BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Leccare - 29.11.2011, 17:30
-
Joidenkin henkilöiden kohdalla autoritäärisyys varmasti puskee olemuksesta läpi. Toisilla tilanne ei ole niin helppo ja he joutuvat yrittämään enemmän. Te masterit, joilla on esim. naismainen nariseva ääni, hento taikka/ja lyhyt ruumiinrakenne, epävarma taikka lapsimainen olemus, millä tavalla olette kompensoineet puutteitanne? Auttaako rekvisiitta? Harjoitteletteko peilin äärellä? viitotteko käskynne? Käytättekö naamiota taikka sidotteko subin silmät, jotta hän voisi unelmoida jostain ideaalimmasta?
Entäpä the subtytöt, jotka koette vetäneenne lyhyen korren tyytyessänne siihen mitä on saatavilla, kun suosituimmat masterit ovat buukanneet kalenterinsa täyteen ja tilaa ei ole edes ryhmäsessioon. Miten psyykkaatte itsenne alistumaan henkilölle, joka ei ole ideaali? Miten pääsette yli siitä, kun käsky kuulostaa pyynnöltä taikka jankkaukselta sen sijaan, että pyyntö kuulostaisi käskyltä? Mitä teette, kun käskijä herättää tarpeen taputtaa tämän päälakea taikka rutistamaan mussukan rintojen väliin sen sijaan, että päästäisitte hänet paukuttamaan takapuoltanne kymmenilä piiskoillaan?
-
Olen itse huomannut, että sympaattinen ja kiltti olemukseni yhdistettynä itsevarmuuteen on kaikki jota tarvitsen. Olemalla luonnolliseti oma itseni ja alistamalla ihan aidosti omalla leikkimielisellä tavalla tunnun saavan paljon aidompaa ja nautittavampaa sessiota aikaiseksi, kuin jos yrittäisi olla muuta kuin mitä olen.
Epävarmuutta ei tietääkseni muuta kuin harjoittelemalla voita. Ja harjoittelu onnistuu jos löytyy vain halukas partneri joka on aikuinen, ja ymmärtää, että ihannetasolle yltäävät jutut ovat yleensä, no, fantasioita.
-
Omakohtaisesti täytyy sanoa että hetken aikaa sellaisen kanssa voi lekikkiä, sellaisen jossa ei ole luonnostaan auktoriteettiä, joka yrittää pönkittää sitä tavoilla jotka loppujen lopuksi ovat vain huvittavia.
Tämän huvittavuuden huomaa yleensä muutamien kertojen päästä, alku kun menee "huumassa" usein uutuuden viehätyksen kanssa.
Itsellä on takana yksi tapaus, jonka matkaan menin "laastarisuhteeksi". Meni pitkään tajuta kuinka tyhmältä näytin yrittäessäni alistua toiselle, kun tuntui että toinen olisi innostunut jos olisin alkanut ehdottamaan satiiniliinoilla hänen sitomista sänkyyn. ;D kävipä jopa niin että tämä toinen yritti sitoa minua (sen jälkeen kun olin ollut sidottavana kuvissa eräälle kokeneelle sitojalle) ja minä purskahdin totaaliseen nauruun. Naurulle ei tullut loppua joten nostin köydet (joiden piti olla muka tiukasti päälläni) pois ja totesin jotain asiasta. Se viritys oli ihan kamalannäköinen kilpailu yritys joka ei toimintu mitenkään. Istuessamme kerran kaveriporukalla iltaa samaisen napsterin kanssa, hän alkoi piiskata selkääni kun istuin sohvalla, oikein sellainen tekomainen yritys vaikuttaa kovalta napsterilta tuttujen silmissä. Minä kun en voi tunteitani peittää, olin sit ääntämättäkään kädet puuskassa ilme naamalla et lopeta jo tuo säälittävä yritys...
Lopputulema, itselle se pitää olla aitoa auktoriteettiä jo ihan perusluonteesta. Sitä että toinen on sitä ihan luita ja ytimiä myöten, ei vain leiki sitä. Luottamus pitää olla toiseen. Saa olla kiltti, se ei poista itsevarmuutta, jos on vain ilkeä, se ei luo auktoriteettiä.
-
Omakohtaisesti täytyy sanoa että hetken aikaa sellaisen kanssa voi lekikkiä, sellaisen jossa ei ole luonnostaan auktoriteettiä, joka yrittää pönkittää sitä tavoilla jotka loppujen lopuksi ovat vain huvittavia.
Onhan se totta, että auktoriteettia ei voi feikata. Mutta kokemus voi myös tuoda auktoriteettia. Uskon kyllä, että miltei kaikki oppimishaluiset Top:eiksi haluavat ihmiset voivat oppia löytämään toimiva oma tyyli, varsinkin jos toimitaan partnerin kanssa ja kuviossa on molemminpuolisen rakkauden tuomaa halua sijoittaa aikaa ja vaivaa suhteeseen.
Voihan se olla niin, että jotkut ovat vain "kelvottomia" alistamiseen. Vaikea silti uskoa, että kovin moni osoittautuisi sellaiseksi, jos on valmis sijoittamaan aikaa opettelemaan asioita. Toki monelle se 5-10 vuotta harjoittelua joka se saattaa vaatia oppia aidosti hyväksi jossain voi olla vain liian pitkä aika.
-
Harjoitteletteko peilin äärellä?
Juurikin näin voi harjoittelemalla luoda illuusion auktoriteetista. Hakemalla kasvojen ilmeet ja vartalon asennot kohdalleen ja harjoittamalla ääntään. Käsikirjoituksen on syytä sitten olla kunnossa, ilmeisistä syistä. Illuusio romahtaa aika nopeasti jos repliikit alkavat lipsua huonoon suuntaan.
-
Kyllä se voi olla vaikea pitää yllä uskottavaa tunnelmaa, jos vaikka kuulostaa ihan pikkuoravalta. Tuli vain mieleen yhdestä vastikään näkemästäni s/m elokuvasta.
-
Juurikin näin voi harjoittelemalla luoda illuusion auktoriteetista.
-minun orjani...tule tänne
- heti Domina, hups...avaatko nämä siteet...oho...nostatko mut ylös... jaloista ensin. En pääse tästä mihinkään.
- no konttaa sitten tänne, jos kävellen et pääse. Heti sanon minä.
- kyllä Lady. Auts...ei onnistu, mä olen kiinni vielä tässä sängyn jalassa.
- ai niin, odotas mä avaan tämän solmun. Onko sulla saksia missään, ei aukene.
- tuolla keittiössä, annatko nenäliinan, multa tulee verta nenästä kun kaaduin silleen pahasti äsken.
- joo, odotas mä haen. Mitä v...ua, mitä ihmettä nää kynttilät tekee tässä. Siis mikä sotku. Etkö saanut niitä kaappiin.
- en ehtinyt kun Ladylla oli niin kova kiire piiskaamaan minua.
- okei okei, mutta miten mä sammutan tän maton, se syttyi palamaan.
- mikä mämmi....eikun aivan Lady. Jos nyt avaisit ensin nämä siteet.
- okei, nyt aukenee. Mun on pakko leikata tämä köysi rikki. Solmu on liian tiukalla.
- joo, ei se mitään. Niitä saa uusia.
- nyt orjani, sammuta matto ja konttaa tänne ruoskittavaksi.
- kyllä Lady, aivan heti
- hienoa, orjani
- saanko hiljentää palovaroittimen ensiksi, Lady
- just, tuota...kai se pitää tehdä. Ovikello soi! Menetkö avaamaan oven...orjani
- näissä vaatteissa? Tai siis ilman näitä vaatteita tarkoitan. En minä nyt niin sub ole, että kaikkea tottelisin.
- enhän minäkään voi sitä tehdä. Näissä vaatteissa. Orjani, kerää pois lattialta kynttilät, kahleet, dildot, ruoskat...nopeasti.
ja sammuta se saakelin matto uudestaan...heti. Minä menen avaamaan oven.
- kyllä Lady. Orjasi on nopea
- missä orjan aamutakki on. Puen sen dominan vaatteiden päälle.
- kylpyhuoneessa Lady
- okei, voi v....u, mitä mä täällä lattialla, joo tullaan, tullaan avaamaan
- se on härkäpiiska Lady, mihin te kompastuitte.
- en minä sitä kysynyt...voi prkl
Pääsee ovelle ja avaa sen leveästi hymyillen.
- iltaa, meillä vain ruoka paloi pohjaan. Emme heti saaneet palovaroitinta sammumaan.
Ai tämäkö....tuota joo härkäpiiska, tuota...antaa olla. Mikä ihmeen meteli? Ei meillä mitään...
-
Komppaan cutefenix:ä...Auktoriteetti ei minusta riipu mitenkään äänestä, koosta, ulkonäöstä tai muusta ulkoisesta tekijästä, sitä vain on tai sitten ei. Parhaat ja vahvimmat Dominoivat ihmiset ovat pääsääntöisesti kerrassaan ihania ja kultaisia ihmisinä, sitä lajia, jota vanilja-ihminen ei kuuna päivänä voisi kuvitella sadistiksi :)
Ikävä kyllä en oikein jaksa uskoa mahdollisuuteen jotenkin auktoriteettia oppia...Itseään korostava, huutava ja karjuva käskyttäjä herättää vain vastustushalua ja naurua subissa, kun taas luontaisesti Dominoivan herttainen pyyntö toimii suoraan käskynä, jota ei kyseenalaisteta.
-
Dominatti ja telle ovat tuoneet olennaisen esiin. Tuhmuus lähtee kiltteydestä.
-
Mitä teette, kun käskijä herättää tarpeen taputtaa tämän päälakea taikka rutistamaan mussukan rintojen väliin sen sijaan, että päästäisitte hänet paukuttamaan takapuoltanne kymmenilä piiskoillaan?
Jos minun fetissini on alistua henkilölle, jolla on sellainen henkinen niskaote minusta, että pelkkä katse saa minut polvilleni, miksi ihmeessä alistuisin henkilölle jolla ei ole auktoriteettia?
Sehän olisi sama, kuin tarjoaisi ystävälle suklaanhimoon rubiikinkuutiota...
Eri asia on, jos fetissi sattuu olemaan se piiska ja eritoten osumat takapuolelle. Silloin voisi kuvitella että ilman auktoriteettiakin voi ystävä kipunautinnon toiselle tuottaa.
Auktoriteetti on sisäsyntyistä. Jos se palaa pienellä liekillä, voi lisää hehkua puhaltaa kokemuksen ja itsevarmuuden kautta. Ilman kipinää ei kuitenkaan saa nuotiota aikaiseksi.
-
Kaikkea on tullu kokeiltua, jopa sitä piipittävä äänistä napsterin tapasta, ja joo, kerran voi yrittää sessioida, mut se karisee kyllä hyvin nopeesti se tekastu masterius. Se auktoriteetti on myötäsyntystä, ei siitä mihinkään pääse. Sellaset kellä se ei ole myötäsyntystä, ne ei vaan sytytä pidemmän päälle.
-
Minusta auktoriteetti ei ole ulkoinen tekijä. Auktoriteetti in sisäinen henkinen voima, voima jota aistii henkilön sanojen ja tekojen takana. Ja itse uskon, että se on myös voima joka voimistuu harjoittelun kautta.
Poikkeus toki vahvistaa säännön. :D
-
Entäpä the subtytöt, jotka koette vetäneenne lyhyen korren tyytyessänne siihen mitä on saatavilla, kun suosituimmat masterit ovat buukanneet kalenterinsa täyteen ja tilaa ei ole edes ryhmäsessioon. Miten psyykkaatte itsenne alistumaan henkilölle, joka ei ole ideaali?
Itsellähän ei ole "kortta" kai ensinkään, mutta hahmotan asioita jossain määrin vielä, ellen sitten ole thetäysluuseri..
En psyykkaa mitenkään, vaikka ehkä pitäis. Toisaalta jokin ihmeellinen tapa alkaa tekemään hiljaista analyysiä ihmisistä, että onko auktoriteettia vaiko ei.
Eikö tämä osin ole henkilökemioista kiinni myös vai onko? Jos on selittelyittä hallitseva persoona, ei välttämättä kuitenkaan vain se johda suhteeeseentm ?
-
Asenne ja Aitous isolla Aalla. Valitettavan harvassa. Liian. Koskaan nähnyt moista.
Tämä varmastikin riippuu myös aika paljon subista. Jotkut menevät velliksi kenen tahansa "masterin" edessä, toiset taas sitten ovat sen verran vahvoja persoonaltaan, etteivät nitkahda millään, vaikka Maailman KuningasMasteri olisi vastassa.
Kemiatkin vaikuttavat aika paljon ja se, että kokeeko sub kanssapelurinsa tarpeeksi kunnioitettavaksi. Jos se hiljainen, sisäsyntyinen palo on olemassa, niin ei kai siihen vaikuta sitten enää pikkuoravaääni tms. "viat"?
Muistan erään orjaystäväni sanoneen kouluttaneensa itselleen Dommen. Näinkin päin näköjään voi tehdä :)
Tähänkään ei taida olla sitä oikeata vastausta.
-
Entäpä the subtytöt, jotka koette vetäneenne lyhyen korren tyytyessänne siihen mitä on saatavilla, kun suosituimmat masterit ovat buukanneet kalenterinsa täyteen ja tilaa ei ole edes ryhmäsessioon. Miten psyykkaatte itsenne alistumaan henkilölle, joka ei ole ideaali? Miten pääsette yli siitä, kun käsky kuulostaa pyynnöltä taikka jankkaukselta sen sijaan, että pyyntö kuulostaisi käskyltä? Mitä teette, kun käskijä herättää tarpeen taputtaa tämän päälakea taikka rutistamaan mussukan rintojen väliin sen sijaan, että päästäisitte hänet paukuttamaan takapuoltanne kymmenilä piiskoillaan?
Mä en yksinkertaisesti lähde. Mä en tee mitään ihmisen kanssa, josta en ole aidosti innostunut, ja toivoisin, että sama pätisi toisinpäin. Se ei tarkoita, että toisen pitäisi olla jokin supertyyppi - mutta että on se jokin. Mutta tosiaan, jäisi väliin jos mastertyyppiä tekisi mieli päälaelle taputella. En mä koskaan niin puutteessa ole, ja musta on epäkunnioittavaa puuhailla ihmisten kanssa, jotka eivät aidosti innosta. (Toki tällä mentaliteetilla ollaan sitten välillä todella puutteessa :D)
Ja aiempia kompaten: auktoriteetti ei lähde ulkoänäöstä tai muista ulkoisista tekijöistä. Olin joskus vuosia sitten aivan hulluna käsittämättömän karisman ja auktoriteetin omaavaan mieheen, joka oli todella lyhyt, aika rimpula ja näytti sammakolta. Valitettavasti siihen olivat sitten hulluna kaikki muutkin mimmit, joten en koskaan saanut tietää, oliko se myös aidosti dominoiva :D Uskon, että oli.
-
On kyllä kieltämättä vaikea asennoitua oikein jos vastassa on välillä naismaiseen äänensävyyn ja äänenkorkeuteen sortuva mies joka haluaa olla Master. Väkivalta ja pakottaminen on se ase, jolla ilman auktoriteettia oleva varmaankin toimii kun sitä ei muutoin ole. Tai sitä ei saa jonkun subin edessä.
Tosin ääni tai ulkomuoto tai mikään ei haittaa jos löytää D:stä sen voiman jolla polvet pettävät alta.
Usein tämä halu alistua liittyy kunnioitukseen kyseistä ihmistä kohtaan. Hänen teot pitävät olla yhdessä oikeudenmukaisuuden kanssa sellaiset, että voi ajatella antavansa osan itsestään puhumattakaan kaikesta. Ja ne kemiat, klisee mutta niin totta.
Itse taas D:nä ajattelen, että jos en kelpaa livenä tällaisena ilman illuusion tuomaa harhakuvaa, sitten en ole sellaisiin kontaktissa.
Joitakin kertoja joutunut sanomaan, että kuule hei...minä olen oikeasti tavallinen nainen joka syö, juo, käy vessassa ja pukeutuu arkena verkkareihin tai farkkuihin. Se palvottava Valtiatar-look on kaukana arkipäivinä.
Jokaisella varmaan on mielikuvia elämänsä ihmisestä minkälainen sen pitäisi olla kinkyssä. Toisinaan epärealistisiakin toiveita. Valitettavasti harvoin vain tämän kuvan kaltaista ihmistä löytää. Mitä paremmin tutustuu johonkin ihmiseen, sitä enemmän niitä virheitä alkaa löytymään. Auktoriteetin sädekehä himmenee kun siitä roikkuu kaikenlaista epäolennaista sälää ihmisen osan tuomana. Näin se vain on.
Luulisin, että mitä itsetietoisempi ja vahvan auktoriteetin omaava alistuva itse on, sitä vaikeampi hänen on kohdata vastassa olevaa epätäydellistä virheellistä D:tä.
Vertailuja tekee ainakin itseensä.
Kuitenkin erittäin epäolennaista on jos alistuvaa ei miellytä D:n tapa kohottaa kulmakarvojaan tai kävellessä ontuu toista jalkaansa.
-
Asenne ja Aitous isolla Aalla. Valitettavan harvassa. Liian. Koskaan nähnyt moista.
Tämä varmastikin riippuu myös aika paljon subista. Jotkut menevät velliksi kenen tahansa "masterin" edessä, toiset taas sitten ovat sen verran vahvoja persoonaltaan, etteivät nitkahda millään, vaikka Maailman KuningasMasteri olisi vastassa.
Kemiatkin vaikuttavat aika paljon ja se, että kokeeko sub kanssapelurinsa tarpeeksi kunnioitettavaksi. Jos se hiljainen, sisäsyntyinen palo on olemassa, niin ei kai siihen vaikuta sitten enää pikkuoravaääni tms. "viat"?
Muistan erään orjaystäväni sanoneen kouluttaneensa itselleen Dommen. Näinkin päin näköjään voi tehdä :)
Tähänkään ei taida olla sitä oikeata vastausta.
voisin kuvitella että switchin voi "kouluuttaa" aikaisemmasta uskon myös että jo 10 session harjottelu,saattaisi toimia joissain suhteissa.
muttta jos homma vihelletään 1 kerran jälkeen poikki, voi jäädä vaikka mikä helmi rannalle.
mutua mastereilla kuitenkin lienee useammin tilanteita,joissa sub/orja on se joka menoa jarruttaa.
Domina puolella suurenpi osa mies orjista ottaa sit mukisemat mitä tulee,jos ei "perse" kestä nuollaan haavat,ja etsitään sit vaikka vähän softinpi.
Auktoriteetti kyllä tulee ainakin osittain iän myötä,en usko että voisin olla nauramatta jos joku n 20v domme,yrittäisi esittää jotain hahmoa.
-
Pistipä silmään tuo ilmaus "auktoriteetin illuusio"... miksi ihmeessä sen pitäisi olla illuusio, eikä aitous? Kyllä me subitkin käsitämme, ettei kaikki Masterit ole kuin rakkauspokkareiden komeista, vahvoista, matalaäänisistä ja muuten niin täydellisistä rinsseistä kopioituja. Kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. Täydellistä ei ole. Eikä Joulupukkiakaan, sori kaikille, jotka vielä uskovat.
Avoin kysymys alistaville: entä subin aitous, illuusio vai tosiasia? Miten todennatte? Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?
-
Avoin kysymys alistaville: entä subin aitous, illuusio vai tosiasia? Miten todennatte? Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?
Tähän kysymykseen voi yhtyä täysin :)
-
Itse tiedän lähinnä, millaista on miehenä alistua naiselle, mutta ehkä on sovellettavissa ketjun aloittajan kysymykseen.
Sessiossa otan yhden roolin ja annan Dommelle toisen. Auktoriteetti tulee periaatteessa tilanteesta, ei henkilöistä.
Auktoriteettina näen lähinnä ihmisen joka tietää, mitä tekee ja tekee sen varmaotteisesti turhia riehumatta, sähläilemättä ja kyselemättä.
Yleensä näissä auttaa kokemus, jonka kanssa kukaan ei kuitenkaan synny ja aloitteleville dominanteille on suotava mahdollisuus kokemuksen kartuttamiseen. Oikea asenne auttaa.
Huonoin tulos tulee, jos omaa epävarmuuttaan koettaa peittää esimerkiksi räyhäämällä tai syyttelemällä subia. Alikersantit ja pikkupomot räyhäävät,
kun taas ylemmät upseerit ja isot pomot komentavat rauhallisesti ja varmaotteisesti.
Jos haluaa auktoriteettia session ulkopuolella, niin äly ja järkevä käytös ovat tärkeitä.
-
Pistipä silmään tuo ilmaus "auktoriteetin illuusio"... miksi ihmeessä sen pitäisi olla illuusio, eikä aitous?
Kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. Täydellistä ei ole. Eikä Joulupukkiakaan, sori kaikille, jotka vielä uskovat.
Ajatelmoin,että miksi sitten käytetään esim. Mestaria ja Herraa ilmaisuina,jotka alunperin kai viittaavat kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään jumalolentoon? Illuusion luomista siis tuossa mielessä?
Sellainen auktoriteetti,joka ei katso olevansa ihminen ja erehtyväinen,on lähinnä pelottava ja karteltava.
Harha kuolemattomuudesta- siinä ehkä moni elää. Jos ei eläisi,olis jatkuvassa kuolemanpelossa ja lopun tunnelmissa? Mikään kun ei ole 100 % varmaa,paitsi se-
Lisäys: voisi kai todeta,että ihminen elää pitkälti illuusioiden ja uskon varassa. Uskoo ja luottaa,että "elämässä voi käydä hyvin", viimeiseen hengenvetoonsa saakka.
Toisille ennen sitä tapahtuukin luottamuksensa ja uskonsa mukaisesti ja toisille ei.
En ole filosofi kumminkaan,kun jalat puolimetrisessä savessa by me,pääasiassa :-D
-
Sessiossa otan yhden roolin ja annan Dommelle toisen. Auktoriteetti tulee periaatteessa tilanteesta, ei henkilöistä.
Auktoriteettina näen lähinnä ihmisen joka tietää, mitä tekee ja tekee sen varmaotteisesti turhia riehumatta, sähläilemättä ja kyselemättä.
Yleensä näissä auttaa kokemus, jonka kanssa kukaan ei kuitenkaan synny ja aloitteleville dominanteille on suotava mahdollisuus kokemuksen kartuttamiseen. Oikea asenne auttaa.
Juuri näin. :) Itselleni on osunut kohdalle D, joka ei ulkoisilta seikoiltaan ensimmäisenä tuo mieleen auktoriteettia. Silti mulla ei sessiossa ole pienintäkään epäilystä siitä kenellä on valta. Se on pitkälti omasta asenteesta kiinni kenelle on mielekästä alistua ja kenelle ei. Ajattelen myös, että ehkä ulkomuoto ei ole päässyt päällimmäiseksi toiveissani sen takia, etten mä alunperinkään etsinyt ketään täyttämään omia fantasioitani, vaan etsin ihmistä jonka kanssa synkkaa ja mielihalut kohtaavat. Niin, ja sekin tietty vaikuttaa, että olen tavannut joitakin D-ihmisiä, jotka ovat olleet kauniita katseltavia, mutta sessioinnin kanssa onkin sitten ollut vähän niin ja näin.
-
Avoin kysymys alistaville: entä subin aitous, illuusio vai tosiasia? Miten todennatte? Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?
Tähän kysymykseen voi yhtyä täysin :)
Koko ei ratkaise. Pääasia on, että on kipinää ja synkkaa hyvin. Ei koko ole subin arvon mitta, eikä ulkonäkö. Lojaalius on ykkösasia, ja sekin pitää ensin ansaita.
Nyt tulee ehkä mieleen huutaa, että helppo sanoa kun subit on pikku keijukaisia eikä etsi aktiivisesti uutta. On minulla ollut isojakin leikkikavereita, eivätkä kyllä ole olleet yhtään heikompia kuin pikkuisetkaan. Isot ovat ihanan pehmeitä, pieniä voi pyöritellä miten tykkää. Puolensa ja puolensa.
-
Minusta D/s-suhteessa auktoriteettia tärkeämpää on kivenkova itsevarmuus, nopeasti muuttuviin tilanteisiin mukautuva periksiantamattomuus ja mielen kierous. Sillä saa minun pahimmat niskuroinnit kuriin ja leikkeihin vauhtia. Jos vielä lisää siihen nautinnonhalua, kivat kemiat ja se että hän välittää minun hyvinvoinnista niin ei siinä sen enempää "auktoriteetin illuusiota" tarvii luoda, aitous ja oma itsensä oleminen toimii paljon paremmin.
Mutta en tiedä voiko tuota oppia.
Ensimmäinen askel on kai kuitenkin se että unohtaa tuon ketjunaloituksen asenteen että mukama itse ei olisi ideaali, tai että olisi toisiin verrattuna jostain syystä jotenkin "huonompi". Jokainen on ideaali sille jonka kanssa synkkaa. Jos toiselle ei kelpaa omana itsenään niin miksi hukata sellaisen kanssa aikaansa? ???
Myöskin se ajatus että yrittää olla jotain mitä olettaa subin haluavan (auktoritäärinen, vakava, matalalla äänellä käskyttelevä) on jotenkin mielestäni koko Dominoivan ajattelutavan vastaista. Eikö subi nyt niinkun yleensä ole se joka pitäisi sopeutua Domiinsa eikä päinvastoin? Itse ainakaan en tykkää jos aistin että D tekee jotain ainoastaan minua varten jos tulee sellainen tunne ettei hän itse nauti siitä. Minua siis kiehtoisi ainakin noin teoriassa enemmän esimerkiksi naisellisen äänen omaava ja sen kanssa sinut oleva Master, kun jollain roolilla "heikkouksiaan" (siis omasta mielestään heikkouksia) peittelevä epävarma tyyppi.
Itsevarmuus on valinta, eikä ulkoisista asioista tai kokemuksesta kiinni. Vaikka ne ehkä joskus helpottaa asiaa. "Negatiivinen attribuutti" on negatiivinen vasta silloin kun sitä itse ajattelee negatiivisena. Jos sen hyväksyy itsessään niin se muuttuu neutraaliksi tosiasiaksi, ja jos on hiukan pokkaa niin siitä voi jopa kääntää itselleen positiivisen edun jolla erottua joukosta. :)
-
Ajatelmoin,että miksi sitten käytetään esim. Mestaria ja Herraa ilmaisuina,jotka alunperin kai viittaavat kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään jumalolentoon? Illuusion luomista siis tuossa mielessä?
Tämä asia kaipaakin vähän pohdintaa. Kun ajatellaan ihan sanoja sanoina, niin Herra-nimikettähän käytetään kaikista miespuolisista henkilöistä, myöskin Jumalasta, joka siis on Herra Jumala. Tämä on kunnioittava muoto, esim. Herra Virtanen. Voimmeko siis päätellä, että kaikki miespuoliset henkilöt ovat jumalallisia, koska Rouva Jumalaa ei ole mainittu missään? Tosin nämä taivaalliset Herramme tekivät syntiä, ensin Joosefin vaimon Marian kanssa (neitseellinen synnytys, my ass..) ja sitten hänen poikansa Jeesus tiettävästi kuksi horoa nimeltä Magdalan Maria, joka sitten tuli raskaaksi tästä. Mutta hei, näitä ei mainita ollenkaan Kirjassa, koska tosiaan...nehän ovat syntisiä tekoja ja editoitu pois.
Vai tuleeko kenties nimikkeen juuret ihmiskaupan ajalta, jolloin orjien omistaja oli Herra tai Master?
Mestari taas viittaa mielestäni henkilöön, joka osaa tietyn asian hyvin. Esim. keittiömestari, rakennusmestari. Enkuksi Master of xx, eli ihan selkeästi viitataan jonkun erityisen alan tai asian huippuosaamiseen.
Isäntä-nimikettäkin olen kuullut käytettävän. Mielestäni tämä taas viittaa vahvimmin omistajuuteen tai hallintaan. Esim. sikatilan isäntä Virtanen. Tätä nimikettä myös käytetään usein puolison hellittelyssä, samoin kun emäntä-nimikettäkin. "Meidän emäntä se onkin hyvä leipomaan pullaa." "Meidän isäntä sai eilen viisikiloisen hauen."
Summa summarum: miehet ovat jumalisia, naiset eivät. Voi paska , eihän sen näin pitänyt mennä. :o
-
Summa summarum: miehet ovat jumalisia, naiset eivät. Voi paska , eihän sen näin pitänyt mennä.
Linnanneito
Onhan näitä.
:cheer:
-
Avoin kysymys alistaville: entä subin aitous, illuusio vai tosiasia? Miten todennatte? Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?
Tähän kysymykseen voi yhtyä täysin :)
Sidonta ja sessiointi ovat mielestäni eri asioita. Sidontaan ei liity sessiointia, mutta sessiointiin voi liittyä sidonta. Jos siis halutaan karkeasti ilmaista asia. Käsi pystyyn, joka kuvittelee, että sidontaan kuuluu automaattisesti seksi/sessionti?
Sidonta on minulle meditatiivinen tila, jossa joudun käyttämään koko aivokapasiteettini, jotta saan turvallisesti tehtyä sellaisen sidonnan, josta otetaan kuva. Suurimman nautintoni saan, kun malli on kokonaan pois köysistä (oma helpottuneisuuteni pääsee vasta tässä vaiheessa esiin, kun toinen on poissa välittömästä vastuustani) ja pääsen muokkaamaan/katselemaan kuvaa. Seksi ei ole mukana sidonnassa edes ajatustasolla (ellei sitten mallina ole ihminen, kenen kanssa olemme harrastaneet muutakin, eli se kuuluisa henkilökemia). Visuaalisena heteromiehenä tietysti mieluiten katson alastonta naista ja valehtelisin, jos sanoisin, etten halua sitoa kauniita naisia. Kuvissani kuitenkin käynee ilmi, etteivät kaikki ole niitä pieniä ja hoikkia malleja. Toisen ulkonäkö ei missään elämäni osa-alueella ole määräävä tekijä, ei seksissä, sidonnassa, sessioinnissa, eikä kaveruudessa. On käynyt niinkin, että olen joutunut torjumaan ulkoisiin kriteereihini täydellisesti sopivan naisen, koska ajatusmaailmamme eivät kohdanneet mitenkään, eli jälleen se kuuluisa henkilökemia.
-
Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?
Tämä nyt ehkä osui vähän kohdalle, joten pyytäisinpä hieman enemmän hienotunteisuutta ja vähemmän ikäviä ennakkoluuloja ja oletuksia. Mistä oletus että sidottava "antaisi palkaksi" jotain tai että sitoja ei sitoisi sitomisen vuoksi, vaan piparin tai muun "palkkion" toivossa? Hieman tökeröä vihjailua, sanoisin.
-
Tämä nyt ehkä osui vähän kohdalle, joten pyytäisinpä hieman enemmän hienotunteisuutta ja vähemmän ikäviä ennakkoloja ja oletuksia. Mistä oletus että sidottava "antaisi palkaksi" jotain tai että sitoja ei sitoisi sitomisen vuoksi, vaan piparin tai muun "palkkion" toivossa? Hieman tökeröä vihjailua, sanoisin.
Menköön hieman offtopiciksi, mutta tähän oli pakko tarttua. Viimeaikaisten löpinöiden perusteella olen huomannut, että näissä "piireissä" tehdään olettamuksia milloin kenestäkin, ja milloin mistäkin. Mitä härskimpi oletus, sen kovempaan ääneen niitä huudellaan. Hyviä tapoja ja hienotunteisuutta on turha odottaa. Olisi mukavaa, jos joskus ihmiset uskaltaisivat sitten seistä sanojensa takana, ja kertoa mihin seikkoihin he perustavat nämä olettamuksensa.
Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia?
Kyllä, olen lihava subi - ja kyllä, uskallan väittää että minulta löytyy selkärangasta tulevaa aitoa alistumista. Mutta se, miten tällaiset piirteet/asiat liittyvät sitten sidottavaksi tulemiseen on vähintääkin kaukaa haettua. Ja minkä ihmeen takia siitä pitäisi antaa palkkaa?... :o
Ulkonäkö on iso plussa, en mene sitä kieltämään. Mutta ei se omalla kohdallani koskaan ole ollut mikään kriteeri, saatika vaikuttanut siihen, onko alistavalta hlöltä löytynyt auktoriteettia minua kohtaan.
Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?
Eikö tuo kysymys jo itsessään vastaa tuohon. Ei-niin-aito, pinnallinen suhde, on pinnallinen. Syvyyttä suhteelle on mielestäni turha etsiä, jos eivät ne kuuluisat henkilökemiat kohtaa.
-
Minäkin toivoisin, että ei sorrutettaisiin perustettomiin vihjailuihin taikka henkilökohtaisuuksiin. Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu, pidetään se sellaisena? :) :love:
Voin itse kyllä todeta, että subin mieli tulee ensin, keho sitten. En minä sitä kiellä, että esteettisesti puhutteleva keho on myös kiva kuvaamisen kohde, mutta aiemmin esitetyt väitteet kuullostaa kieltämättä herkästi piikittelyltä.
Ja sitä paitsi väittäisin, että jos sitoja/kuvaaja on taitava ihmisen koko on täysin toissijaista. Näyttävää kaunista jälkeä saa miltei kenestä tahansa jos tietää mitä tekee.
Mutta jos palataa aiheeseen? :)
-
Summa summarum: miehet ovat jumalisia, naiset eivät. Voi paska , eihän sen näin pitänyt mennä.
Linnanneito
Onhan näitä.
:cheer:
On näitä :). Moneen lähtöön...
-
Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?
Tämä nyt ehkä osui vähän kohdalle, joten pyytäisinpä hieman enemmän hienotunteisuutta ja vähemmän ikäviä ennakkoluuloja ja oletuksia. Mistä oletus että sidottava "antaisi palkaksi" jotain tai että sitoja ei sitoisi sitomisen vuoksi, vaan piparin tai muun "palkkion" toivossa? Hieman tökeröä vihjailua, sanoisin.
Koetin tulkita ensimmäisen kommentin mahdollisimman ampujaystävällisesti, mutta tylyys kyllä paistaa läpi. Niin paljon se käy hiertämään, että on pakko sananen vielä sanoa.
Subini ovat hoikkia, nättejä, jotka haluavat tulla luokseni sessiomaan. He ovat myös sydämellisiä, fiksuja, ihania ihmisiä, joista välitän ja joiden kanssa vietän mielelläni aikaa milloin mahdollista. (Saan pipariakin, jouluna ja juhannuksena.) Molemmat alistuvat aidosti ja vilpittömästi ja luotan heidän lojaaliuteensa sekä nyt, että tulevaisuudessa. (Vaikka suhde jossain vaiheessa lakastuisi.) Samoin he voivat luottaa minun lojaaliuteeni heitä kohtaan. Luottamus on aina kahden kauppa, joka perustuu tekoihin, ei sanoihin. En vaihtaisi heitä kehenkään, kauneuden, nuoruuden tai muun houkuttelevan tekijän vuoksi.
Paino tai ulkonäkö eivät korreloi sen kanssa, millaisia ihmiset ovat. Lihava ihminen ei automaattisesti ole "sisäisesti kaunis", vaan voi olla katkera ja vittumainen ämmä. Sama toimii toisinpäin. Lahjaa ei voi arvioida pelkästään käärepaperien perusteella, mutta ne voivat tehdä siitä pirun paljon houkuttelevamman. Ja rumassakin repussa voi olla hyvät eväät.
-
Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?
Ymmärrän kyllä
silmissä jonkun
malli tuo inhottava huora
hoikka iloinen lutka
pää alaspäin piparia antaa
sitojakin vain seksiä haluaa
kuvaaja se vasta kaikkia nussiikin
Ymmärrän kyllä jos
joistakin on
lihava vain ihana
tukeva muita parempi
pullea niin älykäs
ruma aina aito
onneksi kaikki eivät ymmärrä
Edellä oleva oli vain kirjoittajan sairaan mielikuvitukseni tuotetta ja orastavan runoilijan yritys pukea sanoiksi oma mielipiteensä asiaan eikä siten edusta miessukupuolen tai Mastereiden yleistä kantaa vaan on taiteellisen ilmaisun ja sananvapauden suomalla oikeudella tuotu näkökulma keskusteluun kohdistumatta kehenkään henkilöön tai yhteisöön.
Kiitos
-
Jaska, sun runopolvessasi taitaa olla vettä, ontumisesta päätellen. Mutta oli se aika hauska silti. >:D
-
Jaska, sun runopolvessasi taitaa olla vettä, ontumisesta päätellen. Mutta oli se aika hauska silti. >:D
Noita loppusointuja pitää vielä hieman hioa mutta tuo edustaakin modernia tyylisuuntaa. :)) *omaselkätapu*
-
Minäkin toivoisin, että ei sorrutettaisiin perustettomiin vihjailuihin taikka henkilökohtaisuuksiin.
Juuri siitä syystä jätin aloituksen inspiroineet nikit luettelematta :)
-
On kauniita ihmisiä ja on rumia ihmisiä, ikävä fakta vaikka olisikin ihanaa jos kaikki vain vois olla suloisia. Vaikka kauneus onkin mielipidekysymys, on noita yleismaallisia käsityksiä joista samaa mieltä on vaikkapa mutulla 90% ihmisistä. Mikä piirre on toivottavampi kuin toinen ja mikä miellyttää useimpien silmää enemmän.
Jos nyt joku haluaa saivarrella ettei ole sellaista kauneuspiirrettä josta kaikki pitäisi, niin voinee ottaa esimerkiksi vaikka sen että useimmat pitävät kauniina sitä että silmät ovat suht samassa tasossa eikä toinen 10 cm alempana. Juu nou. Paino sinänsä ei ole hyvä esimerkki, sillä on niitäkin jotka aidosti pitävät pehmeämmistä muodoista.
Mutta se mikä on oleellista, jos ihmisestä pitää sisällön puolesta, silmä näkee ne miellyttävät piirteet ja kauneus korostuu. Jokaisessä on niitä parempiakin piirteitä vaikka ei mikään superyksilö olekaan. Klassisesti sanoen kukkii se perunakin ja kaunis kukka sillä onkin.
Samalla tavalla epämiellyttävä luonne rumentaa ihmistä, jos et pidä josta kusta niin kas kummaa kun silmä löytää ne kaikki pienetkin virheet ja ärsyttävät kohdat ja ihminen rumenee silmissä. Sen joskus käytännössäkin huomaa kuinka ensin suloisena ilmestyksenä pitämänsä muuttuu omissa aivoissa jopa fyysisesti epämiellyttäväksi kun huomaa inhoavansa tyyppiä jostain muusta syystä.
Hölmöä ja sokeaa on olettaa että rumemmat ja lihavemmat olisivat automaattisesti sisäisesti kauniimpia ja kauniimmat ja hoikemmat päästään onttoja.
Sinänsä välillähän se näyttää siltä että toivotuimmat naispuoliset yksilöt olisivat niitä Barbi-mallisia, mikä kai luo niitä paineita ja epävarmuuksia joihin voi vastata liian kitkerästi puolustukannalla ollessaan. Mutta niinhän se on muuallakin, muissakin piireissä. Sentään monet etsivät ihmistä eivätkä pelkkää nukkea vaikka sellaisena haluaisikin käyttää.
-
Out of topicista alkuperäiseen.
Dominoivuus on sisäsyntyistä, minkä sille voi. Toki sitä piirrettä voi harjoittaa ajan mittaan, kuten kaikkia muitakin olemassa olevia piirteitä. Mutta jos sitä ei ole niin ei sitä voi tyhjästä repiä vaikka kuinka yrittäisi. Kuten charmikin, sitä joko on tai ei ja se lähinnä kouliintuu ajan myötä. Ei nuorella vasta alkaneella sinänsä välttämättä ole samaa itsevarmuutta kuin jo pidemmällä kokemuksella varustetulla - mutta se kipinä täytyy olla oikeansuuntainen.
On kai näitäkin jotka ovat todella epävarmoja sisimmässään ja heikkoja, yrittävät sitten masteritoiminnallaan päteä ja parantaa omaa huonoa itsetuntoaan komentelemalla. Yleensä vain se ei toimi pidemmän päälle, pitää olla hyvin hyvin vähän vaativa sub joka ei kyllästyisi ajan mittaan, huvittuisi huonoista yrityksistä tai tympääntyisi muuten siihen että kokee pystyvänsä luutuamaan halutessaan "masterilla" lattian.
Toisaalta eihän kaikki leikit vaadi toisen ehdotonta masteriutta. Periaatteessa esimerkiksi myös se vahvempikin osapuoli voi olla masokisti ja heikompi osapuoli sadisti. Ja tietenkin on ne jotka viihtyvät vähän kaikissa rooleissa. Kunhan sopivat vastineet toisilleen löytyy niin mikäs siinä.
Silloinhan se ei ole mukavaa jos väittää olevansa jotain mihin ei pysty, kuten se ehdoton herra tai rouva jota pitäisi totella.
Fyysisiin ominaisuuksiin en ota kantaa, sillä eivät ne sinänsä ole mikään masteriuden ehto. Ehkä se on vain helppo kiinnittää huomio johonkin pieneen kokoon tai hentoon ääneen jos toisella ei sitä sisäistä voimaa ole muutenkaan. Mutta eipä nuo isot ja lihaksikkaat möreä-äänisetkään aina ole sisältä vahvoja.
Ehkä se illuusio siitä että pienet ja hennot olisivat automaattisesti myös henkisesti heikompia ja isommat vahvempia tulee vain siitä kuinka ympäristö reagoi. Luolamiesmäisesti ajatellen fyysisesti suurempia alitajuisesti varotaan enemmän. Mutta käytännön elämässä kumpi käsittelee vastoinkäymisiä ja ihmisiä paremmin ei mene aina ihan niin.
Rekvisiitasta, muiden mollaamisesta tai itsensä kehumisesta ei pidemmän päälle ole yhtään mitään hyötyä jos se kipinä puuttuu.
Teoriassa nyt itseni kumoten voisi kuvitella että elämänkokemuksella voi epävarmasta ihmisestä myös kasvaa henkisesti vahva ja voimakas dominoija. Mutta se taas vaatii pidemmän polun ja nöyryyttä, sitä tuskin armeijatyylisellä kersanttihuudoilla ja piiskan heilutuksella löytyy. Näissäkin tapauksissa todennäköisesti se henkinen vahvuus on ollut sisällä piilossa syystä tai toisesta ja päässyt parempiin asemiin ajan kanssa.
-
Näkisin asian niin että jos vaikka kokee että masterilla on nariseva ääni ja se häiritsee itseä niin silloin se ääni ei ole varsinainen ongelma vaan kemian puuttuminen. Jos ihminen aiheuttaa oikeanlaisia värinöitä ja alistumishalua niin ei sitä narisevaa ääntä edes huomaa tai sitä pitää vain viehättävänä piirteenä.
Täytyy kyllä sanoa että sellaiset stereotyyppiset isot alfaurosmasterit aiheuttavat itsessä usein lähinnä huvittuneisuutta tai välinpitämättömyyttä. Minä innostun aivoista ja sellaisista tyypeista jotka eivät päällepäin vaikuta kovin dominoivilta. Jos mies on fiksu eikä pidä kauheasti meteliä itsestään mutta kuoren alta löytyy tarvittaessa myös dominoiva puoli niin tykkään :P
-
Näkisin asian niin että jos vaikka kokee että masterilla on nariseva ääni ja se häiritsee itseä niin silloin se ääni ei ole varsinainen ongelma vaan kemian puuttuminen. Jos ihminen aiheuttaa oikeanlaisia värinöitä ja alistumishalua niin ei sitä narisevaa ääntä edes huomaa tai sitä pitää vain viehättävänä piirteenä.
Isabella osui asian ytimeen. Noinhan se menee kaikessa suhteenmuodostuksessa :)
-
Avoin kysymys alistaville: entä subin aitous, illuusio vai tosiasia? Miten todennatte? Meitä hiljaisia, jotka emme roikuskele pää alaspäin kuvissa nättinä ja hoikkana, on paljon. Mitä, jos polullesi osuukin vaikka (hui kauhistus!) lihava sub, josta kuitenkin huokuu se selkärangasta tuleva aito alistuminen ja miellyttämisenhalu? Vaihdat mielummin siihen nättiin ja hoikkaan, joka haluaa tulla luoksesi sidottavaksi ja sessiokuvattavaksi, ja joka samalla antaa palkaksi vähän piiskata ja piparia? Miten syvälle pinnallisissa, ei-niin-aidoissa suhteissa pääsee?
Jepjep. Minulta yllättäen löytyy galleriasta kuva jossa roikun pää alaspäin nättinä ja hoikkana. Löytyy myös sessiokuvia, jossa kroppani on ruoskittu mustaksi.
Sidontakuvia ei ole otettu sessiossa, vaan sitomisfiilistelynä ja kuvaus tarkoituksissa. Mistä tulee oletus, että olen joutunut maksamaan tai (jos piparilla ei tarkoiteta sitä uunissa paistettua versiota) huoraamaan jotta joku haluaisi sitoa?
Sessiokuvat taas on otettu aidon session yhteydessä tai jälkimainingeissa. Se, että antaa piiskata itsensä raidalliseksi vaatii luottamusta ja kunnioitusta. Aitoa alistumista. Ja se, että antaa julkaista itsestään kuvia joissa on heikoimmillaan, vaatii sitä vielä potenssiin 1000. Mikä näistä sessiotilanteista tekee pinnallisen tai ei-niin-aidon? Se että kuva miellyttää ainakin niiden silmää, jotka pitävät hoikkaa hakattua ja alistettua vartaloa kauniina?
Jospa vielä tiivistän täysin off-topik.
Miksi on poliittisesti korrektia haukkua nättiä/hoikkaa/kaunista... pinnalliseksi, vittumaiseksi, kylmäksi, itsekkääksi, ylpeäksi ja tyhmäksi?
Termit; kiva, symppis, ystävällinen, sisäisesti kaunis ja älykäs on varattu ilmeisesti vain rumille ja lihaville. Ja jos muuta uskaltaa sanoa, voi painua suoraan helvettiin.
-
kiva, symppis, ystävällinen, sisäisesti kaunis ja älykäs . hitsi kaikki osu mutta olenkin lihava ja ruma.
-
Jospa vielä tiivistän täysin off-topik.
Miksi on poliittisesti korrektia haukkua nättiä/hoikkaa/kaunista... pinnalliseksi, vittumaiseksi, kylmäksi, itsekkääksi, ylpeäksi ja tyhmäksi?
Termit; kiva, symppis, ystävällinen, sisäisesti kaunis ja älykäs on varattu ilmeisesti vain rumille ja lihaville. Ja jos muuta uskaltaa sanoa, voi painua suoraan helvettiin.
Ilmeisesti siksi, että ei terveydestään, elintavoistaan ja olemuksestaan huolta pitävä vain voi olla muuta kuin kylmä ja itsekäs narsisti. Kyllähän tämä aika oudolta kuulostaa, mutta varsinkin täällä kotimaassa tuntuu lähtökohta potentiaalisia partnereita rankatessa yleisimmin olevan tämä. Mielenkiintoista on tosiaan ollut havaita, että ainakaan eteläisestä Euroopasta tai Amerikasta lähtöisin olevilla on käsitys ollut itse kokemieni tapausten kohdalla reilusti neutraalimpi. Väikkäriainesta.
-
*hymy* arvasin, että provosoiva kärjistykseni otetaan henkilökohtaisesti moniltakin eri tahoilta. Ei, ei ollut tarkoitettu piikiksi ketään/keitään kohtaan. Ainoastaan kärjistys asiassa, joka on mennyt ihan off-topiciksi ap. aloitukseen nähden.
Tortut on hyviä, samoin piparit, varsinkin homejuuston kera. Olkaamme kaikki kauniita sisäisesti, ulkoisesti sekä muiltakin puolilta.
Tip tap, tip tap, tipetipe tip tap, tip tip tap.
-
Miksi on poliittisesti korrektia haukkua nättiä/hoikkaa/kaunista... pinnalliseksi, vittumaiseksi, kylmäksi, itsekkääksi, ylpeäksi ja tyhmäksi?
Termit; kiva, symppis, ystävällinen, sisäisesti kaunis ja älykäs on varattu ilmeisesti vain rumille ja lihaville. Ja jos muuta uskaltaa sanoa, voi painua suoraan helvettiin.
Tämä on jännä juttu, ihmettelen täällä aina samaa (ja muualla myös sitä, kuinka kauniin ulkonäköä saa julkisestikin kritisoida, ruman ei - ei kenenkään saisi!). Herranen aika, ihmisen ulkonäkö ja luonne eivät millään tavalla liity toisiinsa, niin kauniissa kuin rumissakin on
ikäviä ja pinnallisia tyyppejä sekä syvällisiä ja ihania ihmisiä. Aika jännä, jos tällainen ei ole aikuisilla ihmisillä tiedossa.
Mä tarkastelen hommaa molemmilta kannoilta, koska en itse en ole nykykriteerien mukaan kovinkaan kaunis, mutta itse olen kovasti "kauniiseen menevä": jotenkin
sitä visuaalisena ihmisenä jaksaa innostua kauniista ihmisistä, etenkin naisista. Kyllä sitä tähän ikään mennessä on jo hyväksynyt, ettei perässä roiku samanlaista mieslaumaa
kuin kauniilla kanssasisarilla, ei semmoisesta jaksa lähteä katkeroitumaan. Onneksi maailmassa on myös porukkaa, joille ulkonäkö ei niin merkkaa - toisenlaisia kuin pinnallinen minä, siis.
-
Luoja, miten vaikea on kirjoittaa, kun sivu jotenkin hajoaa tuonne sivulle! Pahoittelen ihme kappalejakoa taas.
-
Miksi on poliittisesti korrektia haukkua nättiä/hoikkaa/kaunista... pinnalliseksi, vittumaiseksi, kylmäksi, itsekkääksi, ylpeäksi ja tyhmäksi?
Termit; kiva, symppis, ystävällinen, sisäisesti kaunis ja älykäs on varattu ilmeisesti vain rumille ja lihaville. Ja jos muuta uskaltaa sanoa, voi painua suoraan helvettiin.
Samasta syystä kuin on oikein tuomita Israelin iskut palestiinalaisalueille, mutta puolustaa palestiinalaisten oikeutta ampua epätarkkoja ohjuksia länsirantaan.
Koska kauneus on positiivinen ominaisuus siinä missä rumuus on negatiivinen. Ja koska kauniit ovat lähtökohtaisesti paremmassa asemassa kuin rumat, on kateuteen taipuvaisella kansallamme on ikäänkuin tarve ampua liian hyvin menestyviä alaspäin. Näin saadaan kansa tasapäistettyä siten, että kauniit eivät pääse ylenmäärin hyötymään kauneudestaan, vaan kaikki olisivat tasa-arvoisempia myös parisuhteen muodostamisessa.
Mikäli kaunis nainen on tälle panettelulle immuuni, siitä seuraa lisää panettelua, mutta sen lähtökohtaisena motivaationa lienee kateus ja epäreiluuden kokemus.
Oikeasti kaikkein kauneimpia ovat sellaiset rumat, ketkä hyväksyvät itsensä aidosti eivätkä ole kateellisia muille niiden ulkonäöstä ja sellaiset kauniit, jotka pystyvät elämään elämäniloisina ja lämpiminä huolimatta siitä, että heitä usein kahdehditaan.
-
*hymy* arvasin, että provosoiva kärjistykseni otetaan henkilökohtaisesti moniltakin eri tahoilta. Ei, ei ollut tarkoitettu piikiksi ketään/keitään kohtaan. Ainoastaan kärjistys asiassa, joka on mennyt ihan off-topiciksi ap. aloitukseen nähden.
Tortut on hyviä, samoin piparit, varsinkin homejuuston kera. Olkaamme kaikki kauniita sisäisesti, ulkoisesti sekä muiltakin puolilta.
Tip tap, tip tap, tipetipe tip tap, tip tip tap.
MInusta tuo kärjistys osui muutenkin huonoon osa-alueeseen. Siksi siitä vähän hernettä vedinkin nokkaani. En itseni vuoksi, vaan niiden mallien, jotka minulla on ollut kunnia sitoa. Varsin yleinen mielipide taitaa olla, että sitoja odottaa "palkkiopiparia" sidonnan jälkeen. En tiedä, mikä muilla kunniallisilla sitojilla on mielipide, tai kokemus, mutta minulle se ei kuulu toimintatapoihini.
-
*hymy* arvasin, että provosoiva kärjistykseni otetaan henkilökohtaisesti moniltakin eri tahoilta. Ei, ei ollut tarkoitettu piikiksi ketään/keitään kohtaan. Ainoastaan kärjistys asiassa, joka on mennyt ihan off-topiciksi ap. aloitukseen nähden.
Tortut on hyviä, samoin piparit, varsinkin homejuuston kera. Olkaamme kaikki kauniita sisäisesti, ulkoisesti sekä muiltakin puolilta.
Tip tap, tip tap, tipetipe tip tap, tip tip tap.
MInusta tuo kärjistys osui muutenkin huonoon osa-alueeseen. Siksi siitä vähän hernettä vedinkin nokkaani. En itseni vuoksi, vaan niiden mallien, jotka minulla on ollut kunnia sitoa. Varsin yleinen mielipide taitaa olla, että sitoja odottaa "palkkiopiparia" sidonnan jälkeen. En tiedä, mikä muilla kunniallisilla sitojilla on mielipide, tai kokemus, mutta minulle se ei kuulu toimintatapoihini.
Minä luulin, että piparin kimppuun isketään silloin, kun toinen on naruissa eikä pääse tappelemaan vastaan :/
-
Miksi on poliittisesti korrektia haukkua nättiä/hoikkaa/kaunista... pinnalliseksi, vittumaiseksi, kylmäksi, itsekkääksi, ylpeäksi ja tyhmäksi?
No mistäs sitä muuten tietäisi näyttävänsä upealta, jos yhdeltäkään naiselta ei katkeraa, yleensä tavalla tai toisella huoraamiseen liittyvää kommenttia saisi… Tai edes sitä paheksuvaa katsetta ;)
-
Auktoriteetti on henkilökemiaa ihmisten kesken.. joskun sitä on joskus taas ei. Myös riippuu kuinka innostunut on edes yrittämään. Väliinpitämättömyys ja innostuksen puute on itsellä varmaan paistanut monasti läpi jopa ekoilla kerroilla ja mitä vanhemmaksi tulen sitä ronkelimmaksi muutun koska itse en oikein jaksa miellyttää ketään. Jos ei sana ja kuri tehoa so be it ja olkoot. Ei sitä jaksa mitään leikkejä enään eikä testailuja. Kun se oikea on siinä edessä sen tajuaa kyllä ensimetreillä.
Ja Kinkyilemään en edes ekoilla kerroilla välttis lähde, koska sehän on palkinto.
-
Minä luulin, että piparin kimppuun isketään silloin, kun toinen on naruissa eikä pääse tappelemaan vastaan :/
Minä taas pidän siitä, kun vinkulelu on märkänä pelkästä katseesta. Kukin toimii itselleen sopivimmalla tavalla tietty.
-
Minä luulin, että piparin kimppuun isketään silloin, kun toinen on naruissa eikä pääse tappelemaan vastaan :/
Minä taas pidän siitä, kun vinkulelu on märkänä pelkästä katseesta. Kukin toimii itselleen sopivimmalla tavalla tietty.
..tai jopa äänestä näkemättä sinua. >:D
-
Minä luulin, että piparin kimppuun isketään silloin, kun toinen on naruissa eikä pääse tappelemaan vastaan :/
Minä taas pidän siitä, kun vinkulelu on märkänä pelkästä katseesta. Kukin toimii itselleen sopivimmalla tavalla tietty.
..tai jopa äänestä näkemättä sinua. >:D
Tätä en voi olla komppaamatta. Pikuhousut kostuvat yhden sanan tekstiviestistä, joskus jopa ajatuksesta. Katseella saa polvetkin veteläksi.
-
Jos voin lainata termiä vinkulelu (kyllä, olen aina tykännyt "vinguttaa"), niin mielestäni on mukavaa, kun koko vinkulelun ympäristö on märkänä (lattiaa lukuunottamatta (Mankkaalainen kivilattia oli aika liukas ja melkein halkaisin kalloni :/ )). Siihen valitettavasti saattaa jo tarvita sormea. Tosin näin laiskan näkökulmasta olisi hienoa, jos sama onnistuisi jo pelkällä sanalla taikka katseella.
-
Mitä auktoriteetti yleensä tarkoittaa? Onko se syntymä peräisin joilla voimakkaanpa kuin toisilla? Miten se ilmenee? Itselle auktoriteetti Merkitsee vain yhtä asiaa, se on kunnioitusta mitä tehdään ja sitä joko on tai ei. Tekniikat sitä ei itsellä millään tavalla edusta ja kovin usein ”subbari” vain niiden tekniikoiden takia mielistelee. Nämä subbarit jätän itse kasvamaan ihan rauhassa, sillä niistä en itse saa yhtään mitään.
Se, onko jollakin auktoriteetti on vahvempaa kuin toisilla, katsoisin itse noiden personalisuus testien sen aika hyvin tuovan esille. Sillä kyllähän ne jotain kertoo jos niitä oikein lukee, on tietyt ihmistyypit vaan hyvin paljon toisia Dominoivimpia kuin toiset. Tähän voi kokeneemmat subbarit hyvin vastata, sillä näillä nuoremman polven subbareilla ei siitä tietoa vielä voi olla, paitsi ehkä jakorasioilla suuren kokemuspohjansa kautta.
Auktoriteetti taas ilmenee hyvin helposti, sehän on vain sitä kuka päättää mitä tehdään ja milloin, eli kuka määrää kaapin paikan.
-
Minä luulin, että piparin kimppuun isketään silloin, kun toinen on naruissa eikä pääse tappelemaan vastaan :/
Minä taas pidän siitä, kun vinkulelu on märkänä pelkästä katseesta. Kukin toimii itselleen sopivimmalla tavalla tietty.
..tai jopa äänestä näkemättä sinua. >:D
Mä olen aiheuttanut kovettumisen miehelle pelkällä äänelläni, siis ilman tuhmien puhumista, joten en ymmärrä miksei naisetkin vois kostua. :love: On tainnut itsellenikin käydä joskus niin.
-
Mä olen aiheuttanut kovettumisen miehelle pelkällä äänelläni, siis ilman tuhmien puhumista, joten en ymmärrä miksei naisetkin vois kostua. :love: On tainnut itsellenikin käydä joskus niin.
Tuollaisen äänen mä haluan kuulla ihan vaan uteliasuusmielessä ilman taka-ajatuksia.
Olis meinaan DJ/RJ ainesta....
-
Minä luulin, että piparin kimppuun isketään silloin, kun toinen on naruissa eikä pääse tappelemaan vastaan :/
Minä taas pidän siitä, kun vinkulelu on märkänä pelkästä katseesta. Kukin toimii itselleen sopivimmalla tavalla tietty.
..tai jopa äänestä näkemättä sinua. >:D
Tätä en voi olla komppaamatta. Pikuhousut kostuvat yhden sanan tekstiviestistä, joskus jopa ajatuksesta. Katseella saa polvetkin veteläksi.
Tää on kyllä kemiaa parhaimmillaan....
-
Tuollaisen äänen mä haluan kuulla ihan vaan uteliasuusmielessä ilman taka-ajatuksia.
Olis meinaan DJ/RJ ainesta....
Olen mä joskus virtuaaliympäristössä tehnyt DJ/RJ-hommia ihan kokeilun ilosta, mutta mä luulen kuitenkin, et se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. :) Mun käsittääkseni toi toimii sen vuoksi, et kemiat osuu niin järjettömän hyvin yhteen ja ääni käynnistää ehdollistumisen tai heränneiden mielikuvien kautta reaktion..
-
Tuollaisen äänen mä haluan kuulla ihan vaan uteliasuusmielessä ilman taka-ajatuksia.
Olis meinaan DJ/RJ ainesta....
Olen mä joskus virtuaaliympäristössä tehnyt DJ/RJ-hommia ihan kokeilun ilosta, mutta mä luulen kuitenkin, et se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. :) Mun käsittääkseni toi toimii sen vuoksi, et kemiat osuu niin järjettömän hyvin yhteen ja ääni käynnistää ehdollistumisen tai heränneiden mielikuvien kautta reaktion..
Mä olen aina hävennyt mun omaa "mices on acid" ääntäni, kunnes eräs sanoi että se toimii hänelle. Toisaalta ei se ole auktoriteettiäkään näisä kuvioissa vienyt, päinvastoin, jää mieleen.
-
Paino tai ulkonäkö eivät korreloi sen kanssa, millaisia ihmiset ovat. Lihava ihminen ei automaattisesti ole "sisäisesti kaunis", vaan voi olla katkera ja vittumainen ämmä. Sama toimii toisinpäin. Lahjaa ei voi arvioida pelkästään käärepaperien perusteella, mutta ne voivat tehdä siitä pirun paljon houkuttelevamman. Ja rumassakin repussa voi olla hyvät eväät.
Hyvin sanottu. Kummeksun sitä että kehostaan huolta pitävät saavat joiltakin automaattisesti pinnallisen vittupään leiman.
-
Tulipa mieleeni tuosta miten pelkkä ääni tai katse voi saada märäksi, niin pelkkä tuoksukin voi sen joskus tehdä. Jotkut vain tuoksuu niin saakelin hyvältä - tai sitten siitä tuoksusta tulee mielleyhtymiä johonkin aimmiin koettuun kuumottavaan yhteyteen.
Kuten kerran bussissa mun lähelle istui mies, joka ei oikeasti ollut minkään näköinen eikä oloinen. Mutta se tuoksu, musta tuntui että pyörryn ihastuksesta tai menen tunkemaan nenäni sen niskaan. Eikä se ollut mikään voimakas läpitunkeva, vaan sellainen jonka juuri ja juuri aistii hienoisesti.
Tuosta on monta vuotta ja jostain ihmeen syystä mä muistan vieläkin.. ehkä siksi että kuitenkin harvemmin tuntemattoman pelkkä haju saa jalat veteläksi.
-
”...Hyvin sanottu. Kummeksun sitä että kehostaan huolta pitävät saavat joiltakin automaattisesti pinnallisen vittupään leiman. ….”
klipklop
Ehkä se johtuu asenteesta, heillä on omasta mielestään oikeus mollata kaikkia muita.
>:(
-
”...Hyvin sanottu. Kummeksun sitä että kehostaan huolta pitävät saavat joiltakin automaattisesti pinnallisen vittupään leiman. ….”
klipklop
Ehkä se johtuu asenteesta, heillä on omasta mielestään oikeus mollata kaikkia muita.
>:(
Ai on vai?
Eikä kaikki ole aina siitä kiinni miten itsestään huolehtii. Joskus voi olla sairauksia jotka aiheuttavat kehoon muutoksia suuntaan ja toiseen.
Itse kaiketi kuulun niihin vittupäihin, joten ollaan sitten sellainen jos muista tuntu hyvältä näin.
En silti ole koskaan mollannut yhtään ketään ulkonäkönsä, muotonsa, värinsä tms... syyn takia. Jos jättää työnsä tekemättä niin saa kyllä
kuulla.
-
Mä olen aina hävennyt mun omaa "mices on acid" ääntäni, kunnes eräs sanoi että se toimii hänelle. Toisaalta ei se ole auktoriteettiäkään näisä kuvioissa vienyt, päinvastoin, jää mieleen.
Saa sangen perverssejä mielikuvia Isasta vinkumassa....
-
Muokkaus: TragedyForYou:n seuraavan kommentin inspiroimana leikkasin viestin ja vein aiheeseen sopivampaan keskusteluun.
-
”...Hyvin sanottu. Kummeksun sitä että kehostaan huolta pitävät saavat joiltakin automaattisesti pinnallisen vittupään leiman. ….”
klipklop
Ehkä se johtuu asenteesta, heillä on omasta mielestään oikeus mollata kaikkia muita.
>:(
Ai on vai?
Eikä kaikki ole aina siitä kiinni miten itsestään huolehtii. Joskus voi olla sairauksia jotka aiheuttavat kehoon muutoksia suuntaan ja toiseen.
Itse kaiketi kuulun niihin vittupäihin, joten ollaan sitten sellainen jos muista tuntu hyvältä näin.
En silti ole koskaan mollannut yhtään ketään ulkonäkönsä, muotonsa, värinsä tms... syyn takia. Jos jättää työnsä tekemättä niin saa kyllä
kuulla.
Löytyykö täältä muuten yhtään viestiä, jossa kukaan "itsestään huolta pitävä" käyttäjä olisi mollannut kaikkia muita? Siis yhtäkään? Ihan vain tuon "asenteen" todentamiseksi.
Läskiys-laihuus- jutskasta avattiin jo oma ketjukin, ehkä vois nää itsestä huolehtimis-jututkin jo kohdentaa sinne.
Tämä topicci auktoriteetin illuusiosta on karannut toisaalle jo ajat sitten..
-
Mä olen aina hävennyt mun omaa "mices on acid" ääntäni, kunnes eräs sanoi että se toimii hänelle. Toisaalta ei se ole auktoriteettiäkään näisä kuvioissa vienyt, päinvastoin, jää mieleen.
Kiinnostaakin tietää, miten se toimii alaspäin. Pitää joku kerta tulla katsomaan, kun rääkkäät jotakuta piruparkaa.
-
Mä olen aina hävennyt mun omaa "mices on acid" ääntäni, kunnes eräs sanoi että se toimii hänelle. Toisaalta ei se ole auktoriteettiäkään näisä kuvioissa vienyt, päinvastoin, jää mieleen.
Kiinnostaakin tietää, miten se toimii alaspäin. Pitää joku kerta tulla katsomaan, kun rääkkäät jotakuta piruparkaa.
Ääni. Nauhalta kuultuna tekee mieli katsella nurkkiin, kun kuulee omaa ääntään. Toisaalta aikoinaan sillä äänellä elätettiin itseä ja perhettä muutama vuosi puhelinmarkkinoinnissa provikkapalkalla... Että kai se sitten on vaan hyvä, että ääni on erilainen tai jää mieleen, vaikkei sitä kauniiksi kai kukaan ole koskaan sanonut. Enpä ole uskaltanut kysyäkään mielipiteitä. Riittää kun tottelevat hiljaista pyyntöä. Tai pientä murinaa. Tai vähän äreämpää yksitavuista haukahdusta sitten nopeammin.
Mutta siihen auktoriteetin illuusioon. Ei kai sitä tarvitse erikseen luoda? Jos on kemiaa, joka on ehkä löytynyt kun ollaan asioita kahvikupin äärellä pohdittu ja sitten vähän harjoiteltu, niin asiat toimii tai alkaa hiljalleen toimia. Jos ei ole sitä kuuluisaa kemiaa niin sitten tuskin leikitäänkään. Onko silloin mitään väliä, vaikka toinen kuinka kehuisi, että sinullapa sitä auktoriteettia vasta onkin, en vain halua itse jäädä koron alle.
Vaatemausta vielä. Multa on joskus toiset naiset tuleet epäillen kysymään, että koitanko mä muka esittää jotain dommea. Yhdellä kertaa vaatteet oli kuulemma "liian subit", jätti epäilyksen varaa henkilölle joka ei tuntenut. Onneksi se ei haitannut sitä, kenen silmille olin pukeutunut, ja kenen oli tarkoitus alistua kauheisiin asioihin... Joskus taas en ole ollut tarpeeksi teatraalinen tai "subi ei ole ollut hallinnassa", mikä on lähinnä huvittavaa kritiikkiä silloin, jos arvostelija itse ei ole tilanteessa muuten kuin sivusta katsojana ja valittamisen aiheita pohtimassa. En sitten tiedä tuleeko kanssamasterit suoraan arvostelemaan toisiaan surkeasta vaatemausta tai huonosta hihnan pitelystä? Onko avoin auktoriteettikritiikki vain naisten välistä rehellisyyttä? Tai kettuilua?
Vir, jonka pahin händicäppi auktoriteetin osalta on oma huumorintaju, joka ei anna myöten edes itselle ...
-
Viri: eikö vaaleansininen perhospaita olekaan tarpeeksi katu-uskottava Dommelle ;)? (ja tää oli siis sitä kuuluisaa huumoria...) Mitä ihmeen väliä pukeutumisella on, sehän on vain kuori? Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi ihan normitilanteissa liikuskella "rooliasuissaan"?
T. Eräs, joka ei todellakaan laita hametta päälleen kuin pakosta. Ja helteellä.
-
Minä kyllä viihdyn pitkässä nahkatakissani session ulkopuolellakin. Ja pukeudun mustaan. Sessiota varten ei tarvitse edes vaatteita vaihtaa. Se ei ole dominoivuuden korostamista, vaan sitä että tykkään mustasta ja nahasta. En niin paljoa, että kusisin hunajaa punttiin kun saa pitää rotsia, mutta siitä fiiliksestä. Ja on siinä sekin hyvä puoli, ettei Itäkeskuksen ruuhka-aikanakaan ole koskaan ahdasta.
-
Minulla saattaa olla sessiossa Dommena farkut ja teeppari, PVC saappaat ja korsetti, tai jotain siltä väliltä. Auktoriteetti ei tule asusta, mutta sillä voi muuttaa tunnelmaa. Hyvin arkinen asu ja välinpitämätön asenne subia kohtaan jopa korostaa auktoriteettia, kun subi orjallisesti noudattaa samaan aikaan annettuja ohjeita.
Subina pyrin miellyttämään Isäntää ja haluan pukeutumisellanikin osoittaa asemaani. Myös olemalla alasti Hänen edessään. Minulle ajatus dominoivasta miehestä pvc-chapseissa ja stringeissä olisi pelkästään nauruhermoja stimuloiva. Toki jollekkin muulle se saattaisi toimiakkin.
Ja komppaampa vielä tuota Snadin kommenttia Itäkeskusen ruuhkasta: Paras paikka ruuhkassa ei suinkaan ole Isännän vierellä, vaan hänen takanaa, jossa kukaan ei tule edes kosketusetäisyydellä :D
-
Minä kyllä viihdyn pitkässä nahkatakissani session ulkopuolellakin. Ja pukeudun mustaan. Sessiota varten ei tarvitse edes vaatteita vaihtaa. Se ei ole dominoivuuden korostamista, vaan sitä että tykkään mustasta ja nahasta. En niin paljoa, että kusisin hunajaa punttiin kun saa pitää rotsia, mutta siitä fiiliksestä. Ja on siinä sekin hyvä puoli, ettei Itäkeskuksen ruuhka-aikanakaan ole koskaan ahdasta.
Komppaan ja lisään listaan shortsit (mustat tietenkin) sekä maastohousut. Omalle aivokapasiteetilleni on liikaa keskittyä siihen mitä pukee kun on parempakain tekemistä.. kuten vaikka jonkun viattoman piruparan rääkkääminen. >:D
-
Minä luulin, että piparin kimppuun isketään silloin, kun toinen on naruissa eikä pääse tappelemaan vastaan :/
Minä taas pidän siitä, kun vinkulelu on märkänä pelkästä katseesta. Kukin toimii itselleen sopivimmalla tavalla tietty.
..tai jopa äänestä näkemättä sinua. >:D
Mä olen aiheuttanut kovettumisen miehelle pelkällä äänelläni, siis ilman tuhmien puhumista, joten en ymmärrä miksei naisetkin vois kostua. :love: On tainnut itsellenikin käydä joskus niin.
Jännä toi ihmisen mieli. Mäkin olen aiheuttanut kovettumisen miehelle pelkällä äänelläni. Tosin se mies olen minä itse ;D ja vaatinut tuhmien puhumisen tietylle naiselle... Auktoriteettia vai kemiaa vai jotain ihan muuta? :P
-
Mä olen sitä mieltä, että jos jostain syystä tarvii luonnollisen olemisen sijaan jotakin asiaa kompensoida, niin vähemmän on enemmän. Pahemmin menee metsään jos yrittää hakea uskottavuutta ylimääräisellä rekvisiitalla ja harjoitelluilla repliikeillä. Hyvää hämminkiä saa aikaan vaikka pitkitetyillä tauoilla, lyhyillä ja selkeillä ohjeilla ja pelkistetyllä ympäristöllä. Omakohtaisesti tosin kun mietin niin kiduttaja antaa mulle jotain mitä tarvitsen ja hänen valtansa perustuu siihen, loppu on henkimaailman asioita ja kemiaa.
Jos joku epäilee ääntään niin valtavasti... Niin oiskohan tässä bisneksen paikka? Saatte laittaa leluillenne siteen silmille ja mä voin äänittää myyntiin albumin jonka raidat menee vaikka näin:
1. Istu
2. Maahan
3. Kieri
4. Suu auki
5. Hyvä narttu
6. Peppu pystyyn
7. Vikinä seis
jne...
-
Voisitko tehdä ton saman äänitteen meidän koirillekin? :))
-
Jos joku epäilee ääntään niin valtavasti... Niin oiskohan tässä bisneksen paikka? Saatte laittaa leluillenne siteen silmille ja mä voin äänittää myyntiin albumin jonka raidat menee vaikka näin:
1. Istu...
jne...
Tulevaisuuden tosi-D ei vaivaudu puhumaan surkeille subeilleen. *naur*
-
Ehkä baarin pitäisi tehdä one-liner alistamisrepliikki-kännykkäsovellus uusavuttomille D-ihmisille? ;)
-
Ehkä baarin pitäisi tehdä one-liner alistamisrepliikki-kännykkäsovellus uusavuttomille D-ihmisille? ;)
Netti on täynnä Darth Vader/James Earl Jones sovelluksia :)
-
Ehkä baarin pitäisi tehdä one-liner alistamisrepliikki-kännykkäsovellus uusavuttomille D-ihmisille? ;)
Joko appsi on valmis?