Newbie-nurkka > Kysy ja vastaa

Mitä jos saisit ollakin vanilja?

<< < (2/7) > >>

Pörri:
Rehellisesti. Olisi luultavasti tosi paljon helpompaa olla vanilja. Luultavasti tiettyjä juttuja ei olisi koskaan tapahtunu ja monet riidat olisi jääny riitelemättä. Et kyllä, voin sanoa et tietyllä lailla mie toivoisin olevani vanilja ja luultavasti muuttaisin sen seikan, jos voisin valita.
Kuitenkin nyt kun oon millainen oon ja elelen tämän kinkyyteni kanssa, niin miulla on parempi olla itseni kanssa, kuin koskaan aikaisemmin. Et toisaalta oon ehkä paras mie just näin. Kaikella on aina kaksi puolta loppujen lopuksi

Rakentaja:
Jos saa kiksinsä vain siitä yhdestä tietystä jutusta niin asiat hankaloituu, sillä ei niin suurta merkitystä onko se jutska kinky tai vanilja laatikossa.

misternorthwind:
Helpottaisi elämää kyllä kummasti, mutta näillä korteilla pelin loppuun saakka vaikkei täyskättä noukittukaan 8)

Mooky:
Yksilön kannalta se on varmaan juuri niin ja näin että mistä tykkää ja mistä ei. Homma ei juuri siitä eroa. Mutta yleisellä tasolla on aina helpompaa sulautua massaan, seurata konsensusta ja tehdä sitä, mitä muutkin tekee.
K-homma on alkanut viimeisen 10-15 vuoden aikana saamaan enempi ja enempi positiivista julkisuutta, eikä kaikki ole aina haahaa-hauskaa täti-läpsii-setää tai hassu-ihmiset-hassuissa-asuissa tyylistä juttua, vaan asia nähdään oikeasti vakavasti otettavana, ja siihen osataan suhtautua paljon paremmin, kuin ennen.
Aikana ennen internettiä yksilöille oli valtavan paljon hankalampaa saada vertaistukea, löytää seuraa tai ylipäänsä tuntea itseään hyväksytyksi millään tapaa, ja samaan aikaan asenteet tätä kohtaan olivat myös paljon negatiivisemmat, ja K-ihmiset esitettiin valtamediassa hulluina tai koomisina kevennyksinä.

Nyt on netti, samanhenkistä seuraa ja avoimemmin suhtautuva media. On tapahtumia, järjestöjä ja jopa ruohonjuuritason miittejä, joissa voi tavata toisia kaltaisiaan.

Mitään itseisarvoisen hyvää tai pahaa en perwoudessa näe, ja haittana lähinnä on marginaalinen väkimäärä, joka hankaloittaa seuranhakua.

Se, olisiko yksilö onnellisempi "streittari-vanilijana"... en usko. Tietty kipuilu, itsensä etsiminen ja henkisen kasvun vaihe (joka on aina kivulias) jäisi kokematta, mutta tämä ei takaa onnellisuutta.

Onnellisuutta on hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on, ja tyytyä siihen, mitä omistaa. Hieman karrikoiden, mutta about noin.

Kahlitsija:
Kysymyksen asettelu vaatii toimiakseen sen, että on toisistaan eroteltavissa olevat kaksi tapaa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Kaksi erilaista ryhmää, jotka eroavat toisistaan. Minun kokemukseni mukaan tällaista eroa ei ole.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu