Kinkyily ja musiikkikulttuuri

[Kolumnisti]

Kinkyily ja musiikkikulttuuri

Ylen taannoin esittämä seksiä, tuskaa ja rokkia dokumentti kertoi musiikkikulttuurin ja sadomasokistisen estetiikan yhteyksistä.
Ainakin itselleni, myöhäisheränneenä kinkynä, on mielenkiintoista ajatella, että kinkyt vaikutteet ovat hiipineet tajuntaani paljolti musiikin ja musiikkikulttuurin kautta.
W.A.S.P Love Machine video ei ole nykyisellä mittapuulla kovinkaan hurjaa materiaalia, mutta 80-luvulla se oli jotain ennennäkemätöntä ja jätti varmastikin jälkensä varhaisteinin mieleen. Sidottuja naisia, akvaarioon teljettyjä vähäpukeisia naisia. Ja tietysti kappaleen nimi: rakkauskone. "Minä olen mies, minä olen nauttija, kauniit naiset ovat minun nautinnokseni, teen heille mitä haluan."

Psykologiaa paremmin tuntevat voivat antaa näkemyksensä puolesta tai vastaan, omasta subjektiivisesta näkökulmastani tyydyn vain toteamaan, että suurehko osa musiikista on jollain tavalla seksuaalisesti virittynyttä, monesti myös bdsm-virittinyttä, vaikkei S/M estetiikkaa suoraan viljeltäisikään bändin imagossa. Pidän musiikista joka herättää vahvoja, monesti eläimellisiäkin tunteita. Musiikki antaa voimaa ja inspiraatiota mennä arkisen minän yli, voimaa tehdä jotain kiellettyä. Itselleni rajojen ylitys, omien salattujen puolien ja halujen tutkiminen on tärkeä osa kinkyilyä. Musiikin kuuntelu on hienojakoinen tapa toteuttaa pervoa identiteettiä. Oikeassa maailmassa olen hyväkäytöksinen ja oikeamielinen. Musiikkia kuunnellessa voit siirtyä toiseen maailmaan. Ajella kokaiinipäissäsi rantabulevardia, hyväksikäyttää kyytiin hypänneitä misuja, näin kesynä esimerkkinä.

On siten luontaista, että koen musiikin tärkeänä osana kinkyilyn harjoittamista, bileet ilman hyvää musiikkia ovat kuin ruoka ilman suolaa ja muita mausteita. Kun mietin omin mieltymysteni mukaisia täydellisiä kinkybileitä, musiikki ja paikan estetiikka ovat prioriteettilistalla varsin korkealla. Hei! Unelmat on tehty toteutettaviksi! Vain aika erottaa minut maailman khuuleimmalla tavalla sisustetusta goottikartanosta. Talon eri osat on sisustettu synkkyyden, seksikkyyden, kielletyn, kauniin ja varallisen eri vivahteita sekoittaen. Kuumimmat ja khuuleimmat tyypit kokoontuvat joka viikonloppu bilettämään ja pervoilemaan nauttivat ennennäkemättömiä drinkkejä ja parasta ruokaa, kun seksuaaliset himot ja pervot ajatukset huippuunsa nostava musiikki pauhaa aina taustalla.



Underworld

[DareDoll]

Musiikki kyllä luo ja tiivistää tunnelmaa, aistit jotenkin korostuu kun on hyvät musat taustalla bileissä ja sessioidessa   

[emi~]

Musiikkikulttuurista puhuttaessa, ei raskaamman musiikin ohella sovi unohtaa Madonnaa ja hänen vaikutustaan.

Madonnasta voi musiikillisesti olla montaakin eri mieltä, riippuen vuosikymmenistä ja biiseistä, mutta kyllä hän on ollut osaltaan tunkemassa SM- estetiikkaa useiden vaniljaisten naisten ja miesten tajuntaan. Esimerkiksi Confessions- tourin aloitusbiisi Future love / I feel love, jossa Madonna ratsupiiskoineen ojentaa hevosen liikkeitä myötäilevä miestanssijoita nahka-harnesseissaan ja kuolaimissaan on ihan    Vanhasta 80 ja 90-luvun alun Madonnasta puhumattakaan.. Vaan mitäpä minä nyt niistä muistasin, kun olin sillon kuitenkin ihan pikkutyttö vielä 

[Ms. M]

Erotica-levy nyt oli täynnä bdsm-viittauksia.

[poisongrrrll]

Eikö koko nykyinen metallimusiikin tummanpuhuva nahka- ja niittiestetiikka pohjaudu Judas Priestistä alkaneeseen leather gay -crossoveriin? Voidaanko jopa sanoa, että kokonainen musiikkigenre pohjautuu tiettyyn fetissiin?

[Kettu vinossa]

Eikö koko nykyinen metallimusiikin tummanpuhuva nahka- ja niittiestetiikka pohjaudu Judas Priestistä alkaneeseen leather gay -crossoveriin? Voidaanko jopa sanoa, että kokonainen musiikkigenre pohjautuu tiettyyn fetissiin?

Muistelisin että sekä hevi- että punk-kulttuuri alkoi pukeutumaan julkisilla paikoilla seksikauppojen rytkyihin, koska haluttiin shokeerata.

Mutta moni varmaan on eri mieltä, että musiikkigenre perustuisi fetissiin. Kai se musiikki oli ensin, ja sitten vasta pohdittiin, mitä puetaan keikalle. Musiikkiyhteisöissä ollaan usein oltu sitä mieltä, että hevari, rokkari, punkkari tai gootti voi olla vaikka pukeutuisi perunasäkkiin, sillä pohjimmiltaan se on musiikkimaku joka ratkaisee. Jos pelkkä vaatetus ratkaisisi, niin menisi uskottavuus. Liikaa on kaiken maailman teinejä ja muodin seuraajia, jotka pukeutuvat alakulttuuriin, mutta kuuntelevat listapoppia.

[Underworld]

Rob Halford varmaankin yksi tärkeä vaikuttaja, mutta en menisi sanomaan, että metalliskene olisi todella vahvasti kallellaan leather gay suuntaan. Metalliskene varsin monimuotoinen, mustaa nahkaa ja niittejä käytetään myös varsin erilaisilla moodeilla

[poisongrrrll]

Ei kai sitä haluais joku iso karski hailaava  NSBM-fani nahkahousuissaan myöntää suoraa intertekstuaalista lainaa macho biker nahkahomojen esteettisestä kuvastosta. 

Rob Halford varmaankin yksi tärkeä vaikuttaja, mutta en menisi sanomaan, että metalliskene olisi todella vahvasti kallellaan leather gay suuntaan. Metalliskene varsin monimuotoinen, mustaa nahkaa ja niittejä käytetään myös varsin erilaisilla moodeilla

[Awkward]

Kyllä W.O.W. oli aikoinaan uranuurtaja.

https://www.youtube.com/watch?v=Q2eynNh5xHM

Jotenkin tuo partavaahdosta ja pyykkipojista tehty toppi pukee häntä