BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: Tre74 - 22.02.2023, 10:58
-
Suomalaiselle miehelle opetetaan jo pikku pojasta lähtien kuinka tyttöjä ja myöhemmällä iällä naisia tulee ja pitää kohdella kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti. Mitä nyt joskus ala-asteikäisenä sitä tulee esimerkiksi jonkun tytön hiuksista vedeltyä, kun sanotaan että rakkaudesta se hevonenkin potkii O:-) Yläasteiässä tulee kuvioihin "tietynlaisten" tyttöjen, nuorien naisien suoranainen huorittelu joka ei ole millään muotoa imartelevaa...
Sitten aikuisiällä sama jatkuu ja sitä yrittää kaikella mahdollisella tavalla olla kunnioittava ja naisia arvostava aikuinen mies kunnes sitä sitten näin "kypsemmällä" iällä herää ja havahtuu siihen, kuinka sitä haluaisikaan tätä kauniimpaa sukupuolta seksuaalisessa mielessä ja -kanssakäymisessä suoranaisesti alistaa ja käyttää, joka sitten tietyllä tapaa saa ensi alkuun miehen pään pyörälle ja hieman sekaisin, että kuinka sitä nyt voisi sen syvään iskostetun ja nuorena opetetun unohtaa ja seurata omaa kehittynyttä seksuaalisuuttaan...
Mutta sitten sitä sattuu "eksymään" tällaiselle foorumille jossa sitä tätäkin seksuaalisuutta ja sen esiintymismuotoa pidetään sinänsä ihan normaalina, sekä miesten että naisten joukossa. Ei tämä tietenkään aivan kaikille ole se ominainen juttunsa mutta ketään ei tuomita vaan ennemminkin kannustetaan tätä omaa seksuaalisuuttaan syvemmin tutkimaan... >:D
En nyt tiedä, että onkohan tässä omassa "filosofisoinnissa" sinänsä päätä taikka häntää, mutta oikein mielissäni olen, kun olen tälle foorumille nyt tieni viimeinkin löytänyt... Seuraava askel olisikin sitten sen oman alistuvan ja miehen tarpeiden tyydyttämisestä sen oman nautintonsa saavan nartun löytäminen... nartun joka suorastaan nauttii kun häntä käytetään, esineellistetään ja että hän on täysin toisen armoilla seksin saralla kun sillä saralla sessioidaan, ollen sitten kuitenkin normaalissa elämässä ja arjessa täysin "normaali", tasapainoinen ja -arvoinen ihminen eikä mikään kynnymatto kuitenkaan...
Toivon mukaan joku foorumilainen saa kirjoitukseni punaisesta langasta kiinni jos siinä sattuisi sellainen olemaan O:-)
-
Mun mielestä hyvin pohdittu. Toki, en ole mies, en tiedä minkälainen mankeli se pääkopalle on havahtua aiheeseen. Naisena tiedän, miltä tuntuu joutua ajattelemaan, että miten ihmeessä voin haluta alistua, kun samaan aikaan seksin ulkopuolella tekee mieli huutaa ja kirkua epätasa-arvon ja epäreiluuden keskellä. Se vaati oman mielen jumppansa ja avainsanana itselleni on vapaus - minä saan alistua, koska haluan, minun ei pidä alistua, koska joku muu sanoo niin.
Et sinänsä kysynyt mitään otsikkoa lukuunottamatta, mutta kun kysy ja vastaa osiossa ollaan, niin sanoisin, että kun annat toiselle mahdollisuuden alistua ja myös mahdollisuuden lopettaa, kun hän tai sinä (kumman raja tulee ensin vastaan) haluatte, niin siinä on se avain tasa-arvoiseen altistumiseen.
-
Luulen, että saan kiinni tosta ja tunnistan itsessäni sanan tapaista ajattelua. Aika moni oikeasti alistuva on arki-elämässä kuitenkin ihan muuta kuin kynnysmatto. Ei se stereotypia johtajatyypistä saamassa piiskaa kait sitten tyhjästä tule. Ja sitten myöskään se, että toinen alistuu ja on käytettävissä, ei tarkoita sitä että toinen kohtelisi huonosti tai ei arvostaisi. Ajattelen, että tämän tyyppisissä suhteissa on usein sitä keskinäistä luottamusta ja arvostusta jopa enemmän kuin mitä perus vanilijasuhteissa.
Tuo just ehkä että tykkään että asetelma on se että olen toisen käyttöleluna... Vaikka minä palvelen ja miellytän ja minulle on tärkeää sen toisen nautinto, niin en usko että homna jatkuisi kovin pitkään jos se toinen osapuoli ei sitten kuitenkin huomioisi niitä minun tarpeita ja en saisi tyydytystä ja jos minun tiettyjä rajoja ei kunnioitettaisi.
-
Eihän makkarissa tapahtuva sexittely mitenkään poissulje että voi olla kunnioittava ja kumppaniaansa rakastava yksilö joka näkee tämän tasa-arvoisena autonomisena henkilönä?
-
Mun mielestä hyvin pohdittu. Toki, en ole mies, en tiedä minkälainen mankeli se pääkopalle on havahtua aiheeseen. Naisena tiedän, miltä tuntuu joutua ajattelemaan, että miten ihmeessä voin haluta alistua, kun samaan aikaan seksin ulkopuolella tekee mieli huutaa ja kirkua epätasa-arvon ja epäreiluuden keskellä. Se vaati oman mielen jumppansa ja avainsanana itselleni on vapaus - minä saan alistua, koska haluan, minun ei pidä alistua, koska joku muu sanoo niin.
Et sinänsä kysynyt mitään otsikkoa lukuunottamatta, mutta kun kysy ja vastaa osiossa ollaan, niin sanoisin, että kun annat toiselle mahdollisuuden alistua ja myös mahdollisuuden lopettaa, kun hän tai sinä (kumman raja tulee ensin vastaan) haluatte, niin siinä on se avain tasa-arvoiseen altistumiseen.
Kiva kuulla, että oli kaikesta huolimatta hyvin pohdittu ja pohdiskeltu O:-) Kyllähän se hieman varmaan haasteita pääkopalle sinänsä tuo mutta jos ja kun sen pystyy itse hyväksymään niin oltaneen oikealla tiellä...
Yhtälaillahan se varmaan on juurikin noin, että nainenkin Haluaa (isolla hoolla) alistua omasta tahdostaan vaikka sitten muuten olisi juurikin tasa-arvoisen suhteen puolesta enemmän kuin vähemmän... eli ei siis ole todellakaan mikään kynnysmatto kuitenkaan :love:
Ehkäpä se kysymykseni onkin juuri tuo otsikossa mainittu että muutoin oltaisiin täysin tasa-arvoisia ja toisia kunnioittavia ihmisiä mutta sitten tällä seksin saralla aina kun kohdataan, mennään siten, että mies vie ja nainen vikisee >:D
-
Niin, mitähän se tasa-arvo loppujen lopuksi on? Onko se yhtä paljon jokaiselle? Vai sen verran, että jokaisella on hyvä olla omista lähtökohdista ja tarpeista katsottuna? Tähän on varmasti olemassa joku poliittisesti korrekti sanakirjallinen määre. Käytännön elämässä kuitenkaan harva oikeasti haluaa, että niitä nallekarkkeja sahataan just tasan naapurin Maijan kanssa.
-
Luulen, että saan kiinni tosta ja tunnistan itsessäni sanan tapaista ajattelua. Aika moni oikeasti alistuva on arki-elämässä kuitenkin ihan muuta kuin kynnysmatto. Ei se stereotypia johtajatyypistä saamassa piiskaa kait sitten tyhjästä tule. Ja sitten myöskään se, että toinen alistuu ja on käytettävissä, ei tarkoita sitä että toinen kohtelisi huonosti tai ei arvostaisi. Ajattelen, että tämän tyyppisissä suhteissa on usein sitä keskinäistä luottamusta ja arvostusta jopa enemmän kuin mitä perus vanilijasuhteissa.
Tuo just ehkä että tykkään että asetelma on se että olen toisen käyttöleluna... Vaikka minä palvelen ja miellytän ja minulle on tärkeää sen toisen nautinto, niin en usko että homna jatkuisi kovin pitkään jos se toinen osapuoli ei sitten kuitenkin huomioisi niitä minun tarpeita ja en saisi tyydytystä ja jos minun tiettyjä rajoja ei kunnioitettaisi.
Juurikin näitä luottamusta, arvostusta ja toisen kunnioitusta O:-) :love: tästä kaikesta huolimatta pitääkin olla vaikka toinen sitten sille toiselle ihan suoraan sanottuna tuollainen käyttölelu olisikin >:D Alistuu toisen käytettäväksi ihan täysin omasta tahdostaan >:D
Ja yhdessä sovittuja rajoja kunnioitetaan aina tai peli loppuu lyhyeen >:(
-
Eihän makkarissa tapahtuva sexittely mitenkään poissulje että voi olla kunnioittava ja kumppaniaansa rakastava yksilö joka näkee tämän tasa-arvoisena autonomisena henkilönä?
Kiva kuulla O:-)
-
Juuri näin, että seksuaalinen alistuminen ja tasa-arvo sen ulkopuolella eivät sulje pois toisiaan.
Olen seksissä alistuva nainen, mutta silti ajan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Mulle on tärkeää, että naisilla ympäri maailmaa olisivat ihmisoikeudet ja että tietyissä maissa he olisivat samanarvoisia miesten kanssa. En koe, että tasa-arvon ajaminen olisi ristiriidassa sen kanssa miten käyttäytyy makkarissa.
-
Mä alistun suhteessa kokonaisvaltaisemmin kun pelkästään makkarissa ja se on omassa päässä aiheuttanut kipuilua, just koska kuitenkin kannatan tasa-arvoa (joka ei tosiaan tarkoita, että kaikki jaettaisiin tasan, oli hyvin kommentoitu tossa ylempänä) niin onko se väärin. Tai annan jossakin määrin päätösvaltaa sille toiselle. Tai palvelen välillä arjessa. Eli mä kyllä teen myös ne voileivät sille toiselle ja keitän aamukahvin. En kyllä sitten ole pahoillani jos itsekin saan hemmottelua jossakin toisessa yhteydessä. Mutta musta koska tämäkin perustuu vapaaehtoisuuteen, niin mitä se muille kuuluu.
-
Tässä tosissaan tärkeää pystyä vetämään ero yksilötason ja systeemitason välillä. Lisäksi on myös hyvä huomata, että tasa-arvo on harvoin symmetristä.
Tasa-arvoinen suhde alistavan ja alistuvan välillä ei oikein voi olla symmetrinen. Heillä se tasa-arvo tulee siitä, että molemmat antavat toiselle sitä, mitä hän haluaa. Ja toki myös saavat toiselta sitä haluavat.
-
Meillä on hoidettu toi homma silleen, että priorisoidaan yhteinen juttumme ohi minkään aatteiden. Jos joku ihan hyväkin juttu, kuten tasa-arvo, ei oikein istu omaan dynamiikkaan, niin dumpataan se. Ei kaikesta tarvi teeskennellä välittävänsä.
-
Mä alistun suhteessa kokonaisvaltaisemmin kun pelkästään makkarissa ja se on omassa päässä aiheuttanut kipuilua, just koska kuitenkin kannatan tasa-arvoa (joka ei tosiaan tarkoita, että kaikki jaettaisiin tasan, oli hyvin kommentoitu tossa ylempänä) niin onko se väärin. Tai annan jossakin määrin päätösvaltaa sille toiselle. Tai palvelen välillä arjessa. Eli mä kyllä teen myös ne voileivät sille toiselle ja keitän aamukahvin. En kyllä sitten ole pahoillani jos itsekin saan hemmottelua jossakin toisessa yhteydessä. Mutta musta koska tämäkin perustuu vapaaehtoisuuteen, niin mitä se muille kuuluu.
Yhteiset pelisäännöt ovat tärkeitä ja kaiken tämän A ja O O:-)
-
Ihan hyvää pohdiskelua.
Mä koen että tasa-arvoinen suhde alistuvan ja alistajan välillä on lähtökohta onnistuneelle ihmissuhteelle.
Siinä vaiheessa kun tunnustellaan voisiko jonkinlainen suhde olla mahdollinen on parempi olla taas-arvoinen keskustelu yhteys. Ei niin että toinen on aseman, talouden tai minkään muun takia toista ylempänä.
Omassa suhteessani olemme ihmisinä tasa-arvoisia. Se ei muutu miksikään vaikka olenkin antanut määräysvallan itsestäni hänelle, vaikka dynamiikkamme ulottuu myös makuuhuoneen ulkopuolelle.
Hänelle olen myös ensin ihminen tasa-arvoisine ajatuksineni ja vasta sitten alistuva narttu.
Ja niin päin sen mielestäni pitääkin mennä.
Ei niin että etsitään narttua kuka olisi taas-arvoinen vaan etsitään ihmistä kenen kanssa rakentaa taas-arvoinen suhde jossa toinen osapuoli voi hyvillä mielin alistua nartuksi.
Tää on vaan mun näkökulma...
-
Meillä on hoidettu toi homma silleen, että priorisoidaan yhteinen juttumme ohi minkään aatteiden. Jos joku ihan hyväkin juttu, kuten tasa-arvo, ei oikein istu omaan dynamiikkaan, niin dumpataan se. Ei kaikesta tarvi teeskennellä välittävänsä.
Tämä :love: :love:
-
Hyviä pohdintoja tasa-arvoisuudesta, ja en koe että osaisin paljoa edellä mainittuihin juttuihin tuoda lisää. Mutta kuitenkin heräsi ajatus mitä se tasa-arvo oikeastaan sitten on ihmisille? Eli onko se aate, elämäntapa, uskonto vai hyvä ajatusmalli yhteiskunnan normeille? Ylipäätään saako siihen olla uskomatta ja kuinka moni uskaltaisi mennä kylille (etenkin mies) huutelemaan mies tai nais ylivoiman puolesta omalla naamallaan? Vai onko siihen vaan pakko kaikkien uskoa, tahtoi tai ei nykyään, kuten keskiaikana jeesus kristukseen? Itse uskon tasa-arvoon tiettyyn pisteeseen toki hienoksi, mutta joltain osin koen sen menneen yli intoiluksi.
Mutta tässä topicissa varmaan oli ideana kinkyys ja tasa-arvo.
Eli heitetään alkuperäinen kysymys mielenkiinnosta toisinpäin. Eli onko tytön sitten vaikeampi tai helpompi kohdata aikuiseksi Domme naiseksi kasvettuuan mies kinky seksin saralla ekoilla kerroilla? Kokeeko nainen esim. kivun tuottamisen miehelle helpommaksi "no se on mies... kyllä se kestää rääkkäystä" vai tuleeko sieltä helpommin se hoivavietti "voi ei mä satutin sitä... täytyy halata". Kun taas D mies joutuu alussa juurikin miettimään "ei naista saa lyödä" opittua ajatusta.
Asiasta on varmasti paljon tälläkin foorumilla kirjoiteltu..
-
Naisena tiedän, miltä tuntuu joutua ajattelemaan, että miten ihmeessä voin haluta alistua, kun samaan aikaan seksin ulkopuolella tekee mieli huutaa ja kirkua epätasa-arvon ja epäreiluuden keskellä. Se vaati oman mielen jumppansa ja avainsanana itselleni on vapaus - minä saan alistua, koska haluan, minun ei pidä alistua, koska joku muu sanoo niin.
Mä koen että tasa-arvoinen suhde alistuvan ja alistajan välillä on lähtökohta onnistuneelle ihmissuhteelle.
Omassa suhteessani olemme ihmisinä tasa-arvoisia. Se ei muutu miksikään vaikka olenkin antanut määräysvallan itsestäni hänelle, vaikka dynamiikkamme ulottuu myös makuuhuoneen ulkopuolelle.
Hänelle olen myös ensin ihminen tasa-arvoisine ajatuksineni ja vasta sitten alistuva narttu.
Tässäpä mun ajatukseni tuli jo sanotuksi paremmin kuin olisin itse osannut muotoilla. Alistuminen yli mun oman haluni on mulle tarve ja tahto, jota saan toteuttaa, olemmehan sopineet niin. Silti olemme tasa-arvoisia ihmissuhteessa ja maailmankatsomuksellisesti se on molemmille tärkeää.
-
Tasa-arvo on ihan ihmisen identiteetillinen biologinen perustarve supersosiaalisena laumaeläimenä, altruistina luonnostaan. Sen takia ihmiset kokevat voimakkaasti oikeudettomuuden tunteita esim. meidänkin atk:lla noteerattu vähemmistöstressi. Kaikenlaiset epäsuostumukselliset hierarkiat, esim sosiaaliluokat tahi kastisysteemi muutamia mainitakseni ovat sen takia ihmisluonnolle myrkkyä. Suostumuksen kera kaikki toki ok.
-
Eli heitetään alkuperäinen kysymys mielenkiinnosta toisinpäin. Eli onko tytön sitten vaikeampi tai helpompi kohdata aikuiseksi Domme naiseksi kasvettuuan mies kinky seksin saralla ekoilla kerroilla? Kokeeko nainen esim. kivun tuottamisen miehelle helpommaksi "no se on mies... kyllä se kestää rääkkäystä" vai tuleeko sieltä helpommin se hoivavietti "voi ei mä satutin sitä... täytyy halata". Kun taas D mies joutuu alussa juurikin miettimään "ei naista saa lyödä" opittua ajatusta.
Jos nyt puhutaan vain stereotypioista ja rankasti yksinkertaistaen, niin siinä missä aloittajan mukaan miehille opetetaan, ettei naista saa lyödä, niin vastaavasti naisille opetetaan, ettei yhtään ketään saa lyödä. Ei myöskään sovi viedä tilaa muilta, olla äänessä, määräillä, jne jne.
Se, että miten kukin sitten kivun tuottamisen kokee, riippuu ihan ihmisestä. Mutta todella paljon - uskaltaisin väittää, että ehkä jopa miespuolista vastinettaan enemmän - joutuu dominoiva nainenkin tekemään töitä sen kanssa, että antaa itselleen luvan tehdä juurikin kaikkea sitä, mitä on aina kielletty ja paheksuttu. Ympäröivä kulttuuri asettaa miehille eri lailla odotuksia dominoivuudesta, ja ylipäätään oletus on että "mies johtaa ja hallitsee tilannetta." Naisiin samanlaista oletusta harvemmin kohdistuu, joten siinäpä sitten työmaata onkin, kun sitä tilaa alkaa lopulta itselleen vaatimaan/ottamaan.
-
Mutta todella paljon - uskaltaisin väittää, että ehkä jopa miespuolista vastinettaan enemmän - joutuu dominoiva nainenkin tekemään töitä sen kanssa, että antaa itselleen luvan tehdä juurikin kaikkea sitä, mitä on aina kielletty ja paheksuttu.
Ehkä joillakin.
Itselläni halu kivun tuottamiseen ja alistamiseen aktivoituu ainakin silloin kun saan siihen luvan.
Se mitä on opetettu ja miten yhteiskunta suhtautuu siihen jos nainen alistaa miestä, ei ole tarttunut ainakaan minuun kiinni.
On selvä raja yksityisen maailman ja kinkymaailman välillä. Oikean ja väärän välillä.
Ilman lupaa tehty on väärä.
Luvan kanssa ja toivottuna on oikein.
Henkilön itsemääräämisoikeus menee kaiken edelle.
-
Jos nyt puhutaan vain stereotypioista ja rankasti yksinkertaistaen, niin siinä missä aloittajan mukaan miehille opetetaan, ettei naista saa lyödä, niin vastaavasti naisille opetetaan, ettei yhtään ketään saa lyödä. Ei myöskään sovi viedä tilaa muilta, olla äänessä, määräillä, jne jne.
Se, että miten kukin sitten kivun tuottamisen kokee, riippuu ihan ihmisestä. Mutta todella paljon - uskaltaisin väittää, että ehkä jopa miespuolista vastinettaan enemmän - joutuu dominoiva nainenkin tekemään töitä sen kanssa, että antaa itselleen luvan tehdä juurikin kaikkea sitä, mitä on aina kielletty ja paheksuttu. Ympäröivä kulttuuri asettaa miehille eri lailla odotuksia dominoivuudesta, ja ylipäätään oletus on että "mies johtaa ja hallitsee tilannetta." Naisiin samanlaista oletusta harvemmin kohdistuu, joten siinäpä sitten työmaata onkin, kun sitä tilaa alkaa lopulta itselleen vaatimaan/ottamaan.
Vahvasti yleistäen on hyvä tapa puhua, koska olemalla poliittisesti korrekti ei saa sanottua mitään. Ja jatkan itse myös tällä linjalla.
On ihan totta, että naisille opetetaan tuo mitä sanoit, kun taas miesten välinen kinastelu on "hyväksyttävämpää", äänen, tilanteen ja koko tilan haltuunotto olemuksellaan luokitellaan alfamaiseksi käytökseksi (= poislukien lapsellinen kinastelu), ja sitä jopa ihanoidaan miehessä, kun taas voimakas nainen koetaan pelottavaksi tai jopa uhkaavaksi miehen hyvinvoinnille. Voidaanko heittää kysymys ilmoille, onko tämä syy ja seuraus sille että kinky maailmassa on s naisia reilusti enemmän kun D naisia? Eli voiko yhteiskuntaan ja kasvatusta syyttää tästä? Vai onko syynä kuitenkin puhtaasti femiininen energia joka mielummin seksissä (ehkä elämässä muutenkin) "alistuu" maskuliinisuudelle?
Itse kun olen miehelle ja naiselle alistunut, niin dynamiikassa on eroa. Ainakaan paljoa mitään aftercare juttuja (yhtä lukuun ottamatta) ei ole ollut miesten kesken, kaikki on jotenkin yksinkertaisempaa ja suorempaa. Eräs kohtaamani D mies harrasti bdsm vain toisten miesten kanssa.. koska hänelle juurikin naisen kurittaminen oli omien sanojen mukaisesti vaikeaa. En kysellyt sen enempää, mutta rivien välistä oletan että kyseessä oli juurikin tämä "naista ei saa lyödä, mutta toisia miehiä kyllä" ajatus.
Olen ollut pitkään poissa koko skenestä, niin ehkä tuon dynamiikan m+m vs. n+m nykyään kokisi eri tavalla omassa päässään. Mutta se on täysin eri aihe.
-
Ihan hyvää pohdiskelua.
Mä koen että tasa-arvoinen suhde alistuvan ja alistajan välillä on lähtökohta onnistuneelle ihmissuhteelle.
Siinä vaiheessa kun tunnustellaan voisiko jonkinlainen suhde olla mahdollinen on parempi olla taas-arvoinen keskustelu yhteys. Ei niin että toinen on aseman, talouden tai minkään muun takia toista ylempänä.
Omassa suhteessani olemme ihmisinä tasa-arvoisia. Se ei muutu miksikään vaikka olenkin antanut määräysvallan itsestäni hänelle, vaikka dynamiikkamme ulottuu myös makuuhuoneen ulkopuolelle.
Hänelle olen myös ensin ihminen tasa-arvoisine ajatuksineni ja vasta sitten alistuva narttu.
Ja niin päin sen mielestäni pitääkin mennä.
Ei niin että etsitään narttua kuka olisi taas-arvoinen vaan etsitään ihmistä kenen kanssa rakentaa taas-arvoinen suhde jossa toinen osapuoli voi hyvillä mielin alistua nartuksi.
Tää on vaan mun näkökulma...
Kiva kuulla, että olen "edes jollain muotoa" oikeilla jäljillä O:-) Toista ihmistä kunnioittava ja muutoinkin luottamuksellinen yhteys, yhteisten pelisääntöjen lisäksi, on kaiken perusta josta voi sitten tälle alistajan ja alistuvan dynamiikkaan ponnistaa ja yhdessä hakea sitä omansa näköistä seksuaalista nautintoa joka joidenkin ihmisten silmissä voisi näyttää perin kummalliselta mutta se on kuitenkin sitä mitä molemmat haluavat ja siitä nauttivat.. tässä tapauksessa niin että mies vie ja nainen vikisee... jossa nainen antaa itsensä täysi valtaisesti ns. miehen käsiin, tietäen että taas session jälkeen ollaan tasa-arvoisia ja toisia ihmisiä kunnioittavia yksilöitä...
-
On selvä raja yksityisen maailman ja kinkymaailman välillä. Oikean ja väärän välillä.
Ilman lupaa tehty on väärä.
Luvan kanssa ja toivottuna on oikein.
Henkilön itsemääräämisoikeus menee kaiken edelle.
Hmm... tämähän sen kaiken kiteyttää kaiketi aikaslailla hyvin... Yhdessä sovittuna, yhteisten pelisääntöjen mukaisesti, yhdessä nautintoja etsien ja kokien O:-)
-
Itse en koe asetelmassa ristiriitaa, koska kyseessä on itsestäänselvä ero arjen tosimaailman ja session leikkimaailman välillä. Arjessa kannatan ehdottomasti tasa-arvoa (joka taas sinällään on monimutkainen ja muutoksessa oleva käsite) ja kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat.
Mikäli taas selvä, täyspäinen nainen vapaaehtoisesti ja selkeästi ilmoittaa haluavansa leikkiä kanssani selkein rajoin väliaikaisesti jotain muuta niin mielelläni tarjoan palveluksiani. Suhtaudun tähän mahdollisuuteen suurena lahjana, enkä hetkeäkään leikin tuoksinassa luule olevani tosielämässä "parempi" ja toisen "huonompi". Session loppuessa lumous haihtuu ja palaan tosimaailmaan aftercaren kautta.
Jos ei muuta sovita niin en puhu mitä olen kenenkin kanssa tehnyt. Näin vältytään lisäämästä sitä systeemitason ongelmaa, jossa somessa tai kavereille lesoamalla se osa väestöstä, joka ottaa leikin asetelmat tosissaan, saa vääriä ideoita. Voi kuinka hienoa se olisikaan, jos voisi avoimesti kertoa nauttivansa alistusleikeistä ilman että täytyy miettiä miten se vaikuttaa "suuren yleisön" näkemykseen omasta arvosta arjessa.
Mielestäni hyvä itsetunto on todella tärkeä (sekä puoleensa vetävä) ominaisuus molemmille/kaikille osapuolille; jos ihminen tosielämässä pitää itseään parempana/tärkeämpänä kuin muut tai vastaavasti hakee toisesta pelastajaa on kyseessä kypsymisen ja itsetutkiskelun paikka. Näin siis asenteen osalta; toki yksilöillä on erilaiset eväät esim auktoriteetin ja taitojen osalta, joita voi hyödyntää ja kokea niistä ylpeyttä kunhan ei luule olevansa pohjimmiltaan toista parempi tai huonompi.
-
Itse en koe asetelmassa ristiriitaa, koska kyseessä on itsestäänselvä ero arjen tosimaailman ja session leikkimaailman välillä. Arjessa kannatan ehdottomasti tasa-arvoa (joka taas sinällään on monimutkainen ja muutoksessa oleva käsite) ja kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat.
Mikäli taas selvä, täyspäinen nainen vapaaehtoisesti ja selkeästi ilmoittaa haluavansa leikkiä kanssani selkein rajoin väliaikaisesti jotain muuta niin mielelläni tarjoan palveluksiani. Suhtaudun tähän mahdollisuuteen suurena lahjana, enkä hetkeäkään leikin tuoksinassa luule olevani tosielämässä "parempi" ja toisen "huonompi". Session loppuessa lumous haihtuu ja palaan tosimaailmaan aftercaren kautta.
Jos ei muuta sovita niin en puhu mitä olen kenenkin kanssa tehnyt. Näin vältytään lisäämästä sitä systeemitason ongelmaa, jossa somessa tai kavereille lesoamalla se osa väestöstä, joka ottaa leikin asetelmat tosissaan, saa vääriä ideoita. Voi kuinka hienoa se olisikaan, jos voisi avoimesti kertoa nauttivansa alistusleikeistä ilman että täytyy miettiä miten se vaikuttaa "suuren yleisön" näkemykseen omasta arvosta arjessa.
Mielestäni hyvä itsetunto on todella tärkeä (sekä puoleensa vetävä) ominaisuus molemmille/kaikille osapuolille; jos ihminen tosielämässä pitää itseään parempana/tärkeämpänä kuin muut tai vastaavasti hakee toisesta pelastajaa on kyseessä kypsymisen ja itsetutkiskelun paikka. Näin siis asenteen osalta; toki yksilöillä on erilaiset eväät esim auktoriteetin ja taitojen osalta, joita voi hyödyntää ja kokea niistä ylpeyttä kunhan ei luule olevansa pohjimmiltaan toista parempi tai huonompi.
Hmm... mitä kaksi aikuista ihmistä keskenään tekee, on se vain ja ainoastaan näiden kahden aikuisen ihmisen keskinäinen asia... ei siinä ole muilla ns. mitään nokan koputtamista... >:D Näinhän sen ainakin pitäisi olla O:-)