BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: -katy- - 22.09.2013, 00:13
-
Lainaan toisesta ketjusta kommentin,joka sopii mielestäni tähän aiheeseen. Äänestyksessä on käytettävissä 4 ääntä,jotta hajonta ei olisi aivan suuri ja voisi jotain viitteitä olla nähtävissä mielipiteistä.
Olen aihetta miettinyt jo aika kauan aikaa sitten, mutta nyt sai kimmokkeen tämmöiseen kyselyyn. Pakko ei ole osallistua C:-)
Vastakkain törmäsin, omasta mielestäni yhteen merkillseen nykyajan mukanaan tuomaan arvon. Törmäsin nimttäin tapaukseen jossa kaksi ihmistä kohtasi toisensa. Homma kaatui siihen kun toinen ei suostunut pitämään, harvoja näkemisiä lukuunottamatta, yhteyttä toiseen kuin ja vain tekstiviestein tai fb:in kautta. Toinen taas konservatiivi puoli halusi yhteydet joko soittamalla tai näkemällä. Ei tekstiviestein, perusteena 90%viestinnästä jää pois virtuaalivälinein. Virtuaalimaailman käyttäjän mielestä vielä, toinen on se jonka kuuluu olla aktiivisempi..hän lähinnä vastailee. Jotain tässä on pielessä minusta. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä..siihen en ota kantaa!! Kumpikin kun vielä haluaa pitää yhteyttä...sekin merkillisyys...
-
Mikä hemmetti on virtuaalisuhde? Jos ei ole livekontaktia ei ole suhdetta.
Näin mun elämässäni.
Ja noista vaihtoehdoista... hei mietis nyt!
(henk. koht. ajatuksia, ei ylläpidon)
-
Mikä hemmetti on virtuaalisuhde? Jos ei ole livekontaktia ei ole suhdetta.
Näin mun elämässäni.
Ja noista vaihtoehdoista... hei mietis nyt!
Laitoin siis tälläisen äänestyksen ja kieltämättä vaihtoehdot ovat vähän lonkaltaheitettyjä,mutta lainaamani kommentin pohjilta ynnä omien mietintöjen ja nykymaailman meininkejä seuraillessa..Ajattelin, että voisi vaikka miettiä porukalla.
Olkoonkin ettei mikään "yhtä köyttä"-yhdistys ollakaan-
Itselläni ei ole virtuaalisuhteita,jos nyt siis tosiaan minuun jotenkin viittasit- :)
-
En viitannut sinuun vaan aloittamaasi aiheeseen.
Olen paljon netissä mutta kaikki suhteet ovat livesuhteita, menneet, olevat ja tulevat. Vaihtoehdot mitä laitoit ovat jo valmiiksi asenteellisia ja kantaaottavia.
-
Vaihtoehdot mitä laitoit ovat jo valmiiksi asenteellisia ja kantaaottavia.
Vai niin-no itse laittaisin mieluiten kirjeitä ja kortteja omin käsin rustattuna ymv.-vaan ei ole aikaa eikä voimia-ehkäpä näet asenteellisuutta joistain syistä,joita ei voi tietää, kun en tunne sinua ja päinvastoin. Hellitä vähän tuon hallinnanhalusi kanssa :)
..harmi kun tää topikki alkoi näin, mutta ehkä silläkin on jokin oma "message"-do not know-
-
Tuo aloitus kommentti on minulta lähtöisin. Siksi on pakko kommentoida ja ilmeisesti selventää hiukan. Virtuaali suhteella tarkoitan sitä että, on toisilleen tuttuja ihmisiä (esm. kaksi, kolme) Yhteyttä pidetään yllä, tekstiviestein että netin kautta kirjoitellen pää-asiassa. Mielestäni netti on kyllä tekstiviestien kanssa, ihan hyvä täydentäjä yhteydenpidoissa. Jos ne taas pääsevät hallitsevaan asemaan ja mopo karkaa ns. käsistä niiden käytön suhteen. Muuttuvat lähes ainoiksi yhteydenpito keinoiksi tuttuihin. Suhde muutuu virtuaalisuhteeksi hyvin nopeasti. Tästä suhteesta jää pois kaikki se kehonkieli, äänenpainot, äänen kuuleminen...eli ainakin 90% viestinnästä. Lisänä on vielä mahdollisuus tulla hyvinkin väärinymmäryksiä. Juuri tuon ison osan viestinnän puutumisen takia. Itse seurustelen mieluumin aina ihan oikean ihmisen kansssa. Puhelimessa tai livessä. Mielestäni mikään tekninen vempele ei korvaa aitoa kontaktia. On kovin helpoa tuudittautua illuusioon suuresta ja aktiivisesta sosiaalisesta elämästä tämän "virtuaalimaailman" avulla. Vaan mikä on totuus? ::) Mutta, tässäkin asiassa! Mikä on oikein kenestäkin, se on erijuttu. Mikä sopii yhdellle, ei sovi toiselle. :) Pikkuhiljaa lähestyy meitä taas tuo Joulukin...Siinä joulun tienoissa on hyvä paikka kiinittää hiukka huomioita siihen kuinka paljon jo me ihmiset seurustelemme esm. kännyköiden kanssa. Moni entinen, hyvän joulun toivottaja on vaihtanut soiton tai kortin sijaan, tekstiviestiin. Se on helppo, halpa, nopea, eikä tarvitse keskustella ;)
Uskon että, Koonkin kommentit olisivat pehmeämpiä kuin miltä vaikuttavat...Jos vaan olisi se kokopaketti viestinnässä käytössä :)
-
Mielikuvitussuhteet on kaikkein parhaimmat.
-
Siinähän niitä väärinkäsityksiä tulee kun sanat sanovat yhtä ja katse sekä eleet toista.
Jos lukee vain sanoja ja päättelee niiden perusteella mistä on kyse, harvemmin menee pieleen. Kunhan vain omaa normaalin (määrittele sana normaali :o ) sisälukutaidon. Minkä tosin olen huomannut olevan jonkinlainen harvinaisuus ihmisten keskuudessa.
-
Siinähän niitä väärinkäsityksiä tulee kun sanat sanovat yhtä ja katse sekä eleet toista.
Jos lukee vain sanoja ja päättelee niiden perusteella mistä on kyse, harvemmin menee pieleen. Kunhan vain omaa normaalin (määrittele sana normaali :o ) sisälukutaidon. Minkä tosin olen huomannut olevan jonkinlainen harvinaisuus ihmisten keskuudessa.
Pelkillä kirjoitetuilla sanoilla ilmaistaen, on vaara...Pilkku ja sen paikka saa suhteetoman merkityksen ;) Minä taas, ehkä turhankin sosiaalisena luonteena. Asioin aina mieluumin niin että, kuulen vähintään äänenpainot ja sävyt ::) Puhelimessakin kuultu nauru tai itku, on tyystin erinlainen aistittava kuin hymiö viestissä::) :) :) :) ;) ;D ;D
-
Riippuu kai, mitä "suhteella" tarkoitetaan. Jos on kyseessä seurustelusuhde, niin sitten on luultavasti viisainta tavata edes joskus livenä, ettei tule vahingossa seurusteltua pelkän huijarin kanssa. Toki joitakin se mahdollisuus ei lainkaan kiinnosta, että netti-ihastus (tai kirjekaveri-ihastus) onkin todellisuudessa jotain aivan muuta kuin väittää. Heille riittää pelkkä illuusio täydellisestä kumppanista.
Netin tai perinteisen postin kautta voi monella eri tavalla kaveerata tai harrastaa seksiä, tapaamatta välttämättä koskaan kasvokkain. Eikä se aina edes haittaa kumpaakaan osapuolta, ettei koskaan tavata. Mieltymyksiä on niin erilaisia.
-
Ajattelin sitäkin, että kuinka tämä viestintä ja yhteydenpito on muuttunut vaikkapa 20 vuodessa-ja että onko kehitys ollut hyvään suuntaan. Tavallaan on tosi helppoa nyt olla tuntemattomiinkin ihmisiin yhteydessä,mutta onko todellisuudessa esimerkiksi ystävyyssuhteiden tai seurustelusuhteiden solmiminen helpottunut-
-
Heille riittää pelkkä illuusio täydellisestä kumppanista.
Netin tai perinteisen postin kautta voi monella eri tavalla kaveerata tai harrastaa seksiä, tapaamatta välttämättä koskaan kasvokkain. Eikä se aina edes haittaa kumpaakaan osapuolta, ettei koskaan tavata. Mieltymyksiä on niin erilaisia.
Eli kokolailla samantyyppistä kuin kaukaa jonkin idolin ihastelu ja haaveilu-kaukorakkaus.
Minä en tuomitse,enkä johdattele-pyrin vain miettimään ilmiöitä ja syitä asioille,omallakin kohdalla-joskus ei tullut mietittyä..
Sekin,että onko helpompi jäädä kotiin koneen äärelle raskaan työpäivän jälkeen kun moni asia hoituu klikkauksella-ainakin itsestä vähän näyttäisi siltä omalla kohdalla ja kuitenkin usein kasvokkain ihmisten tapaaminen piristää jostain ihme syystä enemmän kuin verkossa "tapaaminen".
Ehkä vain pitäisi sulkea kone ja lähteä haahuilemaan kylille :D
-
Minulla nämä sekoittuvat. Kun on etäisyyttä eikä aikaa tapaamiselle, suhde on virtuaalivaiheessa. On joku yhteys, joku suhde. Ja ennen tapaamista, lyhyempää tai pitempää, alkaa sessio virtuaalina. Keskusteluja, vaatimuksia pukeutumisesta, suunnitelman raottamista, kaikenlaista jännityksen nostoa subissa. Taas session jälkeiset kuviot ovat osin virtuaalin varassa, nekin vievät sen vajaan viikon. Näin vaikkapa muutaman tunnin tapaaminen laajenee puolentoista viikon jutuksi, jonka high light on itse sessio.
-
Itse en ole enää vuosiin jaksanut chateissa roikkua, silloin cityn kinky-baarin hyvinä aikoina (joskus 2004) tuli harrastettua ihan riittävästi kyseistä toimintaa.
Jos joku kiinnostaa itseäni, tähtään livetapaamiseen melko nopealla aikataululla. Jos palaset loksahtavat kohdilleen, sen jälkeen voi puolestani olla sekaisin tapaamisia, meilejä ja luurin käyttöä, joista se f2f tärkein.
-
Itse en ole enää vuosiin jaksanut chateissa roikkua, silloin cityn kinky-baarin hyvinä aikoina (joskus 2004) tuli harrastettua ihan riittävästi kyseistä toimintaa.
Jos joku kiinnostaa itseäni, tähtään livetapaamiseen melko nopealla aikataululla. Jos palaset loksahtavat kohdilleen, sen jälkeen voi puolestani olla sekaisin tapaamisia, meilejä ja luurin käyttöä, joista se f2f tärkein.
Tää on sitten taas toinen ääripää, että äkkiä livetapaamiseen. Et ei voi edes odottaa 5-6 mailin vaihtoa, koska siellä toisessa päässä saattaa olla jopa oikea ihminen. Ymmärrän kyllä kutkutuksen. Oon mäkin joskus sopinut nopeita tapaamisia, mutta yleensähän kun on muutaman mailin vaihtanut huomaa, ettei tommosta nulkkia/robottia viiti tavatakaan. EDIT: paitsi huvittelumielessä.
-
Itse en ole enää vuosiin jaksanut chateissa roikkua, silloin cityn kinky-baarin hyvinä aikoina (joskus 2004) tuli harrastettua ihan riittävästi kyseistä toimintaa.
Jos joku kiinnostaa itseäni, tähtään livetapaamiseen melko nopealla aikataululla. Jos palaset loksahtavat kohdilleen, sen jälkeen voi puolestani olla sekaisin tapaamisia, meilejä ja luurin käyttöä, joista se f2f tärkein.
Tää on sitten taas toinen ääripää, että äkkiä livetapaamiseen. Et ei voi edes odottaa 5-6 mailin vaihtoa, koska siellä toisessa päässä saattaa olla jopa oikea ihminen. Ymmärrän kyllä kutkutuksen. Oon mäkin joskus sopinut nopeita tapaamisia, mutta yleensähän kun on muutaman mailin vaihtanut huomaa, ettei tommosta nulkkia/robottia viiti tavatakaan. EDIT: paitsi huvittelumielessä.
Juuri siksi on kiva tavata nopeasti naamatusten, ettei tarvitse viestitellä robotin kanssa. Kun paras tapa paljastaa viestittelevä robotti on, että ehdottaa livetapaamista.
-
Ok. Olen sitten viestittelevä robotti.
-
Itse en ole enää vuosiin jaksanut chateissa roikkua, silloin cityn kinky-baarin hyvinä aikoina (joskus 2004) tuli harrastettua ihan riittävästi kyseistä toimintaa.
Jos joku kiinnostaa itseäni, tähtään livetapaamiseen melko nopealla aikataululla. Jos palaset loksahtavat kohdilleen, sen jälkeen voi puolestani olla sekaisin tapaamisia, meilejä ja luurin käyttöä, joista se f2f tärkein.
Tää on sitten taas toinen ääripää, että äkkiä livetapaamiseen. Et ei voi edes odottaa 5-6 mailin vaihtoa, koska siellä toisessa päässä saattaa olla jopa oikea ihminen. Ymmärrän kyllä kutkutuksen. Oon mäkin joskus sopinut nopeita tapaamisia, mutta yleensähän kun on muutaman mailin vaihtanut huomaa, ettei tommosta nulkkia/robottia viiti tavatakaan. EDIT: paitsi huvittelumielessä.
Juuri siksi on kiva tavata nopeasti naamatusten, ettei tarvitse viestitellä robotin kanssa. Kun paras tapa paljastaa viestittelevä robotti on, että ehdottaa livetapaamista.
Juuri näin. En kyllä ihan usko olevani nopeudessani ääripää. Tarkoitin melko nopealla aika taululla jotain vajaasta viikosta kahteen. Pidempäänkin voi odotella, jos siltä tuntuu. Mutta puhelinyhteys täytyy luoda jo parin meilin jälkeen. On vaikea ymmärtää, miksi aikuinen ihminen ei voi soittaa #31# eli tuntemattomasta numerosta antamaani prepaid-liittymän numeroon pikaista puhelua.
Selvennetään tähän vielä, että en ole koskaan viestitellyt tms. nimimerkin rodent kanssa, hänen kommentistaan/kirjoitustyylistään kun saattoi saada sellaisen vaikutelman.
-
Mutta puhelinyhteys täytyy luoda jo parin meilin jälkeen. On vaikea ymmärtää, miksi aikuinen ihminen ei voi soittaa #31# eli tuntemattomasta numerosta antamaani prepaid-liittymän numeroon pikaista puhelua.
Mä en tykkää puhua puhelimessa niin en ikinä ikinä suostu soittamaan tai antaa numeroa kellekään tuntemattomalle.
Että voi olla vaikea ymmärtää mutta voinee miettiä kuitenkin.
Tapaan siksikin mieluiten livenä mahd pian koska paskan jauhaminen meilissä tms on tylsää ja puhelimessa en tykkää puhua.
Ps. En ees lukenu tätä koko ketjua niin vastaus on varmaan ihan OT mut tuli nyt vaan mieleen.
-
Internethän on mitä mainioin väline tuoda ajatuksiaan julki, ja oppia muiden ajatusmaailmasta jotain. Monia ihmisiä, joiden kanssa täälläkin (noh, myönnettäköön, irkin puolella, ei niinkään baarissa) olen keskustellut, pidän jopa ystävinä, kunnes toisin todistetaan; ihmisiä, joita en ole kasvotusten tavannut.
Olen hyvin avoin, ja tapaan mielelläni uusia ihmisiä. Kuitenkin ilmeisen välimatkahärdellin vuoksi ei tule lähdettyä pääkaupunkiseudulle ihan vain kahvittelemaan, joten bileissä ja sensellaisissa saattaisin mielelläni käydä, nykyisellään on tyydyttävä tähän virtuaalisempaan ympäristöön. Olisi kiva tavata kiintoisien tarinoiden takaa niitä ihmisiä, nimenomaan pariutumisleikkien ja -riittien ulkopuolella. En ole itseasiassa lainkaan varma siitä, että onko tällainen oman seksuaalisuuteni yhden osasen ympärillä pyörivä yhteisö lainkaan minun hiekkalaatikkoni nimenomaan seuranhaussa, vaikka muuten täällä jostain syystä viihdynkin.
Summa summarum, ainahan ihmisiin tutustuminen kasvokkain on ylivertainen vaihtoehto, mutta internet on oiva väline parsimaan välimatkaa. Melko synkeä ennuste olisi hyisessä pohjolassa ilman internetin ihmemaailmaa :)
-
Selvennetään tähän vielä, että en ole koskaan viestitellyt tms. nimimerkin rodent kanssa, hänen kommentistaan/kirjoitustyylistään kun saattoi saada sellaisen vaikutelman.
Mä olen tavannut netin kautta joku sata henkilöä livenä ja pyörinyt ympäri kaupunkia niiden kanssa. Suurin osa, ovat olleet miehiä erinäisistä harrastepiireistä (enkä ole bi-jutuista yleensä kiinnostunut) ja kuulemani mukaan olen tehnyt moniin jopa vaikutuksen. Mulle on kehittynyt aika hyvä tuntuma naistenkin suhteen siihen, millaisia juttuja haluan viedä eteenpäin, koska huomautan, en ole ensinnäkään SE monien naisten odottama adonis, enkä toisaalta naiskokemuksiltani/odotuksiltani kovinkaan vihannes. EDIT: ei voi taluttaa kädestäpitäen, kuten monet naiset haluaa... Jos joku rupeaa mailissa vaatia tapaamista lasken alkajaisiksi yhteen sen mitä tämä henkilö on viesteissään kertonut. Jos ei ole kertonut juuri mitään mieltäylentävää, en tapaa. (Aika, jota elämme suorastaan kiihottaa yksinoloon). On tässä ystäviä ennestäänkin, vaikka niistä suurin osa on mennyt vähän nihkeiksi. Jos joku pelkää, että olen jostain peräkammarista kotoisin saa pelätä loppuelämänsä. Voisin jopa mennä sinne tilavaan peräkammariin mieluummin, kun jonkun tautisen blondin viekkuun kuuntelemaan elämänvalheita ja sitä kun mäkään en oo riittävän hottis, vaikka kauneushoitoja on tehty. :)) EDIT: mä tykkään virtuaalisessa oikeastaan eniten siitä, kun voi ilmaista esim. poliittisia näkemyksiä silleen, että on satunnaisesti vaikka jopa kolmesataa lukijaa sillä. Täähän on tosi upeeta, olla virtuaali! EDIT: Nautitaan! 8) :D
-
Netti tai live, osaan sössiä aina vähänkään romantiikkaan vivahtavat suhteet. Joten molempi pahempi.
-
Mä olen tavannut netin kautta joku sata henkilöä livenä ja pyörinyt ympäri kaupunkia niiden kanssa.
Nokitan ehkä sadalla ellen enemmälläkin- erinäisissä piireissä. Kauneusihanteet ihme kyllä ei ole koskaan ollu tapetilla tai että ylipäätään olis kaikki viilattuna viimosen päälle mm. terävine poliittisine sutkautuksineen-tykännyt olen ja tykkään, mutta minkäs sille voi kun on vähän poikkeava poikkeavienkin parissa-jää omiin oloihinsa- ja siis luultavasti olen asian viimein hyväksynyt jo jonkin aikaa sitten. Ei kai se silti ole este osallistua kinkyfoorumille tai piipahtaa joskus bileissä tai miiteissä :)
-
Kyllä live on live. Itse en ymmärrä virtuaali suhteita. Mitä niistä saa?
-
Virtuaali on joissakin arjen pyörteissä kätevämpi tapa sen seuran löytämiseen...ei vanha jaksa duunin ohella rampata kapakissa. Virtuaali voi olla hyvä keino kohti liveä. Samoin virtuaali ylittää välimatkat (pidemmät ja lyhemmät) silloin kun ei ehdi enempää ( joo, stadi on sellainen pikkukylä ettei oikein meinaa sopivia sattua kohdalle ). Mutta pelkän virtuaalin varassa en kyllä jaksaisi vaivautua...
-
Henkilökohtaisesti, virtuaalisuhteella voisi mun elämässä heittää vesilintua. En löytäisi mitään (riittävää) arvoa sellaisesta.
Siinä ei tietysti ole mitään ihmeellistä että tutustuu netissä, mutta kyllä siitä täytyy ihan oikean maailman puolelle siirtyä mahdollisimman pian.
Olen kiinnostunut ihmisistä, enkä epämääräisistä entiteeteistä netissä ???
-
Pääkallo oot niin oikeessa !
-
submiesjns:
"Tuo aloitus kommentti on minulta lähtöisin. Siksi on pakko kommentoida ja ilmeisesti selventää hiukan. Virtuaali suhteella tarkoitan sitä että, on toisilleen tuttuja ihmisiä (esm. kaksi, kolme) Yhteyttä pidetään yllä, tekstiviestein että netin kautta kirjoitellen pää-asiassa. Mielestäni netti on kyllä tekstiviestien kanssa, ihan hyvä täydentäjä yhteydenpidoissa. Jos ne taas pääsevät hallitsevaan asemaan ja mopo karkaa ns. käsistä niiden käytön suhteen. Muuttuvat lähes ainoiksi yhteydenpito keinoiksi tuttuihin. Suhde muutuu virtuaalisuhteeksi hyvin nopeasti. Tästä suhteesta jää pois kaikki se kehonkieli, äänenpainot, äänen kuuleminen...eli ainakin 90% viestinnästä. Lisänä on vielä mahdollisuus tulla hyvinkin väärinymmäryksiä. Juuri tuon ison osan viestinnän puutumisen takia. Itse seurustelen mieluumin aina ihan oikean ihmisen kansssa. Puhelimessa tai livessä. Mielestäni mikään tekninen vempele ei korvaa aitoa kontaktia. On kovin helpoa tuudittautua illuusioon suuresta ja aktiivisesta sosiaalisesta elämästä tämän "virtuaalimaailman" avulla. Vaan mikä on totuus? Mutta, tässäkin asiassa! Mikä on oikein kenestäkin, se on erijuttu. Mikä sopii yhdellle, ei sovi toiselle. Pikkuhiljaa lähestyy meitä taas tuo Joulukin...Siinä joulun tienoissa on hyvä paikka kiinittää hiukka huomioita siihen kuinka paljon jo me ihmiset seurustelemme esm. kännyköiden kanssa. Moni entinen, hyvän joulun toivottaja on vaihtanut soiton tai kortin sijaan, tekstiviestiin. Se on helppo, halpa, nopea, eikä tarvitse keskustella
Uskon että, Koonkin kommentit olisivat pehmeämpiä kuin miltä vaikuttavat...Jos vaan olisi se kokopaketti viestinnässä käytössä"
Kehonkieleli, äänenpainot, äänen kuuleminen...90% viestinnän sisällöstä :o :o :-[ :-[
Nyt rupesi oikein tosissaan huolestuttamaan. Olen ajatellut olevani tekemisissä suht fiksujen ihmisten kanssa noin ylipäätään...ja jotenkin peilaan sen suuntaista kuvitelmaa omastakin kognitiivisesta kapasiteetistani....Taidan olla aivan metsässä: oletan että viestin sisällöstä suurin osa on ihan niissä sanoissa ja lauseissa.
Minusta tuntuu nyt että niin kansa- kuin peruskoulu, jatkokoulutuksista ja suht pitkästä elämänkokemuksesta puhumattakaan on nyt mennyt aikalailla hukkaan kohdallani...ja aika monen muun kohdalla myös...et tsortsit vaan ja ruvetaan elehtimään, ilmehtimään, ääntelemään ja koskettelemaan. Toimii varmaan paremmin.
Ymmärrän kyllä jos face-to-face ollessa kehonkieli menee ohi sanotun kun ne ovat ristiriidassa, mutta nyt ei taidettu tarkoittaa sitä :-X
-
Ylläolevaan liittyen...itse olen sellainen joka menee helposti lukkoon jos tunnen epävarmuutta.
Sitä tapahtuu usein uuden ihmisen kanssa. Tämä taas aiheuttaa sen, että kehonkieli ei toimi ja viestitän vääriä signaaleja. Tarkoitan muuta mutta näytän ulospäin toista.
Hyvin helpottunut olen silloin kun voi kommunikoida sanojen kautta. Mikäli lukijalla toimii lähes normaali kyky ymmärtää kirjoitettua. Eli pilkkua ei laiteta väkisin sinne missä sitä ei ole.
-
Joo, jatketaan (kumma miten esseen deadlinen lähestyminen kirvoittaa nettiin kirjoittamista :o O:-) )...
Vähän samaa sanoisin kuin Whip tuossa yllä. Livetilanteessa, varsinkin oudompien (siis itselle ei ylipäänsä) ihmisten kanssa voi kommunikointi takkuilla. Niin itseilmaisu kuin toisen kuuleminen/näkeminen/tulkinta tarkoitetusti. Sitten myös ihan se että informaatiota, tai jopa viestin häiriötekijöitä voi olla runsaasti.
Eli joutuu/pitää/saa/tarvitsee (valitse itselle sopivin) keskittyä/huomioida myös muu kuin sanotun sisältö. Niin itsessä kuin toisessa ihmisessä.
Sitten se mikä minua hiukka häiritsi tässä ketjussa kun lukaisin läpi.
Outo pelko(?) tai epäluuloisuus uusia viestimiä kohtaan. Kaiketi ihan normireaktio, mutta ehkei se tosiaan ole niin joko tai. Niin kuin moni jo mainitsikin. Eiköhän ole ihmisestä myös itsestään kiinni miten yhdistelee erilaisia kommunikoinnin keinoja ja mahdollisuuksia. Ja haluaisin nimenomaan korostaa tuota m a h d o l l i s u u k s i a. Ei kaikki uusi ole aina negatiivista. Tekniikka voi tuoda myös hyvää. En minä ole huolestunut esim. tämän sukupolven ihmissuhdetaidoista joka on polvenkorkuisesta tottunut myös digitaaliseen viestintään. Uskoisin ennemminkin että jos on ihmissuhdejumeja, tai ulkopuolelle jäämistä, niin kyse on joko omasta valinnasta tai jostakin muusta tekijästä kuin netin kahlehtivasta ja ihmissuhteita kapeuttavasta väistämättömästä(?) seurauksesta. Aika deterministinen usko/luulo, minusta. Kyllä netti on ihan yhtä totta kuin muu maailma. Ympäristö siinä mikä muu tahansa. Se on sitten toinen juttu jos siihen suhtautuu ja siellä myös käyttäytyy niin kuin se olisi jokin virtuaalipeli. Sitten se ei ole totta eikä sellainen ihminenkään ole totta. Mutta se on oma valinta jos sellaisen haluaa tehdä. Kannattaa varmaan kuitenkin hetki käyttää asian hieman pidemmälle keliluun ja miettiä mitä siitä voi seurata.
-
Kehonkieleli, äänenpainot, äänen kuuleminen...90% viestinnän sisällöstä :o :o :-[ :-[
Tämäpä minulla ratkaisee kaikkein eniten. Kun ei näe eikä kuule toista ja tekee tulkintoja pelkästään tekstin perusteella, ovat tulkinnat usein juuri sellaisia mitä tulkitseva henkilö sattuu juuri sillä hetkellä pelkäämään/toivomaan. Seurauksena väärinkäsityksiä, ristiriitaisia viestejä ja pahoitettua mieltä. Kukaan harvemmin pystyy lähtemään keskusteluun ilman ennakko-odotuksia ja tulkinnat on aina niiden värjäämiä.
-
Kehonkieleli, äänenpainot, äänen kuuleminen...90% viestinnän sisällöstä :o :o :-[ :-[
Tämäpä minulla ratkaisee kaikkein eniten. Kun ei näe eikä kuule toista ja tekee tulkintoja pelkästään tekstin perusteella, ovat tulkinnat usein juuri sellaisia mitä tulkitseva henkilö sattuu juuri sillä hetkellä pelkäämään/toivomaan. Seurauksena väärinkäsityksiä, ristiriitaisia viestejä ja pahoitettua mieltä. Kukaan harvemmin pystyy lähtemään keskusteluun ilman ennakko-odotuksia ja tulkinnat on aina niiden värjäämiä.
En epäile tätä yhtään. Päinvastoin. Muistaisin kuulleeni, tai lukeneeni, sellaisesta tutkimuksesta jossa todettiin että varsinkin miehiltä menee aika paljon (en muista prossia, mutta paljon) naisen sanomasta aivan ohi kun nainen katsoo heitä....Ja oma kokemukseni(kin) tukee tutkmustulosta - aika turhauttavalla tavalla useimmiten ;D
-
Kukin tavallaan. Itse olen ollut sellaisessa elämäntilanteessa että aikuisen seuran hakeminen kodin ulkoipuolelta on ollut käytännön syistä mahdotonta. Silloin virtuaaliystävät olivat kullan arvoisia - ja monet heistä ovat vieläkin. Monista asioista on helpompi jutella avoimemmin juurikin ilman eleitä ja äänensävyjä, asiat asioina. Kinkyys yksi sellainen, josta ei ihan heti tule kasvotusten kenenkään kanssa jutustelua aloitettua... Ei kaikkia ihmisiä aina tarvitse edes tavata, monet ovat varsin tärkeitä sellaisina kuin ovat, tai kuvittelen heidän olevan. (mutta näinhän tapahtuu live-elämässäkin)
-
Virtuaalisuhde ei ole mikään suhde. Eikä nettiseksi ole mitään seksiä. Olen tavannut netissä monta ihanaa ihmistä, mutta suhde on alkanut vasta livenä.
-
Minusta virtuaalisuhde voi olla ystäväsuhdekin.
Ihmisessä on henkinen ja fyysinen puoli. Henkinen ei tarvitse livea välttämättä, fyysinen puoli tarvitsee.
-
*uFo-varoitus*
Melko mielenkiintoista,että miljaardien ihmisten maailma ankkuroituu edelleen hahmoihin,joita ei ole koskaan tavannut,jotka eivät ole puhuneet tai näyttäytyneet mitenkään.
Ainoat todisteet jotkin pyhiksi lukitut kirjoitukset-
kirjoitetulla tekstillä on mielestäni vieläkin valtava vaikutus maapallon ihmisiin-
Ulkoavaruudesta en tiiä, sorry guys :D
-
Suhde muuttuu vaikeaksi sen jälkeen kun siihen pitää tuoda toinen ihminen mukaan :D
-
Mun mielestä virtuaalisuhteissa ei ole mitään vikaa, mutta mikään ei korvaa live suhdetta
-
Suhde muuttuu vaikeaksi sen jälkeen kun siihen pitää tuoda toinen ihminen mukaan :D
Sanosinpa!! Monesti erittäin hyvin sanottu :D Tuossa se on livesuhteen ongelma hyvin kiteytettynä!! ;D
-
Suhde muuttuu vaikeaksi sen jälkeen kun siihen pitää tuoda toinen ihminen mukaan :D
Sanosinpa!! Monesti erittäin hyvin sanottu :D Tuossa se on livesuhteen ongelma hyvin kiteytettynä!! ;D
Sitäkin ajatellut, että kuinka paljon ihmisten aika kuitenkin menee koneella ja että voihan siinä sellainenkin kiusaus tulla, että jää mieluummin koneen ääreen kuin että ihmisten ilmoille- jos tottuu ja totuttautuu, ei jaksa, väsyttää- katsonpa sittenkin pornoa netistä kuin että lähtee jotain hiukan hankalan oloista ihmistä vokottelemaan tai edes vaan asiallisesti tapaamaan-
En ole tutkimuksia katellut, mutta itse vietän liikaa aikaa netissä- olenko siis nörttiytymässä ::)
-
Netissä ei voi koskettaa.
-
Tämä kyllä kosketti meikää kovasti, ihan kertakaikkiaan :-[
(http://wordandimage.files.wordpress.com/2008/04/lolcatfacebook.jpg)
-
Niin, tarkoitin fyysistä koskettamista. Minulle on tärkeää saada joka päivä oikeaa silitystä.
-
Niin, tarkoitin fyysistä koskettamista. Minulle on tärkeää saada joka päivä oikeaa silitystä.
Sitäpä minäkin tarkoitin-vähän toisin sanoin ja vähän toisesta tilanteesta katsottuna :)
-
Lienen hiukan vanhanaikainen, kun arvostan live-suhteita ylitse muiden. Ehkä suhde voi alkaa virtuaalisesti, etenee liveksi ja kukaties jatkuu ainakin osin virtuaalisena, jos vaikka suhteen toinen osapuoli muuttaa toiselle paikkakunnalle tms. Minun mielestäni pelkässä virtuaalisessa maailmassa olemassa oleva suhde ei kata kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluvaa kasvokkaista viestintää, läsnäoloa, toisen tunteiden kokemista ja aistimista. Virtuaalimaailmassa oleva (siis ainoastaan siellä) oleva suhde latistuu tietokoneen tai kännykän näytölle tai tuntemattoman ääneksi puhelimesta. Mielestäni se ei ole todellista.
Jos haluan kirjeenvaihtokaverin toiselta puolelta maapalloa, on ok, jos tavataan vain virtuaalisesti. Jos haluan toimivan ihmissuhteen - olkoon se suhde minkälainen tahansa - on live ainoa vaihtoehto minulle.
-
Viedäänpäs tämä keskustelu nyt vähän toiselle tasolle.
Siihen mikä on mahdollista virtuaalissa mutta ei ole mahdollista irl:ssä. Eli kokeilla muita kuin oman näkyvän/julkisen/tunnustetun/tunnistetun persoonan puolia.
Tästä kaikille, varmaankin, tulee mieleen roolipelaaminen.
Tähän netti ja virtuaali tarjoaa loistavan, ja helpon, alustan.
Suomessa, ilmeisesti Second Life ei ole ollut kovin suosittu...vai(?)...tiedän että täälläkin tosin on sellaisia jotka ovat, tai edelleen, harrastavat.
Eli virtuaali ei ole "vain" netin keskustelupalstat (ja keskustelupalstojakin voi käyttää moneen).
Täällä voin olla vaikka 18-vuotias kumifettaripoika jos minusta siltä tuntuu. Tai 5kymppinen Tosi Masteri, joka etsii kivoja kokemattomia "koulutyttöjä".
Vain mielikuvitukseni, ja oma mieleni piirtää rajat (ja ylläpito, tietenkin).
Tai mies, minkä ikäinen vain. Tai transseksuaali. Tai tai tai....
Ja ihan turvallisesti. Anonyyminä. Kukaan ei tarkista oikeata henkilöllisyyttäni.
Toki tästä seuraa tiettyjä eettisiä puolia, tai ongelmia, ihan miten vain.
En mene pidemmälle. Nyt.
-
En mene pidemmälle. Nyt.
No, minä menen.
Kinkyaiheisella nettisivustolla:
Tosielämän sessiokertomuksista 99% on pelkkää hyvän mielikuvituksen tuotetta.
Tosimasterina esiintyvä on oikeasti 15-vuotias nörttityttö, joka on lukenut liikaa yaoi-fanfiktiota.
Peniksen kuva on yleensä photoshopattu vähintään 2 kertaa todellisuutta isommaksi.
Nainen ei koskaan käytä omaa vartaloaan valokuvassa, vaan liittää oman päänsä muualta netistä varastamaansa kuvaan.
Piiskausjälkiä ja muita session jättämiä jälkiä ei oikeasti ole vaan ne ovat maskeerattuja tai kuvamanipuloituja.
Ihmisen veri on oikeasti eläimen verta tai tekoverta. Eritteetkin ovat feikattuja.
2 omaa kättä vastaavat nettikirjoituksissa 20 sessiokumppania.
Se tuhannen euron customoitu omien mittojen mukaan tehty kinkyasu on oikeasti dyykattu saksalaisen homoklubin roskiksesta ja oli vain hyvää tuuria että se mahtui päälle, vaikka se vähän kiristääkin.
Nainen, joka ei halua tavata sinua kasvokkain, on todellisuudessa aina mies.
Mies, joka ei halua tavata sinua kasvokkain, on todellisuudessa aina nainen.
Noin 60 % sivuston käyttäjistä ovat vielä seksuaalisesti täysin kokemattomia tietokonenörttejä, joilla on hyvä mielikuvitus.
Opiskelijanaisten käytettyjen alusvaatteiden kauppias on aina yli 40-vuotias naisten alusvaatteita käyttävä mies.
Paras kinkynovelli on todellisuudessa plagiaatti jostakin vähemmän tunnetusta seksinovelliteoksesta.
Se kaikista idiooteimmalta vaikuttavin henkilö on oikeasti joku seksuaalipsykologian yliopistoprofessori, joka vain trollaa netissä.
Jonka seurauksena todelliset kinkyt eivät edes keskustelusivustoja käytä, koska heillä on parempaakin vapaa-ajan tekemistä kinkysessioinnin parissa.
(http://a.deviantart.net/avatars/t/r/trollmorphplz.gif?)
-
...hieman lisää...
Tuo Ketun edelle laittama varmaan, ainakin jossain määrin, pitää paikkansa.
Suosikkini oli ehdottomasti tuo seksuaalipsykologian yliopistoprofessori...kukahan, tai mikähän nikki, se tällä saitilla olisi...
Itse viittasin enemmän sille suunnalle että ensinnäkin uusi tekniikka aina saa ihmiset maalaamaan piruja seinille. Joskus aikoinaan kun kirjoitus ja sittemmin painettu sana keksittiin, niin viisaat pohtivat että nyt se sitten on ihmisen muistin tuho edessä. Jotkut lukeneet vain vaikuttavat fiksuilta mutteivat oikeasti ole kun se kaikki tieto on niissä kirjoituksissa eikä ihmisen muistissa...että voivoi minkä menitte tekemään...
Vähän samaa reaktiota näkyy, mielestäni, sekä tässä ketjussa että noin ylipäänsä kuule sanottavan. Ja vaikka aina nuorisoa suojellaa, ja on toki syytäkin, tai muuten vain kokemattomia ja viattomia, vaikka aikuisia jo olisivatkin, mikä sekin on eettisesti mielestäni oikein ja hyvä.
Ja sitten vielä sellainen asia että kun me kaikki sosiaalistumme ja kulttuuristumme, tai meidät sosiaalistetaan ja kultturistetaan, tiettyyn ympäristöön, niin olemme aina ns. sosiaalisten faktojen vaikutuksen alaisia (Durkheim). Kuten myös ihan luonnontieteellisten: taivas on sininen ja valkoinen, ruoho vihreää...
Eli eikö voi myös ajatella niitä mahdollisuuksia mitä virtuaali tarjoaa oman pään tutkimiseen. Kun mikään ulkoinen ei ole häiritsemässä, tai sen voi "feikata"(huono ja värittävä verbi nyt tähän kohaan) joksikin muuksi mikä itselle, omaan tilanteeseen tai mielialaan, sillä hetkellä paremmin sopii. Näin sekä omasta mielestä että toisista ihmisistä (sellaisista joiden kanssa ei out there vaihtaisi edes ehkä mielipiteitä, tai tulisi kohdanneeksi) saa aivan toisia ulottuvuuksia irti. Voi siis myös syntyä ystävyys - ja ihmissuhteita joita ei muuten mitenkään syntyisi.
Samoin on mielenkiintoista ajatella mihin digitaalisen kommunikoinnin kehittyminen vielä menee, ja miten se tulee muuttamaan ihmistä. Kirjoittamisen keksiminen muutti aikalailla.
Eli toki on hyvä tajuta että netti on aika villi kenttä, siellä voi olla mitä vain, mutta ehkei nyt kuitenkaan kannata, sitäkään, aina ajatella pelkästään niiden pahimpien mielikuvien kautta. Asioilla kun on yleensä enemmän puolia ja ulottuvuuksia.
Niin kuin eräs tutkija sanoo: "livessä ihmiseen tutustuu ulkoa sisään, ja virtuaalissa sisältä ulos päin". En aivan allekirjoita mutta jotakin siihen suuntaan siinä voi olla...kenties...
Mutta tähän liitteeksi linkki hemmon luentoon jota tuossa hieman lainailin: http://www.youtube.com/watch?v=mmghOAY01aI
Eli en nyt lähde edes sille linjalle "kun ei se ole oikea maailma eikä oikeaa elämää". Se ei kiinnosta minua niin mustavalkoisella jaolla.
Minulle on lähtökohtaisesti täysin selvää (niin kuin varmaan kaikille?) että ihminen ei tule ihmiseksi ilman toista ihmistä. Ja nimenomaan toisen ihmisen fyysistä läsnäoloa. En vain jaksa vaivata sitä taikinaa sen enempää.
-
18 vuotia on syntynyt hiukan erilaiseen maailmaan kuin mun ikäinen. Dokkari herätti ihan mukavasti taas miettimään,että mikä on muuttunut. Tai tästä ehkä eniten esille nousi itselle se, että vaikka seuraa voisi löytyä kuinka paljon ja helposti netin avulla, voi silti olla vaikeaa löytää kumppania. Vähän omituista,mutta tässä ehkä siihenkin yksi vastaus löydetty- ehkä ei haluttukaan kaikenkattavaa totuutta löytää. Mukavaa, että jalkaudutaan ihmisten pariin kuitenkin :))
Tyger tutkii: Nettideittailu http://areena.yle.fi/tv/2491637
-
Enpä mä kyl enää hirveemmin irti virtuaalisesta saa.. Onhan niitä "tosiystäviä" ympäri maailman, joiden kanssa voi puhua ihan mistä vain, mutta ei se teksti kyllä korvaa aitoa ihmiskontaktia.
-
Live ehdottomasti.
-
Live. Fyysinen kanssakäyminen on mulle tärkeetä, vaikka paljon tulee esimerkiksi vaihdettua viästejä ihan niistä näistä aiheista kumppaneiden kanssa sillon kun ei olla kasvotusten. Lisäksi mä haluan tutustua kunnolla ihmiseen ennenku mulla herää mitää haluja alistua, pelkässä virtuaalisuhteessa se ei ole mahdollista.
-
Pelkästään nettiin rajoittuva kinkyily on hieman meh. En muutaman kokeilun jälkeen oikein kostu online-dommeilusta. Käsken jonkun tuntemaan pyllyynsä tavaraa, katson jotain pyllistelyä ja keekoilua videopuhelussa, tai käsken jonkun tekemään asioita joiden toteutumista en voi valvoa, ei kiitos. Eri asia sitten on myös lihamaailmassa olemassa oleva suhde, jonka osana on myös nettileikit.
-
Live mutta lisänä viestit ja erityistapauksen kanssa jopa virtuaalisessioita vaikka tuo menee oman mukavuusalueen rajoille,omani takia voi joskus venyä kun omalla on tarve >:D
-
Live mieluummin, mutta välillä riittäisi / kelpaisi se virtuaalinenkin.
-
Tämä tuli mieleen tästä aiheesta...
-
Virtuaalisesti voi tehdä kaikenlaista kivaa, mutta olen niin fyysinen puuhastelija että live voittaa selvästi.