BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: submiesjns - 24.02.2014, 11:00
-
Kysymys Mastereille ja Dommeille...Jos tulee eteesi tilanne, jossa kohtaa mielenkiintoisen subin. Koet että, tuon kanssa voisi sessioidakkin mahdollisuuden tullen. Onko on millainen ongelma jos tämä sub-henkilö, sattuukin olemaan sellainen joka ei niin vain ole saatavissa. Hän vaatii sen, että saat aikaan hänelle tunteen "haluaa alistua sinulle" Kuitenkaan hän ei ole sanomassa, mitä juuri hänelle pitää tehdä sessiossa...Sinä siis joudut omassa roolissasi panostamaan siihen, että osoitat olevasi Master/Dom, joka olet hänelle siihen hetkeen hyvä...Haetko kunnioitusta, pelkoa vai mitä kautta käyt etenemään asiassa? Vai sivutatko homman tyyliin...liian vaikeaa ::)
-
Kusisin varmaan sen päälle, siis, jos olisin masterimiehiä. :o
Tämä ei ollut mielipiteeni, eikä provo vaan hyvin alkeellinen vitsi. ;D
Kyse kai loppumetreillä on siitä, että osa ihmisistä hakee tunnepohjaista toimintaa ja osa taas täysin fyysispohjaista toimintaa.
Jos kyse on fysikaasta, toisen luonteenpiirteillä ei ole paljoakaan merkitystä.
Dadz id.
-Stoge
-
Joisin kupin teetä
-
Minä kun olen niin pirun ruma mies, niin naiset eivät yleensäkään lankea jalkoihini tuosta vain. Tämän vuoksi en näkisi tuota sessiosuhteeseen päätymistä sen monimutkaisempana, kuin vaikka seurustelusuhteeseen päätymistäkään.
Mikä sitten antaa subille sen tunteen, että juuri tuolle haluan alistua? Jos kuuluu siihen ryhmään kuin minä, eli nainen ei lankea jalkoihini heti ensisilmäyksellä lausuen: ”Sinä olet juuri se, jota olen odottanut, ja jolle haluan antautua”, neuvoisin sitten tutustumaan ihan kaikessa rauhassa.
Jos subi kokee, että olet vakaa, luotettava, huomioiva, tai mitä ominaisuuksia hän nyt tärkeinä pitääkään, niin eiköhän se suostumus tule, jos ylipäätänsäkään on tullakseen.
Mun mielestäni oikea pelko ei edes kuulu bdsm:ään, ja kunnioituskin on sellainen asia, että se pitää ajan kanssa ansaita. Se, että teeskentelee tavoitteeseen päästäkseen olevansa jotain muuta kuin todellisuudessa on, on mielestäni jo huijausta sinällään, ja osoittaa, ettei ainakaan ole luotettava masteriksi tai dommeksi.
Tietenkin jutun voi myös ohittaa, mikäli tuntuu, että työmäärään nähden hyöty on liian pieni. Sen arvionhan voi jokainen tehdä tilannekohtaisesti.
-
Hän vaatii sen, että saat aikaan hänelle tunteen "haluaa alistua sinulle" Kuitenkaan hän ei ole sanomassa, mitä juuri hänelle pitää tehdä sessiossa...Sinä siis joudut omassa roolissasi panostamaan siihen, että osoitat olevasi Master/Dom, joka olet hänelle siihen hetkeen hyvä...Haetko kunnioitusta, pelkoa vai mitä kautta käyt etenemään asiassa? Vai sivutatko homman tyyliin...liian vaikeaa ::)
Itselläni ei muunlaisia ole ikinä ollutkaan. Kunnioituksen saaminen on hyvin tärkeää, unohtamatta pelon herättämistä. Molemmat tulee tai on tulematta luontaisesta auktoriteetista, vahvasta aurasta ja halusta hallita toista.
IKRM
-
Mielenkiintoista tuo pelko aspekti.
Itse en haluaisi ainakaan ihan oikeasti pelätä D:tä. Pelko on tunteena sellainen, jonka tiedän ja tunnen erittäin hyvin. En pidä pelosta. Vaarallisuudesta taas pidän. Mutta BDSM:n kohdalla, ja muutenkin pelko ei aiheuta muuta kuin täydellisen sulkeutumisen ja paniikin. Vaaran tunne (se sellainen "nyt jos niskuroin, saan varmasti bambusta ja lujaa"-tyyppinen) aiheuttaa taas väristyksiä ja nautintoa. En halua pelätä D:täni. Haluan kunnioittaa, arvostaa ja haluta häntä. Ja samoja tunteita toivon D:ltäni minua kohtaan. Jos pelkäisin D:täni, en pystyisi jatkamaan suhdetta, koska pelko myrkyttäisi koko suhteen.
T. Junassa pohdiskeleva Ms.M
-
sub-henkilö sattuukin olemaan sellainen joka ei niin vain ole saatavissa
Mitä tarkoittaa "ei niin vain saatavissa"? En koe että tällä on minulle merkitystä. Joko ko. sub haluaa "olla saatavissa" tai sitten ei. En käy jahtaamaan subeja, annan subeille tilaisuuden.
Vai oliko kyse tuosta "haasteellisuudesta"? Tuota sanaahan ei nykyään enää pitäisi edes käyttää, vaan mieluummin "vaativa" tai "vaikea" >:D. En ylläpidä myöskään turhanpäiten hankalia ihmisiä, joten ohitan hyvin nopeasti vaikeiksi paljastuvat ihmiset. Ehkä siinä jokunen hiomaton timattikin menee samalla... Eri asia ovat sitten ihmiset, joiden vaikeuden taustalla on jokin ymmärrettävä ominaisuus, jolloin saattaisin pyrkiä tukemaan ihmistä eheytymisessään.
Panostan omana itsenäni olemiseen. Ei sekään ole aina ihan suoraviivaista sieltä täältä vastaantulevien rooliodotusten valossa.
-
Millainen on vaativa tai vaikea sub?
-
Joko sub suostuu yhteistyöhön sovinnolla tai sitten saa kulkea omia polkujaan ilman minua.
En usko rakkauteen ensinäkemällä, en myöskään "tämä on se oikea minulle"-tunteeseen.
Tutustuminen hiljalleen aikaa myöden on se josta voi syntyä jotain pysyvämpää. Siihen tarvitaan molempien halu panostaa suhteeseen. Vastahankaan kulkevat alistettavat vänkääjät eivät ole oikeaa ainesta tällaiselle D:lle joka on jo omat lapset kasvattanut isoiksi. Sellaista käytöstä ei jaksa enää subien puolelta.
-
Yhtään jos olis itsesuojeluvaistoa ja pelisilmää, niin avaisin Jallupullon (*) mutta ny näyttää tilanne lipsahtaneen sen verran pakkasen puolelle, että avioliitto näyttäis olevan seuraava toiminta. Myös gagia ja köysiä on harkittu tilanteen rauhoittamiseksi.
-
Luin tätä ketjua ja minulla on myös tuo, että en halua pelätä Domia, ainakaan paljoa.
Kunnioitus ja pelko on eri asioita minusta.
Mietin tuota haasteellinen sub käsitettä,
sehän voi tarkoittaa niin eri asioita eri ihmisille.
Domin vahvuus voisi olla siinä, että hän pystyy pitämään otteessaan ja antamaan tarvittavan pitkän liekan.
-
Joko ko. sub haluaa "olla saatavissa" tai sitten ei. En käy jahtaamaan subeja, annan subeille tilaisuuden.
Vai oliko kyse tuosta "haasteellisuudesta"? Tuota sanaahan ei nykyään enää pitäisi edes käyttää, vaan mieluummin "vaativa" tai "vaikea" >:D. En ylläpidä myöskään turhanpäiten hankalia ihmisiä, joten ohitan hyvin nopeasti vaikeiksi paljastuvat ihmiset. Ehkä siinä jokunen hiomaton timattikin menee samalla... Eri asia ovat sitten ihmiset, joiden vaikeuden taustalla on jokin ymmärrettävä ominaisuus, jolloin saattaisin pyrkiä tulemaan ihmistä eheytymisessään.
+1
-
sub-henkilö sattuukin olemaan sellainen joka ei niin vain ole saatavissa
Mitä tarkoittaa "ei niin vain saatavissa"? En koe että tällä on minulle merkitystä. Joko ko. sub haluaa "olla saatavissa" tai sitten ei. En käy jahtaamaan subeja, annan subeille tilaisuuden.
Vai oliko kyse tuosta "haasteellisuudesta"? Tuota sanaahan ei nykyään enää pitäisi edes käyttää, vaan mieluummin "vaativa" tai "vaikea" >:D. En ylläpidä myöskään turhanpäiten hankalia ihmisiä, joten ohitan hyvin nopeasti vaikeiksi paljastuvat ihmiset. Ehkä siinä jokunen hiomaton timattikin menee samalla... Eri asia ovat sitten ihmiset, joiden vaikeuden taustalla on jokin ymmärrettävä ominaisuus, jolloin saattaisin pyrkiä tulemaan ihmistä eheytymisessään.
Panostan omana itsenäni olemiseen. Ei sekään ole aina ihan suoraviivaista sieltä täältä vastaantulevien rooliodotusten valossa.
Tuo "annan subille tilaisuuden" on aika hyvin sanottu ajatusmalli ja hiukan takana tuohon alkuperäiseen tekemääni kysymykseen. Kirjoitin myös.."hän ei myöskään ole sanomassa mitä hänelle pitäisi tehdä sessiossa" eli ei ole vaatimassa!! Eli kysymys lähtee asetelmasta..Master/dom haluaa päästä sessioimaan juuri sen subin kanssa...Subi taas ei ole valmis sessioimaan kenen kanssa tahansa..eli hänellä on kriteerit dominoivan suhteen. Eli..kysymys ei nyt koske itse sessiota..mitä siinä tapahtuu. Kysymys koskee...mitä olet valmis tekemään sen eteen, että kyseinen subi lähtisi sinun kanssasi asiassa eteenpäin? Vai teetkö mitään?
Itselleni jotenkin tökkää tuo koko-ajatus malli "annan tilaisuuden, suon sinulle" Olipa ajattelijana master/dom tai sub...mieleen tulee lause.."joka itsensä ylentää...
Ehkä ilmaisin tuon varsinaisen aloituksen huonosti! :)
-
Hiukan huonosti ymmärrät luetttua nyt submiesjns. Vai onko kyseessä paradoksi, haasteellinen sub?
-
heh...Ymmärrän, että ymmärrän hiukan huonosti luettua...En näet ymmärrä nytkään ;D
-
Tämä saattaa olla off topiccia, tai sitten ei.
Eikös suurin osa ihmisistä ole sillä tavalla vaikeita, ettei siitä mitä tykkää tehdä, voi suoraan päätellä sitä kenen kanssa sitä tekisi. Sama vaniljoilla.. vaikka olis vapaa pariutumaan ja tottunutkin seksin harrastaja, sitä ei välttis tee kaikkien kanssa kellä ois sopivat vastakappaleet telakoitumiseen. Niin miksi kukaan sub sen kummemmin?
Ja sitten omakohtainen tarina. Tutustuin ihmiseen, jonka tiesin subiksi, ja jonka seurassa viihdyin, ja jossain kohtaa aloin pyöritellä päässäni sitäkin, että mitenkähän hän suhtautuisi, jos ehdottaisin jotain yhteistä leikkiä. Kauttarantain vihjailuun tuli selkeähkö vihjauksen vastaanottokuittaus: "Jos pitää kysyä voiko, multa saa vastaukseksi ein. Jos joku ei osaa ite ottaa, niin en mä sellaselle anna." Kulutin kauan aikaa sen miettimiseen, mistä voin tietää, että hän haluaa leikkiä mun kanssa, jos joudun kyselemättä pakottamaan.
Tajusin mä sitten jossain kohtaa, että jos aikuinen ihminen itse antaa ohjeen, että elä mieti vaan pakota, niin ehkä se sit osaa olla ohjeistamatta silleen, jos ei itse sattuiskaan haluamaan. Ja ehkä jopa sanomaan ei myös toisen yrittäessä ottaa, jos ei satu itseä innostamaan. Kai. Mutta nää kaikki johtopäätökset kypsyi vasta sen jälkeen, kun olin jo päättänyt, että ihan sama, täältä pesee.
Eli joo, olin siis valmis muuttamaan normaalia kilttiä lähestymistapaani vakuuttaakseni toisen siitä, että mä oon tosi päättäväinen ja otan mitä haluan...Juu juu, olen olen. Kova kuin mikä. Ihme mielenhäiriöitä sitä saakin. Mutta hyvästä syystä. Hiottuja timantteja, joita ei edes itse tarvitse hioa, on harvassa.
Mutta jos nyt miettii, niin se mikä mulle oli haasteellinen, koska se vaati toimintatavan hetkellistä muuttamista, on jollekin toiselle normikaveri, koska oma toimintatapa on valmiiksi sopiva. Ja niitä valmiiksi sopivia tulee jokaiselle eteen kaiken aikaa, joten voi valita helpommankin. Eli aika turhaa pohdintaa tämäkin ;).
Olen samaa mieltä Fixxin kanssa, että jos haluaa luoda mielikuvan itsestään ihmisenä, joka on luonnostaan dominoiva ja tilanteet haltuun ottava, subien (epätoivoinen?) jahtaaminen ei paranna vaikutelmaa. Toki sub voi tuntea itsensä halutuksi kun joku jahtaa tai tulee ja ottaa. Tasapaino voisi olla kiva?
Vir, joka saattaa joskus jahdata, joskus olla jahtaamatta, joskus saada, joskus olla saamatta, joskus menettää, joskus löytää... asiaa joko auttaisi tai ei, jos olisin hyvä pelaamaan näitä pelejä...
edit. typo
-
Totta...saman kysymyksen voisi tietty heitää vaniljaisenakin...jos tapaat mielenkiintoisen ihmisen esm. baarissa...mitä olet valmis tekemään saadaksesi hänet kiinostumaan sinusta? Simpelikysymys turhan monimutkaiseksi tehty ::)
-
Subi taas ei ole valmis sessioimaan kenen kanssa tahansa..eli hänellä on kriteerit dominoivan suhteen. Eli..kysymys ei nyt koske itse sessiota..mitä siinä tapahtuu. Kysymys koskee...mitä olet valmis tekemään sen eteen, että kyseinen subi lähtisi sinun kanssasi asiassa eteenpäin? Vai teetkö mitään?
Kaikilla meillä on kriteerit. Kysymys on vain täytämmekö toistemme kriteerit ja mitä voimme tehdä vaateidemme yhteensovittamiseksi.
Olen valmis puhumaan subin kanssa. Puhettahan maailmaan mahtuu, mutta operatiivinen sana tässä onkin "kanssa". Aika moni on valmis puhumaan diibadaabaa maailman tappiin asti, ja aika moni pystyy puhumaan pelkästään itsestään lähes yhtä pitkään. Se, että puhumalla saa oikeasti kontaktin toisen ihmisen mieleen onkin sitten iso asia.
Tutustuin ihmiseen, jonka tiesin subiksi, ja jonka seurassa viihdyin, ja jossain kohtaa aloin pyöritellä päässäni sitäkin, että mitenkähän hän suhtautuisi, jos ehdottaisin jotain yhteistä leikkiä. Kauttarantain vihjailuun tuli selkeähkö vihjauksen vastaanottokuittaus: "Jos pitää kysyä voiko, multa saa vastaukseksi ein. Jos joku ei osaa ite ottaa, niin en mä sellaselle anna." Kulutin kauan aikaa sen miettimiseen, mistä voin tietää, että hän haluaa leikkiä mun kanssa, jos joudun kyselemättä pakottamaan.
Tajusin mä sitten jossain kohtaa, että jos aikuinen ihminen itse antaa ohjeen, että elä mieti vaan pakota, niin ehkä se sit osaa olla ohjeistamatta silleen, jos ei itse sattuiskaan haluamaan. Ja ehkä jopa sanomaan ei myös toisen yrittäessä ottaa, jos ei satu itseä innostamaan.
Tässä kohtaa alkaa sattumaan päähän... joko se viestintä toimii tai sitten ei, arpomalla en kyllä ala sessioita vetämään..
-
Jos itse olisin epävarma siitä haluaako sub leikkiä vai ei niin en lähtisi sen enempää miettimään asiaa. Olisi kertakaikkiaan liian hankalaa. Muutenkin tuntuisi jotenkin kovin pöljältä lähteä sessioimaan jonkun kanssa joka ei kerro mitä haluaa. Itselleni on ainakin kovin tärkeää tietää millä pelisäännöillä mennään sessioon. Ihan vaan esimerkiksi voisi heittää että toiset tykkää piiskauksesta josta pylly alkaa vähän punertamaan kun toiset taas haluavat koko pyllyn mustaksi. Jos henkilö taas olisi hyvinkin tuttu ja tietäisin mitä hän haluaa niin itseni tuntien mitä tahansa saattaisi tapahtua. Kuten täällä savossa sanotaan, suattaisin tehdä jotain tai suattaisin olla tekemättä. Mitä, milloin ja millä tavalla taas riippuu ihan täysin henkilöstä, tähän kategoriaan sopivaan henkilöä en edes tunne tällä hetkellä, joten en ala sitä vääntelemään sen enempää.
Pitää vaan muuten linkittää tähän Louis C.K:n (Stand-up koomikko) mielipide tähän asiaan:
https://www.youtube.com/watch?v=b4hNaFkbZYU
-
Ai eikös tähän saa vastata kuin Dommet tai Masterit. Eipä mitään vastaan kuitenkin...taidan kuulua näihin haasteellisiin subeihin;))
Luin aloituksen ...jos asia on jo tarkkaan kaluttu muissa kommenteissa ...niin ei voi mitään.
Jos haluamasi subi ei ole vain huomannut sinua. Tee itsesi näkyväksi...toki omana itsenäsi...älä teeskentele...ainakaan niin paljoa että se näkyy;)
Tulevan toiveidesi subin kanssa toivoakseni olisit edes puheväleissä tai tapaamisiakin mahdollista olla. Tuo se auktoriteettisi/ alistava ominaisuutesi/dommeus/ masterius esiin vaikka leikin varjolla. Pieniä asiaan(haluamaasi rooliin) viittaavia juttuja saanee tehdä siis ainakin sanallisesti. Arvioi toki "suhteenne" tilanne huolellisesti ensin. Jos tiedät mistä mahdollinen subisi pitää kinkypuolella sen parempi, vihjaile niistä.
Rohkene(tapauskohtaista luultavimmin) myös suoraan ja jämäkästi kertomaan/ sanomaan...Esim. koskas sinulla on aikaa haluan sitoa sinut, haluan alistaa sinut. Tuosta olet ansainnut piiskaa...oletko valmis . Jne jne.
Lisäksi asiaan voisi saada tulevan subin suopeaksi ... elokuvat, musiikki, yms joissa on bdsm virityksiä... Pelitkin voisi toimia missä häviäjälle totuus tai tehtävä, hih Masterin/ Dommen kannatttaisi valita peli missä hän on vahva voittaja:D Lisäksi on näitä bdsm aiheisia kyselyjä...niitäkin voisi yrittää haluamansa subin saada yhdessä täyttelemään ja keskustelemaan.
Lienee vain yritettävä pikkuhiljaa tai rytinällä " houkutella" mahdollista subia jos juuri häneen on panostettava. Kuten tavallisissakin suhteissa tai niiden toiveissa toimitaan...eipä näissä niin eroja juuri ole.
-
Kohtalaisen rajallisen kokemukseni puitteissa sanoisin, että olen samoilla linjoilla Fixxin ja Lady Whipin kanssa. Joku joko leikkii mun kanssa vapaaehtoisesti ja mieluusti vieläpä ilolla, tai sitten saa ns. mennä koti(ins)a kasvamaan. Sama politiikka mulla on muidenkin ihmissuhteiden kanssa, en siedä manipulointia mihinkään suuntaan. Joko ollaan tai ei olla, siinäpä ne vaihtoehdot aikalailla on. Kommunikaatio on vaatimus, sitä ilman en ala millekään.
Toisin sanottuna, "vaativa" (lue: edellisistä kriteereistä voimallisesti ja ilman järkeenkäypää sekä kommunikoitua syytä poikkeava) subi jää ilman. Se on sitä mun jämäkkyyttä, itseni arvostamista ja vaativuuttakin - kaikki kai ymmärtääkseni dominoivan ominaisuuksia. Mun vinkkelistä myös yleisesti ottaen hyviä ominaisuuksia ihmiselle noin muutenkin.
Mainittakoon, että tähän mennessä näissä kuvioissa vastaan ei onneksi ole tullut tuolla ylläkuvatulla tavalla "haastavia" ihmisiä. Pitäis kai liikkua joskus ihmisten ilmoilla.
-
"Kuinka toimit haasteettoman ihmisen kohdatessasi".. Eli hyvä jos riittää särmää ja rosoa,imho :)
-
Mä voisin sanoa olevani hankala sub. Johtunee siitä, että olen muuten niin hallitseva persoona.
Totaalinen alistuminen minulta vaatii paljon. Tarvitsen siis alistajan, joka osoittaa minulle olevansa minua henkisesti ja fyysisesti vahvempi, älykkäämpi, nokkelampi. Tarvitsen sen tietyn pelon. Tuota pelkoa on hankala selittää, mutta koitetaan.
Tahdon pelätä sitä, että olenko tarpeeksi hyvä ja miellyttävä. Se on päämääräni, olla mahdollisimman loistava toisen silmissä, mutta alistuvana. Tahdon viehättää, palvella, tyydyttää ja auttaa.
On ollut pari tapausta, joissa mies on ensisilmäyksellä tehnyt tämän vaikutuksen minuun, ilman mitään seksuaalista kannssakäymistä (joskin se jännite on olemassa..). Pelkään heti miestä ja tahdon vain olla hänen silmissään mahdollisimman hyvä. Ujostelen, puhun hassusti, tärsien. Annan vain hänen johtaa mitä tahansa tilannetta.
Usein näin ei kuitenkaan käy. Mies on normaalissa kanssakäymisessä altavastaaja, minä olen parempi, nokkelampi, hauskempi, älykkäämpi jopa "miehisempi" muuten kuin ulkoisesti. Näiden miesten on ajan kanssa osoitettava minulle oma asemansa, joka usein osoittautuu hankalaksi tai mahdottomaksi. Heillä ei ole mitään valtaa minuun ennen makuuhuonetta, joka laskee sitten omaa ekstaasiani. Tai sitten en edes alistu makuuhuoneessa, seksi on vanillaa höystettynä tai minä muutun dominoivaksi. Silloin minulle jää tyhjä olo hyvässä kuin huonossa.
Naisten kanssa homma toimii sitten kuin tanssi. Se on vain fyysistä. Miesten kanssa koko juttu on henkistä. Vaikka minulla olisi vain miespuolinen "fuckbuddy", tarvitsen sen henkisen yhteyden, jotta kokisin tilanteen tarpeeksi seksuaaliseksi.
Harvoin olen kohdannut miehiä, joita kunnioitan (pelkään) alistumiseen saakka. Heitä on tullut vastaan kourallinen.
Ehkäpä se johtuu siitä, että vaadin niin paljon? Ehkä oikealla masterilla ei ole mitään mielenkiintoa painia toisen tunteiden kanssa. Tai ainakaan näin pitkälle. Joko se homma toimii tai sitten ei, kuten täällä on sanottu.
Harmi vain minulle, on hauskaa olla vaikeasti tavoiteltava.
Anteeksi sekava teksti, omat ajatukseni herättävät minussa vain uusia ajatuksia, enkä ole varma mitä pitäisi kirjoittaa.
-
Jotkut haluaa melko tarkkaan tosiaan valita leikkikaverinsa, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huonompi homma, vaan ehkä enemmänkin tervettä itsesuojeluvaistoa. Luottamushan on melkolailla kaiken a ja o. Varsinkin jos haussa on etupäässä pidempi ja tiiviimpi suhde eikä mikään kertapiiskaus.
Itse ainakin edellytän itseltäni "haluan alistua" -tunnetta. Ja saatan "testailla" myös toisen luotettavuutta hämmentämällä hiukan soppaa ja tutkailemalla reaktioita. Toisaalta, jos toinen moisesta suuttuu ja jatkaa matkaansa, se ei haittaa koska se kertoo vain että huumorintajut eivät leijaile samoilla taajuuksilla. Enkä nyt tarkoita mitään törkeää käytöstä tai esim. ohareita ym. vaan melkolailla pelkästään sanallista piikittelyä. Toki sikäli asiallisella levelillä ettei terveen itsetunnon omaava tyyppi siitä suutu. Jos hermostuu, niin hermot tuskin kestää minua myöhemminkään...
Joskus tosiaan tulee tuossa yhteydessä esiin se ettei ns. dominoivalla itsellään ole paukkuja ottaa minuun dominoivaa asennetta, jolloin on todellakin parempi jatkaa etsintää. En nimittäin itsekään halua joutua tilanteeseen jolloin minulta kysellään joka käänteessä suostumusta asioihin kun se tavallaan romuttaa koko hohdon touhusta...
Tietysti "hankalana" olemisessa on se miinuspuoli että seuraa löytyy vähemmän, mutta mielummin olen ilman kuin "eri aallonpituuksilla" olevan kanssa koska jälkimmäisestä ei kuitenkaan seuraa välttämättä mitään hyvää tai ainakaan sitä mitä olen hakemassa.
-
Eipä oo sen kummempia neuvoja antaa itse tilanteen ja enpä kyllä olekkaan Dom joten ihmekkös toi.. Mut toi Virin kirjoitus pisti silmään, tunnistan itsessäni aika paljon samaa kun tuossa Virin mainitsemassa subissa, vähän samaan malliin menee ja ei kyse ei ole mistään varsinaisesta pakottamisesta..
-
Vähän offtopic, mutta luontainen auktoriteetti on ihan mielettömän seksikästä. Se ei tarkoita öykkäröintiä vaan itsevarmuutta ja tilanteen haltuun ottamista. Rakastan sitä, kun toisella on ohjat, enkä koe mitään tarvetta itse ohjata tilannetta. Harvinaista herkkua tosin. Eikä kyse tarvitse olla kuin siitä kahvilla käynnistä.
-
Vähän offtopic, mutta luontainen auktoriteetti on ihan mielettömän seksikästä. Se ei tarkoita öykkäröintiä vaan itsevarmuutta ja tilanteen haltuun ottamista. Rakastan sitä, kun toisella on ohjat, enkä koe mitään tarvetta itse ohjata tilannetta. Harvinaista herkkua tosin. Eikä kyse tarvitse olla kuin siitä kahvilla käynnistä.
Oon täysin samaa mieltä ja jos sitä ei ole niin ei homma myöskään yleensä toimi. Ja tosiaan ei tarvii olla mikään sessio tilanne vaan se saattaa tehdä arkisemmastakin tilanteesta sanoisinko nyt vähintäänkin mielenkiintoisen. :P
-
Not my cup of tea. Haastellinen sub ei ole minua varten enkä minä häntä varten. On rajallisesti aikaa ja resursseja ja muutenkin tykkään enempi satuttaa kuin alistaa henkisesti, vaikka nämä kaksi meneekin usein käsi kädessä. En kaipaa lattiarättejä mutten myöskään haastavia alistettavia. Jätän sellaiset kyllä ihan niille ketkä sellaisesta kicksin saavat. >:D
*helposti alistuvat masokistit, ilmoittautukaa!* :P
-
Hankala sub, josta pitää arvailla mitä se mahtaisi haluta ja yrittää selviytyä sen mukaan? Kumpihan siinä nyt sitten on se sub?
En jaksaisi kauhean kauan aikaa käyttää miettien, mitä tässä nyt halutaan, halutaanko mitään, keneltä, vai keneltäkään? Toisaalta, moni tuntuu saavan kicksinsä siitä hankaluudesta, joten hyvä että kaikenlaisia variaatioita löytää. Musta on kääkähdettyäeni tullut paljon mukavuudenhaluisempi, selkeet kuviot on mukavampia. Mielummin ilman, kuin pähkäillen minkä maasäteilyn voimakentässä vastapuoli juuri tänään sattuisi olemaan.
Jaa, siis suora vastaus kysymykseen "En oikeastaan mitenkään, mikä poikkeaisi normaalista päivärytmistäni"
-
Not my cup of tea. Haastellinen sub ei ole minua varten enkä minä häntä varten. On rajallisesti aikaa ja resursseja ja muutenkin tykkään enempi satuttaa kuin alistaa henkisesti, vaikka nämä kaksi meneekin usein käsi kädessä. En kaipaa lattiarättejä mutten myöskään haastavia alistettavia. Jätän sellaiset kyllä ihan niille ketkä sellaisesta kicksin saavat. >:D
*helposti alistuvat masokistit, ilmoittautukaa!* :P
Tuo on niin totta.
Ja mitä otsikon kysymykseen tulee. Kävelen kylmästi ohi. Varsinkin kun on jo hankala muija. ;D
-
En toimi. Ikävä kyllä kantapään kautta opittu fakta.
Nykyään yritän pysyä linjalla, jossa kaksi varoitusmerkkiä (ihan omat kehitelmäni, ei mitään yleistä kinkyfaktaa nämä) johtaa siihen, että vaihdan kohdetta tai nautiskelen helposta elämästäni jo olemassaolevan seuran kanssa.
-
Ja mitä otsikon kysymykseen tulee. Kävelen kylmästi ohi. Varsinkin kun on jo hankala muija. ;D
No ei oo hankala.. Ihana on! :love: :love: :love:
-
Ei mua kiinnosta arvailla, mistä toinen tykkää tai mitä tarvii voidakseen alistua. Tietenkään ei tarvi luetella alusta asti minkälainen session pitää olla, mutta suunta pitää olla tiedossa ja kerrottuna. Mieluummin skippaan kuin alan arvailemaan.
Onneksi nykyinen subini on osannut kertoa tykkäämisistään, ja alkuhaistelun jälkeen on ollut helppo improvisoida yhä kierompia ja sadistisempia tapoja pistää kiukutteleva pikkuinen takaisin ruotuun. Kukaan ei ole kenellekään ensi hetkestä täydellinen top, mutta kun peruskemiat ovat kohdallaan, on helppo oppia koko aika paremmaksi.
Dan Savagea muotoillen lainatakseni, ei ole olemassa sitä yhtä, on vain nollapilkkuysejä joita voi pyöristää ylöspäin.
-
*helposti alistuvat masokistit, ilmoittautukaa!* :P
Täällä! *huitoo innokkaasti*
Mutta juu, myös omalla kohdallani myös täytyy sanoa, että jos joku on vaikea immeinen ihan vaan ollakseen "haastellinen", niin saapi olla minun puolesta, enkä minä jaksa jahdata semmoisia. Kommunikaation pitää pelata, olipa suhdedynamiikka mikä tahansa.
-
Minusta on aika mielenkiintoista, miten "haasteellinen sub" tulkitaan tämän ketjun antaman aineiston mukaan niin usein vaikeaksi tai jopa niskoittelevaksi.
Periaatteessa minä olen helvetin helppo alistuja käsitellä. Kun on minuun luvan saanut, minua voi käyttää ja panna oman tahtonsa ja taitonsa mukaan, ja minä pelkästään nautin siitä.
Mutta siinäpä onkin ne pari kompastuskiveä. Ensinnäkin, minuun pitää saada se lupa. Sitä ei liikene ihan kenelle tahansa, eikä se todellakaan irtoa taivuttelemalla. Tavallaan siis vastaus aloituksen kysymykseen oman kokemukseni mukaan olisi unohtaa koko juttu: she/he is just not that into you.
Ja se tahto ja taito. Minä olen ihminen. Minulla on omat haasteeni, niin alistumisessa kuin elämässä yleensäkin. Jollei niitä osaa ja/tai halua käsitellä, niin voi kaikin mokomin jatkaa sellaisen subin etsintää, jolla ei mitään heikkouksia olisi.
Henkilökohtaisesti arvostan yli kaiken D-ihmisiä, jotka ottavat kunnianosoituksena sen, että minä olen halukas heille alistumaan ja antamaan kaiken, mitä suinkin alistuvana osapuolena pystyn. Toisaalta, aivan yhtä paljon kunnioitan niitä jotka hyväksyvät sen, etten syystä tai toisesta tahdo tätä puolta itsestäni juuri heidän kanssaan jakaa. Sitäkin korkeammalle jakkaralle nostan ne, jotka ovat valmiita työstämään minun kanssani niitä tekijöitä, jotka tavalla tai toisella jarruttavat heittäytymästä täysin toisen armoille huolimatta siitä, miten kipeästi kaipaisin niin tehdä. Toisin sanoen, niitä jotka ovat valmiita vastaamaan minun haasteisiini.
Minusta on loppujen lopuksi aivan älytön ajatus, ettei suhteessa (oli se sitte D/s:ää, vaniljaa tai mitä hyvänsä) minkäänlaisia haasteita tarvitsisi saati voisi kohdata.
-
Minä olen ihminen. Minulla on omat haasteeni, niin alistumisessa kuin elämässä yleensäkin. Jollei niitä osaa ja/tai halua käsitellä, niin voi kaikin mokomin jatkaa sellaisen subin etsintää, jolla ei mitään heikkouksia olisi.
Minusta on loppujen lopuksi aivan älytön ajatus, ettei suhteessa (oli se sitte D/s:ää, vaniljaa tai mitä hyvänsä) minkäänlaisia haasteita tarvitsisi saati voisi kohdata.
Ei tähän paljoa ole lisättävää. Tai no itse olisin toivonut vähän vähemmän "haasteita",mutta perhana,ei niille aina mahda mitään. (viittaan elämämään ja ihmisiin yleensä) Haasteellisuuden miellän melkolailla joksikin muuksi kuin ylimielisyydeksi,itsestäään liikaa kuvittelemiseksi, ja muiden yläpuolelle asettuvaksi.
Puolustusasemiin joutunee, jos jatkuvasti kyseenalaistetaan ja väheksytään,pilkataan,keksitään juttuja ja asioita,jotka muka liittyvät henkilöön tosiasioina-
Sekin,että aika harva kumminkaan kaikkien tai kenen kanssa vaan sessioi,sekstailee jne. Ei siis alistuvankaan tarvitse sellainen olla eikä se kerro mistään "haasteellisuudesta".
-
Nyt kun luin tuon aloituspostin uudestaan, niin aika leveäksi jättää tuon "haastellisuuden". Eli, vähän kuka minkäkin haasteellisena kokee. Ekalla lukukerralla jäi kuva, että haasteellisuus olisi sitä, että D asemassa saat arvailla kaiken, mistä pitää, missä rajat ja mitähän sitten tapahtuu...
Mutta joo, jos haasteellisuudella haetaan sitä luottamuksenja molemminpuolisen ymmärryksen rakentamista, eikä niinkään sitä, että sub alistuu siinä D:n lukiessa akkaria sohvalla ilman keskusteluja, niin haastellisuus olisi enemmänkin toivottava piirre.
-
Niin, kyllähän tulkinnat kysymyksestä menevät näkyjään omien kokemusten värittämien aurinkolasien läpi :) Ja näkyjään kannattaisi kirjoitella pitempiä liirumeita, joissa pohdiskelisi enemmänkin asioita...
Itse tosiaan tulkitsin näitä lukiessani niin, että puhuttiin tapaukista jotka ei osoita mitään kiinnostusta tai kommunikointia takaisin päin, vaan odottaa, että toinen osapuoli tekee niin sanotusti kaiken työn, että ansaitsee jotenkin sen toisen huomion. Itse olen ihan normaaleissakin ihmissuhteissa törmännyt tähän turhan monesti, ja enää ei oikein kiinnostus tai energia riitä tuohon kuvioon. Jos toinen ei kommunikoi halujaan ja mietteitään, en minäkään enää oikein jaksa niitä kiskoa esiin tai ruveta todistelemaan omaa kelpoisuuttani johonkin. Ja eihän siitä tule mitään, jos joutuu kokoajan toisen aivoituksia arvailemaan, ja yleensä vielä saa sormilleen jos arvaa väärin :P Muutenkin karsastan tuota ajatusta, että toinen ihminen pitää "ansaita" jotenkin. Se on jotenkin valheellista minusta. Jos homma ei toimi omana itsenään, niin ei se vaan toimi muutenkaan, ainakaan pitkään.
Mutta nyt kun on sitten lukenut näitä muita näkökantoja, niin on tosiaan muitakin tulkintoja. Ihmiset ja tilanteet tarjoavat haasteita, ja se on hyväksyttävä, ja jos joku ihminen on sen arvoinen, myös panostettava siihen juttuun, mikä se juttu nyt sitten onkaan. Mutta on minusta eri asia onko joku haastava tarkoituksella vai esim. juuri olosuhteiden ja elämän kolhujen takia. Itse en tuota ensimmäistä jaksa, mutta jos joku siitä nauttii, niin mikä ettei, se suotakoon :) Jälkimmäinen minusta taas on juuri sellainen, mikä pitää ottaa huomioon. Olen itse kokenut elämäntilanteen, jossa kumppanilla/subilla on ollut ongelmia, jotka ovat rajoittaneet myös kinkyilyä. Silloin piiskat ja kahleet pistetään kaappiin odottamaan, ja keskitytään siihen ihmiseen, ei siihen, että onko hän hankala vai ei jos ei pysty toteuttamaan Isännän mielihaluja. Ei kukaan ole jonkun toisen etuoikeus.
Mutta hyvät immeiset, kommunikoikaa keskenänne, niin kinkyssä kuin muutenkin. Mikään ei minusta ole pahempaa, kuin se, että ollaan haastavia siten, että ei sano mitään. Jos minä kerran vielä kuulen subin sanovan "ihan miten vaan" kun kysyn jotain, niin sitten saa tosiaan mitä minä haluan, mikä todennäköisesti on, että panta pois kaulasta ja telkkari päälle ;D
-
mielenkiintoinen viestiketju.. ja huomaa kyllä ketkä nuoria ja aloittelevia ja ketkä kokeneita ja tietää mistä puhuu :) tämän perusteella en taida olla haasteellinen subi :P
-
Niinpä niin, kyllä subissa haastetta pitää olla, allekirjoittanut ei ainakaan ole kiinnostunut tapauksesta, joka jo
tuulikaapissa putoaa polvilleen ja ottaa sen noutajankatseen ::)
Pidän siitä että on kyseessä "henkien taisto" ja silloin siitä on, tulossa juhlasta parhain.
Subi joka osaa lukea Masteriaan, minkä reaktion aiheuttaa tämä tekoni ja mitä siitä seuraa ja sama
toimii toisinkin päin.
Yhtä tärkeänä pidän palkitsemista kuin rangaistustakin, tunteiden kirjo on kumminkin niin laaja,
että kunnon sessiossa ne kannattaa käydä kaikki läpi.
Välillä kannattaa antaa muutama metri " siimaa," siinä alkaa aina se subin todellinen luonne pyrkiä pintaan.
Näin pysyy juttu tuoreena, jotainhan sellaista se kumminkin tekee mistä alkaa neuvottelu rangaistuksesta.
Mulla on tapana ilmoittaa mitä on tulossa, mutta aina pyydän vastatarjouksen, joskus törmää mukavaan yllätykseen ;)
ja tuo n.s kaupankäynti on kiva lisäjuttu.
Jokaisella varmankin on omat tapansa ja mielipiteensä, niitä kunnioitettakoon >:D
Nyt mulla on tuolla "kukkalaatikossa" yksi todellinen "verso" kasvamassa, ihanan haasteellinen...
-
Joisin kupin teetä
Veisin kahville ja keskustelisin paljon. Minusta subi saa olla (jopa kuuluukin) reilulla tavalla haasteellinen esim. että hän ei alistu kenelle vaan tai haluaa että hänet alistetaan tms. Oma näkemykseni on että D.n tehtävä on alistaa/kouluttaa subistaan sopiva.
Jos taas se haasteellisuus on jotain päälleliimattua, kuten totaalista karkkikauppailua tai ikuista kalenterin katselua tms. niin sitten homma ei toimi kanssani.
- Karwis
-
Jospa muutaman lauseen kirjoittaisi itsekin, kun aihe puhuttelee.
Haasteellisuus ei ole toivottavaa jos se tarkoittaa sitä mitä itse sillä käsitän :D Minulle haasteellisuus on sitä, että toinen osapuoli ei ilmaise kiinnostustaan avoimesti, vaan haluaa tulla "metsästetyksi". Yleensäkin kommunikaation puute on yksi isoimmista turn-offeista mitä vastaan on tullut. Eli tietyllä tapaa (minulle) negatiivisesti haasteellisen subin kohdatessani, jätän subin rauhaan omilta fantasioiltani.
Toisaalta haasteellisuus voi olla myös hyvinkin toivottavaa, jos puhutaan ihmisen omasta persoonallisuudesta. Mielenkiintoisimmat tuttavuudet ovat juuri niitä "haasteellisia" tapauksia. Kaiken alullepanija on kuitenkin avoin keskustelu puolin ja toisin (en ole siinä niin hyvä itsekään, koska hitler) ja kaipaan usein toisen osapuolen aloitteellisuutta keskustelun merkeissä. Tosin joskus on kohdalle tulla tupsahtanut ihminen, jonka kanssa keskustelu sujuu kuin itsestään.
Summa summarum, haasteellisuus on katsojan silmissä ja korvien välissä, erilaiset ihmiset tuovat haasteita, toiset sopivat toisille paremmin kuin toiset.
p.s. Ajatusten lukemista en harrasta.. vaikka ajatuksena kiehtookin ;D
-
Haasteelliset subit eivät ole minua varten. En tietenkään odota että kaikki alistumiseen taipuvaiset olennot lankeaisivat jalkojeni juureen minut nähdessään mutta sitten kun päästy yhteisymmärrykseen siitä että lähdetään sessioimaan, odotan tottelevaisuutta. Jos sessiotilanteessa subi jatkuvasti vitkuttaa, purnaa ja on tottelematon, minulle tulee sellainen pitäkää tunkkinne-fiilis :)
En tiedä onko minulla vain käynyt hyvä tuuri, mutta lähes kaikki leikkikaverini ovat olleet "epähaasteellisia". Ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa että on ensin keskusteltu siitä mitä molemmat osapuolet haluavat ja haasteelliset subit ovat jatkaneet etsintäänsä jo tutustumisen alkuvaiheessa ::)
-
Minä en vonkaa, eli jos subi olisi tarpeeksi kiinnostunut - tulisi jutusta jotain. Miten siinä toimisin, en ole oikein varma yksityiskohdista, mutta asia pitäisi saada käännetyksi vähän päälaelleen: hänen pitää haluta enemmän kuin minun. Sitten se voisi lähteä rullaamaan.
Voisi sanoa, että alistaja nauttii alistamisesta, ei raada niska limassa päästäkseen nauttimaan.
-
Nostan kytkintä. Toki, toki, ensin näytetään kaapin paikka tarvittavissa määrin, mutta jos sitä pitää kerta kerran jälkeen kovin osoitella, kiukuttelemista olla kuuntelevinaan, lelun mielialoja, haluja ja tarpeita eli karkkimakua jatkuvasti enemmän muka ajatella kuin omiaan jne. jne. niin todellakin perävalot on hyvin nopeasti kaikki mitä on jäljellä. Juuri ripausta enempää ei brat-diggariakaan tästä tyypistä löydy.
* )
-
Täytyy kommentoida aidan toiselta puolen, minähän taidan olla hieman haasteellisen subin maineessa.. :D
Tääkin on vähän niinkun makuasia, että mitä kukakin kokee haasteelliseksi. Kyllähän sellainen subi varmaan ärsyttää, joka koko ajan purnaa ja ihan kaikesta täytyy vääntää, mutta mielestäni on vähän useanlaisia alistujia. Toiset alistuvat orjamaisesti ja haluavat tehdä niin, toiset taas alistetaan. Näissäkin on sitten eroja, että miten paljon jotain pitää alistaa ennenkuin alistuu ja pitääkö se tehdä joka kerta uudestaan. Moni mies haluaa bratin, toiset taas orjan. Olen monta kertaa miettinyt, miten vaikeeta on löytää tästä skenestä kumppani jonka kinkyys on samanlainen kuin oma.. sanopa jollekin olevasi homo, niin kaikki tietää mitä tarkoitat, mutta sanopa olevasi pervo/kinky, niin skaala asiaa on loputon. Ja suurilla vahvoilla persoonallisuuksilla varustetut subit ovat vaikeassa asemassa, koska niin vahvoja D:tä löytyy aika vähän, jotka oikeasti osaavat alistaa siten ettei tarvitse koko aikaa haastaa. Veikkaan, että tämä on kyseessä monen ns. haasteellisen subin kohdalla.
Oma haasteellisuuteni näkyy siten, että varsinkin uuden D:n kohdatessani, testaan kyllä aika pitkään miten toista pystyy -jos mitenkään- manipuloimaan ja pompottamaan. Jos haistankin toisessa epävarmuutta tai toinen uhkailee, mutta ei ole valmis toteuttamaan uhkauksiaan, peli on menetetty ja rispektit on nolla ja niitä ei ole mahdollista saada takaisin enää. Tähän mennessä elämässäni tavannut tasan yhden D:n, jota en ole kyennyt manipuloimaan, no need to say, että nykyinen Masterini.
Kuulun koulukuntaan, että kukaan ei saa mun rispektejä sanomalla olevansa Iso ja Suuri Master, vaan mun kunnioitus ansaitaan.. sen jälkeen haastaminen on lähinnä oman kuoppansa kaivamista :P
-
Itse en yritä mitään saadakseni jonkun. Minulle domin ja subin välinen valtasuhde on nimenomaan kahden henkilön välinen vuorovaikutteinen suhde. Miksi ihmeessä lähtisin yrittämään sellaista, joka ei ole kiinnostunut?
Kokonaan toinen juttu sitten, jos se toinen on kiinnostunut ja osoittaa sen ja osaa myös edes alkeellisesti kommunikoida sen mitä kaipaa. Oma kiinnostukseni usein herää siinä vaiheessa, kun toinen uskaltaa osoittaa oman haavoittuvuuttensa.
-
En ole domme, mutta haluan kuitenkin kommentoida tähän.
Mä olen aika helppo sub. Mun mielestä miellyttäminen on kivaa, enkä yleensä jaksa kovin pitkään pitää mitään brat-roolia päällä (joskus teen niin, mutta ensin varmistan, että se on isännän mielestä hauska ajatus). Tietysti on ihan ok, jos ihmiset leikkivät vaikeaa parisuhteessa tai sovitusti sessiossa, jos se molemmista on kivaa. Mutta silloin, kun suhdetta ei ole muodostettu tai sessiosta sovittu, se ei ole niin yksinkertaista.
Ongelma on sama, kuin vaniljasuhteissakin. Jos kovin moni leikkii "vaikeasti saatavaa", sillä ylläpidetään kulttuuria, jossa "ei" ei tarkoita välttämättä "ei", vaan se voi tarkoittaa "ehkä" tai "yritä vähän enemmän". Koen itse tosi häiritsevänä, jos toinen osapuoli (ihan sama onko kyseessä dom vai vanilja-iskijä) jatkaa ja jatkaa yritystä, vaikka en ole ilmaissut mitään kiinnostusta.
Ihan varmasti moni dom osaa lukea eron monen vaikeaa leikkivän ja oikeasti ei-kiinnostuneen subin välillä. Mutta kaikki eivät osaa. Ja kukaan ei osaa kaikkien kohdalla. Ja silloin päästään tilanteeseen, jossa kyse on häiritsevästä käytöksestä, vaikka kuinka tarkoituksena ei olisi olla ikävä.
Mä toivoisin, että subit miettisivät sitä seuraavan kerran, kun leikkivät vaikeasti saatavaa ja muka välinpitämätöntä. Mä en halua, että kukaan domi yrittää saada mua alistumaan kuvitellen, että se on vaikea, ellei asiasta ole nimenomaan sovittu. Leikkikää vaikeaa vasta, kun olette eksplisiittisesti sopineet asiasta.
-
Mä toivoisin, että subit miettisivät sitä seuraavan kerran, kun leikkivät vaikeasti saatavaa ja muka välinpitämätöntä. Mä en halua, että kukaan domi yrittää saada mua alistumaan kuvitellen, että se on vaikea, ellei asiasta ole nimenomaan sovittu. Leikkikää vaikeaa vasta, kun olette eksplisiittisesti sopineet asiasta.
Minä olen tavallaan helppo ja tavallaan hankala sub, mutta kun olen hankala, sillä ei ole mitään tekemistä leikkimisen kanssa, eikä välinpitämättömyyden tai jonkun muun tunteen teeskentelemisestä. Päinvastoin, minun kohdalla hankaluus tulee rehellisyydestä.
Haluan antaa D:lleni itseni sellaisena kun olen, ja välillä olen hankala. Välillä olen mustasukkainen, välillä olen väsynyt, välillä loukkaannun, välillä olen ärsyyntynyt asioihin joka eivät liity D:hen mutta jotka vaikuttavat kuitenkin. Järkiminäni on melko järkipäinen ja helppo käsitellä, mutta tunteeni ovat 110 prosenttiset ja joskus hyökkääväiset. Voisin karsia ne pois, mutta silloin D:lleni jäisi vain kiiltokuva ilman syvyyttä, eikä sellainen käsittääkseni häntä kiinnosta. Joten vaikka mielellään varmaan arvostaisi hieman tasaisempaa luonnetta, niin ellei kestä hankalaa, niin sitten minusta saa vain kuorta ja kulissia.
En ole koko ketjua lukenut, ehkä tämä oli OT, mutta halusin vaan antaa hieman toista näkökulmaa tuohon subin "hankaluuteen". On helpompaa tukahduttaa tunteitaan ja välttää konflikteja ja olla koko ajan kiltti kun olla toiselle täysin rehellinen, myös silloin kun se aiheuttaa riitaa. Hankaluus voi siis olla myös syvän luottamuksen merkki. Halu tarttua ongelmiin ja ratkaista ne yhdessä, eikä vaan niellä kaikkea, jos tuntuu pahalta.
-
Kuten hiz tuossa edellä kirjoitti, ei oikeastaan ole oleelista se, onko sub haasteellinen vai ei. Itselleni ainakin on huomattavasti tärkeämpää ymmärtää miksi sub on haasteellinen, jos näin on ja onko asia ylipäätänsä ongelma?
Itse en erottelisi kinky-suhteita muista ihmissuhteista siinä, miten osapuolet ovat suhteessa toisiinsa. Ihmissuhde kuin ihmissuhde, jos sen haluaa jatkuvan se edellyttää aitoutta ja aitous tarkoittaa aina ajoittaisia haasteita. Kenen hyvänsä kanssa. Toisaalta juuri aitous, avoimuus ja pidäkkeettömyys luovat luottamuksen toiseen. Sen luottamuksen, jonka avulla on mahdollista päästää irti aina vain enemmän ja enemmän...
Toki jotkut ihmiset ovat "helpompia" kuin toiset, mutta toisaalta juuri ne tempperamenttiset saattavat tarjota niitä mieleenpainuvimpia kokemuksia... Niin hyvässä kuin huonommassakin. Täysin tasainen ja mielipiteetön ihminen olisi ainakin omasta mielestäni vain tylsä...
-Mr.Inathu
-
Niin, siis jos olette jonkinlaisessa parisuhteessa, olkaa niin haastavia kuin haluatte. Mutta se, mitä yritin sanoa, on: silloin, jos mitään suhdetta, ein pitäisi tarkoittaa ei. Muuten se menettää merkityksensä.
-
"Kysymys Mastereille ja Dommeille...Jos tulee eteesi tilanne, jossa kohtaa mielenkiintoisen subin. Koet että, tuon kanssa voisi sessioidakkin mahdollisuuden tullen. Onko on millainen ongelma jos tämä sub-henkilö, sattuukin olemaan sellainen joka ei niin vain ole saatavissa. Hän vaatii sen, että saat aikaan hänelle tunteen "haluaa alistua sinulle" Kuitenkaan hän ei ole sanomassa, mitä juuri hänelle pitää tehdä sessiossa...Sinä siis joudut omassa roolissasi panostamaan siihen, että osoitat olevasi Master/Dom, joka olet hänelle siihen hetkeen hyvä...Haetko kunnioitusta, pelkoa vai mitä kautta käyt etenemään asiassa? Vai sivutatko homman tyyliin...liian vaikeaa ::)"
Tämä aloitus tuntui kovin vieraalta omalle ajatusmaailmalleni.
Luin läpi ketjun ja pari (useampikin kun nyt mainitsen) seikkaa tarttui mieleen ja resonoi.
Fixxiltä: "panostan itsenäni olemiseen" ja siihen aika luonteva jatko "Se, että puhumalla saa oikeasti kontaktin toisen ihmisen mieleen onkin sitten iso asia."
Sen jälkeen nicolaukselta oikeastaan koko laini mutta varsinkin loppu: "alistaja nauttii alistamisesta, ei raada niska limassa päästäkseen nauttimaan."
Noin yleisesti ottaen kohtaan ihmisiä, en subeja, domeja, homoja, asseja, nenttejä tai vihervassareita ja kokkareita. Sitten jos se kohtaaminen onnistuu sanan tasolla se ehkä voi onnistua myös teon tasolla (tämä ei ole jatkumo vaan lisäys). Tämä on halun matka.
Eli alussa on kiinnostus toisesta ihmisestä, ihan molemmin puolinen. Sen jälkeen on heräävä halu alistua ja alistaa, tai jotain muuta yhteistä tekemistä. Sen jälkeen päätös, yhteinen, tehdä asialle jotakin. Sen jälkeen tekemisestä syntyvä nautinto, joka ruokkii sitä halua ja tuo esiin niitä sytyttäviä juttuja. Dynaaminen prosessi joka sekä rakentuu että rakentaa mukana olevia. Siitä käytetään nimitystä ihmissuhde (tai täytekakku tai pitsa jos niihin haluaa metaforoitua).
-
Itse olen haasteellisen subin kanssa aina itse muuttunut haasteellisen, jolloin kritisoin kaikkea hänen ehdottamaan, sillein että niistä ehdotusten heikot puolet tuon esille. Eli haasteellisen subin kanssa ei tarvitse kuin odottaa ja olla tekemättä yhtään mitään. Sillä miksi alkaa tekemään sellaisen kanssa joka ei osaa tehdä yhteistyötä?
-
Itse olen haasteellisen subin kanssa aina itse muuttunut haasteellisen, jolloin kritisoin kaikkea hänen ehdottamaan, sillein että niistä ehdotusten heikot puolet tuon esille. Eli haasteellisen subin kanssa ei tarvitse kuin odottaa ja olla tekemättä yhtään mitään. Sillä miksi alkaa tekemään sellaisen kanssa joka ei osaa tehdä yhteistyötä?
Tässä puhutaan tavallaan vähän kahdesta aiheesta, toiset käsittävät haasteellisen subin sellaiseksi joka ei halua tehdä yhteistyötä ja toiset taas sellaiseksi joka täytyy kesyttää.. ja en itsekään jaksaisi sellaisen perässä juosta joka ei ole kiinnostunut mitenkään (oli alistuva tai alistava), mutta oma pointtini aiemmin oli pikemminkin tuo kesyttämispuoli.
-
Itse olen haasteellisen subin kanssa aina itse muuttunut haasteellisen, jolloin kritisoin kaikkea hänen ehdottamaan, sillein että niistä ehdotusten heikot puolet tuon esille. Eli haasteellisen subin kanssa ei tarvitse kuin odottaa ja olla tekemättä yhtään mitään. Sillä miksi alkaa tekemään sellaisen kanssa joka ei osaa tehdä yhteistyötä?
Tässä puhutaan tavallaan vähän kahdesta aiheesta, toiset käsittävät haasteellisen subin sellaiseksi joka ei halua tehdä yhteistyötä ja toiset taas sellaiseksi joka täytyy kesyttää.. ja en itsekään jaksaisi sellaisen perässä juosta joka ei ole kiinnostunut mitenkään (oli alistuva tai alistava), mutta oma pointtini aiemmin oli pikemminkin tuo kesyttämispuoli.
No, kurittamaan subin keskittäminen on kanssa vain aikaa vievä, sillä väsyttämälä on rauhoittunut, yleensä myös tiedostanut mitä seuraa tällaisesta.
-
Mutta eikös subitkin ole ihmisiä? ja ihmisethän tuppaa olemaan myös haasteellisia, sillä emme ole robotteja.
Toimimme usein tunnepohjalta.
Emme tee etukäteen kirjoitetun kässärin mukaan, vaan kuten kussakin tilanteessa tuntuu olevan oikein.
Hyvän masterin täytyy tietyllä tapaa kunnioittaa subia, jos haluaa luoda hyvän yhteistyösuhteen. Ottaa tämä huomioon myös ihmisenä. Muuten masterin täytyy hankkia robotti, joka tottelee häntä automaattisesti ilman kyseenalaistamista.