Baarin kannatusmaksut
Ihan mielenkiintoisia ajatelmia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmiset yleensä hakeutuvat luonnostaan samanhenkiseen seuraan. Juopolla harvoin on selvää emäntää. Saiko netissä seuran hakeminen sinut masentumaan, vai olisiko mahdollista, että vedit samanlaisia henkilöitä puoleesi? Ainakin omalta osaltani olen huomannut, että minun on vaikea sitoutua parisuhteessa ja lähes poikkeuksetta sama ominaisuus on löytynyt pariltani.Lähes kaikki toiminta, mikä on pakonomaista muodostuu ennemmin tai myöhemmin ongelmaksi, oli se sitten nettipornon katsomista, seuranhakemista tai sipsien syömistä. Toisaalta lisääntymisvietti on ihmisellä aika syväänkoodattu evoluution pieni lisä auttaa laji pysymään hengissä. Tämä tosin pitäisi olla pieni dopamiini lisä sopivan parin löytyessä, eikä mikään toistuva pakonomainen kehä.
Siis oikeasti... ”Kaikki netistä seuraa hakevat ovat MT ongelmaisia”Ei kuulosta yhtään harhaiselta / katkeralta tilitykseltä. Vähän kuin olisi jäänyt piparit saamatta. Tarkennuksena siis - väite pidä paikkaansa. MT ongelmaisia on ylipäätään ihan helvetisti, eikä se seuranhaku ketään hulluksi tee. Väitteellä ei ole mitään faktaa perusteenaan. Mistäköhän tämän aivopierun päästäjän mielestä terveet hakevat kumppaneita? Suviseuroista? Kapakoista?
Ja samalla herää myös huoli siitä, että mitä jos joku näkee tässä hauraudessa mahdollisuuden fyysiseen tai henkiseen väärinkäyttöön tai pahimmillaan hauraan ihmisen psyyken romuttamiseen. Itse en vastuuntuntoisena dominoivana voisi kuvitella, enkä uskaltaisi lähteä suhteeseen, jossa minulla olisi pienikin epäilys siitä, että toimintani voisi pahentaa toisen oloa.
Ihan nyt vain sen verran edelliseen, että ensimmäisestä psykoottisesta episodista perinteisen peruskaavan mukaan n. 1/3 toipuu täysin, n. 1/3 tulee kokemaan jonkinlaista residuaalioireilua kuten esim. mahdollisia myöhempiä episodeja, ja n. 1/3 kroonistuu, pääasiassa skitsofrenian mutta mikseipä vaikka kaksisuuntaisen mieliala-, harhaluuloisuus- tai persoonallisuushäiriön suuntaan, joskin hoitomenetelmien kehittyminen sekä varmaankin ihan yhteiskunnalliset ym. muutokset ovat vähitellen kohentaneet ennustetta. Psykoosien elinikäinen prevalenssi suomalaisväestössä on n. 3,5%, näyttäisi, joskin luultavasti jonkin verran alidiagnosointia ilmenee. * )