BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Tkuslave - 07.02.2012, 12:47
-
Käsitykseni Master/orja suhteesta on se, että haliminen, silittely yms. hempeily on palkinto hyvin toimimisesta eli sitä ei anneta automaattisesti. Tunnen kuitenkin erään Masterin joka on käsityksiäni vastaan. Kun olen sidottuna, hän unohtaa helposti sen mitä varten olen hänen luonaan. Hän alkaa halailee, silittelee, suutelee yms. jo ennen kuin mitään ehtii alkamaan.
Hän perustelee tätä sillä, että olen niin ihana ja suloinen, mutta mielestäni se ei ole syy. Hän on muutenkin ihastunut minuun ja vaikka olen sanonut, etten usko alkavani hänen kanssaan seurustelemaan niin hän silti aloittaa aina välillä taas selittämään samaa tarinaa...varsinkin nyt kun olemme vaihtaneet rooleja. (Eli hän on sub ja minä Master) Itselleni tulee hirveän ahdistunut olo moisesta, enkä tiedä pitäisikö sanoa kylmästi ja julmasti, että lopettaisi jo.
-
Eikös orjuuden idea ole juuri siinä, että isäntä voi tehdä orjallaan mitä haluaa?
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Jos kuvatun kaltainen toiminta ei ole sitä, mitä haet, niin pakkohan sinun on voida se sanoa hänelle. Kaikkien ihmissuhteiden, myös D/s-suhteiden, on pitkän päälle tyydytettävä kumpaakin osapuolta.
Ja sitäpaitsi, jos nyt olette vaihtaneet rooleja, niin totta helvetissä sinä voit Masterina käskeä häntä lopettamaan, tarvittaessa julmastikin :)
-
Aika erikoinen tilanne tai en ole kuullut aiemmin. Toiset nääntyy hellyyden puutteeseen ja toiset kiusaantuvat.
Tuli mieleen sellainen asia,että onko joidenkin helpompi kestää kovaa piiskausta,nöyryytystä,nimittelyä rumasti jne. kuin hellyyttä,kun ja jos on tottunut "julmuuteen"?
Itse taitaisin olla aika aseeton hellyyden edessä,mikäli master ois rakas :-D
-
Noin yleensä en puuttuisi siihen miten muut suhteensa hoitavat, mutta jos kerran avaa aiheesta ketjun niin silloin kai haluaa jonkinlaisia neuvoja. Tässä ovat minun ajatukset:
Olen kyllä Piiskazionin kanssa samaa mieltä että hempeilyn suhteen ei ole mitään sääntöjä. Jos Master haluaa hempeillä niin sitten hän saa minun mielestäni tehdä sitä vaikka aamusta iltaan ja joka päivä.
Itse tässä tilanteessa (kun Swankin mainitsi) ensinnäkin miettisin hetken itsekseni että miksi hellyydenosoitukset ahdistaa? Miksi ne tarvii sinun mielestä ansaita? Vai onko niissä se symboliikka se joka ahdistaa enemmän kun itse hyväilyt, et ehkä halua antaa hänelle toivoa suhteesta kun tiedät ettet tule sitä hänelle antamaan?
Sitten kun itse ymmärtäisin mikä se juttu tarkalleen on mikä tässä ahdistaa, niin kertoisin sen kumppanilleni ja keskusteltaisiin siitä rauhassa ja rehellisesti. Kuulostaa siltä että suhteen rajat ei ole molemmille selvillä, suhde näyttää olevan sinulle 100% sessiosuhde ja hän näyttää elättävän toivoa jostain muustakin.
Mutta voihan se olla niinkin että hän vaan nauttii hellimisestä. Minäkin nautin, enkä sen vuoksi olisi halunnut seurustella tai mennä naimisiin jokaisen suutelemani miehen kanssa!
Se "ratkaisu" että Masterina julmasti käskisit häntä lopettamaan tuollaiset touhut kuulostaa minusta enemmän subia kiihottavalta vaihtoehdolta. Masokistisubi yleensä nauttii kun häneltä kielletään se mitä hän eniten haluaa. Veikkaisin (omat subireaktioni tuntien) että hän silloin vaan rakastuisi tuplasti syvemmin. :)
-
Joskus voi olla niinkin, että toinen haluaa suhteesta enemmän kuin toinen ja pyrkii paitsi näyttämään sen myös ajattelemaan vähän itsepäisesti, että kyllä se toinen kohta pehmiää..
Itseä kyseinen tilanne ahdistaisi, ja menisi omalla kohdallani jo (epätoivotun, huom!) seksuaalisen häirinnän puolelle. Kokemusta on. Eli suorasanaisuutta peliin, ja jos homma jatkuu toisen mielestä vähän väärin, niin siitä pitää vaan tehdä omat johtopäätöksensä.
Jokainen suhde on toki omanlaisensa, kaikkeen ei ole vain yhtä oikeaa vastausta.
-
Mielestäni hellyys kuuluu kaikkiin ihmissuhteisiin, ellei sitten kyseessä ole joku pano-porttikongissa-neljän-aikaan-aamuyöstä-kun-muutakaan-en-saanut-ja-panetti -tyylinen viritelmä. Kosketus kertoo, että välittää toisesta, ja haluaa itsekin tulla kosketetuksi. Ehkäpä olet sitoutumiskammoinen, ja asiasta kannattaisi ihan rehellisesti keskustella. Jos mielestäsi kumppanisi ei ole Se Oikea, ja hänen kosketuksensa ahdistaa, niin ehkäpä kannattaa miettiä, onko suhde oikeanlainen tai edes tarpeellinen. Pahinta on, jos annat toisen rakastua sinuun, ja sitten vasta kerrot tästä kammostasi.
*muistelee* paras kosketus oli mielestäni siltikin alistavan osapuolen raukea syli rankan session jälkeen, kun itketti kovasti.
-
Mielestäni hellyys kuuluu kaikkiin ihmissuhteisiin, ellei sitten kyseessä ole joku pano-porttikongissa-neljän-aikaan-aamuyöstä-kun-muutakaan-en-saanut-ja-panetti -tyylinen viritelmä. Kosketus kertoo, että välittää toisesta, ja haluaa itsekin tulla kosketetuksi.
Varmaan jonkinlaista kulttuurihommaakin tuossa. Tai ainakin vaikuttaa siltä ettei suomalaiset ole niitä jotka ekana menevät halailemaan ja suukottelemaan ja kovin lähelle muutenkaan toisia. Joskus kuullut mainittavan kulttuurireviiristä, joka suomalaisella voisi olla esim. 5 metriä ja vaikka italiaanolla 5 cm. Kuullosti ainakin uskottavalta oppineen geneetikon suusta sanottuna.
Sitten vielä jokin äärimmäinen sairaus, kuten autismi. Jotkut heistä eivät siedä ollenkaan kosketusta tai erittäin valikoivasti. Autismin sukuisissa neurologisissa sairauksissa taitaa olla usein tuota sisäänpäin kääntyneisyyttä ja kosketukset saatetaan kokea hyvin rankkoina..en nyt tietenkään väitä, että kaikki jotka pelkää hellyyttä ja kosketusta oisi jotenkin sairaita, mutta tulipahan mieleen tuollain yleisesti.
Syli on kyllä lapsen kanssa ollut parasta rauhoituslääkettä, mikäli toinen ollut sen verran rauhoittunut, että ymmärtää jotain ja pahin raivo laantunut :o :))
-
Hellyys tuntuu äärimmäisen epämiellyttävältä silloin, kun tietää, että se tarkoittaa toiselle jotain ihan muuta. Se, että sitä on jossain sellaisessa suhteessa, jossa se ei kiusaa, on upeaa, mutta tuossa tapauksessa se menee väärään osoitteeseen.
-
Itseä kyseinen tilanne ahdistaisi, ja menisi omalla kohdallani jo (epätoivotun, huom!) seksuaalisen häirinnän puolelle. Kokemusta on. Eli suorasanaisuutta peliin, ja jos homma jatkuu toisen mielestä vähän väärin, niin siitä pitää vaan tehdä omat johtopäätöksensä.
Samaa mieltä. Selvästikin suhteen osapuolet hakevat nyt suhteelta eri asioita, eikä suhde toimi siltä osin. Itse lopettaisin suhteen tuossa vaiheessa. Jos joku on sinuun ihastunut, niin ei se asia puhumalla parane, ihastuneisuuttaan kun ei voi lopettaa kuin napista painamalla. Mitä pidemmälle jutun annat edetä, sitä raskaampaa siitä todellisuuden kohtaamisesta tulee sille ihastuneelle osapuolelle, se kun on edessä, ennemmin tai myöhemmin.
-
ei siinä muuten mitään, mutta olen asiasta maininnut selkeästi enkä kierellen ja sanonut miltein suoraan päin naamaa julmasti etten ole kiinostunut hönestä. Silti hän elättelee toiveessa, että bjos minä kuitenkin...Haen hänestä ennemminkin bdsm-seuraa ja kaveria.
-
Ikävä tilanne. Tunnistan asetelman. Jotkut ihmiset eivät ihastumisessaan osaa ottaa vastaan minkäänlaista järkipuhetta, vaan toiveajattelu jää elämään. Tuollaista esiintyy kaiketi ihan kaikenlaisissa suhteissa (hetero/homo, kinky/vanilja).
Onkohan sinulla muuta mahdollisuutta kuin irrottautua hänestä?
-
Julmin vaihtoehto on etsii pian joku jonka kaa synkkais halutulla tasolla ja pläjäyttää päin naamaa...en tiedä vaan onko se kovinkaan mahdollista. Ideoit otetaan toki vastaan joko täältä tai viesteiltä
-
Ole aikuinen ihminen ja sano suoraan mikä tilanne on omalta osaltasi. Julmaa on valehdella ja leikkiä ihmisillä.Vai antaako se egolle pönkitystä kun itsellä ei ole romanttisia tunteita ja toisella on?
-
no kun olen mielestäni suoraan sanonut jo ainakin kolmesti face to face
-
Väännä rautalankamalli sitten. Ihastunut voi olla sokea,kuuro ja kehitellä tarinoita omassa päässään. Kokemusta on omasta mielikuvituksesta :/
-
eli hän ei osaa tu nnistaa metsää puilta..minusta tuossavaiheessa pieni etämatka toseen voisi selvittää molempien ajatuksia...
-
Julmin vaihtoehto on etsii pian joku jonka kaa synkkais halutulla tasolla ja pläjäyttää päin naamaa...en tiedä vaan onko se kovinkaan mahdollista. Ideoit otetaan toki vastaan joko täältä tai viesteiltä
Jos ahdistaa, lopeta suhde ennenkun hankit uutta seuraa. Asiat voi hoitaa aina antamalla toiselle henkilölle hänen ansaitsemansa kunnioituksen, tai sitten voi hoitaa asiat esittämälläsi tavalla paskamaisesti. Ihastunut ihminen ei aina tajua asioita vaikka miten suoraan sanoisi. Mielestäni on erittäin törkeää ensin hommata itselleen uutta ja parempaa seuraa toisen seläntakana, ja heittää se uusi suhde vanhan tyypin naamalle kun märkä rätti.
Jos olisit itse ihastunut, ja toinen sanoisi että haluaa kanssasi vain kaveruutta ja seksiä, lyön vaikka vetoa että sinun olisi vaikea lopettaa ihastumista seinään ja jatkaa kuten ennen. Sanoisit varmaan että ihan ok, mutta samalla toivoisit muuta. Yleensä jos haluaa vain seksisuhteen, kannattaa suhde lopettaa kun tuntuu että toiselle herää selvästi tunteita, joihin tietää että ei pysty koskaan vastaamaan.
Ihmissuhteet ovat vaikeita mutta yleensä kannattaa ajatella miten toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa, ja toimia sitten niin.
Kyseiselle henkilölle on muuten varmaan mukavaa, jos hän eksyy tälle foorumille ja tunnistaa sinut tai asuntosi kuvistasi ja sen jälkeen lukee tämän ketjun.
-
Queena puhuu asiaa - noinhan se menee silloin kun arvostetaan toista - ei ihmisillä pidä leikitellä.
-
eli lopetan kaveeraamasta vai? Jos sanon suoraan, keskustelen aiheesta ja teen selväksi muutenkin etten hae seurustelua niin mitä muuta voin sitten tehdä ilman, että sanon kokonaan, että en halua olla hänen kanssaan tekemisissä?
-
eli lopetan kaveeraamasta vai? Jos sanon suoraan, keskustelen aiheesta ja teen selväksi muutenkin etten hae seurustelua niin mitä muuta voin sitten tehdä ilman, että sanon kokonaan, että en halua olla hänen kanssaan tekemisissä?
Nimenomaan, jos kaveeraus sinun maailmassasi sisältää myös seksin ja bdsm touhut. Jos jatkaa kaveeraamista ja seksiä henkilön kanssa joka on pahasti ihastunut, siitä tulee aiheutumaan vain pahaa mieltä molemmille. Eipä toi kovin toimivalta vaikuta sun kuvauksen perusteella, niin mitä järkeä jatkaa kun kumpikaan ei ole tyytyväinen.
Ystäviä voitte varmasti hyvin olla jatkossakin, kun suhteesta on kulunut aikaa ja ihastuminenkin mahdollisesti laantunut.
-
ah okei...toi selkeytti asioita kyl sit
-
Eikö sitä voi olla suhteessa vaikka toinen olisikin ihastunut? Kunhan käytös vaan saadaan viilattua miellyttäväksi. Mä luulen että kysyjää kiusaa enemmän visio siitä, että kaveri yrittää taluttaa hänet maistraattiin, kuin varsinainen tunteiden olemassaolo?
Kummia nuo käsitykset että ollaan joko tai...
-
En ole parisuhde-terapeutti... onnex. Mutta jos ajatuksen saa foorumiin heittää, ilman sitä ammatti-nimikettä. Ei ole kahta samanlaista suhdetta, mun mielestä kaksi aikuista ihmistä tekee suhteesta sellaisen että se toimii heidän kesken. Mitä naapureilla on... se ei toimi meillä mahdollisesti periaate. Myrskyn jälkeen on poutasää fiilis, tai ainakin tyyntä. >:D
:love:
-
Eikö sitä voi olla suhteessa vaikka toinen olisikin ihastunut? Kunhan käytös vaan saadaan viilattua miellyttäväksi. Mä luulen että kysyjää kiusaa enemmän visio siitä, että kaveri yrittää taluttaa hänet maistraattiin, kuin varsinainen tunteiden olemassaolo?
Kummia nuo käsitykset että ollaan joko tai...
Mielestäni käsitys ei ole kummallinen. Tottakai kukin tekee miten haluaa. Itseäni häiritsisi tietää että ihminen kenen kanssa haluan vaikka vain panna on ihastunut minuun ja toivoo muuta. Toki jollekkin asia voi olla eri, ja riittää kun toinen osapuoli käyttäytyy halutulla tavalla.
Nyt kuitenkin aloittajan ongelmana oli se että suoraan puhuminen ei auta, eikä käytös ole kohdallaan puheista huolimatta.
-
Suoraan puhuminen on oma taitolajinsa joidenkin ihmisten kanssa. Joidenkin kohdalla se riittää kun kerran sanoo suoraan että tämä meni rajojeni yli ja oli epämiellyttävää.
Jos nuo yrittävät uudemman kerran ylittää samaa rajaa, jos siinnä vaiheessa vaan jatkaa samalla tavalla ja sanoo että ei ollut kivaa, eikä aseta mitään selkeää seurausta toiselle jos käytös jatkuu. Niin voi melkeen olla varma siitä että käytös jatkuu.
Siinnä vaiheessa pitää usein sanoa esim että jos yrität vielä niin en enää halua olla missään tekemisissä. Jos sekään ei auta niin voi laittaa hyvissä mielin välit sellaisinaan kokonaan poikki, kun tietää varmaksi että kumpikaan ei voi toiselle antaa tai toiselta saada sitä mitä haluaa. :)
-
Itselläni on tapana suukotella ja helliäkin ihan siinä missä puren ja piiskaan...se vain on minun tapani tehdä noitakin juttuja. En käytä itse siis hellyyttä minään palkintona...näen sen vain osana sitä mitä teen. Samoin se on ehtymätön luonnonvara jonka pihtailussa en näe pointtia. Myönnän kyllä että pehmeämpien otteiden määrä kasvaa jos kyseessä on enemmän kuin satunnainen tuttavuus. Aisti-ihmisenä hypistelen mieluusti...no, sanotaan nyt vaikka mitä ::) Tuleepa siinä selväksi sekin kosketuskemioiden laatu ja taso vaikkei se tietoinen analyysi olekaan. Epäilemättä jompikumpi ja joskus molemmat ääripääni ovat useimmille (ns. normi-ihmisille) liikaa tai ei-toivottuja juttuja...mistäpä tuonkin tietää kokeilematta.
Se missä kohtaa tilanne vaikuttaa tai muuttuu sellaiseksi että jompikumpi on ihastunut ja toinen ei onkin sitten sellainen mikä pitää miettiä ensin itse ja tarvittaessa avata suunsa aiheesta. Sinällään itselleni ei ole ongelma jos joku ei pidä puremisesta, en sitten pure. Ja jos se helläily ällöttää niin tulee piiskaa >:D Ja jos sekin ällöttää niin lie parempi siirtyä kahville ja pysyä rupatteluasteella :)
-
Minusta pitäisi puhua tarkasti, ennen kuin on session sessiotakaan koettu, siitä mitä osapuolet haluavat suhteelta. Puhua tarkasti, rehellisesti ja avoimesti. Asioiden oikeilla nimillä. Jos toinen hakee vain sessiosuhdetta, ja toinen hakee jotain enemmän, on soppa valmis. Ja siinä voi käydä todella pahasti, jos asiat menevät liian pitkälle.
Jos lähtökohdat on kohdillaan ja osapuolten välit selvät, niin en näe hellyydessä mitään väärää. Sillä voi luoda sietämätöntä kontrastia esim. pitkän piiskauksen aikana. Ensin kipua, paljon kipua. Sen jälkeen hellä kosketus iholle. Siinä ei hermosoluraukat tiedä, notta miten päin olla (been there, done that... ). :)
-
Ennakkoon? Pitääpä joskus kokeilla...tosielämässä tuppaa usein menemään niin että jutustellaan ja tehdään vähän muutakin ja siitä tulee sitten mitä tulee...välttämättä ei ihan kaavakkeet täyttämällä ja yhteistuuminkaan kaikki mene ihan kaavaillusti...
Tietenkin tuo on hyvä tietää mitä ollaan hakemassa parhaassa tapauksessa. Pitäisi vain muistaa että rakkaudellakin on monia tasoja ja aina ei olla samalla tasanteella. Silloin voi olla syytä etsiytyä hakemaansa seuraan ihan hyvillä mielin.
-
Ihan yleisestiottaen sanoisin senkin että kaikenlaisissa ihmissuhteissa "win-win" neuvottelutaidot on ongelmatilanteissa tärkeitä.
Joillaan ihmisillä on tapana asettautua ongelmatilanteissa defaulttina heti sinne "loose" asemaan ja antaa toisen "voittaa" aina, ajatellen että jos avautuisi ja panisi kunnolla vastaan niin suhde katkeaa ja sitten häviää jokatapauksessa ja yrittää lähinnä passiivisesti saada toisesta irti senverran itseä miellyttäviä positiivisia asioita mitä toinen on oma-alotteisesti valmis antamaan. Ja laskelmoi kaiken aikaa ajatuksissaan kuinkapaljon paskaa jaksaa ottaa vastaan, että niillä muutamilla hyvillä asioilla vielä on merkitystä.
Toiset taas menee ongelmatilanteessa defaulttina sinne "win" asemaan ja ei suostu hievahtamaan sieltä ja väsyttää toista kunnes toinen suostuu tulemaan mukaan ja alistuu "loose" asemaansa. Taustalla ajattelu että jos ei peräänantamattomasti vaadi sitä mitä haluaa, niin ei lopulta saa yhtään mitään mitä haluaa. Ja sitä laskelmoi paljonko energiaa jaksaa kuluttaa siihen väsyttämiseen, että saa edes niitä muutamia hyviä hetkiä joista nauttii. Kuinka paljon turhautumista sietää.
"Loose-win" tai "win-loose", tuommoinen ajautuu usein ennemmin tai myöhemmin siihen että kumpikaan ei saa mitä haluaa molemminpuolisen turhautumisen pikkuhiljaa kasvaessa. Myös kompromissiksi tuota tilaa kutsutaan, "loose-loose". :)
"Win-win" neuvottelutaidot vaatii molemmilta osapuolilta empatiaa toista kohtaan ja sitä asennetta että sensijaan että kumpikaan yrittää saada ongelmatilanteessa tahtonsa läpi, molemmat lähtee siitä tavoitteesta liikkeelle että molempien pitää päästä syvällisemmin sisälle toisten ajatusmaailmaan ja tunteisiin kiinni, ajatella luovasti ja miettiä yhdessä joku kolmas vaihtoehto miten molemmat saa jotaan vielä parempaa kun mitä alunperin kumpikaan oli ehdottanut tai halunnut. Tuommoinen kolmas vaihtoehto ei koskaan ole ongelmatilanteen alussa itsestäänselvästi esillä vaan vaatii luovaa ajattelua. Aina sitä kolmatta vaihtoehtoa ei vaan ole, mutta on pohdiskelun arvoista miettiä onko molemmat edes yrittäneet etsiä sellaista, vai ollaanko vaan "win-loose" tasolle jääty pyörimään. :)
-
Tai sitten romanttinen Master.
Jos jonkun kanssa sessioi useamman kerran, niin tottakai siinä jokin tunne täytyy
mukana olla.
Oli se sitten, romantiikkaa, ihastumista tai rakastumista tai muuta vielä raskaanpaa.
Kyllähän se on muuten vain suoritus tai kuten ostettu sessio, missähän niitä myydään ?
Kumikana, on tunteeton sitä ei hellitä, eikä se tarvitse jälkihoitoa, ihmistä väistämättä luonnostaan mielestäni.