BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 24.06.2018, 14:37
-
Annatko sinä muiden määritellä itsesi?
"Et sä mikään domme oo". Tuijotan epäuskoisena ruutua. Näen silmissäni uhmakkaan kolmivuotiaan polkemassa jalkaa "et oo mikään domme, et oo et oo et oo. Et varmana oo" ja hetken tilanne jaksaa jopa huvittaa minua. Tähän on muutamakin tapa reagoida. Vastaväite; "olenpas domme". Todistelu: "olenhan ,kysy vaikka siltä ja siltä ja katso tämä ja tämä". Lopulta mikään tapa reagoida ei tunnu oikealta. Ei minun pitäisi alkaa kellekään todistelemaan kinkyyttäni tai sen ei pitäisi olla mikään yleinen väittelyn aihe. Koska itselleni ei asiasta ole mitään epäselvyyttä.
En varmasti ollut domme sille joka tuon sanoi, enkä koskaan tule olemaankaan, se on selvä. Hän ei myöskään taatusti tiedä mitä makkarissani (tai dunkkarissani) tapahtuu. Miksi hänelle sitten oli niin tärkeää päästä sanomaan etten ollut domme?
Ja miksi tämä häiritsi minua nyt niin paljon, kun en yleensä ole pätkääkään kiinnostunut siitä mitä muut minusta ajattelevat ?
Kyseenalaistamalla minut, samalla kyseenalaistettiin myös ne kaikki jotka olivat minulle alistuneet. Ihan yhtä hyvin joku olisi voinut sanoa heille että ethän sä nyt alistuva oo. Useamman ihmisen kinkyidentiteetti siis katosi kuin savu ilmaan tai pieru saharaan, tämän kyseenalaistajan mielessä. Koska jos en olisi domme, eivät hekään olisi minulle alistuneet.
Oikeastaan kyse ei ollut siitä olinko domme vai en. Koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Silloin kun olin vielä vahvasti subi, sain kuulla että ethän sä nyt subi ole. Olin liian dominoiva subiksi ja liian subi dommeksi. Sen jälkeen kun aloin saamaan rahaa fetissimalleilusta, en useimpien mielestä enää ollut fetisistikään. Latasin kuvan itsestäni koulutytön asussa galleriaan, ja näin minusta tuli myös jonkun mielestä pedofiili. Välillä olin liian vähän kinky, ja välillä ihan liikaa kinky. Putosin omituiseen "ei mikään" laatikkoon. Kinkyidentiteettini lytättiin, sitä riepoteltiin mielin määrin, ja aina sanojasta riippuen, joko olin tai en ollut jotain, ilman että asiaa koskaan kysyttiin minulta itseltäni.. Kinkyidentiteettini ei suinkaan ollut minulle itselleni hukassa. Olin vain ottanut joka lokerosta palasen, järjestänyt ne ehjäksi kokonaisuudeksi mieleiseeni järjestykseen, ja saanut aikaiseksi jotain minulle itselleni sopivaa. Miksi sillä sitten oli joillekin ulkopuolisille niin suuri merkitys mikä minä olin ? Lähipiirilleni kuitenkin riitti että vain olin.
Joskus tietenkin saatu palaute voi olla rakentavaakin. Joku on joskus auttanut minua löytämään itsessäni fetissejä ja mieltymyksiä, joita en itse ole osannut ajatella. Kinkyyksien dumaaminen suoraan taas harvoin johtaa mihinkään hyvään. Minusta ihan hyvä yleispätevä neuvo on, että toisen kinkyyttä ei pidä lähteä arvostelemaan tai arvuuttelemaan, ellei erikseen kysytä. Kuinka paljon sanat "et ole, et voi, et pysty" määrittelevätkään elämäämme sen sijaan että niiden tilalla olisi "minä olen, minä voin, ja minä pystyn".
Kinkyt kink sheimaamassa toisiaan. Mielikuva naurattaisi ellei se olisi niin totta.
En tietenkään ole ainoa scenen kink sheimattu lumihiutaleen lailla, vaan ilmiö näkyy laajemminkin.
Subi ei ole subi jos alistuu vain makuuhuoneessa. Masterit tuntuvat kilvan vähättelevän muiden masterien masteriutta. Ja annapa olla kun olet täysin väärännäköinen rooliisi.
Söpö pinkkiin ja hello kittyyn pukeutuva ei voi olla uskottava domme, ja mastereilla ne tarkat dresscodet vasta onkin. Miten olisi masteri pantteriasussa, crossdressaamassa tai pinkissä kumissa?
Entä sitten ne joilla on vähän erikoisempia fetissejä? Joidenkin elo scenessä on jatkuvaa todistelua ja fetissiensä puolustelua. Sitä sen ei pitäisi olla.
Miksi kinkyt lyttäävät toistensa kinkyidentiteetin? Tiedän että kuvitelmat "ollaan kaikki yhtä perhettä" ovat vain utopiaa, mutta bitch please. Olemme erilaisia kinkyjä, silti olemme kaikki kinkyjä yhtälailla.
Oletko sinä kinky kink sheimaaja?
Älä oleta kenenkään kinkkejä, suuntausta tai fetissejä, vaan kysy jos asia kiinnostaa. Äläkä loukkaannu jos vastauksena on ettei asia kuulu sinulle. Koska asia ei tosiaankaan kuulu sinulle.
Älä vähättele kenenkään kinkyyttä. Vähättely ruokkii negatiivisuutta.
Mielipidettäsi kenenkään kinkyydestä tuskin kaivataan. Mielipide on kuin persereikä, joskus on parempi pitää se piilossa.
Mielipiteesi (tai persereikäsi) ei ole useinkaan niin kiinnostava kun itse luulet.
Oletko sinä joutunut kinkyn kink sheimaamaksi?
Älä todistele. Et ole selitystä velkaa yhtään kellekään. Jos alat todistelemaan itseäsi, annat kink sheimaajalle vallan päättää onko todistelusi tarpeeksi hyvä kelvatakseen. Oikeasti sinulla on valta lopettaa keskustelu vaikka siihen paikkaan.
Ei ole mitään kinky neuvostoa jolle sinun pitäisi todistaa olevasi riittävän kinky tai oikeuttasi harrastaa tiettyjä fetissejä.
Ole rohkeasti se mitä olet. Sinun ei tarvitse harrastaa jotain mainstream fetissiä kuuluaksesi joukkoon tai saadaksesi muiden hyväksynnän. Kinkyys ei ole 50 shades of grey, vaan se on 50 shades of rainbow.
Uskalla näyttää siltä miltä haluat. Et ole kinkyroolisi mannekiini, vaan sinä olet sinä. Yksilö.
Sinä määrittelet itsesi. Sinä olet se miksi itsesi määrittelet. Ei ole "yhtä suurta perhettä", mutta on paljon pieniä perheitä, joissa sinä kuulut joukkoon ja sinua arvostetaan. Älä yritä hankkia kaikkien hyväksyntää, sitä et tule saamaan. Pohjimmiltaan tärkeintä on että hyväksyt itse itsesi. Hyväksymällä itse itsesi ja olemalla selittelemättä itseäsi, otat vallan kink sheimaajalta takaisin itsellesi. Kink sheimaajan ainoa ase sinua vastaan on sinun oma epävarmuutesi itseäsi kohtaan.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=23770;type=avatar) Keeping it real since 2011, Mary
Ps. Kirjoittaja ei ota vastuuta kirjoitusvirheistä, tai lukijain epäilyttävistä tunnereaktioista
Pps. Ei lähetä panee.
-
Tuntemattomat voi määritellä ja kuvitella mitä haluaa, ei merkitse yhtään mitään. Eri asia jos joku josta välittää yrittää virheellisesti määritellä, sit pitää vaan oikaista.
-
Osittain joo. Normaalissa vanilija elämässä ei kiinnosta tippaakaan mitä ihmiset ajattelee mutta kinky elämässä sitä on paljo paljo epävarmempi 🤔
-
Kinkyys ei ole 50 shades of grey, vaan se on 50 shades of rainbow.
Ihanasti sanottu!
Muutenkin aivan mahtava kirjoitus. Itsehän olen alkuvaiheessa kohdannut sitä, että minun sanottiin olevan "aito" (en viittaa nyt puolisooni tai tähän foorumiin). Jonkinlainen myyttinen true submissive ja siitä muodostui aivan valtavat paineet. Että hyväksytäänkö minua jos selviää, että olenkin ihan vaan tylsä tavis joka joskus huutaa naama punaisena Masterille kun vituttaa :D Jatkuva pelko siitä, että "huomaako nyt joku ulkopuolinen miten huono oikeasti olen" ei kyllä ole mikään paras tapa rakentaa omaa identiteettiä. Ulkopuolisten ihmisten mielipiteet ovat aika merkitsettömiä.
-
Todella hyvä teksti ja pointteja.
Mut meinaako tää nyt etten Oo truu jotain ku tykkään välillä ottaa subin mun pikatchu pyjamassa?
-
Annatko sinä muiden määritellä itsesi?
Ole rohkeasti se mitä olet. Sinun ei tarvitse harrastaa jotain mainstream fetissiä kuuluaksesi joukkoon tai saadaksesi muiden hyväksynnän. Kinkyys ei ole 50 shades of grey, vaan se on 50 shades of rainbow.
Uskalla näyttää siltä miltä haluat. Et ole kinkyroolisi mannekiini, vaan sinä olet sinä. Yksilö.
Asiaa Mary, täys komppaus. Olet juuri törmännyt samaan mihinkä itsekin.
Olen päätynyt ottamaan koko ilmiön tältä kantilta: joillakin on vian tarve yrittää survoa toista tiettyyn lokeroon. Hänen lokerikon järjestys ja etikoinkin käytäntö on joku eksoottinen ja sen ohjekirjaa tulkataan valikoiden, lääkkeiden kera. What eva, peace hänelle ja onnea matkaan. En anna sellaisen enää vaikuttaa itseeni samoin kuin itsekin totesit: "en yleensä ole pätkääkään kiinnostunut siitä mitä muut minusta ajattelevat"
Toki pakko myöntää ensin: omalla kohdalla joskus aikoja sitten eräs switch totesi olevani niin huono s, että kannattaa siirtyä D'n hommiin. Paras ohje ikinä. Ei tullut kink shaminkinä vaan ystävän ehdotuksena.
Kuten itse olet selvästi tehnyt tässä kirjoituksessa: jäitä hattuun, analysoi kommentin asiankuuluvaisuus ja selvitä miksi se sinuun vaikuttaa niin. Tarvittaessa toimi sen pohjalta. Itselläni saadessani tunnetulvan toisen lausahduksesta taustalla yleensä piilee jokin epäselvyys, tietämättömyys tai ikävä kokemus. Reaktio ei tee minusta epäaitoa, huonommaksi ihmiseksi, vääräksi tai kelpaamattomaksi. Vähän itse kaivelua ja totuus pulpahtaa viimeistään kavereiden kesken esiin.
Itse kommentin antajalle itselleen paras Zen hymy poskeen ja pudistaa päätäsi.
Mitä tulee itse ilmiöön kink shaming: erittäin valitettava. Ei ennen kukaan kahvilassa tuollain ilmaissut. Saati kadulla. Se on sitä nyky some-anonyymiteetti-möläytys/toisen-reaktion-haku/minä-tiedän-parhaiten nykypäivää. Me yhteiskuntana tarvitsemme jonkin sortin #metoo muutokseen liikkeen tätä ilmiötä vasten. Sieltä se vaikutus tulisi meidän suljettuun yhteisöönkin.
-
Hyviä pointteja. Vikaa on vaikea nähdä itsessä...jos esim toistellaan jatkuvasti kuinka minua ei ymmärretä, en saa olla kuka olen..toisaalta pitää vaikka suoraan tai epäsuorasti dissata switch-miehiä, vastata jokaisen switch perään ”ei” (en btw samaista itseäni switch).
Kukaan ei ymmärrä minua, vaikka jokaisen kai pitäisi..mutta kuinka ymmärtäväinen olen itse?
-
Juu ja ei.
Itse näen itseni sellaisen kuin kuvittelen olevani.
Toiset määrittelevät minut sen mukaan mitä minusta näkevät.
Minä olen kuitenkin minä, enkä muuta itseäni ympäristöön sopivaksi.
Tämä suhtautuminen aiheuttaa tietysti sen, että toiset tykkää osan pitäessä minua täysin sietämättömänä. Ja hyvä niin.
-
Todella, todella, todella hyvin ja osuvasti kirjoitettu! Niin monella tapaa ytimessä ja jos yksikään lukee tämän siten, että kokee edes hieman enemmän olevansa riittävä juuri niin kuin on niin postaus on osunut maaliinsa! Paskat negan kautta elämää peilaavista dissailijoista, heillä se ois peiliin katselun paikka, ei meillä muilla (paitsi kun kuitenkin sorrumme tähän toisinaan itsekin, jolloin on tehtävä tietty itsekin sitä soul searhingiä)!
Ymmärrystä löytyy kun kysyy, oikeita kysymyksiä, mikään vastaus tai "label" ei ole niin yksiselitteinen tai tyhjentävä etteikö tilaa jäisi lisäkysymyksille. Välttämätöntä ymmärrystä kasvattaakseen myös on, kysyä kuunnellakseen toista, ei päästäkseen itse ääneen.
-
Hyvä kirjoitus. Täälläkin tekisi usein mieli oikoa yleistyksiä ja oletuksia, jotta eivät nuoremmat ja aloittelevat kompastuisi samaan ongelmaan. Todistelu on asia mihin tulee itselläkin helposti sorruttua ja siitä pitäisi opetella pois.
-
Homma pätee muuhunkin. Ei kannata alkaa olettamaan toisesta mitään, jos ei ole ensin ottanut asiasta selvää. Vaikkapa toisen asennoitumisesta tiettyyn fetissiin tms. Siinäkin tulee määritelleeksi toista osapuolta kunnolla tietämättä. Ja sitten ollaankin menossa perse edellä puuhun.
Fakta tosin on se, että jokainen olettaa asioista toisista. On yhdessä sovittuja ulkoisia merkkejä (kuten esim. sormus vasemmassa nimettömässä), joka aiheuttaa olettamuksen. Ja sen avulla määritellään.
Jos kuitenkin määritellään toista vaikkapa foorumikirjoittelun kautta, seistään määrittelyissä lähes tyhjän päällä.
-
Subin näkökulmasta saa törmätä usein tiettyihin ajatusmalleihin, joko suoraan tai rivien välistä luettuna. Itselleni ei ole kukaan sanonut mitään suoraan, mutta välillä on tätä baaria lukiessa tullut olo, että subin pitäisi alistua 24/7, pukeutua seksikkäästi, tyydyttää aina Masterin tarpeet, eikä subin haluilla ja mielipiteillä ole taas mitään väliä.
Jossain välissä tuo ahdisti, mutta nykyään olen ylpeästi oma itseni.
-
En. Kyllä minullekin on kerrottu etten osaa tai uskalla ja mitäköhän vielä. Ihan nyt vaikka siihen ikiomaan dunkkariin liittyen, aivan kuin epäilijän mielestä kyseessä olisi muuta kuin yritteliäisyyttä vaativampi taitolaji. Mutta tämä ja muut kritisoinnit sekä vähättelyt eivät suinkaan ole tulleet tuntemattomilta, vaan ihan tutuilta ihmisiltä. Tuntemattomien mielipiteillä on vähäisempi painoarvo näihin tuttujen letkautuksiin verrattuna. Silti se on ihan sama, mihin joku muu minut mielessään asettaa. Pitäköön huolta omista asioistaan ja osaamisistaan, sillä vahvan ihmisen ei tarvitse lytistää muita pieneen tilaan ollakseen itse suurempi.
-
Hieno kirjoitus ja paljon asiaa :)
Tuntemattomat on määritelleet itseni vaikka miksi mutta se heille suotakoon vaikka tietenkin oikaisen täysin puupäiset väittämät :). Kunhan ite tiedän mikä olen ja mitä haluan niin oon tyytyväinen.Pitkästä aikaa oon tilanteessa missä en tiedä mitä tekisin niin empä sitten tee mitään ja kattelen mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään mutta sen sitä saa kun ei tee mitä odotetaan vaan tekee mitä pitää >:D.
-
Joo. On sheimattu. Mut lähtisin ehkä kattoon asiaa siltä linjalta, että siinä on vaan joku onneton poikarukka puolustusdefenssit päällä torjutuksi tullessaan. Sellainen, joka haluaisi alistua muttei ehkä tiedä miten ja kenelle. Ja toki mielessäni kyseenalaistan monenkin alistumisen tarvetta/halua, kun ne viestit mitä esim. alastonsuomessa saa on tyylin "olis ihana alistua sulle" "saisit niin panna mua tolla" jne. Loppujen lopuksi molemman tyylisten viestien lähettäjät haluaa vaan kumikikkeliä hanuriin. Se nyt vielä mun kirjoissa mitään alistumista ole, se on vain terve seksuaalinen halu. Eikä siinä, ihan mielellään panen, jos ihminen itsessään on miellyttävä. Olen itse alistuessani jopa fistannut masteria, kun näin on käsketty. Mutta pegging ny on ihan mahdollista vaniljanakin. Joten oletus siitä, että nainen leikkimässä miehen hanurillla olis dominointia ei ole kinkytouhuja ellei siellä sitten ole sitä vähän syvempää syytä takana.
Mutta olen kyllä varma siitä kuka ja mikä olen, mistä tykkään, mistä voisin tykätä ja mikä on oikeesti hyikakkaasaatana niin saa kyseenalaistaa. Terve kyseenalaistaminen on ihan tervettäkin, silloin joutuu itsekin miettimään motiiveja tekojensa takana. En silti itse koskaan menisi kenellekään sanomaan, ettei hän ole oikealla tavalla jotain.
-
Tosi hyvä kirjoitus, nämä asiat ovat olleet itselläni vahvasti mielessä viime aikoina. Itsensä määrittely muiden kautta on paitsi haitallista, rajoittavaa ja ärsyttävää, myös mahdolllisesti ihan vaarallistakin pitkässä juoksussa. Itse olen perusluonteeltani todella "people pleaser" ja minulla on luontainen halu olla kiva ja kiltti ja tykätty, sellainen hyvä tyyppi. Tämä puoli itsessäni vahvistuu d/s-juttujen yhteydessä, ja kun aiemmin olen toisinaan peilannut omia mieltymyksiä, haluja ja tarpeita vahvastikin muiden kautta, on se saattanut joskus johtaa omien rajojen venyttämiseen vääristä syistä. Tämä tietysti pirstaloittaa omaa kinky-identiteettiä/seksuaalisuutta entisestään. Olen tietoisesti pyrkinyt lopettamaan muiden mielipiteiden liiallisen kuuntelun ja keskittymään siihen, miten pystyn itse rakentamaan ja tutkimaan omaa kinkyyttäni turvallisesti ja nautinnollisesti - suorittamatta, kilpailematta ja välittämättä yleisistä oletuksista, stereotypioista ja vaatimuksista. :)
-
Niinpä, tuo pukeutuminen. Onko pakko olla mustissa pitsiwaatteissa panta kaulassa, että olisi uskottava sub.. Miksei vaan pastelliväreissä ja konservatiivisesti kynähame päällä? Pitääkö dommen käyttää korsettia, korkkareita ja näyttää ilkeätä / välinpitämättömältä? Miksei vain voisi hymyillä kivoissa (pastelli)vaatteissa tennarit jalassa? Jos mies haluaa alistuaa naiselle, miksi naisen pitää olla stereotypinen? Tärkeintä kai on, että pääsee alistumaan ja palvelemaan? Tässä tuntuu, että taas miehet määrittävät sen millaisen (D-)naisen on oltava... Syytän kinkypornontuottajia ja muita wanhoja mielikuvia dommenaisista ^-^ Jos sen dommevaimon haluaa, niin pukeutumisella ei pitäisi olla merkitystä.
Mulla kun ei muutenkaan kinkylähipiiriä ole, niin en oikein ole kuullut millainen minun pitäisi olla, mutta välillä, kinkyilyn alussa keräen kokemusta niin subina kuin deenä ( :)) ) niin muistan sen itselleen asettaman paineen, että miltä minun pitäisi näyttää ja olla...No, kinkykaveruus on muusta kiinni kuin ulkoisista seikoista O0
-
Hyvä kirjoitus.
Itselläni on sellainen näkökulma tähän, että toisille kykenen alistumaan ja toisille en. Jotkut taas saa minussa esiin dominoivan puolen. En silti lähtisi vähättelemään kenenkään suuntausta. En anna myöskään muiden määritellä itseäni, tai sitten en vaan rekisteröi jos joku yrittänyt.
Oonko edes itse itseäni määritellyt mitenkään ;D en edes kaipaa ympärilleni tiukkoja raameja, tulis ahdasta.
Mut niitä palapelin paloja on löytynyt ja näin olen tyytyväinen.
Toisille riittävä, toisille en. Kaikkien kanssa ei tarvii olla mitenkään ja muiden kanssa vaan ollaan ja kassotaan mitä tapahtuu.
-
En anna. Olisi helpompaa, kun taipuisi normeihin ja kuuluisi valtavirtaan. Oon mie koittanu oppia siitä seksistä tykkäämään ja sitä haluamaan, koska niin vaan on. Ja oon koittanu, että ageplay ja abdl on seksuaalinen kinkyasia.
Mutta ei se vaan toimi omalla kohdalla. Enkä kasva isommaksi pikkuiseksi vaan pysyn vaipoissa. ::) ;D Oon ahistellu ja kärsiny identiteettikriisejä, mutta täällä sivustolla on saanu minut tuntemaan itteni paremmin ja tiedän nyt mikä oon ja miten oon. Enkä enää kiristele sitä, että millanen minun pitäis olla. Että jos sillai ajattelee, niin muiden määrittely-yritys varmisti vaan itelleni, että minkälainen olen.
-
Hyvä kirjoitus. Onneksi en itse ole kohdannut ketään dissamassa mua vaan enemmänkin huomannut, miten yhtä isoa kivaa perhettä nää pervot onkaan. Mutta ehkä sekin kuvitelma jossain vaiheessa rapistuu.. jää nähtäväksi.
En anna myöskään muiden määritellä itseäni, tai sitten en vaan rekisteröi jos joku yrittänyt.
Oonko edes itse itseäni määritellyt mitenkään ;D en edes kaipaa ympärilleni tiukkoja raameja, tulis ahdasta.
Mut niitä palapelin paloja on löytynyt ja näin olen tyytyväinen.
Toisille riittävä, toisille en. Kaikkien kanssa ei tarvii olla mitenkään ja muiden kanssa vaan ollaan ja kassotaan mitä tapahtuu.
Täysin samaa mieltä edellisen kanssa. Ehkä en ole vain huomannut dissausta tai sitten olen murissut liikaa, että sitä olisi uskallettu päin naamaa sanoa.
Toisaalta tuntuu, että pennusta asti on saanut tapella ollakseen sellainen kuin on. Nyt on jo sinut sen asian kanssa mitä haluaa ja mitä on, ettei ole enää vaivannut hetkeen päätään sellaisella. Ne kelle ei kelpaa, niin olkoot ilman. Tuskinpa sitä itsekään sellaista seuraa kaipaa, joka ei osaa arvostaa meitä kaikkia ihania lumihiutaleita. <3
-
Hyvä aihe. Kiitos siitä.
Ympärillämme on sen verran dataa, että jo sen muuttaminen itselle merkittäväksi informaatioksi vaatii jotakin määrittelyä. Tämä auttaa meitä suhtautumaan asioihin jollain lailla. Toisinaan tiedostamatta. Luultavasti kokemus- ja arvomaailmamme vaikuttavat siihen, millaiseksi me jonkun kohteen koemme, siis määrittelemme. Onko siis ihme, että kaksi eri henkilöä määrittelevät kolmatta aivan erilaiseksi?
Eikä siinä mitään, monella meistä on asioista mielipiteemme, joskus jopa toisten kysymättä. Mielestäni ongelmalliseksi tilanne muuttuu vasta, kun kohteelle vyörytetään todistustaakka. Käsitykseni mukaan kukaan ei ole omasta kinkyydestään tilivelvollinen kellekään. Ei ainakaan tuntemattomille. Kaikki skenaariot kinkyyden totuusinkvisiitioista kuuluvat ainakin itselläni puhtaasti painajaisiin.
Itse olen opiskellut sellaisessa ympäristössä, jossa on toisteltu mantraa siitä, että ihminen viestii toiselle pukeutumisellaan. Jossain määrin estetiikko olen itsekin. Tämä on luonnollisesti johtanut kysymyksiin siitä, miltä Domin kuuluu näyttää sekä pohdintoihin omasta identiteetistä. Kinkykuvasto vilisee tiettyjä kliseitä, mutta kuvittelen pärjänneeni siinä itselleni uskollisena. Tämä oli se helpoin osio.
Vaikeimmiksi muuttuvat sosiaaliset tilanteet, naamatusten toisten kinkyen seurassa. Siinä, missä bilepiiskaukset sekä bondage uivat valtavirtaa, alistamisesta kiksejä saava on vain... ööh, sosiaalisesti tökerösti käyttäytyvä urpo. Ja onhan se jollain tavalla ymmärrettävääkin, mutta toisaalta fetissejä epäreilusti arvottavaa. Lopulta roikut muiden mukana, omat fetissit lukittuna kodin seinien sisälle. Jopa subisi seurassa. Jossain vaiheessa päässä kuuluukin Koskenniemi:
"Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
[...]
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot..."
Tähän hartaaseen tunnelmaan on hyvä lopettaa. ;D
-
En anna. Eniten ristiriitaa tai "sheimaamista" on tullut joissakin harvoissa tapauksissa vastaan sen suhteen että subiaivoissani olen nöyrä, hiljainen ja alistuva mutta arkinen siviiliminäni ja peruspersoonani on kiltin miellyttäjän lisäksi varsin verbaalinen höpöttäjä ja sanavalmis, puolensa pitävä, itsevarma, kinkytermein ajoittain jopa brättikin (siviiliminäni mm. flirttaa brättäämällä)...Sen sijaan että D olettaa että olen subiluonne persoonanakin (stereotyyppisesti ujo, hiljainen, kynnysmatto). Kun D törmää siihen seikkaan että subiaivoissani alistun mutta siviiliminäni voi kyllä saada halutessaan jauhot D suuhun (jos D käyttäytyy epäoikeudenmukaisesti/vastuuttomasti/ei omaa tarpeeksi sosiaalisia- tai tunnetaitoja keskustellakseen, kovin herkästi ja mielelläni en ohjia ota vaan sitten vasta kun on pakko!) ellei myös D:n siviiliminä ole minua vahvempi/sanavalmiimpi, alkaakin D tutista. Siviilissään hissukka ja epävarma D kokee että verbaalisen siviiliminäni kanssa ollessaan ei saa valtaa ellen ole vieläkin hissukampi ja epävarmempi kuin D. Olen sitä tyyppiä ihmisenä joka vie jos toinen ei vie - pakkohan jonkun on viedä esim. keskustelua eteenpäin ja jos toinen ei sitä tee, rooli jää minulle - ja sittenhän en olekkaan subi. :)) >:D O:-)
Mutta kun...toisen (oikeudenmukaisesti ja asiallisesti!) ohjat ottaessa (mitä todellakin haluan, pitihän toisen se D olla enkä halua valtaa vaan luovuttaa sitä!) ja subiaivoissani alistun hyvinkin kiltisti ja vastaan väittämättä sillä siitä todella nautin - niinhän haluan asioiden olevankin! Antaa itseni, kehoni ja mieleni toiselle, makkarin ulkopuolellakin. D:n toimiessa väärin en kuitenkaan voi olla antamatta palautetta tai tarpeen tullessa todella puolustaakin itseäni. Kynnysmatto en ole vaikka kovin viimeiseen asti miellyttäjä, subi, palvelija...olenkin ja ns. "vallankaappausta" välttelenkin.
Niin kuin jo aiemmin ketjussa mainittiin, ihan jokaiselle ei pysty alistumaan/ihan jokaista ei pysty alistamaan, ja, tuohon lisäten, näköjään etenkään jos se s on D:tä vahvempi siviiliminänä ja D ei sitä kestä. Tai toisin päin. Ja sitten taas toisaalta...kun ei ole vain sessio- tai makkarisubi/D niin onhan se ihan ymmärrettävää että sitä samaa D tai s piirrettä sitten kaipaa/etsii toisen siviiliminässäkin kun nekin ovat keskenään tekemisissä. Jos siviili s peittoaa D:n, onko s silti s vai onko se sittenkin brätti tai D subin valepuvussa "sessioissa"? O:-) >:D ;D ;) Entäpäs onko ujo ja hissukka D oikeasti subi D:n valepuvussa? ;) O0 ;D Onko truu s truu s vain jos se sietää ihan mitä vain töykeää/törkeää käytöstä D:ltä hiljaa hymyillen? O:-)