BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Master Bator - 02.01.2013, 23:04
-
Tutustuin aikoinani tyttöystävääni master/sub -asetelmissa, ja tuolloin suhteen oli tarkoitus olla pelkästään seksisuhde. Meillä kuitenkin meni ajatustasolla hyvin yhteen jo ihan ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien, ja ennen pitkää seksisuhteemme muuttui seurustelusuhteeksi. Myöskin seksin laatu on muuttunut ajan kanssa vaniljaisemmaksi. Meitä kuitenkin molempia kiehtoo edelleen bdsm, ja olemme silloin tällöin harrastaneet sitä kevyemmässä mittakaavassa. Tässä on tullut kuitenkin eteen ongelma. Alistaminen ja alistuminen ei luonnistu kummaltakaan enää vanhalla totutulla tavalla, kun mukaan on sekoittunut tunteita.
Ennen parisuhdetta molemmat esineellistivät toisen osapuolen, jolloin sekä alistuminen että alistaminen toimi luonnollisemmin. Nyt alistaminen/nöyryyttäminen/satuttaminen yms. ei tahdo enää onnistua, koska kumpikin pelkää session ulkopuolelle yltävää henkistä satuttamista, ja mitä sellainen mahdollisesti aiheuttaa parisuhteelle. Molemmat siis pitäisivät edelleen paljon bdsm:stä eri muodoissaan, mutta sessiointi ei onnistu tunteiden vuoksi.
Miten pidempään parisuhteessa elävät subit ja masterit ovat saaneet ratkaistua vastaavat ongelmat?
-
Irtiotoilla arjesta pois omista nurkista ,näin se vireys pysyi tontilla 18v ajan... ja sitä seksiä tuli harrastettua mitä merkillisimmin tavoin ja paikoissa.
-
Mun parhaiten toimivissa seurustelusuhteissa (jotka ovat viimeisten kuuden vuoden ajan olleet aina bdsm-suhteita) sessiot on rajattu tarkasti: niiden aloitus ja lopetus merkitään selvästi. Session aikana mua sai rääkätä ja kohdella miten huonosti tahansa - niiden ulkopuolella halusin tasavertaista kumppanuutta. Toki ongelmiakin syntyi; joskus D:n vallankäyttö ulottui arkeen, ja mä ajoittain koin sen hyvänä, ja halusin olla hyvä sub ja totella, mutta ajoittain koin sen raskaana ja epämukavana ja siitä seurasi riitoja ja itkua.
Luulen, että jos vielä joskus taas seurustelen, haluan aidosti tasavertaisen suhteen, jossa bdsm kulkee mukana (vaikka päivittäin!) kunnon sessioissa :)
-
Rakkaus- ja D/s-suhteen ollessa samojen henkilöiden välillä, tuo se toki haastetta, mutta myös antaa enemmän.
Tätä asiaa tulee pohdittua joskus itsekin, kuinka rakkauden teko voi olla se että satuttaa toista? Vaan kun se on juuri se, millä syvimmin osoittaa tunteen. Toki jälkihoito on rakastetulle vielä intensitiivisempi, hellempi, ja rakastamista esiin tuova kuin suhteen ollessa emotionaalisesti kylmemmällä tasolla.
Itse en ole niin sanallisesti nöyryyttävä, joten "vanilja"puolelle ei valu sessioinnista niinkään loukkauksia. Toisaalta D/s on olemassa suhteessamme omalla tavallaan aina.
Yksi millä tuota rajaa voi halutessaan voimistaa on erilaiset riitit ja kielelliset erot: sessio aloitetaan ja lopetetaan aina samalla tavalla ja session aikana ei käytetä niitä nimiä joita muussa elämässä. Myös Vsopin ajatus siitä että poistutaan omasta kodista jonnekin muualle, on tuota rajaa voimistava ja helpottaa sen käsittämistä että session aikana esiin tuodut negatiiviset asiat kuuluvat vain ja ainoastaan sessioon, eivät kerro todellisista tunteista ja ajatuksista.
-
Ai niin ja se piti lisätä, että toki joillekin se juttu on nimenomaan 24/7 -suhde, ja silloin tällaista sessioiden eriyttämistä ei kaivata.
Mun elämässä session aloitusta on merkinnyt esimerkiksi se että mulle laitetaan kaulapanta, tai että polvistun D:n eteen, tai mut painetaan niskasta alas lattiaan. Jotakin normaaliarjesta poikkeavaa, jossa valtasuhde korostetusti läsnä.
Ja lopetuksessa taas D usein kutsuu mua ensimmäistä kertaa mun omalla nimelläni (meilläkin sessiossa eri nimet ja nimitykset toisillemme), ottaa syliin ja silittää - siitä olen tiennyt että nyt on rääkki ohi ja hellyyden aika.
-
Vaikka bdsm on myös kemia ja tunteidakin koitan pitää ne kaksi hyvää asia erillaan. Elikka en sekoittaa pervoleikkeja ja parisuhdetta keskenään...
-
Mitä tarkoitat Qurat? Tarkoitatko että parisuhteet vaniljana ja bdsm-seksi muissa suhteissa?
-
...
Molemmat siis pitäisivät edelleen paljon bdsm:stä eri muodoissaan, mutta sessiointi ei onnistu tunteiden vuoksi.
Meikä luullut,että tunteet kuuluvat kaikenlaisiin ihmissuhteisiin,mutta ehkei True Kinkyyn tai ehkä kinkyssä ne tuntemukset tulee liian paljaina ja pelkistettyinä esiin?
Tunnustan että mua kyllä panettaa aivan tolkuttomasti ajatus särkyneestä ja Särkijästä,jotka rakastaa toisiaan vielä kaiken vaikean ja ruman jälkeenkin,(+itkettää) huhhuh
-
Mitä tarkoitat Qurat? Tarkoitatko että parisuhteet vaniljana ja bdsm-seksi muissa suhteissa?
Mä tarkoittaan sitä, etten itse 24/7 bdsm-suhteeseen menis, koska silloin yhteiselo muodossa parisuhde pilais bdsm-kanssakäymisen ilot. Vaniljasuhdeet ja bdsm tottakai pysyy erossa toisistaan :D
-
...
Molemmat siis pitäisivät edelleen paljon bdsm:stä eri muodoissaan, mutta sessiointi ei onnistu tunteiden vuoksi.
Meikä luullut,että tunteet kuuluvat kaikenlaisiin ihmissuhteisiin,mutta ehkei True Kinkyyn tai ehkä kinkyssä ne tuntemukset tulee liian paljaina ja pelkistettyinä esiin?
Ehkä tuossa haettiin enemmän sitä että jos toista rakastaa/välittää (joka on tunne) ei pysty satuttamaan, alistamaan taikka esineellistämään kun tuollainen "vaniljainen" tunne on mukana.
Mutta ehkäpä pitäisi erottaa satuttaminen, siitä että antaa sille toiselle erilaisia kiputuntemuksia, taikka aistimuksia joista hän pitää.
-
Mutta ehkäpä pitäisi erottaa satuttaminen, siitä että antaa sille toiselle erilaisia kiputuntemuksia, taikka aistimuksia joista hän pitää.
Veit Juutti juuri jalat suustani, näin sen pitäisikin toimia. Mutta meitä on moneksi, osa lienee scenessä muutenkin kuin vain kipua hakemassa...?
-
Molemmat siis pitäisivät edelleen paljon bdsm:stä eri muodoissaan, mutta sessiointi ei onnistu tunteiden vuoksi.
Miten pidempään parisuhteessa elävät subit ja masterit ovat saaneet ratkaistua vastaavat ongelmat?
Mia-Rouvan ja Lilithin kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla myös täällä. Selkeät rajat ja merkit ennen ja jälkeen sessiota on tärkeitä.
Kuten VSOP totesi, myös johonkin pois arjesta on hyvä idea. Jos löytyy keskinäinen kunnoitus, halu alistaa ja/tai alistua,
riittävästi aikaa valmistautumiseen (ja jälkimaininkeihin) niin nuo kait ne on ne lähtökohdat.
Kunnon sessiot vaan ennemminkin parantaa suhteen laatua ja lujittaa suhdetta ainakin meillä.
-
Suuret kiitokset kaikille tähän saakka tulleista vastauksista!
Hyviä neuvoja tuntui löytyvän paljon. Ehdimme jo keskustelemaan kahdenkesken asiasta kommenttienne pohjalta. Monesti itse tahtoo olla sokea virheilleen, vaikka toiset näkisivät ne selvästi.
Yksi syy tähän tilanteeseen voi todellakin juuri olla se, ettei sessioinnin ja muun elämän väliin jää riittävän selvää etäisyyttä. Nykyisen järjestelyn vuoksi kinkyily tapahtuu samoissa tiloissa, kuin muukin jokapäiväinen elo. Jos kevät tuo muutoksen tilanteeseen, niin kuin odotamme, niin ehkä sitten saamme omat erilliset tilat myös näihinkin tarkoituksiin.
Ajattelimme myös kokeilla sessioiden sopimista etukäteen kalenteriin, esimerkiksi tietyiksi päiviksi kuussa. Ennen toimituksen alkua voisi olla vielä parin tunnin valmistautumisaika, jolloin emme näkisi toisiamme tai puhuisi keskenämme. Tämä voisi auttaa osaltaan valmistautumaan rooliin, ja pääsemään irti siitä arkisesta ajatusmaailmasta.
-
Ehkä tuossa haettiin enemmän sitä että jos toista rakastaa/välittää (joka on tunne) ei pysty satuttamaan, alistamaan taikka esineellistämään kun tuollainen "vaniljainen" tunne on mukana.
Mutta ehkäpä pitäisi erottaa satuttaminen, siitä että antaa sille toiselle erilaisia kiputuntemuksia, taikka aistimuksia joista hän pitää.
Okei..kinky ei sitten voi rakastaa toista kinkyä?
Kaikki kinkyssä pitäis olla vain mukavaa,hauskaa ja helppoa?
-
Ehkä tuossa haettiin enemmän sitä että jos toista rakastaa/välittää (joka on tunne) ei pysty satuttamaan, alistamaan taikka esineellistämään kun tuollainen "vaniljainen" tunne on mukana.
Mutta ehkäpä pitäisi erottaa satuttaminen, siitä että antaa sille toiselle erilaisia kiputuntemuksia, taikka aistimuksia joista hän pitää.
Okei..kinky ei sitten voi rakastaa toista kinkyä?
Kaikki kinkyssä pitäis olla vain mukavaa,hauskaa ja helppoa?
Älä lue kuin piru raamattua, kokeile tajuta ajatus kirjoituksen takana. Ei englantiakaan voi aina suoraan kääntää vaan ajatus takana pitää tajuta.
Kokeilen rautalankaa:
Jos toista rakastaa voi olla pirun vaikeaa satuttaa rakauden kohdetta, ihan sama mitä vinoutumaa edustaa...siksi pitäisi osata tehdä ero tuossa satuttamisessa ja tuntemusten antamisessa. Erottaa se leikki/fantasia todellisuudesta, vaikka tuolla eri paikalla, selkeällä alulla ja lopulla jne
Nyt kuten tuosta huomaat, niin vaniljassa kuin vinoilussakin aina kaikki ei ole mukavaa, hauskaa ja useimmiten edes helppoa. Mutta kaikesta ei kuitenkaan tekemällä tarvitse tehdä vaikeaa taikka ikävää.
-
Tai kuin jeesus lukisi mustaa raamattua ^
Mun tosin vaikea ymmärtää noita vertauksia, kun mulla vieläkin säilössä puhkiluettu raamattu :D
Jos pyrkimys on vain ja ainoastaan satuttaa ja rikkoa lähtökohtaisesti, niin sehän on helppoa ja yksinkertaista. Antaa mennä ja roskakepin heilua vaan :)
-
Tai kuin jeesus lukisi mustaa raamattua ^
Mun tosin vaikea ymmärtää noita vertauksia, kun mulla vieläkin säilössä puhkiluettu raamattu :D
Jos pyrkimys on vain ja ainoastaan satuttaa ja rikkoa lähtökohtaisesti, niin sehän on helppoa ja yksinkertaista. Antaa mennä ja roskakepin heilua vaan :)
Ei satuttaa, vaan antaa niitä tuntemuksia...on ne sitten kipua, alistumista, hellyyttä, köysissä roikkumista, rakkautta, turvallisuutta, arvostusta...mitä toinen haluaa, jos vähän edes perehdyt mitä Ds suhteessa voi tehdä jos oikeasti haluaa, niin saattaisit tajuta että rikkomisen sijaan voi eheyttää...mutta jos joku pari tahtoo rikkoa se heille suotakoon, itse en siihen pysty enkä tahdo niin edes toimia. Vapauden nyt kuitenkin annan muille toimia omien agendojensa mukaan, enkä nillitä mitenkä kukakin asioitaan tekee.
Mutta koska tahdot vain vängätä ja asettaa sanoja toisten suuhun on keskustelu varsin hedelmätöntä, vähän kuin raamattua liikaa lukeneille uskovaisille kokeilisi saada jotakin jakeluun.
-
Meidän parisuhteessa sm-seksi toimii hyvin ja olen miettinyt että siihen on varmasti monia syitä. Keskeisimpiä mitä nyt tuli mieleeni on se että olemme molemmat psyykkisesti tasapainoisia, ja suhteemme on vakaalla pohjalla ja perustuu molemminpuoliseen arvostukseen, joten ei ole pelkoa (tai suurempaa toivoakaan >:D, mutta se on jo eri juttu) siitä että rankkakaan nöyryytys vaikuttaisi nopeasti ja suuresti muuhun suhteen dynamiikkaan tai esimerkiksi alistuvan osapuolen itsetuntoon, ainakaan mitenkään nopeasti tai yllättävästi. Vuosien saatossa jonkinlaisia muutoksia saattaa tietenkin tulla, mutta jos ne ovat ei-toivottuja ne tapahtuvat kuitenkin sen verran hitaasti ja asteittain että niihin ehtii hyvin reagoida. Lisäksi kuvio toimii varmaan aika hyvin senkin takia että mieheni on muutenkin aika joustava ja sovitteleva luonteeltaan, mutta toisaalta tärkeissä asioissa peräänantamaton, kun taas minä olen sanotaanko luonnostaankin usein dominoivampi parisuhteessa. Näin nämä arkiroolimme sopivat hyvin seksirooleihinkin, eikä suurempaa ristiriitaa ole. Minun ei siis tarvitse tehdä täysmuunnosta leperteleväisestä hennosta kukkasesta julmaksi dominaksi makuuhuoneleikkeihin. Ja vielä kolmanneksi sanoisin sen että kaikki sm-seksi ja varsinkin sen eteneminen pitemmälle on vaikuttanut suhteeseen positiivisesti ja lujittavasti ja aina vain vahvistanut uskoani siihen että sitä kannattaa jatkaa ja kehittää ja siitä on hyvä nauttia mahdollisimman paljon vain vahvistuu koko ajan. Oma kokemukseni tässä suhteessa on ihan konkreettisesti ollut se että se paha mitä toiselle tekee, tuottaa loppujen lopuksi hyvää molemmille, ja siihen on helppo luottaa. Tämän takia minulla ei esimerkiksi ole vaikeuksia tuottaa kipua miehelleni, sillä tiedän että siitä aiheutuva nautinto on suurempi.
Uskon kuitenkin, että jokainen suhde on erilainen, kuten jokainen ihminenkin ja se mikä meidän suhteessamme toimii, ei välttämättä ole muille hyväksi. Ihmiset odottavat niin erilaisia asioita parisuhteiltaan ja sm-suhteiltaan, eivätkä ne odotukset välttämättä käy yksiin kauhean hyvin aina. Jos esimerkiksi dominoiva nainen ajattelee muuten hyvin perinteisesti parisuhderooleista hänen voi olla vaikea kunnioittaa alistuvaa miestä joka sopii sm-seksiin avio- tai avopuolisonaan, sen ratkaisun jossa saisi parisuhteen ja sm-seksiä hakeminen on tietenkin haastavampaa.
-
Tai kuin jeesus lukisi mustaa raamattua ^
Mun tosin vaikea ymmärtää noita vertauksia, kun mulla vieläkin säilössä puhkiluettu raamattu :D
Jos pyrkimys on vain ja ainoastaan satuttaa ja rikkoa lähtökohtaisesti, niin sehän on helppoa ja yksinkertaista. Antaa mennä ja roskakepin heilua vaan :)
Ei satuttaa, vaan antaa niitä tuntemuksia...on ne sitten kipua, alistumista, hellyyttä, köysissä roikkumista, rakkautta, turvallisuutta, arvostusta...mitä toinen haluaa, jos vähän edes perehdyt mitä Ds suhteessa voi tehdä jos oikeasti haluaa, niin saattaisit tajuta että rikkomisen sijaan voi eheyttää...mutta jos joku pari tahtoo rikkoa se heille suotakoon, itse en siihen pysty enkä tahdo niin edes toimia. Vapauden nyt kuitenkin annan muille toimia omien agendojensa mukaan, enkä nillitä mitenkä kukakin asioitaan tekee.
Mutta koska tahdot vain vängätä ja asettaa sanoja toisten suuhun on keskustelu varsin hedelmätöntä, vähän kuin raamattua liikaa lukeneille uskovaisille kokeilisi saada jotakin jakeluun.
Ohos, en tajunnut "vängänneeni". Luulin vain jonkin ajatuksen laittaneeni tähän aiheeseen.
Sori paljon taas-
-
Ohos, en tajunnut "vängänneeni". Luulin vain jonkin ajatuksen laittaneeni tähän aiheeseen.
Ja laitoitkin. Hyvä keskustelu. :-)
-
Ongelmatonta suhdetta ei liene edes olemassa. Luulisi että vaikeampaa on kahden vaniljan alkaa heiluttelemaan piiskoja keskenään...siinä kohtaa sitä ainakin itseni oli aluksi sulateltava asioita aika tavalla. Varsinkin sitä kohtaa ettei se toinen mene siitä piiskasta rikki ja osaa sanoa sen punaisen. Sen käsittäminen ihan oikeasti ettei se mtään hakkaamista ole vaan todellakin aistimusten tuottamista...
Jos nyt ajatellaan että seksuaalinen identiteetti on kinky...ja että kinkyily tapahtuu suhteen ulkopuolella niin...tarkoittaako se että vastaava vaniljapari ei harrasta seksiä keskenään? Tai kyseinen vaniljapari ei harrasta seksiä kotonaan ollenkaan?
Täällä mainittiinkin että voi sopia monenmoisista merkeistä, rajoista...että voi valmistautua ja tietää kumpikin et nyt toi haluis ihan SITÄ. Asiassa voi olla melko suorakin, ainakin miehiin päin: "katotaanko telkkaria vai ruvetaanko naimaan?" (erään duunikaverin exä oli suht suorapuheinen nainen) Ei liene mahdotonta kysyä että "katsooko Herra lätkää vai antaako piiskaa?"
-
Neuvojen jakaminen parisuhteesta jonka osapuolia ei tunne on kuin pelaisi laivanupotusta....
Mun parhaiten toimivissa seurustelusuhteissa (jotka ovat viimeisten kuuden vuoden ajan olleet aina bdsm-suhteita) sessiot on rajattu tarkasti: niiden aloitus ja lopetus merkitään selvästi. Session aikana mua sai rääkätä ja kohdella miten huonosti tahansa - niiden ulkopuolella halusin tasavertaista kumppanuutta.
Mun elämässä session aloitusta on merkinnyt esimerkiksi se että mulle laitetaan kaulapanta, tai että polvistun D:n eteen, tai mut painetaan niskasta alas lattiaan. Jotakin normaaliarjesta poikkeavaa, jossa valtasuhde korostetusti läsnä.
Lilith on kommentoinut osuvasti sessioinnin ritualisoinnin merkitystä. Molemmat Lilithin mainitsemat asiat ajan rajaaminen ja tästä selkeästi viestiminen (yli vuorokauden sessioissa myös session sisällä) sekä ritualisoitu esine tai ele ovat tärkeitä. Jos ette ole vielä kehittäneet omia rituaaleja niin samantyyppinen toimintamalli on D:n selkeät ohjeet subille esimerkiksi pukeutumisesta sessioon - tyylin tullessani kotiin kaupasta olet pukeutunut ________ ( D täyttää >:D). Vaatetus saattaa auttaa pääsemään irti arkirooleista ja toimii kaulapantamaisesti.
Parisuhteessa saattaa olla myös vanilljapuolelta tuttu itseään ruokkiva ongelma - jompi kumpi tai molemmat kokevat, että toinen ei enään halua alistaa/alistua minulle yksilönä vaikka yleisellä tasolla kiinnostus näihin toimintoihin olisi olemassa. Tämän kaltainen tilanne saattaa vaikeuttaa jo nuukahtanutta sessiointia. Irtiotoista tässä yhteydessä sen verran, että ei kannata ottaa buranaa aivokasvaimeen. Irtiotto toimii parhaiten silloin kun jokin asia on muuttunut rutiiniksi, mutta asian puuttuessa kokonaan kannattaa korjaaminen aloittaa muulla tavalla.
-
Kuinkahan kusessa sitä taas on, kun en millään haluaisi irroittaa mitään osaa elämästäni toisistaan. En todellakaan odota minkäänlaista 24/7 suhdetta, jollei sitten jäytävää tunnetta ylivallasta lasketa sellaiseksi ^.^ käytännössä siis haluan, että oma ja kumppanini kinkypuoli on avoimesti esillä, muttei tavallaan aktiivisessa käytössä jatkuvasti. Olen tavattoman hellä, tykkään osoittaa kiintymystäni niin sanallisesti kuin koskettamallakin arjen lomassa, enkä osaisi kuvitella sanovani tai tekeväni loukkaavia tai satuttavia asioita arjessa. Siinä mielessä varsinaiselle kinkyilylle on oma aikansa ja paikkansa, mutta ei se minun kohdallani tarkoita sitä, että se olisi jotenkin irrallinen osa.
Tietynlainen kiltteys on toisaalta mielestäni se tekijä, joka sai minut yleensäkään kiinnostumaan kinkyilystä; vallan ja hallinnan menettämisen tunne arjessa (pieniä lapsia, liikaa töitä, you know the drill) korjaantui makuuhuoneen puolella vallankäyttönä ja kipuaistimusten kanssa leikkimisenä, ja toimikin tovin vallan mainiosti. Mutta sitten pelkkä korjausliike ei enää riittänytkään, halusin alkaa kokeilemaan omia, ja kumppanini rajoja. Samainen kumppani, joka oli hyvinkin kirjaimellisesti valunut mahlaa kevyestä leikistä, sulkeutui eikä halunnut alkaa kokeilemaan kanssani. Tämä johti siihen, että kinkypuoli suhteessamme lopahti oikeastaan kokonaan, tai ainakin siirtyi käytännössä vain oman pääni sisälle. Niinsanottuun "normaaliin" kiinni pitämiseen ja ottamiseen, niin höyhenenkevyeen alistamiseen ettei sitä trüe kinkyt tunnustaisi bdsm-sukuiseksi alkuunkaan. Mutta siinä tilanteessa se riitti.
Jos siis jotain tässä sanon, niin sanon sen, että mielestäni seksuaalisuus ja sen toteuttaminen ei ainakaan itselleni ole mikään staattinen kaava. Paitsi että seksuaalisuus elää ja kehittyy jatkuvasti, se myös voi näyttäytyä eri ihmisten kanssa erilaisena, ja samojenkin ihmisten kanssa muuttua ajan kanssa. Omien halujen ja tarpeiden rehellinen ja tarkka tutkiminen, ja niistä sen kumppanin kanssa avoin keskusteleminen ovat mielestäni parhaimmat keinot pitää yhdessäolo mielekkäänä. Pitäisihän minun se tietää, koska tiedän kokemuksesta että pelkästään yksipuolinen rehellisyys ja avoimuus ei yksinkertaisesti toimi.
-
Jotan tähän tekee mieli kirjoittaa, menemättä silti liikaa henkilökohtaisesti yksityiskohtiin omasta elämästä.
Olen ollut yhdessä kinkyn mieheni kanssa pian 18 vuotta joista reilu 12 vuotta avioliitossa. Suhteemme alkoi periaatteessa D/s-asetelmalla muuttuen hyvin nopeasti syväksi rakkaussuhteeksi ja olemme olleet alusta asti erottamattomat, täydelliset sielunkumppanit siis. Parin ensimmäisen yhdessäolovuoden jälkeen kinkyily alkoi kuitenkin hiipua suhteessamme muuttuen vaniljaiseksi yhdessäoloksi. Kumpikaan ei asiasta varsinaisesti kärsinyt koska olimme molemmat nuoria ja päättömän rakastuneita. Vuosien varrella molempien kinkyys on kuitenkin nostanut päätään ja se on saanut erilaisia muotoja ja kehittynyt hieman eri suuntiin alun Domme-sub- asetelmasta. Minä olen löytänyt itsestäni sadistin ja rakastan tuottaa kipua ja aistimuksia siinä missä miehestäni on tullut yhä voimakkaammin fetisisti ja alistuminenkin tulee eniten ilmi fetissin kautta. Miten sitten yhdistää sadistin ja fettarin halut parisuhteessa? Mieheni mielestä, kuten niin monen muunkin miehen mielestä kenen kanssa olen aiheesta jutellut niin fetissit toimivat parhaiten ja useimmiten fantasioina tai hieman vieraammaan ihmisen kanssa, ei sen oman tuttuakin tutumman puolison kanssa jonka jokaisen ihosolunkin tunnet kuin omat taskusi. Fetissiin liitetään tietynlainen syntisyys, tuhmuus, vieraus, kielletty hedelmä.
Ja minä sadistina, en koe himoa enkä tarvetta satuttaa miestäni koska hän ei tykkää kivusta, en siis voi kiihottua itsekään jos toinen vain kärsii muttei nauti.
Meillä sitten on mennyt niin, että mulla on masokistisia leikkikavereita luvan kanssa ja miehelläni hänen fantasiansa, tai jos hän haluaisi niin myös oikeus toteuttaa fetissejään vieraassa seurassa. Rakkaus ei ole vähentynyt ainakaan, päinvastoin, vaikka suhteessamme ei toteuteta BDSM:ää yhdessä..lukuunottamatta neulaleikkejä.
Onnekkaita ovat he joilla toimii sekä parisuhde ja kinkyily yhteen ja jotka saavat sen jatkumaan vielä lukuisten yhteisten vuosienkin jälkeen. :)
Tosin koen itsekin olevani erittäin onnekas koska tämä suhteemme toimii näin loistavasti :love: :love:
-
Niinpä...Onnekkaita on he, keillä se toimiva parisuhde on :love: Meissä ihmisissä on vain se piirre, helposti jostain toisesta tulee itsestään selvyys..Toivottavasti, ne onnekkaat..ymmärtävät sen toisen osapuolen arvon...ja muistavat sen!! :love:
Itse olen ollut sinkkuna nyt 10v..jos parisuhteen löytäminen on aiemminkin erinnäisitä syistä johtuen ollut vaikeaa. Niin nyt hiljattain itsestäni saadun varmuuden seksuaalisuudessani, koen yhä enemmän vaikeuttavan sen oikean löytymistä. Se varmuus on tullut että, sellaiseen suhteeseen jossa en saa olla oma itseni sillä saralla..eli olla sub, silloin tällöin..en lähde. Vaikka suhde muuten olisikin kuinka hyvä ja hedelmällinen...Tämä puoli tulee kuitenkin minussa esiin jossain vaiheessa...ja tuottaa sisäistä tuskaa. Olen ns. yhdennaisenmies ja aisan yli en pompi...siksi tiedän..pelkkä vaniljasuhde..se tuottaa enemmin tai myöhemmin ahdistusta..ja suurta sellaista. Se hajoitti jo yhden sinänsä hyvän avio-liiton..toista en halua hajoittaa. Nyt sinkkuna vielä kuljetaan..ja jos hyvin käy..tartutaan eteentuleviin tilaisuuksiin...aika, aika näyttää tulevan..Siispä sanon :D...te onnekkaat..joilla on hyvä suhde...Muistakaa vaalia sitä ja hoitakaa sitä...Sillä..se suhde ja se toinen henkilö...Se ja Hän...Ei ole itsestään selvyys!!!
-
Itse olen kokenut vakaan parisuhteen vain parantaneen D/s-suhdetta.
Ehkä se meillä johtuu siitä, että ei tarvitse enää erikseen etsiä aikaa, paikkaa, suunnitelmaa tms sessioita varten, vaan kinkyys elää arjessa mukana.Kyllä meillä vieläkin saatetaan pitää ihan sessioita, joista merkkinä toimivat vaikkapa sängynpäätyyn ilmestyvät kahleet ja sitten heittäydytään mukaan muutamaksi tunniksi.
Tai sitten ne voivat olla ihan pieniä asioita, ihan normaalin päivän aikana. Otteita, eleitä, katseita, kosketuksia.
Emme ole kokeneet toisen rakastamista mitenkään laimentavana asiana, päinvastoin:
Ihmisen kanssa jota rakastaa ja joka rakastaa, uskaltaa paljon enemmin ja paljon syvemmälle, kuin satunnaisen kumppanin kanssa. Minun on hyvin helppo antautua täysin sen ihmisen käsiin, jonka tiedän rakastavan itseäni, koska tiedän, että vaikka käsittely olisi kuinka kovaa, tämä ihminen rakastaa minua, eikä pohjimmiltaan ikinä toivo minulle mitään pahaa tai vahinkoa. Hän voi alistaa minut todella alas, mutta juuri se rakkaus on se, joka sen jälkeen nostaa minut takaisin siihen rinnalle, kumppaniksi, vaimoksi. Ja koska minä rakastan häntä, haluan näyttää rakkauttani myös alistumalla enemmin, paremmin, syvemmälle.
Voin kyllä ymmärtää senkin, että tunteet voivat tehdä liiankin varovaiseksi ja näin nakertavat sitten sitä kinky-suhdetta.
-
Piilokonservatiivina haluaisin vaalia omalla kohdallani ideaalia monogamiasta. Ja jännä juttu sinällään, että ajatellen niitä useita "vaihtoehtopiirejä", joissa olen liikkunut, tämä on useille muodostunut ongelmaksi. Jokainen saa mielestäni järjestää oman elämänsä kuten haluaa vahingoittamatta muita, mutta henkilökohtaisesti kahden ihmisen muodostama parisuhde on minulle parhain vaihtoehto.
Tästä syystä kinkyily on oleellinen osa meidän parisuhdetta. Aikani nuorempana yritin kipuilla vaniljaihmisten kanssa, mutta onneksi löysin rinnalleni mieleltään ja sielultaan lopulta kovin samanhenkisen ihmisen.
Olen samaa mieltä useiden aiemmin kirjoittaneiden kanssa; luottamus on avain siihen, että kykenemme parisuhteessa toisemme tuntien paremmin tutkimaan useita erilaisia bdsm:n tarjoamian mahdollisuuksia. Itselleni se tuntemattoman kanssa olisi ainakin kovin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Toisen eleistä, ilmeistä, otteista saan ainakin minä rutkasti enemmän iloa ja nautintoa, kun henkilö, jonka kanssa sessioi, on tuttu. Pystyn aivan toisella tavalla lukemaan ja aistimaan toista, saamaan hänestä ikään kuin "enemmän" ja "syvemmin" irti. Kaiken kaikkiaan minua kiehtoo suunnattomasti se, että vierelläni on henkilö, jonka kanssa voin jakaa tämän oleellisen osan itsestäni. Tutkia pimeämmän estetiikan ja nautinnon maailmoja, myöhemmin filosofisesti keskustella valtarakenteista ja peilata sitä, kuinka suhteessamme on nämä kaksi puolta. Arjessa olemme ehdottoman tasa-arvoisia, se on meille feministeinä itsestään selvää.
Meillä rakkaus on vahvistunut entisestään ajan myötä ja yhteinen kiinnostus kinkyilyyn on vain vahvistanut sitä. Koemme molemmat yhdessä sessioinnin mielekkäänä ja voimauttavana. Se on oleellinen osa parisuhdettamme. Mikään ei saa minua niin suureen kiihkoon kuin tieto siitä, että maailmassa eniten rakastamani ihminen on valmis myös nautinnon vuoksi satuttamaan - ja nauttimaan satuttamisesta myös itse! Meillä loppuhellittelyt ovat myös erityisessä asemassa. On toisenlaista kuulla rakkaansa suusta se, että "hyvin sinä tottelit, hyvin otit kaiken vastaan" kuin joltain satunnaiselta henkilöltä.
-
Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että itsevarma, miehekäs vaniljamies on parempi vaihtoehto parisuhteessa kuin master. Kohtaamieni masterien kanssa parisuhde ei olisi toiminut, koska D/s-suhteen dynamiikka olisi arjen myötä latistunut. Johtuu varmasti omista mieltymyksistäni. Miehen täytyy olla riittävän etäinen, jotta voin alistua hänelle. Jos tunnen hänen arkiminänsä ja kaikki inhimilliset heikkoutensa, en enää voi enkä halua alistua. Vahva persoona tarvitsee vielä vahvemman masterin, mutta samalla myös mieltymysten ja kemioiden pitäisi kohdata. Vaikea yhtälö. :) Mutta myös vaniljasuhteessa intohimo alkaa hiipua, kun kumppani tulee liian läheiseksi. Toisaalta irtosuhteet ja intohimokin uuvuttavat. Ja polysuhteisiin en usko, koska olen nähnyt niin paljon "polyamoriaan" verhottua hyväksikäyttöä (masterilla haaremi ja subit orjan asemassa). Ehkä olisi tosiaankin parempi vain ryhtyä nunnaksi. ;)
Vaniljasuhde, jossa molemmilla on runsaasti omaa vapautta (mutta ei seksuaalista), sopii minulle parhaiten. Intohimo pysyy yllä, kun molemmilla on omat elämät ja toinen tuntuu aina uudelta ja kiehtovalta.
-
Aika vahva komppaus tuolle Minuetin yllä kirjoittamalle myös täältä...minulla nyt, ylipäänsä aina, menee sukset ristiin masterien kanssa, wonder why... O:-)
Ai niin paitsi; minulla ei ole tuon tyyppisiä ongelmia dominoinnissa...eli ei ole pakko siirtyä sille nunnaosastolle, sillä upeita submiehiä kyllä löytyy :)
-
Meillä oikein tavallinen parisuhde ja bdsm toimii hyvin yhteen, vaikka ensin oli oikein tavallinen parisuhde oikein tavallisen seksin kanssa ja vasta myöhemmin asiat meni kinkyksi >:D Mulle kiusattavana osapuolena on tärkeää, ettei alistamiskuviot valu arkielämään (vaikka kotityöt sujuu kyllä hitsisti paremmin, kun ne tehdään osana sessiota..). Sinänsä mua ei häiritse se, että mun kumppani on välillä Julma Kiusaaja. Molemmat meistä ymmärtää, ettei se ole kokonaan totta, mitä sessioissa tapahtuu ja bdsm:n (yli)tunteellisuus vain vahvistaa meidän keskinäistä suhdetta ja irtiotot normaalitodellisuudesta saa meidät huomaamaan toisemme paremmin yleensäkin. Voi olla, että meillä se, että bdsm-rooleissa meidän roolit on erilaiset kuin muuten elämässä, auttaa pitämään asiat tunteellisella tasolla erillään. Arkisesti mä olen dominoivampi osapuoli ja mun kumppani enemmän, ei missään nimessä alistuva, mutta vaikka kompromissinhaluisempi. On siis aika selvää, milloin on kyse bdsm:stä, milloin ei.
-
Vaniljasuhde, jossa molemmilla on runsaasti omaa vapautta (mutta ei seksuaalista), sopii minulle parhaiten.
Mutta mites ne kinkyt halut? Helpompaahan se tosiaan vaniljana olisi...
Monosuhteisiin en minä taas usko, itsensä ja muiden huijaamista se. Luostarielämä olisi varmaan se vakain valinta.
Mutta alkuperäisestä asiasta, parisuhde on ilman muuta paras tapa toteuttaa BDSM-elämää, siinä missä muutakin rakkauselämää. Parisuhde toki laajassa merkityksessä tässä.
-
Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Kuten kaikissa parisuhteissa, myös meillä aktiivisuus on vaihtelevaa ja lapset tottakai asettavat omat rajoituksensa varsinkin BDSM-puolen totetukselle.
Pitkä parisuhde tuo kuitenkin mukanaan tietynlaista turvaa ja luottamusta jota mielestäni olisi vaikea löytää lyhytaikaisissa, vain seksiin pitäytyvissä suhteissa. Ensinnäkin ei ole mitään kiirettä. Me tiedämme että jossain vaiheessa aikaa löytyy kokeiluille ja mielihalujen toteutuksille. Ei ole tarvetta ympätä kaikkea mahdollista yhteen sessioon, koska hommaa voi aina jatkaa seuraavana päivänä/ seuraavalla viikolla. Luottamus toiseen helpottaa (minua subina) ylittämään mukavuusrajoja, koska tiedän toisen jo tuntevan minut niin hyvin että huomaa milloin olemme siirtymässä keltaiselta punaiselle. Tutulle ihmiselle on myös helpompi kertoa haluistaan ja mieliteoistaan. Ja minä olen täällä kotona valmiina käytettäväksi kun DC sitä haluaa - ei siis tarvitse lähteä etsimään kumppaneita, suunnitella tapaamisia, miettiä sääntöjä eikä muutekaan säätää.
En ole elämäntapasub. Arjessa olen ihan tavallinen äiti ja vaimo. En ole kuitenkaan kokenut vaikeaksi liikkua näiden roolien välillä - lasten ollessa pieniä kävin joskus kesken session imettämässäkin vauvan takaisin nukkumaan ja palasin sitten piiskattavaksi ;). Ja kun olen sidottua ja alistettuna, en todellakaan ajattele keskustelevani kauppalistoista, viikkosiivouksesta tai muusta perheen arkeen kuuluvasta, vaan olen kokonaan Fifi, olemassa vain DClle.
-
Asiassa voi olla melko suorakin, ainakin miehiin päin: "katotaanko telkkaria vai ruvetaanko naimaan?" (erään duunikaverin exä oli suht suorapuheinen nainen) Ei liene mahdotonta kysyä että "katsooko Herra lätkää vai antaako piiskaa?"
Tulenpa tänne vain moikkaamaan väliin, että tämä oli aivan mainio ohje, ja toimii käytännössä, koetettu on. *vink vink*
Minulle on tässä käynyt niin, että täysin vaniljaiselta pohjalta ponnistanut pitkä parisuhde on muuttunut kinkympään suuntaan ihan vain siksi, että uskalsin puhua haluistani ja toiveistani. Yllätys yllätys puolisoni ei tyrmännytkään niitä, vaan lähti kokeilunhaluisesti leikkiin mukaan. :love:
Mitä yritän sanoa on: Kannattaa avata suunsa ja puhua omista haluistaan, toinen saattaa yllättää! Ja toisaalta pitkässä ihmissuhteessa kaikki arkistuu ja muuttuu samaa kaavaa toistavaksi helposti, jollei ole itse valmis tekemään asioita suhteensa eteen. Eivätkä asiat sittenkään muutu hetkessä, myös sille toiselle osapuolelle täytyy antaa aikaa, ja mahdollisuus vastavuoroisesti kertoa niistä omista haluistaan.
Komppaan Fifin kirjoitusta tuossa yllä! Minäkin olen arjessa ihan tavallinen äiti ja vaimo. Ja sitä parempaa onkin saada sen vastapainona tuntea itsensä toisinaan käytetyksi ja omistetuksi lutkaksi. Ja kun se vapaa viikonloppu, jota on varmasti suunniteltu ja etukäteen hekumoitu kuin mitätahansa suurempaa sessiota viimein koittaa, taivas aukeaa... ;)
Joskus hyvä vaihtoehto varmasti on avoin parisuhde, jossa on tilaa myös rakastajille/sessiokavereille/milloin millekin kunkin tilanteen mukaan. Mutta sitten on myös meitä, joille tämä ei ole syystä tai toisesta ole se oikea vaihtoehto, ja sitäkin täytyy voida kunnioittaa.
-
Minulle on tässä käynyt niin, että täysin vaniljaiselta pohjalta ponnistanut pitkä parisuhde on muuttunut kinkympään suuntaan ihan vain siksi, että uskalsin puhua haluistani ja toiveistani. Yllätys yllätys puolisoni ei tyrmännytkään niitä, vaan lähti kokeilunhaluisesti leikkiin mukaan. :love:
Hienoa!! Onpa kiva kuulla. :) Muutoksen mahdollisuus on terveen ja elävän parisuhteen merkki.
-
Vastailenpa minäkin tänne. Saman naisen kanssa olen elänyt nyt kahdeksan vuotta joista kuusi ihan naimisissakin. Suhde lähti ihan vanilijapohjalta liikkeelle, vaikka aika varhaisessa vaiheessa tuli puhuttua näistä meikäläisen kiinnostuksen kohteista. Silloin itseään kuitenkin vielä häpeili ja asia jäi sivuun pitemmäksikin aikaa.
Nyttemmin on alettu kaivat seksipuoleen lisäkipinää ja kummankin fantasioista ja kiinnostuksen aiheista on puheltu paljon. Vaimo ei varsinaisesti ole ollut koskaan mikään kovin kinky ihminen, mutta se ihanan pimeä puoli taitaa löytyä kuitenkin itse kenestäkin kun vähän kaivelee. Häntä kiehtoo jossain määrin parinvaihto sekä ekshibitionismi, eli kiihottaa ajatus siitä että joku toinen katselisi. Vasta ihan hiljan on sitten alettu jotain tekemäänkin asioiden eteen olemme alkaneet järkätä kahdestaan pieniä valokuvaussessioita joissa sitten meikäläinenkin pääsee harjoittelemaan sidontaa enemmänkin. Tämä tie on vasta alussa ja luulen että edessä on yhtä sun toista mukavaa.
Eli lyhyesti, täysin avoin keskustelu on kaiken A ja O, siihen meillä on suhde perustunut alusta alkaen. Kun uskaltaa avoimesti puhua omista haluista niin hedelmät voivat olla hyvinkin antoisia.
-
Minulle on tässä käynyt niin, että täysin vaniljaiselta pohjalta ponnistanut pitkä parisuhde on muuttunut kinkympään suuntaan ihan vain siksi, että uskalsin puhua haluistani ja toiveistani. Yllätys yllätys puolisoni ei tyrmännytkään niitä, vaan lähti kokeilunhaluisesti leikkiin mukaan. :love:
Hienoa!! Onpa kiva kuulla. :) Muutoksen mahdollisuus on terveen ja elävän parisuhteen merkki.
Jep! ;)
-
Mulla on samoja kokemuksia kuin edellisillä, elikkä ihan vanilijasuhteesta kehittynyt bdsm-suhde.
Mieheni oli suhteemme alusta saakka tietoinen omista haluistaan ja tarpeistaan tulla satutetuksi ja alistetuksi. Itselläni ei ollut taas koskaan käynyt edes mielessä ajatus itsestäni dommena, vaan enemminkin subina (joka on vieläkin itsellä jonkinsortin toteuttamaton fantasia). Puolen vuoden seurustelun jälkeen mieheni kertoi aika "vainvihkaa" omista haluistaan ja jo ensimmäistä kertaa alistaessani löysin itsestäni dommen. Vaikka silloin se oli suhteellisen kevyttä niin se iski silti niin kovaa. Joten tyytyväinen olen siitä että löysin ihan sattumalta itseni, ettei tarvinnut sitten myöhemmin löytää itseään asian suhteen.
Meillä alistus liittyy suoraan seksiin, eli ei ole kotikuria yms vaan enemmän "sessioluontoisesti". Vanilijaseksiäkin on, mutta ei kumpikaan saa siitä samanlaisia kiksejä kuin bdsmstä (ja hyvä näin!). Itse vaan toivoisin että miehessä olisi edes hieman switchiä että pääsisi itsekkin kokeilemaan alistettuna olemista, mutta se ei olisi mitenkään mahdollista. Mies on liian kiltiksi kasvatettu ja kokee naisen/naisten alistuksen (vain siis jos sen tekee mies!) todella vastenmieliseksi. Se on todella ristiriitaista hänenkin mielestään, mutta jos joku tuntuu pahalta niin sille ei sitten voi mitään :-\