BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: brahma - 23.01.2016, 17:47
-
Yleinsä puhutaan, että paras vaihtoehto sadistille on masokisti, joka nauttii kivusta.
Tässä olen jo jonkun aikaa miettinyt, että mitenkä asianlaita on.
Sadisti kun saa yleinsä nautintonsa siitä, että pääsee rääkkään toista. Eli saa nautintonsa siitä toisen kivusta. Mutta entä jos se rääkättävä ei olekaan mikään erikoisempi masokisti, vaan onkin alistunut ihan sillä, että haluaa miellyttää toista.
Eli saako sadisti tällöin isommat kiksit, kun se toinen osapuoli ei saa sellaista nautintoa kuin masokisti, vaan kärsii enemmän?
-
Itse sadistina saan kyllä kiksit siitä, että toinen nauttii käsittelystäni jollain tasolla. Ei tulisi mieleenkään satuttaa sellaista ihmistä, joka ei ollenkaan halua fyysistä kipua. Siinä mun mielestä liikutaan aika vaarallisilla vesillä lähellä hyväksikäyttöä. Toki on sitten taas eri asia, jos alistuva osapuoli ei varsinaisesti saa kivusta kiksejä, mutta alistuu siihen eikä varsinaisesti siitä kärsi henkisesti. Toki minua voi miellyttää muillakin tavoin, kipu on vain yksi keino. :D
-
Minä saan nautintoa siitä että kun kokeilen jotain, niin huomaan kohteen reaktiosta että homma toimii. Eli saan onnistumisen iloa ja samalla seksuaalista kiihkoa. Olen joutunut peruuttamaankin asioita kun huomaan että nyt mennään yli. Joskus riittää vaan kun katsoo sidottua joka on epämiellyttävässä asennossa ja yrittää saada epätoivoisesti paremman asennon. Tai sitten vaan alkaa testailla kuinka pääsisi vapaaksi.
-
Mä olen ainakin itse kokenut antoisimmat sessiot masokistien kanssa, jotka nimenomaan saavat kicksejä kivusta, reaktiot on omaa luokkaansa ja minä saan pistellä menemään.
Nykyään torppaan ne jotka sanovat etteivät välitä kivusta, mutta voisivat alistua siihen kipuun mitä tuotan- ei toimi ei. Tuntuu turhauttavalta, kun toinen on jo melko valmis viheltämään pelin poikki jo heti lämmitelllessä. Ei siis toimi ainakaan mun kanssa.
Ja ei, en mäkään oo mitenkään paha sadisti. Vaan varsin hellä sellainen.
-
Minä olen sadisti ja masokisti. Masokistina saan mahtavat kiksit kivusta. Nykyään hoitaja-asuiset kiduttajat on piste i:n päällä. Kunnollisen sadistin olen tavannut muutaman kerran.
-
Olen jonkinasteinen sadisti ja masokisti. Tosin en välttämättä tuota kipua vaan olen Aistimusten Tuottaja ja nautin kun näen reaktiot :P ja nimenomaan sellaiset että niistä näkyy myös se että kohde nauttii, oli se sopivansävyinen voihkaisu tai vain henkäys, tärinä, kiemurtelu...ja niin, joskus se sattuukin vähäsen >:D Joskus välineenä on raippa tai muu hyvinpitelyväline...joskus hampaat, joskus vain sormi joka kulkee kevyesti pitkin selkärankaa.
Reagoimaton uhri on yhtä tylsä kuin potkisi kiveä. Ja vain mielikseni varsinkin kipuun suostuva reagoinee tavalla josta näen ettei toimi haluamallani tavalla...en usko että saisin siitä mitään enkä haluaisi edes kokeilla moista.
Yksipuolisena huvina se ei ole huvia ensinkään.
-
Minoon sellanen, notta kun pääsen siihen "subspaceen", niin menen aikalailla reagoimattomaksi. Ja hengittelen hitaasti ja syvään. Tavallaan pääsen kipuun sisälle. Eikö sadisti silloin nauti jos olen ns.lahnana ja nautiskelen?
-
Oon joskus törmännyt siihen että D:t laskee reaktioksi vaan huutamisen. Kun itse mietin että reagoida voi, vaikkei huutaisi ja rimpuilisi hullun lailla. Onhan niitä reaktioita muitakin. Mietin samaa kun Ms.M, onko se sadistille nautittavaa, jos satutettava ei reagoi voimakkaasti ja äänekkäästi ?
Mä menen kanssa heti tiloihin, en puhu tai kuule mitään, enkä ikinä ainakaan huuda. Mutta sen sijaan alan tärisemään, ja saatanpa jotain epämääräistä hiljaista vinkunaa pitää. Mutta en tosiaan ole kovin äänekäs, mitä jotkut sitten ihmettelee.
-
Hankala sanoa mikä oma mieltymykseni on tämän suhteen. Omalta osaltaan se on jollain tavalla kiihottavaa ja nautinnollista kuulla ja nähdä kun toista oikeasti sattuu tavalla josta hän ei pidä, kuitenkin jos leikki menee liian pitkälle niin voidaan käyttää turvasanaa. Yleisesti ottaen kuitenkin koen parhaaksi jos molemmat osapuolet nauttivat leikistä edes jollain tasolla.
-
Mä menen kanssa heti tiloihin, en puhu tai kuule mitään, enkä ikinä ainakaan huuda. Mutta sen sijaan alan tärisemään, ja saatanpa jotain epämääräistä hiljaista vinkunaa pitää. Mutta en tosiaan ole kovin äänekäs, mitä jotkut sitten ihmettelee.
Vahvasti dominoinnista kiksini saavana itse ainakin aistin sen kun kumppani menee tiloihin. Aistin myös kuinka syvällä hän on. Mikään ei ole itselleni seksuaalisesti kiihottavampaa kuin että tekemisiini reagoidaan aina vain syvenevällä tilalla. Huutominen, ääntely, yms. on toissijaista minulle.
-
Käytännössä sadisti,le paras vaihtoehto on masokista. Paremmat kiksit saa haluttomamman kohteen kanssa, mutta masokistin kanssa leikkiessä on helpompi välttää käräjäsali ja linna.
-
Yleinsä puhutaan, että paras vaihtoehto sadistille on masokisti, joka nauttii kivusta.
Tässä olen jo jonkun aikaa miettinyt, että mitenkä asianlaita on.
Sadisti kun saa yleinsä nautintonsa siitä, että pääsee rääkkään toista. Eli saa nautintonsa siitä toisen kivusta. Mutta entä jos se rääkättävä ei olekaan mikään erikoisempi masokisti, vaan onkin alistunut ihan sillä, että haluaa miellyttää toista.
Eli saako sadisti tällöin isommat kiksit, kun se toinen osapuoli ei saa sellaista nautintoa kuin masokisti, vaan kärsii enemmän?
Hmm, mulle kelpaavat molemmat. Jos leikin 'palvelevan' subin kanssa joka palvelee vastaanottamalla kipua saan hyvät kiksit k.o. subin voihkaisusta ja nytkhtelystä. Siinä toki joutuu tarkemmin miettimään missä toisen rajat ovat.
Maso-masot (siis kivusta kiihottuvat) ovat sitten toisella tapaa mukavia. Onhan sitä kiva katsella kun piiskattava alkaa valumaan. :P Masokistin kanssa joutuu enemmn miettimään mitä toisen keho kestää...
-
Minoon sellanen, notta kun pääsen siihen "subspaceen", niin menen aikalailla reagoimattomaksi. Ja hengittelen hitaasti ja syvään. Tavallaan pääsen kipuun sisälle. Eikö sadisti silloin nauti jos olen ns.lahnana ja nautiskelen?
Vaikea sanoa. Omien kokemuksien mukaan hiljaisuus on sekin reagointia, varsinkin jos kroppa reagoi, ei siinä tarvita ääntä. Mutta jos kroppa pysyy paikoillaan ja masokisti ilmeettömänä ja hipihiljaisena niin mä alan himmailemaan ja tunnustelemaan enempi tai jopa huolestun ja kysyn suoraan tuntemuksia. Jonkinlaista reaktiota kaipaan tai tiedon etukäteen siitä, että näinkin voi reagoida. En ole kuitenkaan ajatustenlukija.
Ja sen verran rankkaa toimintaa kuitenkin on, että reagoiva masokisti on helpompi minulle kuin omaan maailmaansa uppoutunut subi kenestä en saa otetta. Mutta toki tässäkin ratkaisee se, että onko uusi tuttavuus vai vanha tuttu. Kun tuntee toisen ja tietää reaktiot niin onhan se aina antoisampaa. En tahdo kuitenkaan hajottaa ketään.
-
Mä oon aina kyllä leikkikavereille sanonut, että reagoimattomuus tarkoittaa sitä, että olen ihan tiloissa ja nautin. On törmätty siihen ongelmaan välillä, ettei mua tahdo saada sieltä pois kivulla. Hellällä kosketuksella on saanut mut taas "hereille". Välillä on tullut mietittyä, että nauttikohan toinen lainkaan kun olin niin lahna.. O:-) Ja sit tietysti välillä tulee lauettua piiskan alla, siitä on leikkikaverit tykänneet kyllä.. ;D
D\s:n parissa harvemmin tulee tuohon tilaan mentyä. Puhtaasti S&M-leikissä taas tuo tulee aika äkkiä eteen piiskan alla, ellei ole sitten jokin lyöntiväline joka aiheuttaa ihan uudenlaisen kivun. Muistan eräänkin järeän kumilenkin, joka kyllä piti tässä maailmassa tehokkaasti. :))
-
Könsönsööliäisisessä sadismissa ei satuteta, siinä tuotetaan nautintoa, joko uhrille tai tekijälle.
Siinä toisenlaisessa sitten taas on sadisti vallassa ja sillon ainoastaan tekijän haluilla on merkitystä.
:o
-
Oon joskus törmännyt siihen että D:t laskee reaktioksi vaan huutamisen. Kun itse mietin että reagoida voi, vaikkei huutaisi ja rimpuilisi hullun lailla. Onhan niitä reaktioita muitakin. Mietin samaa kun Ms.M, onko se sadistille nautittavaa, jos satutettava ei reagoi voimakkaasti ja äänekkäästi ?
Mä menen kanssa heti tiloihin, en puhu tai kuule mitään, enkä ikinä ainakaan huuda. Mutta sen sijaan alan tärisemään, ja saatanpa jotain epämääräistä hiljaista vinkunaa pitää. Mutta en tosiaan ole kovin äänekäs, mitä jotkut sitten ihmettelee.
Siinäpä se... kumppaninlukutaito on tärkeää.
-
Könsönsööliäisisessä sadismissa ei satuteta, siinä tuotetaan nautintoa, joko uhrille tai tekijälle.
Siinä toisenlaisessa sitten taas on sadisti vallassa ja sillon ainoastaan tekijän haluilla on merkitystä.
Häiritseekö sua jotenkin tuo konsensuaalisuus, ihan oikeasti? Entäpä sitten toisin päin, että jos kuvittelisit itsesi masokistin asemaan, jota kai olet jossainmäärin(?)- olisiko silloinkin sadisti "täydessä vallassa, täysin välinpitämättömänä" sun kokemusista? :)
-
Kyllä minä sadistina saan kiksit reaktiosta, vaikkei se olisikaan huutoa ja rimpuilua. Kunhan jotain reaktiota on, ja lähtökohtana jonkinasteinen halu saada sitä kipua.
-
Oon joskus törmännyt siihen että D:t laskee reaktioksi vaan huutamisen. Kun itse mietin että reagoida voi, vaikkei huutaisi ja rimpuilisi hullun lailla. Onhan niitä reaktioita muitakin. Mietin samaa kun Ms.M, onko se sadistille nautittavaa, jos satutettava ei reagoi voimakkaasti ja äänekkäästi ?
Mä menen kanssa heti tiloihin, en puhu tai kuule mitään, enkä ikinä ainakaan huuda. Mutta sen sijaan alan tärisemään, ja saatanpa jotain epämääräistä hiljaista vinkunaa pitää. Mutta en tosiaan ole kovin äänekäs, mitä jotkut sitten ihmettelee.
Huutamisella tai ylipäätään ääntelyllä ei kyllä minulle ole mitään väliä, vaikka sekin on kyllä kivaa. Mutta luulen että itselleni,
voi olla jopa kiihottavampaa, jos toinen ottaa suhteessa, omaan sietokykyynäsä nähden niin paljon kipua, että kyyneleet alkavat valua, mutta on hiljaa, ja ottaa sen vastaan ylpeänä. Vielä parempi, jos hän katsoo samalla silmiini, ja itkee. :love:
Mutta kaiken kaikkiaan, mikä tahansa reaktio, on ihana :)
-SeHymyileväSadisti-
-
Se että tietää ettei toinen pidä siitä kivusta yhtään, ei sytytä tippaakaan. Ei vaikka se ottaisi kaiken vastaan ihan vain miellyttääkseen. Paljon kivempaa, että molemmilla on kivaa ja saa sen mitä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä tai pahalta ja hyvältä. Kaikessa tekemisessä molempien osapuolien tulee saada jotain mielihyvää irti, muuten se homma ei mun silmissä toimi.
-
Könsönsööliäisisessä sadismissa ei satuteta, siinä tuotetaan nautintoa, joko uhrille tai tekijälle.
Siinä toisenlaisessa sitten taas on sadisti vallassa ja sillon ainoastaan tekijän haluilla on merkitystä.
Häiritseekö sua jotenkin tuo konsensuaalisuus, ihan oikeasti? Entäpä sitten toisin päin, että jos kuvittelisit itsesi masokistin asemaan, jota kai olet jossainmäärin(?)- olisiko silloinkin sadisti "täydessä vallassa, täysin välinpitämättömänä" sun kokemusista? :)
Oletko koskaan syönyt lihaa ? Ootko nähny kun lehmä teurastetaan ? Katsonut sitä silmiiin kun ne sammuu? Eikö sussa ole tippaakaan inhimillisyyttä ? Häpeäisit! :o
;D
-
Könsönsööliäisisessä sadismissa ei satuteta, siinä tuotetaan nautintoa, joko uhrille tai tekijälle.
Siinä toisenlaisessa sitten taas on sadisti vallassa ja sillon ainoastaan tekijän haluilla on merkitystä.
Mahtaakohan tuo konsönsiäälinen sadismi olla sadismia ollenkaan, enemmänkin toisen reaktioista nauttimista.
IKRM
-
Könsönsööliäisisessä sadismissa ei satuteta, siinä tuotetaan nautintoa, joko uhrille tai tekijälle.
Siinä toisenlaisessa sitten taas on sadisti vallassa ja sillon ainoastaan tekijän haluilla on merkitystä.
Mahtaakohan tuo konsönsiäälinen sadismi olla sadismia ollenkaan, enemmänkin toisen reaktioista nauttimista.
IKRM
Sadisti nauttii fyysisen tai henkisen kärsimyksen tuottamisesta toiselle. Se, onko toinen antanut suostumuksensa kivun aiheuttamiseen vai ei, kertoo paljon sadistin moraalista, etiikan tajusta ja mielenterveydestä.
-
Sadisti nauttii fyysisen tai henkisen kärsimyksen tuottamisesta toiselle.
Eihän konsönsiäälinen sadisti tuota fyysistä tai henkistä kärsimystä, vaan ihan puhdasta nautintoa.
IKRM
-
Sadisti nauttii fyysisen tai henkisen kärsimyksen tuottamisesta toiselle.
Eihän konsönsiäälinen sadisti tuota fyysistä tai henkistä kärsimystä, vaan ihan puhdasta nautintoa.
IKRM
Masokisti nauttii kärsimyksestään, saa siis nautintoa. Sadisti nauttii kärsimyksen tuottamisesta, saa siis nautintoa.
Ihmeellisesti pitää inttää tuollaista asiaa, niinkuin pahainen kakara.
-
Ihmeellisesti pitää inttää tuollaista asiaa, niinkuin pahainen kakara.
Tais osua arkaan paikkaan, niille jotka leikkii täyspäistä sadistia.
IKRM
-
Ihmeellisesti pitää inttää tuollaista asiaa, niinkuin pahainen kakara.
Tais osua arkaan paikkaan, niille jotka leikkii täyspäistä sadistia.
IKRM
Eipä juuri, oon vaan seurannut sun kommentteja pidempään, ja välillä noussut ajatus, että oletko tyhmä, trolli vai muuten vain pidät itseäsi parempana kuin muut. Vai kaikkea noita.
Mutta tää tästä Ot:sta.
-
vai muuten vain pidät itseäsi parempana kuin muut. Vai kaikkea noita.
Täällä on hyvin vaikea olla olematta parempi kuin muut.
IKRM
-
vai muuten vain pidät itseäsi parempana kuin muut. Vai kaikkea noita.
Täällä on hyvin vaikea olla olematta parempi kuin muut.
IKRM
Sillälailla... Hyvin trollattu. :))
-
Sadisti kun saa yleinsä nautintonsa siitä, että pääsee rääkkään toista. Eli saa nautintonsa siitä toisen kivusta. Mutta entä jos se rääkättävä ei olekaan mikään erikoisempi masokisti, vaan onkin alistunut ihan sillä, että haluaa miellyttää toista.
Eli saako sadisti tällöin isommat kiksit, kun se toinen osapuoli ei saa sellaista nautintoa kuin masokisti, vaan kärsii enemmän?
Minä ajattelen niin, että noissa molemmissa tapauksissa sub/maso/bottom saa nautintonsa jostakin. Joko suoraan siitä kivusta, tai siitä, että joku toinen ottaa vallan tilanteessa, tai siitä, että voi miellyttää toista, tai näiden variaatioista ja yhdistelmistä. Eli kuten sanottu, konsensuaalisessa toiminnassa on kuitenkin loppujen lopuksi kyse ihmisistä, jotka ovat tilanteessa mukana vapaasta tahdostaan ja saavat siitä jonkinlaista nautintoa tai tarpeidensa tyydytystä. Ja erilaisilla (seksuaalisilla, konsensuaalisuutta kunnioittavilla) sadisteilla voi sitten olla erilaisia mieltymyksiä kumppaniensa suhteen.
Itse tykkään leikkiä kipuleikkejä masokististen kumppanien kanssa, sillä tahdon tuottaa kipua itse tarkoituksellisesti, enkä esittää käyttäväni sitä jonkin muun tavoitteen (esim alistumisen, rangaistuksen, tms) välineenä. Toki masokistinen ja minulle alistuva kumppani tarjoaa kiehtovan mahdollisuuden venyttää niitä mukavuusrajoja, sillä kyllä minua kutkuttaa se hetki, jona masokistin omien mieltymysten puolelta tulisi jo se punainen, mutta minun nautintoni tähden ollaan valmiita ottamaan vielä pikkuisen lisää. :love:
Minä nautin reaktioista, ja reaktioiden skaala on laaja. Pienet huokaukset, ininä, ihon värinä, nyrkkiin puristuvat sormet, kiima, ja oma henkilökohtainen lempparini: jalkojen tärinä.... :love: Reaktion ei tarvitse olla huutoa tai itkua, vaikka nekin suloisia ovat.
Bottomin reagoimattomaan tilaan tipahtaminen on minulle merkki siitä, että nyt kohteeni lentää, ratsastaa siellä kivun aallolla. Se voi olla session tavoite, tai sitten, tapaus kohtaisesti, jotta minun nautintoni tilanteesta voi jatkua, kohde täyyy herättää reagoimattomuudestaan tekemällä jotain erilaista. Esimerkkinä: kerran sessiossa tarkoituksella piiskasin masokistini kehossa kohtaa, jonka tiedän olevan erityisen herkkä. Pitkä, samanlaisena toistuva ärsyke johti lopulta kohteeni täydelliseen reagoimattomaan tilaan, kehon omat endorfiinit veivät kaiken kivun pois. Mitä tein? Vaihdoin tyyliä, tein jotain ihan muuta, erilaista, kaivoin ne reaktiot esiin. Jälkeenpäin masokistini totesi, että juuri sen takia on ihanaa sessioida sadistin kanssa, joku muu olisi vain antanut jäädä sinne nautinnon aalloille surffailemaan.
-
Sillälailla... Hyvin trollattu. :))
Minkä vuoksi se olis trolli?
Tottahan se on.
IKRM
-
Sillälailla... Hyvin trollattu. :))
Minkä vuoksi se olis trolli?
Tottahan se on.
IKRM
Eikö elämä ole vähän liian lyhyt tuollaiseen "tahdon olla aina oikeassa"-mentaliteettiin? Sitä paitsi, ei opi ikinä mitään jos on "aina oikeassa" -, "parempi kuin te muut" - ja vielä "alistuvat akat hiljaa" -asenteella liikenteessä koko ajan?
-
Sillälailla... Hyvin trollattu. :))
Minkä vuoksi se olis trolli?
Tottahan se on.
IKRM
Eikö elämä ole vähän liian lyhyt tuollaiseen "tahdon olla aina oikeassa"-mentaliteettiin? Sitä paitsi, ei opi ikinä mitään jos on "aina oikeassa" -, "parempi kuin te muut" - ja vielä "alistuvat akat hiljaa" -asenteella liikenteessä koko ajan?
Kieltämättä sama tuli mieleen..Näin sivustaseuranneena täytyy todeta.
-
Käsittääkseni patologinen sadismi ja kinky-sadismi ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainittu on sitä että nauttii toisten kärsimyksestä ihan riippumatta siitä, miten ne toiset sen kokevat. Mikä edellyttää tietysti empatiakyvyttömyyttä ja muuta mielen häiriintyneisyyttä. Sellainen voi liittyä esimerkiksi antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.
Sen sijaan jälkimmäinen eli ei-patologinen kinky-sadismi tarkoittanee sitä, että nauttii kivun/tuskan/kärsimyksen tuottamisesta kohteelle, joka haluaa sitä. Joka nauttii siitä, tavalla tai toisella. Ja siitähän voi toki nauttia eri tavoilla: Voi nauttia silkasta kivusta, endorfiinihuuruista, niistä jäljistä mitä piiskauksesta jää, itsensä ylittämisestä, siihen kohteluun alistumisesta ja sadistin miellyttämisestä, tms. Syitä on erilaisia.
Väittäisin, että sadismia on sekä tervettä että syvästi epätervettä laatua. Ja tekisin erottelun näiden välillä sen perusteella, kiinnostaako sadistia bottomin kokemus vai ei.
-
Tuli mieleen tuosta Miriamin kommentista, että itse harvemmin enää koen olevani alistunut millään tasolla piiskan alla. Kivulla kun minua harvemmin saa alistumaan sillä tavoin kun alistun subbaillessa. Kivun kohdalla alistun tilanteelle. Subbaillessa alistun ihmiselle, Dominoivalle.
Subbaillessa on tunteet enemmän mukana. Sitä on kaikin tavoin alastomampi, herkempi, enemmän ehkä kiinni todellisuudessa kuin silloin kun kipumatkailee sadistin käsittelyssä.
-
Väittäisin, että sadismia on sekä tervettä että syvästi epätervettä laatua. Ja tekisin erottelun näiden välillä sen perusteella, kiinnostaako sadistia bottomin kokemus vai ei.
Eikös sadisti ole aina kiinnostunut 'kohteensa' kokemuksesta.
IKRM
-
Sitä paitsi, ei opi ikinä mitään jos on "aina oikeassa" -, "parempi kuin te muut" - ja vielä "alistuvat akat hiljaa" -asenteella liikenteessä koko ajan?
Päinvastoin, sitä oppii silloin ihan koko ajan asioita, sekä itsestään että muista.
Elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun ei anna toisten vaikuttaa omiin tekemisiin, tekee itse omat päätöksensä, analysoi itse itsensä ja muut, eikä anna muitten mielipiteiden vaikuttaa tekemisiinsä.
IKRM
-
Sitä paitsi, ei opi ikinä mitään jos on "aina oikeassa" -, "parempi kuin te muut" - ja vielä "alistuvat akat hiljaa" -asenteella liikenteessä koko ajan?
Päinvastoin, sitä oppii silloin ihan koko ajan asioita, sekä itsestään että muista.
Elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun ei anna toisten vaikuttaa omiin tekemisiin, tekee itse omat päätöksensä, analysoi itse itsensä ja muut, eikä anna muitten mielipiteiden vaikuttaa tekemisiinsä.
No, jos tykkää elää kuplassa niin mikäpä minä sitä olen kritisoimaan. Jää todella paljon kokematta ja oppimatta noin. But hey, your life dude. Do as you wish.
-
No, jos tykkää elää kuplassa niin mikäpä minä sitä olen kritisoimaan. Jää todella paljon kokematta ja oppimatta noin. But hey, your life dude. Do as you wish.
Nyt taisit mennä hiukan solmuun ajatuksesi kanssa.
IKRM
-
Voi luoja että joskus jotkut ei vaan kykene olemaan patronisoimatta. Ei sitten niin millään.
-
No, jos tykkää elää kuplassa niin mikäpä minä sitä olen kritisoimaan. Jää todella paljon kokematta ja oppimatta noin. But hey, your life dude. Do as you wish.
Nyt taisit mennä hiukan solmuun ajatuksesi kanssa.
IKRM
En mennyt yhtään. Mutta koska sinä "tiedät kaiken", "olet aina oikeassa", ja ilmeisesti et juurikaan arvosta varsinkaan alistuvien naisten mielipiteitä, niin en lähde avaamaan ajatustani enempää. Et ansaitse sitä.
-
Minulle nämä suhteet ovat olleet aina eräänlainen prosessi itsensä ja toisen ymmärtämiseen. Niiden asioiden avoin esilletuominen siitä mitä itse haluaa ja pyrkimys ymmärrykseen siitä mitä toinen haluaa. Enkä tarkoita tässä sitä että löydettäisiin oikeat termit omille haluille ja silä selvä. Vaan minusta näyttää kuten tästäkin ketjusta tulee ilmi; ne ovat aivan liian jäykkiä kuvaamaan sitä moninaisuutta ja umpisolumua mitä oma kokemus on.
Itse en ole koskaan käsitellyt tätä asiaa näiden termien kautta, vaan oma kokemukseni tästä on ollut hyvin intuitiivista. Kuvailisin sitä ennemmin toiminnaksi missä toinen vapautetaan niistä elämän vaatimuksista toimia jollain tietyllä tavalla tai olla jokin tietynlainen; hallinnan keinoilla toisen ohjaaminen jonkun henkisen asian tai tilan "läpi".
Väittäisin, että sadismia on sekä tervettä että syvästi epätervettä laatua. Ja tekisin erottelun näiden välillä sen perusteella, kiinnostaako sadistia bottomin kokemus vai ei.
En itse ainakaan näkisi ongelmaa sinänsä siitä saako nautintoa vallasta toisen yli toisen tuntemuksista välittämättä vai juuri toisen tuntemuksien takia, vaan ennemmin näkisin tätä kysymystä kontrollin perusteella; jos tekevällä osapuolella ei ole kontrollia toimia osapuolille sopivissa rajoissa ei mikään ole terveellistä.
-
Elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun ei anna toisten vaikuttaa omiin tekemisiin, tekee itse omat päätöksensä, analysoi itse itsensä ja muut, eikä anna muitten mielipiteiden vaikuttaa tekemisiinsä.
IKRM
Samaa mieltä pienellä sivuhuomautuksella.
Tämä ei varmaankaan sulje pois sitä tosiasiaa, että me kuitenkin tarvitsemme toisiamme.
Olla itseriittoinen vai olla liian itseriittoinen.
-
Itse tykkään leikkiä kipuleikkejä masokististen kumppanien kanssa, sillä tahdon tuottaa kipua itse tarkoituksellisesti, enkä esittää käyttäväni sitä jonkin muun tavoitteen (esim alistumisen, rangaistuksen, tms) välineenä.
Samoilla linjoilla Ainon kanssa tästä, en tykkää yhtään rangaista kivulla. Enkä kyllä oikein rankaista muutenkaan: kasvatushommat ei oo oikein mun juttu...
Mulla sadismiin liittyy kuitenkin myös omasta voimastani ja kehostani nauttiminen. Pidän siitä, että voin lyödä niin lujaa kun jaksan, että voin repiä ja purra ja riepottaa.
Parhaita sessiokokemuksia sadistina ovat olleet sellaiset, jossa vastapuolella on vähän kaikkiin suuntiin switchaava masokisti (siis vähän niiko määkin olen) jonka tunnen hyvin joten tiedän missä milloinkin mennään ja kuinka lujaa voi antaa; sitten voi antaa verenhimonsa viedä. Sitten kun se alkaa viedä, ja vastinkappaleena on se switch, niin sopivana päivänä satuttaminen muuttuu taisteluksi ja se on :love: :love: :love: .
-
Tämä ei varmaankaan sulje pois sitä tosiasiaa, että me kuitenkin tarvitsemme toisiamme.
Olla itseriittoinen vai olla liian itseriittoinen.
Ilman muuta juuri näin.
Raja on syytä miettiä ja vetää jokaisen ihmisen kohdalla erikseen, toisten kanssa on oltava tiukempi, ja toisten kanssa voi sitten avata itseään enemmän ja myös olla valmiimpi vastaanottamaan toiselta mitä nyt onkaan vastaanotettavissa.
IKRM
-
Käsittääkseni patologinen sadismi ja kinky-sadismi ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainittu on sitä että nauttii toisten kärsimyksestä ihan riippumatta siitä, miten ne toiset sen kokevat. Mikä edellyttää tietysti empatiakyvyttömyyttä ja muuta mielen häiriintyneisyyttä. Sellainen voi liittyä esimerkiksi antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.
Sen sijaan jälkimmäinen eli ei-patologinen kinky-sadismi tarkoittanee sitä, että nauttii kivun/tuskan/kärsimyksen tuottamisesta kohteelle, joka haluaa sitä. Joka nauttii siitä, tavalla tai toisella. Ja siitähän voi toki nauttia eri tavoilla: Voi nauttia silkasta kivusta, endorfiinihuuruista, niistä jäljistä mitä piiskauksesta jää, itsensä ylittämisestä, siihen kohteluun alistumisesta ja sadistin miellyttämisestä, tms. Syitä on erilaisia.
Väittäisin, että sadismia on sekä tervettä että syvästi epätervettä laatua. Ja tekisin erottelun näiden välillä sen perusteella, kiinnostaako sadistia bottomin kokemus vai ei.
Mietin tätä lukiessani, että onko tämä jaottelu tosiaankin näin jyrkkä. Jos tykkäät leikkiä sadistia, se on tervettä, jos olet sadisti, se on sairasta. Itse näkisin epäterveen ja terveen rajan kulkevan pikemminkin teoissa kuin mieliteoissa.
-
seurailee topiiccia :popcorn:
Pulse joka ei tajua koko sadismia/masokismia kinkyilynä ( paitsi ehkä konsensuaalisena, tosin silloinkin mietityttäis nuo IKRM aatokset - voiko "oikea sadisti" saada tyydytyksen masosta joka nauttii saamastaan käsittelystä?! - snadi pähkinä tässä myös allekirjoittaneelle eettisesti)...
Jos olisin maso, ehkä harrastaisin jotain kamppailulajia ja ottaisin turpaan reeneissä päivittäin..
Jos olisin sadisti hmm.. ehkä värväytyisin vaikka Isiksen riveihin..
Joskus jotkut ovat kyllä kuvailleet määrättyjä "sessiotoimiani" sadistisiksi.. No, itselleni kyse on enempi subin "kiusoitteleusta"..( koittaa toimia uhkaavasti ja niin että subi luulee masterin olevan tosissaan ja alkaa pelkäämään.. - Mutta harmikseni voin todeta tuon olevan puhtaasti näyteltyä ja käsikirjotettua = siis valovuosien päässä toimista jota itse miellän "sadismiksi" ( lue= toisen tarjoitukselliseksi satuttamiseksi). Entä onko sitten olemassa "karkkikauppa/wannabe sadisteja"..- heitä jotka näin kaiketi vain tuottavat näyteltyä kipua masokistille, saamatta itse.. " olisko se nyt sitten- seksuaalista nautintoa.." ?!
Noh, ehkä kysymys on yhtä vaikea kuin vanilja kontra kinky... "vanilja ei >ehkä< ymmärrä kuinka kinky voi saada kiksejä esim. sitomalla naisen ennen panemista.
*paljon huomionarvoisia pointteja.. esim. edellisetkin - snadin ja miriamin
-
IMHO: Jos sessio pysyy konsensuaalisena huolimatta siitä nauttiiko kivun kohde kivusta, niin kaikki on hyvin. Voihan olla tilanne, että kipua on tarjolla muista syystä kuin vaan masokistisen nautinnon vuoksi, vaikka nyt rangaistuksen välineenä. Tällöinhän kivun kohde ei välttämättä saa mitään kiksejä kivusta, mutta nauttii ja hyväksyy sen dynamiikan mikä hänet on tähän tilanteeseen ajanut.
Jos taas konsensuaalisuus ohitetaan vaikka oikeasti pakottamalla (=väkivalloin) tai vaikka humalatilan voimin, niin kyseessä on jonkinmoinen rikos ja aina väärä teko.
Minä nautin kivun tuottamisesta, mutta kovin eri tavoin tilanteesta riippuen. Masokistin kanssa jäljet, äänet, voihkaisut, anelutkin ja toisen nautinto tuo minulle kokonaisvaltaisen nautinnon. Jos taas kyseessä on vaikka se rangaistuspiiskaus, niin nautinto tulee siitä punaposkisesti ehkä hieman häpeilevästä tytöstä joka kertoo olevansa jatkossa kiltti.
t. Karwis
-
Käsittääkseni patologinen sadismi ja kinky-sadismi ovat kaksi eri asiaa. Ensin mainittu on sitä että nauttii toisten kärsimyksestä ihan riippumatta siitä, miten ne toiset sen kokevat. Mikä edellyttää tietysti empatiakyvyttömyyttä ja muuta mielen häiriintyneisyyttä. Sellainen voi liittyä esimerkiksi antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.
Sen sijaan jälkimmäinen eli ei-patologinen kinky-sadismi tarkoittanee sitä, että nauttii kivun/tuskan/kärsimyksen tuottamisesta kohteelle, joka haluaa sitä. Joka nauttii siitä, tavalla tai toisella. Ja siitähän voi toki nauttia eri tavoilla: Voi nauttia silkasta kivusta, endorfiinihuuruista, niistä jäljistä mitä piiskauksesta jää, itsensä ylittämisestä, siihen kohteluun alistumisesta ja sadistin miellyttämisestä, tms. Syitä on erilaisia.
Väittäisin, että sadismia on sekä tervettä että syvästi epätervettä laatua. Ja tekisin erottelun näiden välillä sen perusteella, kiinnostaako sadistia bottomin kokemus vai ei.
Mietin tätä lukiessani, että onko tämä jaottelu tosiaankin näin jyrkkä. Jos tykkäät leikkiä sadistia, se on tervettä, jos olet sadisti, se on sairasta. Itse näkisin epäterveen ja terveen rajan kulkevan pikemminkin teoissa kuin mieliteoissa.
Nyt en ole ihan varma mitä tarkoitat, ja ollaanko me edes lopulta eri mieltä? :)
Tarkoitin sanoa, että lienee kai psykologiselta kantilta katsottuna ihan oikeasti patologista, jos henkilö nauttii kärsimyksen tuottamisesta toiselle vaikka toinen ei sitä haluaisi eikä siitä millään tavalla eikä missään muodossa nauttisi.
Vai onko nyt kyse fantasian ja todellisen teon erottelusta? Siinä tapauksessa olen kyllä valmis olemaan ihan samaa mieltä, eli haluttoman kohteen kiduttamisesta fantasioiminen ei mielestäni itsessään ole (välttämättä) mitenkään sairasta. Jos kuitenkin ymmärtää jättää sen fantasiaksi.
On mullakin toisinaan vähän vähemmän todellisuudessa toteutuskelpoisia fantasioita. :P Ne jääkööt ihan silkan mielikuvituksen tasolle.
-
Joskus jotkut ovat kyllä kuvailleet määrättyjä "sessiotoimiani" sadistisiksi.. No, itselleni kyse on enempi subin "kiusoitteleusta"..( koittaa toimia uhkaavasti ja niin että subi luulee masterin olevan tosissaan ja alkaa pelkäämään.. - Mutta harmikseni voin todeta tuon olevan puhtaasti näyteltyä ja käsikirjotettua = siis valovuosien päässä toimista jota itse miellän "sadismiksi" ( lue= toisen tarjoitukselliseksi satuttamiseksi).
Toissapäivänä, osin tämän ketjun innoittamana lueskelin hiukan siitä miten kiduttamisen psykologia toimii. Tutustuin asian lähinnä uhrin kannalta ja vaikutelmakseni jäi että se on tehokkaimmillaan silloin kun kohteelle luodaan uhkatila. Sen toteuttamisen jälkeen peli on tavallaan menetetty. Uhri huomaa kestävänsä tilanteen ja on sen jälkeen vahvempi. Tietysti jos tarkoituksena on tehdä dementikkoja, se ei pelkällä pelottelulla onnistu. Veikkaan.
Kidutus on tietysti eri asia kuin sadismi tai sadismi seksuaalisessa mielessä mutta varmaan joitain yhtymäkohtia löytyy.
Samasta syystä pyrin omat sessioni vieraamman kohteen kanssa toteuttamaan kevyemmin koska pelko uuden edessä nostaa kertomia enkä sinänsä halua mennä yli. Mut siis mähän en ole sadisti vaikka kykenen erilaisia fiiliksiä tuottamaan.
IKRM on arvostettava koska hän on lähes aina täysin oikeassa eikä seikkaa heikennä se ettei valtaosa kommentoijista kykene asiaa näkemään.
-
Könsönsööliäisisessä sadismissa ei satuteta, siinä tuotetaan nautintoa, joko uhrille tai tekijälle.
Siinä toisenlaisessa sitten taas on sadisti vallassa ja sillon ainoastaan tekijän haluilla on merkitystä.
Häiritseekö sua jotenkin tuo konsensuaalisuus, ihan oikeasti? Entäpä sitten toisin päin, että jos kuvittelisit itsesi masokistin asemaan, jota kai olet jossainmäärin(?)- olisiko silloinkin sadisti "täydessä vallassa, täysin välinpitämättömänä" sun kokemusista? :)
Oletko koskaan syönyt lihaa ? Ootko nähny kun lehmä teurastetaan ? Katsonut sitä silmiiin kun ne sammuu? Eikö sussa ole tippaakaan inhimillisyyttä ? Häpeäisit! :o
;D
Olitkin kommentoinut tuota kysymystä kysymyksillä.
Mä en tajua,että miten ne liittyvät seksuaaliseen sadismiin,jota toteutetaan ihmisten kesken..oma pointtini oli siinä, että tullut tunne,että mielestäsi muut toteuttavat sadismiaan lässyin tempuin, kun taas omasi on enemmän oikeampi. Lisäksi en ole nähnyt kovinkaan monen arvostelevan sitä sinun tyyliäsi.
Olen mää vienyt mm. kissani lopetettavaksi, nuorukaisen vielä, ja kyllä se sattui. Annoin kissan tieteelliseen tutkimukseen..kesti vuoden ennen kuin selvisin jotenkin tuosta tilanteesta- ihan kun oisi lapsen vienyt lopetettavaksi. Muutoin voin ollakin aika tekopyhä (=
-
Jotenkin tuntuu, että joillekin toi konsensuaalisuus on kirosana.
-
Haluaisin edelleenkin puolustaa tuota "täysipäinen sadisti"-määritelmää jonkinlaisena hajurakona rikollisesti toimivalle sadistille. Kokonaan riippumatta jonkun trollin mielipiteestä. Trolli ei välttämättä edes ole aina sieltä kaikkein terveimmästä päästä, noin niinku päästään.
https://www.stara.fi/2016/01/25/nettitrollaajat-ovat-sadisteja/
Meitä sadisteja on niin kovin moneen lähtöön, ihan arjen sadisteista, esim. puolison / lasten henkisistä nujertajista aina tosielämän Hannibal Lectereihin, sekä sitten meitä suoraselkäisiä sadomasokistisen seksin harrastajia. Nimenomaan harrastajia, emme rakentele talomme alle salaisia kellareita pahat mielessämme. Tosin onhan mökillä kyllä perunakellari. >:D
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1453692596434.html
Vaikka vaimo ei masokisti valitettavasti olekaan, on hän avarakatseinen ihminen ja siksipä meille siunaantunutkin muutamia ystäviä jotka ovat. Laitan kyllä masokistin ihan ykkösvaihtoehdoksi leikkikaverina, lainkaan rangaistavaa subiakaan väheksymättä. Ja aina konsensuaalisena, muistakaapas se lapset.
-
Kyllähän BDSM on aina enemmän tai vähemmän konsensuaalista, muutenhan se on jotain muuta.
Täytyy myöntää, että minua henkilökohtaisesti kiehtoo eniten concensual non-consent -tyyppinen parisuhde. Tiedä sitten, löydynkö vielä sopivalle vastakappaleelle ja jos niin onnistuuko/kestääkö suhde miten.
Mun kokemukset seksuaalisesti sadisteista on hyviä - ovat olleet myöskin rakastavia ja huolehtivia suhteessa.
-
Tarkoitin sanoa, että lienee kai psykologiselta kantilta katsottuna ihan oikeasti patologista, jos henkilö nauttii kärsimyksen tuottamisesta toiselle vaikka toinen ei sitä haluaisi eikä siitä millään tavalla eikä missään muodossa nauttisi.
Vai onko nyt kyse fantasian ja todellisen teon erottelusta? Siinä tapauksessa olen kyllä valmis olemaan ihan samaa mieltä, eli haluttoman kohteen kiduttamisesta fantasioiminen ei mielestäni itsessään ole (välttämättä) mitenkään sairasta. Jos kuitenkin ymmärtää jättää sen fantasiaksi.
On mullakin toisinaan vähän vähemmän todellisuudessa toteutuskelpoisia fantasioita. :P Ne jääkööt ihan silkan mielikuvituksen tasolle.
Itse en koe oman nautintoni olevan riippuvaista vastaanottajan halukkuudesta tai haluttomuudesta ottaa kipua vastaan. Ajatuksen tasolla haluton kohde on jopa houkuttelevampi, mutta moraali ja eettiset pidäkkeet ovat esteenä moisten ajatusten toteuttamiselle. Näin ollen ne jäävät fantasiaksi. Koen siis olevani sadisti, mutta en kuitenkaan rinnastaisi itseäni pidäkkeettömään Hannibal Lecteriin.
-
Sitä paitsi, ei opi ikinä mitään jos on "aina oikeassa" -, "parempi kuin te muut" - ja vielä "alistuvat akat hiljaa" -asenteella liikenteessä koko ajan?
Päinvastoin, sitä oppii silloin ihan koko ajan asioita, sekä itsestään että muista.
Elämä muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun ei anna toisten vaikuttaa omiin tekemisiin, tekee itse omat päätöksensä, analysoi itse itsensä ja muut, eikä anna muitten mielipiteiden vaikuttaa tekemisiinsä.
IKRM
Tässä pitää tietää se että tekemällä itse omat päätöksensä, ei ole sama asia kuin se, että pitää itseään muita parempana ihmisenä.
-
Olen ehkä joskus aiheuttanut kipua siitä mahdollisesti pitävälle ja se on saattanut olla kivaa ja jopa seksuaalista.
Sitten on niitä henkilöitä, joiden ei halua nauttivan, ja heidän tuskansa on henkisesti hyvin tyydyttävää vaikkakaan ei yleensä seksuaalista.
-
Aiheesta ja sen käsittelystä voisi melkein tehdä vaalikonemaisen sovelluksen kaikkine variaatioineen.
Minä vain pidän satuttamisesta. Eri tavoin omasta mielentilastani riippuen. Tai kohteesta ja sen mielentilasta. Tai pukeutumisesta. Tai käytöksestä. Muuttujia on lukematon määrä, joten tästä on aika vaikea saada muuta mustavalkoista, kuin se, että Minä pidän satuttamisesta. En edes yritä tuoda esiin omaa parempaa tietämystä muiden tapojen oikeellisuudesta tai kaikkitietävien yleistyksestä asioiden ja niiden toteuttamisen suhteen.
Minä olen sadisti, joka nauttii kivun antamisesta vastaanottajalle riippumatta siitä, mikä vastaanottajan asenne kipuun on. Mikä Minut siis erottaa väkivaltaisesta hullusta?
R
-
Tässä pitää tietää se että tekemällä itse omat päätöksensä, ei ole sama asia kuin se, että pitää itseään muita parempana ihmisenä.
Toki.
Mutta ei ihmiset siltikään ole tasa-arvoisia keskenään, ja on aivan normaalia pitää itseään jotakuta parempana.
Siihen 'syyllistyy' ihan jokainen, tavalla tai toisella.
IKRM
-
...Mikä Minut siis erottaa väkivaltaisesta hullusta?
R
hahah.. niin, ehkä olet vain välttynyt (satuttanut hellästi tai sessioinut varoiks truemasoja..?!) "tuomioilta" -- muutaman vuoden ehtoollinen.. kenties keikka kivitaloon.. tai niuvanniemeeen ;D erottaa...
-
Aiheesta ja sen käsittelystä voisi melkein tehdä vaalikonemaisen sovelluksen kaikkine variaatioineen.
Minä vain pidän satuttamisesta. Eri tavoin omasta mielentilastani riippuen. Tai kohteesta ja sen mielentilasta. Tai pukeutumisesta. Tai käytöksestä. Muuttujia on lukematon määrä, joten tästä on aika vaikea saada muuta mustavalkoista, kuin se, että Minä pidän satuttamisesta. En edes yritä tuoda esiin omaa parempaa tietämystä muiden tapojen oikeellisuudesta tai kaikkitietävien yleistyksestä asioiden ja niiden toteuttamisen suhteen.
Minä olen sadisti, joka nauttii kivun antamisesta vastaanottajalle riippumatta siitä, mikä vastaanottajan asenne kipuun on. Mikä Minut siis erottaa väkivaltaisesta hullusta?
R
Se, että käsiteltäväsi ovat suostuneet käsittelyysi. Ja että heillä on käytössä turvasana.
-
Aivan niin, kommunikaatio ja molemminpuolin sovitut raamit, mahtuvat ne sitten mihin kehykseen tahansa.
Turvasana sessiossa, aina.
R
-
Aivan niin, kommunikaatio ja molemminpuolin sovitut raamit, mahtuvat ne sitten mihin kehykseen tahansa.
Turvasana sessiossa, aina.
R
Olisin utelias kuulemaan, mikä saa sinut haluamaan kommunikointia, sopimista ja turvasananan käyttöä? Kun siis kerran olet omien sanojesi mukaan "sadisti, joka nauttii kivun antamisesta vastaanottajalle riippumatta siitä, mikä vastaanottajan asenne kipuun on". Eli... vaikka nauttisitkin kivun tuottamisesta myös haluttomalle kohteelle, et kuitenkaan halua tehdä niin? Yritän ymmärtää, mikä tässä on se motivaatio. Siis haluat tuottaa kipua haluttomalle kohteelle... mutta et halua? :P Kiinnostaisi kuulla tarkennusta.
-
EIkös tää taputeltu jo selväksi, turvasana on turhasana. Trollaan nyt hiukan mutta totta toinen puoli.
-
Aivan niin, kommunikaatio ja molemminpuolin sovitut raamit, mahtuvat ne sitten mihin kehykseen tahansa.
Turvasana sessiossa, aina.
R
Olisin utelias kuulemaan, mikä saa sinut haluamaan kommunikointia, sopimista ja turvasananan käyttöä? Kun siis kerran olet omien sanojesi mukaan "sadisti, joka nauttii kivun antamisesta vastaanottajalle riippumatta siitä, mikä vastaanottajan asenne kipuun on". Eli... vaikka nauttisitkin kivun tuottamisesta myös haluttomalle kohteelle, et kuitenkaan halua tehdä niin? Yritän ymmärtää, mikä tässä on se motivaatio. Siis haluat tuottaa kipua haluttomalle kohteelle... mutta et halua? :P Kiinnostaisi kuulla tarkennusta.
Luulen että tässä on kysymys siitä, että tässä yhteydessä, haluttomalla tarkoitetaan kuitenkin alistunutta ihmistä, ja hän suostuu ottamaan kipua, vaikka ei siitä itse pidäkkään, tai jopa vihaa sitä, haluaa tehdä sen siis koska haluaa alistua kokonaisvaltaisesti.
-(:
-IhanVaanRentunArvausYksikönPäällikkö-
-
.....
Olisin utelias kuulemaan, mikä saa sinut haluamaan kommunikointia, sopimista ja turvasananan käyttöä? Kun siis kerran olet omien sanojesi mukaan "sadisti, joka nauttii kivun antamisesta vastaanottajalle riippumatta siitä, mikä vastaanottajan asenne kipuun on". Eli... vaikka nauttisitkin kivun tuottamisesta myös haluttomalle kohteelle, et kuitenkaan halua tehdä niin? Yritän ymmärtää, mikä tässä on se motivaatio. Siis haluat tuottaa kipua haluttomalle kohteelle... mutta et halua? :P Kiinnostaisi kuulla tarkennusta.
Mulle könsönsöölinen toiminta on nautinnon tuottoa, ei-könsönsööliäninen taas satuttamista.
Itse hakeudun könsönsööliseen toimintaan koska olen päättänyt etten lähde istumaan ei-könsönsöölisten seksiin liittyvien halujeni takia.
Moraali on käsite joka on voimassa tänään tässä paikassa tällä tavalla ja saattaa huomenna olla jotain ihan muuta, se ei mua kauheasti häiritse.
Lokeroinnista sitten taas, ainakin ennen, kriminalipsykologia jakoi seksuaaliset sadistit kahteen tyyppiin, tyyppeihin 1 ja 2.
1. tyypin ääripäänä piiskaaminen FSoG samettipiiskalla, after care voidetta käyttäen ja 2. tyypin toinen ääripää sadistinen himomurha kiduttamalla.
Safe & sound, motherfukker! ;D
-
No jos aikoo nauttia kunnon piiskaus sessiosta niin kyllä se vaatii mason vastapariksi ja mielellään vielä tutun sellaisen.
Kestokyky ja kivun sisään pääsy on ominaisuuksia mitä arvostan.
-
Voisin omalta osalta sanoa, että suurimmat kiksit (henkiset, fyysiset, mitkä tahansa) olen saanut kun olen satuttanut ihmistä, joka on taitavasti mennyt rooliin, jossa ei ole pitänyt kivusta. Eli on session puitteissa koettanut rimpuilla, sanonut ei, yms. Termihän taitaa olla consensual non-consent jos näillä pelataan.
Mitä sessioiden ulkopuoliseen elämään tulee, kerran olen ihmistä fyysisesti satuttanut pahasti, eikä ihminen ole tätä halunnut. Kovasti tiedostan sen olevan väärin, ja jonkin verran on tullut syyllisyyttä podettua, mutta en voi millään unohtaa sitä, miten hyvältä se tuntui. Vielä kun oli kyseessä henkisesti paska tilanne, jossa pystyin periaatteessa tekemään mitä tahansa. Melkein surettaa ettei sellaisia kiksejä saa mitenkään jos kriminaaliudelta haluaa välttyä.
Eli itse koen masokistien satuttamisen hieman tylsänä, mutta siinä on sitten omat aspektinsa, kuten kivulla kiusaaminen kun tietää että toinen haluaa sitä, yms. Nautinto oikeesti täyden masokistin satuttamisesta on erilaista, ainakin itselle.
-
Itse hakeudun könsönsööliseen toimintaan koska olen päättänyt etten lähde istumaan ei-könsönsöölisten seksiin liittyvien halujeni takia.
Tämä on ehkä eka kerta evö kun olen jossain asiassa samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. :) Jos haluaisin liioitella ihan pikkuisen vain, voisin muotoilla, että minutkin erottaa sadistisesta sarjamurhaajasta ennen kaikkea mukavuudenhalu.
Mikään ei ole elämässä niin selvää kuin yhtä aikaa todet ristiriitaisuudet, rinnakkaistodellisuudet ja harmaat alueet.
-
Itse hakeudun könsönsööliseen toimintaan koska olen päättänyt etten lähde istumaan ei-könsönsöölisten seksiin liittyvien halujeni takia.
Tämä on ehkä eka kerta evö kun olen jossain asiassa samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. :) Jos haluaisin liioitella ihan pikkuisen vain, voisin muotoilla, että minutkin erottaa sadistisesta sarjamurhaajasta ennen kaikkea mukavuudenhalu.
Mikään ei ole elämässä niin selvää kuin yhtä aikaa todet ristiriitaisuudet, rinnakkaistodellisuudet ja harmaat alueet.
"Sori, mun moka!" ;D ;D ;D
-
Ketjua selaillessa ei ainakaan silmiin osunut, että täällä olisi kertaakaan mainittu erästä ainakin omasta mielestä varsin paljon kertovaa kysymystä... eli vähentääkö kohteen nautinto omaa nautintoa..? Tämä on noussut nimittäin pariin otteeseen esiin muiden kanssa jutellessa.
Joka kertahan kyse on silti valinnasta tehdä tai olla tekemättä.
Muoks. erottelutapa-ilmaisua muutettu ja jälkilause lisätty
-
En aio yrittää vääntää rautalangasta jos jäi jollekulle jotain epäselväksi...korkeintaan epäselvenisi lisää.
-
Ketjua selaillessa ei ainakaan silmiin osunut, että täällä olisi kertaakaan mainittu erästä ainakin omasta mielestä varsin paljon kertovaa kysymystä... eli vähentääkö kohteen nautinto omaa nautintoa..? Tämä on noussut nimittäin pariin otteeseen esiin muiden kanssa jutellessa.
Jos pitää selventää niin omaa tekstiä lukiessa se pointti oli haudattu rivien väliin vähän. Eli, puhun tässä siis omasta puolestani, kohteen nautinto MUUTTAA sitä sadistista nautintoa, se ei ole niin intensiivistä. Eli se voi vähentää sitä omaa kivaa, jos masokistia tökkii puukolla ja se vaan haluaa lisää. On huomattavasti nautinnollisempaa ja intensiivisempaa tökkiä puukolla jotain, joka oikeasti pelkää ja haluaa sen loppuvan. Nyt ilmaisin itteni vähän selvemmin.
-
Ketjua selaillessa ei ainakaan silmiin osunut, että täällä olisi kertaakaan mainittu erästä ainakin omasta mielestä varsin paljon kertovaa kysymystä... eli vähentääkö kohteen nautinto omaa nautintoa..?
Meitsi kun on tämmönen nössykkäsadisti, niin toisin kun Kharonilla kohteen nautinto on edellytys omalle. Ei sen ilmiselvää tarvitse olla, ja pelkoa & epätoivoa jne. mukaan, kyllä kiitos, mutta niistäkin sen pitää nauttia.
Tämän takia mä aniharvoin leikin ns. kunnolla sadistia ekan kerran tuttavuuksien kanssa: mun kun täytyy olla suht' varma siitä että se toinen nauttii vaikkei siltä näyttäisikään ennenkuin pääsen ite fiiliksiin.
-
Tämän takia mä aniharvoin leikin ns. kunnolla sadistia ekan kerran tuttavuuksien kanssa: mun kun täytyy olla suht' varma siitä että se toinen nauttii vaikkei siltä näyttäisikään ennenkuin pääsen ite fiiliksiin.
Näin se menee minullakin. Mitä tutumpi kumppani, sitä julmempi haluan ja voin olla. :love:
-
On huomattavasti nautinnollisempaa ja intensiivisempaa tökkiä puukolla jotain, joka oikeasti pelkää ja haluaa sen loppuvan. Nyt ilmaisin itteni vähän selvemmin.
Mulla lähtisi kenties oikea koukku tuossa tilanteessa- no siitä varmaan saisi syytteen, mutta minkäs- epäkönsensyäälinen epäkönsensyäälisessä tilanteessa-
(Muutenkin vähän jänskättää, kun ei enää tunnu pelkäävän puuttua kiusaamistilanteisiin, "aikuistenkaan" kohdalla. Viimeksi viime viikolla siirsin itseäni isomman körmyn sivuun kun se haastoi riitaa bussissa. Hämmästyi kai niin että teki tilaa 8) )
-
Pimeä syrjätie, jossain kauempana asuinpaikastasi.
Muovilla vuorattu pakettiauton tavaratila, yleinen ajoneuvon malli.
Hetkellisesti piilotetut rekisterikilvet.
Kommandopipo, tarttumahanskat ja mustat vaatteet.
Yksinäinne lenkkeilijä.
"Tunnen paremmin"
Aivan!
;D
-
Täähän on kyllä aika mielenkiintoinen ja ehkä vähän hankala aihe.
Itse en saa varsinaisesti kiksejä masokistin satuttamisesta, nautin vain siitä että toinen nauttii, ja varsinkin esim. piiskaaminen on mukavan rentouttavaa puuhaa. Koskaan en oo satuttanut ihmistä joka ei siitä pitäisi, mutta ajatuksena se kiehtoo huomattavasti enemmän kuin masokistin satuttaminen. Toisaalta taas en ehkä kykenis satuttamaan ihmistä, joka on mielestäni viaton eikä ansaitse sitä. Mutta jos henkilö mielestäni ansaitsee sen, niin mikäpä ettei. Jotkut ihmiset vaan sietäis kärsiä. Harmi vaan, että laki tulee siinä vaiheessa vastaan.
Kovasti jotkut tuntuu tuomitsevan sitä että satutettaisiin ei-masokistia/henkilöä joka ei nauti kivusta. Mutta entäpä tilanteessa, jossa henkilö kuitenkin syystä tai toisesta haluaa sitä? Jos hän on vaikka henkisesti epävakaa, tai kokee ansaitsevansa sen, tai ihan tahallaan kerjää sitä vaikkei siitä pitäisikään? Enkä nyt tarkoita mitään dom/sub asetelmaan liittyvää rankaisemista, vaan ihan vaan sitä että henkilö vaikka kokee syyllisyyttä jostain "rankaisijaan" liittymättömästä asiasta ja kokee ansaitsevansa tulla satutetuksi. Onko se konsesuaalista?
-
Kovasti jotkut tuntuu tuomitsevan sitä että satutettaisiin ei-masokistia/henkilöä joka ei nauti kivusta. Mutta entäpä tilanteessa, jossa henkilö kuitenkin syystä tai toisesta haluaa sitä? Jos hän on vaikka henkisesti epävakaa, tai kokee ansaitsevansa sen, tai ihan tahallaan kerjää sitä vaikkei siitä pitäisikään? Enkä nyt tarkoita mitään dom/sub asetelmaan liittyvää rankaisemista, vaan ihan vaan sitä että henkilö vaikka kokee syyllisyyttä jostain "rankaisijaan" liittymättömästä asiasta ja kokee ansaitsevansa tulla satutetuksi. Onko se konsesuaalista?
Pakko nyt kommentoida tähän että henkilö joka haluaa itseään satutettavan vaikka ei välttämättä nauti kivusta, ei ole automaattisesti henkisesti epävakaa, ja ikävää jos joku niin ajattelee. Jotkut vaan ovat emotionaalisesti masokisteja, ja nauttivat negatiivisiksi mielletyistä tunteista, epätoivosta, pelosta, avuttomuudesta, arvottomuudesta tms. tunteista joissa nautinto ei tule suoraan kivusta vaan siitä tilanteesta kokonaisuutena. Tai sitten se voi liittyä vallantunteeseenkin (consensual non-consent). Mutta en nyt yhdistäisi tätä henkiseen epävakauteen, vaikka sellaisiakin tyyppejä piireissä varmasti pyörii. Se on sitten jokaisen oma asia haluaako leikkiä ihmisen kanssa jota pitää henkisesti epävakaana, tai motiiveja kipuun muuten vaan "vääränä".
Kysymykseesi konsensuaalisuudesta, jos henkilö itse pyytää häntä satutettavan, silloinhan se on konsensuaalista. Mutta sinähän sen päätät itse suostutko siihen vai et.
-
Ilmaisin kenties vähän epäselvästi, mutta en siis suinkaan tarkoittanut, että olisi automaattisesti henkisesti epävakaa jos haluaa kipua vaikkei siitä nauti (köh, itsekin haluan joskus kipua vaikken tavallaan nauttisi siitä). Tarkoitin lähinnä, että mitä JOS tilanne on sellainen, koska sellasiakin tapauksia on. Ja jos tietää toisen olevan esimerkiksi henkisesti epävakaa ja silti satuttaa vaikka motiivi olisi "väärä", niin onko se sitten niinkään erilaista kuin satuttaa jotakuta joka sitä ei oikeasti halua?
-
Ilmaisin kenties vähän epäselvästi, mutta en siis suinkaan tarkoittanut, että olisi automaattisesti henkisesti epävakaa jos haluaa kipua vaikkei siitä nauti (köh, itsekin haluan joskus kipua vaikken tavallaan nauttisi siitä). Tarkoitin lähinnä, että mitä JOS tilanne on sellainen, koska sellasiakin tapauksia on. Ja jos tietää toisen olevan esimerkiksi henkisesti epävakaa ja silti satuttaa vaikka motiivi olisi "väärä", niin onko se sitten niinkään erilaista kuin satuttaa jotakuta joka sitä ei oikeasti halua?
Moi.
Sä oot bdsm baarissa. Määrittele henkisesti epävakaa ? ???
;D
-
Moi.
Sä oot bdsm baarissa. Määrittele henkisesti epävakaa ? ???
;D
Vaikkapa henkisesti epävakaa sillä tasolla, ettei voida laskea olevan vastuussa omista päätöksistään. Tai vaan niin päästään sekaisin, ettei itse tiedä mitä haluaa ja/tai ei tiedä mikä hänelle on hyväksi.
:D
-
Moi.
Sä oot bdsm baarissa. Määrittele henkisesti epävakaa ? ???
;D
Vaikkapa henkisesti epävakaa sillä tasolla, ettei voida laskea olevan vastuussa omista päätöksistään. Tai vaan niin päästään sekaisin, ettei itse tiedä mitä haluaa ja/tai ei tiedä mikä hänelle on hyväksi.
:D
"ettei voida laskea olevan vastuussa omista päätöksistään" <-- Toi tarttee lekurilta päätökset ja leimasimelta kans.
"ettei itse tiedä mitä haluaa ja/tai ei tiedä mikä hänelle on hyväksi." <-- Toi kattaa 95% ihmisistä.
Ja se siitä.
:o
-
Kovasti jotkut tuntuu tuomitsevan sitä että satutettaisiin ei-masokistia/henkilöä joka ei nauti kivusta.
Mistä näin päätttelit? Minä en hyväksy väkivaltaa eli että satutetaan henkilöä, joka ei sitä oikeasti halua ja myös tuo selvästi asian esille. Luulisi,ettei tässä tilanteessa olisi mukana sellaista eipäs-juupas mystiikkaa vaan että olisi selvät sävelet- Haluaa tai ei halua tulla satutetuksi. Suomalaiset ovat kuulemma huonoja kommunikaatiossa ja tunneälykin on mitä sattuu, niin pitää olla selkeä ymmärrys ja kommunikaatio, että miten on asian laita. Ei arvuutella ja yritetä telepatiaa siis
Mutta entäpä tilanteessa, jossa henkilö kuitenkin syystä tai toisesta haluaa sitä? Jos hän on vaikka henkisesti epävakaa, tai kokee ansaitsevansa sen, tai ihan tahallaan kerjää sitä vaikkei siitä pitäisikään, Enkä nyt tarkoita mitään dom/sub asetelmaan liittyvää rankaisemista vaan ihan vaan sitä että henkilö vaikka kokee syyllisyyttä jostain "rankaisijaan" liittymättömästä asiasta ja kokee ansaitsevansa tulla satutetuksi. Onko se konsesuaalista?
Kysyisin ensin, että mistä syystä henkilö kokee tarvitsevansa rangaistusta ja sitä pohdittaisiin tovi jos toinenkin. Jos henkilö kokee olevansa jotenkin huonompi, ihmisenä ala-arvoisempi. ansaitsevansa vain väkivaltaa ja kipua osakseen, niin kyllä se on ennenkaikkea mielestäni itsearvotuksen puutetta, ei välitä itsestään, on itsetuhoinen ja toivoo kenties omaa kuolemaansa (?) Jos tässä tilanteessa vahvistaa tuota toisen itsetuhoisuutta, saa "rankaisija" kyllä syyttää itseäään ja katsoa peiliin, että mikä on omassa mielessä vialla- jos siis kykenee tällaiseen ajatteluun-
Hetken mietittyäni uskoisin monen suosittelevan vaikka nyrkkeilyä harrastuksen tähän, siinä on valvojat ja koon puolesta ainakin ollaan tasa-vertaisia ja toinen voi sitten vaikka näyttää sen oman paremmuutensa, mutta melkoisen reiluilla säännöillä. (Itse en ole kyllä nyrkkeilyfani kun mietin, että miten se pää kestää niitä tuhansia ja tuhansia iskuja :D )
http://www.radiorock.fi/#!/post/56b8a72d34002c0300e2a92d
-
Kovasti jotkut tuntuu tuomitsevan sitä että satutettaisiin ei-masokistia/henkilöä joka ei nauti kivusta.
Mistä näin päätttelit? Minä en hyväksy väkivaltaa eli että satutetaan henkilöä, joka ei sitä oikeasti halua ja myös tuo selvästi asian esille. Luulisi,ettei tässä tilanteessa olisi mukana sellaista eipäs-juupas mystiikkaa vaan että olisi selvät sävelet- Haluaa tai ei halua tulla satutetuksi. Suomalaiset ovat kuulemma huonoja kommunikaatiossa ja tunneälykin on mitä sattuu, niin pitää olla selkeä ymmärrys ja kommunikaatio, että miten on asian laita. Ei arvuutella ja yritetä telepatiaa siis
Näin päättelin siitä, että on tullut vastaan sellaisia mielipiteitä, enkä nyt välttämättä puhu tästä ketjusta. Väkivalta on kuitenkin mielestäni väkivaltaa, oli se sitten konsensuaalista tai ei. Ainoa ero on, että toisessa tapauksessa se on hyväksyttyä ja toisessa ei, riippuen tietenkin keltä kysytään. Oon kyllä aivan samaa mieltä, että siinä ei pitäisi olla mukana mitään mystiikkaa ja kommunikaation pitäisi pelata, mutta ihminen kun ei aina osaa sanoa juu tai ei, ja joskus sanoo kyllä vaikka tarkoittaisi ei, valitettavasti.
Mutta entäpä tilanteessa, jossa henkilö kuitenkin syystä tai toisesta haluaa sitä? Jos hän on vaikka henkisesti epävakaa, tai kokee ansaitsevansa sen, tai ihan tahallaan kerjää sitä vaikkei siitä pitäisikään, Enkä nyt tarkoita mitään dom/sub asetelmaan liittyvää rankaisemista vaan ihan vaan sitä että henkilö vaikka kokee syyllisyyttä jostain "rankaisijaan" liittymättömästä asiasta ja kokee ansaitsevansa tulla satutetuksi. Onko se konsesuaalista?
Kysyisin ensin, että mistä syystä henkilö kokee tarvitsevansa rangaistusta ja sitä pohdittaisiin tovi jos toinenkin. Jos henkilö kokee olevansa jotenkin huonompi, ihmisenä ala-arvoisempi. ansaitsevansa vain väkivaltaa ja kipua osakseen, niin kyllä se on ennenkaikkea mielestäni itsearvotuksen puutetta, ei välitä itsestään, on itsetuhoinen ja toivoo kenties omaa kuolemaansa (?) Jos tässä tilanteessa vahvistaa tuota toisen itsetuhoisuutta, saa "rankaisija" kyllä syyttää itseäään ja katsoa peiliin, että mikä on omassa mielessä vialla- jos siis kykenee tällaiseen ajatteluun-
Hetken mietittyäni uskoisin monen suosittelevan vaikka nyrkkeilyä harrastuksen tähän, siinä on valvojat ja koon puolesta ainakin ollaan tasa-vertaisia ja toinen voi sitten vaikka näyttää sen oman paremmuutensa, mutta melkoisen reiluilla säännöillä. (Itse en ole kyllä nyrkkeilyfani kun mietin, että miten se pää kestää niitä tuhansia ja tuhansia iskuja :D )
Näyttää oman paremmuutensa? Ei tässä kukaan oo puhunut paremmuudesta. Jos henkilö kokee tarvitsevansa rangaistusta johtuen itsearvostuksen puutteesta, niin miksei hänelle saisi antaa haluamaansa rangaistusta? Kuinka suuri ero ylipäätään on itsetuhoisuudella ja puhtaalla masokismilla? Ei tuollaisessa tilanteessa mielestäni "rankaisijan" mielessä ole mikään vialla, korkeintaan se ettei välitä toisen hyvinvoinnista, josta toinen ei ehkä itsekään välitä.
-
Tietty vastuu ei katoa koskaan......
-
Näyttää oman paremmuutensa? Ei tässä kukaan oo puhunut paremmuudesta.
Jos henkilö kokee tarvitsevansa rangaistusta johtuen itsearvostuksen puutteesta, niin miksei hänelle saisi antaa haluamaansa rangaistusta?
Kuinka suuri ero ylipäätään on itsetuhoisuudella ja puhtaalla masokismilla?
Ei tuollaisessa tilanteessa mielestäni "rankaisijan" mielessä ole mikään vialla, korkeintaan se ettei välitä toisen hyvinvoinnista, josta toinen ei ehkä itsekään välitä.
Minä mainitsin paremmuuden viitatessani nyrkkeilyyn-siinähän kai mitellään siitä, että kumpi sinne kanveesiin lopulta päätyy-
Ei rangaistus lisää itsearvotusta, mielestäni. Itsearvostus lisääntyy kun oppii itse arvostamaan itseään ja pitämään itseään ihan ok tyyppinä,virheistä huolimatta. Rangaistuksen pelko voi estää tekemästä typeryyksiä,mutta ei se, että sua rangaistaan, sun mielialaasi kohota. Tai mun ymmärrykseni ei riitä tässä tajuamaan. Uskon enemmän kehuihin ja kannustukseen, välittämiseen ja rakastamiseen-
- jos sä pelkäät, sulta puuttuu rakkautta, noin niinku mutkat suoriksi vedettynä.
Tuo vahvennettu lause sisältää jotain, minkä itsekin varmaan tajuat vääryydeksi. Pysyäkseen toiminnassa ja elossa, kaikkien on välitettävä itsestään, mutta myös toisista. Ei voi olla täydellisen itsekkyyden vallassa- tai että edes niin, että toisen hyöty on myös minun hyötyä, jos hyötynäkökulmasta ajatelmoi-
Pallo on väärällään kaikenlaisia rankaisijoita- se on kai helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin rakastaminen. Vedät turpaan, niin ei siinä tarvitse paljoa päätään käyttää :)
Yhtenä mittarina olen pitänyt itse tuota,että jos jokin toiminta lisää vain pahaa oloa, se on pahasta. Se,että jos on tottunut vain pahaan oloon ja vaikeisiin tilanteisiin, tietty mutkistaa asioita. Ei ehkä tajua tilannettaan, eikä ehkä ole voimia yrittää muutosta. Ja jos toinen kaveri vielä mielellään siinä rinnalla lisää vain sitä pahaa oloa, eikä osoita rakkautta ja välittämistä milloinkaan, niin vaikea tilanne tosiaan.
Joku oikea masokisti voi varmaan selventää eroa itsetuhoisuuden ja seksuaalisen masokismin välillä. Itse en ole maso,mutta olen ollut voimakkaasti mukana tuossa oman pahan olon lisäämisessä ja toki siinä ovat muutkin auttaneet tahoillaan.
-
Joku oikea masokisti voi varmaan selventää eroa itsetuhoisuuden ja seksuaalisen masokismin välillä. Itse en ole maso,mutta olen ollut voimakkaasti mukana tuossa oman pahan olon lisäämisessä ja toki siinä ovat muutkin auttaneet tahoillaan.
Ehkä väärä henkilö vastaamaan, koska en ole "oikea masokisti", mutta on minussa myös masokismiin taipuvainen puoli, mason piirteitä.
Minulla ei ole ollut koskaan halua päättää päiviäni, enkä ole koskaan itseäni viillellyt, enkä edelleenkään koe siihen mitään halua vaikka minulle tuo veri iso juttu onkin. Mutta toisen tekemät ja jättämät jäljet, ne on mulle nautinnon aihe. Niitä tulee hiveltyä ja siveltyä ja katseltua niin kauan kun ne näkyvät ja tuntuvat. Jäljet on ehkä jopa isompi juttu, kuin se kipu. Tosin sitä miksi näin on, en ole analysoinut, en ole kokenut tarpeelliseksi.
-
Ei rangaistus lisää itsearvotusta, mielestäni. Itsearvostus lisääntyy kun oppii itse arvostamaan itseään ja pitämään itseään ihan ok tyyppinä,virheistä huolimatta. Rangaistuksen pelko voi estää tekemästä typeryyksiä,mutta ei se, että sua rangaistaan, sun mielialaasi kohota. Tai mun ymmärrykseni ei riitä tässä tajuamaan. Uskon enemmän kehuihin ja kannustukseen, välittämiseen ja rakastamiseen-
- jos sä pelkäät, sulta puuttuu rakkautta, noin niinku mutkat suoriksi vedettynä.
Tietenkään rangaistus ei lisää itsearvostusta, eikä ehkä ole oike ratkaisu tilanteessa jossa ihmisellä on matala omanarvontunto ja on ehkä itsetuhoinen, mutta onko se esimerkiksi minun tehtäväni korjata tämän henkilön itsearvostusta? Ei ole. En ole psykiatri. Mutta olen sadisti, ja jos joku haluaa tulla satutetuksi, oli syy mikä tahansa, olenko minä vastuussa jos suostun satuttamaan, tietäen tai tiedostamatta toisen motiivia?
Ei tuollaisessa tilanteessa mielestäni "rankaisijan" mielessä ole mikään vialla, korkeintaan se ettei välitä toisen hyvinvoinnista, josta toinen ei ehkä itsekään välitä.
Tuo vahvennettu lause sisältää jotain, minkä itsekin varmaan tajuat vääryydeksi. Pysyäkseen toiminnassa ja elossa, kaikkien on välitettävä itsestään, mutta myös toisista. Ei voi olla täydellisen itsekkyyden vallassa- tai että edes niin, että toisen hyöty on myös minun hyötyä, jos hyötynäkökulmasta ajatelmoi-
Olen samaa mieltä ettei voi olla täydellisen itsekkyyden vallassa, välittämällä vain ja ainoastaan itsestään ei oikein pärjää. Mutta ei ihminen kykene elämään myöskään täydellisen epäitsekkyyden vallassa, ei kaikista voi eikä tarvitse aina välittää, ei ainakaan niin paljoa.
Yhtenä mittarina olen pitänyt itse tuota,että jos jokin toiminta lisää vain pahaa oloa, se on pahasta. Se,että jos on tottunut vain pahaan oloon ja vaikeisiin tilanteisiin, tietty mutkistaa asioita. Ei ehkä tajua tilannettaan, eikä ehkä ole voimia yrittää muutosta. Ja jos toinen kaveri vielä mielellään siinä rinnalla lisää vain sitä pahaa oloa, eikä osoita rakkautta ja välittämistä milloinkaan, niin vaikea tilanne tosiaan.
Joku oikea masokisti voi varmaan selventää eroa itsetuhoisuuden ja seksuaalisen masokismin välillä. Itse en ole maso,mutta olen ollut voimakkaasti mukana tuossa oman pahan olon lisäämisessä ja toki siinä ovat muutkin auttaneet tahoillaan.
Itsekin olen aika pitkälti sitä mieltä, että toiminta joka lisää pahaa oloa, on pahasta. Mutta mielestäni masokismin ja silkan itsetuhoisuuden raja on kovin häilyvä.
En nyt tiedä olenko "oikea masokisti", mutta kivusta kyllä nautin ainakin tietyissä muodoissa. Ja minulla on esiintynyt myöskin itsetuhoisuutta. Sekä miellän seksuaalisen masokismin eri asiaksi, kuin pelkän puhtaan masokismin.
Toisen aiheuttama kipu sekä seksin aikana että ilman seksiä, on minusta yleensä miellyttävää. Riippuen tietenkin henkilöstä ja tilanteesta. Itse aiheutettu kipu tietyssä mielentilassa on rauhoittavaa ja miellyttävää, ei mitään seksuaalista. Itse aiheutettu kipu ahistuneessa mielentilassa, itsetuhoisuutta. Aiheuttaa itkemistä, aiheuttaa ehkä lisää pahaa oloa. Mutta ei jälkikäteen huononna oloa, ehkä jopa parantaa mielentilaa. Itse aiheutetut jäljet eivät ole sen pahempia kuin muidenkaan aiheuttamat, oli syynä mikä hyvänsä. Tämä on tietenkin vain oma kokemukseni asiasta.
-
Itsekin olen aika pitkälti sitä mieltä, että toiminta joka lisää pahaa oloa, on pahasta. Mutta mielestäni masokismin ja silkan itsetuhoisuuden raja on kovin häilyvä.
En nyt tiedä olenko "oikea masokisti", mutta kivusta kyllä nautin ainakin tietyissä muodoissa. Ja minulla on esiintynyt myöskin itsetuhoisuutta. Sekä miellän seksuaalisen masokismin eri asiaksi, kuin pelkän puhtaan masokismin.
Toisen aiheuttama kipu sekä seksin aikana että ilman seksiä, on minusta yleensä miellyttävää. Riippuen tietenkin henkilöstä ja tilanteesta. Itse aiheutettu kipu tietyssä mielentilassa on rauhoittavaa ja miellyttävää, ei mitään seksuaalista. Itse aiheutettu kipu ahistuneessa mielentilassa, itsetuhoisuutta. Aiheuttaa itkemistä, aiheuttaa ehkä lisää pahaa oloa. Mutta ei jälkikäteen huononna oloa, ehkä jopa parantaa mielentilaa. Itse aiheutetut jäljet eivät ole sen pahempia kuin muidenkaan aiheuttamat, oli syynä mikä hyvänsä. Tämä on tietenkin vain oma kokemukseni asiasta.
Mun on jotenkin vaikea uskoa,että ihminen haluaisi perimmiltään tuhota itseä tai muita-voin olla väärässä tai ainakin niin, että toiset haluavat ja toiset eivät. Se ehkä on helpompaakin tosiaan kuin rakentaa, pitää yllä ja tsempata, vaikka näyttäisi toivottomalta.
Mä olen joskus kääntänyt pahan olon itseeni tai vihan, epäoikeudenmukaisuuden, kostanut itselleni toisten pahoja tekoja tai jotain tuohon suuntaan. Erittäin harvoin enää, paitsi juuri nyt, tapahtumien johdosta, tekisi mieli silpoa jotain jäsentä, mutta puren hammasta tai vedän tupakkaa C:-)
Ahdistus, kun kasvaa liian suureksi, voi aiheuttaa yhtä sun toista. Miksi näistä tiedän, niin on ollut pakko toimia omana "päälääkärinään" sellaiset 35 vuotta, kun siihen kykeni siis, lapsena ei oikein tajua vielä mitenkään syy-seuraus-suhteita.
Eihän kaikki aina heti tunnu hyvältä- jos tajuaa jonkin kipeän ja vaikea asian itsessään tai toisissa, sitä voi olla vaikea myöntää-se sattuu, itkettää, vähentää toiveikuutta- mutta jossain vaiheessa voi huomata, että myöntäminen on tuonut helpotuksen. Itkeminen on yksi tie vapauteen- se, ettei patoa tunteitaan.
Prosessissa on eri vaiheita, eikä kaikki ole aina ihanaa ja aurinkoista-
Mutta en tiedä kelle näitä skriivailen, ehkä itselleni, mutta tulipa rustailtua
-
Mun on jotenkin vaikea uskoa,että ihminen haluaisi perimmiltään tuhota itseä tai muita-voin olla väärässä tai ainakin niin, että toiset haluavat ja toiset eivät. Se ehkä on helpompaakin tosiaan kuin rakentaa, pitää yllä ja tsempata, vaikka näyttäisi toivottomalta.
Mun taas ei oo kovin vaikea uskoa että jotkut ihmiset haluaa pahaa muille tai itselleen, yleensä muille. Eivät tietenkään kaikki. Itse suhtaudun melkosen välinpitämättömästi ihmisiin, joiden en koe vaikuttavan omaan elämääni. Niitä ihmisiä jaksan kyllä auttaa, joista olen päättänyt välittäväni tai jotenkin päätynyt välittämään. Tietenkin on ihan hyvä välittää kanssaihmisistä ja tarjota tukea, ja olla pahentamatta tilannetta entisestään, mutta eipä se minusta toisen ihmisen tehtävä oo rakentaa tai pitää yllä toisen ihmisen hyvinvointia. Kyllä se pitää ihmisen ihan itse pystyä rakentamaan, apua saattaa tarvita mutta loppupeleissä pitää kuitenkin huolehtia itse itsestään.
-
Toisaalta taas en ehkä kykenis satuttamaan ihmistä, joka on mielestäni viaton eikä ansaitse sitä. Mutta jos henkilö mielestäni ansaitsee sen, niin mikäpä ettei. Jotkut ihmiset vaan sietäis kärsiä. Harmi vaan, että laki tulee siinä vaiheessa vastaan.
No onneksi edes se laki, jos ei oma moraali riitä.
Tietenkään rangaistus ei lisää itsearvostusta, eikä ehkä ole oike ratkaisu tilanteessa jossa ihmisellä on matala omanarvontunto ja on ehkä itsetuhoinen, mutta onko se esimerkiksi minun tehtäväni korjata tämän henkilön itsearvostusta? Ei ole. En ole psykiatri. Mutta olen sadisti, ja jos joku haluaa tulla satutetuksi, oli syy mikä tahansa, olenko minä vastuussa jos suostun satuttamaan, tietäen tai tiedostamatta toisen motiivia?
Juu, kyllä olet vastuussa, eikä se vastuu katoa mihinkään, vaikka selittelisit asiaa miten päin tahansa.
Ei tuollaisessa tilanteessa mielestäni "rankaisijan" mielessä ole mikään vialla, korkeintaan se ettei välitä toisen hyvinvoinnista, josta toinen ei ehkä itsekään välitä
Sinusta "se ettei välitä toisen hyvinvoinnista" on ilmeisesti pieni vika? Tai näin kirjoituksesi voisi tulkita.
Enpä voisi olla kanssasi vähempää samaa mieltä. Minusta se, ettei välitä toisten hyvinvoinnista, on isoin vika, joka ihmisellä voi olla, ja aika pitkälti takana kaikessa siinä, mikä voi ihmisten välillä mennä ns. vituiksi.
-
Laki ei estä mitään.
Laki ei edes määrittele mikä on oikein, se määrittelee mikä on rangaistus.
Kyse on siis ihan omista rajotteista tai sanktionpeloista jos jotain ei tee.
:o
-
Laki ei estä mitään.
Laki ei edes määrittele mikä on oikein, se määrittelee mikä on rangaistus.
Kyse on siis ihan omista rajotteista tai sanktionpeloista jos jotain ei tee.
:o
Olen ihan samaa mieltä : laki ei määrittele, mikä on oikein. Eikä laki sinällään estä mitään, mutta se sanktion pelko toimii monille niin, että tulee pikkuisen hillittyä omaa idiotismiaan.
Minun mielestäni toisen ihmisen kunnioituksen ja ns. kiistattoman ihmisarvon tulisi toimia esteenä esim Lunaticin kuvaamalle toiminnalle, mutta koska näin ei ole, on ihan hyvä, että toiset pelkäävät sitten edes niitä sanktioita.
-
Laki ei estä mitään.
Laki ei edes määrittele mikä on oikein, se määrittelee mikä on rangaistus.
Kyse on siis ihan omista rajotteista tai sanktionpeloista jos jotain ei tee.
:o
Olen ihan samaa mieltä : laki ei määrittele, mikä on oikein. Eikä laki sinällään estä mitään, mutta se sanktion pelko toimii monille niin, että tulee pikkuisen hillittyä omaa idiotismiaan.
Minun mielestäni toisen ihmisen kunnioituksen ja ns. kiistattoman ihmisarvon tulisi toimia esteenä esim Lunaticin kuvaamalle toiminnalle, mutta koska näin ei ole, on ihan hyvä, että toiset pelkäävät sitten edes niitä sanktioita.
Jep.
Jokaisen oma arvomaailma ja asioiden välillä puntaroidut päätökset määrittelee teot.
Sadistin perusongelmahan on se, että jos et tee väärin muita kohtaan, teet väärin itseäsi kohtaan.
-
Olen ihan samaa mieltä : laki ei määrittele, mikä on oikein. Eikä laki sinällään estä mitään, mutta se sanktion pelko toimii monille niin, että tulee pikkuisen hillittyä omaa idiotismiaan.
Kyllä laki itseasiassa juuri nimenomaan määrittelee mikä on oikein ja mikä on väärin.
Oikeasti asioista ei saa rangaistusta, vääristä sen sijaan saa.
Laeilla on sivistysyhteiskunnassa keskeinen rooli oikean ja väärän määrittelemisessä, sen vuoksi on/olis äärimmäisen tärkeää, että lait peilaa yleistä moraalikäsitystä, tai ainakin olisivat edes lähellä sitä. Muuten tulee iso ristiriita, niin kuin meidän yhteiskunnassa on päässyt käymään, kun raiskaajat pääsee miltei sakoilla, ja jostain käsittämättömästä syystä rikoksen uusijalle annetaan lievennystä rangaistukseen, sen sijaan että annettaiskin ankarampi tuomio.
IKRM
-
Laeilla on sivistysyhteiskunnassa keskeinen rooli oikean ja väärän määrittelemisessä, sen vuoksi on/olis äärimmäisen tärkeää, että lait peilaa yleistä moraalikäsitystä, tai ainakin olisivat edes lähellä sitä. Muuten tulee iso ristiriita, niin kuin meidän yhteiskunnassa on päässyt käymään, kun raiskaajat pääsee miltei sakoilla, ja jostain käsittämättömästä syystä rikoksen uusijalle annetaan lievennystä rangaistukseen, sen sijaan että annettaiskin ankarampi tuomio.
Yhdysvalloissa ja muissa maissa missä on käytössä hyvin pitkät vankeusrangaistukset, on havaittu että pitkä tuomio usein johtaa siihen, että ihminen tottuu liiaksi vankilaelämään. Jos on yli 10 vuotta vankilassa, niin sen jälkeen on jo tosi vaikea sopeutua siviilielämään. Joten moni tekee pian uuden rikoksen päästäkseen takaisin vankilaan.
Vankilan ensisijainen tarkoitus olisi torjua rikoksia, eikä lisätä niitä. Pohjoismaissa on lyhyet vankeusrangaistukset ja aika harva vankilasta vapautunut uusii rikostaan. Muutama vuosi vankeutta on rangaistus jota ei halua kokea uudestaan, 10+ vuotta jo kannustaa elämäntapaan.
Siitäkin toki voi aina olla eri mieltä, mikä on oikein ja mikä on laillista. Varmasti lähes jokainen löytäisi lakikirjasta kohtia, joista oma moraalikäsitys on eri mieltä. Moni haluaisi muuttaa laittomaksi asioita jotka ovat nykyään laillisia, ja laillistaa asioita, jotka ovat nykyään laittomia, koska niin toimittaisiin oikein.
-
Laeilla on sivistysyhteiskunnassa keskeinen rooli oikean ja väärän määrittelemisessä, sen vuoksi on/olis äärimmäisen tärkeää, että lait peilaa yleistä moraalikäsitystä, tai ainakin olisivat edes lähellä sitä. Muuten tulee iso ristiriita, niin kuin meidän yhteiskunnassa on päässyt käymään, kun raiskaajat pääsee miltei sakoilla, ja jostain käsittämättömästä syystä rikoksen uusijalle annetaan lievennystä rangaistukseen, sen sijaan että annettaiskin ankarampi tuomio.
Yhdysvalloissa ja muissa maissa missä on käytössä hyvin pitkät vankeusrangaistukset, on havaittu että pitkä tuomio usein johtaa siihen, että ihminen tottuu liiaksi vankilaelämään. Jos on yli 10 vuotta vankilassa, niin sen jälkeen on jo tosi vaikea sopeutua siviilielämään. Joten moni tekee pian uuden rikoksen päästäkseen takaisin vankilaan.
Vankilan ensisijainen tarkoitus olisi torjua rikoksia, eikä lisätä niitä. Pohjoismaissa on lyhyet vankeusrangaistukset ja aika harva vankilasta vapautunut uusii rikostaan. Muutama vuosi vankeutta on rangaistus jota ei halua kokea uudestaan, 10+ vuotta jo kannustaa elämäntapaan.
Siitäkin toki voi aina olla eri mieltä, mikä on oikein ja mikä on laillista. Varmasti lähes jokainen löytäisi lakikirjasta kohtia, joista oma moraalikäsitys on eri mieltä. Moni haluaisi muuttaa laittomaksi asioita jotka ovat nykyään laillisia, ja laillistaa asioita, jotka ovat nykyään laittomia, koska niin toimittaisiin oikein.
Huomautettakoon, että ko maassa on vankilan tarkoituksena myös eristää ihminen kokonaan yhteiskunnasta. Siis rikoksentekijä lukitaan pois häiritsemästä imisiä.
Osassa osavaltioita tuomitaan kolmannesta rikoksesta elinkautiseen ilman mahdollisuutta vapautua. No siinähän niitä tulitaisteluita syntyy, kun ollaan toivottomassa tilanteessa, eikä kuolemantuomiokaan ole uhkana.
-
Sadismia kyllä voi harjoittaa ilman, että joutuu ongelmiin. Ei sen tarvitse olla ruoskia, veitsiä ja lyömistä. Mukavan hankalilla säännöilläkin saa paljon kärsimystä aikaan.
-
Olen ihan samaa mieltä : laki ei määrittele, mikä on oikein. Eikä laki sinällään estä mitään, mutta se sanktion pelko toimii monille niin, että tulee pikkuisen hillittyä omaa idiotismiaan.
Kyllä laki itseasiassa juuri nimenomaan määrittelee mikä on oikein ja mikä on väärin.
Oikeasti asioista ei saa rangaistusta, vääristä sen sijaan saa.
Laeilla on sivistysyhteiskunnassa keskeinen rooli oikean ja väärän määrittelemisessä, sen vuoksi on/olis äärimmäisen tärkeää, että lait peilaa yleistä moraalikäsitystä, tai ainakin olisivat edes lähellä sitä. Muuten tulee iso ristiriita, niin kuin meidän yhteiskunnassa on päässyt käymään, kun raiskaajat pääsee miltei sakoilla, ja jostain käsittämättömästä syystä rikoksen uusijalle annetaan lievennystä rangaistukseen, sen sijaan että annettaiskin ankarampi tuomio.
IKRM
Tämän takia on varsinkin miespuolisten sadistien oltava tarkkoina kenen kanssa leikkivät, sillä yhteiskunnan rakenne on naista suojelevat, eli toisin sanoen heitä ei pidetä ihan täysin kykenevän vastuuta itsestään kantamaan. Eli mies sadistien pitää olla tarkka kenenkanssa leikkiin lähtee, sillä sen tietää että jos pieleen menee, niin paska valuu omaan niskaan.
-
Olen ihan samaa mieltä : laki ei määrittele, mikä on oikein. Eikä laki sinällään estä mitään, mutta se sanktion pelko toimii monille niin, että tulee pikkuisen hillittyä omaa idiotismiaan.
Kyllä laki itseasiassa juuri nimenomaan määrittelee mikä on oikein ja mikä on väärin.
Oikeasti asioista ei saa rangaistusta, vääristä sen sijaan saa.
Laeilla on sivistysyhteiskunnassa keskeinen rooli oikean ja väärän määrittelemisessä, sen vuoksi on/olis äärimmäisen tärkeää, että lait peilaa yleistä moraalikäsitystä, tai ainakin olisivat edes lähellä sitä. Muuten tulee iso ristiriita, niin kuin meidän yhteiskunnassa on päässyt käymään, kun raiskaajat pääsee miltei sakoilla, ja jostain käsittämättömästä syystä rikoksen uusijalle annetaan lievennystä rangaistukseen, sen sijaan että annettaiskin ankarampi tuomio.
IKRM
Tämän takia on varsinkin miespuolisten sadistien oltava tarkkoina kenen kanssa leikkivät, sillä yhteiskunnan rakenne on naista suojelevat, eli toisin sanoen heitä ei pidetä ihan täysin kykenevän vastuuta itsestään kantamaan. Eli mies sadistien pitää olla tarkka kenenkanssa leikkiin lähtee, sillä sen tietää että jos pieleen menee, niin paska valuu omaan niskaan.
Jotain faktaa, tai esimerkkiä tuosta väittämästä (lihavoitu teksti siis) kyllä kaipaisin...
-
Sadisti kun saa yleinsä nautintonsa siitä, että pääsee rääkkään toista. Eli saa nautintonsa siitä toisen kivusta. Mutta entä jos se rääkättävä ei olekaan mikään erikoisempi masokisti, vaan onkin alistunut ihan sillä, että haluaa miellyttää toista.
Eli saako sadisti tällöin isommat kiksit, kun se toinen osapuoli ei saa sellaista nautintoa kuin masokisti, vaan kärsii enemmän?
Hyvää pohdintaa brahmalta..
Kieltämättä nykytilanteeni ei-masokistin kanssa tuo minulle suurta nautintoa ja saa pöksyt märäksi tilanteissa, kun satutan häntä. Jos hän olisi masokisti, olisin varmasti yhtä innoissani kuin nytkin satuttaessani häntä. Tärkein nautinnon lähde on kuitenkin se, että vastapuoli on minulle merkityksellinen. On iso juttu olla oikeutettu käyttämään toista omien mielihalujen mukaan ja on iso juttu, että se toinen antaa itsensä sun käytettäväksi.
Jos vaikka piiskaisin hyvänpäiväntuttua tai jotain random -tyyppiä, fiilis olisi luultavammin "ihan kiva", mutta en saisi satuttamisesta sen kummempia väristyksiä.
-
Yhdysvalloissa ja muissa maissa missä on käytössä hyvin pitkät vankeusrangaistukset, on havaittu että pitkä tuomio usein johtaa siihen, että ihminen tottuu liiaksi vankilaelämään. Jos on yli 10 vuotta vankilassa, niin sen jälkeen on jo tosi vaikea sopeutua siviilielämään. Joten moni tekee pian uuden rikoksen päästäkseen takaisin vankilaan.
Vankilan ensisijainen tarkoitus olisi torjua rikoksia, eikä lisätä niitä. Pohjoismaissa on lyhyet vankeusrangaistukset ja aika harva vankilasta vapautunut uusii rikostaan. Muutama vuosi vankeutta on rangaistus jota ei halua kokea uudestaan, 10+ vuotta jo kannustaa elämäntapaan.
Copy that. Ylipäätänsä eristämistä parempi keino on melkein poikkeuksetta se että kannustetaan vankeja löytämään ovat voimavaransa. Esimerkiksi Norjassa on vähän erilaisia vankiloita (http://uk.businessinsider.com/tour-of-halden-prison-2014-10?r=US&IR=T), ja rikosten uusimisprosentti on vähän eri luokkaa kuin vaikka ameriikoissa. (http://uk.businessinsider.com/why-norways-prison-system-is-so-successful-2014-12?r=US&IR=T) (OT)
-
Copy that. Ylipäätänsä eristämistä parempi keino on melkein poikkeuksetta se että kannustetaan vankeja löytämään ovat voimavaransa.
On olemassa ihmisiä, jotka on vain niin pahoja, ettei niihin auta muu kuin totaalinen eristäminen kaikista muista.
Esimerkkejä on lukuisia viime vuosilta, mm yksi naikkonen joka on nyt kaiketi kolmatta kertaa paloittelumurhasta vankilassa, ja aina uutena rikoksen tekijänä, koska laki on niin älytön.
IKRM
-
Hyvää pohdintaa brahmalta..
Kieltämättä nykytilanteeni ei-masokistin kanssa tuo minulle suurta nautintoa ja saa pöksyt märäksi tilanteissa, kun satutan häntä. Jos hän olisi masokisti, olisin varmasti yhtä innoissani kuin nytkin satuttaessani häntä. Tärkein nautinnon lähde on kuitenkin se, että vastapuoli on minulle merkityksellinen. On iso juttu olla oikeutettu käyttämään toista omien mielihalujen mukaan ja on iso juttu, että se toinen antaa itsensä sun käytettäväksi.
Jos vaikka piiskaisin hyvänpäiväntuttua tai jotain random -tyyppiä, fiilis olisi luultavammin "ihan kiva", mutta en saisi satuttamisesta sen kummempia väristyksiä.
Jotenkin toi satutettavan osapuolen merkityksellisyys iski tosi todellisena, noinhan se tuntuu olevan kun sitä mietin. Joko se on niin, että haluaa satuttaa sitä toista koska jotenkin pitää tästä ja tämä on tärkeä henkilö tai sitten toinen on niin epämiellyttävä, että haluaa tälle fyysistä kipua. Vahvoja tunteita kunnollinen nautinto tilanteesta kuitenkin vaatii, joko negatiivisia tai positiivisia. Kiehtova oivallus, en ole koskaan halunnut satuttaa ihmistä, joka ei ole aiheuttanut minkäänläisia reaktioita tunnetasolla.
-
Olen ihan samaa mieltä : laki ei määrittele, mikä on oikein. Eikä laki sinällään estä mitään, mutta se sanktion pelko toimii monille niin, että tulee pikkuisen hillittyä omaa idiotismiaan.
Kyllä laki itseasiassa juuri nimenomaan määrittelee mikä on oikein ja mikä on väärin.
Oikeasti asioista ei saa rangaistusta, vääristä sen sijaan saa.
Laeilla on sivistysyhteiskunnassa keskeinen rooli oikean ja väärän määrittelemisessä, sen vuoksi on/olis äärimmäisen tärkeää, että lait peilaa yleistä moraalikäsitystä, tai ainakin olisivat edes lähellä sitä. Muuten tulee iso ristiriita, niin kuin meidän yhteiskunnassa on päässyt käymään, kun raiskaajat pääsee miltei sakoilla, ja jostain käsittämättömästä syystä rikoksen uusijalle annetaan lievennystä rangaistukseen, sen sijaan että annettaiskin ankarampi tuomio.
IKRM
Tämän takia on varsinkin miespuolisten sadistien oltava tarkkoina kenen kanssa leikkivät, sillä yhteiskunnan rakenne on naista suojelevat, eli toisin sanoen heitä ei pidetä ihan täysin kykenevän vastuuta itsestään kantamaan. Eli mies sadistien pitää olla tarkka kenenkanssa leikkiin lähtee, sillä sen tietää että jos pieleen menee, niin paska valuu omaan niskaan.
Missä yhteiskunnassa Guide-Master oleskelee?
-
Mun taas ei oo kovin vaikea uskoa että jotkut ihmiset haluaa pahaa muille tai itselleen, yleensä muille. Eivät tietenkään kaikki. Itse suhtaudun melkosen välinpitämättömästi ihmisiin, joiden en koe vaikuttavan omaan elämääni. Niitä ihmisiä jaksan kyllä auttaa, joista olen päättänyt välittäväni tai jotenkin päätynyt välittämään. Tietenkin on ihan hyvä välittää kanssaihmisistä ja tarjota tukea, ja olla pahentamatta tilannetta entisestään, mutta eipä se minusta toisen ihmisen tehtävä oo rakentaa tai pitää yllä toisen ihmisen hyvinvointia. Kyllä se pitää ihmisen ihan itse pystyä rakentamaan, apua saattaa tarvita mutta loppupeleissä pitää kuitenkin huolehtia itse itsestään.
Kyllä vaan. Jos täällä pallolla ois kaikki vaan välittäneet pelkästään itsestään, millainen lie olisi. Ei niin että joku vaan välittää, vaan on sen oltava suurempi joukko,jotka vastavuoroisesti toisistaan ovat välittäneet. Nin sankkaa on toi tyhmyyskin,että en usko että ihminen olisi säilynyt evoluutiossa pelkällä välinpitämättömyydellä ja pahantahtoisuudella. Suomessakin on paljon todella sydämellisiä ja auttavaisia ihmisiä,mitä työn puolesta pelkästään nähny yli 25 vuoden aikana. Hiljaista porukkaa,joka ei näy parrasvaloissa
-
On olemassa ihmisiä, jotka on vain niin pahoja, ettei niihin auta muu kuin totaalinen eristäminen kaikista muista.
Esimerkkejä on lukuisia viime vuosilta, mm yksi naikkonen joka on nyt kaiketi kolmatta kertaa paloittelumurhasta vankilassa, ja aina uutena rikoksen tekijänä, koska laki on niin älytön.
Toki, on niitä olemassa muttei kaikki. Ei resurssit (höhö) riitä siihen että kaikki eristetään ihan vaan varmuuden vuoksi. Uuden rikoksen määritelmät onki ihan naurettavia.
-
Olen ihan samaa mieltä : laki ei määrittele, mikä on oikein. Eikä laki sinällään estä mitään, mutta se sanktion pelko toimii monille niin, että tulee pikkuisen hillittyä omaa idiotismiaan.
Kyllä laki itseasiassa juuri nimenomaan määrittelee mikä on oikein ja mikä on väärin.
Oikeasti asioista ei saa rangaistusta, vääristä sen sijaan saa.
Laeilla on sivistysyhteiskunnassa keskeinen rooli oikean ja väärän määrittelemisessä, sen vuoksi on/olis äärimmäisen tärkeää, että lait peilaa yleistä moraalikäsitystä, tai ainakin olisivat edes lähellä sitä. Muuten tulee iso ristiriita, niin kuin meidän yhteiskunnassa on päässyt käymään, kun raiskaajat pääsee miltei sakoilla, ja jostain käsittämättömästä syystä rikoksen uusijalle annetaan lievennystä rangaistukseen, sen sijaan että annettaiskin ankarampi tuomio.
IKRM
Tämän takia on varsinkin miespuolisten sadistien oltava tarkkoina kenen kanssa leikkivät, sillä yhteiskunnan rakenne on naista suojelevat, eli toisin sanoen heitä ei pidetä ihan täysin kykenevän vastuuta itsestään kantamaan. Eli mies sadistien pitää olla tarkka kenenkanssa leikkiin lähtee, sillä sen tietää että jos pieleen menee, niin paska valuu omaan niskaan.
Missä yhteiskunnassa Guide-Master oleskelee?
Valtion jossa feministit määrittelevät tasa-arvon☺
-
Valtion jossa feministit määrittelevät tasa-arvon☺
Ei TAAS tätä miesviha-keskustelua ::)
-
Ei TAAS tätä miesviha-keskustelua ::)
Tämä onkin naisviha-keskustelu, joka on väärin ymmärretty miesviha-keskusteluksi.
Tai sitten tämä on vaan yleinen vihakeskustelu, jossa jokainen vihaa vuorollaan mitä nyt sattuukaan vihaamaan juuri sillä hetkellä, toiset itseään, toiset toisia, jotkut jopa ihan kaikkia.
IKRM
-
Ei TAAS tätä miesviha-keskustelua ::)
Tämä onkin naisviha-keskustelu, joka on väärin ymmärretty miesviha-keskusteluksi.
Tai sitten tämä on vaan yleinen vihakeskustelu, jossa jokainen vihaa vuorollaan mitä nyt sattuukaan vihaamaan juuri sillä hetkellä, toiset itseään, toiset toisia, jotkut jopa ihan kaikkia.
IKRM
Ohhoh. Ja minä hupsu taas erehdyin luulemaan, että tämä oli BDSM-foorumilla keskustelu (seksuaalisesta)sadismista. :P Niin sitä ihminen erehtyy.
-
Ohhoh. Ja minä hupsu taas erehdyin luulemaan, että tämä oli BDSM-foorumilla keskustelu (seksuaalisesta)sadismista. :P Niin sitä ihminen erehtyy.
Ehkä se on sinun tapasi vihata.
IKRM
-
Ohhoh. Ja minä hupsu taas erehdyin luulemaan, että tämä oli BDSM-foorumilla keskustelu (seksuaalisesta)sadismista. :P Niin sitä ihminen erehtyy.
Ehkä se on sinun tapasi vihata.
IKRM
:D
-
Ei TAAS tätä miesviha-keskustelua ::)
Tämä onkin naisviha-keskustelu, joka on väärin ymmärretty miesviha-keskusteluksi.
Tai sitten tämä on vaan yleinen vihakeskustelu, jossa jokainen vihaa vuorollaan mitä nyt sattuukaan vihaamaan juuri sillä hetkellä, toiset itseään, toiset toisia, jotkut jopa ihan kaikkia.
IKRM
Ohhoh. Ja minä hupsu taas erehdyin luulemaan, että tämä oli BDSM-foorumilla keskustelu (seksuaalisesta)sadismista. :P Niin sitä ihminen erehtyy.
Jos mietitään miten realimaailma kohtaa sadistisen seksuaalisuuden, niin se mitä hyväksytään naisen tekemäsi, ei koskaan hyväksytä miehen tekemänä. Tämän takia miesten kannattaa oman turvallisuuden takia miettiä kannattaako kaikkien sutturoiden kanssa lähteä leikkimään, sillä riskinä on aina nämä joiden päät eivät kestä sitä, jolloin ovat raiskaus tai pahoinpitely syytteitä nostamassa. Eli mies puolisolle sadisteille, mielummin hyvää laatua kuin määrää kehotan elämässään harrastavan.
-
Jos mietitään miten realimaailma kohtaa sadistisen seksuaalisuuden, niin se mitä hyväksytään naisen tekemäsi, ei koskaan hyväksytä miehen tekemänä. Tämän takia miesten kannattaa oman turvallisuuden takia miettiä kannattaako kaikkien sutturoiden kanssa lähteä leikkimään, sillä riskinä on aina nämä joiden päät eivät kestä sitä, jolloin ovat raiskaus tai pahoinpitely syytteitä nostamassa. Eli mies puolisolle sadisteille, mielummin hyvää laatua kuin määrää kehotan elämässään harrastavan.
Minusta tuo on hyvä ohje kaikille sukupuoleen katsomatta. :)
-
Jos mietitään miten realimaailma kohtaa sadistisen seksuaalisuuden, niin se mitä hyväksytään naisen tekemäsi, ei koskaan hyväksytä miehen tekemänä. Tämän takia miesten kannattaa oman turvallisuuden takia miettiä kannattaako kaikkien sutturoiden kanssa lähteä leikkimään, sillä riskinä on aina nämä joiden päät eivät kestä sitä, jolloin ovat raiskaus tai pahoinpitely syytteitä nostamassa. Eli mies puolisolle sadisteille, mielummin hyvää laatua kuin määrää kehotan elämässään harrastavan.
Mä en osaa nähdä tätä ihan näin sukupuolisidonnaisesti. Jos sadistista seksuaalisuutta toteutetaan kissanpentumaisesti, se on hyväksyttävää, söpöä ja hottia, koska "kissanpennut" tekevät tuhmuudetkin aina jotenkin hellyyttävän söpösti. Ja sitähän nettivideoissa suurelta osin ne sadistiset naiset ovat. Miehiltä kissanpentumaisuus ei onnistu vaan samoista asioista tulee ihan eri mielikuvat. Mutta jos naisen tekoja ei suojaa tämä leikillisen kiusoitteleva "kissanpentumaisuus" (käytetään nyt sitä sanaa, kun parempaakaan en keksi), silloin hän on ihan samassa veneessä miessadistien kanssa ja saa valita tarkasti kenen kanssa tekee ja mitäkin.
Ennemminkin näkisin, että sadismi sanana herättää jo niin voimakkaita mielikuvia, että se todellinen ihminen sen takana saattaa jäädä unohduksiin.
-
Mutta jos naisen tekoja ei suojaa tämä leikillisen kiusoitteleva "kissanpentumaisuus" (käytetään nyt sitä sanaa, kun parempaakaan en keksi), silloin hän on ihan samassa veneessä miessadistien kanssa ja saa valita tarkasti kenen kanssa tekee ja mitäkin.
Just näin.
-
Eli mies sadistien pitää olla tarkka kenenkanssa leikkiin lähtee, sillä sen tietää että jos pieleen menee, niin paska valuu omaan niskaan.
Onko mun ongelmani tänä päivänä , 46 vuotiaana se, että pelkään, josko saattaisin hakata jonkun henkihieveriin- että vaikka kuinka pinnistäisin, niin aina se menis sinne sekoilun puolelle ja linnaan-
Absurdia.
-
Hyvä ku nää keskustelut tää menee aina OT:ks, mut ajattelin palata alkuperäseen aiheeseen koska olen näitä juttuja viimeaikoina pyöritelly päässäni.
Omat kokemukset varsinaisista s/m-sessioista on vähän rajattuja, oman miehen kanssa ollaan ennemminkin fettareita, mutta mussa on myös se sadistinen puoli joka ei oikein pääse oikeuksiinsa jos toinen ei kestä kipua ja innostu siitä. Vaikka jonkinlaisia alistamiskuvioita ollaan kokeiltu ni se ei oo oikein toiminu. Mun mielestä toisen osapuolen pitäis kuitenkin jollain tavalla nauttia tilanteesta ja kestää myös käsittelyä. Sinkkuaikoina ku hain seuraa ni osa sessioista meni sikälikin pieleen et yleensä kummatkin oli aika alottelijoita ja en oikein itekkään tienny mitä ois pitäny tehdä tai toinen osapuoli oli nimenomaan vaan alistuva mut ei kovin masokistinen eli pari raipaniskua ja se oliki sit jo siinä. Tällä hetkellä ku mietin ni ite hakisin kuitenkin sessioseuraa masokistista, en kenestä tahansa subiks itsensä määrittävästä. Mut jonkunlainen tuntoaisti sillä masollakin on oltava, jos ääripää on ei mitään kipua kestävä vinkuja ja täysin tuntoaistiton lahna ni mielellään jotain sieltä välistä. Koska tästä hommasta ei saa mitään kiksejä jos toinen ei reagoi mitenkään tai vaan korkeintaa ynähtelee jotain. Ei nyt tarvi huutaa ku syötävä mut mistä sitä tietää toimiiks koko homma jos toinen vaan makaa tyytyväisenä paikallaan. Jotain jälkiäkin on hyvä jäädä ni tietää saaneen selkäänsä >:D Mut tosiaan kipua pitää kuitenkin kestää ja nauttia sen saamisesta, koska mikään ei oo ärsyttävämpää ku jatkuva vinkuminen, tietysti aluks pitää ettiä rajoja missä ne menee mut tunnelma aikalailla lässähtää jos toinen alkaa jarruttelemaan jo alkumetreillä.
-
Tuli aiheeseen liittyen jatkokysymys mieleen. Keskustelujen perusteella aika useille alistuville on tärkeää saada session jälkeen jonkinlaista hellittelyä tai muuta huolenpitoa. Itselleni tulee vähän ristiriitainen fiilis, ensin piiskaan ja kidutan toista ja sen jälkeen otan kainaloon parantelemaan oloa... :o Ite ehkä heivaisin mielummin lattialle nukkumaan :D Ei välttämättä tee mieli edes harrastaa tavan seksiä sessiossa kyseisen henkilön kanssa, koska kyseessähän on kuitenkin alempi osapuoli enkä välttämättä halua sellaiseen edes sekaantua... (perseen nyt voin raiskata nyrkillä tms.) Muilla samanlaisia fiiliksiä? Vaan oonko vaan törkeä hyväkskäyttäjä ::)
-
Kyllä mun mielestä session jälkeen Topin/D:n/sadistin tulee pitää huoli siitä, että se bottom/sub/masokisti on kunnossa. Ettei ole fyysisesti eikä psyykkisesti mikään vialla. Samalla kannattaa myös kuulostella omaa oloa, että on itsekin ok. Se, että jättäis kumppanin huomiotta, niin no.. Heitteillejättö mun mielestä, ellei asiasta ole erikseen sovittu.
-
Mielenkiintoinen ketju, hieman jo hiljentynyt mutta en voi vastustaa kiusausta olla ottamasta kantaa :)
Mielestäni on irrelevanttia se nauttiiko sadismin kohde, päinvastoin mikäli nauttii siitä liikaa sehän voi olla aika turnoff. Lähtökohtaisesti sadisti nauttii toisen kärsimyksestä, siihen voi liittyä alistamista ja nöyryyttämistä, henkistä tuskaa, pekoa jne. Mielestäni kummallinen sadisti sellainen joka kokee että toisen nautinto on edellytys omalleen, en oikein ymmärrä. Itse nautin toisen tuskasta ja kärsimyksestä, lisäksi että toinen kokee olevansa alistettu, nöyryytetty. Se miten hän sen ilmaisee voi vaikuttaa suuresti mielihyvän tunteeseen. Ilmeet kasvolla, kyyneleet silmillä, pelko, ahdistus, kiemurtelu, huudot ja äänähdykset, jopa tietynlainen velttous alistumisen merkkinä. Kokenut sadisti myös tietää mikä sattuu ja mikä ei (vaikka ihmisten kipukynnykset on erilaisia). Sadisti haluaa aistia tämän ja tuntea toisen kurjan olotilan. Sadisti voi saada myös nautintoa sen tiedostamisesta että toteuttaa julmuutta ja säälittömyyttä joka on hänelle niin luonnollista. Hän voi haluta päästä myös toisen pään sisälle, ymmärtää ja kokea se miten toinen kokee tilanteen, vain oman mielihyvänsä lisäämiseksi. Tietysti joku voi saada kiksejä vain tietyistä ärsykkeistä, mutta kovin on pinnallista sadismin luonne silloin. Psykologinen puoli tekee siitä mielenkiintoisemman ja tässä se ongelma onkin, masokisti ei välttämättä anna kaikkea tätä samalla tavalla kuin joku ei-masokisti.
Nyt kuitenkin huomautus: kannattaa katsoa peiliin, tehdä itsetutkiskelua ja tuntea itsensä ja omat mieltymyksensä TODELLA TARKKAAN jos haluaa ajatella asiaa näin pitkälle. Ihmisten moraalikäsitys voi olla turmeltunutta mutta meillä on lakeja joita pitää noudattaa :P Tunne itsesi ja aseta rajat mutta älä kiellä luontoasi, olet mikä olet!
-
Mietin myös sitä että vaikka alistuvan pitäisi kuitenkin nauttia sessiosta niin eihän se kuitenkaan voi niinkään mennä että alistuva alkaa liikaa päättämään mitä tehdään. Muutenhan koko homma on ihan maksullisen dominan touhua, asiakas tilaa vaan itselleen sopivan session. :o kyllähän sen alistuvan pitää sietää epämukavuutta ja nimenomaan epätietoisuutta. Eihän sitä piiskaa anneta vain toisen miellyttämiseksi vaan päinvastoin. Psykologinen puoli on myös kiinnostavaa, koska pidemmän päälle pelkkä fyysinen kuritus on sekin aika tylsää. Muuten sessiointi menee vain välineurheiluksi kun koko ajan pitää olla keksimässä uusia kidutuskonsteja.
-
Nyt alkoi kyllä kiinnostamaan todella. Voitko nagor kertoa, mitä saa kanssasi sessioimaan lähtenyt? Palaako uudelleen?
-
Heitteillejättö mun mielestä, ellei asiasta ole erikseen sovittu.
Sessiojutuissa toki eri tavalla aina, mutta kyllä se loukkaa myös naiseutta sekä itsemääräämisoikeutta.
IKRM
-
Mietin myös sitä että vaikka alistuvan pitäisi kuitenkin nauttia sessiosta niin eihän se kuitenkaan voi niinkään mennä että alistuva alkaa liikaa päättämään mitä tehdään. Muutenhan koko homma on ihan maksullisen dominan touhua, asiakas tilaa vaan itselleen sopivan session. :o kyllähän sen alistuvan pitää sietää epämukavuutta ja nimenomaan epätietoisuutta. Eihän sitä piiskaa anneta vain toisen miellyttämiseksi vaan päinvastoin. Psykologinen puoli on myös kiinnostavaa, koska pidemmän päälle pelkkä fyysinen kuritus on sekin aika tylsää. Muuten sessiointi menee vain välineurheiluksi kun koko ajan pitää olla keksimässä uusia kidutuskonsteja.
Olet totuuksien äärellä :P
-
Nyt alkoi kyllä kiinnostamaan todella. Voitko nagor kertoa, mitä saa kanssasi sessioimaan lähtenyt? Palaako uudelleen?
Ok. Ensinäkin pitää pohjustaa muutamaa yksityiskohtaa. a) puhuin aika filosofisella tasolla hypoteettisesta tilanteesta. b) en sanonut missään ettenkö haluaisi/voisi sessioida masokistin kanssa. c) Nimenomaisesti korostin sitä että jokin raja pitää olla mutta kuten Feird tuossa sanoo homma voi karata sellaiseksi missä sadisti on vain työkalu jota käytetään ja hänen tulee ikäänkuin istua johonkin muottiin. Ei sekään ole oikein tai väärin, puhuin kuitenkin siitä mitä sadisti perimmiltään haluaa. Ongelmana on myös se että puhutaan omenoista ja appelsiineista, tuolla aikasemmin ketjussa on puhuttu ties mistä "kinky-sadisteista" ja "muista sadisteista" tai ilmoitettu että joku kertoo kuinka pitää "vääränä tai kiusallisena" sen että joku alistuu sadistin valtaan muutoin kuin kivusta saatavan mielihyvän takia.
Optimaalisin asetelmahan varmasti on sadistin kannalta se että joku antautuu hänen oikkuihinsa muusta syystä kuin siitä että tarkkarajaisesti pyytää sadistia tekemään sitä ja tätä nauttien joka hetkestä. En ymmärrä tätä, se voi olla tietysti kivaa ja antoisaa en sitä kiellä, mutta miten joku voi väittää että tämä on jotenkin paras mahdollinen asetelma sadistin näkökulmasta? Kysyt mitä sessioimaan lähtenyt voi odottaa saavansa. Et kuitenkaan spesifioi millaisesta henkilöstä on kysymys, mikäli kyseessä on masokisti varmasti hän siis nauttii sitten suuresti kivusta ja mahdollisesti saa juuri sitä mitä haluaa. Toisaalta jos joku jostakin muusta syystä, miellyttääkseen tai muutoin haluaa antautua siihen kohteluun joka häntä odottaa, niin ei minulla ole ainakaan mitään sitä vastaan. Jotkut tuntuivat oudoksuvan tällaista. Hän saa jotakin tai sitten ei, tulee takaisin tai ei. Kovin on yksilokohtaista, ihmisissä on eroja ja suhteen laaduissa on eroja. Osa voi mennä todella diipeiksi, jokuhan voi pistää henkensä toisen käsiin ja nauttia siitä ja hyväksyä toisen julmuus jos saa vastikkeeksi jotakin muuta, ehkä se on henkistä, ehkä se on taloudellista, kuka tietää.
Sitten jos mennään konkretiaan niin ainahan voi sopia asioista ja rajoista eikä niitä tarvitse tai pidä ylittää. Ja niin sen tuleekin olla, mutta tämä asia mitä tässä ketjussa on pohdittu, olen pohtinut sitä jo 15 vuotta sitten ja riidellyt tästä aiheesta monesti. Olen monesti joutunut puolustelemaan kantaani tässä ja omia mieltymyksiäni, minulle on sanottu etten saisi olla tällainen, mutta kun olen. Mitä jos nauttii vaikka siitä että toinen laskee alleen silkasta kauhusta, ei sellaista voi näytellä. Mutta edelleen korostan sitä että on noudatettava lakia ja järjestystä, en halua yllyttää ketään tyhmyyksiin. Toimimme niissä rajoissa jotka on annettu, en suostu kuitenkaan teeskentelemään tai peittelemään julmuuttani täällä, teen sitä muualla ihan tarpeeksi. On vielä helvetin ristiriitaista että tämän seksuaalisen perversion ulkopuolella olen suhteellisen lempeä ja minun monesti tekeekin mieli pitää huolta toisista ja auttaa ja lohduttaa. Mutta seksuaalisuuteni on värittnyt, minulle lempeys ja hellyys seksissä esim. on vastenmielistä, se tuntuu väärältä. Ja se on ollutkin monesti vaikea juttu toisen ymmärtää.
Ja mitä tulee näihin termeihin ja määritelmiin, on ihan oikeita psykologisia määritelmiä sadistille. Ne muuttuvat ajan kanssa ja en lähtisi niitä täysin purematta nielemään. On sadismia joka liittyy vain seksuaalisuuteen ja on sadismia muutoin. Semmoinen "perus-kinky sadismi" ei ole tämän määritelmän mukaan välttämättä sadismia lainkaan. Kyllä täällä varmasti on oikeita sadisteja ja sitten niitä jotka kuuluvat tähän toiseen kategoriaan.
-
Vaikka yhä vähemmän koen kuuluvani mihinkään lokeroon,kinkyyn tai vanilijaan,niin yksi ajatus tähän.
Jos ihmiseltä puuttuu kyky empatiaan ja hellyyteen kokonaan,suhteessa eläviin olentoihin, hän ei mielestäni ole kykenevä seksuaaliseen sadismiin,mutta sadismiin noin muutoin kyllä.
Itse haluaisin erottaa nuo kaksi toisistaan ja perusteena vaikka humanismi, sekulaari tai vaikka "kohtele muita niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan".
Se väkivalta jne.
Totta puhuakseni olen alkanut epäillä,että onko olemassa sittenkään edes mitään jaottelua. Että onkin vain silkkaa sadismia,mutta ainakin nyt toistaiseksi pysyttäydyn kahdessa eri muodossa..ehkä sillä jokin merkitys on vielä,kai
-
Nyt alkoi kyllä kiinnostamaan todella. Voitko nagor kertoa, mitä saa kanssasi sessioimaan lähtenyt? Palaako uudelleen?
Ok. Ensinäkin pitää pohjustaa muutamaa yksityiskohtaa. a) puhuin aika filosofisella tasolla hypoteettisesta tilanteesta.
Kiitos varsin pitkästä ja pohditusta vastauksesta :) Tuo ensimmäisenä oleva kohta a) valaisee tilannetta varsin paljon. Kyse lienee siis filosofisesta pohdinnasta sadimista. Hyvä näin. Konkretian tasolle jos olisit mennyt, olisit varmasti valaissut myös käsitystäsi jälkihoidosta.
-
Vaikka yhä vähemmän koen kuulumattomuutta mihinkään lokeroon,kinkyyn tai vanilijaan,niin yksi ajatus tähän.
Jos ihmiseltä puuttuu kyky empatiaan ja hellyyteen kokonaan,suhteessa eläviin olentoihin, hän ei mielestäni ole kykenevä seksuaaliseen sadismiin,mutta sadismiin noin muutoin kyllä.
Itse haluaisin erottaa nuo kaksi toisistaan ja perusteena vaikka humanismi, sekulaari tai vaikka "kohtele muita niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan".
Se väkivalta jne.
Totta puhuakseni olen alkanut epäillä,että onko olemassa sittenkään edes mitään jaottelua. Että onkin vain silkkaa sadismia,mutta ainakin nyt toistaiseksi pysyttäydyn kahdessa eri muodossa..ehkä sillä jokin merkitys on vielä,kai
Erilaisia määritelmiä on varmasti yhtä paljon kuin on ihmisiä niitä tekemässä. Lähtökohtahan on vain että kommunikaatio helpottuu, mikä totuus on sen ken tietää. Esimerkiksi jos katsot vaikkapa Wikipediasta, sielä on "Sexual sadism disorder" ja "Sadistic personality disorder" erikseen. Ilmeisesti tämä on vallitseva tilanne. Itse en kovin paljon näille psykologien määritelmille perusta, kuten toisessa ketjussa mainitsinkin lähtisin ehkä miettimään sadismin käsitteen syntyä jne.
Lainaan Wikipediasta: "Sexual sadism disorder is the condition of experiencing sexual arousal in response to the extreme pain, suffering, or humiliation of others. Several other terms have been used to describe the condition, and the condition may overlap with other conditions that involve inflicting pain. It is distinct from situations in which consenting individuals use mild or simulated pain or humiliation for sexual excitement."
https://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_sadism_disorder
"Sadistic personality disorder is a personality disorder diagnosis involving sadism which appeared in an appendix of the revised third edition of the APA's Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM-III-R).[1] The later versions of the DSM (DSM-IV, DSM-IV-TR and DSM-5) do not include it.
Definition
Sadism involves gaining pleasure from seeing others undergo discomfort or pain. The opponent-process theory explains the way in which individuals not only display, but also take enjoyment in committing sadistic acts.[2][clarification needed] Individuals possessing sadistic personalities tend to display recurrent aggression and cruel behavior. Sadism can also include the use of emotional cruelty, purposefully manipulating others through the use of fear, and a preoccupation with violence."
"Sadistic personality disorder does not actually refer to any sexual interest and instead refers to the pervasive disregard for the well-being of others."
https://en.wikipedia.org/wiki/Sadistic_personality_disorder
Jne. Empatia on tärkeää, ilman sitä olemme psykopaatteja. Itse onneksi tunnen hyvin vahvastikkin empatiaa ja toisaalta se omalla tavallaan vain kontribuoi sadismiini. Se että en koe hellyyttä miellyttävänä seksissä, se on eri juttu. Tbh. en oikein itse ymmärrä sitä miksi se on niin, se vain on aina ollut. Vaikka minulla olisi vahvoja tunteita toista kohtaan ja seksin ulkopuolella minä olisinkin ja haluaisin olla hellä ja lempeä, en vain seksissä nauti siitä ollenkaan. Se tuntuu luonnottomalta ja tuntuu että kiellän itseni ja omat tarpeeni. Voin toki leikkiä sitä toisen iloksi mutta se on teeskentelyä ja tuntuu epärehelliseltä. Varmasti joku täällä ymmärtää sitä ristiriitaa joka syntyy kun välittää toisesta todella syvästi ja haluaa tämän parasta ja auttaa tätä kaikin mahdollisin tavoin jotta hän olisi onnellinen, mutta tyydyttääksesi omat primitiiviset tarpeesi haluat nähdä hänen kärsivän. Olen jo elänyt hetken tässä maailmassa, nähnyt ja kokenut asioita mutta tämä ristiriita edelleen tuntuu niin voimakkaasti. Joskus mietin sitä että missä vaiheessa kyse on jo masokismista kun tavallaan satutat itseäsi satuttamalla toista mutta luontosi vaatii sitä. Ja sitä toivoo että toinen ymmärtää ja pystyy elämään kanssasi.
Tää on kans mielenkiintoinen kohta Wikipedia-artikkelissa:
"Although there appears to be a continuum of severity from mild (hyperdominance or BDSM) to moderate (paraphilic coercive disorder) to severe ('sexual sadism disorder), it is not clear if they are genuinely related or only appear related superficially.[5]"
-
Mun mielestä homma on aivan simppeli: me ollaan täällä niin itsemme kuin ympärillämme olevien ihmisten vuoksi (näit voi sit valkkailla sopiviksi, vaihtaa maisemaa etc). Jutun tulee olla balanssissa molemmissa systeemeissä; niin itsessämme kuin suhteessamme toisiin (ja jotta juttu oikeasti myös kulkee hyvään suuntaan niin niissä toisissa myös). Ainakin enimmäkseen ja ainakin pyrkimyksellisesti. Jep, fyrkalla ei ole arvollisesti mitään asiaa yhtälöön. Ainakaan sen tasoisten ihmisten elämässä joilla on jotain oleellista annettavaa minulle. Kivaa kamaa mut ei anna tärkeimpiä juttuja siltikään. Mutta sillä on et voi olla itsensä (ja ympärilläni olevat voivat olla itsensä). Se on ihan olennainen, olennaisin, osa kuviota. Ilman sitä kaikki on merkityksetöntä, turhaa, ajanhukkaa.
Nagor. "..sitä toivoo että toinen ymmärtää ja pystyy elämään kanssasi."
Jos se on pelkkää ymmärtämistä ja pystymistä, niin se on aika vähän, liian vähän mun mielestä. Kyl sen toisen tulis olla sellainen et se saa, ja sil on hauskaa. Muuten se hukkaa elämäänsä sun, tai mun, kanssa.
Jep. Helppoa mutta vaikikeata. Elämä on.
Uuvuttaa oikein kun vilkaisee tätä ketjua. Mutta mikäs siinä jos mietityttää, tai tuntee tarvetta peilaa. Se ON tarpeellista puuhaa (jos koskee itseä ja lähimpiä, muuten aika turhaa, esim hakee jotain yhteisöllistä kinky-hyväksyttävyyttä esmes). Tilanteissa sit voi miettiäkin, muun toiminnan ohessa, niitten asiaan kuuluvien kanssakin. Se taas käytännön tasolla tarkoittaa et haluun olla tekemisissä tyyppien kans jotka saa multa jotain ja joilta mä saan jotain. Tavallaan nostetaan yhdessä toistemme tasoa. Meillä on hauskaa yhdessä. Ja joo, tää ei ole niin vakavaa (paitsi sit tietty voi mennä vakavaks jos toi alkuun kirjoittamani ei toteudu). Ja joo, toistan vielä, fyrkalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Kaikki jälkihoidot ja muu kuvio miten kukakin satuttaa ja ketä, tai alistaa tai ylistää, on hyvin hyvin mutkikas ja monisäikeinen juttu. Ja riippuu kovasti osatekijöistään. Ulkopuolelta, saati jostain sosiaalisesta yhteisöstä tulevat säännöt on ihan turhia (tuon edellä kirjoittamani jälkeen).
-
Heitteillejättö mun mielestä, ellei asiasta ole erikseen sovittu.
Sessiojutuissa toki eri tavalla aina, mutta kyllä se loukkaa myös naiseutta sekä itsemääräämisoikeutta.
IKRM
En nyt tiedä taas, että vittuiletko vai oletko tosissasi. Minusta on kuitenkin aika väärin, että alistuva/masokisti /bottom jätettäisiin vain omiin oloihinsa session jälkeen, ellei niin ole sovittu. On se alistuva/masokisti/bottom sitten nainen tai mies.
Ja jos sua oikeasti noin rassaa mun kirjoitukset niin käytä estolistaa hyvä mies.
-
...
Nagor. "..sitä toivoo että toinen ymmärtää ja pystyy elämään kanssasi."
Jos se on pelkkää ymmärtämistä ja pystymistä, niin se on aika vähän, liian vähän mun mielestä. Kyl sen toisen tulis olla sellainen et se saa, ja sil on hauskaa. Muuten se hukkaa elämäänsä sun, tai mun, kanssa.
Jep. Helppoa mutta vaikikeata. Elämä on.
Uuvuttaa oikein kun vilkaisee tätä ketjua. Mutta mikäs siinä jos mietityttää, tai tuntee tarvetta peilaa. Se ON tarpeellista puuhaa (jos koskee itseä ja lähimpiä, muuten aika turhaa, esim hakee jotain yhteisöllistä kinky-hyväksyttävyyttä esmes). Tilanteissa sit voi miettiäkin, muun toiminnan ohessa, niitten asiaan kuuluvien kanssakin. Se taas käytännön tasolla tarkoittaa et haluun olla tekemisissä tyyppien kans jotka saa multa jotain ja joilta mä saan jotain. Tavallaan nostetaan yhdessä toistemme tasoa. Meillä on hauskaa yhdessä. Ja joo, tää ei ole niin vakavaa (paitsi sit tietty voi mennä vakavaks jos toi alkuun kirjoittamani ei toteudu). Ja joo, toistan vielä, fyrkalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Kaikki jälkihoidot ja muu kuvio miten kukakin satuttaa ja ketä, tai alistaa tai ylistää, on hyvin hyvin mutkikas ja monisäikeinen juttu. Ja riippuu kovasti osatekijöistään. Ulkopuolelta, saati jostain sosiaalisesta yhteisöstä tulevat säännöt on ihan turhia (tuon edellä kirjoittamani jälkeen).
Niin, kai tarkoitin sitä minimiä joka on edellytyksenä että homma voi ylipäätään toimia.
Kaikki vatvominen ja jauhaminen on periaatteessa ajan haaskaamista. Kuitenkin mikäli joku siitä jotakin saa irti, ehkä kirjoittaja itse, on se silloin varmasti sen arvoista. Filosofinen pohdinta ei ole mielestäni koskaan turhaa. Lähtökohta voikin olla avartaa omaa tai muiden näkemyksiä ja tarkastella asioita eri näkökulmasta. Se hakeeko joku hyväksyntää vai ei, on jokaisen oma asiansa. Mielipiteitä voi tuoda julki ja peilata näin omia arvojaan suhteessa muihin, sehän voi olla ihan hyvä tapa tiedostaa vähän miten ihmiset ylipäätänsä suhtautuvat asioihin.
Se mikä minua ihmetyttää, on se mustavalkoisuus joka värittää ei vain tätä foorumia mutta myös yleisesti nettikeskustelua. Harvassa on se, että pyrittäisiin tarkastelemaan asioita laaja-alaisemmin ja tiedostettaisiin harmaan-alueen suurempi massa. Ihmiset ovat kuitenkin vapaita toimimaan ja ajattelemaan parhaaksi katsomallaan tavalla, mikäli mv-ajattelu on se oma juttu, niin silloin asiat näyttäytykööt siten. Olkoon vain oikeaa ja väärää, vain pimeyttä ja valoa. Minä en jaksa kuitenkaan tällaiseen ajatteluun kannustaa, vaan tuomalla esiin erilaisia näkökulmia pyrin luomaan keskustelua. Itsensä korokkeelle nostamia "totuuden torvia" täällä kuten muuallakin riittää kyllä. Kerta toisensa jälkeen, itselleen suomansa paavillisen erehtymättömyytensä voimasta, he nostavat itsensä vasta-argumenttien suosta kuten paroni Münchhausen konsanaan.
-
Nagor: kuten sanoin "minun mielestäni" ;), jokainen päättää oman elämänsä ihmissuhteiden reunaehdot. Sekin joka vain tyytyy ymmärtämään ja pystymään elämään asian kanssa....mutta koko maailmaa värittää(?) mustavalkoisuus. Ei netti, eikä tämä palsta ole sen kummempia. Itseasiassa pahempia, sillä täällä on hankalampi ottaa etäisyyttä ihmisiin jotka ovat yhdentekeviä, tai joista on tullut siihen tulokseen että on parempi pistää tossut töpöttään vastakkaisiin suuntiin ja toivottaa mukavaa matkanjatkoa. Blokkaaminen tietnkin jonkin verran helpottaa maisemassa ilmeneviä häiriötekijöitä.
En oo kyl kauhean vakuuttuneeksi tullut filosofian tärkeydestä tässä kohta puolivuosisataisessa elämässäni, sentään aloitin sen parissa puuhastelun jo varhaisteininä. Mutta saahan se muita vakuuttaa, ei ole minulta pois. Muiden hyväksynnän hakemisen turhuudesta sen sijaan olen täysin vakuuttunut, vaikka itsekin siihen sortuillut joskus nuorempana. Ylipäänsä jokainen päättä omasta puolestaan, niin tekemisensä, sanomisensa ja reagoimisensa samoin niiden tarpeellisuuden. Ja myös kantaa vastuunsa niistä (no joo, ylläpito voi täällä vähän kurmuuttaa jos ei pysy lestissä) . Toivottavasti.
Mielipiteitähän me kaikki täällä vain näpyttelemme. Omia sanallisia (ja kuvallisia) ajallispaikallisia häivähdyksiä olemassaolostamme. Tavallaan siis totuuksia. Niitä vain on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Joskus, aika harvoin, jonkun avartavat muiden maailmaa, joskus, kait yleensä, eivät.
Kirjoittamisen turhuuden jokainen päättää itse. Oleellisempaa kaiketi kirjoittajalle, ainakin minulle - ja sentään jokusen mielipiteen tänne olen hakannut - on se että sanon sen mitä ajattelen ja tunnen, milloin mistäkin. Huomenna voin olla sitten jo toista mieltä :o. Se ääneen sanominen on se juttu. Maailmaan laskeminen. Todistus omasta olemassaolostani. Jonkinlainen (riemun)kiljahdus. Oikeastaan sillä mitä muut siitä ajattelevat ei edes ole erityisemmin väliä, ainakaan minulle. Joskus kuvittelin että on. Onneksi en enää. Kun eikö mielipiteistä argumentointi ole vähän hölmön hommaa. Jokaisella kun on omansa. Ja ne totuuden torvet ovat aika hauskoja. Minusta me kaikki olemme sellaisia. Ihan itse itsemme oikeuttaen, elämän armosta. Vastaanottajalla on vastuu ketä, mitä ja kuinka paljon uskoo. Minä kehoitan jokaista itsenäiseen ajatteluun ja elämään ihan kaikkinensa, jälleen siihen sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ihonväriin etc katsomatta. Semmoinen on kyllä aika harvinaista. Ikävä kyllä.
(ja hei, sori ot, lopetan tähän :), kun en kuitenkaan sen enempää valota tuota sadistisen puoleni ajattelua)
-
Nagor: kuten sanoin "minun mielestäni" ;), jokainen päättää oman elämänsä ihmissuhteiden reunaehdot. Sekin joka vain tyytyy ymmärtämään ja pystymään elämään asian kanssa....mutta koko maailmaa värittää(?) mustavalkoisuus. Ei netti, eikä tämä palsta ole sen kummempia. Itseasiassa pahempia, sillä täällä on hankalampi ottaa etäisyyttä ihmisiin jotka ovat yhdentekeviä, tai joista on tullut siihen tulokseen että on parempi pistää tossut töpöttään vastakkaisiin suuntiin ja toivottaa mukavaa matkanjatkoa. Blokkaaminen tietnkin jonkin verran helpottaa maisemassa ilmeneviä häiriötekijöitä.
En oo kyl kauhean vakuuttuneeksi tullut filosofian tärkeydestä tässä kohta puolivuosisataisessa elämässäni, sentään aloitin sen parissa puuhastelun jo varhaisteininä. Mutta saahan se muita vakuuttaa, ei ole minulta pois. Muiden hyväksynnän hakemisen turhuudesta sen sijaan olen täysin vakuuttunut, vaikka itsekin siihen sortuillut joskus nuorempana. Ylipäänsä jokainen päättä omasta puolestaan, niin tekemisensä, sanomisensa ja reagoimisensa samoin niiden tarpeellisuuden. Ja myös kantaa vastuunsa niistä (no joo, ylläpito voi täällä vähän kurmuuttaa jos ei pysy lestissä) . Toivottavasti.
Mielipiteitähän me kaikki täällä vain näpyttelemme. Omia sanallisia (ja kuvallisia) ajallispaikallisia häivähdyksiä olemassaolostamme. Tavallaan siis totuuksia. Niitä vain on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Joskus, aika harvoin, jonkun avartavat muiden maailmaa, joskus, kait yleensä, eivät.
Kirjoittamisen turhuuden jokainen päättää itse. Oleellisempaa kaiketi kirjoittajalle, ainakin minulle - ja sentään jokusen mielipiteen tänne olen hakannut - on se että sanon sen mitä ajattelen ja tunnen, milloin mistäkin. Huomenna voin olla sitten jo toista mieltä :o. Se ääneen sanominen on se juttu. Maailmaan laskeminen. Todistus omasta olemassaolostani. Jonkinlainen (riemun)kiljahdus. Oikeastaan sillä mitä muut siitä ajattelevat ei edes ole erityisemmin väliä, ainakaan minulle. Joskus kuvittelin että on. Onneksi en enää. Kun eikö mielipiteistä argumentointi ole vähän hölmön hommaa. Jokaisella kun on omansa. Ja ne totuuden torvet ovat aika hauskoja. Minusta me kaikki olemme sellaisia. Ihan itse itsemme oikeuttaen, elämän armosta. Vastaanottajalla on vastuu ketä, mitä ja kuinka paljon uskoo. Minä kehoitan jokaista itsenäiseen ajatteluun ja elämään ihan kaikkinensa, jälleen siihen sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ihonväriin etc katsomatta. Semmoinen on kyllä aika harvinaista. Ikävä kyllä.
(ja hei, sori ot, lopetan tähän :), kun en kuitenkaan sen enempää valota tuota sadistisen puoleni ajattelua)
Ja sanot että filosofia on turhaa :P
Maailmassa jossa asiat eivät ole mustavalkoisia, on mielipiteistä argumentointi nimenomaan se juttu. Jokaisella on kyky vaikuttaa toisiin ja toisten ajatteluun. Täysin itsenäinen ja riippumaton ajattelu on harhaa, elämäsi aikana muiden ihmisten ajatukset ovat vaikuttaneet sinuun tavalla tai toisella ja lopputuloksena on se mitä olet tällä hetkellä. Ehkä juuri se että joku kerran kauan aikaa sitten argumentoi jotakin juuri oikealla tavalla on vaikuttanut sinuun suuremmin kuin edes ymmärrät, tai sitten ei. Kyllä mielipiteidensä takana saa ja pitääkin seisoa, olivat ne sitten kuinka naurettavia hyvänsä. Jotkut pyrkivät tietoisesti vaikuttamaan muihin ihmisiin, toiset eivät sitä tiedosta mutta tekevät silti. Ihmisten taipumus ajatella virheellisen yksinkertaistetusti on paras mahdollinen vasta-argumentti lähestulkoon kaikissa mahdollisissa tilanteissa. :)
-
Ja kerta kieltäymyksen päälle...
Nagor: kuten sanoin "minun mielestäni" ;), jokainen päättää oman elämänsä ihmissuhteiden reunaehdot. Sekin joka vain tyytyy ymmärtämään ja pystymään elämään asian kanssa....mutta koko maailmaa värittää(?) mustavalkoisuus. Ei netti, eikä tämä palsta ole sen kummempia. Itseasiassa pahempia, sillä täällä on hankalampi ottaa etäisyyttä ihmisiin jotka ovat yhdentekeviä, tai joista on tullut siihen tulokseen että on parempi pistää tossut töpöttään vastakkaisiin suuntiin ja toivottaa mukavaa matkanjatkoa. Blokkaaminen tietnkin jonkin verran helpottaa maisemassa ilmeneviä häiriötekijöitä.
En oo kyl kauhean vakuuttuneeksi tullut filosofian tärkeydestä tässä kohta puolivuosisataisessa elämässäni, sentään aloitin sen parissa puuhastelun jo varhaisteininä. Mutta saahan se muita vakuuttaa, ei ole minulta pois. Muiden hyväksynnän hakemisen turhuudesta sen sijaan olen täysin vakuuttunut, vaikka itsekin siihen sortuillut joskus nuorempana. Ylipäänsä jokainen päättä omasta puolestaan, niin tekemisensä, sanomisensa ja reagoimisensa samoin niiden tarpeellisuuden. Ja myös kantaa vastuunsa niistä (no joo, ylläpito voi täällä vähän kurmuuttaa jos ei pysy lestissä) . Toivottavasti.
Mielipiteitähän me kaikki täällä vain näpyttelemme. Omia sanallisia (ja kuvallisia) ajallispaikallisia häivähdyksiä olemassaolostamme. Tavallaan siis totuuksia. Niitä vain on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Joskus, aika harvoin, jonkun avartavat muiden maailmaa, joskus, kait yleensä, eivät.
Kirjoittamisen turhuuden jokainen päättää itse. Oleellisempaa kaiketi kirjoittajalle, ainakin minulle - ja sentään jokusen mielipiteen tänne olen hakannut - on se että sanon sen mitä ajattelen ja tunnen, milloin mistäkin. Huomenna voin olla sitten jo toista mieltä :o. Se ääneen sanominen on se juttu. Maailmaan laskeminen. Todistus omasta olemassaolostani. Jonkinlainen (riemun)kiljahdus. Oikeastaan sillä mitä muut siitä ajattelevat ei edes ole erityisemmin väliä, ainakaan minulle. Joskus kuvittelin että on. Onneksi en enää. Kun eikö mielipiteistä argumentointi ole vähän hölmön hommaa. Jokaisella kun on omansa. Ja ne totuuden torvet ovat aika hauskoja. Minusta me kaikki olemme sellaisia. Ihan itse itsemme oikeuttaen, elämän armosta. Vastaanottajalla on vastuu ketä, mitä ja kuinka paljon uskoo. Minä kehoitan jokaista itsenäiseen ajatteluun ja elämään ihan kaikkinensa, jälleen siihen sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ihonväriin etc katsomatta. Semmoinen on kyllä aika harvinaista. Ikävä kyllä.
(ja hei, sori ot, lopetan tähän :), kun en kuitenkaan sen enempää valota tuota sadistisen puoleni ajattelua)
Ja sanot että filosofia on turhaa :P
Maailmassa jossa asiat eivät ole mustavalkoisia, on mielipiteistä argumentointi nimenomaan se juttu. Jokaisella on kyky vaikuttaa toisiin ja toisten ajatteluun. Täysin itsenäinen ja riippumaton ajattelu on harhaa, elämäsi aikana muiden ihmisten ajatukset ovat vaikuttaneet sinuun tavalla tai toisella ja lopputuloksena on se mitä olet tällä hetkellä. Ehkä juuri se että joku kerran kauan aikaa sitten argumentoi jotakin juuri oikealla tavalla on vaikuttanut sinuun suuremmin kuin edes ymmärrät, tai sitten ei. Kyllä mielipiteidensä takana saa ja pitääkin seisoa, olivat ne sitten kuinka naurettavia hyvänsä. Jotkut pyrkivät tietoisesti vaikuttamaan muihin ihmisiin, toiset eivät sitä tiedosta mutta tekevät silti. Ihmisten taipumus ajatella virheellisen yksinkertaistetusti on paras mahdollinen vasta-argumentti lähestulkoon kaikissa mahdollisissa tilanteissa. :)
Nooh. Me ollaan ihmisiä. Meille on annettu sanat. Tietyllä tavalla meidän on mentävä niiden läpi. Lopulta oleellisin löytyy sitten vasta niiden ulkopuolelta. Mutta se on totta että vaikka sen joku jollekin teinille sanoisikin taitavastikin argumentoiden (niin kuin minulle aikoinaan), niin se matka sinne toiselle puolen on tehtävä jokaisen itse. Kaikki tosin eivät edes lähde matkalle, ja osaa sekoaa matkalla (kuten Nietzsche), osa jumittuu kiinni, kuin vanha levy, yhteen ja samaan asiaan.
-
Ja kerta kieltäymyksen päälle...
Nagor: kuten sanoin "minun mielestäni" ;), jokainen päättää oman elämänsä ihmissuhteiden reunaehdot. Sekin joka vain tyytyy ymmärtämään ja pystymään elämään asian kanssa....mutta koko maailmaa värittää(?) mustavalkoisuus. Ei netti, eikä tämä palsta ole sen kummempia. Itseasiassa pahempia, sillä täällä on hankalampi ottaa etäisyyttä ihmisiin jotka ovat yhdentekeviä, tai joista on tullut siihen tulokseen että on parempi pistää tossut töpöttään vastakkaisiin suuntiin ja toivottaa mukavaa matkanjatkoa. Blokkaaminen tietnkin jonkin verran helpottaa maisemassa ilmeneviä häiriötekijöitä.
En oo kyl kauhean vakuuttuneeksi tullut filosofian tärkeydestä tässä kohta puolivuosisataisessa elämässäni, sentään aloitin sen parissa puuhastelun jo varhaisteininä. Mutta saahan se muita vakuuttaa, ei ole minulta pois. Muiden hyväksynnän hakemisen turhuudesta sen sijaan olen täysin vakuuttunut, vaikka itsekin siihen sortuillut joskus nuorempana. Ylipäänsä jokainen päättä omasta puolestaan, niin tekemisensä, sanomisensa ja reagoimisensa samoin niiden tarpeellisuuden. Ja myös kantaa vastuunsa niistä (no joo, ylläpito voi täällä vähän kurmuuttaa jos ei pysy lestissä) . Toivottavasti.
Mielipiteitähän me kaikki täällä vain näpyttelemme. Omia sanallisia (ja kuvallisia) ajallispaikallisia häivähdyksiä olemassaolostamme. Tavallaan siis totuuksia. Niitä vain on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Joskus, aika harvoin, jonkun avartavat muiden maailmaa, joskus, kait yleensä, eivät.
Kirjoittamisen turhuuden jokainen päättää itse. Oleellisempaa kaiketi kirjoittajalle, ainakin minulle - ja sentään jokusen mielipiteen tänne olen hakannut - on se että sanon sen mitä ajattelen ja tunnen, milloin mistäkin. Huomenna voin olla sitten jo toista mieltä :o. Se ääneen sanominen on se juttu. Maailmaan laskeminen. Todistus omasta olemassaolostani. Jonkinlainen (riemun)kiljahdus. Oikeastaan sillä mitä muut siitä ajattelevat ei edes ole erityisemmin väliä, ainakaan minulle. Joskus kuvittelin että on. Onneksi en enää. Kun eikö mielipiteistä argumentointi ole vähän hölmön hommaa. Jokaisella kun on omansa. Ja ne totuuden torvet ovat aika hauskoja. Minusta me kaikki olemme sellaisia. Ihan itse itsemme oikeuttaen, elämän armosta. Vastaanottajalla on vastuu ketä, mitä ja kuinka paljon uskoo. Minä kehoitan jokaista itsenäiseen ajatteluun ja elämään ihan kaikkinensa, jälleen siihen sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ihonväriin etc katsomatta. Semmoinen on kyllä aika harvinaista. Ikävä kyllä.
(ja hei, sori ot, lopetan tähän :), kun en kuitenkaan sen enempää valota tuota sadistisen puoleni ajattelua)
Ja sanot että filosofia on turhaa :P
Maailmassa jossa asiat eivät ole mustavalkoisia, on mielipiteistä argumentointi nimenomaan se juttu. Jokaisella on kyky vaikuttaa toisiin ja toisten ajatteluun. Täysin itsenäinen ja riippumaton ajattelu on harhaa, elämäsi aikana muiden ihmisten ajatukset ovat vaikuttaneet sinuun tavalla tai toisella ja lopputuloksena on se mitä olet tällä hetkellä. Ehkä juuri se että joku kerran kauan aikaa sitten argumentoi jotakin juuri oikealla tavalla on vaikuttanut sinuun suuremmin kuin edes ymmärrät, tai sitten ei. Kyllä mielipiteidensä takana saa ja pitääkin seisoa, olivat ne sitten kuinka naurettavia hyvänsä. Jotkut pyrkivät tietoisesti vaikuttamaan muihin ihmisiin, toiset eivät sitä tiedosta mutta tekevät silti. Ihmisten taipumus ajatella virheellisen yksinkertaistetusti on paras mahdollinen vasta-argumentti lähestulkoon kaikissa mahdollisissa tilanteissa. :)
Nooh. Me ollaan ihmisiä. Meille on annettu sanat. Tietyllä tavalla meidän on mentävä niiden läpi. Lopulta oleellisin löytyy sitten vasta niiden ulkopuolelta. Mutta se on totta että vaikka sen joku jollekin teinille sanoisikin taitavastikin argumentoiden (niin kuin minulle aikoinaan), niin se matka sinne toiselle puolen on tehtävä jokaisen itse. Kaikki tosin eivät edes lähde matkalle, ja osaa sekoaa matkalla (kuten Nietzsche), osa jumittuu kiinni, kuin vanha levy, yhteen ja samaan asiaan.
Nietzsche oli yllättävän selväjärkinen hullujen maailmassa. Teinejähän tässä ollaan vielä kaikki riippuen tarkastelunäkökulmasta, niin ylpeäksi ei kannata ruveta että kuvittelisi olevansa täysin immuuni ulkopuoliselle vaikutukselle. Lopulta meitä määrää tarve, mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaakaan. Zarathustrakin tunsi tarvetta laskeutua vuoreltaan jakaakseen yhteisölleen, miksi me olisimme kovin erilaisia.
-
Arvostin, ja N oli tärkeä minulle aikoinaan. Näin puhui Zarathustra nimenomaan. Ei, emme me ole sen erilaisempia kuin Zarathustra. Kuten jo sanoin, tärkeää on sekä se mitä itse olemme, että suhteemme, eli ihmiset ympärillämme. Tuota en ole lähtenyt, enkä lähde, kieltämään. Enkä sitä etteikö ole tärkeätä jakaa omastaan. Ehdottomasti on. Ja sitä tärkeämpää mitä parempaa ja enemmän sitä jaettavaa on. Sellaista joka voi auttaa muitakin.
Mutta myös se on tärkeätä ettemme kadota itseämme muiden sekaan. Emme uuvuta itseämme tyhjänpäiväisyyksiin. Siksi kannattaa valita, ja siksi kannattaa nostaa jonkinlaisia (sielun ja sydämen) suojakilpiä että ei anna kaiken tässä maailmassa olevan moskan ja myrkyn tunkeutua itseensä. Tulee arvostaa itseään niin että huolehtii siitä että on - hmmm, mites tämän sanoisi, öööh; ravitsevassa ympäristössä ja olosuhteissa. Niin fyysisesti (ravinto, liikunta) kuin psyykkisesti ja henkisesti (ihmissuhteet, median käyttö, lukemiset etc).
Ja juuri siksi että meihin vaikuttaa kaikki se mihin itsemme sotkemme. Se kaikki mille annamme huomiomme. Kaikkein tärkein omaisuutemme on aikamme. Meillä ei ole muuta.
-
Chimin mainitsemaan ajan arvokkuuteen tai siitä tuli ensin ajatus, että eihän aikaa voi omistaa eikä hallita..sitten välähdyksenä jostain menneisyyden ajatuksista,että "tie valitsee meidät".. että jos päätän jonkin tärkeän päätöksen,sen jälkeen olen " tien oma"..en omista sitä aikaa mikä tiellä menee, enkä tiedä mitä tiellä tulee tapahtumaan.. Kuinka paljon tai vähän on aikaa..Jotenkin vaan ensi kertaa ymmärsin tuon sisäisesti. Kenties tämä voi auttaa olemaan vähemmän katkerampi tai vähemmän kiukuissaan,kun muistaa joskus tehneensä ison ja vaikean päätöksen..minä valitsin ja sitten tie valitsi minut..voi olla että väsymys vähän painaa matkaajan päässä,mutta tänään näin ;D
-
Kyllä mun mielestä session jälkeen Topin/D:n/sadistin tulee pitää huoli siitä, että se bottom/sub/masokisti on kunnossa. Ettei ole fyysisesti eikä psyykkisesti mikään vialla. Samalla kannattaa myös kuulostella omaa oloa, että on itsekin ok. Se, että jättäis kumppanin huomiotta, niin no.. Heitteillejättö mun mielestä, ellei asiasta ole erikseen sovittu.
En nyt tiedä voiko aikuista ihmistä heitteillejättää kuitenkaan. Tietysti pitää katsoa ettei mitään loukkaantumisia tule ja pysyä sovittujen rajojen sisällä mutta täytyy kai henkilön loppuviimeksi olla vastuussa itse itsestään.
Jokainen tietysti leikki tavallaan ja ymmärrän kyllä miksi subit kaipaavat huomiota ja jälkihoitoa session jälkeen. Itselleni tulee vain aika ristiriitainen fiilis tästä.
Ok. Ensinäkin pitää pohjustaa muutamaa yksityiskohtaa. a) puhuin aika filosofisella tasolla hypoteettisesta tilanteesta. b) en sanonut missään ettenkö haluaisi/voisi sessioida masokistin kanssa. c) Nimenomaisesti korostin sitä että jokin raja pitää olla mutta kuten Feird tuossa sanoo homma voi karata sellaiseksi missä sadisti on vain työkalu jota käytetään ja hänen tulee ikäänkuin istua johonkin muottiin. Ei sekään ole oikein tai väärin, puhuin kuitenkin siitä mitä sadisti perimmiltään haluaa. Ongelmana on myös se että puhutaan omenoista ja appelsiineista, tuolla aikasemmin ketjussa on puhuttu ties mistä "kinky-sadisteista" ja "muista sadisteista" tai ilmoitettu että joku kertoo kuinka pitää "vääränä tai kiusallisena" sen että joku alistuu sadistin valtaan muutoin kuin kivusta saatavan mielihyvän takia.
Optimaalisin asetelmahan varmasti on sadistin kannalta se että joku antautuu hänen oikkuihinsa muusta syystä kuin siitä että tarkkarajaisesti pyytää sadistia tekemään sitä ja tätä nauttien joka hetkestä. En ymmärrä tätä, se voi olla tietysti kivaa ja antoisaa en sitä kiellä, mutta miten joku voi väittää että tämä on jotenkin paras mahdollinen asetelma sadistin näkökulmasta?
Niin, tätä olen miettinyt itsekin, loppuviimeksi minulle aika on yksi ja sama minkä takia joku haluaa sessioon ryhtyä. Jos vapaaehtoisesti haluaa saada esim. potkuja munille niin kai siitä on jotain kiksejä silloin saatava. Mutta sadistina nimenomaan en ole tuottamassa nautintoa toiselle osapuolelle, jos on liian mukavaa niin eihän siitä mitään tule. Kuitenkin homma perustuu vapaaehtoisuuteen, joten ainahan toinen osapuolikin saa jotain mielihyvää sessioon kuuluvasta alistumisesta, kivusta ja nöyryyttämisestä. Tässä se dilemma tuleekin :D Mutta se on aika fine line milloin masokistilla on liian mukavaa :o
-
Arvostin, ja N oli tärkeä minulle aikoinaan. Näin puhui Zarathustra nimenomaan. Ei, emme me ole sen erilaisempia kuin Zarathustra. Kuten jo sanoin, tärkeää on sekä se mitä itse olemme, että suhteemme, eli ihmiset ympärillämme. Tuota en ole lähtenyt, enkä lähde, kieltämään. Enkä sitä etteikö ole tärkeätä jakaa omastaan. Ehdottomasti on. Ja sitä tärkeämpää mitä parempaa ja enemmän sitä jaettavaa on. Sellaista joka voi auttaa muitakin.
Mutta myös se on tärkeätä ettemme kadota itseämme muiden sekaan. Emme uuvuta itseämme tyhjänpäiväisyyksiin. Siksi kannattaa valita, ja siksi kannattaa nostaa jonkinlaisia (sielun ja sydämen) suojakilpiä että ei anna kaiken tässä maailmassa olevan moskan ja myrkyn tunkeutua itseensä. Tulee arvostaa itseään niin että huolehtii siitä että on - hmmm, mites tämän sanoisi, öööh; ravitsevassa ympäristössä ja olosuhteissa. Niin fyysisesti (ravinto, liikunta) kuin psyykkisesti ja henkisesti (ihmissuhteet, median käyttö, lukemiset etc).
Ja juuri siksi että meihin vaikuttaa kaikki se mihin itsemme sotkemme. Se kaikki mille annamme huomiomme. Kaikkein tärkein omaisuutemme on aikamme. Meillä ei ole muuta.
Niin, näinhän se menee. Minäkin olen kyllästynyt siihen että ihmiset haluavat puhua ja vatvoa asioita. Suurin osa ihmisten toiminnasta on turhanpäiväistä. Kaiken maailman aktiviteetteja täyttämään tyhjiötä jota eivät edes ymmärrä. Halutaan elämyksiä, kokemuksia, halutaan kehittää itseä suuntaan jos toiseenkin. Silti unohdetaan se tärkein, se primitiivinen puolemme jonka olemme haudanneet kaiken sen muun loistavan ja ylevän alle ja jonka haluamme kieltää ja jota kammoksumme. Mutta mikäli meissä on vielä hitustakaan järkeä jäljellä, voimme löytää sen minkä jo lapsena meitä käskettiin jättää taaksemme ja unohtaa. Kuin feeniks tuhkasta, nousee meissä uudelleen se eläimellinen henki joka antaa elämällemme merkityksen. Se ei tyydy vähään vaan janoaa aina lisää, sillä ehtymätön on elämän ilo ja autuus. Jos uskallamme päästää itsemme irti tuosta inhasta ja keinotekoisesta kahleesta jolla olemme itseämme niin monet vuodet kuristaneet, tukahduttaen sen mitä eniten tarvitsemme, löydämme viimein todellisen luontomme. Nyt sokea voi nähdä uusin silmin ja janoinen pääsee lähteelle jossa sammuttaa janonsa. Eikä meitä vastaan asetu enää kuin aika, tuo kurja rakki joka haluaa kalvaa luumme ja ehdyttää veremme virtauksen.
-
En nyt tiedä voiko aikuista ihmistä heitteillejättää kuitenkaan. Tietysti pitää katsoa ettei mitään loukkaantumisia tule ja pysyä sovittujen rajojen sisällä mutta täytyy kai henkilön loppuviimeksi olla vastuussa itse itsestään.
Jokainen tietysti leikki tavallaan ja ymmärrän kyllä miksi subit kaipaavat huomiota ja jälkihoitoa session jälkeen. Itselleni tulee vain aika ristiriitainen fiilis tästä.
Sinun mielestäsi aikuista ei voi heitteillejättää? Veikkaan että sitten kun poliisin kanssa tulee juttu, he ovat eri mieltä.
Ja jos sessioon kuuluu muutakin kuin pari piiskan sivallusta, sen jälkeen sub on todennäköisesti aika haavoittuvaisessa ja sekavassa tilassa (tekninen termi on subspace). Siinä vaiheessa hän usein kaipaa huomiota ja läheisyyttä, eli kaikkea sitä mitä kutsutaan jälkihoidoksi. Jos sitä ei anna, subille voi tulla aika vakaviakin mielen häiriötiloja. Tuskinpa sellaisesta haluat olla vastuussa ellei sinulta puutu täysin empatiakyky.
Niin, tätä olen miettinyt itsekin, loppuviimeksi minulle aika on yksi ja sama minkä takia joku haluaa sessioon ryhtyä. Jos vapaaehtoisesti haluaa saada esim. potkuja munille niin kai siitä on jotain kiksejä silloin saatava. Mutta sadistina nimenomaan en ole tuottamassa nautintoa toiselle osapuolelle, jos on liian mukavaa niin eihän siitä mitään tule. Kuitenkin homma perustuu vapaaehtoisuuteen, joten ainahan toinen osapuolikin saa jotain mielihyvää sessioon kuuluvasta alistumisesta, kivusta ja nöyryyttämisestä. Tässä se dilemma tuleekin :D Mutta se on aika fine line milloin masokistilla on liian mukavaa :o
Miksi sadismi olisi jotenkin nautintoa poissulkeva? Ainakin sellainen sadismi, jota harjoitetaan kinky-yhteisössä. Sehän perustuu molemminpuoliseen suostumukseen, jolloin myös kipua vastaanottava puoli nauttii siitä ainakin jollain tasolla. Ja sadismi on myös määritelmällisesti sitä, että sadisti itse saa nautintoa kivuntuottamisesta - siinä ei oteta kantaa kohteen nautintoon puolin tai toisin. Jos taas nimenomaan ei halua, että kohde nauttii (vaikka kohde itse haluaa nauttia), siinä on jo kysymys hyväksikäytöstä, jolla ei ole mitään tekemistä kinkysadismin kanssa.
-
En nyt tiedä voiko aikuista ihmistä heitteillejättää kuitenkaan. Tietysti pitää katsoa ettei mitään loukkaantumisia tule ja pysyä sovittujen rajojen sisällä mutta täytyy kai henkilön loppuviimeksi olla vastuussa itse itsestään.
Jokainen tietysti leikki tavallaan ja ymmärrän kyllä miksi subit kaipaavat huomiota ja jälkihoitoa session jälkeen. Itselleni tulee vain aika ristiriitainen fiilis tästä.
Sinun mielestäsi aikuista ei voi heitteillejättää? Veikkaan että sitten kun poliisin kanssa tulee juttu, he ovat eri mieltä.
Ja jos sessioon kuuluu muutakin kuin pari piiskan sivallusta, sen jälkeen sub on todennäköisesti aika haavoittuvaisessa ja sekavassa tilassa (tekninen termi on subspace). Siinä vaiheessa hän usein kaipaa huomiota ja läheisyyttä, eli kaikkea sitä mitä kutsutaan jälkihoidoksi. Jos sitä ei anna, subille voi tulla aika vakaviakin mielen häiriötiloja. Tuskinpa sellaisesta haluat olla vastuussa ellei sinulta puutu täysin empatiakyky.
Niin, tätä olen miettinyt itsekin, loppuviimeksi minulle aika on yksi ja sama minkä takia joku haluaa sessioon ryhtyä. Jos vapaaehtoisesti haluaa saada esim. potkuja munille niin kai siitä on jotain kiksejä silloin saatava. Mutta sadistina nimenomaan en ole tuottamassa nautintoa toiselle osapuolelle, jos on liian mukavaa niin eihän siitä mitään tule. Kuitenkin homma perustuu vapaaehtoisuuteen, joten ainahan toinen osapuolikin saa jotain mielihyvää sessioon kuuluvasta alistumisesta, kivusta ja nöyryyttämisestä. Tässä se dilemma tuleekin :D Mutta se on aika fine line milloin masokistilla on liian mukavaa :o
Miksi sadismi olisi jotenkin nautintoa poissulkeva? Ainakin sellainen sadismi, jota harjoitetaan kinky-yhteisössä. Sehän perustuu molemminpuoliseen suostumukseen, jolloin myös kipua vastaanottava puoli nauttii siitä ainakin jollain tasolla. Ja sadismi on myös määritelmällisesti sitä, että sadisti itse saa nautintoa kivuntuottamisesta - siinä ei oteta kantaa kohteen nautintoon puolin tai toisin. Jos taas nimenomaan ei halua, että kohde nauttii (vaikka kohde itse haluaa nauttia), siinä on jo kysymys hyväksikäytöstä, jolla ei ole mitään tekemistä kinkysadismin kanssa.
Kovin on provosoiva ja kapea-alainen vastineesi. On täysin ymmärrettävää että haluat pitää kiinni arvoistasi ja konventionaalisesta ajattelusta yhteisösi kontekstissa, teet kuitenkin näin leimaamalla ne jotka ajattelevat asiaa eri tavalla hyväksikäyttäjiksi etkä näe heille sijaa siinä kinky-universumiessa jonka olet mielesi sisällä luonut. Valitettavasti argumentointisi ontuu (muutoinkin kuin että väittämäsi eivät tunnu perustuvan mihinkään), sanot että nautintoon ei oteta kantaa mutta itse kuitenkin otat. Mikäli tosiaan olisi niin että kantaa ei oteta puolin tai toisin, mitä väliä sillä mitä toinen haluaa tai ei halua? Joku voi haluta kuun taivaalta mutta ei hän sitä välttämättä tosielämässä saa. Toki aihe on hyvin herkkä ja tunteita herättävä, ihmiset luovat identiteetin itselleen ja haluavat hyväksyntää sille. Se on täysin ymmärrettävää, on vain karua seurata tällaista leimaamista ja tuomitsemista pienten teknisten yksityiskohtien perusteella. Mutta ei tässä mitään uutta, ilmiö on ikivanha: operoiminen harmaalla vyöhykkeellä on haastavaa, on helpompaa pyrkiä kohti ääripäitä. Ja onhan se aika piru kun vihdoinkin on ehkä saanut mielenrauhan siitä että elää yleisen hyväksyttävyyden rajoissa, joku julkeaa järkyttää tätä illuusiota. Kaikki on kontekstiriippuvaista toki, mutta tässä ketjussa pohdittiin sadismia. Mielestäni on täysin johdonmukaista ja perusteltua käydä läpi erilaisia näkökulmia jotka liittyvät sadismiin yleisesti ottamatta liialti kantaa moraalikäsityksiin tai tuomitesematta kirjoittajia mieltymystensä perusteella. En ymmärrä mistä tämä moralisointi ja leimaaminen? Oletteko te niin epävarmoja oman toimintanne oikeutuksesta? Eikö peilistä näkyvä ole juuri sama olento kuin aina ennenkin? Vai onko taustalla jokin häpeäntunne tai kenties pelko? Pelko pois! Turhat moralisoinnit kannattaa jättää kukkahattutädeille (ja sedille, olematta seksistinen).
-
Kyllä mun mielestä session jälkeen Topin/D:n/sadistin tulee pitää huoli siitä, että se bottom/sub/masokisti on kunnossa. Ettei ole fyysisesti eikä psyykkisesti mikään vialla. Samalla kannattaa myös kuulostella omaa oloa, että on itsekin ok. Se, että jättäis kumppanin huomiotta, niin no.. Heitteillejättö mun mielestä, ellei asiasta ole erikseen sovittu.
En nyt tiedä voiko aikuista ihmistä heitteillejättää kuitenkaan. Tietysti pitää katsoa ettei mitään loukkaantumisia tule ja pysyä sovittujen rajojen sisällä mutta täytyy kai henkilön loppuviimeksi olla vastuussa itse itsestään.
Jokainen tietysti leikki tavallaan ja ymmärrän kyllä miksi subit kaipaavat huomiota ja jälkihoitoa session jälkeen. Itselleni tulee vain aika ristiriitainen fiilis tästä.
the strength of the Dom\me lies in his\her love for the sub.
Ps. Masokisti nauttii kärsimyksestä. Sadisti kärsimyksen tuottamisesta. Kinkyssä homma toimii niin, että molemmat ovat suostuvaisia toimintaan ja tietävät mitä tekevät. Mitä vaikeaa tässä on?
-
Jos joku ei välitä subin tunteista ja haluista, ja väittää että tämä on dominointia ja (kinky)sadismia, niin todellakin tuomitsen. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu empatia ja etiikka. Eikä sellainen ihminen ole dominoiva (vaikka kuinka itseään väittäisi), vaan hyväksikäyttäjä. Dominointiin sisältyy myös vastuu toisesta ihmisestä, ei etuoikeutta käyttää häntä miten tahtoo.
"Mikäli tosiaan olisi niin että kantaa ei oteta puolin tai toisin, mitä väliä sillä mitä toinen haluaa tai ei halua?"
Ei olekaan. Paitsi jos et välitä kohteesta muuten kuin että haluat hakata häntä piittaamatta hänen tunteistaan, niin kuulut vankilaan.
-
Alexios +1
Miksi mulle tulee sellainen olo etta trollollooo... Enpä ois ikinä uskonut että kaipaan stogen välihuutoa: "mennään panee" VMP
edittinä vielä: jos joskus se päivä tulisi, että kusen housuuni silkasta ja pelkästä kauhusta niin kyllä siitä todellakin perästä kuuluisi
-
Jos joku ei välitä subin tunteista ja haluista, ja väittää että tämä on dominointia ja (kinky)sadismia, niin todellakin tuomitsen. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu empatia ja etiikka. Eikä sellainen ihminen ole dominoiva (vaikka kuinka itseään väittäisi), vaan hyväksikäyttäjä. Dominointiin sisältyy myös vastuu toisesta ihmisestä, ei etuoikeutta käyttää häntä miten tahtoo.
"Mikäli tosiaan olisi niin että kantaa ei oteta puolin tai toisin, mitä väliä sillä mitä toinen haluaa tai ei halua?"
Ei olekaan. Paitsi jos et välitä kohteesta muuten kuin että haluat hakata häntä piittaamatta hänen tunteistaan, niin kuulut vankilaan.
Noh, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, nämä ovat sinun. Joku toinen on ehkä eri mieltä. Kannallesi on vaikeaa antaa mitään meriittiä sillä et oikein perusta sitä mihinkään muuhuin kuin yleiseen moraalikäsitykseen, mikä on taas minun mielestäni hieman mustavalkoista. Aikaisemmin puhuimme mv-ajattelusta, johon sinäkin selkeästi nojaat. Otat kantaa siihen kuka kuuluu vankilaan ja kuka ei, oletko nyt poliisi, syytäjä ja tuomari? Onko välittäminen joku edellytys yhteiselolle yhteiskunnassamme? Jos näin olisi, kaavoittaisimme vain vankiloita emme asuntoja varten. Oikeusvaltiossa on kuitenkin lait joita tulee noudattaa, voit toimia lain mukaan välittämättä kenestäkään etkä tällöin joudu vankilaan.
Väität myös että henkilöltä puuttuu empatia jos hän ei välitä toisen tunteista tai haluista, tämä ei ole empatian määritelmä. Lainatakseni Wikipediasta esim: "Empatia-sanan perusmerkitys viittaa myötätuntoiseen eläytymiseen. Psykologit ovat sittemmin laajentaneet empatia-sanan merkitystä siten, että sillä voidaan tarkoittaa emotionaalisen reagoinnin lisäksi myös kognitiivista roolinottoprosessia eli tietoista rationaalista yritystä asettua toisen asemaan. Empaattinen ihminen samastuu siis herkästi toisen ihmisen tunnereaktioihin ja pyrkii ymmärtämään toisen ihmisen käytöstä, näkökulmaa ja tunnereaktioita." Kuten eräässä aikaisemmassa postissa mainitsin, vahva empatia voi jopa tuoda sadistille lisänautintoa kun hän eläytyy uhriinsa, haluten ymmärtää tämän tuskaa, nähdä itsensä tämän kautta. Hän osaa silloin myös toimia tehokkaammin. Kuitenkin voi olla että tarkoitatkin empatia-termillä jotakin muuta, kansan suussahan se usein tarkottaa jonkinlaista toisen huomioimista. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin todellinen empatian puute jossa ei kykene asettumaan toisen asemaan. Jos ei kykene asettumaan toisen asemaan, miten voi nauttia toisen kärsimyksestä jota ei ymmärrä tuottavansa?
Etiikka on taas filosofian osa-alue joka tutkii moraalikäsitystä. Tarkoitit varmaan että henkilö on moraaliton? Ah moraali, se mörkö joka vainoaa meitä öisin. Ehkä, kenties moraaliton hän voi olla, mutta moraalihan on alati muuttuvaa ja veikkaan että monet pitävät täysin moraalittomina monia niitä tekoja joihin näissäkin piireissä syyllistytään. Oletko sinä se joka heität ensimmäisen kiven? Muutama sata vuotta sitten olisi kohtalosi voinut olla erilainen, olisit loukannut yleistä moraalikäsitystä mahdollisesti kovin räikeällä tavalla. Moraali, ei ole se perimmäinen totuus jota vasten meidän on itseämme peilattava, se on yhteiskunnallinen konstruktio, abominaatio jonka valtavirta on sanellut omien pelkojensa ja ahdistustensa saattelemana. Tosin voin vain todeta, en halua kannustaa ketään luopumaan moraalista mikäli se niin tärkeää hänelle on. Itse suosin eräänlaista moraalista nihilismiä tai amoralismia (http://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:amoralismi) joka ei ole sama asia kuin moraalittomuus siten kuten se yleensä ymmärretään.
-
Jos joku ei välitä subin tunteista ja haluista, ja väittää että tämä on dominointia ja (kinky)sadismia, niin todellakin tuomitsen. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu empatia ja etiikka. Eikä sellainen ihminen ole dominoiva (vaikka kuinka itseään väittäisi), vaan hyväksikäyttäjä. Dominointiin sisältyy myös vastuu toisesta ihmisestä, ei etuoikeutta käyttää häntä miten tahtoo.
"Mikäli tosiaan olisi niin että kantaa ei oteta puolin tai toisin, mitä väliä sillä mitä toinen haluaa tai ei halua?"
Ei olekaan. Paitsi jos et välitä kohteesta muuten kuin että haluat hakata häntä piittaamatta hänen tunteistaan, niin kuulut vankilaan.
Koska en ole varsinaisesti sadisti en ota kantaa ketjun varsinaiseen aiheeseen. Mutta tästä hyväksikäytöstä ja heitteillejätöstä.
Aika moni on sitä mieltä vaniljaseksistä, että kuuluu hyviin tapoihin pitää toista lähellä senkin jälkeen kun itse saanut oman huvinsa. Ja näin kai yleensä tehdään. Mutta jos nyt joku vaikkapa kääntää kylkeä ja nukahtaa heti, tai peräti ilmoittaa kumppanille, että laita ovi kiinni kun menet, aamupalaa ei ole tarjolla, niin onko se heitteillejättö, ja menettääkö ihminen oikeuden kutsua itseään seksin harrastajaksi, tai saako siitä Suomen lain mukaan vankilatuomion? Mielestäni ei ole, eikä siitä saa tuomiotakaan, se on vain monenkin mielestä epäkohteliasta ja lyhytnäköistä ja ikävää kohteelle.
No sitten sama kinkyseksissä, missä toinen on sadisti ja toinen masokisti, ja asiaan on päädytty yhteisestä sopimuksesta. Ehkä ei olla ajateltu settiä edes minään dominointina, vaan seksinä mitä tehdään. Ei kai sadistin tarvitse ottaa dominoijan viittaa ja kaikkia vallan tuomia vastuita ja vaatimuksia vain siksi, että haluaa antaa masokistille jotain mitä pyydetty ja toivottu ja sovittu? Eikö juuri kirjainten s ja m kentällä ole mahdollista olla haluissaan ja tarpeissaan tasaveroisia? Ilman mitään erillistä empatia-jälkihoito-vastuu sähläystä, missä masokisti jäisi odottamaan kaiken koetun jälkeen hetkeä, jossa sadisti kääntäisi sadistisen takkinsa ja osoittaisi, ettei sentään oikeasti olekaan sadisti?
No joo, te oikeat sadistit kuten Alexios, te tiedätte minkälaisia empatioita ja etiikoita piti päänsä sisässä harrastaa, että saa sellaiseksi itseään kutsua, niin pysyn siitäkin lokerosta visusti poissa.
Mutta otetaan tuokiokuva.
Sub:"Haluan että minua käytetään kuten esinettä."
Minä:"Oletko varma, oikeasti? Niin, että sinulla ei oleteta olevan tunteita, tarpeita tai muuta merkitystä kuin käyttöarvo?"
Sub:"Täsmälleen."
-----
Kiinnitän subin tukevasti, menen vähäksi aikaa muualle. Palaan, käytän häntä omiin tarkoituksiini. Puhumatta, katsomatta. Kun olen valmis, poistun huoneesta, ja ennenkuin suljen oven takanani, sammutan valot. Sub jää pimeään, käytettynä, nöyryytettynä, tahrattuna, paikoilleen lukittuna ja tietämättä miten tilanne tulee jatkumaan.
-----
Vartin päästä palaan, sytytän valot ja irrotan kahleet.
Minä:"Sauna on kohta valmis."
Sub poistuu suihkuun. Kun hän on päässyt lauteille asti, menen perässä. Heittelemme löylyä hiljaisuudessa.
Sub:"Parasta oli se, että olit muutenkin sadistisempi kuin yleensä."
Minä:"Sattumaa tai sivutuote, ehkä."
Sub:"Kiitos."
Ja sitten kuuma kysymys: kumpi tuossa tilanteessa oli enemmän jälkihoidon tarpeessa, ja kumpi sen asianmukaisesti suoritti?
Vir
-
Jos joku ei välitä subin tunteista ja haluista, ja väittää että tämä on dominointia ja (kinky)sadismia, niin todellakin tuomitsen. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu empatia ja etiikka. Eikä sellainen ihminen ole dominoiva (vaikka kuinka itseään väittäisi), vaan hyväksikäyttäjä. Dominointiin sisältyy myös vastuu toisesta ihmisestä, ei etuoikeutta käyttää häntä miten tahtoo.
"Mikäli tosiaan olisi niin että kantaa ei oteta puolin tai toisin, mitä väliä sillä mitä toinen haluaa tai ei halua?"
Ei olekaan. Paitsi jos et välitä kohteesta muuten kuin että haluat hakata häntä piittaamatta hänen tunteistaan, niin kuulut vankilaan.
Koska en ole varsinaisesti sadisti en ota kantaa ketjun varsinaiseen aiheeseen. Mutta tästä hyväksikäytöstä ja heitteillejätöstä.
Aika moni on sitä mieltä vaniljaseksistä, että kuuluu hyviin tapoihin pitää toista lähellä senkin jälkeen kun itse saanut oman huvinsa. Ja näin kai yleensä tehdään. Mutta jos nyt joku vaikkapa kääntää kylkeä ja nukahtaa heti, tai peräti ilmoittaa kumppanille, että laita ovi kiinni kun menet, aamupalaa ei ole tarjolla, niin onko se heitteillejättö, ja menettääkö ihminen oikeuden kutsua itseään seksin harrastajaksi, tai saako siitä Suomen lain mukaan vankilatuomion? Mielestäni ei ole, eikä siitä saa tuomiotakaan, se on vain monenkin mielestä epäkohteliasta ja lyhytnäköistä ja ikävää kohteelle.
No sitten sama kinkyseksissä, missä toinen on sadisti ja toinen masokisti, ja asiaan on päädytty yhteisestä sopimuksesta. Ehkä ei olla ajateltu settiä edes minään dominointina, vaan seksinä mitä tehdään. Ei kai sadistin tarvitse ottaa dominoijan viittaa ja kaikkia vallan tuomia vastuita ja vaatimuksia vain siksi, että haluaa antaa masokistille jotain mitä pyydetty ja toivottu ja sovittu? Eikö juuri kirjainten s ja m kentällä ole mahdollista olla haluissaan ja tarpeissaan tasaveroisia? Ilman mitään erillistä empatia-jälkihoito-vastuu sähläystä, missä masokisti jäisi odottamaan kaiken koetun jälkeen hetkeä, jossa sadisti kääntäisi sadistisen takkinsa ja osoittaisi, ettei sentään oikeasti olekaan sadisti?
No joo, te oikeat sadistit kuten Alexios, te tiedätte minkälaisia empatioita ja etiikoita piti päänsä sisässä harrastaa, että saa sellaiseksi itseään kutsua, niin pysyn siitäkin lokerosta visusti poissa.
Mutta otetaan tuokiokuva.
Sub:"Haluan että minua käytetään kuten esinettä."
Minä:"Oletko varma, oikeasti? Niin, että sinulla ei oleteta olevan tunteita, tarpeita tai muuta merkitystä kuin käyttöarvo?"
Sub:"Täsmälleen."
-----
Kiinnitän subin tukevasti, menen vähäksi aikaa muualle. Palaan, käytän häntä omiin tarkoituksiini. Puhumatta, katsomatta. Kun olen valmis, poistun huoneesta, ja ennenkuin suljen oven takanani, sammutan valot. Sub jää pimeään, käytettynä, nöyryytettynä, tahrattuna, paikoilleen lukittuna ja tietämättä miten tilanne tulee jatkumaan.
-----
Vartin päästä palaan, sytytän valot ja irrotan kahleet.
Minä:"Sauna on kohta valmis."
Sub poistuu suihkuun. Kun hän on päässyt lauteille asti, menen perässä. Heittelemme löylyä hiljaisuudessa.
Sub:"Parasta oli se, että olit muutenkin sadistisempi kuin yleensä."
Minä:"Sattumaa tai sivutuote, ehkä."
Sub:"Kiitos."
Ja sitten kuuma kysymys: kumpi tuossa tilanteessa oli enemmän jälkihoidon tarpeessa, ja kumpi sen asianmukaisesti suoritti?
Vir
Loistava kirjoitus ja hyvä esimerkki :)
Tuntuu muutenkin että naiset lopulta ymmärtävät sadismia paremmin kuin miehet, ehkä se on se psykologinen ulottuvuus. Ehkä naiset ovat muutenkin hieman julmempia, jo pikkutyttönä salaa ilakoidaan toisten epäonnelle. Kostossa armoa ei tunneta ja heikkoutta käytetään hyväksi. Empatia, se on tärkeää sadistille, naiset ehkä oivaltavat tämän luonnollisemmin. Kyky ymmärtää toisen kärsimystä mutta silti nauttia siitä. Se kielletty hedelmä, tätäkö Eeva meille maistatti? Sadistisuuteen taipuvaiset miehet, heidän on usein sanottu olevan naisellisia. Luulen että olen samaa mieltä, näen itsessäni ainakin paljon "naisellisia" piirteitä. Herkkyys, luovuus, ne ovat kaikki sadistille eduksi, auttavat häntä paremmin saavuttamaan haluamansa. Loppupeleissä nainenhan on sadistisuuttaan meidätkin tähän kärsimysten maailmaan saattanut.
-
Ihan vaan näin huutelen täältä, että eikö session jälkeen kummankin osapuolen olisi syytä tarkistaa, että se kumppani on ok? Ja ottaa lähelle ja pitää hyvänä, jos tarve sitä vaatii? Miten helkkarissa sellainen olisi millään tavoin väärin?
Joskus tehdään asioista ihan älyttömän monimutkaisia tällä foorumilla.
-
En ole koko ketjua lukenut, mutta tähän jälkihoito asiaan. Subitkin ovat erilaisia, kaikki eivät välttämättää kaipaa esimerkiksi halailua tai suukottelua sessioinnin jälkeen. Mielestäni kuitenkin jonkinlainen jälkihoito on tärkeää, mutta senhän ei aina tarvitse olla mitään fyysistä. Se voi olla vaikka juttelua sessiosta ja sen onnistumisesta ja molempien fiiliksiä ja tuntemuksia session jälkeen jne.
Kuitenkin itse liputan aina jonkinlaisen jälkihoidon puolesta tai ainakin sen puolesta liputan, että kysyy edes onko subilla kaikki ok.
-
Ihan vaan näin huutelen täältä, että eikö session jälkeen kummankin osapuolen olisi syytä tarkistaa, että se kumppani on ok? Ja ottaa lähelle ja pitää hyvänä, jos tarve sitä vaatii?
Kumman tarve vaatii. Subinko vai D:n?
Entä jos D ei halua ottaa lähelle ja pitää hyvänä. Jos s taas haluaa ja omasta mielestään tarvitsee sitä, eikö silloin juuri tämä s ole väärä ja sopimaton tuolle D:lle.
Tai toisinpäin. D haluaa, s ei tunne tarvetta siihen.
-
Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.
Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).
En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.
Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.
Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.
-
Ihan vaan näin huutelen täältä, että eikö session jälkeen kummankin osapuolen olisi syytä tarkistaa, että se kumppani on ok? Ja ottaa lähelle ja pitää hyvänä, jos tarve sitä vaatii?
Kumman tarve vaatii. Subinko vai D:n?
Entä jos D ei halua ottaa lähelle ja pitää hyvänä. Jos s taas haluaa ja omasta mielestään tarvitsee sitä, eikö silloin juuri tämä s ole väärä ja sopimaton tuolle D:lle.
Tai toisinpäin. D haluaa, s ei tunne tarvetta siihen.
Nuokin asiat tulisi mielestäni keskustella kuntoon, ennen kuin ryhdytään sessioimaan. Tosin, mielestäni niin D kuin s pakoilee vastuutaan, jos kieltäytyy pitämästä sessiokumppanista huolta session jälkeen, jos siihen ilmenee tarvetta.
Minusta on ihan sama, onko se D vai s, joka ns. suorittaa jälkihoidon (eli antaa hellyyttä, keskustelee, tms.). Sama pätee sadistin ja masokistin kohtaamiseen. Jos sessiokumppani selkeästi ilmaisee, että tarvitsee tukea "päästäkseen takaisin tähän maailmaan", niin kyllä minä ainakin siinä vaiheessa tuen, miten vain pystyn. Sama juttu myös silloin, jos droppi yllättää.
-
No sitten sama kinkyseksissä, missä toinen on sadisti ja toinen masokisti, ja asiaan on päädytty yhteisestä sopimuksesta.
Tässä nyt ollaan asian ytimessä. Yhteinen sopimus. Sillä voi kattaa kaiken mahdollisen, mukaanlukien rankankin käytön ja esineellistämisen. Tässä on kuitenkin puhuttu, että sadisti ei halua tuottaa masokistille nautintoa, vaikka masokisti sitä toivoisi. Tällöin mielestäni mennään siihen, että masokistin tunteilla ja haluilla ei ole väliä. Ihminen, jonka mielestä toisen ihmisen tunteilla ja haluilla ei ole väliä session aikana (ilman, että siitä on erikseen sovittu), ei ole sadisti vaan hyväksikäyttäjä. Jos nyt näin rautalangasta vääntää. :P Tämä on väitteeni ja pitäydyn siinä.
-
Kumman tarve vaatii. Subinko vai D:n?
Entä jos D ei halua ottaa lähelle ja pitää hyvänä. Jos s taas haluaa ja omasta mielestään tarvitsee sitä, eikö silloin juuri tämä s ole väärä ja sopimaton tuolle D:lle.
Tai toisinpäin. D haluaa, s ei tunne tarvetta siihen.
Onko D:n tarve jotenkin lähtökohtaisesti tärkeämpi kuin s:n? Vai toisinpäin? Mielestäni ei ole. Kumpikin on ihminen eikä kumpikaan ole toista tärkeämpi. Jos tarpeet eivät kohtaa, niin toki ihmiset ovat vääriä ja sopimattomia toisilleen. Jos D kuitenkin siitä huolimatta ryhtyy sessioimaan ja runnoo omat halut läpi toisesta välittämättä, hän on hyväksikäyttäjä.
-
Koska en ole varsinaisesti sadisti en ota kantaa ketjun varsinaiseen aiheeseen. Mutta tästä hyväksikäytöstä ja heitteillejätöstä.
Aika moni on sitä mieltä vaniljaseksistä, että kuuluu hyviin tapoihin pitää toista lähellä senkin jälkeen kun itse saanut oman huvinsa. Ja näin kai yleensä tehdään. Mutta jos nyt joku vaikkapa kääntää kylkeä ja nukahtaa heti, tai peräti ilmoittaa kumppanille, että laita ovi kiinni kun menet, aamupalaa ei ole tarjolla, niin onko se heitteillejättö, ja menettääkö ihminen oikeuden kutsua itseään seksin harrastajaksi, tai saako siitä Suomen lain mukaan vankilatuomion? Mielestäni ei ole, eikä siitä saa tuomiotakaan, se on vain monenkin mielestä epäkohteliasta ja lyhytnäköistä ja ikävää kohteelle.
No sitten sama kinkyseksissä, missä toinen on sadisti ja toinen masokisti, ja asiaan on päädytty yhteisestä sopimuksesta. Ehkä ei olla ajateltu settiä edes minään dominointina, vaan seksinä mitä tehdään. Ei kai sadistin tarvitse ottaa dominoijan viittaa ja kaikkia vallan tuomia vastuita ja vaatimuksia vain siksi, että haluaa antaa masokistille jotain mitä pyydetty ja toivottu ja sovittu? Eikö juuri kirjainten s ja m kentällä ole mahdollista olla haluissaan ja tarpeissaan tasaveroisia? Ilman mitään erillistä empatia-jälkihoito-vastuu sähläystä, missä masokisti jäisi odottamaan kaiken koetun jälkeen hetkeä, jossa sadisti kääntäisi sadistisen takkinsa ja osoittaisi, ettei sentään oikeasti olekaan sadisti?
No joo, te oikeat sadistit kuten Alexios, te tiedätte minkälaisia empatioita ja etiikoita piti päänsä sisässä harrastaa, että saa sellaiseksi itseään kutsua, niin pysyn siitäkin lokerosta visusti poissa.
.......
Vir
Hitsi, en huomannut tätä äsken...Joo, musta Vir on tosi hyvin tässä tuonut esille sen miksi pysyttelen mielelläni visusti ulkopuolella tiettyjen lokerointien, ehkä kaikkien jossain määrin; niistä seuraa oletuksia ja odotuksia toiminnann sisällöstä. Aika mälsää. Minusta.
Itellä kun toiminta lähtee aina ihmisistä ja sitten vasta vähitellen tulee esille mikä kaikki resonoi ja minkälaisin kombinaatioin. Jää tilaa uudelle ja tuntemattomalle tulla esille tilanteissa kun kohdataan.
-
Ja nagorille: naiset ovat läsnä paremmin tunteissaan, sydämessään. Miehet kompastuvat aivoihinsa. Yleistys, jep, mutta tendenssi on näin, poikkeuksia ja hajontaa on paljon yksilötasolla. Ja pitää muistaa että meissä kaikissa on niin feminiinistä kuin maskuliinista, joten mitään estettä erilaisille tietoisuuden käytöille ei ole (noh, joillain ego sitten on tiellä niiden aivojen kanssa, sellaista toimintaa ja ajattelua varsinkin tämä kulttuurimme juuri tukee).
Toiminta, siis seksuaalinen toiminta, ei ole aivoilla ja älyllä tapahtuvaa. Toki niitä voi hyödyntää, esim juuri nöyryyttämisessä (ja ihan kaikessa muussakin, niiden aika ja paikka on kyllä olemassa), mutta kyllä sekin lähtee sitten sydämestä ennen kuin voi oikeasti olla toimivaa (eli osua mutta ei satuttaa liikaa).
-
Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.
Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).
En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.
Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.
Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.
Niin kuin Ikaros, ihminen joskus ylimielisyydessään tavoittelee liikaa eikä koskaan pääse perille. Jumalan olemassaolosta en tiedä, mutta tiedän sen että jos hän olisi olemassa, puhuttaisiin kaikkien aikojen suurimmasta sadistista. :P
-
Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.
Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).
En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.
Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.
Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.
Niin kuin Ikaros, ihminen joskus ylimielisyydessään tavoittelee liikaa eikä koskaan pääse perille. Jumalan olemassaolosta en tiedä, mutta tiedän sen että jos hän olisi olemassa, puhuttaisiin kaikkien aikojen suurimmasta sadistista. :P
Myytistä ymmärretään usein vain tuo puoli, virheellisesti. Daidalos varoitti poikaansa molemmista; lentämästä liian korkealle, eli tavoittelemasta jumalallisuutta (sillä tuli sulattaa siipien vahan ja poika putoaa, kuten sitten kävi kun poika innostui ja unohti isänsä neuvot). Mutta toinen isän neuvo oli vielä tärkeämpi; ei pidä tyytyä lentämään liian matalalla, siis tyytyä liian vähään, sillä silloin siivet kastuvat ja myös kuolee.
-
Noh, mun mielestä toi empaattisuus on kaksteräinen miekka. Siitä voi tulla ansa. On parempi olla myötätuntoinen, (com-/ ei em), niin ei turhaan ime toisten ihmisten energioita, vaan voi pysyä paremmin tasapainossa. Ja joo, se myötätuntoisuus sit kasvaa siitä etä ite kärsii. Ja ilman kärsimystä ei voi oppia itseään. Ja kun oppii itsensä niin kärsimys vähenee ja tajuaa että se olikin harhaa (tosin hyvin tärkeää). Ja kun tuntee kärsimyksen kaikissa muodosissaan niin voi tuntea myös rakkauden.
Rakkaus ja myötätunto taas ovat kaiken elämän kunnioittamisen perusta. Se on perusta siis myös kaikille ihmissuhteille(ni).
En mä mee ollenkaan subin tai masokistin, siis alistuvan pään sisään. Kyl juttu lepää ihan rakkaudessa ja myötätunnossa, ja sit siinä energiassa mitä välittyy tehdessä ja kommunikoidsessa.
Itse diggaan fyysisestä kontaktista, ja kosketuksesta, niin julmempien kuin hellempien vaiheiden aikana, sillä käsillä on helpompi lukea toisen tilaa. Toki silmät ja korvat auttaa, mutta iho on kyllä oleellisin.
Ai niin Nietzschellä lento katkesi kesken. Hän ei päässyt perille. Itse uskon että hän vain tuli hulluksi juuri siksi. Siitähän on spekulaatiota, ja kosks elämme lännessä niin selitykset halutaan löytää materiasta, aivokasvain vai mitä hänellä epäiltiin. Hänellä jalat irtosivat maasta ja pää karkasi. Niin voi käydä jos kuvittelee että jumala oli olemassa.
Niin kuin Ikaros, ihminen joskus ylimielisyydessään tavoittelee liikaa eikä koskaan pääse perille. Jumalan olemassaolosta en tiedä, mutta tiedän sen että jos hän olisi olemassa, puhuttaisiin kaikkien aikojen suurimmasta sadistista. :P
Myytistä ymmärretään usein vain tuo puoli, virheellisesti. Daidalos varoitti poikaansa molemmista; lentämästä liian korkealle, eli tavoittelemasta jumalallisuutta (sillä tuli sulattaa siipien vahan ja poika putoaa, kuten sitten kävi kun poika innostui ja unohti isänsä neuvot). Mutta toinen isän neuvo oli vielä tärkeämpi; ei pidä tyytyä lentämään liian matalalla, siis tyytyä liian vähään, sillä silloin siivet kastuvat ja myös kuolee.
Aivan, kultainen keskitie, kohtuullisuus. Voimme ajatella asioita hyvinkin pitkälle, mutta teoissamme kohtuullisuutta ei pidä unohtaa.
-
No tää näyttääki olevan vähän hankala aihe jopa tälläsellä foorumilla, ehkä jätän nää pohdinnat suosiolla sikseen :o tuppaa muutenki jo menevän vähän turhan korkeelentoseks joiltain osin, mut jatkakaa toki filosofista keskustelua ;D
-
No tää näyttääki olevan vähän hankala aihe jopa tälläsellä foorumilla, ehkä jätän nää pohdinnat suosiolla sikseen :o
Varmasti on muitakin, jotka ajattelevat samansuuntaisesti kuin sinä (ainakin osasta harjoittamastaan sadomasokistisesta toiminnasta), mutta eivät osallistu keskusteluun. Koska en ole sadisti, en itsekään osallistu tähän ketjuun enempää.
-
No tää näyttääki olevan vähän hankala aihe jopa tälläsellä foorumilla, ehkä jätän nää pohdinnat suosiolla sikseen :o
Tässä ketjussa osa selvistä sadisteista yrittää puhdistaa omaatuntoaan ja tehdä itsestään parempia kuin ovatkaan, käymällä metakeskustelua, sekä mainitsemalla aina sivulauseessa oman erinomaisen inhimillisen tapansa toimia. Epäilyttävä tapa toimia, kerrassaan.
IKRM
-
No tää näyttääki olevan vähän hankala aihe jopa tälläsellä foorumilla, ehkä jätän nää pohdinnat suosiolla sikseen :o
Tässä ketjussa osa selvistä sadisteista yrittää puhdistaa omaatuntoaan ja tehdä itsestään parempia kuin ovatkaan, käymällä metakeskustelua, sekä mainitsemalla aina sivulauseessa oman erinomaisen inhimillisen tapansa toimia. Epäilyttävä tapa toimia, kerrassaan.
IKRM
Siltä se minustakin vähän vaikuttaa, tuntuu että jotkut eivät ole sinuja oman itsensä kanssa siinä määrin kuin kenties kuvittelevat. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei omaatuntoa tarvitse enää puhdistaa jatkuvasti. Kannattaa toimia omien arvojensa mukaan, mutta mikäli oma arvomaailma aiheuttaa huonoa omaatuntoa, kannattaa sitä ehkä hieman justeerata. En usko että voimme muuttaa luontoamme, mutta voimme muuttaa tapaamme ajatella ja suhtautua asioihin.
-
Tässä ketjussa osa selvistä sadisteista yrittää puhdistaa omaatuntoaan ja tehdä itsestään parempia kuin ovatkaan, käymällä metakeskustelua, sekä mainitsemalla aina sivulauseessa oman erinomaisen inhimillisen tapansa toimia. Epäilyttävä tapa toimia, kerrassaan.
IKRM
Siltä se minustakin vähän vaikuttaa, tuntuu että jotkut eivät ole sinuja oman itsensä kanssa siinä määrin kuin kenties kuvittelevat. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei omaatuntoa tarvitse enää puhdistaa jatkuvasti. Kannattaa toimia omien arvojensa mukaan, mutta mikäli oma arvomaailma aiheuttaa huonoa omaatuntoa, kannattaa sitä ehkä hieman justeerata. En usko että voimme muuttaa luontoamme, mutta voimme muuttaa tapaamme ajatella ja suhtautua asioihin.
Olen IKRMin kanssa samaa mieltä tuosta metakeskustelusta. Vielä enemmän hämmästelen ihmistä joka tulee kinkypalstalle avautumaan omasta persoonastaan tyylillä te olette kinky-muka-sadisteja ja minä olen ihan oikea sadisti. Onkohan palstan valinnassa joku mennyt pieleen jos kokee tarvetta käyttää muista palstallaolijoista nimitystä "te olette"
-
Tässä ketjussa osa selvistä sadisteista yrittää puhdistaa omaatuntoaan ja tehdä itsestään parempia kuin ovatkaan, käymällä metakeskustelua, sekä mainitsemalla aina sivulauseessa oman erinomaisen inhimillisen tapansa toimia. Epäilyttävä tapa toimia, kerrassaan.
IKRM
Siltä se minustakin vähän vaikuttaa, tuntuu että jotkut eivät ole sinuja oman itsensä kanssa siinä määrin kuin kenties kuvittelevat. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei omaatuntoa tarvitse enää puhdistaa jatkuvasti. Kannattaa toimia omien arvojensa mukaan, mutta mikäli oma arvomaailma aiheuttaa huonoa omaatuntoa, kannattaa sitä ehkä hieman justeerata. En usko että voimme muuttaa luontoamme, mutta voimme muuttaa tapaamme ajatella ja suhtautua asioihin.
Olen IKRMin kanssa samaa mieltä tuosta metakeskustelusta. Vielä enemmän hämmästelen ihmistä joka tulee kinkypalstalle avautumaan omasta persoonastaan tyylillä te olette kinky-muka-sadisteja ja minä olen ihan oikea sadisti. Onkohan palstan valinnassa joku mennyt pieleen jos kokee tarvetta käyttää muista palstallaolijoista nimitystä "te olette"
Niin se on aika jännä ilmiö, täytyy myöntää. Ehkä se johtuu siitä että olemme jokainen hieman erilaisia kuitenkin? En tosin ole aivan varma keiden kirjoituksiin tässä nimenomaisesti viittaat, mutta joskushan argumentointi edellyttää vastakkainasettelua ja voi olla ilmaisullinen keino. Voihan hypoteettinen kirjoittaja kokea että yhteisö elää henkisessä stagnaatiossa ja pyrkiä siten korostamaan omaa riippumattomuuttaan yhteisön laumakeskeisestä ajattelutavasta? Ehkä hän ylimielisyydessään kokee voivansa tuoda uusia näkökulmia keskusteluun joka on mielestään jumiutunut samojen asioiden toistoon ja kapea-alaiseen tarkastelunäkökulmaan? Tai ehkä hän haluaa provosoida? Vaikea sanoa, varmasti hänkin lopulta tarkoittaa hyvää?
-
No tää näyttääki olevan vähän hankala aihe jopa tälläsellä foorumilla, ehkä jätän nää pohdinnat suosiolla sikseen :o
Varmasti on muitakin, jotka ajattelevat samansuuntaisesti kuin sinä (ainakin osasta harjoittamastaan sadomasokistisesta toiminnasta), mutta eivät osallistu keskusteluun. Koska en ole sadisti, en itsekään osallistu tähän ketjuun enempää.
Hei Feird: samaa sanon ku submit.
Tiedän, myös täällä baarissa, olevia jotka ajattlevat tavallasi. Sellaisia jotka ovat sellaisessa suhteessa joka on joko palvelustyyppinen, tai sessioita joissa dominoiva ei riisu, eikä fyysistä kontaktia muuten kuin piiskauksen yms.etc. muodossa ole.
Kuten sanottu, skaala on laaja, jokainen tehköön omat ratkaisunsa omien tarpeidensa ja suhteidensa mukaan.
-
Tässä nyt ollaan asian ytimessä. Yhteinen sopimus. Sillä voi kattaa kaiken mahdollisen, mukaanlukien rankankin käytön ja esineellistämisen. Tässä on kuitenkin puhuttu, että sadisti ei halua tuottaa masokistille nautintoa, vaikka masokisti sitä toivoisi. Tällöin mielestäni mennään siihen, että masokistin tunteilla ja haluilla ei ole väliä. Ihminen, jonka mielestä toisen ihmisen tunteilla ja haluilla ei ole väliä session aikana (ilman, että siitä on erikseen sovittu), ei ole sadisti vaan hyväksikäyttäjä. Jos nyt näin rautalangasta vääntää. :P Tämä on väitteeni ja pitäydyn siinä.
Jos sub siis kikkailee itselleen sopimuksen jostain haluamastaan vaikkapa kiristämällä masteriaan jättämisellä, master jättää sovitun noudattamatta, koska ei vaan kykene/huvita/vituttaa, niin tämän mukaan master on sitten hyväksikäyttäjä.
IKRM
-
Mulla on kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta nautin kivun katsomisesta ja tuottamisesta, kun tiedän toisen nauttivan siitä. Toisaalta on erityisen miellyttävää satuttaa jotakuta, joka EI kivusta nauti, mutta joka vastaanottaa sitä muista syistä. Molempi parempi, siis. Mieluummin ehkä ei hirveää masokistia, vaan jotakin muuta, mutta kyllä mä eniten nautin vaan siitä kun ihmiset nauttii.