisia piti olla. Osuuko yhtään sinne päin? Siis näitä perinteisiä "mies kova ja määräävä, nainen pehmeä ja tottelevainen" -rooleja. itse asiassa just nyt tätä kirjoittaessa mulla juolahti mieleen, että Ruotsihan onnistui pysyttelemään puolueettomana ja säästyi kaikilta isoilta tohinoilta sekä ekassa että tokassa, ja kaikkihan tietää että kaikki ruotsalaiset miehet on fiksuja, itsevarmoja ja reflektiokykyisiä menestyjiä, jotka ei pelkää näyttää herkkiä puoliaan tai ilmaista tunteitaan. Voiko se olla pelkkää sattumaa? Tus-kim-PA!
Nyt tämän päivän nelikymppisillä miehillä ja naisilla on (ainakin osalla) kypsyyttä tarkastella objektiivisesti, onko nämä roolit ne mitä me halutaan toteuttaa, ja mikä tärkeintä, siirtää seuraaville sukupolville. Vai voisiko mies sittenkin olla myös pehmeä olematta heikko?3) Tai voisiko mieskin haluta ottaa huomioon mitä se oma elämänkumppani oikeastaan kaipaa, ja sus siunakkoon, ihan keskustella vaikeistakin asioista kuten heikkouksista ja epätäydellisyyksistä? Samaan aikaan naiset työllistyy monille perinteisesti miehisille aloille, ja pystyy siellä ihan samaan tai parempaan tulokseen. Harvassa paikassa enää muutenkaan pärjää pelkällä raa'alla fyysisellä voimalla (koska koneet), tai katteettomalla äijäuholla (koska sosiaaliset suhteet).
Niin että vaihtoehdot tämän päivän miehille on oikeestaan pähkinänkuoressa:
a) Ruikuttaa katkerasti ja surumielisesti eri foorumien keskustelupalstoilla kuinka feminatsit ja betamiehet yhyy byäää :'(
b) Survive. Adapt. Win.4)
Nää on nyt siis mun näkemyksiä, ja voihan se olla että oon väärässäkin. Pallo on ilmassa, keskustelkaa, PERKELE!
1) ...jotka pitkälti perustuu mm. vahvemman oikeuteen, heikompien alistamiseen ja nöyryyttämiseen, väkivallan ihannointiin, kaikkien tunteiden (paitsi tietysti vihan) piilottamiseen ja suoranaiseen tukahduttamiseen, jne. Eli justiinsa sitä paljon puhuttua "toksista maskuliinisuutta".
2) Kyllä, eihän kukaan enää kato telkkaria, mutta luen tähän mukaan kaiken massaviihteenä tarjoillun tarinankerronnan jossa käytetään liikkuvaa kuvaa.
3) Lue: Nallekarhu
4) Ulkomaankieltä, tarkoittaa vapaasti suomennettuna: "Eloonjäämisen julmassa taistossa ei useinkaan pärjää kaikista vahvin, vaan se joka kykenee parhaiten sopeutumaan muutokseen"
-
#metoo:sta tulee ällöttävä olo. Se on pilannut mahdollisten tosiasioista keskustelemisen ja muuttanut ne mutapaini-otteluiksi. En tietenkään kiistä, etteikö siinä ole tapahtunut mitään hyvään, kuten korruptoituneiden, vallanhaluisten pomojen kyykkyyn laittaminen. Sen noita-vainon uhreiksi ovat joutuneet myös hyvät ihmiset, ketkä tekevät asiat moraalisesti oikein ja yhteisössä pidetyille pomoille.
Kaikki pitävät oikeuden mukaisesta toiminnasta, niin kusipäiden pitääkin. Nämä asiat ovat kumminkin vaarallisia ihmisten elämälle, jos niitä huudellaan ilman oikeaa todistusaineistoa. Jos yhtään lukee uutisten ulkopuolelta keskustelu palstoja, siellä on paljon tarinoita naisista, ketkä ovat kropallaan nousseet palkkatasolla korkeammalle. Tällaisen liikkeen turvin he voivat kaataa pomonsa pohjalle ja vallata hänen asemansa. Armotonta vastuunkantamattomuutta.
Tällaisen liikkeen nimeen voi hyvin myös hiljentää kritiikin tai vastapuolen tulkinnan. Miten moni normitallaaja edes tietää totuuden näistä väitteistä, jos heidän ainoat uutislähteet ovat valtamediassa? En itsekkään tiedä vastausta, mutta sellaisen porukan kanssa on mahdotonta keskustella ilman jännitteen kasvamista.
-
Näyttäisi siltä, että #metoo on muuttanut maailmaa oikeasti. Mitä mieltä sinä olet?
Nostanpa tämän kysymykseni tähän uudelleen, josko saisin keskustelua varsinaisesta aiheesta aikaiseksi. Älä vastaa, jos ei ole mitään sanottavaa tähän lainattuun kysymykseen, kiitos.
Tämä on hankala aihe puhua miehenä koska sinut leimataan välittömästi kaikkia naisia vihaavaksi siaksi. Haluan sanoa että naiset on ihania mutta en vaan voi sietää femakoita.
Lehdessä oli juttu jossa kerrottiin pari vuotta sitten Suomessa tapahtuneesta rikoksesta. Nainen teki rikosilmoituksen raiskauksesta ja mies sai ehdottoman tuomion, eli joutui vankilaan. Myöhemmin sama nainen tuli uskoon ja tunnusti poliisille valehdelleensa ja että mitään raiskausta ei oikeasti tapahtunut. Nainen sai tästä rikoksesta/valehtelusta ehdonalaista eli ei joutunut vankilaan. Tämä juttu kertoo hyvin siitä mitä #meetoo on saanut aikaan.
Katsokaa miehet tarkkaan mihin reikään sitä pissalihaa työnnätte. Pahimmassa tapauksessa saatatte joutua syyttömänä vankilaan.
-
Voisiko Armadillo alkaa kolumnistiksi Baariin? Ei mulla muuta, kiitos!
-
Minun oma stereotyyppinen kuva suomalaisesta miehestä on, että seksuaalisuudesta ei puhuta, naisten oikeuksia ei osata ottaa huomioon ja ylipäänsäkin käsitteenä suomalainen mies on sellainen ”jäärän” perusmääritelmä. Tuo stereotypiahan on vanha kuin vaarin villasukka, mutta se tuntuu elävän edelleen varsinkin tässä seksuaalikontekstissa vahvasti.
sen mukaan.
Stereotypia on olio, joka tarvitsee olemassaoloonsa siteeksi totuutta, mutta missään nimessä se ei ole totta ja sitä ei voi käsitellä jos tarkoituksena ei ole kuvata todellisuutta atomeista koostuvassa jaetussa maailmankuvassa.
Kukin on ajautunut omiin seurapiireihinsä kuka mistäkin syystä ja voi olla, että sun oma kokemus on tuo. En voi kiistää omaa kokemustasi, mutta en ota sitä myöskään totuutena ja ohjenuorana, jonka nojalla käskisin itseäni miehenä toimimaan tavoilla X ja Y.
En tosiaankaan osaa tästä nyt lonkalta sanoa, ovatko juuri (cis-)miehet hukassa keskimäärin oman seksuaalisuutensa ja sen toteuttamisen kanssa vai koskeeko tämä koko sivilisaatiota Pohjoismaissa. Miehet nyt vain yliedustavat ahdistelussa ja seksuaalirikollisuudessa.
Mitä halaamiseen tulee, niin mielellään muistettava että ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa hoitaa tämä silloin kun osapuolet tuntevat jo toisensa.
-
Näyttäisi siltä, että #metoo on muuttanut maailmaa oikeasti. Mitä mieltä sinä olet?
Nostanpa tämän kysymykseni tähän uudelleen, josko saisin keskustelua varsinaisesta aiheesta aikaiseksi. Älä vastaa, jos ei ole mitään sanottavaa tähän lainattuun kysymykseen, kiitos.
Mä näen tän henkilökohtasesti kaksjakosena asiana.
Jos laitetaan sivuun hetkeksi ne rajummat asiaan liityvät seikat kuten raiskaukset tai perättömät raiskaussyytteet niin #metoo on tuottanut paljon keskustelu mikä on varmasti antanut osalle miehistä enemmän näkökantaa siihen, miten naiset suhteutuvat asioihin.
Tämä siis positiivinen asia.
#Metoo on luonut myös pelon ilmapiirin. Miehille sanotaan, että he toimivat väärin ja koska miehet eivät halua toimia väärin vältellään väärin toimintaa. Välttely on siis eri asia tässä kuin toimintamallien muutos.
Tää on se negatiivinen asia.
Tästä fiksummat ovat tehneet useita tilastoja.
Alla yksi esimerkki.
-
Nää on nyt siis mun näkemyksiä, ja voihan se olla että oon väärässäkin. Pallo on ilmassa, keskustelkaa, PERKELE
Mua ei huvita keskustella ihmisen kanssa, joka huutaa.
Mielellään myös karkeat yleistykset tyyliin "kaikki ruotsalaiset miehet" ja "kukaan ei katso enää telkkua" voitaisiin siivota työpöydältä roskiin jos halutaan radion olevan timangi Helvar eikä karvalakkimallin Fenno.
Itse tykkään rakentaa ihmisyyttäni ihan omien piirrosteni mukaan ja mieskellokkaiden tapa hmmm... epädramatisoida ja syvärakentaa miehuutta kolumneilla tai suoranaisella vittuilulla ei resonoi minussa juuri lainkaan. Olen milloin tahansa valmis kuuntelemaan ja auttamaan jos jollain on oikea ongelma, mutta KESKUSTELKAA PERKELE YÄÄÄÄÄ saa minut ottamaan pari askelta taakse.
Ja niin juu, jos teillä on edellämainitun suhteen kenties ongelma niin muistakaa, että tuossa sanoitan tunteitani miehenä ja mun tunnekokemus on arvokas.
-
En tiedä, meneekö ot:ksi, mutta multa tässä taannoin pyydettiin itseäni kuvailemaan kolmella positiivisella ja negatiivisella maininnalla. Molemmissa ensimmäisena oli: Olen voimakkaasti tunteva.
-
Miituun positiivinen vaikutus on toivottavasti se, että naiset (ja miehetkin) ovat paremmin selvillä siitä, mitä haluavat ja pystyvät rohkeammin kertomaan siitä.
Itse olen ymmärtänyt paremmin sen, että "ei"n ja "kyllä"n sanominen voi olla syystä ja toisesta vaikeaa toiselle, vaikka itselleni se olisi helppoa. Kommunikaatiota, ei oletuksia.