Aula - kaikille avoimet alueet > Lounge

Mistä kaikki alkoi? ( Iltapäivän pohdintoja)

<< < (2/7) > >>

Routalempi:

--- Lainaus käyttäjältä: mustapukki - 15.03.2019, 14:39 ---ja jos vielä vähän venytän niin miksi asian kolmiuloitteinen malli ei saisi olla kaareva, pyöreä tai kiero ja miksi nää suorat asiat olis niin itseisarvoisesti parempia.

--- Lainaus päättyy ---

Tavallaan kyllä samaa mieltä tästä, "kieroutuneisuuden" käsitteeseen liittyy vahva negatiivinen arvolataus josta pitäisi pyrkiä eroon.

IKRM:
Yllättävän moni täällä tuo tuota omaa kieroutuneisuuttaan esille kaikissa tilanteissa, ja harkitsee jopa seuraavaan juttuun siirtymistä koska BDSM on valtavirtaistunut.

Oletan, että monelle täällä on tuikitärkeätä saada olla kiero tai vino, ja tuntea yhteiskuntaan kuulumattomuutta.

IKRM

Tuli:
Mun taipumukset ovat olleet näkyvissä jo aika pienenä lapsena. Ehkä 7-vuotiaana tarinoin naapurin pojalle siitä, miten kaikki saman rivariyhteisön tytöt menee keskellä yötä lähimetsään tanssimaan alasti mun pillin mukaan. Ajatus tuotti mulle selvää mielihyvää jo silloin.

Myöhemmin teini-iässä tulivat sitten omat alistetuksi tulemisen fantasiat esim. unien muodossa.

Tästä kesti sitten vielä pitkään ennen kuin tajusin itse, että olen kinky ja että lähdin omia taipumuksiani toteuttamaan. Omalla kohdalla seksuaalivihamielinen kasvatus monella ristiriitaisellakin tavalla vaikutti varmasti asiaan.

vila:
En oikein osaa tavoittaa sitä, että olisin lapsena tiedostanut olevani "BDSM-henkinen". Saattaa olla, että ajattelen asiaa liian monimutkaisesti. Enemmänkin näen, että minulla on luonteenpiireitä jotka soveltuvat BDSM:n harjoittamiseen. Samat luonteesta tulevat tarpeet voisin tyydyttää muualtakin, mutta BDSM tarjoaa yhden vaihtoehtoisen ratkaisun. Toki reagoin kipuun kiihottumalla, mutta se on minulle selkeästi fyysinen reaktio - ei täytä mitään erityistä "henkistä tarvetta". Sadomasokisti olen selkeästi, mutta BDSM on minusta paljon laajempi asia. 

Viime aikoina on mieleeni muistunut se kuinka lapsena seurasin erästä TV-sarjaa, jossa yhdessä kohtauksessa ylempi sotilasjohtaja ja alempi sotilasjohtaja kiistelivät siitä kuinka pitäisi hoitaa tilanne x. Ylempi sanoi alemmalle: "I don't require your approval, only your obedience". Alempi lopetti väittelyn ja mene tekemään niin kuin käskettiin. Tuo kohtaus jotenkin lumosi minut ja sen jälkeen minua alkoi kiinnostaa tottelevaisuus kovasti. Nimenomaan oma tottelevaisuuteni. Niin kauan kuin muistan niin olen haaveillut olevani roolissa, jossa minulta vaaditaan tottelevaisuutta/kuuliaisuutta (obedience), mutten muista lainkaan että olisin haaveillut alistumisesta (submission) tai siitä että minut pakotetaan alistumaan. Tämä pelotti minua aika lailla, koska haaveilin myös kumppanista joka vaatisi tottelevaisuutta. Haaveilen myös erilaisen kivun kokemisesta, mutta en pidä ajatuksesta että joku toinen tuottaa sitä kipua mulle. Oikeastaan en pidä edes siitä ajatuksesta, että joku toinen saa nautintoa minulle luottamastaan kivusta. Master on tässä poikkeus, koska tiedän sen luottavan hänelle nautintoa - mutta minä näen sen selkeästi. En voisi kuvitellakaan, että antaisin ei-seksuaalisen Sadistin tuottaa minulle kipua. Ajatuskin ahdistaa. Seksuaalisen Sadistin kanssa se taas on keskinäistä seksuaalista nautintoa.

Olen pikku hiljaa tajunnut, että kuuliaisuutta/tottelevaisuutta voi toteuttaa ihan kaikkialla. En tarvitse BDSM:ää sitä varten, mutta BDSM on yksi vaihtoehto. Seksuaalinen nautintoni on sidoksissa kipuun ja se sitoo minut BDSM-maailmaan. Tai ainakin sadomasokismi-maailmaan.

LadySweet:
Oon ollu jotain 16-17v, kun silloisen poikaystävän kanssa päätettiin kokeilla miltä tuntuis jos minä päättäisin kaikesta yhden nupsutteluillan ajan. Ja siinäpä se, tajusin mistä pidän ja mitä maailmastani oli puuttunut. Myöhemmin tajusin olevani myös sadisti.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu