Pikku Morticialla, ikää noin 6v oli tapana leikkiä sitomis leikkejä naapurin pojan kanssa, joka oli noin pari vuotta vanhempi. Leikissä poika aina nappasi "salaa" Mortician ja sitoi nippuun paksulla hinausköydellä ja jätti siihen "oman onnensa nojaan". Tuo sitominen kutitteli ihanasti vatsanpohjaa eikä siitä paketista ollut kiire päästä pois. Päinvastoin.
Sinutko minä aina siihen mäntyyn laitoin kiinni?
Jep, eli inkkarileikeistä se aikoinaan lähti, kyllä oli lystiä. Harmi vaan, että sidottavia ei oikein tahtonut löytyä. Hopeanuoli-lehti oli suuri inspiraation lähde. Varsinkin ne numerot, joissa Kuunsäde oli pulassa ja sidottu jo kannessa. Siitä lähtien kun keksin, että pippelistä tulee muutakin kuin pissaa, ja se joskus hassusti jäykistyy, olen tiennyt olevani erilainen. Sääliksi käy ensimmäisiä tyttöystäviä, kun jyskytettiin vaniljana menemään ja kliimaksista ei tietoakaan. Sorry about that, vika oli minussa.
Kun divarista sitten löytyi se Hogtied(?) magazine, oli kuin joku olisi laittanut värit päälle. Hitsi, en ole ainoa.
Mainittakoon lisäksi vielä Benny Hill Show, ja Maanalainen Armeija Iskee jälleen, joissa riitti silmäkarkkia French Maid muodossa. Korkeissa koroissaan, sukkanauhoissa, ja saumasukissaan
Fetissejä? Minullako? Ei kai?
Sivustoa kannattaa
