Brat & Brat-tamer kelailut

[vorona]

Samoilla linjoilla Riverin kanssa: tajuan kyllä oikein hyvin mikä brättäilyssä viehättää brätin näkökulmasta; tajuan myös sen, mikä siinä viehättää tamerin näkökulmasta ja ymmärrän oikein hyvin mistä on kyse jos omaksi subiksi eksyy joku jolla on hinkua tökkiä brät-kepillä sadistijäätä, mutta ite en vaan jaksa kikkailla aikuisten ihmisten kanssa.

[Aino]

Komppaan Riverladya ja Voronaa. Minulla on kasvatusvastuu parista jälkeläisestä, enkä todellakaan jaksaisi vääntää seksiä harrastaessani aikuisen ihmisen kanssa. Ymmärrän kyllä, että joskus alistuvimmallekin subille voi tulla tarve "testata" d:tä, se on ok. Mutta itsensä brateiksi luokittelevat jätän suosiolla niille, joilla intoa moiseen riittää, ja nautin omat subini/bottomini auliin alistuvina. 

Aloittajan tekstistä saa mielikuvan, että häntä todella oikeasti suututtaa kumppanin brattaily, ei-hyvällä-tavalla. Ehkä asiasta kannattaa jutella sen oman kumppanin kanssa, edes miesten ei ole pakko olla bratin kesyttäjiä.

[Underworld]

Aloituksessani satuin olemaan hieman jälki-ärsyyntyneessä tilassa, mutta yleisesti menee oikein kivasti ja hyvällä huumorilla. Satunnaisesti vaan tulee tuo ilmiö, että pienestäkin ärsyyntyy enemmän oikeasti kuin leikisti, mutta sekin ihan kivaa ainakin jälkeenpäin 
Mutta ihan hyvää ja kiintoisaa kommenttia tullut 

[DareDoll]

setä on kyllä ainaki iha niinkö brat pit 

[kitten]

Mulla on voimakkaana tuo subitaipumus, mutta kyllä se bratkin sieltä löytyypi..En nyt osaa kuvitella mitään hirveyksiä tekeväni, pikkujäynää, härnäystä ja ilkikurista kiusoittelua, ei koskaan pahalla tarkoittaen..ja kyllä se sitten uppoaa oikeanlaiseen vastinkappaleeseen hyvin mukavasti. Ehkä se on se tietty leikkisyys ja huumorintaju joka kulkee aina mukana, minkäs sitä itselleen voi, jousimieskin vielä, niin näinhän se vaan menee. Ymmärrän kyllä ettei kaikki sitä ehkä kestä tai koe viekoittelevana, mutta eipä sitten taitaisi tosikkojen kanssa olla muutenkaan juuri yhteistä.

[Riverlady]

pikkujäynää, härnäystä ja ilkikurista kiusoittelua...
Ehkä se on se tietty leikkisyys ja huumorintaju joka kulkee aina mukana...
eipä sitten taitaisi tosikkojen kanssa olla muutenkaan juuri yhteistä...

Tosikko-sana ei kuulu omaan kielenkäyttööni muuten kuin esimerkkinä muiden käyttämästä kielestä johtuen ehkä siitä, että livenä jotenkin onnistun hauskuttamaan vakavahenkisimpiäkin tyyppejä... mutta eihän se että joku ei repeä riemuun juuri esim. "pikkujäynöistä, härnäyksestä ja ilkikurisesta kiusoittelusta" tarkoita, että se joku olisi "tosikko". Hänellä vaan on erilainen huumorintaju kuin sulla tai jos kinkyilystä puhutaan, ei ole brat-tamer.

Itse keksimäni teorian mukaan huumorit ovat kuin sormenjäljet eli identtistä huumorintajua ei olekaan. Joku tykkää kermakakuista ja pikkukallevitseistä, joku toinen puujalkavitseistä ja Monty Pythonista. Huumorintajuja ne kummatkin on eikä absoluuttisesti voi kukaan määrätä, kumpi huumorintaju on parempi.

[DarkLady]

Haasteista tykkäävänä brat sopii miun hyppysiin oikein hyvin, eikä minnuu helpolla saa hermostumaan. Toki jos on huono päivä ja väsynyt niin silloin voi olla pinna kireällä, mut silloin ei varmasti leikitäkään. Toisaalta kun sitä on itsekkin sellainen sarkastinen vänkääjä niin koen bratin kanssa naljailun pääasiassa huvittavaksi. Tarvitsen vastetta toimiakseni ja sellainen kaikessa kuuliainen, nöyrä lapanen ei vain ole miun juttu, koska en sellaisesta saa mitään irti. Vähän kuin perunasäkkiä hakkaisi. Muussia tulee, muttei siitä mitään iloa saa.

Siitä en tiedä jaksavatko miehet bratteja paremmin kuin naiset, mut itse en muunlaisille subeille oikein edes lämpene.  Johan sitä tylsistyisi aivan tyystin kun ei ois mitään haastetta. 

[smoky]

Sarkastinen vänkääjä, voi kyllä. Se minä olen 

[LoD]

Henkilökohtaisesti brättäilen harvoin, se vaatii ennenkaikkea sen että vaistoan D:n olevan leikkisällä tuulella ja suorastaan yllyttävän pieneen illikurisuuteen.

Brat tameria minussa näköjään on senkin edestä, sillä enemmän tai vähemmän bratsejä kaikki pikkuiseni ovat olleet. Vaikkakin odotan alistuvaisuutta, niin kyllä sitä pientä uhmakkuutta ja ilkikurisuuttakin pitää olla, muuten katoaa mielenkiinto äkkiä.

[Riverlady]

Tarvitsen vastetta toimiakseni ja sellainen kaikessa kuuliainen, nöyrä lapanen ei vain ole miun juttu, koska en sellaisesta saa mitään irti.

Ymmärrän että tykkäät tietyllä tyylillä alistuvista subeista, mutta ei silti tarvitse sanoa toisenlaisia alistujia lapasiksi. Kun eihän he välttämättä ole nöyriä muuten kuin just alistuessaan. Kyllä mullekin pitää muina aikoina olla keskustelutaitoinen tyyppi, mykät (ja varsinkin brättimäisesti tai jollain muulla lailla oikuttelevat mykät) saa minulta tylsistyneet pakit. Yhteensopiva huumorintaju vasta tärkeä plussa onkin! Keskustelutaito ja huumori eivät sulje pois täyttä tottelevaisuutta session hetkellä. Ollaan me ihmiset aika monenlaisista palasista kasattu

Vähän kuin perunasäkkiä hakkaisi. Muussia tulee, muttei siitä mitään iloa saa.

[DarkLady]

Ehkä tuli esitettyä asia turhan kärjistäen, mutta pointti tuli selväksi. En kuitenkaan tarkoittanut asiaa esittää muunlaisia alistujia väheksyen, sillä onhan herttainen orjani Rabszolga kaikkea muuta kuin brat. Kuuliainen ja nöyrä sissy kaikinpuolin. Haasteet hänen kohdallaan ovat sitten ihan muissa jutuissa. 

[Hirvaz]

Kakarat ja allekirjoittanut eivät miksaudu suotuisasti. Kakarointi tietenkin loppuu riittävästi lyömällä, mutta kanssakäymisen yrittämisestä innostuminen on kyllä loppunut hyvän aikaa varhemmin.

Olenkin sitä harvinaislaatuisempaa lajia, jonka uhrit palvelijat mieluiten rääkkäävät pehmoisiksi ja esimureiksi ennen kuin edes vaivaudun heräilemään. Pätevää palvelusväkeä on vain niin vaikea löytää tätä nykyä.. .


  * )

[kissa]

Mä olen pari kertaa kauhukseni löytäny itsestäni kakaran. Ja oon huomannu, että jos vastapuoli antaa jotenkin heti liikaa siimaa, homma menee ihmeelliseksi valtataisteluksi josta mä en nauti pätkääkään. Tai jos vastapuoli ei kunnioita mua tai mä en kunnioita sitä. Mä oon jopa nyrkkiäni esitellyt yhdelle liian lepsulle. Toista kertaa ei sit tullutkaan.

Mut en mä halua taistella. Jos mä katson, ettei se dominoiva osapuoli ansaitse mun alistumista, se saa sit ettiä jonkun muun.

[Viridian]

Hienoa että tänne on syntynyt bratit ja kesyttäjät -ketju, sillä mulla on ketjuun vielä yksi uusi kelailu ja se on brättien ja kesyttäjien sukupuolijakauma! Useita kertoja olen pohtinut olisko niin, että dominoivat miehet jaksavat katsella brat-alalajin subeja kauemmin kuin dominoivat naiset? En ole tehnyt eikä vastaani ole tullut tilastoja aiheesta, mutta arkihavainnot ja yhteiskunnan rakenteet mielestäni antavat viitteitä, että olen oikeassa Saa toki väittää vastaan, jos jonkun mielestä naiset jaksavatkin brat-subeja paremmin kuin miehet.

Itseäni ihmetyttää, miksi reippaasti heti kättelyssä alistuva subi muka olisi jotenkin tahdoton ja tylsä ja brätinkesyttäjät kovempia mastereita tai dommeja. Alistuja-tyyppisellä subilla vasta tahtoa onkin, nimittäin minun tahtoni, eikä mun tahto sitä paitsi ole mitenkään erityisen tylsä. Itselleni tärkeä syy preferoida alistujia brät-poikasten sijaan on myös nuo edellä mainitsemani yhteiskunnan rakenteet. Vaniljaelämässä en koe saavani yhtä suurta arvostusta mielipiteilleni ja toteutumismahdollisuuksia pyrkimyksilleni kuin jos olisin mies - ero ei onneksi ole suuri, mutta on se silti havaittavissa myös täällä nyky-Suomessamme. Vapaa-ajalla en siis enää jaksa vääntää älyttömyyksistä. Monilla (muilla) dommeilla on myös lapsia, joista useimmat ovat edes silloin tällöin vähän brättejä ja se lapsille suotakoon. Kuka kuitenkaan enää haluaisi subikseen kauhukakaraa?

No niinpä. Ja ymmärrän, että ei pidä tulla brättien ketjuun kertomaan, että moinen ei ole itselle ominaisinta olemista. Mutta jos nyt kummiskin minäkin tulen sen verran, että hiukan hämmentää, että monessa muussa viestissä tässä ketjussa annetaan ymmärtää, että jos ei satu olemaan juuri sellainen kuin ketjun aiheen mukaan olisi kiva, riiviö tai sellaisista tykkäävä, on joko dominoivana tosikko tai subina lahna? Ei kai sentään, kaipa oikeassa elämässä on olemassa hurjasti kaikenlaisia versioita eikä tarvitse valita kahden ääripään väliltä?

Ai niin ja kysymys: Jos sub huomaa, että D:nsä ei jaksa jatkuvaa ärsyttämistä/ suuttuu oikeasti / on tolaltaan pitkään,  niin onko se jokin saavutettu etu, että subin ei tarvitse kehittää itseään ja tekemisiään siihen suuntaan, että molemmilla olisi mukavaa. Vai meneekö se tosiaan niin, että jos ei saa olla just niin kakara kuin haluaa, niin eikun D vaihtoon? Onko tää brat ominaisuus niin olennainen osa ihmistä, että sen pienikin tukahduttaminen on mahdotonta, ja jos sitä ei pääse toteuttamaan, yhteensopivuus ei voi millään riittää? Vai onko kyse kuitenkin leikistä, joka toisille sopii ja toisille ei, ja jota voi tehdä hallitusti tai vähän vähemmän tarvittaessa?

Vir, tosikko akvaristi

[Nelli]

Kuka tuon "brat" termin on ylipäätään keksinyt, ja milloin?
Tuskin se markiisi Saden ajoista on ollut termistössä sentään.