BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Lily - 15.10.2018, 11:12
-
Kaikenlaista sitä :o
Halusin kirjoittaa, ja herättää keskustelua tälläisestä ”tyylistä” johon itse en ole tottunut, eikä toivottavasti tarvitsekaan tottua.
Kun aloitetaan tutustumista uuteen ihmiseen ja vaikuttaa siltä että jotain yhteyttä on syntymässä ja se kipinäkin löytyy ja kemiatkin pelaa, ja sitten ...
Yhtäkkiä ihminen häviää täysin, poistaa kavereista, estää kaikista niistä joiden kautta ootte olleet tekemisissä.
Tässä kohtaa ei ole merkitystä kauanko on yhteyden pito jatkunut, no okei, paheneehan se mitä pidemmälle juttu on edennyt. Mutta vaikka olisi melkoisen viattomalla tasolla, eikä tunteita vielä ole pelissä, niin tällainen ”katoaminen” hämmästyttää, jättää tyhjiön kysymyksineen.
Ei ihmiselle tehdä noin. Jos näkemistä ei haluta jatkaa, se sanotaan. Jos jokin asia vaan töksähtää, se sanotaan. Aina on mahdollista että on kyseessä väärinkäsitys, jonka voisi oikaista kysymällä, reaaliajassa. Jos asiaan liittyy joku muu, joka on osannut kertoa jotain henkilöstä, sekin on asia mikä kannattaa varmentaa. Koska yllättävää että ihmiset puhuu, ei aina niin totuudenmukaisesti.
Häviämällä, katoamalla ja estämällä jätät avoimia kysymyksiä ja itsesyytöksiä.
Helposti jää myös sellainen häpeän tunne itselle, ettei asiasta halua puhua ja tästä johtuen juuri keskustelua haluankin herättää. Älkää jääkö pyörittelemään tilanteessa, vaan jutella ihmisille mitä on tapahtunut..
Asiat selviää aina, ja näin pienessä scenessä ja näin pienessä maassa, on hyvin vähän lojaaliutta.
Jos minusta haluaa ”eroon” niin se onnistuu sen isommitta draamoitta. Ei tarvitse nähdä poistamisten tai estämisten vaivaa. Pakitan aivan varmasti, kun vaan sanotaan.
Tämä omakohtainen kokemukseni (ainoa kokemani, onneksi), opetti minulle paljon itsestäni, sekä varsinkin muista ihmisistä, sekä omituisista, jopa epätoivoisesta toiminta tavoista. Vahvisti myös erittäin suuresti sen että mulla on jo kaikki mitä mä tarvitsen, ja enemmänkin :love: :love:
Kiitos teille, kanssani olevat, kanssaeläjät ja vierellä kulkijat, Rakkaani, annatte minulle niin paljon :love:
-
Ghousting on syvältä.
Mutta omapa on menetyksensä.
Joskus tälläinen tosiaan vaan vahvistaa sen tiedon, mikä oli unohtunut, tai tullut itsestäänselvyydeksi. Ne omat Rakkaat
:love:
-
Kiitos tästä kirjoituksesta.
Mulle on muutaman kerran tehty tälläinen katoaminen, jopa useamman vuoden ystävyyden jälkeen.
Jäähän se aika paljonkin kaivelemaan mielen päälle, pitkäksikin aikaa.
Ja vaikuttaa tuleviin ihmissuhteisiin kun pelkää että taas toinen häviää.
-
Mie olen kerran ghostannu yhden. Hän sanoi olevansa hyvin raitis, vakituisessa työssä jne. Oletin rehelliseksi, kunnes alkoi vähän hälytyskellot soimaan. Tyyppi viestitteli liki mihin aikaan tahansa, hyvin pian viestin saatuaan. Jos hän olisi ollut siinä työssä jonka minulle kertoi niin tämä olisi ollut mahdotonta. Joka päivä hänellä oli jotain hyvin outoa tekemistä, kämppäkin oli mennyt alta. Niin siinäpä muistui mieleen keskustelu entisen hoidon kanssa, kun heiltä oli töistä irtisanottu vastikään tyyppi alkoholin käytön takia. Häneltä sitten kysyin asiasta ja hän varmisti fiilikseni.
En sitten tälle valehtelijalle kokenut olevani mitään velkaa. Hän tiesi miten paljon arvostan raittiutta ja rehellisyyttä, avoimuutta ylipäänsä. Niin blokkasin vaan joka paikasta ja se oli mulle siinä.
Minut on kyllä ghostattu jokusen kerran. Uskon sen olevan ihan siitä, että monet pelkää sitä reaktiota mitä voi tulla, kun sanoo ettei enää kiinnosta. Mitä on kavereilta kuullut niin monikaan ei osaa tulla hyljätyksi vaan joko aletaan riehumaan tai vaatimaan esseen mittaista listaa miksi nyt näin kävi sen sijaan, että sanoisi ”ok, hyvää jatkoa”.
-
Moisesta tempusta ei ole kokemusta, vielä. Semmonen jäi mietityttämään että kun poistan postilootasta jollekin henkilölle lähettämäni viestin niin häviääkö se myös vastaanottajalta. Kävi nimittäin selville nämä henkilöt jotka hakevat kuulema ns. runkkumateriaalia yhteyden ottojen kautta.
-
Olisiko tuossa kyse oman itsensä pelosta ja siitä, että hän pyrkii kontrolloimaan oman elämänsä em. syystä sellaiseksi, joka on hänelle tuttua ja turvallista. Olet ehkä herättänyt hänessä itsessään jotain, jota hän ei pysty itsessään hyväksymään. Joten, kun hän poistaa sinut kuviosta, niin hän on poistavinaan "ongelman" kokonaan.
-
Moisesta tempusta ei ole kokemusta, vielä. Semmonen jäi mietityttämään että kun poistan postilootasta jollekin henkilölle lähettämäni viestin niin häviääkö se myös vastaanottajalta. Kävi nimittäin selville nämä henkilöt jotka hakevat kuulema ns. runkkumateriaalia yhteyden ottojen kautta.
Ei poistu vastaanottajan laatikosta.
Multa on montakin viestikaveria kadonnut päivän tai parin jälkeen, vaikka on tuntunut että natsaa hyvin yhteen. Mut onneks yks vaan ghostannut, joka siis kahden koeajon jälkeen katosi kesken keskustelun whatsapista. Sekään ei siis blokannut mua tms. Mut katosi kesken iltajuttujen, eikä avannut koko whatsappii ainakaan kuukauteen (kurkin välillä, mut en sentään kämpälle ajanut..). Se oli oikeastaan lopulta ihan hyvä, koska siitä "närkästyneenä" kirjoitin deitti-ilmon ja löysin hyvän 8kk suhteen. (Joka tosin sitten vähän katosi kans, mut palasi sentään viikon päästä kertomaan, että lopetellaan.).
Luottamus ihan sata nykyään ihmisiin, että jos joku on varoittamatta päivän kirjoittamatta, ni oletan että se on löytänyt jonkun paremman.
-
Luottamus ihan sata nykyään ihmisiin, että jos joku on varoittamatta päivän kirjoittamatta, ni oletan että se on löytänyt jonkun paremman.
Olisi aika kammottavaa, jos sessiokumppani odottaisi jatkuvaa viestittelyä ja tilintekoa, jos on vuorokauden radiohiljaisuudessa. Huh...
Toki totaalinen katoaminen ilmoittamatta on perseestä ja olen varmasti joskus siihen tarkoittamattani syyllistynyt. Pyrin kyllä aina ilmoittamaan, jos ei natsaa ja sessiokumppaneille aina.
-
Olisi aika kammottavaa, jos sessiokumppani odottaisi jatkuvaa viestittelyä ja tilintekoa, jos on vuorokauden radiohiljaisuudessa. Huh...
..
no siis totutusta viestinnästä poikkeaminen. Että jos on kirjoiteltu joka päivä, ni paljonko se nyt vaatii, että "meen viikon suuna päänä/ vetäydyn korpimökille toistaiseksi, kuullaan myöhemmin"? Eihän siinä ole kyse tilinteosta, vaan siitä, kokeeko se toinen ihminen mut viestin arvoiseksi.
Topiciin palaten kun toivoisi kaikilta aina sitä samaa. Jonkinlaisen selityksen tai edes infon, että tää on tässä, ettei tarvii rivien välistä lukea.
-
Jonkinlaisen selityksen tai edes infon, että tää on tässä, ettei tarvii rivien välistä lukea.
Nimenomaan. Tiettyhän sitä aina kuulisi mieluusti syyt, mutta yksinkertainen "kiitti ja moi" on aina parempi kuin houdinit. Kokeeko katoaja sen yksinkertaiseksi helpoksi, sitä en tiedä, mutta dick move se on joka tapauksessa.
-
Jonkinlaisen selityksen tai edes infon, että tää on tässä, ettei tarvii rivien välistä lukea.
Nimenomaan. Tiettyhän sitä aina kuulisi mieluusti syyt, mutta yksinkertainen "kiitti ja moi" on aina parempi kuin houdinit. Kokeeko katoaja sen yksinkertaiseksi helpoksi, sitä en tiedä, mutta dick move se on joka tapauksessa.
joo juurikin näin. Eipä ole ollut tarvetta jäädä vonkaamaan jos syystä tai toisesta tyyppi ei ole halukas jatkamaan. Suorapuheisuus on ehdottomasti plussaa.
No tällä kertaa tässä käv näin, ja syy selviää sitten ajallaan, kun rikkinäinen puhelin pääsee oikeuksiinsa, alkua sille on tullut jo ilmi.
Mutta se että asiat tulee mun korviin , halusin tai en..
Tälle kadonneelle toivon kaikkea hyvää jokatapauksessa.
-
Kyllä.
Perseestä on katoaminen.
Jättää ikävän jäljen.
Itselle noin on tehty muutaman kerran. Pari ensimmäistä jätti syvimmät arvet.
Toinen katosi parin tapaamisen jälkeen, kesken keskustelun. Viikon odottelin vastausta viestiin, jota hän ei edes lukenut sinä aikana ja sitten itse pistin viestin, et joo, tää oli tässä, kiitti hei.
Toisen kanssa viesteiltiin epäsäännöllisesti, joten sen katoamisen hiffasin paljon myöhempään. Mutta yhtä tyhjiin imetty olo siitäkin jäi.
Lisäksi näistä jäi epävarmuus, joka puski pintaan nykyisen suhteen alkuaikoina vahvasti.
Mutta eipä tuo ole (vielä) kadonnut :love:
Eheyttävä kokemus sinälläänkin, ettei enää friikkaa siitä, ellei viestiä kuulu muutamaan tuntiin. Tai vuorokauteen. Uskaltaa luottaa, että se toinen on siellä vielä, nyt vaan on kiireinen, mutta vastaa kyllä. Eikä katoa mihinkään.
Kiitos siitäkin. :love:
-
Pienessä skenessä ghostaamisella ei kyllä juurikaan mitään saavuta. Jos jotakin tulee lähinnä bileissä/miiteissä käynneistä vaivaannuttavia, kun moiset ghostauksen "uhrit" tulevat noissa vastaan.
Sanakin kyllä liikkuu myös aika nopeasti näistä tapauksista lopulta. Skenehän on kuin pikkukylä ja sen tädit&mummot&sedät, jotka käyvät läpi jokaisen asiat ja tietävät aivan varmasti paremmin kuin osalliset itse mitä kävi ja miksi :P
-
Minun ihan ensimmäinen D katosi yllättäen kuin tuhka tuuleen ja se kyllä jätti aikamoiset arvet. Varsinkin, kun tiesi taustani, eli sen kuinka minua oltiin haukuttu mieltymysteni vuoksi aiemmassa elämässäni ja kuinka kovan työn takana oli oppia taas hyväksymään itseni ja haluni sellaisina kuin ne on. Luottamusta hänen kanssaan rakennettiin pitkään ja kun viimein opin luottamaan häneen täysin, hän katkaisi mitään sanomatta kaikki yhteydet ja esti minut monessa paikassa. Tämän tapauksen vuoksi minun on edelleen vähän vaikeaa solmia syvempiä D/s-suhteita, tai siinä kestää aikaa ennen kuin päästän ketään niin lähelle itseäni.
Ihmisillä saa luvan kanssa leikkiä, mutta ihmisten tunteilla ei. Aina on ok sanoa, jos ei natsaakaan. Itse en ainakaan ole mikään riippakivi, josta ei pääsisi eroon.
-
Hmm... No Tinder-maailmassahan tämä on ihan normikäytöstä. Saattanut itsekin joskus jonkin kerran tuohon siellä syylllistyä. Jos osumia on kymmeniä, niin hankalahan siinä on päättää alkaa keskittymään johonkin yhteen - ja kun lisää tulee kokoajan...
-
Joskus juttukumppani on kadonnut täältä Baarista ihan muutaman viestin jälkeen niin että ovat poistaneet tunnuksensa kokonaan. Mitenköhän nämä kaverit toimii, tekevätkö uuden tunnuksen aina kun haluavat ghostata jonkun ;D
-
Joskus juttukumppani on kadonnut täältä Baarista ihan muutaman viestin jälkeen niin että ovat poistaneet tunnuksensa kokonaan. Mitenköhän nämä kaverit toimii, tekevätkö uuden tunnuksen aina kun haluavat ghostata jonkun ;D
Niissä tapauksissa pitää kyllä antaa puoli pistettä vaivannäöstä :D
-
Itse annan enemmän kuin puoli pistettä, annan täydet pisteet tästä vaivannäöstä.
Sen sijaan että olisi sanonut syystä tai toisesta(tai ilman syytä) haluavansa puhaltaa pelin poikki, niin näki kaiken tämän vaivan. Kuitenkin tällälailla eri foorumeilla muutamia vuosia kavereina olleena.
No jäi meille ”vaimokullan” kanssa kovasti ihmeteltävää ja muisteltavaa kiikkustuoliin tästä :love:
-
Hyvä aihe. Teininkoltiaisena on tullut tehtyä näin muutamille ihmisille ja myöhemmin tajunnut kuinka ikävää se on, vastaavan osuessa omalle kohdalle.
Jos ihmisten välille syntyy suurempia tunteita, tulisi niistä kantaa myös vastuu ja rehellisesti ilmoittaa, että itseä ei enää kiinnosta. Ymmärrän kyllä, että se pelottaa, mutta pelon mukana toimiminen on hyvin itsekästä. Se satuttaa enemmän, kuin kerta repäisy ilmoittamalla asian laidat.
Toki joskus ihmissuhteet vain kuihtuu, yhteydenottojen vähentyessä puolin ja toisin pikkuhiljaa. Toki tämä yleensä painottuu kaveri- ja ystäväsuhteille, jälkimmäisen kohdalla tietysti päätyy miettimään, oliko se lopulta niin syvää ystävyyttä kuin kuvitteli.
-
Mun ajatuksen ja kokemuksen mukaan ghostaaminen tapahtuu helpoiten silloin, kun on jo tovin kieltänyt tunteensa ja suhde liikkuu väärään suuntaan. Silti on saattanut vakuutella itselleen tai molemmille, että kaikki on hyvin. Siitä päästään siihen hetkeen, kun on jo "liian myöhäistä" sanoa että tää nyt oli tässä. Eniten tätä varmaan tapahtuu silloin, kun on kova tarve löytää se joku, vaikkei niinkään edes tiedä mitä etsii. Tosin, pelkkään viestittelyyn en voi tätä ajatusta soveltaa. Mun maailmassa mitään suhdetta ei ole olemassakaan, jos se on vain parin viikon tai kuukauden viestittely.
On myös omakohtaista kokemusta kuinka helvetillinen paskamyrsky siitä saattaa tulla niskaan, kun päätät lopettaa suhteen ja sen toiselle kertoo. Siitä tosin on jo aikaa enemmän kuin yhden avioliiton ajan kun näin on käynyt, joten haavat siitä parantunut. Mutta aina sitä "tää oli nyt tässä hei" ei osata ottaa yhtä reilusti vastaan. Siinä sitä tuntee itsensä huipputyypiksi, kun saa kuulla miten paska tyyppi on, kun kehtaa toisen jättää.
-
Homoseksuaaleille tarkoitetuissa seuranhaku ketjuissa/chateissä tämä on oikea vitsaus. Olen pari kertaa esim. Iskuri treffeistä bongannut jonkun, ja sitten on ghostattu. Surullisen kuuluisa "poika chat" taas on täynnä feikkejä, eipä siinä sillä koko chatti itsessään on luokkaa "anonyymina kyrpää tarjolla puistossa", pienen hetken jälkeen se riitti minulle. :o
Sitten näissä sokkotreffeissä jos joku ghostaa, niin se herättää pientä vainoharhaisuutta jos on sovittu tapaaminen toisen kotona. Tästä yksi kokemus jossa en kertonut kokonaan omaa osoitetta (oli siis ihan seksitreffit), mutta sanoin mitä siinä lähellä on, no sitten kun piti nähdä paikassa X, josta olisi jatkettu mun kämpälle, koko tyyppiä ei näkynytkään eikä vastannut kyselyihin. Jos en olisi niin taistelulaji hullu vuosien ajan ollut, niin saattaisi olla isompikin pelko perseessä joskus, kun on kuullut näitä kauhutarinoita missä joku säälittävä skini paska yrittää selvittää jonkun homon/lesbon osoitetta että voi tehdä kiusaa sitten >:( ???
Eli mitä opin, sen että koskaan ei kannata näyttää ihteään tai kertoa edes millä alueella asuu, kun tapaa toisen ensimmäistä kertaa. Kutsukaa vainoharhaiseksi, vähän sitä olenkin. Mutta mieluummin ylivarovainen kuin liikaa riskiä ottava.
-
Mä oon kyllä syyllistynyt ghostaamiseen - ihan siksi että ihminen on alkanut syystä x ahdistaa. Tosin siis en oo hakenut seuraa eli tämä ei liity seuranhakuun. Mutta joidenkin ystävien seura on alkanut tuntua tosi pahalta niin sitten on ghostannut kun ei viitsi loukata toista sanomalla, että "sun käytös häiritsee mua niin paljon etten halua olla enää sun kanssa tekemisissä, moikka". Okei yhdelle ihmiselle oon sanonut sen suoraan ennen kuin estin FB:ssa, mutta muuten kyllä mieluiten poistun takavasemmalle. Oon ghostannut jopa sukulaisiani.
Miksi teen niin? Anna ihmisille tosi paljon mahdollisuuksia ja jos välitän ihmisestä niin yritän ymmärtää huonoakin käytöstä tosi pitkälle. Mutta en ikinä vaadi toista ihmistä muuttumaan mun takia, enkä halua että kukaan muuttuisi mun takia. Haluan, että ihmiset voi olla sellaisia kuin ne on - jos joku ihminen käyttäytyy mua kohtaan väärin niin kyllä jossain vaiheessa sanon sen. Mutta kun ihminen voi käyttäytyä mua kohtaan ihan kivasti, mutta käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan huonosti tai muuten toimia mun arvojen vastaisella tavalla. Emmä pidä itseäni ihmisenä, jolla olisi joku oikeus määritellä muiden ihmisten toimintatapoja tai vaatia ihmisiä toimimaan mun arvojen mukaisesti. Joten sit vaan valitsen minkälaisten ihmisten seurassa itse haluan aikaani viettää. Esim. jos ajat kännissä autolla niin ghostaus will happen.
-
On myös omakohtaista kokemusta kuinka helvetillinen paskamyrsky siitä saattaa tulla niskaan, kun päätät lopettaa suhteen ja sen toiselle kertoo. Siitä tosin on jo aikaa enemmän kuin yhden avioliiton ajan kun näin on käynyt, joten haavat siitä parantunut. Mutta aina sitä "tää oli nyt tässä hei" ei osata ottaa yhtä reilusti vastaan. Siinä sitä tuntee itsensä huipputyypiksi, kun saa kuulla miten paska tyyppi on, kun kehtaa toisen jättää.
Tämän pelossa / välttämiseksi (sen korkean todennäköisyyden vuoksi) ghostaamista usein perustellaan. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Jos ei miellytä, muttei tahdo loukata, niin voihan sitä harkita vaikka sanovansa sitten osan totuudesta.
-
Heh. Meinasin eka kommentoida, että onneksi mulle ei oo koskaan käynyt näin, mutta siis onhan! Ihan hiljattain! "Aikuinen" mies ja vieläpä täältä! Mutta joo. Kokonaisuuksien hahmottaminen ja sen kunnioittaminen, että kaikilla ei riitä lusikat hoitamaan asioita kypsästi, jeesaa siinä, että asioita ei jää pyörittelemään mielessään.
-
Riippuu toki kovasti, minkä määrittelee ghostaamiseksi, mutta olettaisin että jokainen on siihen syyllistynyt, nekin jotka täällä toista esittävät.
IKRM
-
Hmm... No Tinder-maailmassahan tämä on ihan normikäytöstä. Saattanut itsekin joskus jonkin kerran tuohon siellä syylllistyä. Jos osumia on kymmeniä, niin hankalahan siinä on päättää alkaa keskittymään johonkin yhteen - ja kun lisää tulee kokoajan...
Niinpä... Netissä ihan perus-meininkiä... Todellista ja tulee lihaksi ja vereksi vasta siinä vaiheessa, kun on tavannut face to face, siihen asti pelkkiä todennäköisyyksiä ja ihminenhän ei tässä vaiheessa ole vielä sitoutunut sen enempää, joten jos aikoo kadota enivei, niin tässä vaiheessa se käy vielä helposti :D Jos on tavannut toisen naamatusten ja antanut olettaa jotain ja siinä vaiheessa katoaa "simpsalapim" niin se herättää jo kysymyksiä. En muista, että kukaan olisi koskaan tehnyt niin.
-
Onhan noita muutama tullut vastaan kautta sometushistoriani, minulle ei ole siitä vakavia traumoja syntynyt. Oon lähinnä ajatellut että itseppä tietävät mitä tekevät. Varmaan helppo tapa epäkiinnostava ihminen pistää roskalokeroon. Hmm itse oon melko kummitus ollu jp vuosikausia IRC-gallerian suhteen. Se kyl vähän harmittaakin, siel oli ihan jees kavereita ympäri suomea. Hmm tosin en tiiä käyttävätkä hekään enää sitä somea.
-
Tästä on muutama vuosi aikaa, kun mun oli pakko ghostata eräs subi. Ei vaan hermot kestäny jatkuvaa spämmiviestittelyä ja naurettavaa "ihastumista."
Normaaliälyinen ja henkisesti tasapainoinen ihminen kyllä ymmärtää sen, kun kohteliaasti ilmaisee sen, ettei nyt valitettavasti intressit oikein kohtaa.
-
Välillä on tullut vastaan.
Rasittaahan tuo, mutta syyt voivat olla myös ymmärrettäviä.
Mutta Tinder on kyllä ihan aasinperseestä.
-
Valitettavasti ghostaamista tulee vastaan. Netissä tullut muutamia kertoja, mutta sitten itsekin vetäytyy pois. En itse ole ihmeissäni, jos toinen ei vastaa päivään tai kahteen, mutta viikon tai kahden hiljaisuus aktiivisen viestittelyn välissä, ilman mainintaa on sitten jo enemmän ihmetystä aiheuttava asia.
Itselleni pahin ghostaaminen (ja pettäminen) tapahtui 1,5v aktiivisen IRL suhteen jälkeen. Toinen päätti kadota ihan täysin, poisti tunnuksensa, oli ottanut toisen käyttöön, jonka tajusin myöhemmin, suhteen jälkeen kun palaset alkoi loksahdella kohdalleen. Alusta asti vannotti että on hyvä puhumaan, mutta koskaan ei kuitenkaan puhunut mitään siitä, että asiat ei miellytä. Eniten ihmetytti se, että toinen myös tiesi että en myöskään ole mikään draamaqueen, en sitten millään tasolla, että miksi ei voi puhua niin kuin asiat on?
Minusta ghostaaminen on yleensä hyvin raukkamaista. Äkillinen sellainen, ilman syytä. Minusta on eri asia kommunikoida toiselle ja kertoa missä mennään ja ghostata sitten, mikäli toinen ei ymmärrä, kuin että lopettaa vain täysin ilman selityksiä. Mutta ehkä ne, jotka ghostaavat, pelkäävät itse jotain. Tuo mitä Coach sanoi aikaisemmin, että ghostaaminen tapahtuu, kun on jo pitkään ollut tyytymätön asioihin, mutta ei ole sitä halunut myöntää aikaisemmin, on varmaan ihan totta. Siltä minustakin tuntuu. Mutta sen verran pitäisi aikuinen olla, jos lähtee tutustumaan toiseen, saati suhteeseen asti, että osaa sitten myös puhua suoraan ja sanoa miten asiat on. Reilusti.
Ja en väitä, että itsekään mikään pulmunen olisin. Mutta onneksi sitä kasvaa ja muuttuu ja kehittyy ihmisenä - ainakin toivottavasti, joten toivoa on.
-
Itse luen pahimmaksi ghostaamiseksi sen, kun on oltu jo iholla ja sitten juttu loppuu muttei asioita keskustella loppuun. Eipä siinä kadulla moikkailut lämmitä tai facebook kaveruus, kun toinen ghostaa itsensä ulos elämästä selittämättä. Jos ihminen ei kykene puhumaan niin mä en kykene enää arvostamaan tai kunnioittamaan sitä ihmistä.
En voi pakottaa ketään puhumaan kanssani ja hyväksyn sen. Antaa asian olla ja elämä jatkuu kuiteskii nii. Mut kyllä se se henkinen keskisormi näkyy vaikka kuin yrittäis hillitä >:D
Oma “paha tapani” on taas aikalisän ottaminen. Kun rupeaa tunnepuolella tekemään kipeää ja suusta ei tulisi kuin loukkaavia tai vihaisia sanoja, niin vetäydyn. Ilmoitan kyllä vetäytymisestä tavalla tai toisella. Riippuen tilanteen kovuudesta, niin sitä kestää päivästä muutamaan kuukauteen…. Mutta yleensä olen palannut ja puhunut asioita…jos toinen on siihen vielä kyennyt.
-
Oma “paha tapani” on taas aikalisän ottaminen. Kun rupeaa tunnepuolella tekemään kipeää ja suusta ei tulisi kuin loukkaavia tai vihaisia sanoja, niin vetäydyn. Ilmoitan kyllä vetäytymisestä tavalla tai toisella.
Sama. Mä en oikein kykene konfliktiin. Hiljenen ja vetäydyn. Ootan että paha olo laantuu. (Jatkan sen pelkäämistä että toinen on yhä vihainen). Muttajoo. Emmätiiä. Ehkä jos vastassa on joku aivan supermulkku niin se saattaa ansaitakin ghostauksensa. Se olis sitte sellainen digimaailman vastine luurin korvaanlyömiselle.
-
En tiedä, kuuluuko tähän osioon, mutta laitan kuitenkin. Asiat, jotka ovat multa kiellettyjä, alkavatkin olemaan sallittuja minun jälkeeni. Sitoutuminen ei ollut mahdollista, joten minun jälkeeni haluttiinkin monosuhteeseen. Lukuisia asioita joita tein, eivät olleet hyväksyttäviä ja nykyään ovatkin kiihottavia. Pyyntöihini ei koskaan suhtauduttu hyväksyvästi ja nykyään ovat arkipäivää. Kommunikointi suhteen loppuessa oli nolla. Ymmärrän kyllä, että ihmisten elämänvaiheet muuttuvat ja varsinkin tällä saralla, mutta näin radikaalisti pyyhitään toinen elämästä pois? Eläköön onnellista elämäänsä, eikä tarvitse tulla häiritsemään mun elämääni niissä piireissä, missä ei aiemmin ole tarvetta ole ollut.
-
Kyllähän sitä tulee ghostattua melkein viikottain. En jaksa viestitellä jälkikäteen ja selitellä, jos käy (melkein aina) niin ettei kemiat ole kahvilassa kohdanneet. Jotkut ovat siitä varmaan herneen vetäneet, mutta minkäs sille teet. En koe olevani tilivelvollinen kaikille minusta kiinnostuneille ihmisille. Joissain tapauksissa on ollut parempi hävitä jonkun exän elämästä kokonaan, vaikka suhde olisi jonkun aikaa kestänytkin. Aina ei vaan voimat voi riittää kuunnella toisen katkeraa tilitystä ja syyllistämistä. Jos homma on ohi, niin sitten se on ohi. Toki myös usein laitan ystävällisen viestin että en koe että haluaisin jatkossa tavata. Se on vaan yleensä johtanut jatkoviestittelyihin, joissa vaaditaan kunnon perusteluja päätökseni syistä. Ei oo sit kiva joutua kertomaan rehellisiä mielipiteitä esim. tyypin olemuksesta, puhetavasta, epävarmuudesta tai jostakin persoonaan liittyvästä seikasta, joka voi olla minulle totaalisen turn-off. Sittenhän se herne vasta syvälle meneekin, joten taidanpa jatkaa välttelykäytöstäni edelleen O0
-
Tulee aikamoinen aasinailta; hämmentää, että miksi termi on juuri 'ghostata'. Koska kummitukset jää todellakin norkoilemaan paikalle, that's the whole point.
-
Mä olen hävinnyt ihmisiltä ja minun elämästäni on hävitty.
Itse olen suhteen jälkeen hävinnyt yleensä sen takia, etten halua edes koettaa "jatkaa ystävinä", jos toinen osapuoli ei selkeästi ilmaise samaa halua. Toki tähän on poikkeuksia, mutta yleensä ovat spesiaalimpia tapauksia. En häviä, ollakseni ilkeä. Häviän, koska haluan tehdä asiasta helpon itselleni. Minä kun kiinnyn kaikissa suhteissa, ja kun suhde on ohi, teen surutyötä. Se on helpompaa, kun häviää toiselta.
Suhteen aikana en häviä. Asiat haluan selvittää puhumalla. Ristiriitatilanteissa on pakko puhua, muuten minulla katkeaa pinna.
Minulta on hävitty lukuisia kertoja, enkä jaksa asiasta olla katkera. Ymmärrän.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että suhteen aikana tehdään katoamistemppuja ilman selityksiä. Ja sitten tullaan takaisin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oletetaan, että kaikki jatkuu kuten ennenkin. Oh, HELL NO. Jos yhtäkkiä vain lopettaa useammaksi viikoksi yhteydenpidon ilman syytä, niin voi olla varma, että kun minuun sen jälkeen yhteyden ottaa, on vastaus ns. JÄÄTÄVÄ. Olen kokenut parissa suhteessa tuollaista käytöstä ja oppinut, että se kielii vain epärehellisyydestä. Sitä tuntee olonsa itsestäänselvyydeksi ja se on yksi kauheimpia tunnetiloja ikinä.
-
Nuorena poikana tuli kadottua panokaverilta kun suunnitteli esittelevänsä mut kavereilleen toyboynä.
Leluiltani en katoa mistään hinnasta enkä entisiltäkään katoa vaikkei koskaan enää ees nähtäis :love:
-
Tulee aikamoinen aasinailta; hämmentää, että miksi termi on juuri 'ghostata'. Koska kummitukset jää todellakin norkoilemaan paikalle, that's the whole point.
Eikös se mene niin päin, että jättäjä ghostaa jätetyn, jolloin jätetty on se aave jättäjälle. Eli olet kuin aave, joka ei saa yhteyttä siihen joka sinut jätti. Näin mä sen käsitän...
-
Eikös ole sanonta "katosi kuin aave" ? Eli ilmestyy ja katoaa kuin... no, aave. Tätä vasten termissä ei minusta ole juuri ihmettelemistä.
-
No useimmilla kummituksilla on varmaan kummitteluunsa syy, mutta tosiaankin ns. tosimaailman kummitus on hankala karkotettava, kun puolestaan nettikummitus katoaa kuin pieru Saharaan. Termi ei ehkä suomen kieleen sovi ihan sellaisenaan, enempi kyseessä ulkomaan eläviltä tullut käsite.
-
Mietin, että joskus on parempi poistaa ihminen elämästään,
tai hävitä toisen elämästä.
Minun kohdalla oli kysymys ystävyydestä.
Luottamus särkyi.
-
Kaikki on niin pinnallista paskaa nykyään ja parisuhteista on tullut kertakäyttö kamaa. Somessa ollaan koko ajan ja siellä päivitetään iloisia hymykuvia monesti viikossa joiden tarkoitus on yrittää pönkittää heikkoa itsetuntoa.
Miten tämä liittyy katoamiseen?! Ei oikeastaan mitenkään... mutta tuli vain mieleen kun toistakymmentä vuotta mukana kulkenut puoliso katosi yllättäen elämästä mitään selittämättä.
-
Onhan tämä käsittämätön ilmiö ???
Mielestäni ihan jokaisen AIKUISEN ihmisen pitäisi opetella ilmaisemaan itseään edes sen verran, ettei tarvitsisi noita kummallisia katoamistemppuja tehdä...Kyllähän asiat pitää käsitellä! (jos puhuminen on niin hemmetin vaikeaa, niin EDES viesti tai kirje jossa avata omia ajatuksiaan jos ei muuhun pysty) Täytyy ARVOSTAA sen verran muita ihmisiä ettei jätä heitä epätietoisuuteen. Jokainen ansaitsee totuuden, ketään ei pidä kohdella kuin roskaa joka vain heitetään menemään....
-
On myös omakohtaista kokemusta kuinka helvetillinen paskamyrsky siitä saattaa tulla niskaan, kun päätät lopettaa suhteen ja sen toiselle kertoo. Siitä tosin on jo aikaa enemmän kuin yhden avioliiton ajan kun näin on käynyt, joten haavat siitä parantunut. Mutta aina sitä "tää oli nyt tässä hei" ei osata ottaa yhtä reilusti vastaan. Siinä sitä tuntee itsensä huipputyypiksi, kun saa kuulla miten paska tyyppi on, kun kehtaa toisen jättää.
Tämän pelossa / välttämiseksi (sen korkean todennäköisyyden vuoksi) ghostaamista usein perustellaan. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Jos ei miellytä, muttei tahdo loukata, niin voihan sitä harkita vaikka sanovansa sitten osan totuudesta.
Se osatotuuskin voi loukata ja todennäköisesti loukkaakin sitä ihmistyyppiä, joka ei kestä torjuntaa tai jätetyksi tulemista. Sanot niin tai näin tai et sano mitään, niin toinen loukkaantuu kuitenkin.
Olen hävinnyt ja minulta on hävitty. Mielestäni ei ole mitään velvollisuutta selitellä kirjoittelukaverille miksei nyt enää huvitakaan jatkaa tutustumista. Omalla kohdallani syy on ollut se, etteivät intressit tai ajatusmaailmat kohdanneet riittävästi.
Koetun kemian kanssakin voi olla niin, että toisen mielestä sitä on ja toisen mielestä ei.
Joskus ne iholle asti päässeet suhteetkin kuihtuvat itsestään, kun kumpikaan ei jostain syystä ota yhteyttä vaan odottaa sitä että toinen ottaisi. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, ei enää kehdata ottaakaan yhteyttä :-\
Olisi hyvä muistaa, että useimmilla ihmisillä on muitakin asioita meneillään elämässä kuin uuden kinky-/pari-/kaverisuhteen luominen.
-
Siitä, kun jouduin ensimmäistä kertaa ghostatuksi taitaa olla lähes kymmenen vuotta. Pohdin tuolloin, että miksi olen niin arvoton ihminen, ettei minulle jakseta edes vastata. Nykyisellä nettideittailun aikakaudella olen tähän osittain turtunut, esimerkiksi eräänä viikonloppuna minut ghostattiin peräti kolmesti ilman mitään selittävää tekijää. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus tulla kohdelluksi kunnoituksella sen sijaan, että kohdeltaisiin kuin tyhjää ilmaa. Pahinta mahdollista kidutusta on se, että lähettää ihastukselle viestin ja jää odottamaan vastausta jota ei koskaan tule. Siinä on viikon verran aivan tulisilla hiilillä.
Sen toki ymmärrän, että ihmiset katoavat jos toinen osapuoli ei kerta kaikkiaan ota torjunnasta opikseen. Sekin vaatii tosin kuitenkin sen alkuperäisen torjuntaviestin.
-
monesta sähköpostiosoitteesta tulee vastaus osoittetta ei löydy
moneen numeroon soittaessa vastataan numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä
-
monesta sähköpostiosoitteesta tulee vastaus osoittetta ei löydy
moneen numeroon soittaessa vastataan numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä
joka on mielestäni jollain tavalla "laimeampaa" kuin se että yhden yön aikana poistaa kaveruudet ja estää ja blokkaa kaikkialta.
Jos itsellä olisi epäilys (vahvistettu) että henkilö jota en enää haluaisi tapailla olisi todella hankala ja ei jättäisi rauhaan, niin varmaan laittaisin viestin että nyt ei homma etene, ja että jos et jätä rauhaan niin estän ym.tai että en koe enää halua olla kaverisi esim vaikka baarissa, tai missä tahansa. Silloin käytökselle on olemassa kirjoitettu selitys(ei mielestäni kauhea vaiva loppupeleissä).
Sen sijaan kun kaikki tämä tapahtuu lyhyessä hetkessä ilman selitystä niin itselle herää huoli tekijästä.
Toivon hänelle kaikkea hyvää jokatapauksessa.