BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: Beessi - 20.09.2020, 17:32
-
Oon pikkuhiljaa tutustellut eri ihmisiin kinkyteemojen parissa. Olen aika sosiaalinen ja haluankin löytää kaikenlaisia uusia tuttavuuksia, joiden kanssa joko vain keskustella, sessioida tai kokeilla juttuja. Olisi myös kivaa solmia kaveruussuhteita muihin kinkyihin kuului tai ei siihen seksuaalinen tai muuten vain kinky ulottuvuus.
Viime päivinä on tullut koettua "lortto morkkista". En siis koe tehneeni itse mitään väärää, mutta jotenkin se takaraivoon iskostettu ajatus madonna/huora dikotomia joskus tulvii mieleen ja olo tuntuu kaamealta. Pelkään myös satuttavani ihmisten tunteita tai saavani maineen, vaikka pyrin hyvin avoimeen kommunikaatioon kulloisistakin fiiliksistä, haluista, pyrkimyksistä, ja mitä olen hakemassa.
Millaisia kokemuksia muilla yksin pyörivällä naisilla on? Tai ei nyt välttis tarvi olla nainen, mutta meihin kohdistuu ehkä muita helpommin tietynlainen arvostelu ja lutkaksi, kyläpyöräksi ikävällä tavalla nimittely. Mielelläni itse itseäni kutsun lortoksi ja se voi mielestäni olla myös neutraali/myönteinen nimitys, mutta tarkoitan toki tässä nimenomaan halveksuntaa ja haukkumista.
Kaikenlaisia oivalluksia ja muuta pohdintaa teeman ympärillä saa kanssa kirjoitella tähän. Yritin löytää nopsaan aiempaa aloitusta aiheesta mutta en löytänyt (en pitkään kyllä etsinytkään lol).
Nim. Lorttomorkkis-Liila :-*
-
Tosi inhimilliseltä kuulostaa <3 Mulla ei ole eksklusiivisesti kinkyilyyn liittyviä morkkiksia pahemmin ollut (kop kop), mutta lasketaanko yleinen lorttoilu tähän? Aivot on (kurkkupanosta tbh) niin seis ettei syvempää analyysiä tähän väliin irtoa, mutta kerron mikä mulla on toiminut:
- odotan läheisiltäni (myös niiltä väliaikaisilta) kunnioitusta, enkä ota lähelleni ihmisiä joiden arvomaailma on tuomitseva. Oon opetellut sanomaan heti kun joku loukkaa. Hyvät tyypit arvostaa sitä.
- ympäröin itseni pullantuoksuisilla lutkilla. Dikotomia menettää voimaansa kun arki on täynnä todistusaineistoa siitä, ettei naisoletetun tarvitse olla jompikumpi. Some toimii myös.
- kun sitä tunnetta ei pääse pakoon, lakkaan yrittämästä ja itken ja kirjoitan sitä auki. Sisäistetty misogynia on inha demoni, mutta se on mahdollista oppia bongaamaan sieltä sisäisestä puheesta. Kun hoksaa että ei tämä ole mun oma mielipide vaan äiti/media/yhteiskunta (haluaisin sanoa patriarkaatti mutta joku vetäisi herneen nenään), on helpompi päättää haluaako sen niellä.
Ja hyvä aina muistaa sämpylätaktiikka myös itselleen puhuessa, että moitteen seuraksi olis hyvä keksiä pari itsekehua. Toivottavasti näistä oli jotain apua!
-
Hyvä aihe. Olen yrittänyt asennoitua siten, että jos jollain - yleensä miespuolisella D-ihmisellä taikka monosuhteita preferoivalla naisella - on tapana sanoa alentavasti TOISEN ihmisen käytöksestä ja valinnoista, niin ainakin tiedän nopeasti, että keiden kanssa ei kannata hengailla enempiä. On vain tosi ala-arvoista mennä sanomaan toisen ihmisen luulluista valinnoista jokin arvio, ilman että on perillä mitä oikeasti on tapahtunut ja ilman että oikeasti on tämän toisen ihmisen kengissä hänen elämäänsä elämässä. Se on vääränlaista ja halpaa vallankäyttöä, jolla painetaan muita alas. En minä sellaisia ihmisiä tarvitse elämääni.
Itse en koe omakseni huora-lortto-jne. sanaston takaisinvaltausta, koska en vain yksinkertaisesti koe, että se kuvaisi minua millään tavalla. Poikkeuksen muodostaa tilanne sessiossa, jossa on tietty meininki päällä, ja toinen osapuoli saa silloin erityisluvan tietyn termistön käyttöön ja se nimenomaan on erityislupa. Tuollaista erityislupaa ei heru, mikäli ei tunneta jo silä tasolla, että toinen tietää kuka olen oikeasti persoonaltani, esim. ihan herkkä ja kiltti ja arvostan pitkiä ihmissuhteita.
Ite olen miettinyt vaikka sitten kumppanien määrää enemmän sitä kautta, että onko ihminen miten halukas heittäytymään ja hankkimaan uusia elämyksiä ja lisäksi, että onko miten ulospäinsuuntautunut. Toiset lämpiää nopeammin ja toiset hitaammin. Toiset tykkää seikkailla uusien kanssa saaden siten uusia elämyksiä ja toiset syventäen tutun kanssa saaden siten uusia elämyksiä. Näen tuon enemmän persoonakysymyksenä kuin vaikka pihtarihommina tai kevytkenkäisyytenä. Ja onnekseni tiedän, että niin jotkut ns. vastaparitkin käsittävät maailmaa.
Yhteenvetona: keep doing your own thing! Uskon vakaasti, että sillä lailla se oma sosiaalinen piiri muodostuu juuri sellaiseksi, missä saa hyvillä mielin olla oma itsensä. Loput karsiutuvat pois.
-
Itselläni on paljon naispuolisia ystäviä ja asiaa sivutaan joskus keskusteluissa.
Viimeksi kun aihetta käsittelimme frendin kanssa, niin hänen puolihymyilevä heitto taisi olla tyyliin "...taidan olla aika lortto välillä".
Näin miespuolisena hetoropersoonana, heitin oman sponttaanin reaktion asiaan "Go girl - älä sitä mieti ja hyvä vaan että on hauskaa. Arvostan."
Kummankin mielestä, siinä kohtaa lortti-sana oli aika positiivista fibaa tuova.
Mielestäni ei koskaan ole ollut kyse siitä mitä tekee, vain kuinka asiansa hoitaa. Arvostetaan ja kunnioitetaan jokaisen valintoja.
-
Itselläni on paljon naispuolisia ystäviä ja asiaa sivutaan joskus keskusteluissa.
Viimeksi kun aihetta käsittelimme frendin kanssa, niin hänen puolihymyilevä heitto taisi olla tyyliin "...taidan olla aika lortto välillä".
Näin miespuolisena hetoropersoonana, heitin oman sponttaanin reaktion asiaan "Go girl - älä sitä mieti ja hyvä vaan että on hauskaa. Arvostan."
Kummankin mielestä, siinä kohtaa lortti-sana oli aika positiivista fibaa tuova.
Mielestäni ei koskaan ole ollut kyse siitä mitä tekee, vain kuinka asiansa hoitaa. Arvostetaan ja kunnioitetaan jokaisen valintoja.
Mulla on saman tyylisiä kokemuksia naispuolisten kavereiden kanssa käydyistä keskusteluista. Olen aina todennut ettei hauskanpidossa ole mitään väärää niin kauan, kun kaikkia osallisia kunniotetaan ihmisinä.
Tästä saisi kehiteltyä monta yhteiskunnalista kelaa.
-
- ympäröin itseni pullantuoksuisilla lutkilla. Dikotomia menettää voimaansa kun arki on täynnä todistusaineistoa siitä, ettei naisoletetun tarvitse olla jompikumpi. Some toimii myös.
- kun sitä tunnetta ei pääse pakoon, lakkaan yrittämästä ja itken ja kirjoitan sitä auki. Sisäistetty misogynia on inha demoni, mutta se on mahdollista oppia bongaamaan sieltä sisäisestä puheesta. Kun hoksaa että ei tämä ole mun oma mielipide vaan äiti/media/yhteiskunta (haluaisin sanoa patriarkaatti mutta joku vetäisi herneen nenään), on helpompi päättää haluaako sen niellä.
Pullantuoksuiset lutkat, ihana ilmaisu! :D
Tämäpä juuri, että pitäisi aina muistaa purkaa itselleen mistä nää ajatukset kumpuaa ja a) ovatko ne hyödyllisiä ja b) onko niistä vain haittaa?
Aina auttaa lukea muiden keksimiä keinoja selvitä vaikeiden ajatusten ja tunteiden kanssa.
-
Siis silloin kun mä laukkaan paneskelemassa ympäriinsä, kutsun sitä ihan ilman kummempia arvolatauksia huoraamiseksi. Erityisesti, jos ja kun kyse on yhden kerran kohtaamisista – jotka kahden vieraan kesken ai aina välttämättä oo sitä kovinkaan ihon alle tai emotionaalisesti syvälle menevää tykitystä – niin saan omaan nautintoon lisäkierroksia siitä, miten kamalan yhteiskunnallisesti vierottua ja latautunutta se toiminta on.
Ilman dikotomiaa ja asian tabuluonteisuutta, mulla jäis kyseisestä lorttoilusta se melko ratkaiseva tyydyttävyys pois.
Mutta mulla tää on kausittaista, ja nyt esim just tää juttu ei oo yhtään pinnalla. Muitten sanomiset tilanteessa tai toisessa aika vähän hetkauttaa tai kiinnostaa, tai vaikuttaa omaan toimintaan. Nyt kuitenkaan edes tuo tabuilla itsensä kiihottaminen ei toimi, kyllästyttääkin ehkä. Toisaalta varmaan tulee taas vaihe, jolloin nää jutut kutkuttaa.
Pelkäät satuttavasi muiden tunteita, mutta jos olet ollut rehellinen toimintasi ja tarpeittesi suhteen, se, että joku loukkaantuu on hänen tunnetilansa, eikä sinun vastuullasi. Paskanpuhujia ja juoruajia taas on ollut maan sivu. Se että joku tällaisesta ihmisestä lähtöisin oleva "maine" muuttuisi esteeksi sinun ja jonkun kolmannen ihmisen välille, takaa vaan sen, ettet joudu tekemisiin jonkun (sen kolmannen) ihmisen kanssa, joka perustaa oman arvionsa ihmisistä huhupuheille.
Sisäistetty misogynia is a bitch, sen kanssa on parempia ja huonompia hetkiä.
Terveisin laalaa, joka yhä hetkittäin kokee valtavaa riittämättömyyttä, kun ei osaa olla vaniljamiesten himoitsema geneerinen ylemmän keskiluokan espoolaisrouva, mitä siis ei missään nimessä oikeasti haluaisi olla!
-
Omat halut ja tarpeet on juurikin niitä, nimittäin omia. Kunhan saat mitä haluat, etkä ota enempää kuin sinulle annetaan, niin hienoa, go for it. Jos haluat ottaa jotain termistöä omaksesi, niin sekin kuuluu sinun oikeuksiisi; lortto, lutka, huora, jakorasia, kylän fillari, ihan se ja sama. Kunhan se halu ja toive lähtee sinusta itsestäsi. Siinäkin kannattaa miettiä että meneekö niiden omien valintojen mukana vai antaako esimerkiksi termin itsensä, sen merkityksen tai sen merkityksen muuttamisen ohjata omia haluja ja toiveita.
Jos jokin tuntuu haljulta, niin silloin lienee aihetta tutkistella sitä, että onko se mitä on saanut, vastannut niihin tarpeisiin joita itsellä on? Jos vastaus on kyllä ja edelleen tuntuu haljulta, niin silloin pitänee ottaa tarkasteluun ne omat halut ja tarpeet; onko se mitä kuvittelet haluavasi todella se, mitä haluat vai oletko ohjannut itseäsi tai peräti antanut ohjata itseäsi suuntaan josta et sitten kuitenkaan saa sitä, mitä haluat ja tarvitset?
Harva asia on yhtä viehättävä kuin nainen joka tietää mitä haluaa ja osaa myös ilmaista sen. Ei sillä pitäisi olla merkitystä paljonko niitä kokemuksia on, mutta tässä(kin) asiassa negatiivisten äänten kuoro voi vaikuttaa sitä satunnaista katkeraa tai kateellista enemmän. Vaikka ei pitäisi.
Siispä itseään kuuntelemalla sen oman äänen löytäminen ja sen kuunteleminen lienee se, mitä me voimme tehdä. Vain omiin valintoihimme voimme vaikuttaa, ja siihen miten suhtaudumme muiden ihmisten mielipiteisiin.
Ihmisiä voi tietysti yrittää lytätä, mutta vain itse voi itsensä alentaa.
-
Harva asia on yhtä viehättävä kuin nainen joka tietää mitä haluaa ja osaa myös ilmaista sen.
Näin Bdsm-maailmassa ja Dominoivia naisia koskien. Entä muualla.
Jotenkin saanut sellaisen käsityksen, tuollaista naista miehet pelkää. Minkä takia?
Vahvat itsenäiset naiset joutuvat toisinaan pienentämään itseään jotta eivät kuohitsisi henkisesti miehiä. Näin ajattelen, kokemuksen kautta opittua.
Kinkymaailmassa on helppo olla vahvana määrätietoisena, jos on D.
Entä jos on s ja samoilla ominaisuuksilla?
-
Seksuaalisesti aktiivisten naisten halveksunta, varsinkin heteromiesten taholta, on vähän sama kuin homomiesten dissaaminen.
Typerää.
Ihan vaan vaikka siks, että mitä enemmän ylläolevia, sitä enemmän seksuaalisia mahdollisuuksia heteromiehille.
Math, bitch! >:D
-
Itse olen parisuhteesta eronnut 1,5 vuotta sitten. Sitä ennen ja sen jälkeen minulla on ollut ja on fwb-suhde miehen kanssa, jonka olen tuntenut jo kolmisen vuotta, sekä kaverisuhde heteropariskuntaan, jonka kanssa toisinaan harrastan kimppaseksiä. Sitten koska näissä suhteissa ei ole BDSM-juttuja niin minulla on oma Herrani. Jos Herrani haluaa asettaa minulle selibaattiviikon, niin silloin seksiä ei tietenkään ole kenenkään kanssa. Näin minulla on sinkkunakin monipuolinen ja hyvä seksielämä luotettavien ihmisten kanssa eikä minun tarvitse etsiä seuraa, harrastaa yhden illan juttuja, kokea syyllisyyttä tai miettiä mainettani, koska minulla ei ole viikottain tai kuukausittain vaihtuvia seksikumppaneita. Jos jossain vaiheessa päädyn parisuhteeseen, niin se tietenkin riippuu vastapuolesta, että mitkä osat voin tai haluan säilyttää.
-
Harva asia on yhtä viehättävä kuin nainen joka tietää mitä haluaa ja osaa myös ilmaista sen.
Näin Bdsm-maailmassa ja Dominoivia naisia koskien. Entä muualla.
Jotenkin saanut sellaisen käsityksen, tuollaista naista miehet pelkää. Minkä takia?
Vahvat itsenäiset naiset joutuvat toisinaan pienentämään itseään jotta eivät kuohitsisi henkisesti miehiä. Näin ajattelen, kokemuksen kautta opittua.
Kinkymaailmassa on helppo olla vahvana määrätietoisena, jos on D.
Entä jos on s ja samoilla ominaisuuksilla?
Tämä, niin sata nolla.
En jaksa edes miettiä miksi. Mutta tämä on myös mun kokemus. Sorry off topic.
-
Harva asia on yhtä viehättävä kuin nainen joka tietää mitä haluaa ja osaa myös ilmaista sen.
Näin Bdsm-maailmassa ja Dominoivia naisia koskien. Entä muualla.
Jotenkin saanut sellaisen käsityksen, tuollaista naista miehet pelkää. Minkä takia?
Vahvat itsenäiset naiset joutuvat toisinaan pienentämään itseään jotta eivät kuohitsisi henkisesti miehiä. Näin ajattelen, kokemuksen kautta opittua.
Kinkymaailmassa on helppo olla vahvana määrätietoisena, jos on D.
Entä jos on s ja samoilla ominaisuuksilla?
Tämä, niin sata nolla.
En jaksa edes miettiä miksi. Mutta tämä on myös mun kokemus. Sorry off topic.
Jään miettimään, että miksi pitäisi olla mieliksi miehelle, jonka ego ei kestä naista rinnallaan? En ole koskaan pienentänyt itseäni, mutta myöskään miehet, jotka sitä jostain syystä tarvisivat, eivät näin ollen kuulu elämääni. En lähtökohtaisesti jaksa olla kiinnostunut, mitä joku ajattelee mun vahvuudesta tai kyvystä kommunikoida suoraan. Tai sanotaanko, ettei kiinnosta, mikäli se olisi ongelma jollekkin. Siitä huolimatta alistun, en ole vahva D tai muutenkaan kinkyillessäni usein se toppi. Eikä nää syö mitenkään toisiaan. Arvostan ihmisiä, jotka arvostaa mua.
Ps. Pidän myös itse viehättävänä kun nainen, tai mies, on varma ja tietää mitä halua.
-
Mulla on toistaiseksi ollut kinkymeiningeissä lähes poikkeuksetta hauskaa yksinäisenä naisena. Omilla leikkikavereilla ei onneks oo ollu mitään sitä vastaan et subina tiiän mitä toivon ja etenkin et mitä en haluu. Joskus kuulee ynistävän "liian dominoivista subeista", mut sellasist puheista tulee vaan tunne et tyypit ei nyt oo löytäny toisistaan kaipaamaansa.
-
Harva asia on yhtä viehättävä kuin nainen joka tietää mitä haluaa ja osaa myös ilmaista sen.
Näin Bdsm-maailmassa ja Dominoivia naisia koskien. Entä muualla.
Jotenkin saanut sellaisen käsityksen, tuollaista naista miehet pelkää. Minkä takia?
Vahvat itsenäiset naiset joutuvat toisinaan pienentämään itseään jotta eivät kuohitsisi henkisesti miehiä. Näin ajattelen, kokemuksen kautta opittua.
Kinkymaailmassa on helppo olla vahvana määrätietoisena, jos on D.
Entä jos on s ja samoilla ominaisuuksilla?
Eihän tässä ole oikeastaan kuin kyse siitä mistä kukin tykkää. Ihan yhtälailla naiset kategorisesti pelkäävät heikkoja miehiä kuin miehet vahvoja naisia.
Itse taas kaipaan vahvoja naisia, ja koen ongelmaksi sen, että niin harva on ylipäätään riittävän vahva.
Seksimieltymyksiltäsi voit olla ihan hyvin subi ja niiden ulkopuolella hyvinkin voimakas ja hallitseva persoona, näin ainakin omien kokemusteni perusteella.
-
Tunnistan tuon takaraivossa jyskyttävän ajatuksen siitä, että mitä vähemmän kumppaneita naisella on, sitä parempi ihminen tämä jollain tapaa onnistuu olemaan. Olen työskennellyt asian kanssa itse, ja ehkä viimein päässyt tilaan jossa en voisi olla vähempää kiinnostunut siitä mitä "yleinen mielipide" minulle kertoo. Ja tämä ihan ilman että kukaan on koskaan huoritellut päin naamaa. Imetäänkö nämä vaikutteet äidinmaidon mukana vai iltalehtien otsikoista, sitä en osaa sanoa. Ehkä mielenkiintoinen testi olisi läväyttää jollekin tutulle jästille suoraan mitä kaikkea tämä narttu oikein vapaa-ajallaan puuhaa.
Huora / madonna aspektia olennaisempaa on minulle yksinäisenä naisena seikkaillessa turvallisuus, luotettavat kumppanit ja omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Ja myös muista samassa tilanteessa olevista välittäminen. :love:
Mitä tulee omien mieltymysten esiin tuomiseen ja vahvana naisena olemiseen, niin en ole livenä havainnut että se tuottaisi ongelmia. Varmaankin nämä tyypit, joita jotenkin onnistun pelottamaan, karsiutuvat jo alustavassa viestien vaihdossa kun kerron mitä etsin ja toivon.
-
Nimiä mainitsematta "vapaamielisissä" kinky-piireissäKIN tulee eteen tämmöstä saudiwahhabiiteilta tai lestadiolaisilta tuttua tuomintasköndää miehiltä.
Jos he itse haluavat deittailla neitsyitä tai 1-2 panon naisia, niin kyseessä tulisi olla heidän oma ongelmansa tai yksityismieltymyksensä. En ymmärrä, miksi heidän tulee aukoa päätään tästä. Ei minua ainakaan kinosta, olen melkoinen lortto itsekin ja tällä vuosituhannella olisin hyvin tekopyhä jos odottaisin naiselta siveyttä joka muuttuisi etwas tuhmaksi ja osaavaksi huorailuksi minut tavattuaan ja minua varten.
Jätkät hei, kertokaas vaikka yyveenä: miten nää ihannoidut madonnat oppivat miellyttämään juuri teitä jos he eivät kerää kokemusta?
Ja joo, itsellekin tulee näitä tyhmiä katkeruuskeloja naisettomuudesta. Pyrin couppaamaan niiden yli ja jatkamaan eteenpäin. Missään tapauksessa en voi syyllistää ketään.
-
Neitsyt- no silloin siihen ekaankin panoon pääsemiseen täytyi käyttää aikaa ja energiaa. 1-muutataman... no tunteja. Sit taas hieman kokeneemmat- no kaiketi heillä jo omat mieltymyksensä löytäneet muotonsa.
Mut kyllä minua oppi miellyttämään ilman mitään kerättyä kokemusta.
-
Opetin ( ja opiskelin itse) eräälle nuoren TODELLA innostunelle ja NUORELLE wannabe-subille kinkyilyn saloja. Opimme molemmat niistä leikeistä paljon ja kaiken aikaa piiskasin ja alistn häntä kuin kukkaa kämmenellä. Eli sessioiden ohessa ja niiden välissä välitin hänestä, osoitin huolenpitoani ja sitä, että hän ei ole minulle pelkkä hyväksikäytettävä lihanpala.
Ja vaikka hän nautti seurastani, niin nuorena ja malttamattomana hankki itselleen uusia ja uusia domeja, josta en häntä suinkaan moittinut, syyllistänyt tai syrjinyt, mutta tunnustan että mielenkiintoni häntä kohtaan loppui. Muun muassa sen takia, että minun aikanani seksiä oli voinut harrastaa hänen kanssaan ilman ehkäisyä. Nyt se ei olisi enää tullut kuuloonkaan.
Nyt kun en enää tapaile häntä, mutta pidän yhä satunnaisesti yhteyttä, tunnustan olevani huolissani hänestä. Hän on nuoruudestaan ja innokkuudestaan johtuen helposti johdateltavissa uusiin kokeiluihin. Lisäksi hän antaa itseään kuvattavan täysin estoitta ja kritiikittä ja kuvat pääasiallisesti julkaistaan jossain sosiaalisessa mediassa.
Tunteeni tästä kaikesta ovat ristiriitaiset. En haluaisi että hän "jakaa" itseään niin monelle, mutta toki on niin, että ei ole minun asiani sitä estää. Pelkään hänen mielenterveytensä puolesta, koska hänellä on trauma-historiaa, joka vaatii jopa lääkitystä. Mutta pelkään kyllä myös hänen maineensa johdosta. Että hän ei lopulta päätyisi statukseen, jossa "huora" tai "lutka" ei ole enää kiihottava sessio-nimi vaan hänet tuntevien hänestä käyttämä termi.
Minä en hänestä moista termiä käyttäisi ikinä. Mutta elämää riittävän kauan katselleena tunnen riskit paremmin kuin hän tuntee. Pelkään että hänestä jää liikaa merkkejä someen. Ja pelkään että kertoo harrastuksestaan liian avoimesti sellaisille, joille tämä kaikki on vain "sairasta".
Tekstistäni toivottavasti välittyy, että tuomitse häntä vaan olen huolissani hänestä. Vaikka itsekin kannatan miesten ja naisten välistä tasa-arvoa kaikessa, niin tunnen tuhat miestä jotka hylkäisivät tyttöystävänsä, jos heidän historiaastaan paljastuisi se, mikä tuon subin historiasta vielä joskus helposti paljastuu.
-
Voisiko joku kertoa mikä on se haitta, joka näistä someen päätyneistä kuvista on todella toteutunut joskus? Onko pelko oman historian vääränlaisesta julkisuudesta siis oikeasti haitannut jotakuta jossain myöhemmin?
Yllä olevaan Nappisilmän kommenttiin viitaten, miehet tuppaavat olemaan hyvin huolissaan "omista" naispuolisista kumppaneistaan ennen ja jälkeen, mutta miksi? Mitä tunnetta siinä seurataan, ettei toiselle tapahtuisi pahaa. Pelätäänkö siinä oikeasti väkivaltaista kohtaamista jonkun vieraan kanssa, vai onko se vaan mustasukkaista rajoittamista, jota osoittaa "heikommalleen" ja samalla osoittaa omaa vahvuuttaan suojelijana. "Kyllä minä osaan ja olen hyvä, mutta ei ne muut" -tyyliin?
Itsekin olen kokenut tuon suojelutunteen joskus aikoinaan ajoittain. Mutta mielestäni siinä ei ole kyse aidosti pelkästään toisen suojeluhalusta vaan myös mustasukkaisesta ajattelusta, jossa suojeltava haluaa jotain muuta kuin minua. Toki, heikomman varjelussa ei ole mitään vikaa, kun se aidosti on sitä ja keinot sen toteuttamiseen ovat molempien osapuolten mielestä ok.
-
Se on vähän sillä lailla, että ihmisillä on oikeus tehdä myös virheitä. Sen jälkeen ihmiset niihin sopeutuvat tavalla tai toisella, tekevät uusia ratkaisuja ja päätöksiä. Sen nimi on elämä. Ihminen päättää itse aktiivisena toimijana omasta elämästään ja mielestäni elämän värit tulevat juuri siitä. Ts. on eri asia katkoa toisen siivet ennalta kuin sitten vaikka ottaa koppi, jos/kun toinen on jo lentänyt pyrstölleen.
(Enkä ota kantaa siihen, onko tuossa ihminen tehnyt virheitä vai ei.)
-
Toiset on parempia katkomaan siipiä, toiset ottamaan koppeja.
Jokaisen on opittava sillä tavalla joka itselle tuntuu oikeimmalta. Jokaisen kokemus samasta asiasta on myös erilainen, joten siihenkään on sinänsä omasta kokemuspohjastaan tai kokemattomuudestaan turha huudella sivusta. Sen vaan tiedän että kaikki tekee jokatapauksessa just niinkuin itsestä parhaalta tuntuu, kaikki nämä viisastelut ja lässytykset unohtuu sitten kun suuri tunne vie. Kaikki varovaisuus, kriittinen ajattelu ja terve järki on vaan sanahelinää kun joku katsoo suoraan sieluun ja hymyilee.
Paras neuvoni lienee yhä ja edelleen se, että kunhan keskityt omiin juttuihin niin lienet paljon onnellisempi kuin jos murehdit muiden menoja ja tekemisiä. Ketään ei voi väkisin pelastaa, ja määrätietoisistakin yrityksistä huolimatta ketään ei voi myöskään murtaa, joka ei halua tulla murretuksi. Tästä syystä melko graaveissakin suhteissa olevat ovat siinä omasta tahdostaan.
-
Tekstistäni toivottavasti välittyy, että tuomitse häntä vaan olen huolissani hänestä. Vaikka itsekin kannatan miesten ja naisten välistä tasa-arvoa kaikessa, niin tunnen tuhat miestä jotka hylkäisivät tyttöystävänsä, jos heidän historiaastaan paljastuisi se, mikä tuon subin historiasta vielä joskus helposti paljastuu.
Ehkä se tärkeämpi kysymys kuuluu, kannattaako kenenkään seurustella tyypin kanssa, joka tuomitsee toisen menneisyyden/ seksuaaliset taipumukset/ mitänäitänyton eikä voi hyväksyä häntä sellaisena kuin on. Taustamelua nämä "tuhannet muut tyttöystävänsä hylkäävät".
-
Vaikka itsekin kannatan miesten ja naisten välistä tasa-arvoa kaikessa, niin tunnen tuhat miestä jotka hylkäisivät tyttöystävänsä, jos heidän historiaastaan paljastuisi se, mikä tuon subin historiasta vielä joskus helposti paljastuu.
Sittenpä ne tuhannen tuhat eivät taida olla tämän tytön arvoisia.
Musta miehen kuin miehen ja ihmisen kuin ihmisen on hyvä vastata itselleen näihin kysymyksiin:
A.) Katsotko koskaan pornoa?
B.) Haittaisiko sinua että tyttöystäväsi tai vaimosi (ex)pornotähti?
C.) Jos vastasit molempiin kohtiin "kyllä", oletko hyvinkin ylpeä eettisen ajattelusi tasosta?
Terveisiä sille kisulle, että haistattakoon pitkät niille, joita historia häiritsee. Parempia on. Jos ei muuten löydy, niin lähettäkää se tyttö tänne mun luo. Lupaan pitää hyvänä.
-
Vaikka itsekin kannatan miesten ja naisten välistä tasa-arvoa kaikessa, niin tunnen tuhat miestä jotka hylkäisivät tyttöystävänsä, jos heidän historiaastaan paljastuisi se, mikä tuon subin historiasta vielä joskus helposti paljastuu.
Tunnen about sen tuhat miestä, jotka olisi ylpeitä, että se subi päätyi silti just omaan kainaloon, vaikka sillä selkeesti oli valinnanvaraa:) #kukakesyttivillihevosen
-
Haluun myös vielä todeta, että jos jossain kohti "huora" ja "lutka" ei enää ole kiihottavia sessionimiä vaan tuttavapiirin ikävällä tavalla arjessa käyttämiä slurreja _on_ _aika_ _etsiä_ _parempaa_ _seuraa_. Oikeesti ihan niinkin yksinkertaista.
Jos ihmiset elämässäsi eivät hyväksy sua sellaisena kuin olet ja haluat olla, tai eivät kestä menneisyytesi "virheitä" niin ne ihmiset ei kuulu sun elämään. Parempi olla vaikka yksin.
Mutta en myöskään usko, että tarvii olla yksin. Maailmassa on lopulta yllättävän paljon ihmisiä, jotka ei oo täysin urpoja.
-
Vaikka itsekin kannatan miesten ja naisten välistä tasa-arvoa kaikessa, niin tunnen tuhat miestä jotka hylkäisivät tyttöystävänsä, jos heidän historiaastaan paljastuisi se, mikä tuon subin historiasta vielä joskus helposti paljastuu.
Tunnen about sen tuhat miestä, jotka olisi ylpeitä, että se subi päätyi silti just omaan kainaloon, vaikka sillä selkeesti oli valinnanvaraa:) #kukakesyttivillihevosen
:love:
Hear, hear!
-
Haluun myös vielä todeta, että jos jossain kohti "huora" ja "lutka" ei enää ole kiihottavia sessionimiä vaan tuttavapiirin ikävällä tavalla arjessa käyttämiä slurreja _on_ _aika_ _etsiä_ _parempaa_ _seuraa_. Oikeesti ihan niinkin yksinkertaista.
Jos ihmiset elämässäsi eivät hyväksy sua sellaisena kuin olet ja haluat olla, tai eivät kestä menneisyytesi "virheitä" niin ne ihmiset ei kuulu sun elämään. Parempi olla vaikka yksin.
Mutta en myöskään usko, että tarvii olla yksin. Maailmassa on lopulta yllättävän paljon ihmisiä, jotka ei oo täysin urpoja.
Fiksusti sanailtu. Jos elät sellaisten ihmisten ympäröimänä jotka tuomitsevat sinua, vaihda ympäristöä.
Kaikilla on menneisyys, jos kumppani ei hyväksyisi vaikka minun menneisyyttä niin kyllä siinä putoaa pohja koko suhteelta.
Itse olen ajatellut menneisyyden siten että sillä ei ole väliä mitä ja kuinka monta kertaa mitäkin asiaa toiselle on käynyt menneisyydessä. Sillä on väliä millaiseksi ihmiseksi ne tapahtumat ovat muovanneet sen persoonan... Ja oman persoonani.
-
Kas kas, onnistuin näköjään ärsyttämään enemmän kuin oli tarkoitus. :D Hyvä niin, pääsääntöisesti pyrinkin provosoimaan koska muuten näitä keskusteluja ei jaksaisi käydä.
Samalla kuitenkin huomaan, että kirjoittaminen on tietyissä tapauksissa turhaa. Asiat ja näkökulmat on parempi ratkoa, pohtia ja päättää itse.
Mielestäni se kuitenkin oli aika heikko vertaus, että "katsotko pornoa -tuomitsisitko puolisosi jos hän on ex-pornotähti". Moisella voi jeesustella, mutta ei toimi käytännössä. On varmasti ihmisiä, joille oma kulta saa olla ex-pornotähti, mutta valtava joukko niitä joille moinen on mahdottomuus. Porno on viihdettä siinä missä Big Brother. Voin katsoa Big Brotheria, mutta yhdenkään niistä imbesilleistä kanssa en muodostaisi parisuhdetta. (Joskin valehtelen sikäl, että ei, en pysty katsomaan Big Brotheria.) Voin katsoa pornoa, mutta en todellakaan alkaisi elämään ihmisen kanssa jonka tapa elättää itsensä on myydä ruumistaan. Tämä minun valintani. Tästä en jaksa edes väitellä vaikka tiedänkin että ärsytän taas. Hyödytön aihe.
Tällä sivustolla olen siksi, että minua kiinnostaa tämän aihepiirin älyllisyys. Siltikin on päivänselvää, että kaikki eivät älyllisyyttä bdsm-baarin kaltaisesta paikasta edes löydä. Minä löydän. Paljonkin.
K
-
... jonka tapa elättää itsensä on myydä ruumistaan.
Mua kiinnostaa (ja joo, häiritsee) käsitys, jonka mukaan seksityö on ”ruumiinsa myymistä”. Ei se työntekijän keho siitä maksullisesta seksistä sen enempää omistajaa vaihda kuin baarimikkoillessa tai vaikka kaupan kassalla.
Tällä en nyt yritä ottaa kantaa siihen, millaisin perustein ihmiset saisivat valita kumppaneitaan (mulla ei ole siihen luonnollisestikaan 1) auktoriteettia tai 2) halua), jäin miettimään vaan tota ”ruumiin myymistä”.
Oikeastaan tää ajatus liittyy myös siihen, miten seksuaalisesti aktiivisia ihmisiä - erityisesti pillullisia - katsotaan. Onko keho jotenkin perustavanlaatuisesti erilainen, kun seksiä harrastaa/seksuaalisia tekoja tekee useiden ihmisten kanssa (vs yhtä monta seksuaalista tekoa saman ihmisten kanssa)? En usko.
Oma henkinen ja fyysinen turvallisuus on toki asia erikseen, siitä kaikilla aikuisilla on velvollisuus huolehtia itse. Kuten bikantti yllä mainitsi, virheitäkin tapahtuu ja siihen pitäisi kaikilla olla oikeus. Niistä voi oppia ja hyvä niin.
-
Mä taas en vois olla suhteessa ihmisen kanssa, joka on niin kaksinaismoralistinen, että kuluttaa vaikkapa porsketta viihteenä, mutta ei tajua, että pornoilijat on ihmisiä siinä kuin hän itsekin. Ihmiset, jotka esiintyy pornossa ovat _esiintyjiä_ siinä kuin vaikka sirkustaiteilijat tai stand up -koomikot. Ei pornoesiintyjä "myy ruumistaan" yhtään sen ihmeemmin kuin stand up -koomikko "myy aivojaan" ladellessaan treenaamiaan sutkauksia yleisölle.
En myöskään oo koskaan tajunnu enkä haluakaan tajuta sitä, että seksityön tekeminen jotenkin söisi jotain "kauneutta" tai "aitoutta" siitä seksistä, mitä seksityötä tekevät tekee vapaa-ajallaan partneriensa kanssa. Suunnilleen sama logiikka kuin koomikon puoliso sanois koomikolle, että sori ei nää sun vitsit naurata mua vapaa-ajalla, koska sä kerrot niitä muille rahasta.
Just tämmöistä stigmaa ja shamausta seksityön ja ylipäätään avoimen seksuaalisen aktiivisuuden ympäriltä pitää purkaa.
Aina löytyy "tuhansiaja tuhansia" joille on ongelma kun nainen on kuriton ja tekee mitä huvittaa eikä ryhdy noin vaan pikku omaisuudeksi ensimmäiselle vastaantulijalle. Toivon, että ihmisillä, joilla on rohkeutta elää omannäköistään elämää on myös rohkeutta olla välittämättä "huolestujista" ja muista häpäisijöistä ja moralisteista.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
-
Feministisesti tarkasteltuna (kyllä, submissiivinen tyttörukka tuli BDSM Baariin saarnaamaan feminismiä, päivää) pornoon, seksityöhön ja myös vaikkapa BDSM:ään ylipäätään (ja erityisesti naisen ollessa submissiivisessa positiossa) voidaan ottaa pääpiirteissään kaksi kantaa.
Ensimmäistä kantaa kutsutaan usein "pornokielteiseksi", "prostituutiokielteiseksi" tai jopa "seksikielteiseksi" ja sen katsotaan yleisesti kuuluvan feministisen ajattelun ns. toiseen aaltoon. Tämän näkökannan mukaan (kaikki) porno, seksityö ja tietysti myös sellainen erotiikka ja seksi jossa nainen on alisteisessa asemassa (vaikka sitten kuinka konsensuaalisesti) on väärin, haitallista naisille ja ihmisille ja tulisi kategorisesti kieltää ja kitkeä yhteiskunnasta.
Toista näkökulma taas kutsutaan yleisesti "seksipositiiviseksi feminismiksi" ja sen ajatellaan liittyvän tyypillisesti feminismin ns. kolmanteen ja neljänteen aaltoon. Tämän ajatusmallin mukaan kukin nainen ja ihminen saa tehdä omalla kehollaan, mielellään ja seksuaalisuudellaan ihan mitä huvittaa, vaikkapa sitten alistua konsensuaalisesti cisheteromiehelle bdsm-suhteessa, esiintyä pornossa tai tarjota maksullisia seksipalveluita. Seksipositiivisen ajattelun näkökulmasta ongelma ei ole se, mitä nämä ihmiset vapaaehtoisesti valitsevat tehdä, vaan se, miten ympäröivä yhteiskunta ja yksilöt näihin valintoihin suhtautuvat. Yksinkertaistettuna tavoite ei siis ole estää naisia tekemästä pornoa vaan vaikuttaa muiden ihmisten asenteisiin pornotyöntekijöitä kohtaan niin, ettei vapaaehtoinen pornoilu pilaisi kenenkään elämää.
Aivan sama logiikka voidaan johtaa myös BDSM-kulttuuriin; ei kielletä esimerkiksi submissiosta nauttivia naisia olemasta submissiivisia vaan pyritään rakentamaan mahdollisimman turvalliset puitteet tämän seksuaalisuuden toteuttamiseen ja vaikuttamaan yhteiskuntaan niin, ettei kenenkään konsensuaalisen kinkyilyn paljastuminen tuhoa elämää.
Olipa kantanne feminismiin yleisesti sitten mikä tahansa, miettikääpä tätä: Kummassa todellisuudessa haluatte elää, siinä jossa kielletään pornot ja kinkyilyt, koska hyvänen aika, semmoiset jutut voi olla pahaksi naisparoille, vai siinä, missä mahdollistetaan pornot ja kinkyilyt, koska hyvänen aika, ei niiden konsensuaalisesti toteutettuna tarvikaan olla pahaksi naisille, kunhan ihmiset siinä ympärillä eivät ala urpoilla.
Itse näkisin, että tässä on kaksi mallia, jossa toisessa kaikki häviävät ja toisessa kaikki voittavat.
-
Kaksinaismoralismin ihanuutta 😆
-
Ketjun aihe oli aloitusviestissä pyydettyyn kysymykseen vastauksia, eli kysymys: "Millaisia kokemuksia muilla yksin pyörivällä naisilla on? "
Pikkasen töykeää tulla viemään ketju sivuraiteille oman hupinsa vuoksi. Kun sit taas jos haluaa sitä vertaistukea omien huoliensa kanssa, mikä on mielestäni aika ymmärrettävää, niin miksi sille ei voisi asiallisesti tehdä omaa ketjuaan? Ja sit ehkä edelleen sille omansa, jos haluaa muuttaa seksuaalikulttuuria tai aikuisten käyttäytymiselle asettaa jotain yhteisiä rajoja ja että kenen homma on asettaa rajoja aikuiselle ihmiselle jne.
-
Ooh!
Hyvin tullu viestejä ja paljon ihanaa tekstiä. Kiva huomata, että on näin paljon fiksua porukkaa täällä. Komppaan isoa osaa kommentoijista. Nappisilmän kaltaista asenteellisuutta tulee valitettavasti vieläkin vastaan ja on vaikea epävarmuuteen taipuvaisena seisoa itsensä tukena kun saa kuulla meille nuorille naisille suunnattua haitallista tekstiä.
Vähän pelkäsinkin, että aihe saattaa kirvoittaa epäasiallisia kommentteja. Toivottavasti jatkossa nää jäis pois. Feminismiä ei ole luokiteltu ääriajatteluksi eikä me olla mitään "femakoita". Kukaan ei ole puhut lapsista tai lasten seksuaalikasvatuksesta. Toki se on oleellinen siinä vaiheessa kun mietitään miten tulevaisuuden kinkyilijät koetaan ja miten saataisiin loppumaan huorittelu ja pyrkimykset nuorten naisten seksuaalisuuden haitalliseen hallitsemiseen.
Eikä kukaan väittänyt, etteikö naisoletetuilla olisi missään mitään epäreilua etua miesoletettuihin verrattuna. Nyt puhuin asenteista nuorten naisten seksuaalisuutta ja sen itseilmaisua kohtaan. Miksi tästä aiheesta ei voi puhua ennen kuin miehet ovat joka saralla vähintäänkin tasa-arvoisia tai etuoikeutettuja muihin verrattuna?
-
Niin, Morgul. Luetun ymmärtäminen se on taitolaji. Kaikki eivät ymmärrä ironiaa saati sarkasmia. Monellahan mahdottomaksi käy ihan vaan huumorikin.
Joten ei muuta kuin voimia koitokseen koittaa ymmärtää mitä ihmettä tarkoitti "piiskatut vaippapylly". Myönnän että on haastava tosikolle. Koita jaksaa. :love:
-
En jaksa ymmärtää miten aikuinen ihminen ei kykene katsomaan itseensä ja käyttäytyy näin asiattomasti ja hyökkäävästi. Tämä on tosi huolestuttavaa, koska keskusteluyhteyden tärkeys korostuu sessioidessa.
-
Vaikka onkin paha mieli siitä, ettei saanut panna ilman kumia, niin tässä vaiheessa kannattaisi tosiaan vetää hieman henkeä ja pitää vaikka taukopäivä internetistä. Hengitellä vaan syvään ja miettiä omia juttuja, ettei tule mentyä enempäää yli slurrien heittelyssä.
-
Pax! Säännöllisesti joku törppöilee keskusteluketjuissa, osoittaa epäkunnioitusta arkoja aiheita kohtaan ja provosoi muita viihdyttääkseen itseään. Jos se ärsyttää, ihan vain pistäkää hänet päässänne omalle henkilökohtaiselle mustalle listallenne ja siirtykää eteenpäin.
Ja keskustelunaihehan on arka. Kinkymaailmassa seikkailu yksin naisena ei ole maailman yksinkertaisin temppu. Missä muualla treffaillessaan tulee jo profiilissa ilmoittaneeksi, että kiihottuu tästä ja tuosta? Se on arkaluontoista tietoa, jota periaatteessa voisi käyttää ihmistä vastaan aika häijysti. On kuitenkin useammin omaa pelkoa kuin todellisuutta, että seksuaalisista kohtaamisista miehet saisivat sulan hattuunsa ja naiset häpeäleiman otsaansa. Nainen nykyisessä Suomessa päättää itse omista ihmissuhteistaan ja seksuaalisuudestaan. Siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista tai nokankoputtamista. Onneksi. Vau. Olen todella tyytyväinen siihen, että saan elää näin hienossa paikassa näin hienolla aikakaudella.
Silti, olenko minä joskus huonojen yhdenillanjuttujen jälkeen maannut peiton alla koko päivän ja ajatellut, että olen hirveä, etova, ällöttävä huora, joka ei ansaitse elää? OLEN. Nuo morkkiksetkin ovat kuitenkin oma päätökseni ja valintani. Ne olivat myös tärkeä osa prosessia, joka sai minut tajuamaan, että olen demiseksuaali, joka tarvitsee ennen sänkytouhuja romanttisen siteen toiseen ihmiseen. Sen tajuaminen oli uskomaton helpotus, joka esti minua jatkossa aiheuttamasta turhia häpeän tunteita itselleni tai toisille.
Hetkinen, sanoinko juuri aiheuttaneeni häpeän tunteita toisille? Kyllä. Päätin nimittäin rehellisenä ihmisenä kertoa häpeästäni myös noille yhdenillanjutuilleni ja siinä kävi niin, että vastapuolet häpesivät enemmän. On kova paikka ihmisen itsetunnolle ja käsitykselle omasta seksuaalisesta suorituskyvystä, jos joku kertoo katuneensa sitä, että meni hänen kanssaan sänkyyn. Nämä sänkykumppanini olivat aiheuttamistaan tunteista pahoillaan, tunsivat painostaneensa minut sänkyyn, ja sanoivat oppineensa jotain tärkeää. Ainakin toinen heistä otti todistetusti jatkossa paremmin huomioon petikavereidensa toiveet ja tunteet. Hän kertoilee minulle edelleen innoissaan, miten hän onnistui tässä tai tuossa asiassa, koska minä otin epäonnistumisen puheeksi enkä vain jättänyt häntä siihen uskoon, että kaikki sujui mainiosti.
Intiimistä kosketuksesta seuraava häpeä ei siis ole välttämättä huono asia. Pohtikaa tunteitanne, yksin tai yhdessä. Meillä on kaikilla loputtomasti oppimista.
-
Ketjun aihe oli aloitusviestissä pyydettyyn kysymykseen vastauksia, eli kysymys: "Millaisia kokemuksia muilla yksin pyörivällä naisilla on? "
Näin on, joten pysytäänhän aiheessa.
Asiatonta sisältöä poistettu ketjusta.
-
Kiitos ylläpidolle reagoinnista. Herkkiä aiheita, joista ei ole kovin helppo puhua ja on mukava päästä keskustelemaan hyvässä hengessä kokemuksia ja ajatuksia jakaen. Mukavaa että täällä mahdollistetaan tila siihen :)
-
Juu, samaa mieltä siitä että mukava saada keskustelua aikaan muidenkin yksin seikkailevien naisten kanssa :D Itse olen tosin aika alkutaipaleella, sillä ymmärrys omasta kinkyydestä tuli itselleni vasta viime keväänä. Tässä samalla on saanut miettiä aika monta muutakin asiaa itsestään uusiksi, mutta tuntuu siltä että ymmärrän nyt, miksi parisuhteet ja seksi vaikuttivat niin ahdistavilta: lähipiirissä on ollut vaniljaista menoa ja sellaisia parisuhteita, joihin en tuntenut mitään halua ja tunsin itseni siksi jotenkin vialliseksi. Hoksasin kuitenkin, että kiinnostuin aina sellaisista miehistä, joista lopulta paljastui dominoivaa puolta, mutta tunsin siitä huonoa omaatuntoa (pitäisi kiinnostua kiltistä naapurinpojasta, joka vie vihille, eikä mistään seikkailuista). Kinkyys ei näy minusta päällepäin millään tavalla ja halut rajoittuvat vain sinne makkarin puolelle, mutta tunsin kyllä valtavaa helpotusta kun löysin tavallaan sanastoa sille, millainen olen. Mietin välillä vieläkin, että luulenko vain olevani kinky, mutta onnekseni sain täältä baarista todella mukavan domin, jonka kanssa ollaan chättäilty muutama kuukausi. Korona rajoittaa tapaamisia, mutta mulla ei ole kiire tapaamaan ketään, koska en halua rikkoa itseäni etenemällä liian äkkiä johonkin sellaiseen, mikä ei tunnukaan hyvältä. Luulen kuitenkin vahvasti, että tulen tämän domin vielä tapaamaan :) Ollaan kuitenkin etänä saatu keskusteltua paljon ja tuntuu siltä, että omat fantasiat ovat nykyään nimenomaan kinkyjä.
Noista "apua, olen huora" -paineista sen verran, että mulla on onneksi myös eräs toinen kinky mies (ihan kaveri vain), jonka kanssa pystyn juttelemaan paljon. Hän on itse niin vahvasti sillä kannalla, ettei ketään saa leimata kumppanien määrän suhteen (vaan parempi nauttia elämästä kun vielä ehtii ;D) että kai se sama ajattelutapa on tarttunut minullekin. Itsestäni aion pitää huolen: tutustua ihmisiin rauhalliseen tahtiin, kuunnella omaa intuitiota, ja varmistaa että mulla on turvallinen olo uuden ihmisen tavatessa (plus eka tapaaminen julkisella paikalla ja turvaviesti kaverille). Yksityisasianihan tämä on, ja jos joku näistä minua alkaisi leimaamaan joksikin, niin minkäpä minä sille voin. Heipat moisille :-*
No, tässäpä oli aloitukseni tähän ketjuun. Kiitos Haamurajalle viestistä, hienoa että sulla on ollut noin hyvä keskusteluyhteys kumppaneihin! Oikeastaan itsekään en enää alistu (heh) sellaiseen, ettei pystyisi puhumaan molemminpuolisesti fiiliksistä O:-)
-
Hitsi, missasin ilmeisesti draaman, kun ketju on jo siivottu. 😂 Pahoittelen omalta osaltani aloittajalle etten kommentissani vastannut suoraan ap. kyssäriin, koska koim tarvetta vastata vastaajalle.
Kaipa mullakin olisi joku sana sanottavana enemmän tai vähemmän yksin naisena kinkyilystä. Koitan koota ajatukseni lähiaikoina. ❤
-
Huora / madonna aspektia olennaisempaa on minulle yksinäisenä naisena seikkaillessa turvallisuus, luotettavat kumppanit ja omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Ja myös muista samassa tilanteessa olevista välittäminen. :love:
Mitä tulee omien mieltymysten esiin tuomiseen ja vahvana naisena olemiseen, niin en ole livenä havainnut että se tuottaisi ongelmia. Varmaankin nämä tyypit, joita jotenkin onnistun pelottamaan, karsiutuvat jo alustavassa viestien vaihdossa kun kerron mitä etsin ja toivon.
Onpa mahtava ketju, huolimatta, no...
Mutta siis mä en ole nuori nainen, yksin tai melkein kuitenkin skenessä. Vaikka etsin vasta mieltymyksiäni ja moni juttu on kysymysmerkkejä, on mulla hyvät lähtökohdat: itsetunto, itsearvostus, rajat, terve järki, intuitio ja upee lähipiiri skenen ulkopuolella. Tiedän myös sokkonakin (pun intended) milloin olen turvassa. Uskallan tehdä, niinkuin musta tuntuu hyvältä ja oikealta. Uskallan myös avata suuni ja kysyä ”tyhmiä” kysymyksiä enkä häpeä itseäni.
Nuorena naisena olisin ollut paljon heikommassa asemassa, helpommin syyllistettävissä yms.
Tällä nykyisellä arsenaalilla varustettuna yksin liikkeellä oleminen on osoittautunut keskimäärin ihanaksi löytöretkeksi. Ja oon tavannut upeita tyyppejä.
Tärkeitä juttuja mulle:
1) Alkuseulonta. Tutustu tyyppiin. Kuuntele intuitiotasi. Jos sä haluat aina ensin kahville etkä sillä kertaa mitään muuta, niin valitse tyypit, joille se käy. Ja toisinpäin.
2) Oikeus omaan haluun ja oikeus muuttaa mielensä koska tahansa ilman mitään syyllisyyttä tai häpeää. Saa olla paljon seksikumppaneita tai ei ketään.
3) Rehellisyys. Jos edetään seksiin tms, nostan aina pöydälle sen muidentapailukissan - en jaksa mitään kusettamisia tai edes väärinoletuksia mtenkään päin, too old for that shit. Aina draamaa ei voi välttää, mutta haluan minimoida sen. Onneks oon kysynyt suoria kysymyksiä, parempi joskus että haasteet paljastuvat jo ajoissa.
4) Rajat. Kun ei tapaa ketään tälle mieliksi ja lopettaa toimimattomat jutut ajoissa, oppii joka tyypistä jotain. Ja sit jää tilaa paremmille kokemuksille ja sopivammille tyypeille. Se on kaikkien etu.
5) Empatia, välittäminen, kemia.
Mun huonot kokemukset liittyvät toistaiseksi vain random pissapäihin netissä. Ihmisiin, jotka ovat kivoja, kunnes sanot ei kiitos, vaikka kuinka rakentavasti. Silloinkaan ei huoritella tms, mutta aika järkyttäviä persoonan äkillisiä muuttumisia on saanut todistaa.
Olisi karmivaa tavata tätä jengiä livenä seksin tms merkeissä kylmiltään. Siks alkuseulonta, alkuseulonta, alkuseulonta.
Nuorempana olisin todennäköisesti tuntenut alemmuutta täällä siitä, että panen ”liian harvan” kanssa. (Tai jos olisin uskaltanut, olisin varmaankin pelännyt huoran leimaa). Pointtinani ehkä, että sovinistimentaliteetilla nainen ei vaan voi tehdä koskaan oikein tai sopivasti.
Sit yhteisö. Tää tässä, ehkä joskus livenä. Sieltä allyja ja kavereita, vähitellen.
Tuetaan toinen toisiamme.
Nuorelle itselleni sanoisin, ja myös tähän ketjuun, että ikinä ei kannata jäädä itekseen häpeämään tms. Kun yhdessä tuuletetaan asioita, niin häpeä siirtyy leimaajalle, ei kohteelle.
Suosittelen Man who has it all -Facebook-sivustoa. Se paljastaa ja tarkastelee tätä kaksinaismoralismia meidän yhteiskunnassa. Ja antanee hyvää perspektiiviä, jos on jotain sisäistettyjä malleja, missä miehillä ja naisilla on keskenään aivan eri säännöt.
-
Onhan se herättänyt ihmetystä kavereissa ja uusissa panoissakin, jos on avoimesti kertonut että helou, eilen oli yksi pano ja tänään toinen. Huoraksi tai muuksi ei kuitenkaan ole pahassa mielessä kutsuttu, enkä siitä osaisi loukkaantuakaan sillä koen itselläni olevan ihan samanlainen oikeus panna ympäriinsä kuin miehilläkin - jos tahdon.
Ympäriinsä paneskelu EI tarkoita, että olisi kyvytön sitoutumaan yhteen tyyppiin tai että kuka tahansa voi mua käyttää kun kerta "kaikille oon antanu". Ehei, ja jos tollasia väitteitä kuulen (ja olen kuullutkin) niin ne kyllä kitken juurineen heti kättelyssä pois enkä jätä epäselväksi että olen edelleen aivan yhtä kokonainen ihminen kuin kuka tahansa vähemmän kiimanen naapurin Pirkko, joka on ollut saman tyypin kanssa iloisesti jo 20 vuotta monogaamisesti yhdessä.
Myönnän, että joskus on sattunut niitä heikkojakin hetkiä kun olen itse tuominnut itseni aika jyrkästikin ja ajatellut että tällaisesta pelistä ei hyvää seuraa ja että kukaan ei varmasti syystäkin hyväksy mua esim vihille sen takia, mutta noi ajatukset on kyllä haudattu jo aikapäivää sitten ja ylpeänä kannan historiaani mukanani. En kailota siitä avoimesti, mutten sitä häpeäkään jos se jossain tulee esille.
-
-
-
Vuosien varrella on tämä foorumi muuttunut varsin paljon. Ei enää voi ottaa popparikoria ja nauttia räävittömästä flamaussodasta. Sensuroidaan moderaattorien voimin, mutta luodaan alusta paremmalle keskustelutasolle. Vai luodaanko?
Vuosien varrella on myös muuttunut ihmisten käsitys pornotähdistä, huorista, jne.. Tämä foorumi kerää pervoja, outoja, friikkejä. Meitä, joita ei ymmärretä vauva.fi- palstoilla. Me voimme kerääntyä tänne ja olla täysin omana itsenämme ilman että kukaan moittii meitä siitä. Erilaisuudesta.
Tässä on kaksi ääripäätä. Täysin erilaista mielipidettä, ja toki, väittelyähän siitä tulee. Mutta muistakaa että Nappisilmälläkin on oikeus omaan mielipiteenseensä, ilman että kenenkään tarvitsee tulla kertomaan kuinka väärin se on. Jos ei tällä foorumilla voi kertoa rehellisesti mitä ajattelee omasta, tahi toisten seksuaalisuudesta pelotta täystyrmäyksestä, niin missä sitten?
Kaipaan joskus eräitä nikkejä tänne, he tekivät keskustelusta mahdottomia, mutta aah! niin viihdyttäviä!! Ajat muuttuvat, mielipiteetkin sen myötä. Mutta antakaa kaikille täällä oikeus omaan mielipiteeseen sitä soimaamatta.
Tulikohan tämä kommentti oikeaan ketjuun?
-
Tulikohan tämä kommentti oikeaan ketjuun?
Ei. Mutta olen nyt liian laiska siirtelemäänkään sitä, joten... Mitenhän se edes joutu toiselle topicille. Outoa.
-
Olen kehittänyt mietelauseen: Maine on etumerkitön suure.
Aika monella ihmisellä ei ole edes ns. kunniaa ja kun se on menetetty, niin maine kasvaa, näinhän se menee. Mutta koska maine ei ole plus- tai miinusmerkkistä, se vaan on ja kasvaa, niin lopulta voi olla suorastaan legendaarinen! 🙂
Itse arvostan naisia, jotka rohkenevat toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan vapautuneesti nauttien, kerranhan täällä vain eletään.
Kateus, oman elämän tyhjyys ja tyytymättömyys aiheuttaa sitä toisten elämän kyttäämistä ja ilkeilyä.
On totta, että miehet pelkäävät kiimaista naista. Tuijotetaan kyllä, mutta aloitetta ei koskaan tehdä. Tämä oli kokemus ajalta "kun olin nuori ja nätti". Kun itse joutuu tekemään kaikki aloitteet, se syö itsetuntoa. Jossain vaiheessa vanhana ja rupsahtaneena alkoi saantikin olla parempaa. Hyvä näin, silti koen että miehet pihtaavat ja käyttäytyvät usein liian huonosti naisia kohtaan. Kannattaisi kommunikoida ja käyttäytyä arvostavasti aina.
Kyrpää saa kyllä ovista ja ikkunoista ja väkisinkin.
Sillä elämä on elämistä varten, ei laiskaa odotusta onnetarten. (Veltto Virtasen laulun sanoin. Tsemiä kanssasisarille, ja peace!
-
Mulla on toistaiseksi ollut kinkymeiningeissä lähes poikkeuksetta hauskaa yksinäisenä naisena. Omilla leikkikavereilla ei onneks oo ollu mitään sitä vastaan et subina tiiän mitä toivon ja etenkin et mitä en haluu. Joskus kuulee ynistävän "liian dominoivista subeista", mut sellasist puheista tulee vaan tunne et tyypit ei nyt oo löytäny toisistaan kaipaamaansa.
Ekaks kiinnostais, että mitä tarkoittaa liian dominoiva subi?
Onko alistuvana selkeiden rajojen asettaminen naiselta automaattisesti liian dominoivaa käytöstä?
Oon reilun vuoden tutkiskellut (alkuun yksin) näitä kinkyteemoja ja mun mielestä ihmisillä on välillä vähän kummallisia oletuksia. Ainakin itse koen olevani sensitiivinen switch, joka haluaa että molemmille osapuolille jää hyvä ja positiivinen olo session jälkeen. Itse ainakin toivoisin enemmänkin sitä, että alistuva osapuoli osaisi sanoa mulle selkeästi, missä rajat menee. Ettei vaan tulisi itselle herkkänä persoonana sellainen olo, että on tehnyt toiselle aivan liikaa kaikkea suostumuksen rajoja venyttäen.