BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 12.08.2018, 11:21
-
Vähemmistönä kinkyskenessä
Niin. Ette te lukijat tyhmiä ole. Kolumnin kysymys on jokseenkin otsikosta pääteltävissä, eli ketkä ovat kinkyskenessä vähemmistönä.
Selasin pinnalla olevat 3 sivua kolumneja nopeasti läpi ja näin mm. seuraavia aiheita:
- perheelliset ja 24/7
- pedofilia
- ammattilaisuus kinkyssä ja seksissä
- dominointi palveluroolina
- polyamoriset, yksisarvisenmetsästäjät, yksisarviset
- seksimagia
- traumat
- erilaiset subit, erilaiset pikkuiset
- sukupuolisuus, feminiinisyys
- kehopositiivisuus ja kehokulttuuri foorumilla
- hengellisyys kinkyssä
- ”kielletyt” fetissit
- introverttius
- peniksen näkyminen bileissä
- ikääntyvät kinkyt
- TRUU
- elämäntapakinkyt, kinkyä harrastavat, kinkyä leikkivät jne.
- salaa kinkyilevät
Meitä on moneen junaan. Todella moneen. Kuka meistä oikeasti on enemmistössä kinkyskenessä? Minä en tiedä.
Monet meistä jakavat sen kokemuksen, että vaniljojen/tavisten/jästien/ihmisten joukossa ei aina tunnu kivalta. Ei voi olla oma itsensä tai pitää jättää jotain kertomatta. Ns. omassa porukassa on luontevampaa, kun saa ihan rauhassa puhua tai olla puhumatta kinkyelämästään ja voi vaikka juoda teetä lateksit päällä aivan huoleti. Se on rentoa elämää se.
Mutta olemmeko me kaikki yhtä lailla kotonamme kinkyskenessä? Kun kolumneja lueskelee, niin tuntuu, että moni kolumnisti pohtii ns. oman ryhmänsä tai oman kinkyyteen liittyvän identiteettinsä asemaa ja oikeutusta. ”Olenko minä oikeanlainen?” tai ”Onko minulla yhtä lailla paikka skenessä kuin muillakin?”. Tai se tuodaan esille muodossa ”Kyllä tämäkin tapa on aivan oikea.”.
Siinä missä olen tottunut näkemään esim. sukupuolivähemmistön tai jonkin uskonnollisen vähemmistön puolustamassa oikeuksiaan, niin kinkyskenen sisällä tuntuu, että ”kaikki” puolustavat oikeuksiaan ja asemaansa ja kokevat tekevänsä sen vähemmistönäkökulmasta käsin. Minun ei ainakaan ole helppo sanoa, keillä on se kultainen enemmistöasema kinkyskenessä.
Onko skenen ilmapiiri sellainen, että asemaa on puolustettava ja haettava sille oikeutusta tai näkyvyyttä? Mistä tämä on peräisin? Olemmeko niin tottuneita siihen, että olemme vääränlaisia, että sitten skenessäkin tuntuu vääränlaiselta. Vai polkevatko muut ryhmät joitain kinkyryhmiä alas?
Siinä missä esim. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tiedetään kokevan vähemmistöstressiä* tavallista arkista elämää eläessään, jäin pohtimaan sitä, että koetaanko kinkyskenen sisällä vähemmistöstressiä. Tässä on vähän kahdenlaista logiikkaa:
- Onko kinkyskenessä niin paljon erilaisia vähemmistöjä, että vähemmistöstressin kokemista ei vain kykene tapahtumaan?
TAI
- Onko jokaisella lopulta niin uniikkeja mieltymyksiä, että jokainen kinky voi kinkyskenen sisälläkin kokea vähemmistöstressiä?
Toivoisin kovasti, että meitä kinkyjä olisi niin monenlaisia uniikkeja lumihiutaleita, että mahtuisimme samaan helisteltävään lumihilepalloon sopuisasti pyörimään. Ilman sitä vähemmistöstressiä, edes keskenämme.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=11793;type=avatar) t. enemmän ja vähemmän vähemmistöihin kuuluva bikantti
*Vähemmistöstressi tarkoittaa fyysisiä ja psyykkisiä stressireaktioita, joita syntyy mm. yhteiskunnan normatiivisista oletuksista seksuaalisuuteen liittyen, erilaisuuden ja toiseuden kokemuksesta, leimautumisen ja syrjityksi tulemisen kokemuksista tai näihin liittyvistä peloista. Kyseessä on yksilön pitkäaikaisesti kokema sosiaalinen ja sisäinen paine vähemmistöryhmään kuulumisen takia.
-
Hyvä kirjoitus. Kaikki eivät tosiaankaan tunne oloaan kotoisaksi kinkyscenessä. Syitä voi olla monia. Itsekin olen alkanut tuntea sceneä vieraaksi, enkä ole esim kauhean paljon nyt käynyt bileissä tai miiteissä. Itseäni on alkanut häiritä se, että tuntuu, että kelpaan ihmisille vain pervona. Pervoelämästäni ja pervominästäni ollaan kiinnostuneita, mutta ei muun elämän asioista. Ja jos kanssani haluaa olla ystävä, pitää olla valmis tutustumaan myös kinkyilyn ulkopuoliseen minään.
-
Kyllähän se on stressaavaa, jos omat mieltymyksen aiheet aiheuttavat vaikka tällä foorumilla reaktion "menkää hoitoon", "tuo on sairasta", "ei noin saa tehdä" ja niin edelleen. Nuo kaikki muuten todellisia esimerkkejä täältä foorumilta.
Siitä, että sinun kinkkisi ei ole minun kinkki k mutta sinun kinkkisi on ok -asiasta pitäisi jaksaa Muistuttaa. Samoin siitä, että jos kohtaa jotain omaan elämään vierasta, kannattaa ensin kysyä lisätietoja eikä suoraan tuomita.
-
^ Toisaalta sitten kun uteliaana ihmisenä kysyy itselle vieraammista jutuista, niin saattaa mennä aika hyökkääväksi toiselta taholta, jos et just heti tajua itselle vierasta asiaa. Niin, mikäpä velvollisuus hänellä on minulle mitään selittää... ei mikään. Ja jos niitä kysymyksiä tulee koko ajan tai toistuvasti monilta ihmisiltä, niin tuleehan siinä stressiä ja vitutusta ja halu puolustautua. Kinkyssä on vaan se, että mistäpä ihmeen muualta niitä asioita voi kysyä kuin kanssakinkyltä.
-
Minusta tuntuu välillä, että "kaikki" muut ovat vapaamielisempiä kuin minä. Ihan kuin olisin (lähtökohtaisesti) monogamistina ja yksityisyyttäni varjelevana kinkynä jotenkin outo. En esimerkiksi koe oikeana jakaa seksielämäni yksityiskohtia miespuolisen kinkykaverini kanssa, ja se on hänestä tosi kummallista.
-
Dominoivien naisten puutetta valitellaan jatkuvasti joten siinä ainakin yks selkeä vähemmistöryhmä. Sitten on vielä ne joilla on jotain harvinaisempia fetissejä, esim. ulosteleikeistä moni näyttää irtisanoutuvan heti kättelyssä.
-
Dominoivien naisten puutetta valitellaan jatkuvasti joten siinä ainakin yks selkeä vähemmistöryhmä. Sitten on vielä ne joilla on jotain harvinaisempia fetissejä, esim. ulosteleikeistä moni näyttää irtisanoutuvan heti kättelyssä.
Jos switch-domina lasketaan niin täällä yks!
-
Tätä itse asiassa jo Bikan kanssa ehdin pyöritellä ennen kolumnin julkaisemista.
Onko skenen sisällä sellaista ryhmäkokemusta, että voitaisiin puhua vähemmistöstressistä? Kuitenkin tuntuu, että vaaditaan jonkinlainen ryhmäkokemus, että syntyisi vähemmistökokemus.
Enemmänkin nämä taitavat olla henkilökohtaisia kokemuksia. Perhosen pontti siitä, että pelkästään pervous kiinnostaa eikä muu elämä... no, sekään ei ole ihan omituinen asia. Se on paljolti tietysti kai kiinni myös siitä, mitä itsestään kertoo ja näyttää. Toisekseen täällä ollaan täyttämässä yhtä tiettyä tyhjiötä elämässä. Etsimme itsellemme sopivaa pervovastakappaletta. Miltä lähtökohdin on taas oma lukunsa.
Täällä näkee sitä, että tietynlaista juttua sorsitaan enemmän kuin jotain muuta. Ajatellaan nyt vaikka 24/7-DS-porukkaa, joka tuntuu saavan paskaa niskaan tavalla tai toisella. Muodostavatko he siltikään yhdessä ryhmää, vaikka heillä onkin jotain yhteistä? Mielessäni pyörii vertailukohtana koko ajan vaikkapa mustien asema Amerikassa. Mustat kokoontuvat ryhmään pohtimaan, miten parantaisivat asemaansa yhteiskunnassa. Onko 24/7-DS-tyypeillä samanlaisia ryhmäkokoontumisia, joissa parantaisivat asemaansa skenessä?
Pidän itse myös hämmentävänä sitä, miten paljon täällä tapahtuu tuomitsemista ja hoitoon toivottamiasta. Unohdetaan, että meillä kaikilla on omat taipumuksemme, joiden takia emme koe sopivamme mukaan tuohon tavisporukkaan tai sitten hengaamaan tietynlaisen ihmisen kanssa. Oikeasti... aina puhutaan esimerkiksi BDSM:n pelisäännöistä ja oikeasta tavasta harrastaa tai elää sitä. On SSC:tä ja RACK:ia ja ties mitä. Siltikin... jos aletaan koota ylesipäteviä sääntöjä BDSM:n toteuttamiseen, siitä tuskin saadaan edes lentolehtisen verran tekstiä. Erilaisten fetissien ja kinkkien kuvaamiseen olkoon vaikka sitten ikioma sanakirjansa. Sitten yksilölliset ihmissuhteet...
Harhailen hieman. Sori.
Veikkaisin, että seksuaalisuus on niin paljon henkilökohtainen asia, että ryhmäytymistä ei helposti tapahdu edes tällaisessa vahvasti seksuaalisuuteen kytköksissä olevassa yhteydessä. Oma vääränlaisuuden tunne ja kokemus eivät aina varsinaisesti helpota sitä avautumista muutenkaan. Sitä on sitten vääränlainen ja turhautunut muiden vääränlaisten joukossa.
Toiset ilmaisevat turhautumisensa kärkevämmin kuin toiset, kun tiettyä toistuvaa vääränlaista kokemusta alkaa olla kurkkua myöten täynnä. Siinä he sitten yhdessä haukkuvat tietyn vääränlaisuuden ja nauravat tälle, ja paikalla oleva tietty - ehkä hiljaisempi - vääränlainen kokee, että okei, eipä kannattanut tulla tännekään etsimään oikeanlaisuutta. Siltikään en oikein koe, että kyse on vähemmistöstressistä.
-
Olen enimmäkseen kulkenut läpi elämäni vaniliinien seurassa, jotkut ihmiset tietävät todellisen suuntaukseni ja mieltymykseni piiskan antamiseen ja vastaanottamiseen, mutta luonnollisestikaan en ole kaikille sitä sanonut. En isommin välitä siitä mitä he ajattelevat, mutta kyllähän tosinaan joidenkin kavereiden lausahdukset saavat tuntemaan itsensä hyvin ulkopuoliseksi. Esim. yksi ystävättäreni sanoi vähän aikaa sitten että oot hyvän näköinen ja hyvällä luonteella varustettu ja moni hänen sinkku naiskaveri varmaan lähtisi mukaasi mutta olet täysin viallinen yksilö enkä voi sua suositella kenellekkään ja hän epäili että elän loppuelämäni ehkä yksin kun menin eroamaan kaltaisestani naisesta. No kiva et kaveri moista laukoo päästään vaikkakin pistin sen muutaman siiderin piikkiin.
Täällä puolestaan voin avoimesti kertoa omista jutuistani ilman että joku laukoo edellisen esimerkin kaltaisia lausahduksia ja ne harvat kinkyt joita oon elämäni aikana nähnyt ja joiden kanssa olen ollut intiimeissä väleissä ovat olleet vapauttavaa seuraa ja ei ole tarvinnut mietiskellä että mistä voi puhua ja mistä ei. Tosin olen sen huomannut että monellakin kinkyllä, jopa sellaisella joka ei suoraan määrittele itseään on suuri tarve jaotella itsensä teoriatasolla niin monimutkaiseksi olennoksi että tunnen hiukan ahdistuvani sitä kuunnellessa. Oon itse simppeli kaveri ja en koe tarvetta hifistellä, vaan toimin siten miten toimin. Jos tuntuu siltä että haluun piiskaa annan kumppanini niin tehdä ja homma toimii myös toisinkin päin luonnollisesti sen hetkisiä tuntemuksia noudattaen. Toisinaan tunnen olevani liian yksinkertainen kinkyksi, pitäsi opetelle leikkimään isiä, eläintä, kakaraa tai pukeutua pokemonasuun jotta olisin ns aito. Mutta ei se tunnu vain luonnolliselta ja miksi pitäisi yrittää olla muuta kuin on. Eli olen yksinkertainen switch joka pitää tietyistä jutuista mutta ei pahemmin roolileiki tai asufettaroi. Pidän myös naisista jotka ovat myös henkiseltä tasolta aikuisia ja tasavertaisia itseni kanssa.
Eli kyllä sitä tietynlaista painetta voi tulla kummankin jengin suunnalta. Mutta mielestäni näistä jutuista on helpompi keskustella toisten kinkyjen kanssa ja sit vanilijajengin kaa voi muutoin hengata ja kaveerata ja nauttia elämästään. Mutta vaikka niitä kolhuja tulisikin niin positiivisuus ja elämästä nauttiminen ovat avainasemassa ja jokainen päivä on arvokas, jopa ne paskat päivät.
Jeah, rauhaa ja rakkautta ja kaikkea muuta kulttia kinkysiskoni ja veljeni ja muut.
-
Jos tutustuu uusiin ihmisiin,onko pakko kommunikoida vain heidän seksuaalisuutensa kanssa..
Eikö jokainen ole yksi kokonaisuus joka muodostuu erilaisista osista
Sen verran vanilija olen että ekana tutustuminen ihan "normitavan"kautta..ei se että onko joku dom,switsi,pikkunen..en halua niitä esiteltävän ensimmäisenä minulle enkä itse esitelmöi vaikka tissejä ensimmäisenä.. tai siis lyhyesti että seksuaalisuus ei ole se eka esittelyssä oleva asia.
Pätkii päässä ja se näkyy ilmaisussa :))
-
Mietin tässä vähemmistökysymyksessä sitä, että onko kyse lopulta siitä että kinkyys ei ole oikeasti kovinkaan yhdistävä tekijä. Seksuaaliset toiminnot saattavat olla samanlaisia, mutta niitä tehdään erisyistä. Esim. mies voi pukea naisten alushousut jalkaansa koska hänellä on fetissi niihin alusvaatteisiin, mutta toinen laittaa siksi koska D haluaa nöyryyttää häntä. Kaksi eri asiaa, mutta sama toiminto. Heillä ei välttämättä sitten olekaan mitään yhteistä. Ihan samalla tavalla jos mietitään työpaikkaa - saatetaan tehdä ihan samaa työtä, mutta ei olla yhtään samanhenkisiä ja -oloisia ihmisiä.
Onko jollakin ryhmällä huonompi asema skenessä? Riippuu siitä mitä se skene nyt sitten on ja onko sillä merkitystä? Skene näyttäytyy ulkopuolisesta laumalta bileitä joissa soitetaan mölymusiikkia, miittejä baareissa joiden peruskohderyhmään en kuuluisi, jatkuvaa seuranhakua, juoruilua, muutamien yksilöiden harjoittamaa psykoterroria ja etupäässä ihan mukava keskustelufoorumi. Kuinka tärkeää onko kuulua sellaiseen skeneen? Joillekin ihmisille se on suunnattoman tärkeää, ja silloin heidän varmasti kannattaa etsiä keinoja joilla voivat itse kokea olevansa osa enemmistöä. Omalta kohdaltani riittää se, etten saa banneja tältä foorumilta :D Muut skenen toiminnot eivät tällä hetkellä vaikuta niin kiinnostavilta.
Itse olen kokenut vaniljasyistä vähemmistöstressiä, usein. Se johtuu siitä, että minun on pakko toimia tässä yhteiskunnassa ja sietää enemmistön taholta käytöstä jonka koen toisinaan hyvinkin loukkaavaksi. Jopa tällä foorumilla olen tullut loukatuksi vähemmistöön kuulumisen vuoksi, mutta en voinut asiasta raportoida koska halusin suojella yksityisyyttäni. Enkä luota siihen, että ylläpito olisi puuttunut asiaan. Kinkymaailmassa taas ei ole pakko toimia. Ei tarvitse todistaa kenellekään mitään, ellei halua. Ei ole mitään enemmistöä jos ei ole enemmistön valtaa. Jokainen voi ihan itse valita millaiseen ryhmittymään haluaa kuulua. Skenen sisällä varmasti on enemmistöjä ja vähemmistöjä, mutta jokainen voi itse valita haluaako olla osa skeneä. Monille vähemmistöille on omat skenensä.
-
Aika moni eksyy tällaiselle sivustolle löytääkseen ihmisiä, joiden kanssa puhuu samaa kieltä, yhteisön, jossa voi olla oma itsensä tai seuraa, joka vastaa omia taipumuksia. Toiset haluavat puhua omista kokemuksistaan tai mielihaluistaan. Toiset lukea ja inspiroitua. Exhibbailla, jakaa ja avautua tai vain seurata hiljaa taustalta.
On valitettavaa, että joissain kohdin tänne on pesiytynyt jotain koulukiusaamista muistuttavaa nokkimista. Ihmiset, jotka ovat kokeneet ulkopuolisuuden tai viallisuuden tuntemuksia.. Ovat ehkä tulleet tuomituksi tai ainakin tuominneet itse itsensä. Sen sijaan, että he ymmärtäisivät erilaisuutta sen kaikissa muodoissa, he pistävät vahingon kiertämään. Lyttäävät niitä, jotka ovat eri tavalla poikkeavia, kuin he itse.
Onneksi täällä on valtavasti fiksua porukkaa. Silti yksi mätämuna tai suusta päästetty sammakko voi pilata tehokkaasti päivän.
Mä en tiedä kuulunko vähemmistöön. Ehkä mulla ei ole tarvetta saada hyväksyntää niin voimakkaasti, koska olen itse aika sinut asian kanssa ja voin jättää ymmärtämättömien aivopierut lopulta omaan arvoonsa. Ei mun tarvitse olla samanlainen, kuin kaikki muut. Ei se täällä tai missään muualla ole edes mahdollista.
Kuitenkin se, että asioista keskusteltaisiin sheimaamatta ja ihminen voisi olla täällä oma itsensä kaikkine vinoumineen, ilman aggressiivisia hyökkäyksiä niitä kohtaan, ei pitäisi olla liikaa vaadittu.
Mä vastaan mielelläni, jos joku asiallisesti kysyy. Saatan haastaa, jos joku ilman parempaa tietoa kyseenalaistaa tai esittää väitteitä, jotka ovat mielestäni kovin mustavalkoisia. Tämänkin joku voi tulkita tietty hyökkäykseksi. Eri mieltä oleminen on taitolaji. Erilaisuuden hyväksyminen on sitä myös.
Mä oon outo. Tiedän sen sanomattakin. Mut viihdyn tällaisena. Asian hyväksymistä on helpottanut se, että olen mm. täällä törmännyt samalla tavalla outoihin. Toivottavasti yhä useampi saisi samanlaisia kokemuksia, tylyttämisen sijaan.
-
Jos tutustuu uusiin ihmisiin,onko pakko kommunikoida vain heidän seksuaalisuutensa kanssa..
Eikö jokainen ole yksi kokonaisuus joka muodostuu erilaisista osista
Sen verran vanilija olen että ekana tutustuminen ihan "normitavan"kautta..ei se että onko joku dom,switsi,pikkunen..en halua niitä esiteltävän ensimmäisenä minulle enkä itse esitelmöi vaikka tissejä ensimmäisenä.. tai siis lyhyesti että seksuaalisuus ei ole se eka esittelyssä oleva asia.
Pätkii päässä ja se näkyy ilmaisussa :))
Erittäin hyvin sanottu, ihmisistä voi viehättyä muullakin tavoin. Joku vaan on hyvä tyyppi ja tuut toimeen hänen kanssaan vaikka seksuaalisuutenne olisi täysin toisenlainen. Vaikka täällä toki on myös parinmuodostushalukkuutta muun tutustumisen lisäksi ei oo pakko tosiaankaan jauhaa pelkästä sessioinnista ja mieltymyksistä. Ihmiset ovat moniulotteisempia olentoja ja seksuaalisuus on vain yksi kulma. Toki on hyvä selvittää potentiaalisen kumppanin kanssa kohtaavatko mieltymykset missä määrin, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on myös muutoin jutella ja tutustua itseensä persoonaan. Toki tällaisella foorumilla se bdsm on koko ajan läsnä ja uskon että joillekkin se voi olla ainoa paikka jossa purkaa omaa sieluaan, varsinkin yksinäisille, syrjäseuduilla asuville ja ryhmissä viihtymättömille kinkyille.
-
Mä yritän elää niinkuin saarnaan: Kaikki, mitä yksi tai useampi aikuinen ihminen vapaaehtoisesti tekee, on ok. Suosittelen muillekin.
Olen myös utelias. Haluan ymmärtää itselleni outoja juttuja. Keskusteleminen ja tyhmienkin kysymysten esittäminen on mun mielestä ihan hyvä tapa oppia erilaisista tavoista elää ja toteuttaa seksuaalisuutta. Toivon, että niitä tyhmiä kysymyksiä ei pidetä hyökkäyksensä toisten elämäntapaa vastaan. Keskustelu on kuitenkin ainoa tapa oppia ymmärtämään itselleen vierasta!
-
Kyllä mie koen olevani vähemmistöä. Se, että olen dominoiva nainen ei itsessään merkitse niin mitään sen osalta. Mutta kun jossain määrin kaipaa kuitenkin ryhmäytymistä tai yhteenkuuluvutta/hengenheimolaisuutta niin en voi sanoa, että sellaista olisin täällä vielä yhdenkään dominoivan kanssa kokenut. Ja tämä taas ei tarkoita vielä niin mitään, en ihan mahdottoman paljoa ole sosialisoitunutkaan, kun pitää oikeasti valita mihin omat vähät energiansa sijoittaa.
Mutta tosiaan kun mun tapaan toimia ei kuulu korkkarit, pvc:t, rajut meikit, kivun tuotto, pissaleikit jne niin kyllä sitä kokee olevansa jotain ihan muuta kuin dominalta odotetaan. Loppujen lopuksi muiden odotuksilla ei ole mitään merkitystä, osaan ihan itse muodottaa käsityksen itsestäni dominana ja ihmisenä ja niiden yhdistelmänä.
Mutta joo, täällä tuntuu aika pitkälti tutustuminen menevän seksuaalisuus edellä. Ja se ei osaa itseäni viihdyttää tai edes kiinnostuttaa. Seksuaalisuus kun on osa ihmisyyttä, mutta mua kiinnostaa mitä se ihmisyys on ilman sitä seksuaalisuutta. Vähän semmosta "avaa sun sielus ensin niin voidaan sen jälkeen jutella muusta vähäpätöisemmästä".
-
Hyvä aihe ja hyvää pohdintaa!
Varmaan se tosiaan niin on, että kinkyilyn kirjo on niin laaja, että ne "omat tyypit" jotka ymmärtää ja jakaa just ne samat jutut, on aika hankala löytää, ja sit väkisinkin kaikki on vähän ulkopuolisia. Ehkä toiset ryhmät enemmän kuin toiset. Täällä kans yks dominoiva nainen, joka kokee jo sen vähän friikkinä, siis että on dominoiva, varsinkin kun sitä toitotetaan koko ajan, miten dominoivia naisia on niin vähän. Sit ryhmän "D-naiset" sisällä on vielä niin älytön hajonta, että koita siinä sit samaistua ku ei oo mitään sellaista "tyypillinen bdsm - baarin dommekäyttäjä" - dommea edes olemassa. ::)
Jos hakemalla hakis jotain tiettyjä "isoja" ryhmiä, niin mulla tulee mieleen että subinaiset, D-miehet, ja sit jotku materiaalifettarit, niinku nahka ja kumi. Mut sit jos on D-nainen joka pukeutuu mieluiten ihan normaalista kankaasta valmistettuun pikkumustaan, niin aika vähän tulee vastaan tyyppejä, joista vois ajatella, että hei toi on samanlainen kuin mä! Kaikki saa tykätä mistä tykkää, mut kyllä mullakin usein aika ulkopuolinen olo on. En väheksy kenenkään juttuja, mut en myöskään ymmärrä kaikkia juttuja, eikä kaikki varmasti ymmärrä mun juttuja. Toisaalta se on rikkaus, että meitä on moneen junaan, toisaalta se tuo skeneen varmasti paljon ulkopuolisuuden kokemusta.
-
En tiedä kuinka suuri ryhmä D miehet ovat. Äänekkäitä me toki usein olemme, kuten kunnon urospaviaaneilta voi odottaa. Se varmasti korostaa ryhmän suuruuden vaikutelmaa. Myöskin seuranhaussa meitä on usein paljon.
Itse luen itseni tähän ryhmään, mutta silti vähemmistöön ryhmän sisällä. Koen olevani tuolla ”Mitä jos et olisikaan hiljaa” ketjussa mainittuja HC Master ihmisperseitä, eikä meitä todellakaan ole monta. Kaiken kaikkiaan näissä ympyröissä on puolenkymmentä Masteria, jotka mielessäni niputan samaan lokeroon. Ääripäissä on aina hiljaisempaa, kuin käppyrän keskivaiheilla.
Tämä on tietenkin oma subjektiivinen kokemukseni, eli ehdottoman oikea mielipide.
-
No...
Mä oon liikkunu tossa ajatuksessa niin, että aikuiset ihmiset voipi touhuilla keskenään niinkus tykkäävät.
Seuraavilla edellytyksillä:
Se touhu passaa kaikille.
Muksut, ymmärtämättömät ja elukat jätetään rauhaan.
Eli pysytään niiltäosin lakien ja asetusten sisällä.
Toki kaikestahan voi keskustella ja fantasioida.
Sitten kun sitä fantasiaa aletaan siirtää teoksi se onkin tyystin eri juttu.
Juu, tiiän.
Oon ahasmielinen paskiainen :-*
-
ÄÄäripäissä on aina hiljaisempaa, kuin käppyrän keskivaiheilla.
Näinhän se on. Samaan ääripääryhmään kuulun minäkin.
Ihminen mitataan niin monella eri tavalla. On Hc-ihmisiä joihin voi luottaa ja sitten niitä joihin ei.
Ei ole oikea kriteeri niputtaa siihen ryhmään jota vihaa jos kemiat ei jostain syystä toimi yhdessä.
Jotain muuta painavampaa täytyy olla taustalla.
Harvemmin tuon esille ketään yksittäistä ihmistä. Nyt täytyy sanoa, Snadia arvostan suuresti.
Kunnioituksen syntyminen on kumma asia.
Ääripäät on aina se joka jakaa ihmiset kahtia. Tykätään ja ei tykätä. Hyvä kun niitä tunteita löytyy, olkoon ne minkä laatuisia tahansa.
-
Ryhmittely, määrittely, jakautuminen alakategorioihin...
Niin mikä on tälle tarve?
En ole vielä kohdannut kahta samanlaista kinkyä, siis mieltymyksistään. Miksi näitä kovin erilaisia ihmisiä pitäisi ryhmitellä?
Eikö riitä, et jakaa kinky kahteen luokkaan:
1. Noitten kanssa haluun temmeltää
2. Noi on ok, muttei mun juttuni
-
Kyllähän se on stressaavaa, jos omat mieltymyksen aiheet aiheuttavat vaikka tällä foorumilla reaktion "menkää hoitoon", "tuo on sairasta", "ei noin saa tehdä" ja niin edelleen. Nuo kaikki muuten todellisia esimerkkejä täältä foorumilta.
….
Did you hear the one
about me,
giving a shit ?
'Coz if I ever did,
I don't remember it!
Oha se stressaavaa ja kauheeta kiusaamista ku sanotaan hulluks! ;D
(Oikeestaan aika viihdyttävää!) >:D
-
Kyllähän se on stressaavaa, jos omat mieltymyksen aiheet aiheuttavat vaikka tällä foorumilla reaktion "menkää hoitoon", "tuo on sairasta", "ei noin saa tehdä" ja niin edelleen. Nuo kaikki muuten todellisia esimerkkejä täältä foorumilta.
….
Did you hear the one
about me,
giving a shit ?
'Coz if I ever did,
I don't remember it!
Oha se stressaavaa ja kauheeta kiusaamista ku sanotaan hulluks! ;D
(Oikeestaan aika viihdyttävää!) >:D
Joo, toisia se ei haittaa niin paljoa ja toisia enemmän. Me ollaan kaikki erilaisia siinäkin, kuinka paljon sosiaaliset normit ja muiden hyväksyntä meihin vaikuttaa.
-
Kyllähän se on stressaavaa, jos omat mieltymyksen aiheet aiheuttavat vaikka tällä foorumilla reaktion "menkää hoitoon", "tuo on sairasta", "ei noin saa tehdä" ja niin edelleen. Nuo kaikki muuten todellisia esimerkkejä täältä foorumilta.
….
Did you hear the one
about me,
giving a shit ?
'Coz if I ever did,
I don't remember it!
Oha se stressaavaa ja kauheeta kiusaamista ku sanotaan hulluks! ;D
(Oikeestaan aika viihdyttävää!) >:D
Joo, toisia se ei haittaa niin paljoa ja toisia enemmän. Me ollaan kaikki erilaisia siinäkin, kuinka paljon sosiaaliset normit ja muiden hyväksyntä meihin vaikuttaa.
Tottakai.
Toisten arvostelu perustunee, yleistäen, siihen että ei ymmärretä sitä mitä ne toiset tekee.
Itseäni lähinnä ihmetyttää se, miten ihmiset jaksaa olla kiinnostuneita muiden tekemisistä asioissa jotka ei heitä itseänsä mitenkään kosketa.
"Opnions are like assholes…. fuck'em!" ;D
-
En ole enää hetkeen kokenut tätä foorumia kovinkaan mukavaksi, vastaanottavaksi tai hyväksyväksi paikaksi. Nykyään tulee luettua hyvin vähän mitään kirjoituksia täällä koska miksi turhaan kiusata itseään ja seuranhakupaikkanakin aika onneton koska itseään mainostavia mies Domeja on vain niin tuhottomasti että massasta erottuminen on aika toivotonta
-
Hirveän mielenkiintoinen aloitus. Itse koen, että olen (ollaan) vähemmistössä lähinnä sen puolesta, että ollaan oltu parisuhteessa todella pitkään ja kasvettu kinkyiksi yhdessä ilman yhteisöä ihan viime vuoteen asti. Eli kinkyvuosia on takana vähän häilyvästä lähtöviivasta laskien viidestä kymmeneen, mutta kokemukset lähes kokonaan vain toistemme kanssa.
Täytyy kyllä sanoa, että tämä ei aiheuta minkäänlaista vähemmistöstressiä, koska ensinnäkin vähemmistö on sellainen, jota ei oikein osaa edes nimetä, ja sellainen, johon ei suhtauduta oikein minkäänlaisella ennakkoluuloisuudella.
-
Hirveän mielenkiintoinen aloitus. Itse koen, että olen (ollaan) vähemmistössä lähinnä sen puolesta, että ollaan oltu parisuhteessa todella pitkään ja kasvettu kinkyiksi yhdessä ilman yhteisöä ihan viime vuoteen asti. Eli kinkyvuosia on takana vähän häilyvästä lähtöviivasta laskien viidestä kymmeneen, mutta kokemukset lähes kokonaan vain toistemme kanssa.
Täytyy kyllä sanoa, että tämä ei aiheuta minkäänlaista vähemmistöstressiä, koska ensinnäkin vähemmistö on sellainen, jota ei oikein osaa edes nimetä, ja sellainen, johon ei suhtauduta oikein minkäänlaisella ennakkoluuloisuudella.
Toy, teidän kaltaisia on aika paljon, ette minusta ole vähemmistöä. ^-^
Itse koen jotenkin olevani vähemmistössä, koska kiihotun ennen kaikkea mielen alueella tapahtuvasta pervoilusta. Se, että minut saa käymään kierroksilla vaatii mieleni tuntemista. Minut saa laukeamaankin vain taidokkaasti puhuen.
En niin kovasti välitä kaikenmaailman härveleistä ja hilavitkuttimista, vaan enemmän kaipaan yhteyttä toiseen. Yhteyden jälkeen tulee toiminta.
Lisäksi, minussa on Elukkaa, sadistia ja masokistia, sekä köysipupua. En koe olevani pätkääkään pikkuinen ja vähenevissä määrin olen alistuva.
Nykyinen kinky skene näyttäytyy minulle suuriltaosin pinnallisuutta ja D/s:ää korostavana, jossa myös pikkuiset ja heidän Daddynsä/Mommynsä ovat isona osana. Eräänlainen murros tapahtunut sen jälkeen, kun 6 vuotta sitten kurkistin ulos kaapista.
-
heh,tuolla tämän palstan ulkopuolella on todellakin elämää ja kyllä sieltä aina silloin tällöin löytää myös todellisia hiomattomia timantteja.
kesä kului rattoisasti eikä siis ihan ilman daami(en) seuraa, paha vain yksikään ei ollut täältä bongattu.
[Admin] Yksilöiviä tuntomerkkejä poistettu.
-
Itse subina koen olevani useinkin se outolintu, koska en ole mikään kipulutka, vaan lähinnä kipu on alistamisen väline omalla kohdallani, ei niinkään itse tarkoitus.
Masokismiin taipuvainen sub on kuitenkin lähes aina se "parempi" ilmeisestikin ;D
-
Itse voisin sanoa olevani mieltymysteni kanssa marginaalissa, ja jos esimerkiksi baarissa edes sanallakaan sivutaan itseäni kiinnostavia aihepiirejä niin tyypillisesti konteksti on se, että niille joko naureskellaan tai niistä sanoudutaan irti (en minä vaan ikinä semmoista! hard limits ja top 5 -inhokit!). Koska ne seksuaaliset mieltymykset ovat minun nähdäkseni koko kinkytouhun keskiössä, niin välillä tulee kyllä vähän mietittyä että paljonko lisäarvoa tämä yhteisöllinen puoli loppujen lopuksi antaa kinkyilyyni. Saanko minä tästä irti jotain sellaista irti mitä en saisi yhtä lailla vaikka frisbeegolfista tai geokätköilystä?
Tää on vähän sellainen ärsyttävä yhteisö, jossa mä jossain määrin tunnen olevani kotonani ja toisaalta en ollenkaan. Sellainen neljä oikein lotossa, että ärsyttävän kaukana täydellisestä mutta toisaalta niin hyvä ettei oikein voi valittaakaan.
-
Tuossa kirjoituksessa on hyviä pohdintoja ja itsekin on tullut niitä pohdittua.
Olen omissa pohdinnoissani tullut siihen tulokseen että vähemmistöstressin syy lähtisi siitä ettei se saa ympärillään olevasta ympäristöstä oikeaa tai riittävää arvostavaa lämpöistä tunnustusta tai tunnistamista. Tunnistamisella viittaan siihen että miten ympäristö on lopulta kyennyt näkemään kuulemaan tuntemaan huomioimaan tämän vähemmistö yksilön todelliset tarpeet toiveet haaveet. Tästä voisi olla pohjimmiltaan kysymys.
Itse pidän hyvinkin todellisena mahdollisuutena tuon vähemmistöstressin kokemuksena.
Vaikka olemme nyt täällä kaikki yhdessä paikassa joka on valtavirrassa vähemmistönä mutta kun mennään vertauskuvallisesti luonnehtien mikroskannaukseen eli tarkempaan tarkasteluun lähietäisyydessä niin voi todella huomata sen miten erilaiset lopulta ollaan. mutta samassa tilanteessa siinä että meillä monella taitaa olla ja onkin yhteistä se että meiltä löytyy toteutumattomia unelmia tarpeita haaveita toiveita mitä ikinä ne ovatkaan niin ne vasta ovatkin hyvin yksilöllisiä ja erilaisia sekä toisiin ihmisiin ajatellen (epäidenttisiä) ja siksi olemme tai voimme luulla tai olettaa helposti että siihen toiveiden ja tarpeiden täyttäjäksi voisi löytyä ns täydellinen kumppani oli suhde muoto mikä tahansa kyseessä. Ehkä siksi olemme kärsimättömiä joissain kohtaa tai joissain vaiheissa.
Siis että me yksilö tasolla voimme todella olla kokemassa konkreettista vähemmistöstressiä joka ei tunnu suurimmalta osalta kivalta tai harmoniselta ollenkaan.
On selvää että kaikki haluaa jotakin mutta miten se voisi toteutua? Ikuisuudelta ja hermoa rienaava tila tai kupla jossa olisi mutta haluaisi pois.
Onko toisaalta kysymys siitä että mitä olisimme siis valmiita antamaan toisen ihmisen tarpeita tunnistamisessa ja sen haaveen merkityksen arvon tunnustettaessa jossa sitä arvostetaan riittävällä lämmöllä?.
Minullakin on tässä samassa ollut usein pieleen menneitä tilanteita koska olen itse ymmärtänyt todella hämäläisesti eli huomattavan jälkijunassa koska tilanne meni jo aikoja sitten. Sekös se sitten rienaa hermo lohkoa. Eli ymmärtää sen että olisi tietenkin pitänyt tajuta jotain ihan toisella tavalla ja tunnistaa se oikeassa merkityksessä eikä jäädä huitomaan omien kärpästen kanssa pää raivoten.
Oma järki tai ajattelu on mäkäräisparvi tyynillä kauniilla kesäisellä säällä kun olet juuri saanut hyvän asennon hyvässä paikassa ja rakastunut hetkeesi niin pahuuskin muistuttaa aina jollain omasta olemassa olemisestaan että älä nauti liian kylläiseksi itseäsi. Voiko sellainen olla muka vaarallista ??
Voiko ajatella näin että tarpeet toiveet haaveet ovat niin yksilölliset ja epäidenttisiä josta seurautuu seurauksessa toinen tila jossa nämä ihmisten tarpeet toiveet haaveet eivät kohtaakaan juuri sen erilaisuuden ja epäidenttisyyden tilansa tai piirteensä vuoksi. Ja tätä tilaa voisi vertauskuvallisesti verrata vaikka magneetteihin kuutioina jos yrität niitä magneetti kuutioita laittaa vääriltä puolilta yhteen niin aina ne hylkivät yhä uudestaan toisiaan niin onko tämä sama tilanne ihmisten tarpeiden toiveiden haaveiden suhteen että ne hylkivät toisiaan koska menevät voimiensa ja himojensa ja tarpeidensa vaikutustenvallassa mutta joutuvat toisilleen hylkäys reaktioon vastaanottamisessa koska jokin siinä menee väärin tai väärässä järjestyksessä ajallisessa näkulmasta katsoen.
Ei olemassa yhtä ainoaa selittävää syytä kaikelle vaan kaikessa on oma syynsä mutta miten sen osaisimme riittävän ajoissa itsessämme tunnistaa niin ettemme pilaa mahdollisuuttamme niin tai näin puolitiehen.
Tällaisia pohdintoja mukaan joukkoon.
-
Tuli vielä lisätä jotakin tähän aiheeseen.
Näen ongelman jota on vastauksissa hyvin tiedostettu omalla tavallaan mutta näen että siinä ainoa yhtäläisyys on samasta ongelmasta jonka moni on kokenut.
Miten sen voisi ratkaista? Tiedostamisen lisäksi olisi ratkaisukeskeinen vaihe jossa voisi ajatella luovasti.
Minulla olis jokin ajatus mutta hyvin kokemattomana kaikesta on vaikea ajatella että mitä kaikkea on jo tähän asti kokeiltu. Jos idea ei olekaan jotakin uutta.
-
Hirveän mielenkiintoinen aloitus. Itse koen, että olen (ollaan) vähemmistössä lähinnä sen puolesta, että ollaan oltu parisuhteessa todella pitkään ja kasvettu kinkyiksi yhdessä ilman yhteisöä ihan viime vuoteen asti. Eli kinkyvuosia on takana vähän häilyvästä lähtöviivasta laskien viidestä kymmeneen, mutta kokemukset lähes kokonaan vain toistemme kanssa.
Täytyy kyllä sanoa, että tämä ei aiheuta minkäänlaista vähemmistöstressiä, koska ensinnäkin vähemmistö on sellainen, jota ei oikein osaa edes nimetä, ja sellainen, johon ei suhtauduta oikein minkäänlaisella ennakkoluuloisuudella.
Koen samaistumista tarinaasi, olen omin ehdoin esiteinistä lähtien kasunnut kinkyksi switch-persoonaksi jonka jälkeen koin muutaman epäonnistuneen suhteen, kunnes löysin samoista jutuista kiinnostuneen naisen jonka kanssa kokeilimme kaikenlaista ja tutkiskelimme omia rajojamme ja mielihalujamme. Suhteemme se alue toimi lähes saumattomasti 15 vuotta, mutta valitettvasti muut elämän tuulet saivat tiemme eroamaan ja olen jo jonkin aikaa ihmetellyt että mistä oikein kelaan itselleni jotakin ja yhteisöllisyyteen ei ole ollut ennen mitään tarvetta. Koen hiukkasen vieraaksi noi kaikki pet/litle/mom/dad/brat ja muut roolileikit, vaikka uskon niiden olevan antoisaa puuhaa niille jotka pitävät niistä. Joten koen olevani hiukkasen hukassa ns omieni parissa, vaikka en pidä itseäni minään vasta alkajana. Jos mahdollista mitenkään niin koittakaa viimeiseen asti välttää totaalista välirikkoa, on parhautta kasuta kinkyyteen toinen toisensa kanssa ja sen menettäminen on pienimuotoinen maailmanloppu. Onnea ja menestystä ja paljon rakkautta toivotan teille molemmille :love:
-
Tuo tuntuu kyllä ainakin foorumin perusteella olevan totta, että subista enemmistö on joko pikkuisia, masokisteja tai molempia. Kun en itse sovi kumpaankaan kuvaukseen, se voisi kyllä tuottaa jonkinlaisia paineita, jos olisin sinkkumarkkinoilla.
-
Hieman koen olevani vähemmistönä, enstääkin ikä ja sitten se etten tykkää kumista enkä kaasunaamareista. Sidottuna tai dominana oleminen on kivinta niissä vaatteissa joita muutenkin pidän.
-
Muksut, ymmärtämättömät ja elukat jätetään rauhaan.
Eli pysytään niiltäosin lakien ja asetusten sisällä.
Itse asiassa eläimiinsekaantuminen ei toistaiseksi ole Suomessa laitonta. Eläin ei vaan saa kärsiä.
Itse asiaan liittyen, en koe olevani vähemmistössä. Kinkyyden kirjo on niin laaja, että täysin identtisiä mieltymyksiä tuskin on paljon. Esim. saman fetissin eri ihmiset voivat kokea hyvinkin eri tavoin.
-
Itse asiaan liittyen, en koe olevani vähemmistössä. Kinkyyden kirjo on niin laaja, että täysin identtisiä mieltymyksiä tuskin on paljon. Esim. saman fetissin eri ihmiset voivat kokea hyvinkin eri tavoin.
Ehkä sitä sitten mielessään kehittelee jonkin enemmistön,muuallakin kuin kinkyen parissa.
Itse en ole vieläkään löytänyt sopivaa lokeroa,(ei vanilija,ei kinky eikä aseksuaali.) Jotenkin pistää itseäkin turhauttamaan,olis jotenkin ehkä helpompi voida sanoa,että olen vaikka fetisisti
-
Itse en ole vieläkään löytänyt sopivaa lokeroa,(ei vanilija,ei kinky eikä aseksuaali.) Jotenkin pistää itseäkin turhauttamaan,olis jotenkin ehkä helpompi voida sanoa,että olen vaikka fetisisti
Kaikki voi olla kinkyjä :) Kinky on sopivan epämääräinen sana, ettei edes voisi tehdä mitään sääntöjä kuka on kinky ja kuka ei.
-
Kaikki voi olla kinkyjä :) Kinky on sopivan epämääräinen sana, ettei edes voisi tehdä mitään sääntöjä kuka on kinky ja kuka ei.
Kun sen nyt noin sanot,niin lukitsen :D
-
Mie oon aseksuaali, adult baby, aromanttinen, poly, little, lifestylelittle/AB. Uskoisin, että oon vähemmistöä. Ennen oli aika vaikiaa, kun ei tienny mikä on ja miksi on. Tavallaan vähemmistöön kuuluminen ja ittensä lokeroiminen on helpottanut oloa. Juurikhan on löytäny omat rajansa ja sen mitä tarttee. :)
-
Tätä ketjua lukiessa ja väliin itsekin jotain mölisseenä voisin kumminkin summata että on monenkirjavaa mieltymystä ja kinkyillä ei ole yhtä oikeaa päälinjaa, eikä tarvitse olla. On toki totta että joitakin mieltymyksiä omaavia ihmisiä on vähemmän kuin toisia, mutta mun mielestä sen ei pitäisi aiheuttaa eriarvoisuutta kinkyjen keskuudessa. Olemme kumminkin aina vähemmistöä valta-enemmistöön verrattaessa ja tietynlaista yhteen hiileen puhaltamista ja ymmärrystä on hyvä harjoittaa keskenämme, koska sitä ymmärrystä ei välttämättä heru tuolta ulkopuolelta. Tosin itse tunnen enemmistön edustajia joita ei häiritse omat juttuni, tosin he joskus kyselevät ja mietiskelevät että miten on mahdollista pitää tuollaisesta. Mutta on sitten ollut myös niitäkin jotka vat jossakin yhteydessä saaneet asioita selville ja kadonneet elämästäni kokonaan, joillekkin on todella kova pala se että kaveri ei jaa samaa seksuaali-identitteettiä.
Ok rauhaa ja rakkautta siskot ja veljet ja muut.
-
Dominoivien naisten puutetta valitellaan jatkuvasti joten siinä ainakin yks selkeä vähemmistöryhmä. Sitten on vielä ne joilla on jotain harvinaisempia fetissejä, esim. ulosteleikeistä moni näyttää irtisanoutuvan heti kättelyssä.
Jos switch-domina lasketaan niin täällä yks!
Täällä samoin toinen, lisäksi monisuhteinen :) Kinkyskene kaikkinensa on minulle rentouttava, juuri silloin kun ihmiset on omia itsejään, erilaisia ja ihania.