BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: Melissax - 25.02.2019, 11:59
-
Kävin mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta eilen. Omasta mielestä pikkuistelu eroaa täysin sub/master touhuista. Vaikkakin samoja piirteitä on paljon. Vai eroaako?
Mitä mieltä muut on aiheesta?
Itse en siis koe että pikkuistelu on oma juttu mutta hämmensi että joillekin menee samaan kategoriaan melkeen kuin subina oleminen. :o
-
D/S eli domination/submission viittaa aina valtadynamiikkaan. Pikkuisena olemisessa ei ole välttämättä mitään valtadynamiikkaa mukana, koska kyse on ikään tai ikätyypilliseen käyttäytymiseen liittyvästä roolileikistä (ageplay). Siinä voi olla mukana d/s-dynamiikkaa eri tasoilla, jos kyse on hoivasuhteesta tai ddlg-leikistä, jossa perusasetelmaan liittyy valtasuhde.
Summa summarum, pikkuistelu on eri asia kuin d/s, mutta usein sisältää valtasuhteita, vaikkei niin välttämättä tarvitse olla.
-
Vissii kai se on ihan jokaisesta ittestään kiinni, mutta jos jätetään nämä subjektiiviset kokemukset ja jokaisen oma identiteetti poies, niin yllä oleva kommentti kertoo minun mielestä aika hyvin ja tiivistetysti mitä eroa näillä on. ^-^
-
D/S eli domination/submission viittaa aina valtadynamiikkaan. Pikkuisena olemisessa ei ole välttämättä mitään valtadynamiikkaa mukana, koska kyse on ikään tai ikätyypilliseen käyttäytymiseen liittyvästä roolileikistä (ageplay).
Tälläkin foorumilla muuten näkee aika paljon ihmisiä, jotka kutsuvat itseään pikkuisiksi mutta painottavat ettei siihen liity ageplayta. En ole koskaan ymmärtänyt mitä he sillä tarkoittavat, mutta en oikein ole jaksanut vaivautua kysymäänkään.
-
D/S eli domination/submission viittaa aina valtadynamiikkaan. Pikkuisena olemisessa ei ole välttämättä mitään valtadynamiikkaa mukana, koska kyse on ikään tai ikätyypilliseen käyttäytymiseen liittyvästä roolileikistä (ageplay).
Tälläkin foorumilla muuten näkee aika paljon ihmisiä, jotka kutsuvat itseään pikkuisiksi mutta painottavat ettei siihen liity ageplayta. En ole koskaan ymmärtänyt mitä he sillä tarkoittavat, mutta en oikein ole jaksanut vaivautua kysymäänkään.
Mä pohdin, että onko siinä tarkoitettu jotain kumppanin fyysistä ikäeroa tjsp, että vain se oikeasti äiskän ikäisen kanssa leikkiminen on ageplayta? Ois kiva jos ois yhdenmukaiset määritelmät, joihin viitata.
-
Mä pohdin, että onko siinä tarkoitettu jotain kumppanin fyysistä ikäeroa tjsp, että vain se oikeasti äiskän ikäisen kanssa leikkiminen on ageplayta? Ois kiva jos ois yhdenmukaiset määritelmät, joihin viitata.
Toisaalta voi olla että monen käsitys ageplaystä rajoittuu vaippoihin ja tutteihin.
-
Mulle taas pikkuisuus meinaa omana itsenä (kisuna!) olemista, hyväntahtoista hupsuttelua, piänistä asioista riemastumista. Se ei varsinaisesti ole edes rooli, kuten ei mun alistuva puolikaan. Voin miälestäni toteuttaa näitä asioita ihan 29-vuotiaanakin.
Yhteiset linjaukset on toki jees, mut lopulta itsemäärittelyoikeus on (musta) tärkeintä.
Alistuminen ja pikkuisuus on ainakin mulle eri asioita, joskaan eivät sulje toisiaan pois. Voin pikkuistella luontevasti melkein missä tahansa seurassa, mut alistun vaan hyvin harvoille ja valituille.
-
Mulle taas pikkuisuus meinaa omana itsenä (kisuna!) olemista, hyväntahtoista hupsuttelua, piänistä asioista riemastumista. Se ei varsinaisesti ole edes rooli, kuten ei mun alistuva puolikaan. Voin miälestäni toteuttaa näitä asioita ihan 29-vuotiaanakin.
Yhteiset linjaukset on toki jees, mut lopulta itsemäärittelyoikeus on (musta) tärkeintä.
Alistuminen ja pikkuisuus on ainakin mulle eri asioita, joskaan eivät sulje toisiaan pois. Voin pikkuistella luontevasti melkein missä tahansa seurassa, mut alistun vaan hyvin harvoille ja valituille.
Olipa hyvin sanottu! Kiitos vastauksesta.
-
Mä pohdin, että onko siinä tarkoitettu jotain kumppanin fyysistä ikäeroa tjsp, että vain se oikeasti äiskän ikäisen kanssa leikkiminen on ageplayta? Ois kiva jos ois yhdenmukaiset määritelmät, joihin viitata.
Toisaalta voi olla että monen käsitys ageplaystä rajoittuu vaippoihin ja tutteihin.
Voi se sitten olla että rajoittuu, vaikka itse en yhteenkään tällaiseen henkilöön olekaan törmännyt. Mikä pointtisi sitten on? Se että vaipat ja tutit ovat jotenkin noloja ja niistä ei saisi tykätä? Että sellaisesta kansanosasta pitää sanoutua äänekkäästi irti?
-
Mä enemmänkin olen ymmärtänyt, että osa erottaa ageplayn ja itsensä siksi, että kokee toteuttavansa omaa itseään pikkuistellessa, ja ajattelee, että se ei silloin ole ageplaytä, tai ei halua sitä agepläynä pitää. Kun leikkivät siinä itseään, eivätkä siis leiki mitään. Jos taas leikkisi jonkin ikäistä (vauvasta vanhukseen) se olisi ageplaytä. Kuten sairaanhoitajan leikkiminen ilman minkäälaista sairaanhoitajaideantiteettiä ja hoitsuplay, mutta jos sulla on sairaanhoitajaidentiteetti, ehkä se ei sitten ole, jos yrittää vertailla. Veikkaan, että yksi syy ageplayn ajatuksen kartteljun on myös se, ettei tarvitse sietää pedofiliahuutelua.
-
Kenenkään ei tietenkään tarvitse puhua ”ageplaysta”, jos käsite ahdistaa. Jenkkien pedofiilipaniikki on osin johtanut siihen, että kansainvälisessä pervoskenessä jotkut haluavat vältellä kyseistä sanaa kuin ruttoa.
Määritelmien puolesta ageplay tarkoittaa roolileikkiä, jossa jollakin tavalla eläydytään, esitetään tai uppoudutaan ikärooliin, joka eroaa omasta sosiaalisesta ikäroolista. Yleisimmässä muodossaan aikuinen käyttäytyy tavalla, joka on tyypillistä lapsille, varhaisteineille tai teineille. Myös omasta iästä eroavaa setäilyä tai täteilyä ym. esiintyy jossakin määrin.
Pikkuilu ja sen eri muodot ovat siis väistämättä ikäleikkien alakategoria. Hupsuttelua ja sylissä olemista ym. voi tietysti tehdä ilman ikäroolileikkiä, mutta sitä ei kannata kutsua pikkuiluksi, jos ei halua olla mitenkään tekemisissä ikäleikkien yläotsikon kanssa.
-
Mä olen Daddyni subi, sekä little girl/princess/whatever. Ihan hienosti multa onnistuu molempien "roolien" toteuttaminen meidän suhteessa. Tasapainottelu alistamisen ja passaamisen välillä sujuu Daddyltä luonnollisesti ilman mitään sen suurempaa eforttia :love:
-
Sitten on vielä age regression, joka eroaa age playsta, mutta myös taantujat (age regressors) ovat pikkuisia (little). Itselläni tuli ekana mieleen että sellainen pikkuinen joka ei ole age player on age regressor. Pikkuisuus on henkilökohtainen asia ja kokemus, jokainen saa itse sen määrittää. Kannattaa siis aina hämmentyessään kysyä kohteliaasti, miten toinen määrittelee itsensä.
Age play on sitä, että leikkii että on lapsen mieli. Regressio on sitä, että taantuu lapsen mieleen. Itse olen sekä player että regressor, usein minulla age play johtaa regressioon. Multa voi kysyä aiheesta ja vastailen parhaani mukaan.
Itselleni subina oleminen ja pikkuisena oleminen eroaa kyllä paljon. Silloin kun olin pelkästään sub, en saanut iltasatuja, tutteja, pusuja otsalle monta kertaa päivässä, muovailuvahaleikkejä enkä osannut näistä myöskään nauttia silloin. Isin kanssa kun harrastetaan seksiä olen aina sub ja little samaan aikaan, joten siltä osin en osaa analysoida asiaa.
-
No jopas, enpä olis heti uskonu, et pikkuistelu olis se just se juttu, jonka rajat joku yksittäinen henkilö voi määritellä näin. Pikkuistele oikein, tai älä kutsu touhua pikkuisteluks, vai?
Vaikka mun käytös eroaisi "yleisesti hyväksystä aikuisten käytösnormista", mä koen että mä voin silti tehdä sitä omana itsenäni, ilman että kyseesså on ageplayta. Ja ei, mua ei pelota vaipat eikä tutit, tai pedofiliasyytökset - mä en vaan yksinkertasesti koe, että mun tarvii alkaa leikkimään yhtään mitään mä mä en koe olevani, tai asettamaan touhulleni mitään labeleita, vaikka mun käytös sattuskin hetkellisesti erottumaan sit siitä, miten aikuisten noin yleisesti odotetaan käyttytyvän.
Ja aion ihan jatkossakin pistää touhun pikkuistelun piikkiin, ihan koska musta itsestäni tuntuu oikealta ja luontevalta se - vaikka se oliski jonku toisen miälestä väärin pikkusteltu. Tai sit vaan vastaan olevani iätön kisu.
Ps: prll.
-
En tiedä oikeaa terminologiaa, enkä siitä ole kovin edes kiinnostunut. Voin siis kertoa vain miten omalla kohdallani näen asian. Omistajani on Dom, ei missään nimessä Daddy. Mä oon sub, Lelu ja pupu, välillä kiusataan nimellä little. En kavahda sanaa pikkuinen, sillä olenhan kuitenkin Omistajaani 20kg kevyempi. Se on mulle hellittely nimi, joka ei viittaa ikääni (oon Omistaajani vanhempi). Tykkään lässyttää, mutta en vain Omistajani seurassa vaan myös esim. parhaitten kavereitten. Välillä hävettää kun lässytys puskee pintaan huomaamatta. :D Yksi exä tais sanoo et "puhu kuin aikuinen!". Noh se siitä suhteesta :D
Eletään jonkun sortin 24/7 -suhteessa. Olen aina sub, alempi, käskettävä ja omistettu. En kuitenkaan ole varsinaisesti pikkuinen, mutta innostun herkästi ja tykkään hupsutella. Välillä iskee lässynlää lällättely -hetki, mutta en koe esittäväni ikäistäni nuorempaa, vaan enemmänkin tuon esiin sen hetkistä 28-vuotiaan mielentilaa (esim. hyvin innostunut tai väsynyt). En pitäisi tuteista yms., enkä jaksa leikkiä lasten leikkejä. En tykkää pinkkiröyhelöistä, tai pukeudu lapsen vaatteisiin. Tykkään kyllä lasten elokuvista, esim. Disney, mutta teletappeja en jaksaisi katsoa.
Jokainen voi vetää sit oman johtopäätöksensä oman terminologian mukaansa, mut mun mielestä oon vaan mä ;)
-
Mä en suoraan sanoen oikein tiedä miksi ihminen tarvii jotain erikoisia labeleita itselleen, jos tykkää sellaisista asioista jotka eivät ole viiden vuoden tarkkuudella oman ikäryhmän yleisimpien mielenkiinnonaiheiden keskiössä. Etenkään silloin, jos se termi täytyy käytännössä vielä pölliä joltain marginaaliryhmältä ja sitten joka käänteessä muistaa mainita ettei kuitenkaan kuulu siihen.
-
Ite ainakin yritin tossa just sanoa, että mä nimenomaan en tarvi mitään ihmeellisempää labelia. Yritin tossa selittää tätä nyt mahdollisimman paljon omien fiilisteni pohjalta, mut aika hiljaseks vetää, jos toi "marginaaliryhmiltä pöllitty termi" oli tännepäin tarkotettu. Meinaatko nyt ihan tosissas, et se olis jotenki ehdottomasti väärin tykätä erinäisistä asioista kolmikymppisenä, vaikkakin iso osa aikuisista olisi niistä ulos kasvanut, ja se tykkääminen ja touhu yleensä miälletään nuorempien tavaksi käyttäytyä? Ja mä en kolmikymppisenä voi olla itseni kun käyttäydyn näin, vaan mun on pakko adaptoitua johonkin rooliin, tai toiminta on väärää? Varsinkaan ku mä en erikseen eritellyt, et mitkä ne asiat, mistä mä tykkään ja mistä en.
Kyllä mä edelleen pidän mun itsemäärittelyoikeudesta asiaan ihan kiinni. Harmi, jos se jotakuta kovasti härnää, mut en nyt kyllä pysty oikein millään kokemaan toimivani väärin - tai satuttavan mitään marginaaliryhmää.
-
Ite ainakin yritin tossa just sanoa, että mä nimenomaan en tarvi mitään ihmeellisempää labelia. Yritin tossa selittää tätä nyt mahdollisimman paljon omien fiilisteni pohjalta, mut aika hiljaseks vetää, jos toi "marginaaliryhmiltä pöllitty termi" oli tännepäin tarkotettu. Meinaatko nyt ihan tosissas, et se olis jotenki ehdottomasti väärin tykätä erinäisistä asioista kolmikymppisenä, vaikkakin iso osa aikuisista olisi niistä ulos kasvanut, ja se tykkääminen ja touhu yleensä miälletään nuorempien tavaksi käyttäytyä? Ja mä en kolmikymppisenä voi olla itseni kun käyttäydyn näin, vaan mun on pakko adaptoitua johonkin rooliin, tai toiminta on väärää? Varsinkaan ku mä en erikseen eritellyt, et mitkä ne asiat, mistä mä tykkään ja mistä en.
Kyllä mä edelleen pidän mun itsemäärittelyoikeudesta asiaan ihan kiinni. Harmi, jos se jotakuta kovasti härnää, mut en nyt kyllä pysty oikein millään kokemaan toimivani väärin - tai satuttavan mitään marginaaliryhmää.
Olen pahoillani että implikoin viestissäni että ollakseen pikkuinen täytyy olla age player tai regressor. Pikkuinen voi olla vaikkei kokisi olevansa näistä kumpaakaan. Ajattelin kirjoittaa tämän aikaisempaankin viestiini, mutta koska minulla ei ole ensi käden tietoa asiasta, jätin sen pois.
-
Mä en suoraan sanoen oikein tiedä miksi ihminen tarvii jotain erikoisia labeleita itselleen, jos tykkää sellaisista asioista jotka eivät ole viiden vuoden tarkkuudella oman ikäryhmän yleisimpien mielenkiinnonaiheiden keskiössä. Etenkään silloin, jos se termi täytyy käytännössä vielä pölliä joltain marginaaliryhmältä ja sitten joka käänteessä muistaa mainita ettei kuitenkaan kuulu siihen.
Voisitko avata tätä ajatusta enemmän? En ymmärrä mitä tarkoitat ja/tai mihin viestiin tämä oli vastaus.
-
Ite ainakin yritin tossa just sanoa, että mä nimenomaan en tarvi mitään ihmeellisempää labelia. Yritin tossa selittää tätä nyt mahdollisimman paljon omien fiilisteni pohjalta, mut aika hiljaseks vetää, jos toi "marginaaliryhmiltä pöllitty termi" oli tännepäin tarkotettu. Meinaatko nyt ihan tosissas, et se olis jotenki ehdottomasti väärin tykätä erinäisistä asioista kolmikymppisenä, vaikkakin iso osa aikuisista olisi niistä ulos kasvanut, ja se tykkääminen ja touhu yleensä miälletään nuorempien tavaksi käyttäytyä? Ja mä en kolmikymppisenä voi olla itseni kun käyttäydyn näin, vaan mun on pakko adaptoitua johonkin rooliin, tai toiminta on väärää? Varsinkaan ku mä en erikseen eritellyt, et mitkä ne asiat, mistä mä tykkään ja mistä en.
Kyllä mä edelleen pidän mun itsemäärittelyoikeudesta asiaan ihan kiinni. Harmi, jos se jotakuta kovasti härnää, mut en nyt kyllä pysty oikein millään kokemaan toimivani väärin - tai satuttavan mitään marginaaliryhmää.
Olen pahoillani että implikoin viestissäni että ollakseen pikkuinen täytyy olla age player tai regressor. Pikkuinen voi olla vaikkei kokisi olevansa näistä kumpaakaan. Ajattelin kirjoittaa tämän aikaisempaankin viestiini, mutta koska minulla ei ole ensi käden tietoa asiasta, jätin sen pois.
Meinasin tällä tuota Radunin kirjoitusta. Pahoittelen sekaannusta. Olis varmaa kohteliasta multa opetella käyttämään lainauksia.
-
Nii siis jotenki tuntuu et monilta unohtuu, et se ageplay on joillekin fetissi, josta sheimataan aika lujaa edelleen. Siks se tuntuu vähän pöljältä että erikseen sanotaan ettei mitään ageplaypuuhia harrastella.
Musta on kiva, et kaikki "pikkuinen" on nyt muodissa, ja musta on kiva, et leima laimenee pikkuhiljaa, mut ärsh, kyllä se silti sattuu kun tulee palautetta ettei tällaisia nyt vaan voi harrastella. :p
Musta saa määritellä itsensä miten tykkää. Helpottais toki keskustelua jos puhuttais samoilla sanoilla ja määritelmillä.
-
Mä en suoraan sanoen oikein tiedä miksi ihminen tarvii jotain erikoisia labeleita itselleen, jos tykkää sellaisista asioista jotka eivät ole viiden vuoden tarkkuudella oman ikäryhmän yleisimpien mielenkiinnonaiheiden keskiössä. Etenkään silloin, jos se termi täytyy käytännössä vielä pölliä joltain marginaaliryhmältä ja sitten joka käänteessä muistaa mainita ettei kuitenkaan kuulu siihen.
Voisitko avata tätä ajatusta enemmän? En ymmärrä mitä tarkoitat ja/tai mihin viestiin tämä oli vastaus.
Tarkoitan nyt lähinnä yleisesti sitä (en erityisesti suunnattuna kenellekään), että minusta on ikävää että nykyään kinkypiireissä "pikkuisuuteen" lasketaan aika tavallisia, persoonallisuuteen liittyviä ei-seksuaalisia asioita, samalla kun sanoudutaan irti ja pidetään ällöttävänä sitä mitä pikkuisuus ja ikäleikit ovat perinteisesti kinkymaailmassa tarkoittaneet. Jokainen, joka omistaa yli kaksikymppisenä yhdenkin Frozen-tuotteen on mielestään pikkuinen ja oikeutettu dissaamaan kaiken maailman ageplayereita ja muita väärinpikkuistelijoita.
-
Mä en MISSÄÄN OLOSUHTEISSA ole dissannut, sheimannut tai tuominnut ageplayta. Ei kuulu tapoihin tuomita toisten miältymyksiä tai fetissejä.
Mun masokismiinkaan ei liity melkeinpä yhtään seksuaalisia piirteitä tai haluja. Mä en rajustakaan piiskaamisesta tai kivusta itsessään kykene orgasmia saamaan, joskin esmes masturboidessa kipu lisää seksuaalista nautintoa, mut noin yleisesti kipuleikeissä mä tavottelen ihan muita, voimakkaita henkisiä ja fyysisiä filiksiä. Mä olen silti masokisti vaikka sitä miltä kantilta tahansa katsois. Tää liittyen tohon ylempänä mainittuun, et harmittaa kun pikkuisteluun ei enää liity pelkkä seksuaalinen touhu vaan arkiset jutut.
Mut joo. Mä ymmärrän noi sheimaus- ja stereotypiapointit, ja mä pidän kaikkea sheimaamista ja sterotypista leimaamista erittäin harmillisena. Mut mä sanoudun irti sellasesta ajattelusta, et sheimaisin ketään tai varastaisin kenenkään identiteettiä tai termistöä määrittelemällä ite oman itteni. Mä nimittäin kuitenkin teen sen tosissani ja pohdin asioita, ja osaan järkeistää asian itselleni, ja monelle muullekin kanssapikkuiselle, ihan loogisesti. Eniten mua tässä harmittaa tää ulos sulkemisen tarve, kun joku kertoo toimivansa vähän eri tavalla kuin oma miältymys sanoo.
-
Mä en MISSÄÄN OLOSUHTEISSA ole dissannut, sheimannut tai tuominnut ageplayta. Ei kuulu tapoihin tuomita toisten miältymyksiä tai fetissejä.
Joo, kuten sanoin niin en suunnannut kenellekään erityisesti tuosta mitään. Tää oli toistakymmentä vuotta jatkuneen asenneilmapiiriin turhautumisen purkaminen, joka nyt sattui tapahtumaan tänään.
-
Mä en suoraan sanoen oikein tiedä miksi ihminen tarvii jotain erikoisia labeleita itselleen, jos tykkää sellaisista asioista jotka eivät ole viiden vuoden tarkkuudella oman ikäryhmän yleisimpien mielenkiinnonaiheiden keskiössä. Etenkään silloin, jos se termi täytyy käytännössä vielä pölliä joltain marginaaliryhmältä ja sitten joka käänteessä muistaa mainita ettei kuitenkaan kuulu siihen.
Voisitko avata tätä ajatusta enemmän? En ymmärrä mitä tarkoitat ja/tai mihin viestiin tämä oli vastaus.
Tarkoitan nyt lähinnä yleisesti sitä (en erityisesti suunnattuna kenellekään), että minusta on ikävää että nykyään kinkypiireissä "pikkuisuuteen" lasketaan aika tavallisia, persoonallisuuteen liittyviä ei-seksuaalisia asioita, samalla kun sanoudutaan irti ja pidetään ällöttävänä sitä mitä pikkuisuus ja ikäleikit ovat perinteisesti kinkymaailmassa tarkoittaneet. Jokainen, joka omistaa yli kaksikymppisenä yhdenkin Frozen-tuotteen on mielestään pikkuinen ja oikeutettu dissaamaan kaiken maailman ageplayereita ja muita väärinpikkuistelijoita.
Ahaa! Kiitos, nyt minä ymmärrän mitä tarkoitat. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi osittain.
Helpottaisi keskustelua kyllä jos olisi termit ja niille määritelmät. Minun tietämykseni rajoittuu juurikin playereihin ja taantujiin. Te pikkuiset jotka ette ole age player ettekä regressor, minua kiinnostaisi todella paljon millaista teidän pikkuisuus on?
-
Pikkustelu tai eläinminä ei ole itselleni roolia, se on osa minuutta.
Herrani ei myöskään ole ”daddy”, mutta minua rakastavana ilahtuu itsekin kun minulla tulee pikkushetki.
En oikein koe että ”taantuisin”, mutta osaan sanoa ettei se roolileikkiä ole.
Masokistiminä on taasen henk koht aivan erillään näistä.
Poislukien se, että kissamaski, panta ja hihna minua ilahduttavat toki.
Kuulostaa oudolta ja huolettaa että joku sanoo ”pikkustelu on pop ja siihen riittää että tykkää asiasta x, ärsyttää ja on epäaitoa!”
Mitä jos joku itseään etsivä lukee tälläistä ja pelästyy ja kokee olevansa ns.epäaito?
Eiköhän se riitä että kokee olevansa pikkunen?
-
Kuulostaa oudolta ja huolettaa että joku sanoo ”pikkustelu on pop ja siihen riittää että tykkää asiasta x, ärsyttää ja on epäaitoa!”
Mitä jos joku itseään etsivä lukee tälläistä ja pelästyy ja kokee olevansa ns.epäaito?
Miltä sitten luulet että tuntuu niistä, joille tämä asia on ihan oikeasti kipeä ja jotka joutuvat jatkuvasti lukemaan täältä vastakkaisia näkemyksiä siitä miten pikkuisuuteen kuuluva ageplay on väärin ja miten se ei todellakaan kuulu omaan pikkuisuuteen? Joo, tiedän että kaikkien ei tarvi tykätä kaikesta. Nimenomainen irtisanoutuminen ja vähättely ovat kuitenkin paljon voimakkaampia kannanottoja kuin pelkkä tykkäämättä jättäminen. Tässäkin ketjussa joku ilmeisesti ihan vilpittömässä mielessä heitti, että tietysti siitä ageplaysta pitää irtisanoutua, koska "voi olla että monen käsitys ageplaystä rajoittuu vaippoihin ja tutteihin". Aivan kuin niistä tykkääviä ihmisiä ei olisi olemassa eikä etenkään täällä baarissa. Tai vaikka olisikin, niin ne nyt ovat vaan sellaisia vitsejä ettei niiden tunteista tarvi välittää.
Ja ei, en ole mikään saatanan pikkuispoliisi joka sanelee kuka saa ja kuka ei saa olla pikkuinen. Toivoisin vain, että sitä debattia käytäisiin vähemmän sen kautta minkälaisia pikkuisia ei olla ja minkälaisia nyt ei ainakaan olla. Se nimittäin pelottaa sitten pois niitä aidosti ageplayhyn taipuvia ihmisiä, jotka kamppailevat paljon suurempien demonien kanssa. Kinkymaailmassa ollaan kuitenkin(*) seksuaalisuuden äärellä. Perinteisesti kinkyn ja pikkuisuuden yhtymäkohta on ollut seksuaalinen ageplay. Jos joutuu jatkuvasti selittelemään, miten omaan pikkuisuuteen ei kuulu seksuaalisuus tai ageplay, minusta voisi ihan vakavasti miettiä onko kinky oikeastaan edes oikea maaperä sille omalle pikkuisuudelle vai olisiko sitä sitten enemmän kotonaan esimerkiksi jossain lolita- tai cosplay-skenessä.
(*) tai ainakin minun käsitykseni mukaan pitäisi olla, kai tähänkin tulee kohta joku paasaamaan miten minulla ei ole oikeutta sanella mitä kinkymaailmassa ollaan tai ei olla.
-
Koitin olla ottamatta kantaa tähän keskusteluun ja draamaan, mitä täällä on viimeaikoina jyllännyt. Kuitenkin tuntuisi siltä, että kääntäisin selkäni yhteisölleni jossen sanoisi mitään. Ymmärrän, että aihe on varsin arka ja henkilökohtainen. Ja haluan painottaa etten meinaa, että minulla olisi oikeutta sanella kenekään kokemusta omasta seksuaalisuudestaan tai identiteetistään. Mutta haluan myös, että minulla on oikeus pohdiskella asiaa tässä omaltakannaltani ilman, että päälleni hyökätään talikoin. Varsinkin, kun minulle on nyt tullut muutamasta paikasta kipuilua ja pyyntöä, että kommentoisin asiaa jollain lailla.
Minua on nyt tovin ahdistanut jo tämä vastakkainasettelu pikkuisyhteisössä. Milloin kukin kertoo kokemuksistaan Tumblrista kuinka siellä eivät littlet, jotka toteuttavat itseään myös seksissä, saa repostata niiden puhtaiden sfw littlejen kuvia taikka kommentoida yms. Milloin tulee mikroagressioita keskusteluissa, kun kerrotaan olevansa pikkuinen, mutta tämän jälkeen hätäisesti painotetaan, että minähän en sitten toteuta tätä seksuaalisesti, taikka käytä tuttia, enkä muuten varsinkaan käytä jotain hitsin vaippoja. Miksi ne vaipat ja tutit yms pelottaa niin paljon ja ovat niin kuvottavia? Miksei anneta tyyppien tykätä ketkä tykkäävät. Se ei EDELLEENKÄÄN tee toisesta pedofilian fiilistelijää. Ehkä neutraalimpi tapa olisi ehkä kertoa kallistuvansa enemmän middle hommiin?
Ja keskustelu tästä ageplaysta, joka on räjäyttänyt nyt puhelimeni tässä jo tovin. Mitenköhän tämän nyt muotoilisin niin ettei oma kipuiluni välittyisi lävitse tekstistä, vaan olisi neutraalia. Koska myönnettäköön, että tällä viikolla olen itkenyt muutamaan otteeseen tämän aiheen tiimoilta. Olen ollut onnekas siinä mielessä, että ystäväpiirini on aina ollut hyvin avarakatseista ja hyväksyvää sorttia. Harmittaa, että nyt, kun löysin tieni kinkyskeneen, on ensimmäisiä kertoja, kun koen itseni likaiseksi, oudoksi friikiksi. Ja vielä oman yhteisöni taholta.
Täällä ja muualla on nyt tovin jo hehkutettu true-pikkuisuutta. Eli ei olla ageplayaajia, koska tämä on luonteenpiirre ja osa minua. Eikä mitää roolileikkiä. Kyllä hienoa kuulla. Kuinka toteutat itseäsi? Kyselin hieman kaveripiiriltäni, koska IHAN OIKEASTI minä haluan ymmärtää. Miten se, kun toteutat pikkuisuuttasi ei ole ageplayta? Minullekkin oma pikkuisuuteni on luonteessa ja elämäntapa. Enkä myöskään koe mitään selkeää ikää. Joskus toteutan itseäni kevyemmin ageplayn kautta, jolloin minun on helpompi ns. palata siihen aikuismodeeni. Ns pallotella leikkisyyden välillä. Kun taas taantuessa se ei olekkaan ihan niin yksinkertaista. Koen, ettei ageplay välttämättä ole roolileikkiä. Vaan se tapa toteuttaa leikkisyyttään. Niiden lelujen, taikka piirettyjen, taikka höpsöttelyn ja saippuakuplien, hoivattavana olon tms kautta. Mikä se outletti sitten kullekkin on. Minä toteutan itseäni ja pikkuisuuttani ageplayssa aidosti. Tilojen syvyydet vain vaihtelevat.
Sain paljon vastauksia kysymykseeni, että miten ihmiset toteuttavat pikkuisuuttaan yms. Vain pari sanoi sen olevan heille ageplayta. Olin oikeasti todella hämilläni. Koska lukiessani muiden juttuja se kuulosti tismalleen samoilta asioilta mitä ageplay itselleni on. Mutta kovin moni inhosi ageplay sanaa. Joillekkin se oli iljettävä ja likainen ja ei haluttu leimaantua sen alle ja toisille se oli sitä, että defenssit nousevat päälle. Minun pikkuisuuteni ei ole esittämistä vaan aitoa. Kyllä, niin se on minullekkin, kuten aiemmin mainitsin. Mutta minulle käsite pikkuinen on samantyylinen, kuin termi submissive. Subit toteuttavat itseään mm. alistumalla ja palvelemalla. Minulle pikkuisuuden toteutusta kuvailisin sanoin ageplay, taikka regressio. Harmittaa, että ageplay sana on niin pelottava termi monelle ja näiden jaotteluiden myötä, tuntuu, että se skisma termiä kohtaan vain syvenee. Tuntuu, että yhtisö on alkanut jakatumaan kahtia tämän myötä ja epäluuloisuus ja epätietoisuus koko pikkuisuutta kohtaan lisääntynyt samalla.
-
Olen jossain määrin samoilla linjoilla Comawhitedollin ja Radunin kanssa. Mun mielestä kukin saa määritellä tai olla määrittelemättä oman pikkuisuutensa juuri niin kuin haluaa, mutta olis kivaa, jos sitä ei tehtäisi siten, että samalla rivien välistä leimataan ne "toisenlaiset" tai "vääränlaiset" tai "liian" pikkuiset. En usko että kovin moni tarkoittaa tällä varsinaisesti pahaa tai suoraan tuomitsee ageplayn olevan jotenkin epäilyttävää/väärin, mutta ehkä kaikkien olis hyvä miettiä omia sanankäänteitä ja niiden takana vaikuttavia ajatuksia, kun vaikkapa sanoo olevansa pikkuinen mutta kokee tarvetta varmistaa ettei kukaan nyt vaan luule että käyttäisi tutteja tai ainakaan ajattele sen olevan seksuaalista tai jotain muuta vastaavaa.
Itselläni pikkuisuus näkyy arjessakin ja se ei lähtökohtaisesti linkity sub-/bottom-puoleeni: voin hyvin pikkuistella sellaistenkin ihmisten seurassa joille en ikipäivänä alistuisi. Siinä mielessä en koe oman pikkuisuuteni olevan roolileikkiä. Toisaalta oma pikkuisuuteni on myös hyvin vahvasti läsnä seksuaalisuudessani ja osa Daddyn kanssa touhuamistani jutuista menee heittämällä roolileikkikategoriaan. Pikkuisuus on siis osa mun persoonaa, mutten vierasta myöskään ageplayta (terminä tai mitenkään muutenkaan). Uskonkin että osittain tää keskustelu on ihan vain semantiikkaa. Meitä on siis moneen junaan, ja mun mielestä ois huippua jos yritettäisiin antaa kaikkien kukkien kukkia ja pyrkiä eroon myös rivien välistä kurkkivista ennakkoluuloista ja epäilyksistä. :)
-
Siis minun käsitykseni mukaan jos sanoo pikkuistelevansa, on kyseessä jonkin sortin regression ympärille kuuluva leikki jossa se heittäytyminen pienen rooliin on se juttu hoivasuhteineen kaikkineen. Jos puhutaan ageplaysta, on silloin kyseessä ikäleikkiin liittyvä fetissi. Jos sanoo, että oma pikkuistelu ei ole ageplayta, ei silloin tarkoita että ageplay olisi väärin, silloin tarkoittaa vain sitä, että omassa leikissä ei ole keskiössä ikä.
-
Mä ymmärrän pointin harmituksen takana kyllä hyvin - Se on varmasti raskasta lukea kirjotuksia, missä joku kertoo olevansa pikkuinen, mutta kokee tarpeelliseksi mainita viälä, että ageplay ja siihen liittyvät asiat ahdistaa tai inhottaa, ja näin ollen sanoutuu koko ageplaysta irti. Juttuun liittyy ikäviä stereotypioita ja ennakkoluuloja, ja niiden levittäminen tällä tavalla - tietoisesti tai tietämättömyyttään - on aina kurjaa.
Pikkuistelu tuntuu luontaiselta eikä niinkään roolilta -maininta ehdittiin jo kans käsittää elitistisenä ylpeilynä. Sitä sen ei ollu tarkotus olla. Mä olen tuonut ajatuksiani omasta pikkuisuudestani esiin nyt kun aiheesta on viime päivinä baarissa taas pyydetty pohdintoja, tiäsin että moni juttu eroaa "valtavirran" pikkuisista, mut en osannut odottaa että maininnat olis näin isoja kipukohtia monille. Oon saanu siitä paljon ajattelemisen aihetta ja pohdintoja omaankin toimintaan liittyen. Ketään ei ole ollut tarkotus loukata ainakaan tarkotuksellisesti. :love:
-
Ainakin mua lämmitti tosi paljon Radunin ja Comawhitedollin viestit. :) nimenomaan oon aika paljon saanu paskaa niskaan yyveenä ja koitettu mukauttaa mua niihin "oikeisiin pikkusiin" joita halutaan. Monesti jää ulkopuolelle, kun ei ole pikkunen joka sanoo mau tai miu ja käytä pantaa. Jos kohtelee muita pikkusia pikkuisena niin miksi mua kohtaan ollaan sitten tylyjä ja ei puhuta joko ollenkaan tai tylysti. Se että en ole samanlainen kuin suurin osa, ei tee musta väärää pikkuista, tai ei pikkuista. Tai ällöttävää. Varsinkin, kun osa pienestä minusta on keino hyväksyä se, että itsestä riippumaton sairaus on tuhonnut kehon jo nuorena ja osa omaan pikkusminään liittyvä eli vaipat on mulle tarpeellinen hoitoväline ja sitten sanotaan että oon ällöttävä, vastenmielinen ja sairas. Joo, oon sairas. Ei tuota tietenkään voi tietää, koska en siitä ole sanonu. Mutta kannattaa olla kommentoimatta jotain asiaa ja välttää sanomista että joku voi tuollanen herkkä ja henkilökohtainen osa on ällöä ja vastenmielistä ja setä piiskaa tuollaisen ällötyksen pois tytöstä.
EN kykene niin neutraaliin viestiin, kuin Comawhitedoll, koska mua satuttaa nuo asiat ja ne estää ottamasta osaa mihinkään. Enkä tarkoita, että joku jossakin olisi henkilökohtaisesti mulle tehnyt jotain, vaan ihan yleisellä tasolla kipuilen. Ja siis ihan omalla tuntemuksella ja sillä mitä kokemus on opettanut.
-
Kiitos, kun vastailitte viestiin asiallisesti ja ihanaa saada keskustelua aikaiseksi aiheesta. Perimmäinen tarkoitukseni tosiaan viestissä oli puhtaasti saada ymmärrystä näihin viimeaikaisiin viesteihin ja kirjoituksiin, jotka ovat minut saaneet hämilleen ja nostaneet kysymyksiä. Ja myöskin huoli ja suru siitä, kuinka olen seurannut vierestä kahtia jakautumista ja ilkeilyä suuntaan ja toiseen. Haluaisin, että kaikki olisivat sulassa sovussa keskenään tässä yhteisössä. Siksi olisikin hienoa, ettei ainakaan yhteisön sisällä luotaisi enempää inhoa ja erkaantumista ageplay sanan ympärille. Ymmärrän, että aihe on hyvin arka ja henkilökohtainen. Tämä nostattaa tunteet pintaan ja kuohauttaa. Haluan kuitenkin painoittaa, että olette kaikki ihania ja tarkoitukseni ei ole ilkeillä nyt kenellekkän, vaan puhtaasti keskustella aiheesta :)
-
Ainiin unohdin myös kysyä viimeisessä viestissäni tästä. Mikä sitten erottaa pikkuisen ja leikkimielisen subin? Tai jos leikkisyys yms on osa persoonallisuutta, eikä toteuta itseään mitenkään, taikka ageplayaa, niin mikä tekee siihen sen eron, että on pikkuinen, eikä leikkimielinen subi, joka tykkää hellyydestä ja hoivasta? Tämä oli yksi kysymys, joka nousi mieleeni ja kaipaisin pohdintaa ja avaamista tälle.
-
Olen itse niitä, jotka eivät edes laske itseään pikkuiseksi substantiivina tai ylipäätään kinkyterminä. Pikkuinen on adjektiivi johon olen aina identifioitunut vahvasti, sana joka kuvaa persoonallisuuteni ominaisuuksia jotka sitten heijastuvat seksuaalisiin suhteisiini, toimintaani ja tarpeisiini. Niin ikään tyllihameista, pastelliväreistä ja lastenkirjoista tykkääminen taikka kujeileva, lapsenomaisen suora käytös on minulle jotain, millä en koe olevan mitään tekemistä ikäkokemuksen kanssa, minun tapauksessani. Vallan kapinoin sosiaalisesti rakennettuja ikään liittyviä oletuksia vastaan, aivan yhtä turhia ja kahlitsevia monet niistä kuin sukupuoleen liitetyt.
Kiihotun esimerkiksi niistä paljon parjatuista vaipoista, ja ikään liittyvät fantasiat ovat hyvin keskeisiä minun eroottisessa mielenmaisemassani. Mummoporno toimii siinä missä mielikuvat teinityttöjen raiskaamisestakin :)) Ne eivät siis ole asioita joista itse kokisin tarvetta sanoutua irti, joskin tarkemmat yksityiskohdat ovat sellaisia etten hirveän helposti lähtisi niitä julkisesti avaamaan: ymmärrän sen kipeyden joka näihin aiheisiin liittyy. Varmasti maailman tiukimmin tuomittuja tabuja edelleen. Ja jos pikkuisuutta ollaankin haluttomia liittämään seksuaaliseen leikittelyyn iällä, niin isouden suhteen se taitaa olla vieläkin hankalampaa. Ainakaan siitä ei juuri kuule puhuttavan. Aika usein tuntuu, että näistä taipumuksista kerrottaessa tahdotaan jotenkin lieventää asiaa, tai ainakin selkeästi erottua dominoivuudesta jossa pervoillaan nimenomaan iän kanssa.
Mutta niin, henkilökohtaisessa mindmapissani ageplay ( :love: ) ja oma pikkuisuuteni ovat erillisiä palluroita. Jokin suhde niillä varmasti voi ollakin keskenään, mutten lähtisi arvailemaan kumpaan suuntaan tai että kuinka vahva linkki se sitten olisi. Ehkä ageplay sitten minulle on tietyllä tavalla juurikin sitä roolileikkiä. Ennen kuin sitä sanaa niin kovasti säikähtää, kannattaa muistaa ettei rooleista puhuta pelkästään näyttämötaiteessa, vaan voidaan viitata nimenomaan sosiaalisiin rooleihin. Niistähän saa seksuaalisesti paljon muutakin hauskaa irti, eikä kyse välttämättä ole esittämisestä. Joka toki eri kivaa voi olla sekin! Kylläpäs tässä tosiaan saa olla kieli keskellä suuta.
Minua pidetään varmaan vieläkin täydellisenä noita-akkana sen johdosta kun viimeksi avasin suuni aiheesta, joten yritin nyt olla tosi varovainen. Ei ole missään nimessä tarkoitus loukata ketään tai väittää vääräksi. Hienoa ja tärkeää että asia uskalletaan taas ottaa tapetille :love:
-
Musta tuntuu, että tämä niinkuin moni muukin keskustelu, kärsii siitä että ihmiset ymmärtävät ja kokevat sanastoa niin eri tavoin. Konflikteilta ja mielen pahoittamisilta vältyttäisiin paremmin jos pyrittäisiin oikeasti miettimään mikä viesti siellä sen toisen sanoman takana todella on, nähdä niitä muitakin tulkintoja kun se itselle selvimmin nähtävissä oleva.
Itselläni koen pikkuisuuden ja alistumisen limittyvän toisiinsa, niinkuin muutoinkin persoonani eri puolet ja ominaisuuteni. Koen että pikkuisena minulle olisi mielekkäintä alistua, se mitä olen aikuisena ja arjessa toimiessani ei ole kovin nöyrä joten alistuminen on hankalaa muutoin. Tai sit oon vaan niin brätti. :)) Miellän itseni enemmän ehkä jos ikä halutaan ottaa jollain muotoa kuvioon middleksi vaikka littleille mielletyt tietyt jutut ovat mieleisiä nekin. Mulle on henkilökohtaisesti sama miksi mitään touhuani toisten puolesta sanotaan kunhan itse tiedän mitä olen ja edustan.
-
Olen samaa mieltä Comawhitedollin kanssa ja iso kiitos, että kirjoitit sanoiksi sen mitä en itse olisi osannut auki kirjoittaa.
Itseäni harmittaa, että age play nähdään niin yksipuolisesti. Usein tuntuu unohtuvan, ettei age play aina ole eroottisviritteistä, roolin esittämistä ja/tai tutteja ja vaippoja. Age play on myös kaikkea muuta pikkustelua: leikkimistä, lastenohjelmia, pienistä asioista innostumista. Ainakin itselleni on, niin olen age playn määritelmän sisäistänyt. Minullekkin pikkuisuus on osa luonnetta, mutta lapsekkuuteni ilmaiseminen on age playta. Ymmärrän sen, että age play sana on vähän kökkö ja moni ei halua sitä käyttää omasta pikkuisuudestaan, varsinkin jos termi tuo mieleen vain seksileikit. Mutta yhdessä me pikkuiset voisimme tehdä age play sanasta kaikkea muuta ja poistaa stigmaa. Toisaalta termit tarkoittaa sitä, miten suurin osa ihmisistä ne käsittää. Minua kuitenkin hämmentää, olenko minä ymmärtänyt termin määritelmän täysin väärin vai onko kenties määritelmä muuttunut.
Ja siis tämän takia minua on harmittanut ja loukannut, kun lukee kirjoituksia, jossa kerrotaan omasta pikkuisuudesta mutta sitten lisätään perään että mikään age play ei kuitenkaan kiinnosta. Tästä tulee itselleni sellainen olo, että age play nähdään ällönä.
Minusta tämä aihe, pikkuisuus ja määritelmät, ansaitsisi ihan oman aiheen. Täytyy ehkä itse sellainen tehdä, jos joku muu ei ennätä ensin.
-
Jos pikkustelu on sellaista ettei siinä ole seksuaalisuutta, valta-asetelmaa eikä s/m- elementtejä, miksi se olis silloin BDSM-katon alla.
Eihän se liity mitenkään BDSM silloin, vaan on ihan oma kattolajinsa.
IKRM
-
Minä olen molempia. :D
Itsellä switchaavana outoutena kun kaikki puolet on vahvasti omaan persoonaan ja kokemuksiin sidottuja niin olen niitä aina henkilökemiasta riippuen vähän päällekkäin..
Arkiminä on pikkuinen kakara (little brat) ja haluaa kokea siihen kuuluen kaiken huolenpidosta piiskaan, koska tiedän että se on osa sitä hoivaavaa kasvatusta ja rakkautta, jota toinen tuntee mua kohtaan.. Eihän kukaan nyt vaan huvikseen pientä piiskaa? Silti, mulla on hyvin vahvasti tässä kaikessa mukana subius - tahdon miellyttää, haluan olla kaikkea mitä toinen tahtoo, vaatii ja tarvitsee ja ymmärrän myös sadistisia mielihaluja. Toki mä yleensä vaadin tälle kaikelle perusteluja ja syyt, mutta sisäinen sub mussa on ok sille että syy on luokkaa "Koska mä sanon niin.." tai "Koska minä haluan ja sinä suostut..". Brat puoli taas sitten joskus tulee tuossakin yhteydessä esiin ja sanoo että syy ei riitä tai en suostu.. Kaikki tuo on tähän asti luonut ihan miellyttävää dynamiikkaa omien Isojen/Domien ym. kesken. Se että alistuisin pelkkänä subina on vieras käsite, koska lapsekkuus ja leikkisyys on sisäänrakennettuja onimaisuuksia - en mä osaa olla aikuinen alistuja, aikuinen sub, mitä se edes tarkoittaa?
Mun mielestä molemmat piirteet voi olla käsikädessä alistuvan piirteitä jos se kulloiseenkin suhteeseen sopii ja molemmat osapuolet saa jotain kyseisistä leikeistä..
Miksi pikkuisuus olisi muuta kuin bdsm piirissä tunnettu käsite? Noh, voishan se olla mutta jotenkin silti, vaikka pikkuisella ei olisi isoa ja se on vain leikkimielistä ikäregressiota niin liittyy se silti jollain asteella ihmisen tarpeeseen tuntea itsensä pieneksi, heikommaksi ja huolehdittavaksi - en nyt sano että melkein sama asia mutta samoin on subiuden laita - sitä haluaa ja on suostuvainen enemmän tai vähemmän, tuntemaan itsensä toista alempiarvoiseksi, pieneksi ja heikoksi, jolla ei ole valtaa..
Lopulta - maailman Domit, Masterit, Isot ja Caregiverit ei olisi mitään ilman alempiaan, orjiaan,hoivattaviaan, subejaan ja pikkuisiaan.. Kaikissa valta/hoiva -viettisissä suhteissa kyse on kuitenkin molemminpuolisesta halusta elää kyseistä "roolia" tai arkielämää toisen kanssa.. Ilman toista, toisen halu, tarve ja tarkoitus jää tyhjäksi..
-
Jälleen yksi kiitos sataa täältä Comawhitedollin, Radunin, hiitamuksen ja Pinkun (ja unohdinko listata vielä jonkun) kommenteille, ja niistä syntyneelle keskustelulle. Pahoittelen jos herätän uudestaan henkiin negatiivisia fiiliksiä, koen vain tarpeelliseksi purkaa vähän omaakin turhautumisvyyhtiä pikkuisuuden ja ageplayn määritelmien ja rajojen tiimoilta. Entisenä tumblr-pakolaisena iski ketjusta silmään ensimmäisenä tämä:
Minua on nyt tovin ahdistanut jo tämä vastakkainasettelu pikkuisyhteisössä. Milloin kukin kertoo kokemuksistaan Tumblrista kuinka siellä eivät littlet, jotka toteuttavat itseään myös seksissä, saa repostata niiden puhtaiden sfw littlejen kuvia taikka kommentoida yms. Milloin tulee mikroagressioita keskusteluissa, kun kerrotaan olevansa pikkuinen, mutta tämän jälkeen hätäisesti painotetaan, että minähän en sitten toteuta tätä seksuaalisesti, taikka käytä tuttia, enkä muuten varsinkaan käytä jotain hitsin vaippoja.
Olen jo pidempään ihmetellyt netin syövereissä yllättävän usein esiintyvää tarvetta vetää tiukat rajat siihen, mikä on sallittu tapa olla pikkuinen ja mikä ei. Ikäleikit ja -regressio nähdään varmaan edelleen niin tabuna asiana, että niistä on myös monella muuten pervoutensa kanssa sujut olevalla tarve voimakkaasti sanoutua irti.
Sallimalla joku tietty salonkikelpoinen määrä pikkuisuutta, painottamalla vahvasti että sana "Daddy" tarkoittaa itselle vain pehmeämpää sanaa suhteen dominoivalle osapuolelle eikä siihen liity mitään muita kummallisia ja vääriä pedofilia- ja insestifiboja, ja välttämällä omaan pikkuismoodiin kuuluvassa rekvisiitassa kaikkea minkä voisi tulkita menevän liian vahvasti regression puolelle (nokkamukeja, tuttipulloja, vaippoja jne) voi sitten huokaista helpotuksesta ja piirtää mielessään rajan, jonka toisella puolella ovat ne kummalliset ikäleikkijät, ja rajan tällä puolella ovat ne DD/lg-pikkuiset joille leikkisyys on vain luonteenpiirre.
Myönnän, että itsekin syyllistyin aluksi tuollaiseen ajatteluun, kavahdin sanaa "isi" ja sen herättämiä reaktioita pitkään, ostin salaa itselleni tutin, jonka piilotin kumppanilta, ja tarrasin tuomituksi tulemisen pelossa noihin veteen piirrettyihin viivoihin siitä mikä on creepyä käytöstä ja mikä ei.
Hauskinta oli, että kun pääsi yli keinotekoisesta tarpeesta vetää rajoja liukuvaan pikkuis-spektriin ja alkoi vapautuneempana selaamaan kaikenlaista materiaalia joka resonoi omien mieltymysten kanssa, niin aika nopeasti tuli toinen keinotekoinen seinä vastaan. Toinen aggressiivinen rajanveto kulki siinä, että varsinaisesti ikäregressoreiksi itsensä mieltävät taas eivät halunneet yleensä olla missään tekemisissä seksuaalisten pikkuisten kanssa. Itse en kyllä mitenkään pysty kytkemään seksuaalisuuttani pois päältä vaikka olisinkin jollain hetkellä "pieni". En näe ongelmana sitäkään, jos regressoidun lemmikkirooliin petipuuhien aikana (eikä mielessä käy hetkeäkään että kyse olisi mistään eläimiin sekaantumisen fiilistelystä), joten ikäregression ja siihen liittyvän huolenpidon yhdistäminen D/s -asetelmaan ja seksiin käy minusta ihan täysin luontevasti myös.
Ehkä vietin ihan liikaa aikaa tumblr-kuplassa identiteettiäni selvitellessä, ja ehkä livenä jutellessa tai muilla forumeilla ihmiset ovat vähän hyväksyvämpiä, mutta nämä jatkuvat kokemukset ulkopuolelle bannaamisesta "DDlg / kink / nsfw do not interact" ja aggressiivisista rajanvedoista "little, NOT AN AGEPLAYER" tuntuivat silti pahalta, kun ne tulivat sellaisen yhteisön taholta jonka oli ajatellut "omakseen".
Ehkä täällä keskustellessa voi vähän vapaammin olla sitä mitä on. :)
Meni kyllä viesti vähän pitkäksi ja harhareiteille, ja jäi kommentoimatta kunnolla tuota subiuden ja pikkuisuuden yhteyttä, joka on kans mielenkiintoinen aihe. ;__; (Selkeästi liikaa asiaa on tullut purkitettua ja jätettyä sanomatta vuosien mittaan kun nyt rönsyilee.)
-
Ehkä täällä keskustellessa voi vähän vapaammin olla sitä mitä on. :)
Voi kyllä! :love: Saa olla just sellanen kun on. Itsekin tuolla tumblrissa ensin pyörineenä olen kokenut täysin saman kuin sinä. Siirryin sitten tänne ja löysin pikkuskavereita, oma epävarmuus ja kaikki tuomitsevat ajatukset kaikkosivat aika nopeasti. Nyttemmin kärsin epävarmuudesta aika vähän. Mutta on todella tärkeää, että me pikkuset täällä pidämme yhtä emmekä mitenkään rivien välistä implikoi, että toisen pikkusuus ois ällömpää kuin oma. Olen itsekin sitä tehnyt juurikin oman epävarmuuteni takia, mutta nyt haluan kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei tälläisiä lipsautuksia pääsisi.
(Aloitin muuten tästä asiasta oman ketjun:
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=23176.msg425507#msg425507 )
-
En tiedä minkä termin alle itseni mieltäisin pikkuisuuteni kanssa. Olen kyllä subi ja minulla on D/Herra.
Kun Dni sanoo minulle että olen hänen pikkuisensa koen sen hellittelynä (ihan samoin kuin joku voisi sanoa kulta, muru, mussukka, rakas...) en sen ihmeempänä.
En koe olevani ageplayer sillä en esitä eri ikäistä kuin olen. En myöskään koe että en olisi oman ikäiseni. Minusta vain on normaalia että 30-vuotias pitää edelleen piirretyistä, keinumisesta, palapeleistä ja/tai jollain lailla leikkimisestä.
Mitä tulee vaippoihin, tutteihin ym. niin kaikki on okei. En niitä vain koe omikseni. Jos kuitenkin jonkun toiveesta näitä käyttäisin voisin ehkä sanoa että menen siltä osin ageplayn puolelle sillä silloin otan selkeästi roolin itselleni.
-
Pakko kommentoida vielä että huomaan daddysgirl juttujen olevan lähellä sydäntä. Ageplay ei niinkään.
Koen silti olevani subi joka on vähän brätti daddysgirl toisinaan..
Vaikea lokeroida itseään, ja ei kai sitä tarviikkaan.
-
Jos pikkustelu on sellaista ettei siinä ole seksuaalisuutta, valta-asetelmaa eikä s/m- elementtejä, miksi se olis silloin BDSM-katon alla.
Eihän se liity mitenkään BDSM silloin, vaan on ihan oma kattolajinsa.
IKRM
Eihän sen tarvitse olla BDSM-katon alla, vaikka siinä olisikin jotain seksuaalista. Merkittävä osa ageplayereista ei koe harrastavansa BDSM:ää, ei halua olla BDSM-ihmisten kanssa tekemisissä ja kokevat BDSM:n lähinnä ahdistavana. Ja ihan turha heitä on sinne yrittää pakottaa. Bondage Discipline Sadism ja Masochism on aika rajoittava termi ageplaylle.
--
Minua häiritsee se, että etenkin monille D-ihmisillä menee pikkuiset ja subit iloisesti sekaisin. Oletetaan, että kaikki alistuvat ovat jollakin tasolla pikkuisia - ja kohdellaan sen mukaan ihan ns. normaalissakin kanssakäymisessä. Itse en ole oikein millään tasolla pikkuinen ja henkinen ageplay on niin minulle niin ahdistavaa toimintaa etten olisi lainkaan yhteensopiva Daddyjen kanssa. Sen vuoksi on mukavaa lukea, että yritetään pikkuisten itensä toimesta avata näiden asioiden eroa. Sain ketjusta ajatuksista, kiitos :)