Oletko suvaitseva vai suvaitsematon?

[pietu]

mä oon ainakin niin tiukkapipo, et jos se olis vielä tiukempi, niin varmaankin pääni kutistuisi...

[SirMichael]

Minä koen, että suvaitsevaisuus liittyy henkilön itsetuntoon, käytöstapoihin ja kykyyn sietää sitä, että joku on eri mieltä. Kaipaan joskus nyky-yhteiskuntaan sellaista "sydämen sivistystä". Sitä, ettei tarvitse tehdä numeroa omista ajattelutavoistaan ja vaatia muilta hyväksyntää kaikelle.

Komppaan Norjaa : All you need is 

Entäs jos ajatukset poikkeavat niistä yhteisöistä missä vaikuttaa tai on pakosti tai muutoin mukana? Mistä silloin heruttaa "rakkautta"?


Yritän nivoa tähän aiheeseen sellaisen ajatuksen, että ovatko kinkyt avoimempia, rohkeampia ja suvaitsevaisempia kuin jotkut muut, kuten seksuaalisesti "vanilijat"..?

Minusta on tullut ainakin jotenkin arempi tjsp.

Joskus aikoinaan ainakin ajattelin että kinkyt on avoimempia,
ja iso syy miksi täällä viihdyn, mutta ihmisiä omanlaisia
sekä hyvinkin samanlaisia kuitenkin ollaan suuntauksesta
riippumatta.

"Love is in the air..."

[-katy-]

mutta ihmisiä omanlaisia
sekä hyvinkin samanlaisia kuitenkin ollaan suuntauksesta
riippumatta.

Lihavoin tuon..joskus vain tulee tunne, että pitäisi olla esim. tietynlainen ja että joidenkin asioiden tulis noudattaa esimerkiksi tiettyä kinkykaavaa^tm.
 Puhutaan vaikkapa alistuvasta ja rajojen rikkomisesta,narttuudesta("narttu on narttu, vaikka voissa paistaisi") ja kuitenkaan ei välttämättä jokaisen "nartun" unelma ole päästä mm. gangbangiin tai katsomaan kun kumppani panee muita jne.

[Lilith]

Mulle itselleni "suvaitsevaisuus" on terminä huono, koska siihen on aina sisäänkirjoitettuna tietynlainen valta-asetelma; on ne jotka ovat ylempänä, ja sieltä armollisesti 'suvaitsevat' joidenkin toisten elämistä. Esimerkiksi mua ei lesbona tartte suvaita ollenkaan, voi vaan myöntää että mulle kuuluvat samat oikeudet kuin heteroillekin.

Koska itselläni on aina tapana pohtia asioita pitemmän kaavan kautta ja rakentaa toimilleni ja ajatuksilleni eettisesti kestävä pohja, olen muokannut omaksi kultaiseksi säännökseni seuraavan: mulle on ok kaikki sellainen toiminta, jossa on mukana täysi-ikäisiä, toimintakykyisiä yksilöitä jotka toimivat vapaasta tahdostaan, eikä heidän toiminnastaan aiheudu muille haittaa eikä muiden oikeuksien polkemista. Ja toki kääntäen - aina kun tilanne ei ole tämä, mä vastustan, ja teen parhaani että moinen epätasa-arvoisuus loppuisi.

Tämä pätee aikalailla kaikkeen yhteiskunnassa; niin ihmisten fetisseihin, sessiointiin ja mieltymyksiin, kuin suhteeseeni homofobiaan, seksismiin, rasismiin, spesismiin jne.

[Lilith]

Aikanaan olin tosi surullinen siitä miten paljon törmäsin erilaisiin fobioihin ja suvaitsemattomuuteen tällä ja muilla kinkyfoorumeilla. Olen nähnyt homofobiaa, transfobiaa, seksismiä, rasismia jne. Itselleni kun marginaalissa olemisesta seuraa suoraan muidenkin marginaalien oikeuksien puolustaminen. Kärjistettynä: en tajua sadevaate-fetissiä yhtään, mutta silti olen ollut messissä järjestämässä bileitä tällä teemalla koska kaikilla on oikeus tulla nähdyksi.

Sitten tajusin, etten koe yhteenkuuluvuutta näillä foorumeilla kuin pienen vähemmistön kanssa, ja tämä vähemmistö on se syy miksi täällä viihdyn.

[-katy-]

Sitten tajusin, etten koe yhteenkuuluvuutta näillä foorumeilla kuin pienen vähemmistön kanssa, ja tämä vähemmistö on se syy miksi täällä viihdyn.

Itse olen tajunnut vuosikymmenien myötä, että olen jollainlailla ulkopuolinen joka paikassa ja yhteisössä, missä olenkin,enkä kuitenkaan ole esim. autistinen. Kovasti on aina yrittänyt tai ainakin puolimatkaan vastaan, mutta tulos on aina sama. Lienen liian mielenkiinnoton ja tavallinen tai sitten niin poikkeava, ettei sitä aaltopituutta vaan löydy, heh-
Pikkuhiljaa yrittää hyväksyä asian, mutta ei se erakkuus ole ollut mulle koskaan mikään määränpää 

[Amynsomnia]

Kahta täysin samanlaista ihmistä ei ole eikä koskaan tule. On köyhyyttä olla suvaitsematon ja heristellä sormella. Toki,minullakin on ennakkokäsityksiä joistakin tietyistä ihmisryhmistä ja tyypeistä mutta siltikin pyrln asialliseen tai etäisen asialliseen  käytökseen. Toisten ihmisten erilaisuus ei ole minulta pois.

[Amynsomnia]

Eli kysymykseen vastaten: olen suvaitsevainen.

[Miltsu]

Suvaitsen tiettyyn pisteeseen asti lähes mitä vain, kunnes se leikkaa omaa kosketuspintaa. Jos tiedän, että siitä on mulle haittaa, tai koen sen epämiellyttäväksi, ei mun tartte kattella sitä omalla sohvalla. Suurimpaan osaan asioita suhtaudun evvk, joihinkin varauksella, osasta en tiedä mitä pitäisi ajatella, mutta hyväksyn niiden olemassa olon.

Suvaitsen asioita joita meidän kulttuurimme ei puolla, esim eutanasian ja kuolemantuomion; meidän kulttuuriin kuuluvaa ryyppämistä en voi sietää, mutta mun puolestani alkoholistit ryypätköön keskenään; ja pakkosuvaitsen maan taloudenpitoa kun ei päättäjiä kerta saa viedä saunan taa    Kinkyilyssä on monia elementtejä joita en tee itse, mutta ei se ole multa pois jos muilla on kivaa.

Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä suvaitakseen ne. Ikävä kyllä on asioita joita on siitä huolimatta kestettävä ...

[K-nix]

Sitten tajusin, etten koe yhteenkuuluvuutta näillä foorumeilla kuin pienen vähemmistön kanssa, ja tämä vähemmistö on se syy miksi täällä viihdyn.

Itse olen tajunnut vuosikymmenien myötä, että olen jollainlailla ulkopuolinen joka paikassa ja yhteisössä, missä olenkin,enkä kuitenkaan ole esim. autistinen. Kovasti on aina yrittänyt tai ainakin puolimatkaan vastaan, mutta tulos on aina sama. Lienen liian mielenkiinnoton ja tavallinen tai sitten niin poikkeava, ettei sitä aaltopituutta vaan löydy, heh-
Pikkuhiljaa yrittää hyväksyä asian, mutta ei se erakkuus ole ollut mulle koskaan mikään määränpää 

Tähän on pakko vastata. Olen tässä tutkiskellut hieman itseäni spyko... psykop... pysok... - no, joku -logi, -nomi, -atri tai -paatti se oli - ja on käynyt ilmi että olen opetellut osin tietoisesti ja osin tiedostamattani melkein kaiken sosiaalisen kanssakäymisen. Olen vetäytyvä, lähes erakoituva luonne, koska se muiden käyttäytymisen jatkuva analysointi ja siihen eri reagointipolkujen miettiminen ja parhaan valitseminen syö aivan tolkuttomasti resursseja. Tuon opettelun ansiosta kykenen sitten kuitenkin vetäisemään melkein minkä tahansa roolin päälle tarpeen vaatiessa. Ja kaikki tämä tiedostamatta, vau. Olispa siitä joskus hyötyäkin. Se analyysitoiminta vaan väsyttää ja roolin pettäessä jollakin tavalla alta, tulee aivan helvetillinen masennuskausi, kunnes pää saa työstettyä tapahtuneen ja oppii siitä jotain. Vissiin. Joka tapauksessa, olen siis sosiaalisesti rajoittunut, mutta päänuppini osaa kompensoida sen omin nokkinensa joissain määrin niin että tavallinen vastaantulija ei välttämättä huomaa mitään outoa. Mä vaan hengailen mukana... Eräs kanssa-analysoitava totesi kerran ruokapöydässä että "perhana, sähän olet varsinainen soluttautuja" ja se tavallaan kirpaisi koska kai minä nyt johonkin haluaisin kuulua luonnostani. Mutta niillä korteilla pelataan mitä jaossa saatiin... Enkä minä tänne kinkyjen sekaan ole ajatellut soluttautua, haluan vaan nähdä mitä täällä on tekeillä. Kokemus Cityn KinkyBarista oli positiivinen, siellä ei ollut mitään ongelmia, ja täällä olen ollut huomaavinani että kaikki kelpaavat sellaisena kuin ovat. Autistien kanssa ei ole ongelmia, sattuneesta syystä olen heidän kanssaan tekemisissä keskivertoa useammin. Asperger-tyypit menevät myös melko hyvin. Oliskohan että nuo kaksi ihmisryhmää kinkyjen lisäksi eivät tunne tarvetta sijoittaa minua väkisellä mihinkään rooliin eivätkä odota minulta mitään sellaista joten voin olla heidän kanssaan aivan luontevasti polttamatta kapasiteettiani loputtomiin analyyseihin ja reagointipolkuihin. En minä tiedä, tulipa sekava sepustus. Vaikeinta se on kun sen huomasi vasta näinkin kypsällä iällä. Sitä alkaa miettiä että mikähän minä sitten pohjimmiltani olenkaan ja mihin kuulun. On vaimo, talo, tavarat, lapset ja koirat - vain siksikö että olen sujahtanut rooliin jossa niin kuuluu olla. Vai oleko luonnostani sellainen? Vaimo tuossa tuumasi että "jaahas, olenko minä sitten tuhlannut tässä aikaani tyypin kanssa joka ei edes itsekään tiedä kuka on?" ja se ei ollut oikein kivaa. Totta se kyllä oli.

[Chmlnidae]

Hmmm...olipas tuossa ylläolevassa paljon tutunoloista pohdintaa.
Itse olen aina kokenut että olen ihmisten seurassa "kylässä". En nyt lähde sen enempää asiaa tässä analysoimaan. Minä kyllä tiedän mitä, kuka ja minkälainen olen.

[LadyMask]

 

Tämä kysymys kattaa niin laajan alueen, että pakko vastata,
sekä, että.

Eli kaikki riippuu pitemmittä puheitta asian laadusta.

[vide]

Mä olin ainakin hiton suvaitseva, kun ekan kerran matkutin Karibialle 85.
Matkahan meni ihan 69.

[Guide-Master]

Pakko on olla suvaitsevaina, jos aikoo elää tiukkapipojen maailmassa, joos hyvin tiukkoja rajoja on, se vaatii nimittäin luovimista, jota voidaan pitää suvaisevuuden aatelina:)

[amanda]

Mä oon harvoin törmännyt asioihin joita en hyväksyisi, kaikkeen en toki itse ryhtyisi.
Mua ei haittaa maahanmuuttajat. Yhden lapsen isäni on homo joten nekin menee ja soisin heille täydet oikeudet. Kielipolitiikka rassaa.
Ainoita joita vieroksun enkä ymmärrä on vapaakirkkoihin ym lahkoihin kuuluvia enkä pidä perussuomalaista puoluetta kovinkaan korkeassa arvossa.