Kirjoittaja Aihe: Pettäminen "luvalla"  (Luettu 12517 kertaa)

lord.deschain

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #15 : 29.01.2015, 23:19 »
Montako sataa tuhatta vuotta menee siihen, että polyamoria on samassa asemassa kuin muut 'kinkyt'-suhdekuviot. Tällöin ne, jotka polysuhteessa ovat eivät enää olisikaan friikkejä. Ehkä mustasukkaisuus iskee poly-suhteessakin ja on hetkittäisiä tunteita pettämisestä/petettynä olemisesta. Kulttuuriin on koodattu myös tämä 1) pettäminen 2) tunnustus 3) rangaistus ihan koska oikeuskäsityksemme kulkee tätä rataa. Nämä tunteet on koodattu miljoonia vuosia sitten nisäkkäistä useimpiin kulttuurin eikä luonnon kautta. Näin siis sovinnaisuus on ainoa oikea synnitön normi. Sekoitetaan romanttinen rakkaus ja seksi ja vain himojen tyydyttämiseen tarkoitettu seksi. Aivomme ovat koodatut niin, että voi tuntea romanttista rakkautta yhtä ja himoa toista henkilöä kohtaan. Tällaisella ihmisellä on luonnon vastaista olla uskollinen ja tilanne on pahin mikäli romanttinen kumppani on perusluterilaisen ja konventionaalisen kulttuurin kasvatti.

Tässä http://ideas.ted.com/2014/01/23/10-facts-about-infidelity-helen-fisher/

Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä. Niin, ja kunnon lutka ja pukkihan ovat rooleja nekin ja ne täytyy luokitella varsinkin, jos kantaa nk. pettäjägeeniä.

Olemme ihmiset kovin erilaisia tässäkin suhteessa. Ei ole vain yhtä totuutta.

hihaton

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2232
  • Come to the dark side. We have needles.
  • Galleria
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #16 : 29.01.2015, 23:27 »
Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä.

Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä. Pettäminen on lupauksen rikkomista, ja ilman lupauksia on aika vähän suhdettakaan. Voi olla lupa naida ketä haluaa, mutta jos se estäisi pettämisen, pettäminen pitäisi määritellä tiukasti ulkopuolisten seksikontaktien kautta.

Ihan sama millä nimellä sitä kutsuu, mutta pettäminen on minusta selkeästi osuvin termi sille ettei tee niin kuin on kumppanilleen luvannut.

Snooch86

Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #17 : 30.01.2015, 00:33 »
Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä.

Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä. Pettäminen on lupauksen rikkomista, ja ilman lupauksia on aika vähän suhdettakaan. Voi olla lupa naida ketä haluaa, mutta jos se estäisi pettämisen, pettäminen pitäisi määritellä tiukasti ulkopuolisten seksikontaktien kautta.

Ihan sama millä nimellä sitä kutsuu, mutta pettäminen on minusta selkeästi osuvin termi sille ettei tee niin kuin on kumppanilleen luvannut.

Samaa mieltä. Vaikka on avoin suhde, voi siinä olla siltikin parin yhdessä sopimia rajoja ja ymmärryksiä asioista mitä ei tehdä tai miten asioista pitää kertoa tai mitä vaan muuta. Siinä kohtaa kun rajoja rikotaan ja luottamus petetään on kysymys pettämisestä.

Pip

Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #18 : 30.01.2015, 03:58 »
Se, että tällainen tapahtuisi ilman etukäteissopimusta ei kuulosta hyvältä. Se, että oikeasti pettää kumppaniaan ja toivoo saavansa rangaistuksen eikä tulevansa jätetyksi on minun näkemykseni mukaan vain kumppanin tunteilla leikkimistä. En usko, että tuossa tilanteessa se rankaiseminen helpottaisi kenenkään tunteita asian suhteen.
Jos minun kumppanini ilman etukäteissopimusta pettäisi minua rangaistuksen toivossa, niin joko jätän koko henkilön, tai sitten se rangaistus tulee olemaan jotain niin eeppistä (ei todellakaan sitä, mitä pettäjä olisi toivonut), että kumppani ei koskaan enää tule pettämään, mikäli haluaa suhteen jatkuvan. Eikä tämä rangaistus sisällä edes piiskaamista.

Norja

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #19 : 30.01.2015, 04:27 »
Pettäminen tulee petoksesta, valehtelusta ja huijaamisesta. Jos on lupa, ei ole petosta. olen siirtynyt nykäyksen eteenpäin omassa tavassani ajatella seurustelu-, pari-, deeässä tai muita mahdollisia tulevia tai olemassaolevia suhteitani. Väitän päässeeni eroon minua elämässäni haitanneesta hylätyksi tulemisen tunteesta joka on aiheuttanut oireinaan esim mustasukkaisuutta, valvontaa, yli omien tarpeitteni menevää rakastamista ja monia muitakin. Nyt tuntuis sille että mua vois vaikka vähän pettääkin koska ei se siitä kulu. Ei mua se että moni on saman kanssa haittaa vaan ennemmin se että tekee sitä salassa. Anteeksi on kuitenkin annettava jos joku pyytää. Lisäksi on alkanut kiinnostaa ihan oman etuni vuoksi että sitä porukkaa vois olla vähän enemmänkin ja sukupuolia useita. En tunne polyajatusta omakseni koska en luota ihmisten vilpittömyyteen, enkä ateistista täysin moraalista vapaata elämää, vaan ajattelen asioita rakkauden kautta ja omaksi hyväkseni. Kummallisia ajatúksia tulee aina öisin kun valo herättää. Tarttis varmaan pysyä vekka täältä ennenkuin kerron kaikille kaiken. Mun erityispiirteeni arvaamattomuus saattaa kärsiä ja en enää ole niin tavoiteltava.  :love:

balthazar

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #20 : 30.01.2015, 08:32 »
Montako sataa tuhatta vuotta menee siihen, että polyamoria on samassa asemassa kuin muut 'kinkyt'-suhdekuviot. Tällöin ne, jotka polysuhteessa ovat eivät enää olisikaan friikkejä. Ehkä mustasukkaisuus iskee poly-suhteessakin ja on hetkittäisiä tunteita pettämisestä/petettynä olemisesta. Kulttuuriin on koodattu myös tämä 1) pettäminen 2) tunnustus 3) rangaistus ihan koska oikeuskäsityksemme kulkee tätä rataa. Nämä tunteet on koodattu miljoonia vuosia sitten nisäkkäistä useimpiin kulttuurin eikä luonnon kautta. Näin siis sovinnaisuus on ainoa oikea synnitön normi. Sekoitetaan romanttinen rakkaus ja seksi ja vain himojen tyydyttämiseen tarkoitettu seksi. Aivomme ovat koodatut niin, että voi tuntea romanttista rakkautta yhtä ja himoa toista henkilöä kohtaan. Tällaisella ihmisellä on luonnon vastaista olla uskollinen ja tilanne on pahin mikäli romanttinen kumppani on perusluterilaisen ja konventionaalisen kulttuurin kasvatti.

Tässä http://ideas.ted.com/2014/01/23/10-facts-about-infidelity-helen-fisher/

Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä. Niin, ja kunnon lutka ja pukkihan ovat rooleja nekin ja ne täytyy luokitella varsinkin, jos kantaa nk. pettäjägeeniä.

Olemme ihmiset kovin erilaisia tässäkin suhteessa. Ei ole vain yhtä totuutta.
Tämä tulee olemaan sangen provosoivaa tekstiä, mutta menköön. Sen verran kiehahti taas tämän idiotian tiimoilta.

Montakohan sataa tuhatta vuotta menee siihen, että ihminen nousee vaistojensa yläpuolelle? Jossa ihminen on vapaa impulssiensa seuraamisesta, eikä seuraa jokaista mielitekoaan miettimättä seurauksia kuten eläimet? Onhan se jollain tavalla romantisoitu ajatus sekin, että seuraa vain eläimellisiä vaistojaan ja tekee vain kuten geeneihin on koodattu, eikä vain raadollisesti jahtaa kaikkea mikä sattuu olemaan saatavilla. Koska siitähän sinun esittämässäsi polyamoriassa on kysymys; pidetään jääkaapissa kakkua samalla kun kierrellään konditorioita etsien enemmän ja erilaista kakkua. Elämää, jossa se parempi on aina seuraavan nurkan takana, eikä siinä, mitä jo on. En halua tässä tuomita polyamoriaa enkä polyamoriassa eläviä ihmisiä, koska heitä on erilaisia. Tämä on erittäin henkilökohtainen vastaus Deschainin kirjoitukseen, koska Deschain koki tarpeelliseksi kirjoittaa alentuvasti niitä kohtaan, jotka yrittävät elää vaistojensa vastaisesti yhteiskunnan normiston mukaan ajattelematta lainkaan sitä, että monille tuo normisto voi olla kategorisesti parempi. Moni voi tuntea olonsa paremmaksi tietäessään, että merkitsevät kumppanilleen enemmän, kuin olisivat vain osa jotain elävää ja muuttuvaa kokonaisuutta, jossa pystyy elämään sen aikaa että löytyy jotain vieläkin parempaa, tai kunnes jokin kokonaisuuden osa käy tarpeettomaksi tai vanhentuu. Jokainenhan meistä mielummin istuu aamiaispöydässä Damokleen miekka päänsä yllä, eikö?

Minäkin osaan tehdä selvän eron niiden ihmisten kanssa, joihin tunnen romanttista rakkautta ja lihan himoa. Olen harrastanut elämäni aikana niin monenlaista seksiä, niin monenlaisia suhteita että tiedän itsessäni olevan aineksia suhteeseen kuin suhteeseen, mutta ei enää hinnalla millä tahansa. Kolumnissani viittasin suljettuun polyamoriaan koska se sattui terminä nousemaan eräässä sangen antoisassa pubikeskustelussa, jossa sain huomata omien pelkojeni ja ennakkoluulojeni johdattelevan ajatuksiani suuntaan, jossa polyamoriasta oli muodostunut jonkinlainen stigma ihmisille, jotka tosiaan kulkevat etsien aina jotain muuta ja jotain uutta. On myös niitä, jotka aidosti rakastavat ja välittävät useammasta ihmisestä samanaikaisesti, itse kutsuisin ilmiötä polygamiaksi, ihan jo tehdäkseni eron vapaissa suhteissa eläviin jotka nimittävät haahuiluaan virheellisesti polyamoriaksi. Osaan kuvitella itseni kolmisuhteeseen kuten osasin jo vuosia sitten. En kuitenkaan suostuisi suhteeseen, jossa joku kokisi itsensä ulkopuoliseksi tai vähemmän rakastetuksi kuin muut. En kuitenkaan enää aktiivisesti etsi kolmisuhdetta, koska jo yhden rakastavan, samalla viivalla olevan kumppanin löytyminen on tarpeeksi harvinaista, kahdesta puhumattakaan.

Tavallaan arvostan liberaalia ajattelua, mutta inhoan sen perustelemista biologialla. Samalla periaatteella kaikkien alkoholistien pitäisi jatkaa juomista ja narkomaanien huumeiden käyttämistä, koska onhan addiktioihinkin liittyviä geenejä löydetty. Toinen punainen vaate oli luterilaisuuden maalaaminen huonoksi asiaksi; et ole kuule paljon Päivi Räsästä (jota sentään saa vapaasti pilkata, koska Räsänen on idiootti, ei pelkästään luterilainen) kummempi jos ajattelet että kaikki luterilaisuus on pahasta ja kaikki luterilaiset idiootteja. Olen vain iloinen niiden ihmisten puolesta jotka löytävät rauhaa, voimaa ja tasapainoa uskosta.

Jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja saa tavoitella sitä haluamallaan tavalla, mutta jos polkee muita nostaessaan itseään, se kannattaa tehdä avoimesti ja henkilökohtaisesti, ei epämääräisesti ihmisryhmän suuntaan huitoen :)

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #21 : 30.01.2015, 08:59 »
Noh...balthazar ehti jo aika laajasti kommentoimaan lord.deschainin tekstiä, jossa minunkin silmääni pisti arvottamisen kyseenalaisuus.
Enkä nyt asetu mitenkään millekään kannalle polygamia/monogamia sektorilla. Katson niiden pohtimisen sinällään olevan hyvä asia. Samoin sen että lisääntyvän, niin kulttuurisen kuin biologisen, tietämisen avulla voimme niitä pohtia moninaisesti. Samoi kuin syitä erilaisiin ilmentymiin ihmisen muodostamissa yhteisöllisissä konteksteissa.
Joten.
Montako sataa tuhatta vuotta menee siihen, että polyamoria on samassa asemassa kuin muut 'kinkyt'-suhdekuviot. Tällöin ne, jotka polysuhteessa ovat eivät enää olisikaan friikkejä. Ehkä mustasukkaisuus iskee poly-suhteessakin ja on hetkittäisiä tunteita pettämisestä/petettynä olemisesta. Kulttuuriin on koodattu myös tämä 1) pettäminen 2) tunnustus 3) rangaistus ihan koska oikeuskäsityksemme kulkee tätä rataa. Nämä tunteet on koodattu miljoonia vuosia sitten nisäkkäistä useimpiin kulttuurin eikä luonnon kautta. Näin siis sovinnaisuus on ainoa oikea synnitön normi. Sekoitetaan romanttinen rakkaus ja seksi ja vain himojen tyydyttämiseen tarkoitettu seksi. Aivomme ovat koodatut niin, että voi tuntea romanttista rakkautta yhtä ja himoa toista henkilöä kohtaan. Tällaisella ihmisellä on luonnon vastaista olla uskollinen ja tilanne on pahin mikäli romanttinen kumppani on perusluterilaisen ja konventionaalisen kulttuurin kasvatti.

Tässä http://ideas.ted.com/2014/01/23/10-facts-about-infidelity-helen-fisher/

Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä. Niin, ja kunnon lutka ja pukkihan ovat rooleja nekin ja ne täytyy luokitella varsinkin, jos kantaa nk. pettäjägeeniä.

Olemme ihmiset kovin erilaisia tässäkin suhteessa. Ei ole vain yhtä totuutta.

Oletko siis sitä mieltä, niin kuin tuosta kommentistasi saattaisi voida lukea, että meidän tulisi erottaa kulttuuri pois ihmisestä ja separoida se "aito" eläin esille jotta voisimme olla oikeita ja hyviä ja todellisia ihmisiä ? Eller hur, mitä tarkoitat?
Silloin seitsimisen miljoonaa vuotta sitten kun ihminen rupesi kehittymään ihmiseksi ja samalla se kulttuurikin kehittyi ihmisyyden ohessa, ei lisänä, vaan kiinteänä osana ihmistä, niin nyt haluaisin hieman tarkennusta että mihin suuntaan meidän tulisi kehittyä ollaksemme enemmän ihmisiä?

Ps. Mitä nuo "nisäkkäistä useimpiin" ovat, siis ihmisen lisäksi?

Pps. Lisätään nyt vielä. Mites se ajanjakso kun ihminen eli keräilijä-metsästäjä yhteisöissä n. 130 000 - 10 000 vuotta sitten (siis ennen maanviljelyksen alkua n. jokunen tuhat vuotta sitten)?
Tuon sanan "synti" käyttö tekstissäsi ottaen huomioon ihmisen kulttuurisen kehityksen (sen tiedon mukaan mikä minulla on) liitettynä miljoonia vuosia sitten koodattuihin käyttäytymisnormeihin jotenkin....ööö...tökkii....(?)
« Viimeksi muokattu: 30.01.2015, 09:17 kirjoittanut Chmlnidae »

peikkotyttö

  • Smurffit
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 126
  • Poly, mutta varattu
  • Galleria
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #22 : 30.01.2015, 11:14 »
Liityn kuoroon: polyt voivat pettää siinä missä monotkin. Kyse on sovittujen lupausten rikkomisesta.

En tunne polyajatusta omakseni koska en luota ihmisten vilpittömyyteen, enkä ateistista täysin moraalista vapaata elämää, vaan ajattelen asioita rakkauden kautta ja omaksi hyväkseni.

Ymmärsinkö nyt oikein? Olet sitä mieltä, että poly tarkoittaa täysin moraalista vapaata elämää?  :o Minä ainakin koen oikean ja väärän hyvin vahvasti, ja pyrin toimimaan siten, kun katson olevan oikein, vaikka se voisikin olla oman etuni kanssa ristiriidassa. Olen pikemminkin sovittanut polyyteni arvoihini kuin arvojani polyyteeni.

On myös niitä, jotka aidosti rakastavat ja välittävät useammasta ihmisestä samanaikaisesti, itse kutsuisin ilmiötä polygamiaksi, ihan jo tehdäkseni eron vapaissa suhteissa eläviin jotka nimittävät haahuiluaan virheellisesti polyamoriaksi.

Polyamoriasta puhutaan usein siten kuin se olisi vain yksi kiveen hakattu tapa rakastaa useampaa kuin yhtä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä termin alle on mahdutettu niin suhdeanarkistit kuin suljetussa polysuhteessa (englanniksi puhutaan closed relationship -nimityksen lisäksi myös polyuskollisuudesta eli polyfidelitystä) elävät ihmiset ja kaikkea mahdollista tältä väliltä. On eri asia, jos jonkun omaan käsitykseen esimerkiksi polyAMORIASTA (isot kirjaimet painottamassa x:n käsitystä siitä, mitä kuuluu rakastamiseen) ei mahdu esimerkiksi suhdeanarkismi.

Polygamiaan mielestäni sisältyy oletus avioliitosta, joten se ei ole hyvä termi kuvaamaan kattavasti eettistä ja välittävää useamman ihmisen rakastamista (http://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ukk/). Mikäli haluaa rajata sitä, mitä nykyisin mahdutetaan polyamorian alle, voi olla suotavampaa keksiä kokonaan uusi termi, sille määritelmä ja yrittää vakiinnuttaa sitä kieleen.

lord.deschain

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #23 : 30.01.2015, 11:44 »
Rakkaus ja siihen liittyvät mustasukkaisuuden ja pelon tunteet pettämisestä oli varmaankin tämän threadin aloittajalla Jadella lähtökohtana.

Olen monesta asiasta montaa eri mieltä ja katselen asioita useasta eri näkökulmasta ja kommentillani ohjasin keskustelua kulttuuriin ja luontoon enkä pysynyt aiheessa.  Tyylini on liian usein tarkoituksella provosoiva, koska kuumenneen keskustelun kautta saa ulos primitiivisimmät reaktiot.  Usein ne ovat niitä aidoimpia, jotka perustuvat syvimpiin arvoihimme eivätkä hautaudu normistoihin. Mikä on sallittu kommentti, näkökulma jonkin lukijan mielestä perustuu  arvoihin ja normeihin.

Huitaisin moneen suuntaan niin perinteisiä kulttuurimme arvoja kuin polysuuntautuneitakin. En pidä kumpaakaan arvomaailmaa arvottomana vaan olen sitä mieltä, että yhteiskunnan arvojen sijaan osa meistä luo oman arvomaailmansa ja siitä syntyy melkoista tulikiven katkua muutaman kovin eri arvoryhmän edustajan keskustellessa perusarvoista.

En kiellä etteikö yhteiskuntamme ja kulttuurimme tavallaan toimi, juuri koska se perustuu pitkälti normeihin eikä eläimellisten viettien seuraamiseen. Normisto tekee elämisestä helpompaa parisuhteessa, kun ei tarvitse pelätä tuomiota, omantunnon tuskia, hylätyksi tulemista tai hyväksikäyttämistä.

Elämä ja yhteiskuntamme on vain kovin lineaarisia ja primitiivisemmän vaistoihin perustuvan puolen meissä unohtavaa.  Luonnossa on kuitenkin paljon sellaista koodistoa, jota on vaikea hallita säännöillä. Oman arvomaailmansa omista taustoistaan ja merkityksistään luoneet ahdistutetaan ja he ahdistuvat normistossa, joka ei tunnusta ihmisen olevan myös eläin.

Monogamiasta ja luolamiehistä joku tutkija kirjoitti Time-lehdessä jo 90-luvulla, että 1,000 tutkitusta 1,154:sta muinaisesta yhteiskunnasta ei olleet monogamisia.  Tälle voi olla monia syitä myös lähtien toimeentulotarpeista, kulttuurin ja luonnonlakien sijaan. Yksi kumppani tuo vettä, toinen lihaa ja kolmas hedelmiä. Perustarpeita liittyen omaan ja jälkikasvun hengissäpysymiseen sekä jälkikasvun määrän kasvattamiseen.

Kaikilla eläimillä on vaistonvaraisia tarpeita ja useilla eläimillä on moraali. Tämä moraali sitten on joko luonnon koodistoa tai tietoisen valinnan hyvän ja pahan välillä sijaan. Tarkoitan nisäkkäiden kulttuurilla sitä, että osa kulttuuristamme on meidän tiedostamattamme vaistoja ja luonnon lakeja. Ja näillä on yhteiset taustat useiden eläinlajien kanssa. Eläinten kulttuuria / normistoa on, että eläinyhteisötkin saattavat sulkea poikkeavan yksilön lauman ulkopuolelle. Näin ainakin joillain apinoilla. Ei nyt ihan nisäkkäistä usempia tuo vielä kata, mutta varmaan joku antropologiaa ja evoluutiopsykologiaa tutkiva voisi kattavan listan tähän kirjata.

Milloin jokin normi sitten on luonnollista eikä sosiaalista arvomaailmaa? Lie niin, että pettäminen on luonnonlakien mukaisuudestaan huolimatta yhteiskunnalle kokonaisuudessaan huono asia. Paras siis katsoa, että pettäminen ei ole laajalti hyväksyttyä jottei se söisi yhteiskuntamme luottamuspääomaa? Luonnon laki sallii pettämisen, koska eläimet ovat moraalittomia? Me ihmiset olemme paljon muita eläimiä parempia, koska teemme lupauksia ja vannomme valoja ja pidämme niistä kiinni luonnon tarpeet huomiotta jättämättä? Emotionaaliseen taakkaan en ota kantaa.

Kun luonto ja normisto ovat ristiriidassa keskenään niin tulisi lähteä miettimään moraalikäsityksiä ymmärtämällä osan siitä olevan meihin geeneissä koodattua vaistoa.

balthazar

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #24 : 30.01.2015, 12:15 »
On myös niitä, jotka aidosti rakastavat ja välittävät useammasta ihmisestä samanaikaisesti, itse kutsuisin ilmiötä polygamiaksi, ihan jo tehdäkseni eron vapaissa suhteissa eläviin jotka nimittävät haahuiluaan virheellisesti polyamoriaksi.

Polyamoriasta puhutaan usein siten kuin se olisi vain yksi kiveen hakattu tapa rakastaa useampaa kuin yhtä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä termin alle on mahdutettu niin suhdeanarkistit kuin suljetussa polysuhteessa (englanniksi puhutaan closed relationship -nimityksen lisäksi myös polyuskollisuudesta eli polyfidelitystä) elävät ihmiset ja kaikkea mahdollista tältä väliltä. On eri asia, jos jonkun omaan käsitykseen esimerkiksi polyAMORIASTA (isot kirjaimet painottamassa x:n käsitystä siitä, mitä kuuluu rakastamiseen) ei mahdu esimerkiksi suhdeanarkismi.

Polygamiaan mielestäni sisältyy oletus avioliitosta, joten se ei ole hyvä termi kuvaamaan kattavasti eettistä ja välittävää useamman ihmisen rakastamista (http://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ukk/). Mikäli haluaa rajata sitä, mitä nykyisin mahdutetaan polyamorian alle, voi olla suotavampaa keksiä kokonaan uusi termi, sille määritelmä ja yrittää vakiinnuttaa sitä kieleen.
Aivan kuin olisin väittänyt polyamorian, tai oikeastaan minkään olevan pelkästään jotakin. Huomautinpahan miten asiat itse mielessäni jaottelen ja koen, en väitä sen olevan sen enempää tai vähempää universaalisti totta kuin vaikkapa polyihmisten keskenään luoma suurin yhteinen nimittäjä siitä, mitä on Aito ja OikeaTM Polyamoria. Polyamoria ei yksinkertaisesti ole riittävän suuri osa elämääni että jaksaisin pätkääkään kiinnostua siitä miksi mitäkin "Oikeasti" kutsutaan, mitä mikäkin kulttuuriantropologisesti on, tai kuka rakastaa ketäkin kaikkein eniten huolimatta lukumäärästä tai vaihtuvuudesta. Jos sait kuvan että hyökkään polyamoriaa tai polyamoriassa eläviä vastaan, pyydän anteeksi, se ei ollut vähimmissäkään määrin tarkoitukseni.

deschainin todistelu kun lähinnä vahvistaa käsitystäni siitä, että huonoa kohtelua ja kusipäisyyttä perustellaan niin biologisin kuin kulttuurillisin syin, mikä on mielestäni itsensä pettämistä, josta muut joutuvat kärsimään. Tämä ei millään tavalla vähennä hänenkään oikeuttaan elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee, enkä näe mitään syytä miksei samoin ajattelevien ihmisten ryhmä saisi keskenään tehdä kuten heille on parasta, huolimatta siitä miksi sitä kutsutaan.

Tulipahan taas muistettua, miksen yleensä vaivaudu ottamaan osaa keskusteluihin; jossain vaiheessa kun aletaan jokatapauksessa kisaamaan Internetin Oikeimman Mielipiteen© tittelistä.

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #25 : 30.01.2015, 17:10 »

Rakkaus ja siihen liittyvät mustasukkaisuuden ja pelon tunteet pettämisestä oli varmaankin tämän threadin aloittajalla Jadella lähtökohtana.

Minun tulkintani mukaan Jadella oli lähtökohtanaan oma napa ja sen hyysääminen turvassa omat tarpeet täyttäen.

En enempää jaksa lähteä ruotimaan sillä jo lähtökohta on sellainen jota en koe erityisen kiintoisaksi. Se erontekojen ja luokittelujen kautta tapahtuva arvoerotteluja sisältävä. Kulttuuriperintöä sieltä arstoteelisesta jaosta eläimeen ja ihmiseen, mieheen ja naiseen, luontoon ja kulttuuriin. So last season.

Se mikä katsotaan eläinten kulttuuriksi on määrittelykyssä. Ja sitä sitten löytyy muualtakin kuin vain nisäkkäistä tai kädellisistä, mm:ssa varislinnuilta ja delfiineiltä.

Se mikä taas on mielenkiintoista on rajojen liudentaminen ja tajuaminen ettei kulttuuria ja luontoa voi tarkkalinjaisesti erottaa, se on liukuvaa. Ei myöskään eläimyyttä ja ihmisyyttä.
Niin että ihminen ei enää voi mennä teoissaan eläimellisyyden puolustelemisen ja oikeuttamisen taakse, ei suhteessa ihmisiin eikä suhteessa eläimiin. Vaan lähtökohtana on eettisyyden vaatiminen suhteessa kaikkeen niin eläin- kuin kasvi- ja kivikuntaankin (ihminen luonnollisesti  ;) sisältyy tähän).

Paistettu Mörkö

  • Grandmaster of Uranus
  • Administrator
  • *
  • Viestejä: 707
  • Suursmurffi 2024 ja Baarin kirstunvartija
  • Galleria
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #26 : 30.01.2015, 21:38 »
Moi,

olisi varmaan syytä määritellä mitä termi 'pettäminen' tarkoittaa. Mielestäni tässäkin kejtussa esitetyt määritelmät 'lupauksen pettämisestä' ovat varsin hyviä määritelmiä - yleisessä kielenkäytössä 'pettäminen' kun helposti on synonyymi kaikelle monogamianormin ulkopuolella tapahtuvalle seksuaaliselle toiminnalle, mikäli toimijalla on vakiintunut ihmissuhde johon myös seksi kuuluu.

Sinänsä ketjun aloittajan termi, pettäminen 'luvalla', on itseristiriitainen ilmaus joka on kieltämättä vähän erikoinen. Mikäli kuitenkin ideana oli puhua siitä, onko vakiintuneen suhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalinen toiminta OK mikäli toimitaan luvan kanssa, voidaan toki keskustelu avata.

Polyamoria tuntuu herättävän vahvoja tuntemuksia, hieman yllättäen, paitsi täällä kinkypiireissä, myös swingereiden keskuudessa. On varmasti totta, että jotkut oikeuttavat tässäkin ketjussa mainitun 'lihan himon' kutsumalla sitä polyamoriaksi; mutta ihan yhtä totta on myös se, että kaikkien 'polyjen' lakaiseminen saman sateenvarjon alle on yhtä turhaa kuin vaniljaväestön tapa ajatella 'kinkyjä' jotenkin homogeenisenä ryhmänä ihmisiä joiden toimintatavat ja mielenkiinnon kohteet olisivat samoja.

(Turhankin) pitkän alustuksen jälkeen päästään kuitenkin jo asiaan - voin toki puhua vain omasta puolestani, mutta oma 'polyamoriani' tarkoittaa käytännössä sitä, että minulla on primäärisuhde, joka on tikapuilla ylimmäisenä. Tämän lisäksi minulla on vakiintunut tyttöystävä, joka tulee heti primäärisuhteen ja perheen jälkeen seuraavalla poikkipuulla. Näiden lisäksi on kavereita ja ystäviä joiden kanssa voin halutessani myös leikkiä. Koen kuitenkin, että jäsennän elämäni primäärisuhteeni kautta - haluan esitellä hänelle tapaamani ihmiset, ja muutenkin olla täysin avoin mielenkiintoni kohteista ja tuntemuksistani. Itse en kykenisi suhdeanarkiaan jossa minulla olisi useampia, yhtä tärkeitä ihmissuhteita. Toki, muutkin ihmiset ovat minulle tärkeitä, ja toki tunteet ovat mukana myös 'kakkospoikkipuulla', mutta eivät IHAN niin tärkeitä kuin primäärisuhteeni.

Mitä näistä siis voisi vakavalla naamalla kutsua polyAMORIAKSI? Varmaankin kahta ensimmäistä. Prioriteetit ovat itselleni selvät, ja kerron hyvin varhaisessa vaiheessa tapaamilleni ihmisille, miten olen elämäni järjestänyt. En kuitenkaan yritä lakaista kaikkea saman 'polyamoria'-sateenvarjon alle.

Hieman rönsyilevän verbaalioksennuksen lopuksi tiivistän vielä mielipiteeni; 'pettäminen luvalla' on itseristiriitainen ilmaus, eikä siis mahdollinen reaalimaailmassa. Primääri/monogamianormin ulkopuolella tapahtuva seksuaalinen toiminta ei ole pettämistä jos tästä on avoimesti sovittu. Se, mitä kukakin kutsuu polyamoriaksi, tuntuu vaihtelevan ihan yhtä paljon kuin erilaiset 'kinkytkin'. Kaikki monogamianormin ulkopuolinen toiminta ei ole polyamoriaa, ihan yhtä vähän kuin kaikki kinkyt pitävät lateksihupuista.

-Mörkö

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #27 : 30.01.2015, 22:20 »

Milloin jokin normi sitten on luonnollista eikä sosiaalista arvomaailmaa? Lie niin, että pettäminen on luonnonlakien mukaisuudestaan huolimatta yhteiskunnalle kokonaisuudessaan huono asia. Paras siis katsoa, että pettäminen ei ole laajalti hyväksyttyä jottei se söisi yhteiskuntamme luottamuspääomaa? Luonnon laki sallii pettämisen, koska eläimet ovat moraalittomia? Me ihmiset olemme paljon muita eläimiä parempia, koska teemme lupauksia ja vannomme valoja ja pidämme niistä kiinni luonnon tarpeet huomiotta jättämättä? Emotionaaliseen taakkaan en ota kantaa.

Kun luonto ja normisto ovat ristiriidassa keskenään niin tulisi lähteä miettimään moraalikäsityksiä ymmärtämällä osan siitä olevan meihin geeneissä koodattua vaistoa.

Ei voi erottaa sosiaalista ja luonnollista (tuohon ekaan boldattuun, kuten jo aiemmin sanoin).
Ja toiseen boldattuun: Ei ihminen ei ole tuon takia eikä minkään muunkaan ominaisuutensa takia "parempi". Aikuinen riittävän normaalin älyn omaava ihminen vain on vastuullisempi moraalinen toimija kuin eläin tai heikkolahjainen tai älyllisesti vammainen ihminen. Se on se mikä tekee ihmisestä erityisen. Vastuu. Ja valinnan mahdollisuus.

Severin

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #28 : 30.01.2015, 22:23 »
En todellakaan haluaisi "oikeasti" pettää ketään, mutta onko sellasia miehiä jotka ei hyväksy pettämistä mutta ei silti jätä sen takia vaan antaisi jonkun rangaistuksen?

Rankaisee ja jättää  >:D

Norja

  • Vieras
Vs: Pettäminen "luvalla"
« Vastaus #29 : 31.01.2015, 04:55 »
Tää ketju alkaa vaikuttaa taas sellaselta oikeassa olemisen ja tiedon manifestilta että onpas huippua lukea noita hienoja kilometrien pituisia tekstejä. Tunnen, että vaikka ennen olisin niin mielelläni kertonut oman mielipiteeni ja jonkin verran väitellyt jotakuta vastaan niin nyt en sitä tee. Tätä ketjua on hauskaa lukea ja mulle tuli mieleen sellainen asia että minun on parasta olla pettämättä itseäni jos siihen suinkin kykenen. Rakkauteen ja rakastamiseen liittyy mulla niin paljon tunteita, muistoja ja muutakin että mä välillä tarkistan Korinttilaiskirjeestä että mites se rakkaus nyt olikaan. Mä en välitä tietää niin kovin paljon asioista, sillä mä elän rakkauden ja tunteitteni ohjaamaa elämää. Vaikka mä haluaisin elää vain rakkauden mukaan mä saatan elää tunteen mukaan ja järjen mukaan mä en halua elää missään tapauksessa sillä se on niin rajallista. Mistä mä itse muka tietäisin mikä mulle on hyväksi? Mä olin jo erehtyä itseäni suojatakseni johonkin suunnitteluun ja toivomiseen mutta onkin vissiin mulle parasta unohtaa koko suunnittelu ja elää vaan ihan täysin hetkessä. Minusta on moneksi ja luultavasti vielä monellekin. Ihminen pettää ja hylkää mutta Jumala ei ja se rakastaa ateistiakin joka ei edes välitä koko jutusta. On se jännä. Rakkaus  :love: