Juuri katsoin sähköpostiluonnosta minkä olen kirjoittanut puolisolleni aheesta, siitä on nyt 4 vuotta enkä ole painanut lähetä nappia vielä. Tuntuu että aina on jotain, "ei nyt viitti sen murheita kasvattaa kun tuli vastoinkäymisiä". Omat sitten alkaa kertymään. Välillä tulee olo että nyt vain pitää tehdä jotain ns. peruuttamatonta joka saa sitten vyöryn liikkeelle.