BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 28.10.2018, 08:13
-
Markkina-arvosta
"Siinä seiska jahtaa nyt ysiä."
"Toi ois kiva, mut taidetaan painia eri sarjassa."
"Sulla ois varmaan vientiä, jos laihduttaisit vähän."
"Tällanen saa vaan haaveilla tollasista."
"Kävin mittaamassa markkina-arvoani yöelämässä."
"Netissä vitosen nainen erehtyy helposti luulemaan itseään ysiksi."
Nämä kaikki ovat oikeasti vastaan tulleita lauseita. Osa vaniljaympyröissä, osa tällä foorumilla. Parisuhdemarkkinoilla pätee kysynnän ja tarjonnan lait ja ne ovat jollain tapaa läsnä varmaan jokaisen seuranhakijan ajatuksissa.
Markkina-arvosta puhuminen nostaa usein raivoa. Syystäkin. Ihmiset kun loppujen lopuksi ole kauppatavaraa, eikä kukaan voi oikeastaan tietää millaisia ehtoja itse kukin on asettanut tarjouspyyntöönsä. Keskustelu onkin helposti ulkonäkökeskeistä tai taloudelliseen asemaan liittyvää. Pahimmillaan niin, että naisen tärkein ominaisuus on ulkonäkö ja miehen hänen lompakkonsa.
Vaikka jättäisi tuon pinnallisimman tason omaan arvoonsa, jokainen varmaan mittailee joskus, mihin omat rahkeet voisivat riittää. Rohkeus ei välttämättä riitä lähestyä ihmistä, jonka olettaa saavan paljon parempiakin.
Mutta mitä kinkyys tekeekään markkina-arvoteorioille? Onko olemassa piirteitä, jotka tekevät ihmisestä automaattisesti kiinnostavan ja niiden puute taas sulkee pois kokonaan sen muuten kaikin puolin hyvän vaihtoehdon.
Jos ihminen on kiva, mutta vanilja, hän ei ehkä ole varteenotettava. Toiset kannustavat koulimaan vaniljaa. Toiset kehottavat suoraan tunnustamaan, että juttu ei voi toimia. Usein seuranhakuilmoituksissa törmää siihen, että etsitään vain sukupuolen ja vaikka dominoivuuden perusteella. Saatetaan sanoa, että muuten ei ole väliä millainen olet.
Jos parisuhteen pohjana on vaikka vain valta-asetelmiin liittyvien intressien kohtaaminen, onko suhde kovin vahvalla pohjalla? Mitä jos fetissi johdattaa ihmiset yhteen? Onko suhdetta silloin oikeastaan olemassa, jos sitä ei sidota kumilla tai nahalla? Onko dominoiva nainen epärealistisen onnekkaassa asemassa subitarjokkaiden suhteen? Tilanteessa, jossa alistumishaluiset miehet ryömivät kilpaa hänen jalkojensa juureen vaikka heidän "markkina-arvonsa" olisi näennäisen paljon korkeampi.
Rakkaus ei välttämättä tule panta kaulassa tai korkokengät kopisten. Mitä ihmisen silloin pitäisi fetisseilleen tai mieltymyksilleen tehdä? Onko sinulla olemassa ehtoja, joiden täyttyessä olet valmis joustamaan muista vaatimuksista?
Parinmuodostus on haastava laji. Sekalainen määrä tarpeita ja toiveita ja jotain kemioitakin pitäisi vielä ymmärtää. Osa ei osaa yhtään sanoa, mitä oikeastaan hakee ja toisella on tarkka lista. Kummankin haku voi olla yhtä tuloksetonta. Moni kertoo kumppanin löytyneen, kun on lakannut etsimästä.
Onko kinkyys tai jokin piirre tai taipumus joskus niin voimakas, että se rajaa heti valikoiman aika pieneksi? Voi hyvinkin olla. Siinä kun ei lopulta ole oikeastaan yhtään kyse toisen ihmisen markkina-arvosta, vaan omasta tarpeesta. Tarpeesta toteuttaa itseään ja tulla hyväksytyksi omana itsenään.
Onko sinun suhteesi kaatunut kinky-ulottuvuuksien vuoksi? Tarvitseeko kumppanisi olla oikealla tavalla pervo? Oletko joutunut luopumaan osasta itsessäsi, jotta muuten hyvä suhde toimisi?
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=18073;type=avatar) -lemmikki
-
Dominoivana naisena seuranhaku on helppoa, jos sen rahaa vain valta-asetelmiin. Sitten jos haluaakin ihan parisuhteen niin sitten asiat on yhtä heikosti kuin vaniljaisena moista etsiessä, ehkä vaikeampaakin.
Markkina-arvo on korkea, jos on valmis pelkkään sessiopohjaiseen suhteeseen. Oman kokemuksen mukaan hyvin harva alistuva mies/alistumisesta kiinnostunut mies on halukas ihan oikeaan parisuhteeseen dominoivan naisen kanssa.
Ja sitten kun onnistut löytämään yksilön joka on moiseen valmis niin eihän hommasta vaan tuu mitään jos persoonat ilman seksuaalisuutta ei toimi yhteen. Tai jos toimiikin, mutta sitten ei ne seksuaaliset halut osu yhteen. Ei semmonenkaan toimi.
Elin aiemmin vaniljasuhteessa pitkään. Monogamisesti vielä. Ja kun vihdoin päätettiin laittaa lusikat jakoon tajusin kuinka rikki mun sielu on, kun toimivan arjen ja yhdessäolon vuoksi olin käytännössä antanut seksuaalisen puoleni pois. Silloin päätin, etten enää ikinä aseta itseäni moiseen tilanteeseen. Ei se ole oikein sille kumppanillekaan.
Nykyinen suhde on oikein hyvä. Subin kanssa parisuhde, jossa saan/voin olla ihan sellainen kuin olen.
-
Jaa.. hmm, omalla kohdalla vois todeta että ottamatta kantaa kinkyilyyn ja ”fetisheihin”.. huomasi ”markkina-arvon räjähtävän käsiin 40vee iän kohdalla” - siinä missä 2-3kymppisenä joskus tuskaili parisuhdeasioissa ”eikä kukaan pyörinyt ympärillä”, oli muutos outo ja häkellyttävä?! Ykskaks naistarjokkaita tuntui olevan jokapuolella..?! Joskus koittanut pohtia omia syitä moiseen.. Vahvin lopputulema oli se että 40-vee vapaa ja lapseton, suht henkisesti ok, kokkaava ja keskusteluun pystyvä virikkeellistä seksiä harrastava alkoi kiinnostamaan ”toiselle kierrokselle” haluavia yh-äitejä, mutta myös 3kymppiset uranaiset näkivät jotain kiehtovaa ”boheemissa” taitelijasielussa joka halusi seksuaalisesti alistaa ja pukea jakkupuvun tilalle vapaa-ajalla ”nuken ja lutkan”. Moni uramies ihmetteli, mistäs toi ”ripakinttuinen eikä yhtään sliipattu mikkihiiri” oikein ilmesty viemään mun naisen!?
-
Ihmisten väliset suhteet on kaupankäyntiä, vaihtotaloutta. Annamme jotain ihmiselle, jolta uskomme vaihdossa saavamme enemmän. Näin se opetettiin keskikoulun psykologian tunnilla.
Ikä ja ulkonäkö voivat olla se mitä ihmisellä on toiselle annettavaa, mutta voiko silloin saada kuin ihmisen, joka haluaa vierelleen näyttävän henkilön?
Onko kuitenkin niin, että seura haussa huomio pitää kiinnittää itseensä eikä toisiin? Mitä minä olen, mitkä ovat vahvuuteni, miten voin olla halutumpi markkinoilla? Ja sitten vaan katsoa kuka ui verkkoon. :))
-
Kapakoissa nainen kun nainen on kuumaa kamaa. Jos nainen menee sanomaan miehelle, että lähdetään panemaan, niin hän saa kyllä miehen mukaansa. Samalla tavalla naisten markkina-arvo on korkea täällä, kinkyys ei sitä muuta. Dominoivuus tuo toki ihan oman sfäärinsä asiaan naisten kohdalla, enkä usko, että missään muualla tai muussa yhteydessä naisen markkina-arvo olisi yhtä kova kuin dominoivalla naisella kinkyskenessä.
Suhdemuodostus ei suoranaisesti ole kuitenkaan kiinni markkina-arvosta, jos ei mennä pelkästään pinnallisena molemmin puolin.
Mutta miten itselleni on käynyt? Mutkat suoriksi: Luulin olevani jotain mitä en ollut, mutta kun tyyppi oli tarjolla ja seksiä teki mieli, niin koitetaan. Seksi nyt vain sattui olemaan niin hyvää, että sitä piti saada lisää. Siitä alkoi vuosia kestänyt seksisuhde. Tuona aikana opin tuntemaan itseni paremmin ja löysin uusia puolia itsestäni.
Alkoi tuntua, että vaniljamaailmassa markkina-arvoni lähti jopa nousuun. Ehkä itsevarmuuteni kasvoi, kannoin itseni eri tavalla tai se tuli ilmi, etten todellakaan ollut haku päällä, olin ns. vaikeampi saalis. Tarjokkaita ihan suhteisiin asti alkoi tulla tyrkylle, mutta he olivat monogamisia ja itse en aikonut lopettaa elämäni parasta seksiä, niin eivät ne mihinkään johtaneet. Eikä ehkä omat intressinikään riittäneet, eivät olleet sellaisia miehiä, jotka olisivat pystyneet täyttämään minun tarpeitani ja/tai halujani muutenkaan.
Ja hyvä niin, koska nyt tuo markkina-arvoni nostattaja elää saman katon alla kanssani.
Fetissi oli yhdessä vaiheessa hyvin voimakkaasti kantava voima. Siinä vaan alkoi myös tunteet kehittyä kun paljon vietti aikaa yhdessä, joskus jopa vaatteet päällä. Oli sitä kemiaa ja yhteneväisyyksiä muutenkin kuin sängyssä. Jossain vaiheessa yksilö alkoi merkitä enemmän kuin toiminta.
Onko sinun suhteesi kaatunut kinky-ulottuvuuksien vuoksi? Tarvitseeko kumppanisi olla oikealla tavalla pervo? Oletko joutunut luopumaan osasta itsessäsi, jotta muuten hyvä suhde toimisi?
Kyllä, "väärät suhteet" ovat kaatuneet kinky-ulottuvuuksien vuoksi. Kyllä, kumppanin tarvitsee olla oikealla tavalla pervo ja seksuaalisesti avoin, yleispervo.
Ei, en ole joutunut luopumaan osasta itseäni. Olen joutunut kasvamaan ihmisenä, jotta muuten hyvä suhde olisi entistä parempi.
Olen joutunut miettimään, että mitä itselläni on tarjottavana, jota on muuten oikeasti aika helvetin paljon. Vastaavasti saan myös ihan yhtä paljon, ehkä jopa enemmän. On sitten suhteesa tai sinkku, pitää olla valmis myös näkemään omat virheensä ja ongelmansa, ei vain sen toisen.
-
Torilla, markkinoilla, telkkarissa tai seuranhaussa tuote myydään kohottamalla sen haluttavuus, markkina-arvo, mahdollisimman ylös.
Jos myyntiä ei synny eikä tuotetta voi vaihtaa, vaihdetaan kohderyhmää, markkina-aluetta tai alennetaan hintaa.
Hyvin brändätyn tuotteen myynnin ei tarvitse olla enää niin agressiivistä, vaan brändiä täytyy ainoastaan pitää yllä.
Helpoin myytävä tuote on se jolle on jo kysyntää. Joskus on mahdollista luoda kysyntää tuotteen perusteelta.
Perseenallisuus on se minkä ihmisessä näkee ensin, persoonallisuuden vasta sen jälkeen.
Perseenallisuuden miellyttävyys helpottaa persoonasta kiinnostumista.
Persoonan ollessa perseestä, perseenallisuus menettää lopulta merkityksensä.
"Pillua löytää tunnissa, ihmistä ei välttämättä koskaan"
-
"Pillua löytää tunnissa, ihmistä ei välttämättä koskaan"
Erittäin hyvin sanottu.
Jos naisilla on kovan luokan markkina-arvoa joko pillun takia tai Dominoivuuden vuoksi, eikö näitä ominaisuuksia haluavat voi kohottaa omaa markkina-arvoaan ja haluttavuuttaan.
Uskon moneen kolahtavan se mitä stogen sanoma lainaus.
Etsitään ensin sitä ihmistä ja emotionaalista yhteyttä.
-
"Pillua löytää tunnissa, ihmistä ei välttämättä koskaan"
Erittäin hyvin sanottu.
Tää on mielenkiintosta.. on kundei jotka sitä löytää ja sit oli meitä jotka löys vaan ne ihmiset, mutt ei se muna meiltä ikinä kelvannu 2-3kymppisenä.. Olit joko se kasvoton-panomies-hoito, tai maailman paras ystävä jonka kanssa suhde oli täysin platoninen.... ” me sit jeesattiin ne böönät yli näistä -stoge- seteistä... saamatta edes sitä säälipildeä 😋”
-
"Pillua löytää tunnissa, ihmistä ei välttämättä koskaan"
Erittäin hyvin sanottu.
Tää on mielenkiintosta.. on kundei jotka sitä löytää ja sit oli meitä jotka löys vaan ne ihmiset, mutt ei se muna meiltä ikinä kelvannu 2-3kymppisenä.. Olit joko se kasvoton-panomies-hoito, tai maailman paras ystävä jonka kanssa suhde oli täysin platoninen.... ” me sit jeesattiin ne böönät yli näistä -stoge- seteistä... saamatta edes sitä säälipildeä 😋”
Oon omalta osaltani tosi pahoillani, sori! ;D
Ja jos vakavammin :
Mä vaihtasin 99% mun seksikokemuksista HETI 10% tunnekokemuksiin.
:o
-
Mä en koskaan ole käsittänyt tätä markkina-arvo asiaa. En tiedä omaani, enkä näe muiden yllä jotain numeroa leijumassa. Kai jotenkin liian kiinnostunut olen itse ihmisestä.
Luultavasti en enää ikinä rakastu, niin kovasti on tullut turpaan sen psykoosin kohdalla. Mutta kumppanuus olis jees.
Ps. Varattujen markkina-arvo perustunee siihen, että jotkut haluu sen mitä toisella on.
-
Jahas. Stoge tyhjäs taas pajatson. Ei sitten mitään. Mä voinkin mennä chattiin pöljäämään. :D
-
Itseä alkaa heti masentaa kun kuulenkin termin markkina-arvo ihmissuhteista puhuttaessa. Tulee vaan väkisin mieleen ikävän oloiset ihmiset sekä yhteiskunta jossa pitää kilpailla joka ikisestä asiasta.
-
Jotta markkina-alueen vaihdolla on merkitystä pitää ehkä mennä ulkomaille asti. Jos erottuu joukosta niin sillä on tietysti merkitystä.
Itsellä on kuulemma käynyt paremmin flaksi ulkomaan reissussa muiden mukana olleiden mukaan vaikken itse sitä ehkä tiedostanut ???.
-
Itseä alkaa heti masentaa kun kuulenkin termin markkina-arvo ihmissuhteista puhuttaessa. Tulee vaan väkisin mieleen ikävän oloiset ihmiset sekä yhteiskunta jossa pitää kilpailla joka ikisestä asiasta.
Täysin samaa mieltä.
-
Minusta tässä markkina-arvojutussa oleellisinta on ehkä löytää se oma markkinasegmenttinsä. Markkina-arvon voi toki nähdä yhtenä pään yllä leijuvana globaalina haluttavuusnumerona, mutta yhtä lailla sen voi purkaa vaikkapa viideksi tai kymmeneksi erilliseksi attribuutiksi, joilla voi paikoittain olla hyvinkin erilainen kysyntä.
-
Käykö bitcoinit?
-
Käykö bitcoinit?
Joo. Ja oravannahat myös.
MAT (http://liberalismi.net/wiki/Markkina-arvoteoria) on hyvä apuväline pallotteluun jos tykkää sosiologiasta ja ihmissuhteiden mallintamisesta, mutta ei se sovellu maailmankatsomukseksi.
Seksi on hyvin huono vaihdannan väline, seksi on hyvin huono mallinnusväline.
Jos multa kysyttäs, kehottaisin miettimään fokusta että millainen tyyppi sitä on kaikkien kanssa - miehet, naiset, muusut, lapset, lemmikkieläimet you shall name it.
Itse olen havahtunut siihen, että on perseestä jutella mukavia vain niille jotka ovat kauniita ja komeita.
Aloin jutella mukavia mukaville ja kyllä se helpottaa kun mukana ei ole semmosta tiettyä jännitettä kuten geneerisessä pokaamisessa.
Eipä multa kukaan näitä kysy. :D
Parisuhteessa on taas sitten se, että jos sen haluaa pitää, siinä pitää välillä tehdä työtä.
Vuosien kiusaaminen on itelläni varmaan vaikuttanut siihen, että juttelin joskus naisille vain saadakseni heidät petiin. Piti todistaa itselleen jotain.
-
Itseä alkaa heti masentaa kun kuulenkin termin markkina-arvo ihmissuhteista puhuttaessa. Tulee vaan väkisin mieleen ikävän oloiset ihmiset sekä yhteiskunta jossa pitää kilpailla joka ikisestä asiasta.
Täysin samaa mieltä.
Maailma epäreiluine lainalaisuuksineen on joskus masentava paikka.
-
Jokainen pystyy omalla käytöksellään ja omilla teoillaan nostamaan omaa markkina-arvoaan, ja laskemaan sitä.
Kun hyväksyy ne lainalaisuudet joilla matkkina-arvo määräytyy pääsee paljon helpommalla parinhaussa.
Markkna-arvo ajatusta vastaan taisteleminen on sama kuin taistelis syömistarvetta tai hengittämisen välttämättömyytta vastaan.
IKRM
-
Mä en koskaan ole käsittänyt tätä markkina-arvo asiaa.
Ps. Varattujen markkina-arvo perustunee siihen, että
Hnmmm.
-
Itseä alkaa heti masentaa kun kuulenkin termin markkina-arvo ihmissuhteista puhuttaessa. Tulee vaan väkisin mieleen ikävän oloiset ihmiset sekä yhteiskunta jossa pitää kilpailla joka ikisestä asiasta.
Täysin samaa mieltä.
Maailma epäreiluine lainalaisuuksineen on joskus masentava paikka.
Onneksi ei masenna kuin ajatustasolla, arvomaailmalta samanhenkistä seuraa kun on ;D
Elämä on kuitenkin muualla kuin netissä :)
-
Fetissi oli yhdessä vaiheessa hyvin voimakkaasti kantava voima. Siinä vaan alkoi myös tunteet kehittyä kun paljon vietti aikaa yhdessä, joskus jopa vaatteet päällä. Oli sitä kemiaa ja yhteneväisyyksiä muutenkin kuin sängyssä. Jossain vaiheessa yksilö alkoi merkitä enemmän kuin toiminta.
Onko sinun suhteesi kaatunut kinky-ulottuvuuksien vuoksi? Tarvitseeko kumppanisi olla oikealla tavalla pervo? Oletko joutunut luopumaan osasta itsessäsi, jotta muuten hyvä suhde toimisi?
Kyllä, "väärät suhteet" ovat kaatuneet kinky-ulottuvuuksien vuoksi. Kyllä, kumppanin tarvitsee olla oikealla tavalla pervo ja seksuaalisesti avoin, yleispervo.
Ei, en ole joutunut luopumaan osasta itseäni. Olen joutunut kasvamaan ihmisenä, jotta muuten hyvä suhde olisi entistä parempi.
Olen joutunut miettimään, että mitä itselläni on tarjottavana, jota on muuten oikeasti aika helvetin paljon. Vastaavasti saan myös ihan yhtä paljon, ehkä jopa enemmän. On sitten suhteesa tai sinkku, pitää olla valmis myös näkemään omat virheensä ja ongelmansa, ei vain sen toisen.
Isrika ajattelen myös juuri näin, en olisi voinut paremmin pukea ajatuksiani sanoiksi. Ei juurikaan lisättävää. Onneksi ei enää tarvitse pohtia omaa tai muidenkaan markkina-arvoja.
-
Pitäisi ehkä olla hiljaa, mutta kun tämä ajatus on tullut mieleen.
Itselleni seuranhaku ei ole ikinä ollut merkityksellinen asia, tosin ne sinkkuhetketkin ovat olleet täysikäisenä aika mitättömiä, joten en sillä tavalla ymmärrä tätä koko markkina-arvojuttua. Omalta kohdaltani epäilen, että oma markkina-arvoni on vaniljamarkkinoilla noin pyöreä nolla - ellei sadomasokismi vie sitä reilusti miinukselle. Mutta en ole sen tyyppinen ihminen, että kiinnostaisi kelpaako sitä suurelle joukolle ihmisistä - ja sitten ne joille haluaa kelvata niin löytää keinot kelvata. Ehkä minulle tämä kinkyjuttu ovat siinä mielessä siunaus, että seksuaaliset tunteet voivat herätä vain tietynlaisten ihmisten seurassa. Binäärisessä järjestelmässä ei ole tilaa tilastolliselle analyysille, koska joko olet jotain tai sitten et.
Mietin myös sitä, että pohtivatko ihmiset kovastikin sitä että "en ikinä saa tuollaista ihmistä", "olisinpa niin hyvä että kelpaisin tuollaiselle" tai "kuvitteleeko tuokin olevansa jotain kun ei kelpuuta minua"? Eniten hämmentää ajatus siitä, että ryhtyvät ihmiset todella parisuhteisiin joissa joutuvat tekemään kompromissejä sen suhteen millaiselle ihmiselle kokevat kelpaavansa? Miksi ihmiset tekevät tuollaista itselleen?
-
"Pillua löytää tunnissa, ihmistä ei välttämättä koskaan"
Erittäin hyvin sanottu.
Tää on mielenkiintosta.. on kundei jotka sitä löytää ja sit oli meitä jotka löys vaan ne ihmiset, mutt ei se muna meiltä ikinä kelvannu 2-3kymppisenä.. Olit joko se kasvoton-panomies-hoito, tai maailman paras ystävä jonka kanssa suhde oli täysin platoninen.... ” me sit jeesattiin ne böönät yli näistä -stoge- seteistä... saamatta edes sitä säälipildeä 😋”
Oon omalta osaltani tosi pahoillani, sori! ;D
Ja jos vakavammin :
Mä vaihtasin 99% mun seksikokemuksista HETI 10% tunnekokemuksiin.
:o
Stoge, ehkä se tunteettomuuden suojakuori joka sulla on jatkuvasti päällä (ainakin täällä virtuaalimaailmassa) on se suurin syy sille miksi niitä tunnekokemuksia ei synny. Siinä vaiheessa kun itsellä oli elämässä se vaihe "en tunne mitään, nussikaa vain aivoni pihalle" ei sitä tunnesidettä ja tunnekokemuksia syntynyt. Olin vain se tyhjä kuori joka kävi jakamassa pillua ja ihmetteli kun mikään ei tunnu miltään (tai no kai siitäkin jotain perverssiä nautintoa tuli, ei kai sitä muuten olisi tehnyt). Sitten kun uskalsi myöntää (itselleen) että kaipasi pillun käyttöä enemmän sitä että joku oikeasti välittää (omistaa, käyttää ja huolehtii) sitten alkoi löytyä niitä tunnekokemuksia ja kun sen suojamuurin uskalsi laskea, niin sitten sitä mentiinkin ja lujaa tunteiden vuoristoradassa. Joten Stode, uskalla olla "heikko" ja näyttää niitä tunteita niin pääset niihin kokemuksiin. Se vaatii oikeasti enemmän munaa ja rohkeutta kuin se kovan kundin rooli.
Tää meni nyt kovin ot alkuperäisestä, mutta todetaan alkuperäiseen postaukseen vaan se että markkina-arvo vaihtuu sen mukaan kuka on "ostajana" jonkun silmissä se nelosen tyyppi on jonkun toisen silmissä täys kymppi. Tarvitsee vaan löytää se jonka silmissä arvo on riittävän korkea...
-
Lodjulle xx, puit ja väänsit rautakangasta sen ”jota häveliäänä en lähtenyt ruotimaan”!
Diggas myös vilan analyysistä..
ps. Stogen kans sitäpaitsi yes väliin ”sparrailla” molemmat tietää, vaikkei toinen myönnä 8)
-
Tuntuu, että ihmiset hieman sekoittavat arvon ja markkina-arvon. Markkina-arvo viittaa kysynnän ja tarjonnan suhteeseen, ei siihen kuinka arvokas joku on ihmisenä. Jos parisuhdemarkkinoilla kaltaisellesi on enemmän tarjontaa kuin kysyntää, on markkina-arvosi huono. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin arvo tai ihmisarvo. Se kertoo vaan, kuinka paljon kysyntää on markkinoilla. Ai millä orjamarkkinoilla? Sekin on vain termi, jota käytetään talousteorioiden yhteydessä vaikka mihin, koska kapitalismin katsotaan pyörivän taustalla vähän kaikessa.
-
Kyllä se markkina-arvo on helposti testattavissa melkein missä tahansa tapahtumassa, jossa varsinkin sinkkuna on tullut pyörittyä. Samoin monessa deittipalvelussa ensimmäisenä valintaperusteena on ulkonäkö, ja sitten kysellään koulutuksesta ja työstä, joista voi saada lisäpisteitä. Itsekin hämmästyin kesällä, kun minut tuli iskemään yli 10 vuotta nuorempi urheilijamies. Täydellinen kroppa, mutta tyhmä kuin saapas, joten eihän se mulle ollut ku max seiska ;D Omaa markkina-arvoa se hänen kanssaan liikkuminen ehkä joidenkin silmissä sitten nosti.
Eli mielestäni sekin on yksilöllistä, mitä ajattelee markkina-arvoon kuuluvan. Mulle siihen kymppiin pitää olla sopivan ulkonäön lisäksi älyä, tunnetta ja empaattisuutta. Ja tuon markkina-arvon toki kirjoitan lainausmerkeillä ;)
Ai niin, nyt seurustelen kymppi minan kanssa O0 :love:
-
Positiivista kun markkina-arvo termiä uskalletaan käyttää :D
Väistämättä tulee omaakin mietittyä. Pisteet todellakin hieman suhteellisia. En voi sanoa olevani mies joka vetäisi baariin astuessaan kuumiksia kuin kärpäspaperi ;D . Toisaalta uhrheillullista, henkisyyteen taipuvaista kasvissyöjää etsivät naisihmiset osaavat joskus olla hämmästyttävän epätoivoisia jos ovat saaneet päähänsä, että olet heidän match made in heaven :P
Ulkonäkö, luonne, koulutus, kinkyys. Jos seurustelusta puhutaan niin tämä kai se tärkeysjärjestys, tai...ulkonäkö on ensimmäinen, ei kuitenkaan välttämättä tärkein. En tykkää omaa seuruetta ajatella pisteinä, mutta onnekas kun joka tapauksessa korkeat lukemat kaikilla kriteereillä :-*
-
Mä tunnen nykyään enemmän kuin koskaan.
Ennen en tuntenut lämpöä tai hellyyttä, vaati vuosien suhteen jotta tälläiset tuntemukset alkoivat heräämään.
Nyt sitten elän siinä suhteessa lämpöisempää ja tunteellisempaa elämää kuin mitä mulla on koskaan ollut.
Se, että sanoin vaihtavani 99% lihasta tunnekokemuksiin koska tahansa, johtuu ihan siitä että tunnekokemukset vaan on parempia.
Mitä tulee "kovan kundin rooliin", täytyy nyt muistaa että ei se ole rooli kaikilla, jotkut vaan on tunnevammaisia tai jopa tunnekuolleita.
Tai sitten niistä klassisista f-koodeista löytyy se aleksitymiakin.
Tunnevammaisuus ei ole kivaa, mutta sitä ei käsitä välttämättä olleensa sellainen ennen kuin sitten alkaa tuntemaan.
All those wasted years.
Love conquers, all.
Are we clear ?
-
Markkina-arvolla,mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan(orjamarkkinoita?),ei ole mitään tekemistä mun elämässä. Olen ihan out,pihalla,ulkona,toiselta planeetalta,liian vanha ja vissiin jotain muuta vielä. Ehkä se on nuorempien ja trendikkäiden juttua ja jotka elää ns. "normaalissa maailmassa" :))
-
Kertosko joku viisaampi mun markkina-arvon, ni osaa suhteuttaa ja osallistua sitten keskusteluun? ;D
-
Tähän pitäs kehittää joku luotettava testi.
-
Tähän pitäs kehittää joku luotettava testi.
Osa ainakin osasi heittää numeroita, ni saa jakaa mullekki tai kertoa arvoasteikon O:-)
-
Kukaan ei näitä voi sanoa tuntematta ihmistä, kuva ei kerro ihmisestä yhtään mitään.
Mikä ylipäätään on markkina arvo? Toisen jäte on jonkun aarre.
-
Kertosko joku viisaampi mun markkina-arvon, ni osaa suhteuttaa ja osallistua sitten keskusteluun? ;D
Se on ihan hyvä.
-
Jos ajattelee keskiarvoa niin karkeasti jos heittää, että puolelle olisin "ok, voisin ehkä.." Pienelle osalle "wau" ja joillekki "yök". Ni arvoasteikon ollessa 0-10 sijottuisin puoliväliin. Kuten jokanen?
Liian lyhyt, liian laiha, liian pyöreä, liian pienet rinnat, liian suuret rinnat, ei tarpeeks nätti, turhanki kaunis, liikaa yleissiivistystä, liian tyhmä, liian äänekäs, liian hiljanen, liian vahvoja mielipiteitä, liian sitä tätä ja tota.
Notta mun markkina-arvo olkoot keskiarvolta 5. Kuten oli sillon aikanaan reilu 15kiloa isompana.
Ihan kun tällä olisi väliä. Mulle riittää et joku tykkää nyt monesta asiasta minussa ja loppuja sietää ja se joku on mun makuun. Ja onhan tietty kauheen kiva et muutama muukin tykkää, edes ulkonäöstä, vaikkei se ole Niin tärkeetä. Huomiohuoraus kuitenki parantaa fiilistä aina ku farkut puristaa liikaa :love:
Raukkauella yks ihan tarpeeks täydellinen.
-
Tuntuu, että ihmiset hieman sekoittavat arvon ja markkina-arvon. Markkina-arvo viittaa kysynnän ja tarjonnan suhteeseen, ei siihen kuinka arvokas joku on ihmisenä. Jos parisuhdemarkkinoilla kaltaisellesi on enemmän tarjontaa kuin kysyntää, on markkina-arvosi huono. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin arvo tai ihmisarvo. Se kertoo vaan, kuinka paljon kysyntää on markkinoilla. Ai millä orjamarkkinoilla? Sekin on vain termi, jota käytetään talousteorioiden yhteydessä vaikka mihin, koska kapitalismin katsotaan pyörivän taustalla vähän kaikessa.
Olin kirjoittamassa jotakin samaa, mutta sepä tuli jo Kahlitsijan kynästä. Toisin sanoen joku "arvokas" ihminen voi olla markkina-arvoltaan arvoton väärässä paikassa.
Toiseksi... Asioiden epämiellyttävyys ei tee niistä epätosia.
Kolmanneksi... Se tärkein: "Miehen markkina-arvo oli korkeimmillaan vajaan 40 vuoden ja naisten vajaan 30 vuoden tienoilla." (http://liberalismi.net/wiki/Markkina-arvoteoria) Kröhm, minä täytän kohta 40, wink-wink! ;D ;D ;D
Ja sitten neljänneksi, jo vakavammin... Pidemmässä juoksussa eri palikoiden tasapaino alkaa korostumaan, eikä banaaneilla pysty korvaamaan luumujen puutetta.
-
Jos ajattelee keskiarvoa niin karkeasti jos heittää, että puolelle olisin "ok, voisin ehkä.." Pienelle osalle "wau" ja joillekki "yök". Ni arvoasteikon ollessa 0-10 sijottuisin puoliväliin. Kuten jokanen?
Liian lyhyt, liian laiha, liian pyöreä, liian pienet rinnat, liian suuret rinnat, ei tarpeeks nätti, turhanki kaunis, liikaa yleissiivistystä, liian tyhmä, liian äänekäs, liian hiljanen, liian vahvoja mielipiteitä, liian sitä tätä ja tota.
Notta mun markkina-arvo olkoot keskiarvolta 5. Kuten oli sillon aikanaan reilu 15kiloa isompana.
Ihan kun tällä olisi väliä. Mulle riittää et joku tykkää nyt monesta asiasta minussa ja loppuja sietää ja se joku on mun makuun. Ja onhan tietty kauheen kiva et muutama muukin tykkää, edes ulkonäöstä, vaikkei se ole Niin tärkeetä. Huomiohuoraus kuitenki parantaa fiilistä aina ku farkut puristaa liikaa :love:
Raukkauella yks ihan tarpeeks täydellinen.
:love:
-
Olen ollut huomaavinani aavistuksen enemmän "käyksä täällä usein" -henkisiä lähestymisiä omalla kohdalla sen jälkeen kun laihdutin itteni 3XL-kokoluokasta normaalipainolukemiin. Eli kai markkina-arvokäsitteissä jotain perää saattaa olla...
Tuntuu että loppupeleissä ihmiset yleensä kuitenkin kokee siellä parisuhteiden kirpputorilla kiinnostaviksi sellaisen käytetyn tavaran joka tuntuu olevan jollain tapaa samankaltaisista taustoista kuin itse, omiin aaltopituuksiin sopivalta, oli markkina-arvot sitten mitä tahansa.
-
Herää taas kiitollisuus siitä että en ole markkinoilla niin ei tarvii yrittää nostaa 0-arvoaan mihinkään :blank:
-
Itselle markkina-arvo on erittäin vahvasti humoristinen termi jota käytetään vain oikeissa yhteyksissä jossa tosikot eivät pääse loukkaantumaan. Itse en millään tavalla rinnasta arvoon, tai erityisesti ihmisarvoon ;)
Tuntuu, että ihmiset hieman sekoittavat arvon ja markkina-arvon. Markkina-arvo viittaa kysynnän ja tarjonnan suhteeseen, ei siihen kuinka arvokas joku on ihmisenä. Jos parisuhdemarkkinoilla kaltaisellesi on enemmän tarjontaa kuin kysyntää, on markkina-arvosi huono. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin arvo tai ihmisarvo. Se kertoo vaan, kuinka paljon kysyntää on markkinoilla. Ai millä orjamarkkinoilla? Sekin on vain termi, jota käytetään talousteorioiden yhteydessä vaikka mihin, koska kapitalismin katsotaan pyörivän taustalla vähän kaikessa.
-
Itse ymmärrän markkina-arvoteorian vain yhtenä työkaluna hahmottaa tuota niin hankalaa parinvalinnan mekanismia.
Se on meille suoraviivaisille, insinööri-tyypeille sopiva. Humaniikan ihmelapset voivat miettiä asian vaikka sateenkaarina, kukkina ja mehiläisinä, mutta totuus on, että jokainen meistä on omasta tilastaan, ulkonäöstään ja älystään jotain mieltä ja potentiaalisen kumppanin astuttua näkökenttään, muutaman sekunnin jälkeen hänestä jotain mieltä.
Ihan sama, onko se murtoluku vai vaan + tai -, sellainen kuitenkin syntyy ihan itsestään.
Usein ihmisen käsitys omasta markkina-arvostaan on matalampi, kuin voisi ulkoapäin päätellä.
Tämä mahdollistaa tilanteen, jossa molemmat osapuolet voivat kokea "tekevänsä hyvät kaupat", eli sisäinen mekanismi käskee lyömään kaupat kiinni heti ja erittää mielihyvähormooneita.
-
Täytyy tunnustaa, että otsikossa on vahvasti klikkihuorauksen makua. Mutta itsekin näen markkina-arvoteorian ihan käypänä tapana hahmottaa asioita. Eikä sillä tarvitse olla yhtään mitään tekemistä ihmisarvon kanssa.
Kysynnän ja tarjonnan lait määrittävät markkina-arvon. Toki parinmuodostuksessa joku voi olla sinulle täysi kymppi, vaikka noin yleensä hänellä ei olisi "korkea markkina-arvo". On vaikea kuvitella mitään, millä olisi sama arvo kaikille ja kaikkialla.
Ihmisillä on joskus kumma tapa päättää, mitä toinen etsii. Aika usein saa kuulla esimerkiksi puolileikillään heitettyjä juttuja siitä, miten tekisi kaikkensa saadakseen jonkun, jos olisi 10/20/30 vuotta nuorempi. Tai nuori ja nätti. Tai mitä ikinä. Eikö silloin samalla päätä, että toinen on juurikin kiinnostunut vaikkapa oman ikäisistään.
Samoin on aika yleistä äimistellä pareja, joissa on jokin epäsuhta. Joidenkin kohdalla se tunnutaan hyväksyttävän paremmin kuin toisten. Hyvänä esimerkkinä nuo suuret ikäerot. Fakta kuitenkin on, että kukaan ei näe itseään, niinkuin muut näkevät. Eikä tutustumatta voi oikeastaan tietää millaisia asioita joku arvottaa. Eikö kinkyjen julkisesti tehdyssä lokeroinnissa ole pohjimmiltaan kyse siitä, että helpotetaan seuranhakua rajaamalla etukäteen jotain pois. Onko silloin riski, että jää huomaamatta se palapelin palanen, joka sopisi juuri täydellisesti omiin koloihin (tirsk), koska oletetaan jotain ehdotonta omasta tai toisen tarpeista? Onko kinkyys joillekin juuri sellainen palapelin osa, jonka on vain loksahdettava?
Sitä mää oikeastaan yritin kysyä, enkä sitä, että paljonko maksaa.
Seuraavaksi vois ehkä verrata kuvagalleriaa tai kinkybileitä lehmä- tai koiranäyttelyyn ja puhua muotovalioista. Niillekinhän on muuten jotkut kriteerit olemassa, silti tuomariston henkilökohtaisella maulla on väliä, ja ne vähemmän sertejä keränneet on ihan yhtä rakkaita omistajilleen.
-
Kukaan ei näitä voi sanoa tuntematta ihmistä, kuva ei kerro ihmisestä yhtään mitään.
Mikä ylipäätään on markkina arvo? Toisen jäte on jonkun aarre.
Jäin muutaman muun tavoin pohdiskelemaan omaa osuuttani tässä. Lyhyesti näin:
Koen erittäin vahvasti markkina-arvoni olevan hyvin alhainen, ehkä 0-10 asteikolla noin 1 (jos tälläisiä numeroita nyt oikeasti voi käyttää :)) ). Miksikö? Koska olen täysin Kahlitsijan omistuksessa ja olemme hyvin pitkälti monogamisia. Hänellä on se valta päättää saako joku koskea muhun, ei mulla. Voi olla, että se taas puolestaan nostaa hieman Kahlitsijan markkina-arvoa ;D
Sen sijaan koen olevani ihmisenä arvokas, itselleni ja monille muille. Pyrin elämään mielestäni hyvien arvojen mukaan (niinkun varmaan kaikki), autan läheisiäni ja teen tärkeää työtä ihmisten auttamiseksi, myös vapaaehtoistyössä olen ollut mukana. Mutta tämä tai mitkään muutkaan asiat eivät muuta sitä että ns. markkinoilla olen lähes arvoton, olinpa nuori ja nätti tms..
-
Mut liittyykö se saavutettavuus ja markkina-arvo toisiinsa, Punapää? Koska jos ei kuiteskaan seuraa oo vailla niin silloin voidaan musta lähinnä puhua teoreettisesta markkina-arvosta, ja siihen se saavutettavuus tuskin vaikuttaa, kun se on vähän niinkuin se oletus ettei oo "markkinoilla".
-
Mut liittyykö se saavutettavuus ja markkina-arvo toisiinsa, Punapää? Koska jos ei kuiteskaan seuraa oo vailla niin silloin voidaan musta lähinnä puhua teoreettisesta markkina-arvosta, ja siihen se saavutettavuus tuskin vaikuttaa, kun se on vähän niinkuin se oletus ettei oo "markkinoilla".
Uskon, että markkina-arvo on yksilöllinen suhteessa toiseen ihmiseen. Esim. Henkilö x kokee henkilön A arvon korkeammaksi kuin henkilön B. Puolestaan henkilö C kokee henkilön B arvon korkeammaksi kuin henkilön A. Jos saatte yhtään kiinni mitä tarkotan :))
Uskon tähän vaikuttavan lukuisten piirteiden ja myös niiden kemioiden. Jos olisin itse sinkku ja etsimässä seuraa, vaikuttaisi seuranhakuuni merkittävästi toisen parisuhdestatus. Eli koen, että näillä "ihmissuhdemarkkinoilla" saavutettavuus vaikuttaa markkina-arvoon samalla tavalla kuin vaikkapa etäisyys, kuinka kaukana toinen henkilö on. Ei tee asiaa mahdottomaksi, mutta vaikeuttaa pirusti ja vaikuttaisi henkilön "minun katsomani maailman markkina-arvoon". Ei siis välttämättä kaikilla näin.
Lisäksi osa suhteessa olevista ihmisistä on edelleen "markkinoilla", luvan kanssa tai ilman. Rehellisesti sen kertoen taikka ei. Nämä molemmat voivat vaikuttaa henkilön x kokemaan markkina-arvoon ko. henkilön kohdalla.
Koen, että toisen haluttavuuteen tai ihannointiin tms ei vaikuta se onko henkilö varattu tai kuinka kaukana. Voin kyllä kuolata kuumia miehiä vaikka lehden kannessa tai netissä, mutta heidän markkina-arvonsa on minun maailmassani hyvin mitätön.
Kai tämän asian voi nähdä monella tapaa, mutta näin mä tän homman ajattelen. Saa huudella mitä mieltä te muut ootte :D
-
Korjaus: markkina-arvo ei ole yksilöllinen kokemus toisesta henkikilöstä. Markkina-arvo ei ota kantaa, onko henkilö arvokas juuri sinulle. Markkina-arvo kuvaa, kuinka arvokas henkilö on MARKKINOILLE. Eli kollektiivisesti monille ihmisille. Se kertoo kuinka suosittu joku ihminen tai vaikka auto on, ei sitä, mitä kukaan yksittäinen ihminen toisesta ajattelee. Markkinat, markkinat, markkinat..
-
Korjaus: markkina-arvo ei ole yksilöllinen kokemus toisesta henkikilöstä. Markkina-arvo ei ota kantaa, onko henkilö arvokas juuri sinulle. Markkina-arvo kuvaa, kuinka arvokas henkilö on MARKKINOILLE. Eli kollektiivisesti monille ihmisille. Se kertoo kuinka suosittu joku ihminen tai vaikka auto on, ei sitä, mitä kukaan yksittäinen ihminen toisesta ajattelee. Markkinat, markkinat, markkinat..
Tiedän kyllä tämän rakas, mutta kun tää on enempi kielikuva tämä "markkina-arvo", kun puhutaan ihmisistä ja suhteista eikä niistä orjamarkkinoista. (Niillä varmasti voi määrittää esim. ihon värin tai lihasmassan tms. perusteella paljonko kustakin yksilöstä maksetaan)
Ihmissuhdemarkkinoilla ei kuitenkaan ole olemassa muita kuin yksilöllisiä kokemuksia toisista ihmisistä. Näin ollen näen, että ihmissuhde"markkina-arvo" on eri asia kuin markkina-arvo muissa keskusteluyhteyksissä. Tämä tietysti vain mun näkemykseni.
Tietysti voidaan markkina-arvosta puhuttaessa pohtia kysynnän ja tarjonnan suhdetta ja sitä kautta lähteä määrittämään kuinka paljon esim. Keskiverto Dominoivalla nelikymppisellä naisella on markkina-arvoa, mutta itse en oikein pidä tästä ajattelusta..
-
Korjaus: markkina-arvo ei ole yksilöllinen kokemus toisesta henkikilöstä. Markkina-arvo ei ota kantaa, onko henkilö arvokas juuri sinulle. Markkina-arvo kuvaa, kuinka arvokas henkilö on MARKKINOILLE. Eli kollektiivisesti monille ihmisille. Se kertoo kuinka suosittu joku ihminen tai vaikka auto on, ei sitä, mitä kukaan yksittäinen ihminen toisesta ajattelee. Markkinat, markkinat, markkinat..
Tietysti voidaan markkina-arvosta puhuttaessa pohtia kysynnän ja tarjonnan suhdetta ja sitä kautta lähteä määrittämään kuinka paljon esim. Keskiverto Dominoivalla nelikymppisellä naisella on markkina-arvoa, mutta itse en oikein pidä tästä ajattelusta..
Tätä ajoin takaa. Monet yrittävät kieltää markkina-arvon olemassaolon tai sen, että se on todellinen, sanomalla, etteivät pidä siitä. Se ei kuitenkaan tässä synkässä maailmassa riitä. Painovoimakin on olemassa, tykkäsin siitä tai en.
-
Tätä ajoin takaa. Monet yrittävät kieltää markkina-arvon olemassaolon tai sen, että se on todellinen, sanomalla, etteivät pidä siitä. Se ei kuitenkaan tässä synkässä maailmassa riitä. Painovoimakin on olemassa, tykkäsin siitä tai en.
Tiedän kyllä, että ajattelet noin :-* ja ymmärrän tietysti pointtisi siitä, mitä sana markkina-arvo tarkoittaa. Sen suhteen olet oikeassa.. Mutta en näe sitä henkilöä, joka kykenisi tälläistä ihmisen markkina-arvoa määrittämään. Tietysti tietokoneelle voisi syöttää iän, painon, pituuden, Dom/sub, suuntautuminen ja muut lukuiset helpommin määriteltävissä olevat seikat. Mutta mielestäni tämä ei kuvaisi yhtään todellisuutta. Se olisi pelkkää pintaa ja tämän vuoksi mielestäni turha. Lisäksi olisi vaikeaa määritellä mitkä piirteet laskuriin valitaan eli mitkä kaikki tekijät vaikuttavat markkina-arvoon.
En usko, että markkina-arvolaskuriin saisi laitettua objektiivisesti ihmisen luonteenpiirteitä, temperamenttiä, kokemuksia tai tunnetaitoja yms. Tämän vuoksi pidän mielummin kielikuvani yksilöllisestä "markkina-arvosta". Sori ;D
-
Kirjeenvaihtokaveria etsii eläkkeellä oleva parikymmentä kilometriä Forssan keskustasta maaseudun suuntaan asuva Olawi. Loistava kielellinen tykittelynsä on kiertänyt netissä iloksemme kauan, mutta on epäselvää, että onko kukaan koskaan vastannut hänellä.
Jos samanlaisen tekstin olisi kirjoittanut 18v tyttö, niin sen markkina-arvo olisi vastauksien määrällä laskettuna ollut ihan toinen.
-
Olawi etsiskeli wapaamuurarihengessä perspillua mut pääasia oli et omaa hyvät witut.. legendaarinen ilmo miestenlehtien kultaiselta kaudelta ennen internetin luomia mahdollisuuksia..
tuosta tulikin mieleeni kun takavuosina peräti kaksi naispuolista työkaveria esiintyi alan lehdessä,toki eri aikoihin.. Johtajan sihteerikkö oli todellinen muotovalio ja namu, duunaripuolen tärppi taas goottistaili-punklook mut kivoilla kuvilla omasta takaa...
-
Kahlitsija kirjoitti:
Monet yrittävät kieltää markkina-arvon olemassaolon tai sen, että se on todellinen, sanomalla, etteivät pidä siitä. Se ei kuitenkaan tässä synkässä maailmassa riitä.
Totta kyllä hyvin pitkälle. 1980-luvulla media oli toisenlainen,mutta näytti monenlaista dokumenttia erilaisista "markkina-arvokuplista",kuten lasten markkina-arvosta,riippuen oliko lapset eläviä vai kuolleita.
Muistan kun opiskelin tuolloin ja nähtyäni ja kuultuani vähän toisenlaista "markkina-arvoa",oksetti ihan hirveästi keskosten tehohoito-osastoon tutustuessa. No ikää oli liki 20v.,ei vaan ollu tottunut näihin kaikenlaisiin "raadollisuuksiin".
Onneksi meillä täällä Suomessa on kohtalaisen kesyjä omia kuplia. Tai ainakin toivoisi niin. En tiedä,että miten se "pimeä verkko" täällä vaikuttaa markkinoineen :blank:
-
.. Mutta en näe sitä henkilöä, joka kykenisi tälläistä ihmisen markkina-arvoa määrittämään. Tietysti tietokoneelle voisi syöttää iän, painon, pituuden, Dom/sub, suuntautuminen ja muut lukuiset helpommin määriteltävissä olevat seikat. Mutta mielestäni tämä ei kuvaisi yhtään todellisuutta. Se olisi pelkkää pintaa ja tämän vuoksi mielestäni turha. Lisäksi olisi vaikeaa määritellä mitkä piirteet laskuriin valitaan eli mitkä kaikki tekijät vaikuttavat markkina-arvoon.
Markkina määrittää markkina-arvon, ei kukaan yksilö.
Ja jos et ole saatavilla markkinoilla, sinulle ei voi määrittää markkina-arvoa.
-
Mutta en näe sitä henkilöä, joka kykenisi tälläistä ihmisen markkina-arvoa määrittämään. Tietysti tietokoneelle voisi syöttää iän, painon, pituuden, Dom/sub, suuntautuminen ja muut lukuiset helpommin määriteltävissä olevat seikat. Mutta mielestäni tämä ei kuvaisi yhtään todellisuutta. Se olisi pelkkää pintaa ja tämän vuoksi mielestäni turha. Lisäksi olisi vaikeaa määritellä mitkä piirteet laskuriin valitaan eli mitkä kaikki tekijät vaikuttavat markkina-arvoon.
Markkinoiden kysyntä määrittää markkinoilla olevan tuotteen markkina-arvon. Jos ei ole markkinoilla, markkina-arvo ei määräydy, silloin sen suuruutta voi vain arvioida.
Markkinoilla olevien markkina-arvon määräytyy suoraan kysynnän mukaan, jos kysyntää on paljon, vrt naispuoleiset Dominat, markkina-arvo on korkea, jos kysyntää on vähän. vrt miespuoleiset subit, markkina-arvo on matala.
Markkinakäsite on kuitenkin monimutkainen, yksittäisessä tapauksessa jonkun markkina-arvo voikin olla korkea, vaikkapa alistuvan homomiehen vankilassa, jossa on paljon Dominoivia miehiä, mutta saman alistuvan homomiehen markkina-arvo vaikkapa naisten sisäoppilaitoksessa on vähäinen koska kysyntä ei ole ollenkaan.
IKRM
-
Sanoin kasvoiltaan kauneimmalle tapaamalleni naiselle, että mä en voisi koskaan saada hänenlaistaan. Vastasi kuin syvältä siulunsa perukoilta, "miks sää sanot noin?!"
Ihmetytti.
Tulkitsin ensin, että moinen ilmaus epäitsevarmuudesta vie naiselta kiinnostuksen.
Aloin sitten myöhemmin kelailemaan, että liekö niin, että miehen ois parempi olla uskomatta moisiin uskomuksiin, ja vaan seurata sitä haluaan ja kiinnostustaan - tavoitella sitä mitä pitää todella erinomaisen kauniina. Poikkeuksellisena. Jota on vaikea katsoa, kun alkaa tuntua siltä että jokin jumalainen valo alkaa häikäisemään kun katsoo niin pyhää olentoa - eikä ole sen arvoinen, että saisi moista tehdä.
Siis yrittää.
Sen sijasta, että luovuttaa ennenkuin on kokeillutkaan. Ennenkuin on edes antanut sille toiselle tilaisuuden arvioida ja päättää, pitääkö se sinusta.
Koska just sulla saattaa olla se, mitä se on elämänsä ajan etsinyt.
-
Toysnstuff osui asian ytimeen. ^-^
-
Markkina-arvoteoriassa ihmisillä objekteina / tuotteina / younameit on barometrissa jokin keskiarvo ja hän on haluttu sen perusteella.
Mistä pääsemmekin heti teoriasta löytyvään heikkouteen: se tuskin laskee kohentuneen itsetunnon vaikutusta ihmisen olemukseen.
Jos hieltä haiseva hissukka X saa uuden ja paremman duunin, hän saattaa olla niin rinta rottingilla, että käy suihkussa useammin ja käy baarissa uudessa paidassa -> profit.
-
^ Tottahan markkina-arvo voi kohentua, eikä se mielestäni olekaan sama jokaisella tiettyyn kohderyhmään kuuluvilla.
Tai ainakin itse miellän markkina-arvon myös yksilöllisenä, en laskennallisena. Enkä ole perehtynyt mihinkään markkina-arvoteoriaan tms. joten akateemisessa mielessä voin hyvinkin olla väärässä.
-
^ Tottahan markkina-arvo voi kohentua, eikä se mielestäni olekaan sama jokaisella tiettyyn kohderyhmään kuuluvilla.
Tai ainakin itse miellän markkina-arvon myös yksilöllisenä, en laskennallisena. Enkä ole perehtynyt mihinkään markkina-arvoteoriaan tms. joten akateemisessa mielessä voin hyvinkin olla väärässä.
Tieteessä yksilöllinen muuttuja ei voi vaikuttaa keskiarvoon.
Teesi "ihminen on kymmenvarpainen nisäkäs" on muodostettu havainnoimmalla meemin keskimääräiset ominaisuudet ja seitsemänvarpaisena syntyvä ei muodosta merkittävää poikkeamaa ilmiöön. :)
Tosin siitä voidaan olla montaa mieltä, onko MAT teoriana mitään, mitä voidaan tutkia perinteisillä tieteen parametreilla. Ja onko sen tutkiminen edes minkään arvoista noin humaanilta kannalta, lajin kehityksen kannalta ei ole ehkä hyvä, että miljoonat pariutumisikäiset vahtaavat markkina-arvoaan.
-
Mitä yhteistä on MAT:lla, painoindeksillä ja cooperin testillä? Kaikki ovat yksiulotteisia malleja jotka ovat hyviä kun tehdään yleistyksiä mutta epätarkkoja yksilötasolla.
^ Tottahan markkina-arvo voi kohentua, eikä se mielestäni olekaan sama jokaisella tiettyyn kohderyhmään kuuluvilla.
Tai ainakin itse miellän markkina-arvon myös yksilöllisenä, en laskennallisena. Enkä ole perehtynyt mihinkään markkina-arvoteoriaan tms. joten akateemisessa mielessä voin hyvinkin olla väärässä.
Tieteessä yksilöllinen muuttuja ei voi vaikuttaa keskiarvoon.
Teesi "ihminen on kymmenvarpainen nisäkäs" on muodostettu havainnoimmalla meemin keskimääräiset ominaisuudet ja seitsemänvarpaisena syntyvä ei muodosta merkittävää poikkeamaa ilmiöön. :)
Tosin siitä voidaan olla montaa mieltä, onko MAT teoriana mitään, mitä voidaan tutkia perinteisillä tieteen parametreilla. Ja onko sen tutkiminen edes minkään arvoista noin humaanilta kannalta, lajin kehityksen kannalta ei ole ehkä hyvä, että miljoonat pariutumisikäiset vahtaavat markkina-arvoaan.
Parinvalintaa on tutkittu jo pitkään esimerkiksi evoluutio psykologiassa ja on tuosta hyötyä esimerkiksi ihmisten käyttäytymisen ymmärtämiseen yleisesti.
Ihmiset vahtaavat markkina-arvoaan tai muuten esimerkiksi rintojen suurentaminen ei olisi niin yleistä kuin mitä se on.
-
Heioo