BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Mediatila => Kirjat ja kirja-arvostelut => Aiheen aloitti: Smooth - 11.04.2011, 23:45
-
Odotin tuosta kirjasta paljon mutta mutta...
Kirjan kirjoitamisajankohdasta ei ole tietoa, veikkaanpa että jotain 1920-1930. Ainakin ihmisten pukeutuminen ja elintavat (josta nyt ei kamalasti ollut puhetta mutta muutama viitaus kuitenkin) annavat sellaisen käsityksen.
Kirja on siis Masterin kirjoitus. Mitään syvällistä katsausta masterointiin ei ole syytä odottaa, päinvastoin, kirja kuvailee seksileikkejä jotka ovat aika samoja, paitsi naisten ulkomuoto/määrä/estoisuuden aste vaihetelee. Eli melko tylsä... Viimeisen kohtauksen selailin lukien joka kolmannen rivin kun mielenkiinto lopahti.
Mitä jäi mieleen: karvaiset naiset...
Jackin huone sinänsä oli mielenkiintoinen tosiaan, väkipyöriä, huonekaluiksi naamioituja Turman Tuoleja ja pylväitä ja täydellinen äänieristys.
Eli voi lukea ajankuluksi jos ei odottaa isompaa lukukokemusta.
Henkilökohtainen mielipide siis.
-
Taisin päästä sivulle 48, kunnes kiinnostus lopahti. Selasin pikaisesti kirjan siitä loppuun, mutta mitään kiinnostavaa ei tullut vastaan. Tiedän, olen tylsä.
-
Ei, et ole tylsä, se kirja on.
-
Ja ajatella, yleensä tätä esitellään kun jotain BDSM-klassikkoa. Siis sellaista tukipylvästä. Josta ihmiset saa "herätyksen".
Ehkä vaan aika on ajanut ohi? Auttamattomasti?
-
Tai sitten ihan vaniljalle kirja saattaa olla hyvinkin jännittävä.
-
Veikkaan, että sillä on paljonkin merkitystä, missä iässä kirjan lukee ;) Itse luin siitä kaverini kanssa jännimpiä pätkiä jo lapsena (ehkä 8-9 vuotiaana) ja kokonaan luin se myöhemmin ollessani ison veljen luona lapsenlikkana, ehkä 14-vuotiaana. Pengoimme muutenkin kaiken mielenkiintoisen seksiin liittyvän, mitä hänen isänsä oli piilottanut kellarin varastoon (vaimoltaan piiloon?). Kuten jonkinlaisia fetisistisiä polaroidkuvia yms.
-
Olen tuon pariinkin kertaan lukenut. Kyllähän sen nyt lukee, mutta luulisin vaniljan saavan siitä enemmän irti. teininä tuo viihdytti huomattavasti enemmän
-
Tämä oli ensimmäinen tämän genren kirja jonka luin. Täytyy sanoa että olin pettynyt. Kirja on todellakin iloittelu, hyvin kepeä ja korkeintaan kiusaava. Odotin hieman rankempaa. Positiivista oli että aiheessa ollaan kokoajan :)
Kirja on vuodelta 1968.
-
Kirjan julkaisuvuosi huomioiden, teksti oli siihen aikaan kovaa kamaa.
Kuuluu omiin lukukokemuksiin alle murkkuikäisenä heti Millerin Sexusten, Plexusten ja Kääntöpiirien jälkeen 8)
-
Ja ajatella, yleensä tätä esitellään kun jotain BDSM-klassikkoa. Siis sellaista tukipylvästä. Josta ihmiset saa "herätyksen".
Ehkä vaan aika on ajanut ohi? Auttamattomasti?
.. smooth.. ggrrr - tämä piti lukea noin 12-14 veenä.. LOL.. ok, itse taisin olla 15.. mutta menköön
-
Ja ajatella, yleensä tätä esitellään kun jotain BDSM-klassikkoa. Siis sellaista tukipylvästä. Josta ihmiset saa "herätyksen".
Ehkä vaan aika on ajanut ohi? Auttamattomasti?
.. smooth.. ggrrr - tämä piti lukea noin 12-14 veenä.. LOL.. ok, itse taisin olla 15.. mutta menköön
Mikä grr..? Minä luin sen ihan aikuisena. Lapsena luin anatomiaoppaita. Salaa.
-
..niin hyväntahtoinen pääsiäis ggrrr.. ;) Onhan tuo käännös näin aikuisena luettuna hieman kuin lukisi uudelleen Enid Plytonin viisikkoja ;D
-
..... lukisi uudelleen Enid Plytonin viisikkoja ;D
En ole lukenut ensimmäistäkään Viisikkoa. Joku selitti pari päivä stten, että pervoja kirjoja ovat.
Mutta muistan, että noin 13-14 vuotiaana luin kirjoja keksitysleireistä ja ihmiskokeista. Ja erityisesti jäi mieleen eräs kirja jossa kuvailtiin koetta, missä alijäähtyneitä ihmisiä herätetiin taas "henkiin". Lämpimien ihmiskehojen avulla. Joku jaksoi harrastaa seksiä ja se toimii parhaiten lämmikkeenä.
Luin tuota aina uudestaan ja uudestaan.
Lapsen mieli voi olla tosi omituisen vinksallaan.
-
Romaani on alunperin englantilainen ja julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1908. Alkukielinen nimi on "The Way of a Man with a Maid".
Ei tuo minustakaan mitenkään erikoinen ole. Hieman tökerösti kirjoitettu ja jäi toistamaan samaa kaavaa monta kertaa. Kuitenkin jotain viktoriaanisen ajan englantilasien yläluokan ajattelusta siinä ehkä oli. Muinoin sitä lukiessani koin muutamat kohtaukset hyvinkin kiihottavina. Syynä ei ehkä ollut niiden taidokkuus tai kekseliäisyys, vaan pikemminkin vain se, etten ollut silloin hyvin nuorena ollut lukenut niin avoimen nauttivasti kirjoitettua tekstiä naisen piiskaamisesta.
Kirja on tällä hetkellä ainoastaan historiallinen kuriositeetti ja kurkistus sen ajan ihmisten salaisiin haaveisiin. Eroottista tekstiä sadomasokismista on nykyään saatavilla kirjallisesti paljon parempaa, joissa kiihottavuuskin on toista luokkaa. Kirja kuitenkin sopii sellaisille, jotka kokevat vanhan Englannin hämyisät salaiset kellarit ja ihmisten yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kiihottavaksi fantasiaksi.
-
Minä en kyllä suuremmin kyseisestä teoksesta perustanut.
Alku menetteli, osassa kohtaa saattoi jopa kiihottaakkin, kun sopivassa mielentilassa sitä
lueskeli. No okei, ehkä hieman joutui käyttämään aivotoimintaakin siinä määrin, että kuvitteli
tilanteen hieman toisenlaiseksi.
Mutta, loppuun asti en saanut sitä luettua. Mielestäni se alkoi koko ajan toistaa itseään,
loppuosa oli mielestäni niin kuvottava, että oli pakko lopettaa lukeminen kokonaan kesken.
Ja tietenkin, minun oma mielipiteeni tämäkin, joku on saattanut tykätä.
Kuitenkin kaikki äiti-tytär- jutut oli vähän liian paksua minulle.
-
Mulla oli suuret odotukset, mutta kirja aiheutti lähinnä hilpeyttä kömpelön kielen takia. Aloin myös laskea huutomerkkejä, joita oli viljelty runsaanlaisesti! Kiehtova tehokeino, joka tosin menettää tehonsa nopeasti. En saanut luettua loppuun asti, mutta tulipa kokeiltua.
-
Luin itsekin joskus yläasteella, oli taas niitä kirjoja, jotka saivat epäilemään omaa kinky-suuntautumista. Oli sen verran typerää settiä. :D
-
Luin/selasin joskus alaasteella ei kiinnostanut silloin ei nykyjäänkään liian "vaniljaa" ;D
-
Luin tuon kirjan joskus 14 vuotta sitten eikä se kyllä minuakaan sykähdyttänyt.
Mutta ehkä siitä tosiaan vanillat saa enemmän irti, eipä ole tullut koskaan pohdittua asiaa tuolta kannalta...
-
vuonna 1976 tuli tätä luettua -- olihan se silloin "aikamoinen - orastavan Masterin raamattu".. Eipä sitä silloin kieliasusta, tms perustanut. Väitän että viitoitti omaa seksuaalisuutta..
Huvittuneena kahlasi teoksen viimeks läpi syksyllä 2012.. Eihän tämä aikaa ole kestänyt ja miksi olisi pitänytkään?
-
Minä en kyllä suuremmin kyseisestä teoksesta perustanut.
...
Mutta, loppuun asti en saanut sitä luettua. Mielestäni se alkoi koko ajan toistaa itseään,
loppuosa oli mielestäni niin kuvottava, että oli pakko lopettaa lukeminen kokonaan kesken.
Ja tietenkin, minun oma mielipiteeni tämäkin, joku on saattanut tykätä.
Kuitenkin kaikki äiti-tytär- jutut oli vähän liian paksua minulle.
Komppaan kyllä solmua. Luin kyllä loppuun mutta ei kyllä miellyttävää ollut enää loppuosa kirjasta.
Kirja toistaa itseään jokaisessa kohtauksessa joka tapahtuu tässä "ihmeellisessä huoneessa". Kaava oli lähes sama joka kerralla, vain ihmiset lisääntyivät. Kävi tylsäksi viimeistään jo kolmannen kohtauksen paikkeilla. Kirjoitustyylikin pisti omaan silmään jotenkin rasittavana. Huutomerkkejä oli ihan liikaa ja teksti vaikutti tökeröltä joissain kohdin.
Olisin odottanut enemmän tältä.
-
Lainasin sen aikanaan pikku kylämme kirjastosta, kun kaverini oli sitä kehunut.
Piti pyytää kirjastotädiltä kun ei ollut hyllyssä ettei lapset pääse sitä näkemään.
Alle 18 olin kun ei ollut vielä ajokorttia, pikkusen hävettikin. :-[
Yli puoli elämää sitten se oli hyvä kirja, sai monet hyvät runkut.
Sen jälkeen en ole sitä lukenut, voi olla että aika on latistanut senkin.
-
Herra Jackin virallinen ilmestymisvuosi on 1908 (nimellä The Way of a Man with a Maid, kustantaja H. W. Pickle & Co) mutta on aiemmin oletettu 1800-luvun lopulla kirjoitetuksikin. (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Way_of_a_Man_with_a_Maid#Origin_of_title)
Aikanaan 1980-luvulla kuulin tästä esittelyn lukiossa ja muistelen, että silloin tarjoiltiin vielä huomattavasti varhaisempaa julkaisuajankohtaa. On tietysti voinut kiertää pitkäänkin käsikirjoituksena ja "lentolehtisenä" ennen julkaistua kirjamuotoa.
-
Aikoinaan kolahti aika kovaakin, kun sen käsiin sai. Tosin loppua kohden tylsistyy, kun ei tule oikeastaan mitään uutta kirjan edetessä. Kyseessä on ensimmäinen alan kirja aikana, jolloin ei internettiä ollut ja pornokin visusti tiskin alla piilossa. Eipä teinipoika moisia pahemmin käsiin saanut ja vielä kinkyteemalla. Ei siis ihme, jos suhtautuminen hieman eri kuin tänä päivänä. Seuraava ja sitäkin sitten kovempi juttu olikin O:n tarina.
-
Samoja reittejä olen kulkenut kuin Ridekin. 8) Lisätään vielä John Clelandin "Fanny Hill" ja Nancy Fridayn "Salainen puutarha". Viimeksi mainittu on toimitettuna dokumenttina, toki aineiston valinnalla muotoiltuna, kiinnostava ajankuva. Mukana mm. kertomus/muistelma, miten luostarikoulussa Irlannissa kasvatettu ja opettajaksi päätynyt nimimerkki "Mona" riisutti ja piiskaili koulupoikia.
-
Juu, vähän oli tylsää, en saanut loppuun luettua. Pelkkien seksikohtauksien lukeminen ei ole kiihottavaa, pitää olla jotain muutakin.
Vähän sama oli Anne Ricen Prinsessa ruususen kanssa, alku oli todella kiva, mutta en loppuun asti jaksanut lukea. :D
-
Minä muistan joskus 11-12v tyttönä lukeneeni tämän (salaa vanhemmilta, tottakai), ja tuon ikäiseen ihmiseen kirja teki suorastaan karmaisevan vaikutuksen. Mutta myönnän kyllä pitäneeni kirjahyllystämme löytynyttä Wieniläisen ilotytön tarinaa tuolloin hieman parempana. Tuskin kumpikaan olisi kovinkaan huikaiseva kokemus näin aikuisena luettuna. :))
-
Missfit laski Herra Jackin huutomerkkejä ja huvittui & kyllästyi:
Aloin myös laskea huutomerkkejä, joita oli viljelty runsaanlaisesti! Kiehtova tehokeino, joka tosin menettää tehonsa nopeasti.
Itselleni tuli samanlainen olo muistaakseni de Saden Justinen ja/tai Clelandin Fanny Hillin kanssa liittyen laajemmin tehokeinoihin, paitsi huudahteluihin myös esim. juhlalliseen vetoamiseen korkeampiin voimiin. Justinessa taisi peräti taivahinen salama tappaa päähenkilön, kun hän oli saanut tarinansa kerrotuksi.(*) Kun yrittää eläytyä kirjoitusajankohtiin ja siihen, että teokset olivat ilmestyessään vähintään kyseenalaisia ellei suorastaan laittomia, niin tavallaan ymmärtää paremmin tietynlaisen överiksi vetämisen. Siihen aikaan nuo tekstit olivat yhtä paljon poliittisia kuin aikapoikien tuhmaa viihdettä. Ainakin de Sadea on koetettu lukea myös taiteena.
(*) Juhani Syrjän Omenatarhassa päähenkilö sokaistaan siinä vaiheessa, kun hän on tarpeidensa perille päässyt.
-
Itselleni tuli samanlainen olo muistaakseni de Saden Justinen ja/tai Clelandin Fanny Hillin kanssa liittyen laajemmin tehokeinoihin, paitsi huudahteluihin myös esim. juhlalliseen vetoamiseen korkeampiin voimiin. Justinessa taisi peräti taivahinen salama tappaa päähenkilön, kun hän oli saanut tarinansa kerrotuksi.(*) Kun yrittää eläytyä kirjoitusajankohtiin ja siihen, että teokset olivat ilmestyessään vähintään kyseenalaisia ellei suorastaan laittomia, niin tavallaan ymmärtää paremmin tietynlaisen överiksi vetämisen. Siihen aikaan nuo tekstit olivat yhtä paljon poliittisia kuin aikapoikien tuhmaa viihdettä. Ainakin de Sadea on koetettu lukea myös taiteena.
Justine tosiaankin kuoli salamaniskusta, ja De Sade taisi ollakin sitä kirjoittaessaan jo vankilassa. Justinen kirjoitusasu ei ole ihan niin ärsyttävä kuin Herra Jackin, muttei kaukanakaan.
Hra Jack oli tylsä ja itseääntoistava, mutta niin oli justinekin, enkä siitä saa taiteellisuutta väännettyä irti kirveelläkään. :D
-
Tervetuloa foorumille, AuntyKinky!
Pengoskelin laiskasti nähdäkseni miten De Sadea on tutkimuksellisesti / kriittisesti lähestytty, samassa yhteydessä tuli vastaan myös Réagen O:n tarina. Muutama esimerkki:
Airaksinen, Timo.
The philosophy of the Marquis de Sade.
Routledge, 2002.
***
Beauvoir, Simone de
Onko Sade poltettava? ja muita esseitä
Helsinki : WSOY, 2007
***
Rakkaudesta toiseen : kirjoituksia vuosituhannen vaihteen etiikasta
toimittaneet Sara Heinämaa ja Johanna Oksala.
Helsinki : Gaudeamus, 2001
sisältää mm.
* Sadomasokismi ja suhde toiseen Sartren, Beauvoirin ja Dalyn ajattelussa / Marja Suhonen
* O niin kuin objekti? : masokismi ja tunnustuksen tavoittelu O:n tarinassa / Laura Werner
* Markiisi de Sade loukkaa lakia / Pia Sivenius.
Ihan hauskaa, että näin löytyi tuo Laura Wernerin kirjoitus, muistin siitä vain tuon nimen alun.