Minkä ikäisenä huomasit olevasi kinky?

[Mr Kinkerton]

Hups, tähän ketjuun mun vissiin piti alunperin vastata, mutta vastasin johonkin toiseen aiheen tiimoilta.

Parikymppisenä hankin sidontavehkeet, kunnon nahkaa ja lampaanvillaa, mutta ne onkin sit olleet kaapissa 20 vuotta.. vanilla-vaimoa ei paljon kiinnostanut.

Ja BDSM-aiheisia videoita on tullut katseltua jo ainakin 15 vuotta.. varmaan jo aiemminkin olisin katsellut, jos internetissä olisi sellaista ollut tarjolla esim. 90-luvulla.

Mutta en mä koskaan ulkoisesti ole uskaltanut mitään näyttää, ehkä sen takia ei ole tullut aikoinaan "skeneenkään" tutustuttua sen kummoisemmin. Ja toivottavasti nyt tilanne ei ole sama kuin työmarkkinoilla, että olis enemmistön mielestä jo liian vanha tähänkin touhuun.

[Rama]

Oon päiväkoti-ikäisestä asti saanut hiton hyvän fiiliksen leikeistä joissa oon jotenkin hyppynaruilla sidottuna, metsästettävänä eläimenä tai voitettuna jonkun alla. Ala-asteella alkoi tulla Duudsoneita subilta ja sain näiden temppujen matkimisen varjolla kaverit myös satuttamaan mua.

Tämä kyllä myös ilmeni niin että seksuaalisuuden herätessä ja muiden aloitellessa seurustelua ajauduin vanhempien henkilöiden seuraan aikuisuuden tuoman auktoriteetin perässä, samalla kun en nähnyt ikäisteni välisessä ujossa jännitteessä mitään mielenkiintoista. Tiedä sitten onko ikäfetissi syy vai seuraus. Ainoan kerran kun muistan nuorena saaneeni kiksit ikätoverista oli kun yläasteen pihalla kokeilimme kaverin kanssa kuinka kaukaa hän pystyy sylkemään pieneen maaliin jonka virkaa toimitti kämmeneni. Herranjumala se lämpimän syljen tuntemus silloin ensimmäistä kertaa oli uskomaton fiilis.

Kinkyskeneen taas löysin parinkymmenen paikkeilla.

[Carrowfan]

Huomasin yläasteel et pakoon juokseminen ja ongelmie aiheuttaminen oli mun juttu. Kehitin sit roolipelihahmostani oman ihanteeni josta tuli sit kinky-minä aka persoonani esim lemmikkinä tai littlenä. Jännää et tää hahmo on miespuolinen vaik oon sukupuolielimie perusteel nainen. Kinkyilyt löysin puol vuotta sit eli 21 vuotiaana ku kaveri sano.

[Regulus]

Mä en oikein osaa edes sanoa, minkä ikäisenä tajusin sen. Niin kauan kun muistan, oon tykännyt leikkiä leikkejä missä mut esimerkiksi sidotaan. Aloin myös suhteellisen nuorena kuluttaa pornoa, ja hyvin nopeasti se perusjyystö sitten vaihtui BDSM:ään. Jotenkin mun lähipiiri on aina ollut myös sellaista, että kinkyjutut ei koskaan tuntuneet erityisen "väärältä". Jotenkin se oli vaan itsestäänselvyys.

Mutta kun aitoja kokemuksia ei ollut, niin kaikki oli vaan fantasian tasolla. Siltä se musta pitkään tuntuikin, että nehän on vaan fantasioita, joita ei koskaan toteuteta. Sitten kun 17-vuotiaana tutustuin ekaa kertaa oikeasti kinkyyn ihmiseen, tajusin kuinka helpottavaa oli löytää joku, joka oikeasti ymmärtää sitä. Eikä pidä sitä pelkkänä fantasiana tai hassuna vitsinä leffoissa. Siitä se sit lähti 

[Revontuli]

Mulla on muistikuvia tosi nuorelta iältä, ennen kouluikää pitkälti. Yhdessä leikkipuistossa oli sellainen köysi jonka päässä oli solmu ja siinä pystyi kiikkumaan siten että hieroi jalkoväliä  ja villit fantasiat siinä. Ja yhdessä puussa oli sellainen oksa jossa sain varmaan elämäni ekan 

Okei, noi vois mennä normaaliin seksuaalisuuden heräämiseen mutta ne sitomis ja piiskausfantasiat samaan aikaan varsinaisesti ei. Tajusin jo silloin pienenä että niitä tarinoita ei voi kaikille jakaa.

[Nyyti]

Itse opin miten lapset tehdään vasta ala-asteen lopussa koulussa oppikirjasta. Vasta yläasteen terveystiedon tunnilla opin että ihmiset tekevät sitä myös huvikseen, ja tajusin että vanhempanikin olivat tehneet sitä enemmän kuin kahdesti(ja se ajatus vasta olikin yök!). Yläasteella luin englanninkielisiä fanfictioneita, ja kun täytin 16 sain lukea rajummatkin tarinat(senaikaisen suosikkisivuni ylin ikärajoitus oli 16, ei sitä kukaan valvonut mutta olin kiltti tyttö ja odotin). Huomasin että tykkään kaikenlaisista tarinoista joissa lempihenkilölleni sattuu jotain pahaa, hän esim. tulee pahoinpidellyksi ja sen jälkeen hän saa hoivaa ja hellyyttä ja rakkautta. Luin myös tarinoita joissa päähenkilö loitsitaan vauvaksi ja hänestä huolehditaan, yms. En tajunnut että tuo voisi olla kinkyä(vaikka osassa tarinoista oli raiskauskin, olin täysin ei-seksuaalinen olento kunnes täytin 18). Aikuisena eksyin vahingossa BDSM-ficcien kiehtovaan maailmaan, se johti runsaaseen tiedonetsintään, ja vasta tovi sitten tajusin että kiinnostus erikoisiin ficceihin nuorena onkin varmaan ollut ensimmäinen merkki ei-kovin-seksuaalisesta kinkyydestä. Jotenkin lukeminen siitä että ensin on fyysistä ”kärsimystä” ja sitten hellää huolenpitoa/aftercarea, ja myös lapsenkaltaisesta hoivan saannista, ja vähän vaikka mistä, on kutkuttavaa. Yleensä ei edes mitenkään seksuaalisesti, vaan jotenkin jännästi muuten. Yllätys yllätys, luen ficcejä edelleen…
Kivusta itsessään huomasin pitäväni vasta lähempänä 25. ikävuottani, ahdistuin jostain kovasti ja ikään kuin meltdownasin lievästi, löin nyrkeillä käsivarsiani ja raavin niitä. Jähmetyin ja olin että ohoh, tuohan olikin kivaa, ja unohdin koko ahdistuskohtauksen. Se oli viimeinen merkki joka vahvisti että kyllä, BDSM voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Nyt vaan ongelma on että onko luvallista raapia itseään kun ahdistaa paljon, se auttaisi mutta hoitotahot eivät tykkäisi koska he eivät näe sitä hyvänä keinona suunnata huomio muualle

[LuciaDiNotte]

Ensimmäiset viitteet asiasta oli esillä jo joskus 6-vuotiaana. Muistan että (kirkon) esikoulussa liikkui lasten keskuudessa huhu, jonka mukaan kiroilusta rangaistaan sitomalla ristille häpeämään. Olin hyvin pettynyt kun tämä paljastui valheeksi.

Ensimmäsitä kertaa asia sai tietoisuuden tasolla nimen teininä, jolloin olin mukana fanfic ympyröissä. Aika pian sen jälkeen kun usklatauduin lukemaan ensimmäisen semisti pehmopornoilevan ficcini niin sitä sukellettiin jo syvässä päässä. Samoihin aikoihin siirryttiin teoriasta myös käytäntöön.

[Myssy]

Oikeasti aika varhain, saavutettuani puberteetin. Olenhan kertonut aikoinaan majavamiitissä että vanhempeni kirjahyllystä löytyi pokkari nimeltään "Kärlekens ABZ". Aktiivisena senaikaisena seurakunnan nuorisoryhmässä yritin kuitenkin torjua tällaisia impulsseja.

[Sidottava88]

Joskus 12v ikäsenä leikittiin kaverin kanssa että sidottiin toinen köydellä lipputankoon kiinni ja sitten yritettiin päästä siitä pois. Olin jo sillon innoissaan mukana ja vapaaehtonen sidottavaks. Sillon en nähny siinä mitään seksuaalista. Se tuli vasta joskus yläasteella teininä ja sillon löysin myös netistä bondage videot yms joita sitten tulikin katseltua ajoittain. Siitä alkokin pysyvä kiinnostus sitomiseen ja riiputtamiseen.

[Pulse]

..joskus -92 kaikki vanillafrendit alko baareis huuteleen ku tunnistivat: " tuol o kinky.. Hey Kinky!, " Kari, täs on kinky.. no, moimoi...
Ite aloin "kinkyileen joskus 1986 talvel ku oli eka iso parisuhde muutaman kk vanha.. joskus 14veenä oli kiva sitoo naapurintyttöi tamppaustelineisiin/pihapiirin puihin/jne ja sulkee pahvilaatikoiden sisään jesaril...

[mirbe]

Olin ehkä 20-21- vuotias ja seksielämän alkutaipaleella, kun huomasin jo ensimmäisen kumppanin kanssa, että nautin pienestä ”pakottamisesta”, orgasmien kontrolloinnista ja eksibitionistikin tuli esiin aika nopeasti.

[SylviX]

Ensimmäiset viitteet kai silloin lapsena kun barbeille tuli ommeltua vaatteita rikkinäisitä ilmapalloista. Salaa tietenkin. Jonkinlainen ymmärrys mieltymyksistä sitten teininä kun paljastavat vaatteet oli kivoja, korko kengissä arkipäivää ja tutustuminen omaan ja muiden kehoihin normaalia. Ja sitten se tajunta että asiat joista itse tykkää saa osan ihmisistä nyrpistelemään nenää..

[ahmaju]

Minulla tämä alkoi näkyä jo aivan pienenä lapsena. Tästä tietoisina vanhemmat onneksi tarjosivat paljon tukea itsehillinnän saralla. Ensimmäiset seksuaaliset kokemukset partnerin kanssa 7-15v olivat julkisilla paikoilla, uimahallista rautatieasemalle ja koulun pihalle. Kulutin "poikkeavaa" aikuisviihdettäkin jo 15-vuotiaasta lähtien, 16-vuotiaana ensimmäisen parisuhteen myötä vaniljaisen sitomisen ja valtasuhteiden määrittelyä. Ensimmäiset lelut hankin vasta 18-vuotiaana, minkä jälkeen osallistuin monenlaisiin seksibileisiin ja tulin vasta tällöin todella tietoiseksi outoudestani.

Tldr: jossain kolmannen ja 20. ikävuoden välillä, riippuu määritelmästä

[Chixi]

No mä en pidä itseäni kinkynä, enkä teitäkään, tää kaikki on vaan osa seksuaalisen eri kirjoa, mutta ensimmäinen idea omien mieltymyksieni erikoisuudesta oli varmaan 16 vee, kun silloisen poikakaverin kanssa alkava seksikerta päätyi käsirysyyn jonkinsortin raiskausfantasian ottaessa minut valtaani. Seksi jäi saamatta ja fantasia loppuunviemättä sillä ex säikähti perinjuurin tunnelman aitoutta.

Mutta, mä en myös pöytälaatikkokirjailija. Olen kirjoittanut siitä lähtien tarinoita kun opin kirjoittamaan. Ensin käsin vihkoihin, sitten vanhanajan kirjoituskoneella sormenpäät hellinä ja liuskat täynnä korjauslakkaa kunnes sain sähkökirjoituskoneen ja lopulta tietokoneen. Rupesin kirjoittamaan romanttisia tarinoita scifin sijasta varmaan joskus 12 vuotiaana ja aina niissä oli vahva ja kyvykäs mies viettelijän roolissa. Kuten joku puhui omista lukukokemuksistaan, kirjoitin myös paljon ahdinkoon joutuneista brättimäisistä neidoista jotka hoivataan kuntoon. 🤣 Tuohon aikaan harlekiini-kirjat oli myös kovaa settiä ja vaikka niissä bdsm ei esiintynyt, ne on täynnä henkisiä valtasuhteita ja niillä leikittelyä. Ehkä nämä kirjat ovat itseassa muokanneet seksuaalisuuttani siihen että olen aina kuvitellut että tällaset valtasuhteet on normaaleja ihmisten välisessä dynamiikassa enkä oikein osaa ajatella kinkyyttä jonakin eri lokerona vaan se on osa jokaisen seksuaalisuutta.

[tjzy]

En tiedä voiko mua laskea kinkyksi mut omat amputaatioita koskevat viehätyksen tunteet alkoivat kun olin about 7v Teeskentelyä jne. tuli tehtyä, mutta vasta pari vuotta myöhemmin tajusin et kyse oli seksuaalisesta ilmiöstä. Siitä se ajatusmaailma on sitten kehittynyt ja muuttunut aika lailla näihin päiviin asti, kunnes on ehkä vakiintunut viimeisten parin vuoden aikana enemmän tai vähemmän.