Kirjoittaja Aihe: Pohdiskelua feminismistä  (Luettu 18903 kertaa)

hwyl

Pohdiskelua feminismistä
« : 18.03.2021, 13:36 »
Hieman arvellen avaan tälläisen aiheen, kun se tunnetusti ympäri somea johtaa nykyään aikamoiseen sirkukseen ja ohipuhumiseen, mutta ehkäpä onnistuttaisiin olemaan maltillisia ja toisiamme kuuntelevia tässä ketjussa.

Pidän itseäni itsestäänselvästi feministinä - ja olen tehnyt näin jo hamoilta varhaisteinivuosiltani isosiskoni todella aikaansa edellä olleesta vaikutuksesta. Ja tunnustan myös, että minusta on melkoisen outoa, jos joku nykyhetken edes kohtuullisen arvoliberaali ihminen ei kutsu itseään feministiksi.

Ja kuitenkin tälläisiä ihmisiä on sangen runsaasti. Sitten jos kyselee heiltä, että kannattavatko naisten tasa-arvoa, naisten vapautta oman seksuaalisuutensa toteuttamiseen, naisten oikeutta ilman etukäteisiä esteitä pyrkiä toteuttamaan itseään kaikenlaisissa yhteiskunnallisissa rooleissa ja asemissa niin sitten lähes poikkeuksetta tulee myönteisiä vastauksia, että totta kai, mitä ihmettä nää edes kysyt itsestäänselvyyksiä. Ja näissä asioissahan on feminismin ydin - liikkeen joka lähti siitä historiallisesta tilanteesta, että naiset olivat käytännössä omaisuutta, ensin isänsä, sitten miehensä, eivätkä olleet esim. oikeushenkilöitä tai oikeutettuja yliopisto-opintoihin tai politiikkaan osallistumiseen, ja joiden seksuaalisuus oli raudanlujasti ja repressiivisesti kontrolloitua ja suorastaan häpäistyä.

Toki on äärimmäisiä tulkintoja, jotka ilmentävät suurin piirtein jotain käänteistä sovinismia, on ehkä epärealistista kaikkien keskimääräisten biologisten erojen kieltämistä (tai niiden epärealistista korostamista naisten hyväksi ja miesten vahingoksi), liian vainoharhaista patriarkaalisten rakenteiden näkemistä joka puolella jne. Mutta nämä ovat ihan vaan pintakuohua. Ollaan lähdetty tilanteesta, joka oli lähes orjuuteen verrattavissa ja feminismi on ollut loistava suuren emansipaation esitaistelija, jota ilman oltaisiin todella paljon takapajuisempia ja primitiivisempiä. Tämän lisäksi feminismi vapauttaessaan naiset, vapauttaa myös miehet vartijan ja kontrolloijan rooleistaan tasavertaisiksi kumppaneiksi, erilaisiksi mutta yhdenvertaisiksi.

BDSM-kontekstissa naisten vapautunut seksuaalisuus ja sen vapaa toteuttaminen esimerkiksi alistumisen kautta on täsmälleen yhteensopivaa feminismin ja sen pyrkimysten kanssa. Älköön mikään ulkopuolinen taho asettako esteitä oman seksuaalisuuden toteuttamiselle konsensuaalisuuden ja molemminpuolisen kunnioituksen hengessä. Mitä vapaaehtoisesti omaksi ja toistemme nautinnoksi ja tyydytykseksi teemme, on täysin hyväksyttävää. Voimme leikkiä tabuilla ja kielletyillä asioilla, voimme alistaa ja alistua, nöyryyttää ja nöyrtyä, eikä feminismissä mikään kiellä tai estä tätä.

PuolivilliNaaras

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 338
  • I have seen it all
  • Galleria
Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #1 : 18.03.2021, 14:05 »
Feminismillä tarkoitetaan yhtä monta erilaista ideologiaa, kuin on ihmisiä jotka sitä sanaa käyttävät. Jos joku ei halua sotkea lusikkaansa soppaan eikä identifioidu feministiksi, sallittakoon se. Saahan sitä toki ihmetellä.

stoge

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2963
  • Väkivalta kuuluu makuuhuoneeseen
  • Galleria
Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #2 : 18.03.2021, 14:12 »
Feminismin terminologinen ongelma on juurikin tuo, että kattotermin alle mahtuu niin paljon asioita, että feministiksi itsensä kutsuminen, ei määrittele kovinkaan paljon.

Periaatteessahan asia on sama, jos joku kutsuisi itseään pervoksi, määrittelemättä mitä se tarkoittaa.

Itse esimerkiksi olen helposti ensimmäisten feminismin aaltojen mukaan feministi, kannatan naisten tasa-arvoa ja ihmisten yhteiskunnallista tasavertaisuutta. Joistakin asioista, jotka monet nykypäivänä kirjaavat feminismin alle, olen monestakin eri mieltä.


hwyl

Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #3 : 18.03.2021, 14:28 »
No, miten sen nyt sanoisi, kuitenkin on aika selvästi löydettävissä se täysin terve ja hyväksyttävä ydin sieltä. Itse yhdistän feminismin aika itsestäänselvästi naisten emansipaatioon siitä lähes orjuuden kaltaisesta tilasta, missä ovat ihan käytännössä vielä lähihistoriassa olleet. Tietysti oma perspektiivini nimenomaan on historiallinen - historia oli pääaineeni yliopistossa, pitkien näköalojen kautta nykyhetki saa parhaan valaistuksensa. Mutta anyway, korvaan jotenkin särähtää se, kun joku sanoo, ettei ole feministi, tulee heti käsitys siitä, ettei siis kannata tasa-arvoa. Ihan helppoahan se olisi sitten tarkentaa, että on kyllä feministi, mutta ettei hyväksy jotain ääritulkintoja. Ja siis puhutaan tosiaan ehkä somessa näkyvistä mutta kuitenkin sangen marginaalisista tulkinnoista.

PuolivilliNaaras

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 338
  • I have seen it all
  • Galleria
Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #4 : 18.03.2021, 14:33 »
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?

OrjaKuiskaaja

  • Vieras
Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #5 : 18.03.2021, 14:44 »
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?

Vain itselleen, kuten superheteroketjussa nähtiin.

SaRu

Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #6 : 18.03.2021, 14:52 »
Mä en voi olla feministi ku minult kiellettiin se.

Mut rehellisesti sanottuna jo sanat feminismi ja feministi saa aikaan hylkyreaktion.
Ne pahimmat aiheesta vöyhääjät on saaneet aikaan sen, että feminismi on mulle kirosana ja pyrin pysymään aiheesta kaukana, vaikka välillä akuutti utel.. tiedonhalu nostaa päätään ja on pakko salaa kurkistella ja lukea ja yrittää ymmärtää...

Index

  • Vieras
Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #7 : 18.03.2021, 15:02 »
Monet ideologiat olisi lähellä täydellistä - ilman niiden kannattajia, joihin aina mahtuu tietty osuus typeryksiä.

Näin someaikana ideologiat näyttäytyvät yleensä niiden fanaattisimpina kannattajina. Se hämää.

hwyl

Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #8 : 18.03.2021, 15:11 »
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?

No, se että naiset (ja miehet) voivat täysin vapaasti määritellä itsensä on ihan puhdasta feminismiä. Aiemmin, ennen emansipaatiota, etenkään naisilla ei tätä vapautta ollut, etenkään seksuaalisuutensa ja oman henkilönsä suhteen. Eli toki määritellä itsensä vapaasti anti-feministiksi tai ei-feministiksi ja haluta tätä vapaan määrittelyn oikeutta kaikille yksilöille, on täysin feminismin mukaista.

hwyl

Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #9 : 18.03.2021, 15:16 »
Mä en voi olla feministi ku minult kiellettiin se.

Mut rehellisesti sanottuna jo sanat feminismi ja feministi saa aikaan hylkyreaktion.
Ne pahimmat aiheesta vöyhääjät on saaneet aikaan sen, että feminismi on mulle kirosana ja pyrin pysymään aiheesta kaukana, vaikka välillä akuutti utel.. tiedonhalu nostaa päätään ja on pakko salaa kurkistella ja lukea ja yrittää ymmärtää...

No, tiedonhalussa tuskin on mitään pahaa - sitä ymmärtämistä voisi lähteä yrittämään vaikkapa 1800-luvun länsimaisen naisen asemasta, joka siis käytännössä tarkoitti ei-vapaaehtoista omaisuutena olemista. Ei ollut mahdollisuutta saada korkeampaa koulutusta, ei ollut oikeuslaitoksen silmissä itsenäinen, aikuinen yksilö, raiskaustuomioiden historiallinen perusta oli omaisuuden vahingoittamisessa, joten ei tietenkään voinut olla avioliiton sisäistä raiskausta - ei voi tuomita oman omaisuutensa rikkomisesta. Ja sekä nämä rakenteet että niiden sisältämät asenteet jatkuivat hyvin pitkälle 1900-luvun jälkipuoliskolle asti. Feminismi syntyi ideologiana taistelemaan tätä epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää vastaan. Ja tietysti on tullut ylilyöntejä ja typeryyksiä, mutta on jotenkin omituista, että nämä leimaisivat feminismiä, eikä se sankarillinen, aluksi täysin toivottomalta vaikuttanut taistelu järkyttäviä epäoikeudenmukaisuuksia vastaan.

OrjaKuiskaaja

  • Vieras
Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #10 : 18.03.2021, 15:34 »
Eikö se nyt ole sovinismin huipentuma mennä miehenä kertomaan naisille, mitä feminismi on?

an_emi

  • Vieras
Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #11 : 18.03.2021, 15:36 »
Minä haluaisin vain, että minut nähdään ensisijaisesti ihmisenä eikä välttämättä sukupuoleni edustajana. Mie haluaisin kovasti, että voisin olla ystäviä miesten kanssa ilman, että minusta tuntuisi, että lähetän ristiriitaisia viestejä ja tarvitsisi miettiä, saattaisiko jokin ystävämies alkaa joskus kopeloimaan. Kyllä, nämä ovat MINUN pelkojani, mutta tuskin olen niiden kanssa yksin. Mie haluisin myös, että miun mielipidettä kuunnellaan heti eikä vasta sitten, kun joku mieskollega sanoo täysin saman asian.

Tää on miulle feminismiä.

hwyl

Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #12 : 18.03.2021, 15:41 »
Eikö se nyt ole sovinismin huipentuma mennä miehenä kertomaan naisille, mitä feminismi on?

Varmaan tietyssä mielessä - mutta toisaalta olen liberaali, myös feminismissä, individualisti. Ryhmä-identiteetit eivät minua kauheasti kiinnosta tai liikuta. Tämä on tietysti eräiden (pohjimmiltaan sangen marginaalisten) feminismin tulkintojen vastaista, etenkin sellaisten, jotka aika helposti edustavat jonkinlaista käänteistä sovinismia. Eli etuoikeuttavat tietyn (lähinnä myyttisen) naiseuden tietyn (lähinnä myyttisen) maskuliinisuuden edelle. Tämä ei erityisesti kiinnosta minua.

Snadistisadisti

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1506
  • TrueMaster and proud of it!
  • Galleria
Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #13 : 18.03.2021, 16:39 »
Luulin, että feministit kannattavat itsemäärittelyoikeutta. Eikö?

No, se että naiset (ja miehet) voivat täysin vapaasti määritellä itsensä on ihan puhdasta feminismiä. Aiemmin, ennen emansipaatiota, etenkään naisilla ei tätä vapautta ollut, etenkään seksuaalisuutensa ja oman henkilönsä suhteen.
Jaa miehilläkö oli? Mietippä nyt edes vähän tätäkin älynväläystä.

Nykyfeminismin keskeisiä ongelmia on, että naiset maalataan jatkuvasti avuttomiksi uhreiksi. Jokaisen syvällisesti historiaan perehtyneen pitäisi kyetä näkemään historiaa aikalaisten, ei nykypäivän näkökulmasta. Vain reilut sata vuotta sitten elämä täälläkin oli jatkuvaa taistelua selviytymisestä, jossa molempien sukupuolten panos oli elintärkeä. Kukaan ei olisi selvinnyt, jos puolet väestöstä olisi alistettu toisen puolen ovimatoiksi. Naiset eivät ole, eivätkä ole koskaan olleet, avuton, kyvytön, äänetön ja merkityksetön elementti yhteiskunnissa.

Apollyon

  • Bizarre Club
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 651
  • Galleria
Vs: Pohdiskelua feminismistä
« Vastaus #14 : 18.03.2021, 16:57 »
Tätä aihettahan on puitu baarissa aika tiuhaan, usein huonoin tuloksin. Hwylin aloitus oli mielestäni hyvin kirjoitettu ja tiukkaa asiaa, mutta tavallaan jäin hieman kaipaamaan jotain suuntaa tälle langalle. Ehkä niin, että mikä on se vinkkeli, josta BDSM:ää ja feminismiä halutaan tarkastella?

Minusta on aika yleisesti tunnustettu seikka, ettei feminismin laajakirjoisessa tasa-arvoajatuksessa ole mitään perustavanlaatuisesti yhteensovittamatonta BDSM:n harjoittamisen kanssa, oli kyseessä sitten pikkuistelu, pieni läpsyttely tai laajempi TPE-meininki. Kunhan kyseessä on konsensuaalinen juttu.

Moni tuntuu loukkaantuvan tai kokevan uhkaavana feminismin normeja kritisoivan katsannon, jossa perinteiset sukupuoliroolit kyseenalaistetaan siltä osin, että niitä ei pidetä biologisina välttämättömyyksinä, vaan kulttuurin kautta "rakennettuina" juttuina. Kriittisenä aatesuuntana feminismille on mielestäni tyypillistä ja sopivaa ottaa toisinaan kärkkäitäkin äänenpainoja: yhteiskunnallinen tai yhteisöllinen kehitys ei yleensä ole kivutonta, eikä epäkohdista huomauttaminen helppoa olkoonkin, ettei tavoite ole tuottaa kenellekään tuskaa muutosta hakiessa.

Näkisin, että iso ongelma on siinä, että moni kokee tällaisen luonnollisuuden kyseenalaistamisen hyökkäyksenä omaa olemisen tapaa kohtaan ilmeisen herkästi, sillä nähdäkseni täällä usein näkee omaa viiteryhmää koskevien kritiikkien herättävän varsin kärkkäitä äänenpainoja. Esimerkiksi dominoivat miehet helposti loukkaantuvat kun puhutaan cismiesten väärinkäytöksistä, vaikkeivät itse olisi mihinkään tällaiseen syyllistyneetkään. Toisaalta transfobiasta puhuttaessa moni cissukupuolinen tuntuu loukkaantuvan siitä, etteivät kaikki hyväksy miehuuden tai naiseuden rajaamista niille, jotka ovat syntyneet peniksen tai vaginan kanssa. Äänenpainot ovat helposti kärkkäitä ja vuoropuhelu jää piikittelyn varjoon. Se on melkoisen suuri ongelma, jossa jokaisella keskustelijalla on vastuu.

Minä näkisin nykyfeminismin keskeisenä argumenttina tämän:

Miehen ja naisen perinteisissä rooleissa ja tavoissa tuoda oma sukupuoli esiin ei ole mitään pyhää tai pakollista, vaan kulttuuria voisi ihan hyvin muuttaa sallimaan laajemman itseilmaisun. Jos joku haluaa toteuttaa itseään normista poiketen, ei sitä pitäisi estää ilman painavia syitä ja myös tällöin ihmisellä on täysi oikeus olla ja elää yhteiskunnassa.

--

Toisaalta kriittisenä aatesuuntana feminismin kautta usein myös nostetaan keskusteluun valta ja vallankäyttö, joka on omiaan nostattamaan tunteita, koska BDSM:ssä aika usein (yllätys yllätys) leikitellään vallalla, valta-asemilla ja vallankäytöllä ja koska asia on tärkeä, niin tunteet kuohahtaa aika äkkiä.

Itse näkisin, että tällainen kriittinen (siis tarkka ja hieman epäileväinen) tarkastelu on paikallaan, sillä valta on nähdäkseni vain harvoin "näkyvää". Yleensä valta ja sen käyttö kätketään tapakulttuuriin, normeihin ja yhteisön hyväksyntään, jolloin esimerkiksi se, jonka tapa panna tai olla panematta ei sovi yleisesti tunnustettuihin muotteihin, menettää samalla yhteisön tuen ja turvan. Tämä on sitä vallankäyttöä, joka sukupuolivähemmistöt, me kinkyt mukaanlukien, ovat kohdanneet ihan älyttömän kauan. Vallankäyttönä voi pitää esimerkiksi myös sitä, kun joku haluaa rajata vaikkapa sanan "avioliitto" koskemaan vain heteroliittoja, sillä käyttämällä muista liitoista vaihtoehtoisia termejä tullaan luoneeksi asetelma, jossa se perinteinen perheen ydin, eli avioliitto, rajataan vain tietyllä tavalla rakastaville. Vaikka laki antaisi minkälaisen suojan sille toiselle vaihtoehdolle, on sanoissa aika paljon voimaa. Sen tietänevät kaikki, joita joku itselle tärkeä ihminen on joskus loukannut syvästi, ja siksi muun väittäminen tuntuu usein epärehelliseltä.

Onko feminismillä sitten vastaus kaikkeen? No ei tietenkään. Sehän on laaja-alaisesti tasa-arvoa ajava aate, eikä mitään yliluonnollista. Eikä feminismiys tee kenestäkään mitenkään erityisen pyhää tai hyvää ihmistä, voi ihan hyvin olla feministi (kuten allekirjoittanut) ja silti täysi mulkvisti (kuten allekirjoittanut koittaa olla olematta).

Kuten muut jo kirjoittivat, aatteesta kuin aatteesta löytyy ääriversioita, joita on vaikea sovittaa yhteen oman maailmankuvan kanssa. Feminismin perusajatusta on minusta vaikea pitää huonona, vaikka tasa-arvoisuus onkin pois niiltä, jotka nyt saavat vähän enemmän kuin muut (kuten allekirjoittanut).

Oma kysymykseni onkin, että voisiko olla mahdollista puhua vaikkapa vallankäytön ongelmista menemättä henkilöön?

Haluan uskoa, että on.