BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: hilla - 18.01.2019, 18:32
-
Olen seuraillut tätä foorumia aika pitkään, ja nyt iski inspiraatio kokeilla jos oma tilanteeni herättäisi jossakussa vastakaikua ja voisin saada kokeneemmilta neuvoja.
Yritän kirjoittaa lyhyesti, vaikkei se minulta usein onnistukaan ja on vähän vaikea keksiä mistä aloittaisi... Ehkä siitä, että itse olen oikeastaan aina tiennyt oman "suuntautumiseni". Minulla on useita muistoja jo lapsuudesta, joiden perusteella väittäisin että alistumisesta nauttiminen on aina ollut osa minua. Asia ei ole minua koskaan mitenkään vaivannut, minkäs sille voi millainen on ja mistä pitää. Tavallaan toki hassua, että tällainen hiljainen ja hiirulaismainen, kristillisen kasvatuksen saanut kympin tyttö ei olekaan ihan niin kiltti ja siveä kuin voisi luulla :D
Olen kerran päässyt kokemaan, millaista on kun pääsee kanssakäymisiin tällä alueella yhteensopivan ihmisen kanssa. Olen edelleen superonnellinen että sain kokea sen, sillä opin sinä aikana itsestäni ja koko tästä maailmasta todella paljon, ja tietenkin tunsin itseni kerta kaikkiaan halutuksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi jopa. Minun ei tarvinnut pyytää yhtään mitään, vaan mies otti ohjat käsiinsä ja totesi että hän on minulle Herra ja sillä mennään. Vaikka tästä on nyt vuosia aikaa, pystyn hyvinkin elävästi palauttamaan mieleeni kaikki ne hetket joita hänen kanssaan koin. Harmi vaan ettei siitä kuitenkaan riittänyt koko elämän sisällöksi, ja lopulta tiet erosivat. Hyvät muistot jäi kuitenkin.
Nykyään elän vakiintuneessa parisuhteessa miehen kanssa, joka ei ole ennen kohdannut ketään, joka saattaisi haluta jotain tällaista... epätavallisempaa? Yhdessäoloa on takana jo nelisen vuotta, ja voin sanoa olevani onnellinen. Ainoa asia joka välillä painaa on tämä minut "juttuni". En halua sen pilaavan hyvää suhdetta, joten jotain pitäisi tehdä.
Keskustelematta ei mikään asia etene, joten olen kertonut miehelleni taustastani, kokemuksistani ja siitä, mikä minut sytyttää (vaikka kieltämättä näiden asioiden ääneen sanominen yhä edelleen jotenkin nolottaa). Hän on koko ajan ollut kiinnostunut ja avomielinen, mistä olen iloinen. Asioiden vieminen eteenpäin käytännön tasolla on kuitenkin osoittautunut hankalaksi. Koska asetelma on niin päin että minä olen se alistuva, en juurikaan kykene miestä ohjaamaan tai neuvomaan. Minulle tulee siitä niin voimakkaan inhottava olo, että koko fiilis voi mennä pitkäksikin aikaa. Ja toisaalta siitäkin tulee epämukava tunne, jos vaistoan ettei mies oikein tiedä mitä tekee (tämä jo turvallisuussyistäkin, vaikka en todellakaan voi sanoa että toiveeni olisivat mitenkään rankimmasta päästä). Lisäksi minulle on hyvin tärkeää se henkinen puoli, ja välillä tuntuu ihan mahdottomalta päästä oikeaan mielentilaan ihmisen kanssa, joka on elämänkumppanini ja jonka kanssa olen muutoin täysin tasa-arvoinen. Minulla ei ole tarvetta viedä näitä asioita makuuhuoneen ulkopuolelle, vaikka sitäkin olen päässyt kokeilemaan ja pidin siitä silloin.
Nyt on jo kulunut useita vuosia, ja pelkään että koko homma jumahtaa täysin paikoilleen. Huomaan että omat ajatukseni etenevät tietynlaisissa sykleissä: olen hetken aikaa hyvin kiinnostunut aiheesta ja haluan rohkaista miestä yrittämään, ja häntäkin kiinnostaa, mutta sitten lopulta turhaudun, mieskin säikähtää että mikä nyt on vialla, ja menee ehkä kuukausia niin että aihepiiriin ei kajota ollenkaan. Ja noina aikoina sen kyllä minusta huomaa, sillä jokin tarve yksinkertaisesti ei silloin täyty. Olo on epämääräisen ankea.
Pidän sitä lupaavana että mies on kiinnostunut näistä asioista, ja siksi haluaisin nyt kerta kaikkiaan keksiä, miten voisimme löytää oman tapamme toimia niin, että molemmat saavat mitä tarvitsevat. Koen löytäneeni miehessäni todellisen sielunkumppanin monella eri alueella, mutta toisaalta en kestä ajatustakaan siitä, että en saisi tässä elämässä enää kokea sitä uskomatonta tunnetta, kun makuuhuoneen puolella synkkaa. Haluan ainakin yrittää sataprosenttisesti kaikkeni, sillä näin hyvästä suhteesta en hevin luovu.
Niin että jos vaikka joku täällä olisi saanut tällaisen asetelman toimimaan, olisin todella kiinnostunut kuulemaan miten se onnistuu :)
-
Jos keskustelua on kerran jo käyty mutta ette osaa edetä niin vaikka kliseiseltä kuulostaakin niin suosittelen etsimään sopivaa pornoa jossa olisi sellaisia juttuja mistä tykkäät ja katsotte yhdessä ihan opiskelumielessä. Oletan että kummallakin on sen verran järkeä päässä että ymmärtää pornon olevan fantasiaa ja asentojen ym. valinta perustuu kuvauksellisuuteen, ei välttämättä mukavuuteen joten jotain joutuu soveltamaan tosielämässä. Siitä kuitenkin voisi päästä keskusteluista askelen pidemmälle koska toinen ei välttämättä osaa mieltää mitä halutaan jos ei ole yhtään omaa kokemusta edes itsetutkiskelun kautta.
Tai sitten ei, mutta onpahan jotain ajattelemisen aihetta :D
-
Yksi hyvin helppo keino tuohon aloittelevan alistajan paineiden helpottamiseen on sitoa subilta silmät. Siinä voi sitten ihan rauhassa sählätä tai pohtia seuraavaa siirtoa, kun subi epätoivon vimmalla koittaa kuunnella ja arvailla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos pähkäilyssä kestääkin arveltua kauemmin välillä voi hivellä subia sieltä sun täältä, niin pysyy jännitys yllä.
-
Yksi vaihtoehto on myös se, että jos kumppanisi ei vaan ole toivomallasi tavalla luonnostaan dominoiva, vaan tilanteet tuntuvat aina vääriltä tai kiusallisilta, ettet edes yritä enää. Hänen kanssaan. Ei ole harvinaista, että D/s suhde kulkee erillisenä varsinaisen parisuhteen rinnalla, jos kumppani sen vaan hyväksyy.
-
Kun kerrran kumppani on avoin, mutta osaamaton, niin mäkin annan ääneni opiskelulle. Katsotte sitten yhdessä pornoa, tai sinä kerään pinterest-feelboardin ja annat sen hänelle tutkittavaksi. Olen itse lukutoukkatyyppiä, ja aina uuden kumppanin kautta tulevien tuntemattomampien bdsm-toiveiden myötä suuntaan nettiin lukemaan asiasta mahdollisimman monesta näkökulmasta. Kaikista se ei varmaan ole järin kivaa tai kiihottavaa, mutta itsevarmuutta saa teoreettisenkin osaamisen kautta.
Tuo silmäside on myös näppärä. Onko sinun mahdollista asettua alistumisessasi vaikkapa jonkinlaisen testinuken asemaan? Esimerkiksi sitomista ei voi oppia kuin harjoittelemalla, ja siitä epäonnistuu. Entä coisitteko mennä yhdessä sitomiskurssille? Sellainen ympäristö ehkä saisi ajatukset asennoitumaan eri tavalla. Et tosin kerro tarkemmin, mistä elementeistä pidät, joten vaikea täsmällisemmin ehdotella.
-
Itse lähden ehkä toisesta päästä liikkeelle kuin monet muut eli materiaalin/välineen/teknisen toteutuksen sijasta liikkeelle ajatuksesta tai fiiliksestä. Monet vaikka piiskaa haluavat miettivät sitten millaista piiskaa, mutta itse haluan kuulla ensin mikä on se fiilis, mikä pitää tulla. Jos kerran pystyt palauttamaan mieleen ne hetket, niin hyvä, mutta kopioimalla se ei ehkä onnistu niin hyvin. Kokeile kaivaa ja palauttaa mielestäsi mi(t)kä oli se/ne fiilikset, jotka silloin sytyttivät. Kokeile kuvailla sitten niitä mahdollisimman hyvin ja sen jälkeen toinen saattaa osata tuottaa sinulle niitä fiiliksiä mitä haluat. Liiaksi "käsikirjoitettu" juttu voi tuntua tylsältä ja toiminnan aikana "tee mulle sitä ja tota" pilaa kaiken.
Kinkypornon katsominen on myös hyvä, aika kliseinen subeilta on se "voi kun olisin tuo tyttö" kun joku hyvä juttu löytyy. Siitä pitää vaan sitten jatkaa miettimään, mikä fiilis tulisi jos olisi sen pornossa olevan asemassa. Kun siitä löytää sen hyvän fiiliksen, niin sitten vaan kerrot sen mahdollisimman tarkkaan toiselle.
Käänteinen turvasana/koodi voi myös olla hyvä, jos alistajasi on aloittelijana epävarma ja saat liian laimeaa käsittelyä.
-
Pidän sitä lupaavana että mies on kiinnostunut näistä asioista, ja siksi haluaisin nyt kerta kaikkiaan keksiä, miten voisimme löytää oman tapamme toimia niin, että molemmat saavat mitä tarvitsevat. Koen löytäneeni miehessäni todellisen sielunkumppanin monella eri alueella, mutta toisaalta en kestä ajatustakaan siitä, että en saisi tässä elämässä enää kokea sitä uskomatonta tunnetta, kun makuuhuoneen puolella synkkaa. Haluan ainakin yrittää sataprosenttisesti kaikkeni, sillä näin hyvästä suhteesta en hevin luovu.
Niin että jos vaikka joku täällä olisi saanut tällaisen asetelman toimimaan, olisin todella kiinnostunut kuulemaan miten se onnistuu :)
Itse olin taannoin samantapaisessa tilanteessa. Pystyimme vapaasti keskustelemaan haluistamme, ja vaimo pystyi pitämään minut tyytyväisenä tiettyyn pisteeseen saakka kun hän kovasti yritti ja tiesi mistä pidin. Tuon pisteen yli (tässä tapauksessa rajoina olivat mm. "riittävän sadistinen mielikuvitus keksiä jotain mitä en itse osaa toivoa", "sidonnan alkeet" ja "mahdollisuus sitoa myös hänet") ei koskaan päästy, koska hän koki, ettei hän itse saa niistä mitään. Lopulta päädyimme siihen, että kumpikaan ei yritä ylittää omia rajojaan, vaan molemmilla on lupa hakea näiltä osin tyydytyksensä muualta.
Tuo päätös aiheutti kuitenkin sen, että suhteesta hävisi iso osa siitä, millä sitä oli pidetty kasassa, ja suhteen monista jäljelle jääneistä hyvistä puolista huolimatta vaaka kallistui eron puolelle.
-
Kovin radikaalisti ehdottaisin ihan vaikkapa miittiin yhdessä menemistä. Tavallaan näkisi että ihan normaaleja ja tavallisia ihmisiä kinkytkin ovat. Ja joskus asiat loksahtelevat paremmin paikoilleen kun juttelee vieraampien ihmisten kanssa.
-
Kiitos kaikista vastauksista, mukava saada ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia! Alan taas vaihteeksi tajuta miten tärkeä aihe tämä minulle on.
Olin taas tänä aamuna hiukan ajattelematon kun päätin peiton alla peuhatessa että annan miehen ohjata tilannetta. Olin siis toiveikas sillä asiasta on juuri keskusteltu. Mutta ei siitä mitään tullut, kuten ei niinä aiempinakaan kertoina kun olen tällä tavoin antanut toiveiden herätä sen suhteen, että mies onnekkaasti löytäisi jostain sisimmästään inspiraatiota kokeilla jotain tavallisesta poikkeavaa. Minä kun en todellakaan halua painostaa tai ohjeistaa, vaan olisi mielestäni ihanteellista jos hän keskustelujemme rohkaisemana itse keksisi kokeilla asioita jotka häntä kiinnostavat. No, joko niitä asioita ei ole tai sitten tällainen toive on minun puoleltani naiivi ja epärealistinen. Lähestymistapaa on selvästi muutettava.
-
Olisiko siitä apua, että rohkaisisit miestäsi etsimään vaikka tältä foorumilta apua itselleen. Jos dominoivuus ei vaan lähde liikkeelle kun ei tiedä mitä tehdä, niin ne kysymykset pitää asetella jokaisen itse, jotta saa oikeat vastaukset.
-
Moi,
tunnistan tilanteesi kipeän hyvin.. turhauttavaa ja todellakin, tuo roolien sekoittuminen.. se on vastenmielistä.
Oma vinkkini on Lilia Moonin Fettered- kirjasarja. https://www.goodreads.com/series/190718-fettered
Sarja löytyy äänikirjana ainakin Storytell- palvelusta. Tässä hyvää on tarinoiden kerronta sekä Dominoivan, että alistuvan näkökulmasta, kerrontaa vuorotellen. Äänikirjojen englannin kielinen mies ja naislukija tekevät tarinoista myös oikein miellyttäviä kuunnella. Tarinat tosin ovat lähtöasetuksiltaan aina niin päin, että Dom on osaava ja nainen hakee kokemuksia. Tarinoissa on roolihenkilöitä tyydyttävä onnellinen loppu ja kaikki on silattu vahvalla annoksella romantiikkaa.
Jollei puolisosi syty näistä tai saa vihjettä siitä, mitä dominoiva käytös tarkoittaa niin luultavasti nämä viihdyttävät sinua ja auttavat tuomaan arkeesi sen pienen ripauksen kinkyä, mitä jokainen tyttö tarvitsee ;)
- N
-
Olisiko nyt kuitenkin niin, että miehesi on hyväksyvä ja avoin erilaiselle (kuin omansa) seksuaalisuudelle, mutta ei ole tarpeeksi kiinnostunut kokeillakseen/toteuttaakseen?
Tietenkin näin ulkopuolisena voi vain arvailla, mutta koska melko pitkään on jo toivettasi ollut ilmoilla...
Omia kokemuksia: vaniljakumppanit eivät halunneet edes kokeilla BDSM-asioita. Yksi vaniljakumppani oli (ja on näköjään edelleenkin) luontaisesti hyvin dominoiva, joten perusseksi oli kyl oikein tyydyttävää ja intensiivistä. Eräs kinkyuntuvikko-D osasi heti itse opetella ja toteuttaa juttuja ja oli heti hyvin toimivat kuviot.
-
Se vaihtoehto minua masentaakin että on täysin mahdollista ettei asia koskaan tule etenemään. Pallo on täysin miehellä, sillä näitä asioita ei vaan voi toiselta edellyttää tai vaatia. Jos joskus täytyy heittää pyyhe kehään, en tiedä mitä teen... En voi sulkea pois isoa osaa itsestäni :( Kompromisseihin olen kyllä valmis, en tarvitse aivan kaikkea mitä mieleen tulee. Mutta jos edes jotain...
Yritän silti olla optimisti sillä sitä uteliaisuutta kuitenkin mieheltä löytyy. Ja on osittain oma syyni että asia on junnannut paikoillaan, sillä olen välillä itse turhautunut ja yrittänyt sysätä koko asian sivuun.
-
Keskusteletteko sessioista jälkeen päin? Miten ne kummankin mielestä meni ja millainen fiilis jäi? Mitä olisi voinut tehdä toisin ja mikä oli jees?
-
Sen verran täytyy kyllä todeta että oikeassa olet siinä että tuollaisen itselöytämisen odottaminen ja pallon jättäminen toiselle tilanteessa on naivia. Vaikka keskustelu sujuukin niin se ei välttämättä tarkoita että toinen oikeasti joko tietää mitä tehdä tai uskaltaa kokeilla ilman opastusta. Siinä tulee aikamoiset paineet täysin kokemattomalle kun subi heittäytyy täysin odottamaan ja katsomaan mitä toinen tekee ja keksiikö se toinen mitään. Suosittelisin mieluummin ajattelemaan tilannetta niin että alkuun opastaminen tässä kohtaa voi tuoda miellyttävämpiä tilanteita tulevaisuudessa vaikka nyt saattaakin sinulta latistaa tunnelmaa.
Satunnaissuhteissa ja sessioissa lähdetään helposti sillä oletuksella että kummatkin tietää mitä haluaa ja tekee koska pitkään totutteluun ja selvittämiseen ei ole varattu aikaa, mutta pysyvämmässä suhteessa yhdessä kokeilu, harjoittelu ja tutkinta pitäisi mielestäni olla etusijalla. Jos toisella on selkeästi vaikeaa päästä alkuun niin auta pääsemään alkuun sen sijaan että passivoidut odottamaan ja petyt kun toinen ei osaakkaan luonnostaan tehdä niitä juttuja joita haluat hänen tekevän. Keskustelu etukäteen on tärkeää, samoin keskustelu jälkikäteen, mutta myös keskustelu session aikana on oleellista varsinkin jos kumpikin on vain vähän kokenut tai täysin kokematon.
Mutta kannattaa tosiaan myös miettiä se vaihtoehto että et tule saamaan haluamaasi kohtelua tässä suhteessa koska toista ei yksinkertaisesti voi eikä saa pakottaa toimiin joita ei halua ehdottomasti tehdä.
-
Täällä on paljon hyviä vastauksia.
Mä ehdottaisin että otatte sellaisen ihan opettelumielen ja lähdette kokeilemaan juttuja. Kun kerran kiinnostusta yhteiseen tekemiseen löytyy.
Sun olisi hyvä koettaa sanoittaa, että minkälaisesta alistumisesta sä nauttisit ja että minkälaisia tunteita sä haluaisit kokea ja millaisissa tilanteissa haluaisit olla.
Sitten voitte yhdessä miettiä, että löytyisikö joku teille toimiva tapa saavuttaa näitä kokemuksia. Kannattaa lähteä rakentamaan sitä tekemistä jonkin sellaisen asian ympärille, josta tiedätte myös kumppanisi pitävän.
Leikin pitäisi kuitenkin pyrkiä tyydyttämään molempien tarpeita ja olla jotakin, mitä yhdessä haluatte tehdä.
Mä ainakin ajattelen että dominoida, alistaa, topata ja ohjata voi niin miljoonalla eri tavalla, että välttämättä heti ei löydy se homma mikä klikkaa itselle. Ja monet edellä mainituista vaatii myös ihan tekniikkaa ja se taas vaatii opettelua. Ja opettelu vaatii kokeilua ja tilaa epäonnistua.
Jos teillä on mahdollisuus osallistua hands-on työpajoihin, niin ne voivat tarjota hienoja mahdollisuuksia tutustua asioihin ja saada opastusta.
Kyllä siinä tehdessä sitten näkee jos jokin alkaa sytyttää. Ja näkee myös sen, jos ei.
Muistan kun aloitin mun seksielämän ekan partnerin kanssa. En tiennyt mitään BDSM:ästä. Partnerini oli sub ja melko vakuuttunut siitä, että minun seksuaalisuuteni oli "liian pehmeää" ja yhteensopimatonta hänen kanssaan. Kaikki mitä hän asian eteen osasi tuolloin teini-ikäisenä tehdä, oli käyttäytyä turhautuneesti ja odottaa kuin prinsessa tornissaan, että jotain tapahtuisi. Tunsin itseni kaikin tavoin riittämättömäksi ja onnettomaksi.
Näin jälkeenpäin ajatellen epäilen, että meillä klikkasi aikanaan niin hyvin juuri siksi koska hän oli sub ja minä D. Olin Dominoiva ihan arjessakin, en vaan ollenkaan sillä tavalla että hän olisi sitä tunnistanut. Ja seksin suhteen ei päästy puusta pitkään, koska minä olin kokematon enkä yksinkertaisesti vielä tiennyt mitä voisin tehdä, eikä hän osannut tai halunnut sitä minulle kertoa.
-
Todellakin on paljon hyviä ja hyödyllisiä vastauksia! Olen iloinen. Ja tiedän ja ymmärrän todella hyvin että en saa mennä tekemään tästä ahdistavaa asiaa tai luoda sellaista kuvaa että olisin kärsimätön tai pettynyt. Se ei aina ole helppoa, mutta en anna itselleni anteeksi jos mokaan tämän omalla käytökselläni...
Juttelimme tänään taas asiasta (minä siis inspiroiduin tämän keskustelun kautta), ja yksityiskohtiin menemättä totean, että hieman sen jälkeen jotain oikein mukavaa tapahtui. Ei mitään isoa tai radikaalia, mutta jotain josta minä sytyin, ja mielestäni mies oli mukana aidosti. Tuntui todella hyvältä ja ennen kaikkea rohkaisevalta. Kyllä toivoa on! Mielenkiintoinen päivä, kun aamulla hieman ehkä petyin ja masennuin mutta iltaa kohden asetelma muuttui parempaan suuntaan. Yksi asia ainakin on selvää: asioista on pakko kehdata puhua ääneen.
-
Mukava kuulla, että toivoa on vielä. :) Haluamatta kuulostaa miltään pahanilmanlinnulta, kannattaa kuitenkin muistaa, että vaniljan opettaminen kinkyksi on samalla tavalla turhauttavaa, kuin kinkyn opettaminen vaniljaksi.
-
Yksi asia ainakin on selvää: asioista on pakko kehdata puhua ääneen.
Tämä on varmaan aina se vaikein asia, kunnes sen on kerran tehnyt ja huomannut kuinka hyvä vaikutus sillä on suhteeseen ja omaan hyvinvointiin. Ja sen jälkeen se on se tärkein asia suhteessa, puhua kaikista haluista ja tarpeista toiselle. Kaikki ei tietysti ole samanlaisia, mutta itselleni puhuminen on ainoa tie eteenpäin, siis niistä likaisista ja erityisen haavoittavista asioista puhuminen.
Omalla kohdalla tähän seksuaalisuudesta ja seksistä puhumisen tärkeyteen liittyi minusta ainakin hauska ajatuspolku, kun koko aikuisikäni kestänyt jonkinlainen totaalinen tunteiden ja toimien umpisolmu päättyi keskustelun jälkeen toteamiseen: "ai siis mä saisin tehdä sängyssä sulle ihan mitä mä haluan". Sen jälkeen polku kinkypiireihin olikin avattu ^-^
-
Komppaan Coachia! Hienoja polkuja avautuu ja ymmärrystä asioiden laidoista tulee lisää, kun uskaltaa alkaa puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. ^-^ Eräs viisas on sanonut, että tyhjän saa pyytämättäkin ja itse olen vahvasti mennyt sillä metodilla, että mitään ei saa jollei kysy. Puhukaa ja kokeilkaa. Paljon. Siinä sitten selviää, onko sun partnereista tähän sillä tavalla, että se palvelisi teitä molempia. Tsemppiä! ;)
-
Juttelimme tänään taas asiasta (minä siis inspiroiduin tämän keskustelun kautta), ja yksityiskohtiin menemättä totean, että hieman sen jälkeen jotain oikein mukavaa tapahtui. Ei mitään isoa tai radikaalia, mutta jotain josta minä sytyin, ja mielestäni mies oli mukana aidosti. Tuntui todella hyvältä ja ennen kaikkea rohkaisevalta. Kyllä toivoa on! Mielenkiintoinen päivä, kun aamulla hieman ehkä petyin ja masennuin mutta iltaa kohden asetelma muuttui parempaan suuntaan. Yksi asia ainakin on selvää: asioista on pakko kehdata puhua ääneen.
Upeaa! :D Mieleeni tuli sellainen asia, että oletteko miettineet yhdessä niitä tilanteita joissa homma toimii molemmille? Mitä niissä tapahtuu, mikä tekee sen, että tunnelma toimii, onko miehelläsi esimerkiksi niillä kerroilla paremmin sellainen olo että hän tietää mitä on tekemässä, vai onko se jotain ihan muuta mikä tekee tilanteesta toimivan? Yllä olevasta päätellen sellaisia tilanteita on ollut ainakin yksi, ellei sitten useampikin.
Yritän usein miettiä ongelmia sitä kautta, että milloin ongelmaa ei ole, vaikka ne tilanteet olisi sitten miten harvinaisia. Joskus avaimia voi hyvinkin löytyä sieltä.
-
Juttelimme tänään taas asiasta (minä siis inspiroiduin tämän keskustelun kautta), ja yksityiskohtiin menemättä totean, että hieman sen jälkeen jotain oikein mukavaa tapahtui. Ei mitään isoa tai radikaalia, mutta jotain josta minä sytyin, ja mielestäni mies oli mukana aidosti. Tuntui todella hyvältä ja ennen kaikkea rohkaisevalta. Kyllä toivoa on! Mielenkiintoinen päivä, kun aamulla hieman ehkä petyin ja masennuin mutta iltaa kohden asetelma muuttui parempaan suuntaan. Yksi asia ainakin on selvää: asioista on pakko kehdata puhua ääneen.
Upeaa! :D Mieleeni tuli sellainen asia, että oletteko miettineet yhdessä niitä tilanteita joissa homma toimii molemmille? Mitä niissä tapahtuu, mikä tekee sen, että tunnelma toimii, onko miehelläsi esimerkiksi niillä kerroilla paremmin sellainen olo että hän tietää mitä on tekemässä, vai onko se jotain ihan muuta mikä tekee tilanteesta toimivan? Yllä olevasta päätellen sellaisia tilanteita on ollut ainakin yksi, ellei sitten useampikin.
Yritän usein miettiä ongelmia sitä kautta, että milloin ongelmaa ei ole, vaikka ne tilanteet olisi sitten miten harvinaisia. Joskus avaimia voi hyvinkin löytyä sieltä.
Tämä oli hyvä näkökulma! Asiasta on puhuttu hyvien hetkien (kyllä, niitä on ollut vuosien varrella useampia) jälkeen lähinnä sillä tasolla että olen itse kevyesti kysellyt tuntuiko hyvältä. En halua tentata, jos kerran on tuntunut sujuvan. Minulla on jotenkin sellainen mielikuva että mitä "kiihkeämmässä" mielentilassa mies on, sitä helpompi hänen on uppoutua johonkin vähän ronskimpaan. Mikä näin äkkiseltään tuntuisi hyvältä jutulta. Mitä alhaisempi energiataso, sitä "tylsemmäksi" kaikki menee. Mutta se tuskin on mitenkään harvinaista. Ja myös minulla on osani tässä: jos itselle tulee se tunne että toinen on epävarma ja pitäisi jotenkin neuvoa, katoaa tilanteesta kaikki taika. Eli kai niiden onnistuneiden hetkien takana on yksinkertaisesti se, että molempien mielentila ja asennoituminen on kohdillaan samanaikaisesti. Ja niinä kertoina toki myös itse aktiviteetit ovat olleet loppujen lopuksi aika simppeleitä, eli epäonnistumisen vaaraa ei siinä mielessä ole ollut.
On kyllä hassua miten eri lailla voi joskus nähdä saman tutun ihmisen. Mies on tottakai rakas aina, mutta niinä hetkinä kun todella synkkaa, voisin vaikka kiivetä seiniä pitkin. Niin hyvältä hän silloin näyttää ja tuntuu. Toivon hänen huomaavan sen, ja toki yritän sen myös ääneen sanoa.
-
Kiitos hilla :love:
Itse en osannut omaa tilannetta pukea sanoiksi, mutta samoissa vesissä uidaan ;)
Mä oon se klisee, et päälle kolmekymppisenä vihdoin ymmärtää, mitä seksin osalta jää ja on aina jäänyt puuttumaan ja sit 18 vuoden yhteiselon jälkeen alat kertoa toiselle, et olis tarve/halu alistua.. Pieniä valonpilkahduksia ja sit taas epätoivoa, ikuinen optimisti jaksaa toivoa sitä yhteistä säveltä myös tämän osalta ;D
Sen totean, että jos kuitenkin näyttää siltä, ettei toinen pysty antaan sulle kaikkea, mitä tarviit, niin sydämestäni toivon, että sulla on rohkeutta lähteä etsimään sitä muualta :love:
Eli kiitos kaikille muille vinkeistä ^-^
-
Tsemppiä sinulle, Mielikki! Tiedän miltä sinusta tuntuu ja tiedän miten hankala ja moniulotteinen asia on kyseessä, kun kahden ihmisen tarpeet pitäisi saada sopimaan keskenään. Ja siihen pääsemiseksi täytyy olla avoin ja rehellinen, ja ainakin se avoimuus ja sisimpänsä paljastaminen on ajoittain tosi vaikeaa (minulle ainakin).
Meillä on viime aikoina mennyt ihan todella hyvin. Aloitin kai tämän keskustelunkin sellaisessa turhautuneessa mielentilassa, joka lopulta johti hedelmällisempään keskusteluun kuin koskaan aikaisemmin. Mies tuli vastaan sellaisissa asioissa missä en olisi uskonut, ja olemme päässeet todella paljon eteenpäin. Olemme etsineet yhdessä tietoa, tilanneet aiheeseen liittyvän kirjankin, ja tehneet sellaisen nettitestinkin jonka perusteella meidän pitäisi sopia erittäin hyvin yhteen (juu, eivät nuo testit kovin tieteellisiä ole mutta silti).
Lopputuloksena meillä on nyt sujunut makuuhuoneessa loistavasti, ja mies tuntuu olevan inspiroitunut ja nauttivan aidosti kun kokeilemme uusia asioita. Enimmäkseen hänen aloitteestaan. Olen iloinen siitäkin, että hän ei tahdo edes kokeilla joitain juttuja jotka eivät tunnu omilta. Se tuntuu hyvältä, sillä minä en haluakaan olla vastuussa siitä mitä teemme, ja uskallan olettaa että sen mitä hän tekee, hän tekee aidosta halusta ja mielihyvästä eikä miellyttääkseen minua. Ja voi pojat, että olemme nyt nauttineet yhdessä viime viikkoina. Koko parisuhde tuntuu piristyneen!
-
Se vaihtoehto minua masentaakin että on täysin mahdollista ettei asia koskaan tule etenemään. Pallo on täysin miehellä, sillä näitä asioita ei vaan voi toiselta edellyttää tai vaatia. Jos joskus täytyy heittää pyyhe kehään, en tiedä mitä teen... En voi sulkea pois isoa osaa itsestäni :( Kompromisseihin olen kyllä valmis, en tarvitse aivan kaikkea mitä mieleen tulee. Mutta jos edes jotain...
Yritän silti olla optimisti sillä sitä uteliaisuutta kuitenkin mieheltä löytyy. Ja on osittain oma syyni että asia on junnannut paikoillaan, sillä olen välillä itse turhautunut ja yrittänyt sysätä koko asian sivuun.
Voisit esimerkiksi yrittää keimailla ja pyllistää hänelle piiska hampaissasi;). Miehille visuaaliset ärsykkeet toimivat huomattavasti paremmin kuin puhe tai kirjoitus...
Tämä siis idea siis vain avuksi, käytit tai et...