Kirjoittaja Aihe: Seuran löytäminen - löytääkö seuraa etsimällä vai ei etsimällä?  (Luettu 45077 kertaa)

Dolores

  • Vieras
Jos itsestä ei löydä mitään hyvää, on syytä mennä peilin eteen ja miettiä asiaa uudemman kerran. Jokaisella on omat vahvuutensa, ne pitää vain tunnistaa.

Hyvin sanottu!



Itse en kauheasti jaksa jutustella viestien välityksellä, ainakaan aluksi. Parhaiten ihmiseen tutustuu kasvotusten. Saatan siis todella helpostikin lähteä uuden ihmisen kanssa kahville/bisselle, JOS koen hänet tarpeeksi kiinnostavaksi (tai jos mulla on vaan tylsää). Mutta ei mulla oikeesti oo aikaa eikä kiinnostusta lähteä kaikkien niiden kanssa kahville, jotka kertovat, että meillä yhteiset kiinnostuksenkohteet. Kyllä, aika moni tykkää esim. syväkurkkuilusta, alistamisesta ja piiskaamisesta, entä sitten?

Lohikeisari

Jos itsestä ei löydä mitään hyvää, on syytä mennä peilin eteen ja miettiä asiaa uudemman kerran. Jokaisella on omat vahvuutensa, ne pitää vain tunnistaa.

Ja opetella rakastamaan sitä mitä peilistä näkee. Jos plussien ja miinusten kokonaissumma jää negatiiviseksi, ei tunne itseään tarpeeksi hyvin ja se on aika huono lähtökohta deitti-ilmon tekemiseen. Itseään voi ja pitääkin kehittää, mutta rakastavan ruoskivassa hengessä. Kyky jo tuohon on niin suuri asia, että riippumatta siitä mitä negatiivista mukanaan kantaa, loppusumma on positiivinen. Liikaa ei kuitenkaan kannata itseään arvioida, koska on ihan varmaa, että se deittikumppani sen kyllä tekee.  Deittimaailmassa kannata missään nimessä yrittää kaikkia miellyttäkään, vaikka prosentit oiski itseään vastaan. Kaikkia miellyttävä ympäripyöreys ei lopulta miellytä ketään yhtä vaarallista ku liika kranttuus. 

 

Snadistisadisti

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1506
  • TrueMaster and proud of it!
  • Galleria
Edellisestä tuli mieleeni toinenkin seikka.

Älä yritä miellyttää kaikkia, se ei koskaan onnistu. Taas vertaus työnhakuun; ei sillä ole väliä, jos sata kertaa sanotaan ei, yksi onnistuminen riittää.

IKRM

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1542
  • kizzzan Herra
  • Galleria
Itsensä vähättely on varma tapa olla löytämättä seuraa sekin.

Jos aina vaikkapa aloittaa deitti-ilmoituksensa, tai tutustumisen toiseen ihmiseen, sanomalla ettei kuitenkaan mitään löydä, ei varmasti löydä. Itseensä pitää uskoa, ja jos ei usko, pitää sitten näytellä uskovansa. Sekin on parempi kuin ei mitään.

IKRM

sweetchild

  • Vieras
Itsensä vähättely on varma tapa olla löytämättä seuraa sekin.

Jos aina vaikkapa aloittaa deitti-ilmoituksensa, tai tutustumisen toiseen ihmiseen, sanomalla ettei kuitenkaan mitään löydä, ei varmasti löydä. Itseensä pitää uskoa, ja jos ei usko, pitää sitten näytellä uskovansa. Sekin on parempi kuin ei mitään.

IKRM

Näin.

Solitaire

  • Vieras
En usko, että kukaan ainakaan kotoa tulee hakemaan. Ite kyllä liputan Tinderin puolesta. Helppo tapa tutustua ihmisiin vaikka (oikeasti) kahvin merkeissä  :D

Tinder on vaarallinen. Sieltä voi saada seuraa vaikkei sitä etsikään. Kaverin (mies) autoon istui sen odottaessa mua toinen mies, joka luuli sitä kundiksi kenen kanssa oli juuri puhunut tinderissä.

Nick

  • Vieras
En usko, että kukaan ainakaan kotoa tulee hakemaan. Ite kyllä liputan Tinderin puolesta. Helppo tapa tutustua ihmisiin vaikka (oikeasti) kahvin merkeissä  :D

Tinder on vaarallinen. Sieltä voi saada seuraa vaikkei sitä etsikään. Kaverin (mies) autoon istui sen odottaessa mua toinen mies, joka luuli sitä kundiksi kenen kanssa oli juuri puhunut tinderissä.

Kenties omaperäinen iskurepliikki...... :D :D


Solitaire

  • Vieras
Mut miksei mulle käy koskaan noin? Se ei ole ainoa mies mun elämässä jonka homoseksuaalit on yrittäneet buukata mun nenän edestä. Mutta miksi mä saan aina istua rauhassa? Ei tuu kukaan vonkumaan mua. Noh, kyllä mä sen tiedän. Miehet mun elämässä on aina paremmannäköisiä. Pitkiä, tummia ja urheilullisia.

Nick

  • Vieras
Laasasen tasoteoriat ovat vain teorioita ja mahdolliset yhtymäkohdat todellisuuteen ovat yksittäistapauksia.


Viridian

Mut miksei mulle käy koskaan noin? Se ei ole ainoa mies mun elämässä jonka homoseksuaalit on yrittäneet buukata mun nenän edestä. Mutta miksi mä saan aina istua rauhassa? Ei tuu kukaan vonkumaan mua. Noh, kyllä mä sen tiedän. Miehet mun elämässä on aina paremmannäköisiä. Pitkiä, tummia ja urheilullisia.

No ei kai sulla aina ole se oma mies mukana syöttinä ;).

Mulla on itsestä se teoria, että koska arjessa, vaikkapa kaupassa mummot tulee pyytään apua kun eivät näe lukee jotain, tai lapset kysyy kadulla pelaisinko mä niiden kanssa pokemonia, niin ne vaistoo mut oikeasti vaarattomaksi ja toimii sen mukasesti.

Sit jos oon jossain paikassa, missä jotain iskemistoimia voisi tapahtua, siellä väki kiertää asiallisen matkan päästä, yhtälailla vaistonsa avulla.. Musta varmaan huokuu se, että mulla ei olis mitään käsitystä siitä, mitenkä koko iskemiskonsepti toimii. Itse asiassa joku on joskus seurannut vierestä jotakuta rohkeaa, joka on peräti yrittänyt, niin mä en edes tajua sitä. Mulle on sit kerrottu jälkeenpäin millaista viihdettä tuli tarjottua.

Kun en oikein jaksa lukea rivien välistä vaan otan ihmisten puheet helposti kirjaimellisesti. Joskus tahallani, koska olen hidas ja en osaa innostua kestään tuosta noin vaan, enkä odota sitä muiltakaan.

Mutta ai niin, siis aiheeseen: Jopa kaltaiseni sosiaalisesti kyvytön vanhus löytää seuraa joskus etsimättäkin, mutta tärkeisiin tarpeisiin olen ihan vartavasiten etsinyt, esim. tutustumalla laajaan määrään ihmisiä ja pitämällä tuntosarvet pystyssä mahdollisesti sopivien varalta. Eli kumpi vaan toimii, jos sattuu toimimaan. Olemassa on myös skenessä harvinaisempia mutta itsestä kovin kiinnostavia ihmistyyppejä/taipumuksia jne. ja niitä toki vaikeampi löytää, yleensäkin löytää, ja sitten vielä sopiviakin. Siksi meillä on jatkuva haku päällä siltä varalta, että unelmiemme yksilö, jolle maagisesti me myös täyttäisimme jonkun hänelle tärkeän tarpeen, osuisi kohdalle. (me= tähän mennessä minun kanssani läheisimmissä suhteissa olevien piiri).

Vir

Pandaus

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 72
  • TrueOmpeluhoro
  • Galleria
Jopa kaltaiseni sosiaalisesti kyvytön vanhus löytää seuraa joskus etsimättäkin, mutta tärkeisiin tarpeisiin olen ihan vartavasiten etsinyt, esim. tutustumalla laajaan määrään ihmisiä ja pitämällä tuntosarvet pystyssä mahdollisesti sopivien varalta. Eli kumpi vaan toimii, jos sattuu toimimaan.

Eli vaikkapa bileisiin lähtemällä ja siellä edukseen esiintymällä: itse ainakin pistin Virin ulkoisen olemuksen lauantaina positiivisesti merkille!

Edesauttaa huomattavasti tuntosarvien villiintymistä, (kun ensin on lukenut potentiaalisen tyypin fiksuja kommentteja sähköisesti), kun sitten tapaa irl, että toinen on panostanut tapaamiseen tulemalla ajoissa, ajatuksella pukeutuneena, hyväntuoksuisena ja omana itsenään. Kuten luonnollisesti olen itsekin tehnyt.

LadyHera

  • Vieras
Minun logiikkani mukaan seuraa löytää etsimällä. Ongelmana tietty jos on kranttu. Sessioseuraa olisi tarjolla viikon jokaiselle päivälle mutta kun etsii yksinoikeudella olevaa seurustelusuhdetta niin sitten törmää ei-ole-tarjolla -pakettiin. Tai sitten olisi mahtava mies kun kirjoittaa. Oulusta. Ja minä Helsingissä. Enkä muuta kun hyvä työpaikka täällä.

Olen jostain syystä lainannut äitiäni usein viime kuukausina: Kaikki hyvät miehet on joko naimisissa tai niillä on jo poikaystävä.

Vihtiläisenä sissinä en kuitenkaan aio luovuttaa.......

Dante79

  • Turun Baletti
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 378
  • Don't give up on your dreams. Keep sleeping.
  • Galleria
Oma fiilis, kun tuota serustelullisempaa seuraa on välillä etsinyt aktiivisesti, välillä äärimmäisen passiivisesti, on että ei niillä ole paljon eroa, onnistumisen mahdollisuudet ovat jokatapauksessa suunnilleen yhtä monien sattumien summa. Oma kokemus on että mitä enemmän tosissaan panostaa siihen etsimiseen, sitä turhautuneempi olo vaan tulee. :D Rakentavampaa ajankäyttöä on kun vaan elää omaa elämäänsä, tekee siitä sellaisen että on onnellinen vaikkei koskaan löytäisi ketään. :)

Kinkyman

  • Bizarre Club
  • Uusi asiakas
  • *
  • Viestejä: 25
  • Switch ja peruspervo
  • Galleria
Satunnaisesti harvoin joskus vahingossa etsimällä ja etsimättä tuntuu löytyvän.

Mutta missä ihmiset oikeasti tapaa muita? Ei nyt varsinaisesti kinkyjä vaan ihan muutenkin.
Itse kun tapaan vain työkavereita nykyisin. Ei ole aikaa mihinkään muuhun.
Silloin harvoin kun olen viihteellä on sen verran reippaasti tullut kippoa kaadettu ettei kannata edes naisille yrittää puhua niin passaan sen täysin. Känniääliöksi erheellisesti luulevat vielä, vaikka onkin ainoastaan ääliö joka sattuu olemaan kännissä.

Tinder tuntuu toimivan ihan hyvin, mutta kun itse matsailen niitä 10 vuotta nuorempia ainoastaan niin sitten ne on aika helposti "yök pervo setä" tai sitten se on joku maksullinen, joka etsii tämmösiä pervoja setiä. Ja sen kerran kun oman ikäisten kanssa siellä on päätynyt kahville ne on ollut vielä enemmän sekoja kuin minä.

Pointti nyt lähinnä ihmetyksessäni oli että missä ihmiset sitten tapaavat? Vahingossa tai etsimällä.

Alexios

  • Helsingin akateemiset kinkyt ry
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1236
  • Truuhampster
  • Galleria
OKCupid on toiminut mulle loistavasti. Molemmat nykyiset murut on löydetty sieltä (ja yksi heistä kirjoitti mulle ensin). Ja profiileista näkee myös samantien, onko perusarvot ja halut samankaltaisia, niin ei tule haaskattua aikaa täysin sopimattomien kanssa.