BDSM-rooli ja persoonallisuus

[thumos]

Olen monesti miettinyt sitä, miten BDSM-roolit eli alistaminen, alistuminen jne. suhteutuvat persoonallisuuteen yleisesti. Olen uusi, joten jos tätä aihetta on puitu täällä väsymykseen asti, niin linkaktaa vaan aiempia lankoja.

Miten te koette, kuvastaako teidän roolinne sessioissa teidän persoonallisuuttanne muussa elämässä (24/7 harjoittajat on oma erityistapaus)? Mietin tätä siksi, että kumpaankin ääripäähän tuntuu törmäävän: dominoiva saa toteuttaa perusluonnettaan sessiossa, tai toisaalta tehokas yritysjohtaja pääsee alistettavaksi. Eli rooli ja persoona joko menevät rinnakkain tai sitten ovat päinvastaiset. Tietysti todellisuus on varmasti monimutkaisempi. Persoonallisuus koostuu niin monesta tekijästä eikä ole välttämättä mitenkään pysyvä eri tilanteissa ja ympäristöissä.

Mun oma kokemus on että olen suht kiltti ja alistuva niin sessiossa kuin sen ulkopuolella. Tässä on kuitenkin muitakin puolia: toisaalta olen aika pedantti ja kova suorittaja, minkä takia on kiva olla sidottuna ja alistua, kun ei täydy olla vastuussa. Ja olen kyllä havainnut myös kovempia puolia mun persoonastani, aina ei jaksa olla kiltti ja joskus mun kiltteys on strategista: sen avulla voi vaivihkaa käyttää valtaa

Eli monimutkaista on. Miten te olette kokeneet tämän?

[Knknti]

Sen veran kun olen itseäni ja muita ihmisiä tarkkaillut, niin ei tuosta voi vetää oikein kestävää yhtäläisyysmerkkiä suuntaan tai toiseen. Joskus on niin, että dominoiva henkilö on dominoiva myös sessioissa, ja normaalisti alistuva myös alistuva sessioissa. Toisinaan taas roolit ovat täysin päinvastaiset. Ehkäpä normaalisti alistuvat ihmiset kokevat suurta seksuaalista tyydytystä päästessään dominoimaan sessiossa. Tai ehkä muussa elämässään dominoiva henkilö kokee itsensä vapautuneeksi joutuessaan kerrankin alistetun rooliin. Syitä on kai monia.

Ylipäätään tuo valta-asetelmakaan ei välttämättä ole ihan niin suoraviivaista kuin mitä äkkiseltään luulisi. Kumpiko muuten oikeasti - alistuva osapuoli vai alistaja - on oikeasti se jolla on valta? Tarkoitan siis esimerkiksi ennen sessiointia asetettuja rajoja. Dominoiva saa näennäisesti tehdä mitä huvittaa - kunhan tekee vain sitä, minkä alistuva osapuoli hyväksyy.

Onnistuin jo sekoittamaan itseni. 

[Bounded]

Jos pitäisi itsensä johonkin lokeroon tunkea, niin määrittelisin itseni sessiosubiksi. Koen, että koti- sekä työroolissa on luontaisempaa olla ns domivoiva hyvässä ja rakentavassa hengessä. Itselläni nuo roolit sessiosta normielämään taitaa kääntyä päälaelleen.

Ylipäätään tuo valta-asetelmakaan ei välttämättä ole ihan niin suoraviivaista kuin mitä äkkiseltään luulisi. Kumpiko muuten oikeasti - alistuva osapuoli vai alistaja - on oikeasti se jolla on valta? Tarkoitan siis esimerkiksi ennen sessiointia asetettuja rajoja. Dominoiva saa näennäisesti tehdä mitä huvittaa - kunhan tekee vain sitä, minkä alistuva osapuoli hyväksyy.

Tätä olen itsekin miettinyt, pohtinut ja pähkäillyt pikkasen eri näkökulmasta. Onko minulla kuitenkin sessiossa subin 'dominoiva' valta, kun dommeni etenee tutulla ja hyväksi koetulla tavalla (tekee vain asioita joista tietää minun tykkäävän). Vain harmittavan harvoin yllättää jollakin uudella ennen kokeilemattomalla tavalla tai koettelisi mun kipu- tai kestävyyskynnyksen rajoja. 

[Lohikeisari]

Tietysti noin filosofisesti kiinnostava ajatelma kenellä valta loppujen lopuksi on, varmaankin dom(me)lla niin kauan kun subi tälle valta-aseman suo. Positio voi olla käännettävissä päälaelleen. Jotenkin näin päin sitä Foucault aikanaan määritteli.

Mut sit taas toisaalta, mun kristallipalloni sanoo, että tämän on täysin yksilöllistä ja persoonien keskinäisistä kemioista riippuvaa. Ja ennen kaikkea, kun on kyse leikistä, jonka on tarkoitus olla molemmille kiihottavaa ja hauskaa, onko sillä loppujen lopuks mitään väliä kenellä valta viime kädessä on. Kumpi hyvänsähän voi halutessaan leikin pysäyttää, hetkellisesti tai pysyvästi.

[poisongrrrll]

Hankala sanoa mikä on mun sessiopersoonan suhde siviilipersoonaan. Kuitenkin mulla on niin monta identiteettiä, joten hankala sanoa miten nekään ovat suhteessa toisiinsa. Mikä on mun työidentiteetin suhde dommeiluun? Miten mun lähipiiripersoona, harrastuspersoona, opiskelupersoona tai vapaaehtoistyöpersoona risteää näiden kanssa? En hyväksy, että mua ei kunnioiteta tai kuunnella, vedän joskus tiukasti omia rajojani, olen sanavalmis, mutten tiedä tekeekö ne mun persoonasta erityisen dominoivaa per se. En koe siviilissä halua asettua asemiin, joissa joutuisin määräilemään ketään, asettamaan ihmisiä nolostumaan tai tekemään päätöksiä muiden puolesta. Toisaalta myös tunnistan ja tunnustan vähemmän herttaisiksi piirteikseni mikromanageroinnin, manipuloinnin, kiukuttelun, vaativuuden, sarkasmin jne yleisen prinsessoinnin ja specialsnowflakeismin, joita mielelläni päästän kattilan kannen alta sessiossa sopivissa määrin. Kepillä hakkaaminen - kaikista mieluisin pervoilutoimenpiteeni - taas ei millään tavoin resonoi tuolla arkielämässä.

[Underworld]

Tyhmien kysymysten ketjussa oli jotain tätä sivuavaa. Itsellä ehkä enemmän hyvis-pahis polariteeteista kuin dominoiva-alistuva. Kun perusluonne hyvis, niin sessioissa avartavaa olla ajoittain pahis. Kun ei ole naisia hakannut tai huoritellut arjessa niin onhan tuota avartavaa kokea 

[nicolaus]

Mielenkiintoinen kysymys ... Alistajana en esitä mitään roolia, olen oma itseni. Mutta arjessa olen vähemmän hallitseva, en päällekäyvä.

Ihmisellä on muutenkin monta roolia, ihan luonnostaan, tämä on vain yksi niistä.

[Perhonen89]

Veikkaan, että tämä on niin paljon kiinni persoonasta. Tiedän subeja, jotka ovat arjessakin kilttejä ja alistuvia, mutta tiedän myös monta subia, jotka ovat arjessa jopa dominoivia.

Sen sijaan kun mietin dominoivia ihmisiä.. Tiedän kyllä dominoivia, jotka ovat arjessa kilttejä ja huomioivat subeja, mutta en kyllä oikeastaan tiedä ketään dominoivaa, joka olisi arjessa alistuva, saati kynnysmatto. Onkohan sit dominoivilla ihmisillä se dominoiva luonne/rooli enemmän läsnä arjessakin kuin subeilla alistuvuus arjessa? Mutta kuten totesin, tämä on varmasti ihmisestä riippuvaa.

[Badbae]

Minulle alistuva rooli luo täydellisen alustan kokea hallitsemattomuuden tunteen ja kontrollista irti päästämisen. Omassa elämässäni,ja työssäni,olen hillitty ja hallittu,kontrollintarve läsnä aina. Vahva ja jonkin verran myös dominoiva persoona,joten BDSM antaa minulle vapauden irtautua tuosta kaikesta. Se hallitsemattomuus on minusta huumaavaa,kykenen päästämään hetkeksi irti etenkin tunnetasoni vahvasta kontrollista.
Mutta millään tavoin en ole alistuva arjessani,saati persoonana.
Tämä on mielenkiintoinen ketju,täydellinen tilaisuus tutkia hieman ihmismieltä,
mikä kenetkin tähän skeneen tuo mistäkin syystä. Miten kukakin kokee roolinsa liittyvän omaan elämäänsä ja persoonaansa.

[Normandie]

Masokismi on minussa seksuaalisesti olemassa oleva vahva taipumus, ei rooli. Vierastan termiä rooli näissä yhteyksissä, koska rooli on minulle näyttelemistä, teatteria, jotakin sellaista, joka ei oikeasti ole totta. Minä olen aidosti masokisti. En ole erityisen alistuva tai miellyttämishaluinen ihmisenä enkä masokistisena sellaisena. Olen persoonana aika vahva eikä se ominaisuus minussa muutu, olen sitten töissä, vapaa-ajalla tai makuuhuoneen puolella.

[Badbae]

Masokismi on minussa seksuaalisesti olemassa oleva vahva taipumus, ei rooli. Vierastan termiä rooli näissä yhteyksissä, koska rooli on minulle näyttelemistä, teatteria, jotakin sellaista, joka ei oikeasti ole totta. Minä olen aidosti masokisti. En ole erityisen alistuva tai miellyttämishaluinen ihmisenä enkä masokistisena sellaisena. Olen persoonana aika vahva eikä se ominaisuus minussa muutu, olen sitten töissä, vapaa-ajalla tai makuuhuoneen puolella.

Minä puhun roolista,koska en omassa arjessani ole millään tavoin alistuva, en siksi,että se olisi jotain teatteria. Se on yksi rooli,identiteettini monien muiden joukossa.

[kuunlilja74]

Mä olen aika pitkälti arjessakin hyvin sopeutumiskykyinen,miellyttämisenhaluinen ja kaikenlaisia konflikteja välttelevä.
Ehkä liiankin kiltti välillä.
Kotioloissa olen  sitten enemmän dominoivampi ja nopea tekemään päätöksiä jos muut jahkailee liikaa.
Ja löytyy sitä temperamenttiakin tarvittaessa.

[thumos]

Masokismi on minussa seksuaalisesti olemassa oleva vahva taipumus, ei rooli. Vierastan termiä rooli näissä yhteyksissä, koska rooli on minulle näyttelemistä, teatteria, jotakin sellaista, joka ei oikeasti ole totta. Minä olen aidosti masokisti. En ole erityisen alistuva tai miellyttämishaluinen ihmisenä enkä masokistisena sellaisena. Olen persoonana aika vahva eikä se ominaisuus minussa muutu, olen sitten töissä, vapaa-ajalla tai makuuhuoneen puolella.

Mulla kävi kieltämättä mielessä, että "rooli" voi monesta tuntua liian kevyeltä asialta ja väärältä termiltä. Toisaalta rooli ei ole välttämättä pinnallinen asia: voimme olla esim. äidin tai isän roolissa omalla tyylillämme, ja siinä sekoittuvat rooliodotukset ja oma persoona.

Kinkyilyn psykologia on kyllä jännä aihe. Tavallaan tuntuu, että sessioidessa saa toteuttaa kiellettyjä puolia itsestään, ovat ne sitten oman persoonan "jatketta" tai ihan erilaisia puolia kuin arkipersoona. Tästä näkökulmasta muakin kiinnostaisi joskus kokeilla alistamista. Voisiko siinä löytää uusia puolia itsestään, vaikka arjessa inhoan käskyttää aikuisia ihmisiä?

Sekin on minusta mielenkiintoinen kysymys, onko sessiorooli sellainen kuin salaa haluaisin olla vai enemmän sellainen kuin pelkään olevani enkä siis haluaisi arjessa olla. Vai molempia sekaisin. Se on ainakin järkeenkäypää että kun arjessa pitää aina olla itsestään vastuussa, niin joskus on kiva antaa valta toiselle ja heittäytyä, kun sitä on muussa elämässä vaikea tehdä.

[starling]

Nimenomaan tuo henkilöiden välinen suhde on mielestäni keskeinen. On varmasti ihmisiä, jotka eivät voi kuvitella olevansa dominoivia koskaan kenellekään, mutta toivottavasti eivät myöskään ajaudu olemaan alistuvia kenelle tahansa. Minä en osaa ainakaan tällä hetkellä kuvitella olevani alistuva muille kuin omalle kumppanille, jolle olenkin sitä oikein mielelläni ja kiitollisena  Arjessa silti tasavertaisena. Ja kodin ulkopuolella, työssä jne olen aika tiukasti kontrollin kahvassa. Minulle tuo alisteisuus on luottamuksen osoitus puolin ja toisin -voin olla alisteinen henkilölle, jonka luotan minua turvallisesti voivan "kantaa". Ja kyllä, valtaahan siihen liittyy puolin ja toisin. Arkiminää lähempänä olevaan seksuaalisesti dominoivaan puoleeni olen alkanut perehtymään hiljattain, käyttökokemuksia ei oikein vielä ole. Nautiskelen kuitenkin mielikuvista, mitä kaikkea se voisi pitää sisällään.

Olipa yllättävän vaikeaa pukea tänne sanoiksi näitä, mistä kumppanin kanssa olemme keskustelleet monet kerrat. Hienoja kuvauksia olette ihmiset kirjoittaneet, pidän siitä kirjosta mikä tässä ketjussa välittyy. Se, mikä toiselle on koko elämäntapa voi toiselle olla rajattu leikki -yhtä kaikki nautinnollista molemmat.

[Lady Whip]

Voisiko siinä löytää uusia puolia itsestään, vaikka arjessa inhoan käskyttää aikuisia ihmisiä?

Dominointi voi olla muutakin kuin käskyttämistä.
Oikeastaan tuo sana ei tule ensimmäisenä mieleen kun puhutaan D-asioista.
Enemmän luonnehdinnat: Päättää, johdattaa, tehdä.
Kai tuo käskyttäminen on jonkun D:n tapa toimia mutta on muitakin vaihtoehtoja. Jokainen etsii oman tyylinsä alistaa.

Luulisin, että vain sessiossa alistuvat ja Dominoivat voivat olla arjessa ihan muuta. D/s-suhteissa taas ollaan enemmänkin samoja persoonallisuuksia kuin arkielämässä.